Mikäs on tuomio ~50-luvun betonikellarin kylppäreiden remppaamisesta? Taloja kun selailee niin välillä tulee noita vastaan, onko tuollaisen ostamisessa ja rempan tekemisessä järkeä?
Jos miettii tuollaista alkuperäistä betonilattiallista kylppäriä ja saunaa, niin sinänsä menisi tuollaisenaan satunnaisessa käytössä, mutta tuollaisenaan ei "pääkylppärinä" täytä omia standardeja. Jos modernisoisi pinnat, laittaisi lattilämmityksen etc. niin mitä pitäisi tehdä ja paljonko maksaa
Varmaan salaojat uusiksi (patolevyt jne.) koska niitä ole tai ei ole kunnossa, sekä lattia piikataan auki ja kapillaarikatko uuden betonin alle. Muuta (uusien pintojen lisäksi)?
Ja toki kellarista vähintään puolet on jotain epämääräistä varastotilaa jolla ei niin ole väliä, mutta kai niistäkin pitää lattia aukaista jos viereisen huoneen haluaa rempata...
Pari paskaa kuvaa oikotieltä, kumpikaan ei itseasiassa ole 50-luvulta mutta ehkä ajatus millaisia tiloja tarkoitan...
Edit. Tajusin että kuvassa on puukatto, ei ole täysi betonikuutio kuten yleensä uudemmat.
Toisessa kuvassa seinät on "äskettäin" maalattu ja itseasiassa ilmoituksen kylpyhuone jo rempattu, mutta voiko mistään päätellä onko rempattu "oikein"? Jos vanhaan betonilla olevaan kellariin pelkästään laittaa lattialämmityksen, vesieristyksen ja laatoittaa pinnat niin onko se 95% tapauksista ok vai kenties prosentit juuri päinvastoin?