Pyöräily

katsoin, että toisella puolella on se vääntörauta vai miksi sitä kutsutaan, joten en alkanut säädellä pyörää syvemmälle. Sensijaan sain vaihteet toimimaan suurinpiirtein oikein vaijerin kireyttä säätämällä, onneksi etsin ohjeita ennenkuin aloin kajota muihin säätöruuveihin tarpeettomasti. Täytyy nostaa hattua tälle youtube kanavalle, todella informatiivisa videoita joita varmaan täälläkin jo linkattu:

 
Onko jengillä suosia Helsingin keskustasta mitään ensihuolto paikkaa fillarille? Ostin tuon Baana nouxin ja nyt alkaa olee yli 100km plakkarissa. Pyörä toimii moitteettomasti mutta ymmärtääkseni ensihuolto on silti tärkeä.

Hinta-laatusuhde edellä mennään. Jotain 60e paikkoja näkynyt paljon.
 
Ei siinä kyllä kauheasti huollettavaa ole... Itsellä meni ehkä 40min kaikkine pinnojen kiristyksineen... En maksaisi edes 15e:a moisesta. Lisäksi itse tehtynä tietää ainakin että on kunnolla tehty.

Katsoo että paikat on pysyneet kireällä, pinnat ei löystyneet ja vaihteet kohdallaan niin siinä se huolto jo melkein onkin. Ihan puhdasta valohoitoa.
 
Ei siinä kyllä kauheasti huollettavaa ole... Itsellä meni ehkä 40min kaikkine pinnojen kiristyksineen... En maksaisi edes 15e:a moisesta. Lisäksi itse tehtynä tietää ainakin että on kunnolla tehty.

Katsoo että paikat on pysyneet kireällä, pinnat ei löystyneet ja vaihteet kohdallaan niin siinä se huolto jo melkein onkin. Ihan puhdasta valohoitoa.
Se on hienoa, että teet ne sitten itte, koska ihan valinnaista se huoltoon vieminen on.
 
OK.








Pointtina oli että huoltoon voi viedä kun on jotain huollettavaa. Ne "tarkistukset" on sellaisia että aivan turha maksaa kun parhaassa tapauksessa sille ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Mitään kehuskeltavaa tuollaisessa ei sinänsä ole, kun homma on niin yksinkertaista että työkaluiksi riittää suunnilleen nyrkki & kyrpä ja jopa tällaiselta toimistorotalta se onnistuu.
 
Itse lähinnä aattelin jos pinnojen (rihlausta?) katsoisi amatimies. Itsellä siihen ei taitoa ja jos esim XXL 50e ensihuolto paketilla varmistuu siitä, että saa hommat minttiin, niin se on ihan okei. Lähinnä kuullut, että pyörä voi lähteä helpommin "huonoon" suuntaan, jos jokin vialla alusta asti.

Omalla perstuntumalla fillari kyllä tuntuu mukavalta.
 
Sitä pinnojen rihtausta on ihan turha jännittää. Jostain ihmeen syystä foorumeilla siitäkin on tullut jotain ihan utopistista taidetta jota ei osaa kuin tietyt pinnajumalat. Ihan maalaisjärjellä sekin onnistuu kun katsoo vaikka sen velogin ohjevideon.
 
Pointtina oli että huoltoon voi viedä kun on jotain huollettavaa. Ne "tarkistukset" on sellaisia että aivan turha maksaa kun parhaassa tapauksessa sille ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Mitään kehuskeltavaa tuollaisessa ei sinänsä ole, kun homma on niin yksinkertaista että työkaluiksi riittää suunnilleen nyrkki & kyrpä ja jopa tällaiselta toimistorotalta se onnistuu.

Samaa mieltä. Pyörän huoltaminen muutenkin paljon yksinkertaisempaa jos vertaa vaikka auton rassaamiseen, kun ei tarvitse voimatyökaluja käyttää ja osat on kevyempiä ja huoltotöissä pärjää aina yksin.

Itse lähinnä aattelin jos pinnojen (rihlausta?) katsoisi amatimies. Itsellä siihen ei taitoa ja jos esim XXL 50e ensihuolto paketilla varmistuu siitä, että saa hommat minttiin, niin se on ihan okei. Lähinnä kuullut, että pyörä voi lähteä helpommin "huonoon" suuntaan, jos jokin vialla alusta asti.

Omalla perstuntumalla fillari kyllä tuntuu mukavalta.

Jos uudessa pyörässä vaihteet vaihtuu ja jarrut toimii eikä mikään pultti ole löysällä, niin riittää kun kilkuttelee vaikka lusikalla pinnojen kireydet läpi ja huolto on siinä.

Mulla on sama pyörä kuin sulla ja reipas 300 kilometriä ajettuna eikä ole tarvinnut tehdä mitään.
 
Kysymys vaihteista ja ketjuista kuuluvasta "rahinasta" tietyillä vaihteilla:
Tuli ostettua vuosia sitten 21-vaihteinen perushybridi, mutta ajelut jäi lopulta tosi vähälle ja fillari jäi pölyttymään. Nyt iski kuitenkin innostus alkaa taas fillaroimaan.
Muistelen kuitenkin, että fillarissa oli sellaista vikaa, että tietyillä vaihteilla ketjut rahisi ikävästi, niin ettei voimanvälitys tuntunut toimivan ihan optimisti ja vähintään todnäk. pitkässä juoksussa jotain vahinkoa jossain olisi aiheutunut. Muistini mukaan tämä ilmeni varmaan juuri takakiekon äärimmäisillä vaihdevalinnoilla (1/7). Mielestäni katsoin muinoin Velogin vaihteidensäätövideon, mutta en sen avulla saanut asiaa korjattua ja samalla pyöräilyinto lopahti ja oston mukana olleet huollotkin jäi hyödyntämättä (vaikka vissiin XXL:n moiset on vähän paskaa kuulopuheiden mukaan).

Missähän mahtaisi siis olla vikaa ja miten asiaa helpoiten korjaisi? Jossain netissä on kirjotuksia, ettei 3+7 vaihteistokomboissa pitäisi käyttää ns. äärivaihteita (edessä pakan sisin vaihde ja takana ulkoisin / vice versa), mutta voiko asia oikeasti olla näin? Itellä ei oo asian osalta kuin lapsuusmuistoja, jolloin kyllä 21-vaihteisten fillarien saman tekniikan vaihteistot toimi ongelmitta. :D
 
varmaan kannattaa aina pyrkiä valitsemaan vaihteet niin, että ketju olisi melko suorassa, tällaisen ohjeen muistan itse lapsuudesta, eli ei laiteta pienintä ratasta edesä ja takaa niin että ketju on ääripäissä. Nuo rahinat saanee säädettyä kuntoon vaijeria kiristämällä, älä koske niihin säätöruuveihin jos ketju ei putoa ääripäiden rattailta.
 
Itse tosiaan en mitään tuollaista puhetta muista, suorastaan pentunahan tuli ymmärtämöttämänä vaihteita raiskattua yli inhimillise rasituksen kun grip-shifteillä sai kerralla vaihteet komennettua vaihtumaan ykkösestä maksimiin. Eikä noissa siis tuolloin ongelmia ilmennyt ja hyvin pystyi kaikkia vaihteita käyttämään. Kummastuttaa siit, jos ei oikeasti kaikki vaihteet siis olisikaan käyttökelpoisia. :hmm:

Mutta pitänee noille säätöruuveille vielä antaa ainakin uudempi testauskierros.
 
Kysymys vaihteista ja ketjuista kuuluvasta "rahinasta" tietyillä vaihteilla:
Tuli ostettua vuosia sitten 21-vaihteinen perushybridi, mutta ajelut jäi lopulta tosi vähälle ja fillari jäi pölyttymään. Nyt iski kuitenkin innostus alkaa taas fillaroimaan.
Muistelen kuitenkin, että fillarissa oli sellaista vikaa, että tietyillä vaihteilla ketjut rahisi ikävästi, niin ettei voimanvälitys tuntunut toimivan ihan optimisti ja vähintään todnäk. pitkässä juoksussa jotain vahinkoa jossain olisi aiheutunut. Muistini mukaan tämä ilmeni varmaan juuri takakiekon äärimmäisillä vaihdevalinnoilla (1/7). Mielestäni katsoin muinoin Velogin vaihteidensäätövideon, mutta en sen avulla saanut asiaa korjattua ja samalla pyöräilyinto lopahti ja oston mukana olleet huollotkin jäi hyödyntämättä (vaikka vissiin XXL:n moiset on vähän paskaa kuulopuheiden mukaan).

Missähän mahtaisi siis olla vikaa ja miten asiaa helpoiten korjaisi? Jossain netissä on kirjotuksia, ettei 3+7 vaihteistokomboissa pitäisi käyttää ns. äärivaihteita (edessä pakan sisin vaihde ja takana ulkoisin / vice versa), mutta voiko asia oikeasti olla näin? Itellä ei oo asian osalta kuin lapsuusmuistoja, jolloin kyllä 21-vaihteisten fillarien saman tekniikan vaihteistot toimi ongelmitta. :D
Takavaihtaja voi olla väärässä asennosa, ei siirrä tarpeeksi tai yrittää siirtää liikaa esim. Vaihtajan korkeus takapakasta voi olla väärä jne.
 
Täysjousto (29") on alkanut kiinnostamaan ja kaipaisin nyt suosituksia sekä ajatuksia muutamasta mallista. Ajo olisi aika perinteistä polkuajoa niin ylös kuin alas ja satunnaista bikepark-ajoa.

Viimevuotinen Cube Sterio 150 C:62 Race irtoaisi paikallisesta pyöräliikkeestä noin 2500 eurolla. Tämä oli tosi kiva ja kevyt ajaa hiilikuiturungon ansiosta. Samalla tuo hiilikuiturunko tuntuu vähän riskiltä ratkaisulta.

Toisena ja kolmantena vaihtoehtona on Ghostin täystjoustot alumiinirungoilla. Molemmat mallit ovat aika yleisiä bikeparkien vuokrapyöriä ja sen takia näitä löytyy käytettynä järkevään hintaan (~2500€).


 
Oletko huomannut, että Canyonilla on maastopyöriä tarjouksessa? Vaikuttaa hintaisekseen ihan hyvältä pyörältä.

Esim. Neuron 6
 
Neuronilla en lähtis parkkiin. Siihen touhuun mielummin Spectral, jolla hoituu polkuajot myös.

Esim. Spectral 29 AL 6
En ole huomannut Canyonin aleja. Tuo vaikuttaa ihan hyvältä vaihtoehdolta, mutta pakko myöntää etten osaa yhtään sanoa miten tuo vertautuu vaikkapa tuohon hiilikuituiseen Cubeen. Viimeiset kymmenen vuotta ajoni on ollut lähinä maantiepyöräilyä ja nykyinen maastopyörä on Gary Fisherin jäykkäperä vuodelta 2008. :whistling:
 
Täysjousto (29") on alkanut kiinnostamaan ja kaipaisin nyt suosituksia sekä ajatuksia muutamasta mallista. Ajo olisi aika perinteistä polkuajoa niin ylös kuin alas ja satunnaista bikepark-ajoa.

Viimevuotinen Cube Sterio 150 C:62 Race irtoaisi paikallisesta pyöräliikkeestä noin 2500 eurolla. Tämä oli tosi kiva ja kevyt ajaa hiilikuiturungon ansiosta. Samalla tuo hiilikuiturunko tuntuu vähän riskiltä ratkaisulta.

Toisena ja kolmantena vaihtoehtona on Ghostin täystjoustot alumiinirungoilla. Molemmat mallit ovat aika yleisiä bikeparkien vuokrapyöriä ja sen takia näitä löytyy käytettynä järkevään hintaan (~2500€).



Hiilikuiturungossa ei ole mitään riskiä, varsinkaan Cubella. Jotkut Ali Expressin halvimmat kuituhaarukat jättäisin välistä. Tuo Stereo on tuohon hintaan kova peli, hae pois jos koko täsmää.
 
Hiilikuiturungossa ei ole mitään riskiä, varsinkaan Cubella. Jotkut Ali Expressin halvimmat kuituhaarukat jättäisin välistä. Tuo Stereo on tuohon hintaan kova peli, hae pois jos koko täsmää.
Aika rohkee kommentti.
Kaikki on kuitenkin tietoisia, että lommo alumiinissa tai teräksessä ei hirveesti paina, mutta kuituun ei lommoa synny vaan jotain ihan muuta.
 
Aika rohkee kommentti. Kaikki on kuitenkin tietoisia, että lommo alumiinissa tai teräksessä ei hirveesti paina, mutta kuituun ei lommoa synny vaan jotain ihan muuta.
Ei noissa trailipyörissä enää nykyään mitään kevennyskuitua käytetä, saa hakata ihan kunnolla kenttään että hajoaa. Tämä näkyy myös painossa joka ei niin hirveästi vähemmän ole kuin hydroformatussa alumiinissa.

Kaks kuitumaasturia omistavana ottaisin silti alurungon, ihan vain kustannussyistä. Yli jäävä raha kunnon kiekkoihin.

Cubessa oli aika lyhyt reach ja pystyhkö keulakulma. Sanotaanko että Cube muistuttaa Canyonin edellistä Spectralia ja nykyinenkin Spectral päivittyi pari vuotta muita perässä. Se ehkä kertoo kuinka vanhahtava Cube on. Etenkin jos bike park vähääkään kiinnostaa niin modernimpaa geometriaa ehdottomasti alle. Polkuajossa ero ei ole niin merkittävä.
 
Runkomatskuista samaa mieltä. Muista jutuista en niinkään. 450+ reach ällänä ja 66 asteen keulakulma kuulosta just hyvältä kaikenlaiseen ajoon mukaanlukien parkki, ja trailipyöräksihän tuo on jo kykenevä noilla joustomatkoilla ja geoilla. Jollain pakasta vedetyllä instagramuskottavalla modernilla enduropyörällä on taas helkutin tylsä ajaa mitään muuta kuin hissiä Suomessa. Perus polkuajossa ihan jo joku 100-120mm joustava kevyt moderni XC tykki paljon "vanhan aikaisemmalla" geolla on edelleen parempi ja kivempi ajaa.
 
Viimeksi muokattu:
Mä en kyllä ikinä ostais muutakuin kuitusta pyörää (jos siis tulee harrastusvälineeksi eikä ole parkissa juna-asemalla 8h päivässä)
...Kevyt, kestävä, jäykkä ja "vapinat" ei tule samallatavalla läpi.
Aika outoja kommentteja täällä "IT-foorumilla" :D
Nyt tallissa enska, XC ja maantie.
 
Runkomatskuista samaa mieltä. Muista jutuista en niinkään. 450+ reach ällänä ja 66 asteen keulakulma kuulosta just hyvältä kaikenlaiseen ajoon mukaanlukien parkki, ja trailipyöräksihän tuo on jo kykenevä noilla joustomatkoilla ja geoilla. Jollain pakasta vedetyllä instagramuskottavalla modernilla enduropyörällä on taas helkutin tylsä ajaa mitään muuta kuin hissiä Suomessa. Perus polkuajossa ihan jo joku 100-120mm joustava kevyt moderni XC tykki paljon "vanhan aikaisemmalla" geolla on edelleen parempi ja kivempi ajaa.
Perustuen omiin kokemuksiin 450 reach ja 66 keulakulmasta (tosin M-koko) niin tuohan on varsin kyvykäs polkuajossa. Toki se XC kampe on vielä parempi lyhyellä akselivälillä ja jyrkällä keulakulmalla kunnon teknisessä ajossa. Pari kesää ajelin parkkia ja muutamien yllättävien OTB:n jälkeen ostin pituussäädettävän keulan ja sain tasan asteen pois keulakulmasta. Sen jälkeen tuli pari kertaa fiilikset että nyt lähtee ukko taas tangon yli, mutta mitään ei tapahtunutkaan ja sillä oli ihan jäätävän iso vaikutus omaan ajovarmuuteen ja itseluottamukseen.

Mutta jos se tekninen polkuajo on suuremmalla painotuksella niin toki, sitten lyhyttä akseliväliä ja 66 HTA on aivan riittävästi sellaiseen.

Nykyään alkaa jo World Cup XC pyörätkin olemaan instagram uskottavilla reacheillä ja keulakulmilla, kyllä siinä pitkässä reachissä joku vinha perä on. (Jyrkkä satulaputki auttaa ylämäkeen, pitkä reach alamäkeen.)

Mä en kyllä ikinä ostais muutakuin kuitusta pyörää (jos siis tulee harrastusvälineeksi eikä ole parkissa juna-asemalla 8h päivässä)
...Kevyt, kestävä, jäykkä ja "vapinat" ei tule samallatavalla läpi.
Aika outoja kommentteja täällä "IT-foorumilla" :D
Nyt tallissa enska, XC ja maantie.
Avoimella budjetilla toki, mutta ostappa 3ke:lla trailipyörä uutena. Vaihtoehtona hinnat alkaen hiilari tai mid/top-spec alu.

Hiilarirunkoon kun tungetaan alu insertit keskiölle ja jousituksen nivelille niin se suhteellinen painoero jää aika vähäseksi, XC-kategoriassa päästään jo johonkin merkittävään eroon kun käytetään joustavia rakenteita single pivotin kanssa ja kokonaispaino on muutenkin lähempänä kymmentä kuin kahta kymmentä kiloa.

Nimenomaan outoja kommentteja täällä "IT-foorumilla", minä kun luulin että me insinöörit ollaan erityisen hintatietoisia :lol:
 
Joo hinta homma on sitten oma juttunsa. 3k budjetilla en uutta katsoisi.
Tosin siinäkin ostaisin pyörän jossa hyvä runko, koska esim. voimansiirron voi sitten myöhemmin päivittää paremmaksi kun orggis osat ovat kuluneet.

Jos nyt pitäisi mennä yhden pyörän taktiikalla ja ajaa pääosin poluilla niin ottaisin jonkun kevyen 120mm joustavan pelin.
Tyyliin Scott Spark, Orbea Oiz TR...tai vastaavia muilta merkeiltä.
 
Oma strive on hiilikuitu, eikä ollu mitään vikaa. Jos runko tai takakolmio hajoaa, canyonilta pystyy tilaa aina uus, etten kyllä pelkäia hiilikuitua. Hiilikuitu on premium materjaali, joten jos hinta hirvittää, niin hiilikuitu ei ole sua varten.
 
Hiilikuitu on premium materjaali, joten jos hinta hirvittää, niin hiilikuitu ei ole sua varten.
Pitäskö tämän argumentin jälkeen siirtyä titaaniin?
Itse en koe hiilaripyörää mitenkään erityisen paljon paremmaksi, jos puhutaan täysjoustoista. Ehkä joustamattomassa kiiturissa erot on sitten paremmin huomattavissa.
Alumiinin puolesta ei ainakaan tarvitse itse pelätä, kun pyörä on ympärivuotisessa käytössä ja ottaa kolhuja parkissa ja polkuajoissa.
Jos suhataan vaan aurinkoisella säällä asfalttilenkkejä, niin eihän tuossa hiilikuitua tarvi pelätä.
 
Kaikki on kuitenkin tietoisia, että lommo alumiinissa tai teräksessä ei hirveesti paina, mutta kuituun ei lommoa synny vaan jotain ihan muuta.

Grammanviilaus XC-pyörän alumiinirunko on kyllä kans entinen, jos siihen tulee isompi lommo ainakaan mihinkään kriittiseen paikkaan. Ainakin jotkut Scott Sparkin kilon (vai onko jopa alle) alumiinirungoissa on niin äärimmäisen ohuet seinämävahvuudet putkissa, että voinee verrata kananmunaan. Jos tulee isompi lommo, niin rakenteeseen syntyy heti heikko kohta ja saattaa sit isommassa tärskyssä pettää siitä. Ei toki välttämättä petä, mutta itseä ainakin jännittäisi jos yhtään rajumpia polkuja ajaa. Teräs toki kestää ihan eri tavalla, mutta ne nyt ei olekaan mitään grammanviilauspyöriä. Samaan tapaan kuitua voidaan laittaa sen verran monta kerrosta, niin se kestää isommatkin iskut ja kolhut. Toki painoeroa ei tällöin juuri tule hyvään alumiinirunkoon verrattuna, mutta hiilikuiturunko on tällöin kestävämpi, jäykempi ja pääsääntöisesti parempi. Tosin veikkaan, että jos sunnuntaipyöräilijä laitettaisiin testaamaan kahta pyörää ja lopuksi pitäisi kertoa kummassa oli alumiinirunko ja kummassa hiilikuiturunko, niin tuskin pelkän tuntuman perusteella osaisi sanoa :D

Perustuen omiin kokemuksiin 450 reach ja 66 keulakulmasta (tosin M-koko) niin tuohan on varsin kyvykäs polkuajossa. Toki se XC kampe on vielä parempi lyhyellä akselivälillä ja jyrkällä keulakulmalla kunnon teknisessä ajossa. Pari kesää ajelin parkkia ja muutamien yllättävien OTB:n jälkeen ostin pituussäädettävän keulan ja sain tasan asteen pois keulakulmasta. Sen jälkeen tuli pari kertaa fiilikset että nyt lähtee ukko taas tangon yli, mutta mitään ei tapahtunutkaan ja sillä oli ihan jäätävän iso vaikutus omaan ajovarmuuteen ja itseluottamukseen.

Mutta jos se tekninen polkuajo on suuremmalla painotuksella niin toki, sitten lyhyttä akseliväliä ja 66 HTA on aivan riittävästi sellaiseen.

Nykyään alkaa jo World Cup XC pyörätkin olemaan instagram uskottavilla reacheillä ja keulakulmilla, kyllä siinä pitkässä reachissä joku vinha perä on. (Jyrkkä satulaputki auttaa ylämäkeen, pitkä reach alamäkeen.)

Hyvin mennyt bike parkissakin suhaaminen 140/140 mm trail/AM-pyörällä (4 kategorian runko), jossa 67° ohjauskulma. Ei tuota todellakaan voi verrata täysveriseen alamäkipyörään (vuokrapyöränä kokeillut) tai kunnon Enduropyörään, mutten rehellisesti sanottuna ole kokenut pyörää suurimmaksi hidasteeksi poluilla vaan ihan sitä omaa uskallusta ja ajotaitoa :lol: Nyt vaihdoin alle pitävämmät kumit ja keulan liikematkaa päivitin huollon yhteydessä 150 mm, eli nyt ohjauskulma noin 66,5°. Korona iski sopivasti päälle, niin ei päässyt mäkeen testaamaan, mutta pitävämmät kumit nyt varmasti huomaa mäessä. Testilenkillä pitävämmät kumit huomasi myös siinä, että saa tosissaan polkea jos tasamaalla haluaa päästä 25 km/h.

En kyllä ottaisi kuin ihan maks jonkun 150/150 tai 160/150 mm joustavan 29", jos tarkoituksena on ajaa myös niitä polkuja eikä vaan alamäkeä. Ei tuota omaakaan voi kyllä millään verrata aiempaan XC-jäykkäperään polkuajossa, varsinkin renkaiden rullaavuus on niin paljon huonompi ja muutenkin koko pyörä on aika kankea puunkierrossa ja pikkupoluilla. Takajousitus on pakko kans lukita vähän väliä, kun muuten polkemistehot menee jousituksen liikutteluun.

Toki jos yhdellä pyörällä on pakko pärjätä, niin sitten ei auta, mutta aina tuo on iso kompromissi. Jos nyt olisin pyörää valitsemassa, niin ennemmin ostaisin suoraan ns. Bike Park pyörän ja sit vaikka edullisesti käytettynä jonkun vanhemman XC-pyörän. XC-käytössä ainakin Suomen maastoissa pärjää kyllä vähän "vanhanaikaisella" geometrialla, omasta kunnosta se tasamaan vauhti kuitenkin jää kiinni eikä siitä onko pyörässä 67° vai 69° keulakulma, ihan sama mitä markkinointimies sanoo :D
 
160/150 27,5" Spectral on vähän sellanen all around pyörä jolla pärjää parkissa, ja poluilla niin alamäessä, tasasella ja ylämäessä, mutta jokaiseen yksittäiseen hommaan löytyy kyllä parempiakin pyöriä. Mutta kuten itsellä, ei ole mahdollisuutta omistaa kuin yksi maastopyörä niin siihen käyttöön tuo Spectral on oikein mainio.

Yhdellä kerralla parkissa lainapyöränä toimi Mondraker Foxy jossa oli loivempi keula ja 10mm lisää joustoa edessä. Se oli jo ekalla laskulla kylmiltään paremman tuntuinen alamäkikivikossa kuin oma Spectral jolla ajanut pari vuotta. Mutta tasasella se Mondraker oli aivan saatanan kankea ja pitkä eikä kiihtynyt mihinkään.

Kevyillä poluilla keulassa varmaan riittäisi vähempikin joustomatka kuin 160mm, mutta kyllä takana pitää olla jonkin verran joustoa, siitä on hyötyä joka paikassa. Parkkiin en kyllä ottaisi alta 150millisellä joustolla olevaa pyörää.
 
Toki jos yhdellä pyörällä on pakko pärjätä, niin sitten ei auta, mutta aina tuo on iso kompromissi. Jos nyt olisin pyörää valitsemassa, niin ennemmin ostaisin suoraan ns. Bike Park pyörän ja sit vaikka edullisesti käytettynä jonkun vanhemman XC-pyörän. XC-käytössä ainakin Suomen maastoissa pärjää kyllä vähän "vanhanaikaisella" geometrialla, omasta kunnosta se tasamaan vauhti kuitenkin jää kiinni eikä siitä onko pyörässä 67° vai 69° keulakulma, ihan sama mitä markkinointimies sanoo :D
En vähättelis keulakulman vaikutusta rullaavuuteen esteiden yli. Siitäkin sain omakohtaisia kokemuksia kun löin Dudeen anglesetin (69->67.6) viime talvena. Ne samat kohdat, joissa ennen vähän tökkäsi ja vauhti kuoli menivät nyt nätisti rullaten yli. Vielä överimpänä esimerkkinä 2001 Tunturi Kayapo, 69° ja 26" renkaat, se kyllä tarttuu jokaiseen juureen kiinni. Sillä kun ajaa niin oppii arvostamaan 29" rullaavuutta.

Mutta summasummarum polkuajoon lyhyt joustonen XC, mutta jos parkki kiinnostaa sen kausarin verran niin sitten trailipyörä (130-150mm), jolla pystyy ajaan vähän kaikkea, muttei oikein loista missään, ts. joka paikan höylä. Itse vetelin Occamillani Syöte MTB:n 60km maratonkisan enskakumeilla, eikä mitään valittamista vaikka varmasti annoin paljon tasotusta. Pääasia, että hauskaa oli.
 
Kevyillä poluilla keulassa varmaan riittäisi vähempikin joustomatka kuin 160mm, mutta kyllä takana pitää olla jonkin verran joustoa, siitä on hyötyä joka paikassa. Parkkiin en kyllä ottaisi alta 150millisellä joustolla olevaa pyörää.

Kevyet polut on kyllä aika laaja käsitelmä, mutta jos kevyt polku on ihan poljettaen mentävää perus metsäpolkua kevyine esteineen (maltilliset juurakot/kivikot yms), niin aika kankeaa se meno on millään muulla kuin XC-pyörällä. Itse aloitin jäykkäperäisellä XC-pyörällä, niin ehkä se vaikuttaa, mutta ainakin Oulun poluille mikään muu kuin tuollainen on ihan overkill. Okei, toki täysjousto XC-menee, mutta peruspolut tällä nykyisellä 150/140 mm pyörällä on kyllä aika tylsiä. Vauhtia ei vaan saa ylläpidettyä (polkemalla) samaan tapaan kun XC-pyörällä ja jousitus nielee kaikki epätasaisuudet aikalailla persettä nostamatta. Ei tarvi juuri ajolinjaa miettiä, kun voi vaan suoraan ryskätä juurakon läpi. Ehkä osa sitä hupia jäykkäperällä oli löytää se sulavin linja, mikä yleensä vaati pientä kikkailua sopivan keulan keventämisen/bunny hoppin muodossa. Hupinsa kullakin :D

Takajousitus on jees, mutta huoltoahan se toki vaatii. Jäykkäperäinen on siinä mielessä heti huoltovapaampi.

En vähättelis keulakulman vaikutusta rullaavuuteen esteiden yli. Siitäkin sain omakohtaisia kokemuksia kun löin Dudeen anglesetin (69->67.6) viime talvena. Ne samat kohdat, joissa ennen vähän tökkäsi ja vauhti kuoli menivät nyt nätisti rullaten yli. Vielä överimpänä esimerkkinä 2001 Tunturi Kayapo, 69° ja 26" renkaat, se kyllä tarttuu jokaiseen juureen kiinni. Sillä kun ajaa niin oppii arvostamaan 29" rullaavuutta.

Mutta summasummarum polkuajoon lyhyt joustonen XC, mutta jos parkki kiinnostaa sen kausarin verran niin sitten trailipyörä (130-150mm), jolla pystyy ajaan vähän kaikkea, muttei oikein loista missään, ts. joka paikan höylä. Itse vetelin Occamillani Syöte MTB:n 60km maratonkisan enskakumeilla, eikä mitään valittamista vaikka varmasti annoin paljon tasotusta. Pääasia, että hauskaa oli.

Toki siis parempi geometria auttaa XC-hommissa ja pidemmät joustot parkissa, sehän on selvää. Pyörä tekee isomman osan työstä sun puolesta. Nykyisen pyörän kanssa pyrin tekemään siitä tuollaisen jokapaikanhöylän, mutta näin jälkiviisaana ois vaan pitänyt pitää se vanha XC-pyörä polkuajoon ja tehdä nykyisestä mahdollisimman sopiva Bike Parkkiin. Tuollainen jokapaikanhöylä-pyörä on jossain määrin mahdollinen toteuttaa, mutta se on sit iso kompromissi riippuen painotuksesta (polkuajo vs. Bike Park käyttö). Pitävät kumit Bike Parkkiin ei rullaa normipoluilla hääppöisesti ja rullaavat kumit taas on parkissa liukkaat jne. Pääasia, että hauskaa on, mutta riippuen lähtökohdista se jokapaikanhöylä-pyörä ei ehkä olekaan niin mielekäs jossain käytössä. Makuasioita.
 
Grammanviilaus XC-pyörän alumiinirunko on kyllä kans entinen, jos siihen tulee isompi lommo ainakaan mihinkään kriittiseen paikkaan. Ainakin jotkut Scott Sparkin kilon (vai onko jopa alle) alumiinirungoissa on niin äärimmäisen ohuet seinämävahvuudet putkissa, että voinee verrata kananmunaan. Jos tulee isompi lommo, niin rakenteeseen syntyy heti heikko kohta ja saattaa sit isommassa tärskyssä pettää siitä. Ei toki välttämättä petä, mutta itseä ainakin jännittäisi jos yhtään rajumpia polkuja ajaa. Teräs toki kestää ihan eri tavalla, mutta ne nyt ei olekaan mitään grammanviilauspyöriä. Samaan tapaan kuitua voidaan laittaa sen verran monta kerrosta, niin se kestää isommatkin iskut ja kolhut. Toki painoeroa ei tällöin juuri tule hyvään alumiinirunkoon verrattuna, mutta hiilikuiturunko on tällöin kestävämpi, jäykempi ja pääsääntöisesti parempi. Tosin veikkaan, että jos sunnuntaipyöräilijä laitettaisiin testaamaan kahta pyörää ja lopuksi pitäisi kertoa kummassa oli alumiinirunko ja kummassa hiilikuiturunko, niin tuskin pelkän tuntuman perusteella osaisi sanoa :D
Scott spark on täpäri ja kevyin 29 hiilarirunko on ollut jossain 1700g päällä iskarin kanssa.
Vanhaan 26 tuumaisten aikaan oli scottilla joku small kokoinen runko lähellä kiloa.
 
Scott spark on täpäri ja kevyin 29 hiilarirunko on ollut jossain 1700g päällä iskarin kanssa.
Vanhaan 26 tuumaisten aikaan oli scottilla joku small kokoinen runko lähellä kiloa.
Meni malleista spark ja scale sekaisin. Joo tuossa oli mennyt puurot ja vellit sekaisin. Yhden ja puolen kilon tietämillä noita alumiinirunkoja näyttäisi saavan, hiilikuituiset sit alle kiloon. Muistelin alurunkojen olleen kevyempiä, ois pitänyt tsekata faktat ennen postausta :rolleyes:
 
Onkos gravel-pyöriä tullut mitään mielenkiintoisia halvempaan päähän? Mielellään alle 1700€ luokkaan hydraulisilla levyillä. White on tietenkin halpa suht hyvillä osilla mutta niin tylsä että mielummin vaikka Cube. Ja sekin on tylsä merkki.
 
Kiitokset kommenteista. Kävin ostamassa tuon Cuben ja nyt sitten vaan kovaa ajoa.

Minua on aina vähän jännittänyt uusien pyörien kanssa, että milloin se on palasina ja alkuun pitänyt kuin kukkaa kämmenllä. Vähän ajan jälkeen sitä taas tajuaa, että pyörät ovat käyttöön ja hajoamiset ovat sitten sen hetken murheita. Ajattelin kuitenkin hommata tuohon Cuben alaputkeen esimerkiksi RockGuardzin lisäsuojuksen kolhujen varalle.
 
Onkos gravel-pyöriä tullut mitään mielenkiintoisia halvempaan päähän? Mielellään alle 1700€ luokkaan hydraulisilla levyillä. White on tietenkin halpa suht hyvillä osilla mutta niin tylsä että mielummin vaikka Cube. Ja sekin on tylsä merkki.

Verkkiksen omabrändi Baana Noux menee just tuohon alle 1700 euron listahinnaltaan. Alu-runko, hiilarihaarukka ja -satulaputki, Sram Apex 1x11 vaihteisto hydraulisilla levareilla ja muutenkin asiallinen kampe. Toki hinta-laatusuhde oli vielä heittämällä parempi kun näitä sai pari kuukautta sitten tonnilla (ks. tarjousketjun keskustelu ko. pyörästä), jolloin itsekin tämän ostin. Listahinnallakin vielä varmaan tarjoaa monia muita parempaa hinta-laatusuhdetta.

Samoille pallokentille hinnan ja ominaisuuksien suhteen menis vaikka Canyonin Grail 6 joka maksaa 1549 euroa + toimituskulut, siinä taas Shimanon GRX 2x10 voimansiirto hydraulisilla levareilla ja asiallisen oloiset osat ja varustelu kautta linjan. Toimitusaika kylläkin avoin tällä hetkellä (tulossa pian) eli joutunee hetken odottelemaan...
 
Onkos gravel-pyöriä tullut mitään mielenkiintoisia halvempaan päähän? Mielellään alle 1700€ luokkaan hydraulisilla levyillä. White on tietenkin halpa suht hyvillä osilla mutta niin tylsä että mielummin vaikka Cube. Ja sekin on tylsä merkki.
Google haku best gravel bike under 2000?
 
Verkkiksen omabrändi Baana Noux menee just tuohon alle 1700 euron listahinnaltaan. Alu-runko, hiilarihaarukka ja -satulaputki, Sram Apex 1x11 vaihteisto hydraulisilla levareilla ja muutenkin asiallinen kampe. Toki hinta-laatusuhde oli vielä heittämällä parempi kun näitä sai pari kuukautta sitten tonnilla (ks. tarjousketjun keskustelu ko. pyörästä), jolloin itsekin tämän ostin. Listahinnallakin vielä varmaan tarjoaa monia muita parempaa hinta-laatusuhdetta.

Samoille pallokentille hinnan ja ominaisuuksien suhteen menis vaikka Canyonin Grail 6 joka maksaa 1549 euroa + toimituskulut, siinä taas Shimanon GRX 2x10 voimansiirto hydraulisilla levareilla ja asiallisen oloiset osat ja varustelu kautta linjan. Toimitusaika kylläkin avoin tällä hetkellä (tulossa pian) eli joutunee hetken odottelemaan...

Kyllä tuo etuvaihtaja on kanssa jo niin antiikkia tuossa käytössä että mielellään 1x11 esimerkiksi..
 
Onkos gravel-pyöriä tullut mitään mielenkiintoisia halvempaan päähän? Mielellään alle 1700€ luokkaan hydraulisilla levyillä. White on tietenkin halpa suht hyvillä osilla mutta niin tylsä että mielummin vaikka Cube. Ja sekin on tylsä merkki.
Canyon grail7
 
mistä muuten johtuu, että 20-30 vuotta sitten kaikissa maastopyörissä oli takavaihtajan suojarauta, nyt sitä ei näe enää pyörissä, eikös tuon avulla säästä noita vaihtajan korvakkeiden vääntymisiä?

 
mistä muuten johtuu, että 20-30 vuotta sitten kaikissa maastopyörissä oli takavaihtajan suojarauta, nyt sitä ei näe enää pyörissä, eikös tuon avulla säästä noita vaihtajan korvakkeiden vääntymisiä?

Oisko se vain niin ruma ja "painava". Ja oliko silloin 30 vuotta sitten edes vaihtajissa vaihdettavaa korvaketta? Jos ei ollut, niin silloin vaihtoon menisi koko vaihtaja, jolloin tuollainen rauta voi olla ihan hyvä suoja. Vaihtajan korvake on kuitenkin niin edullinen, eikä niitä jatkuvasti hajoa (itse en ole yhtään saanut rikki viimeisen 10 vuoden aikana), niin sama on se vaihtaa tarvittaessa.
 
Mä olen harrastanut kaikenlaista pyöräilyä käytännössä polvenkorkuisesta. DH:ta, XC:tä, maantietä, gravelia.
En muista kuin yhden ainoan kerran että takavaihtaja olisi mennyt vituiksi kaatumisesta. Olen aika huoleton fillarin pitäjä ja esim pakussa pyörät kulkee välillä kyljellään päällekkäin ja miten milloinkin ilman mitään sitomisia. En vaihtajia siltikään ole joutunut juurikaan vaihtamaan. Eli olisiko se vain sitten todettu turhaksi. Vähän niinkuin dork-disc.
 
Lasten pyörään tollanen vaihteensuojus on hyvä. jokusen kertaa saanut vääntää vaihtajaa takas suoraan kun ollut vinossa.
 
Toisaalta korkea maavara nostaa myös painopistettä korkeammalle, joten maastossa meno muuttuu huterammaksi. Mieluummin kiveen osuu kampi, kuin oma pääkoppa. Pyörästä riippumatta, kannattaa harjoitella kampikosketusten välttämistä esim. kääntämällä kiven kohdalla kampi ylös. Tai jos ahdistaa molemmilta puolin, yrittää pyöräyttää kampia että väistäisivät kivet. Eihän se aina onnistu, mutta yllättävän usein kyllä. Ja jos maavaraa on enemmän, niin sen ulosmittaa kuitenkin sillä että pyörällä tulee lähdettyä entistä huonommille poluille.
Jos rahasta ei ahdista, niin katsoisin suurella mielenkiinnolla kotimaista Pole Voimaa: Voima - Pole Bicycles . (Itselläni Polen läskipyörä, tykkään.)

Joo, mut ainakin ite saan runkoja ylittäessäni (puun runkoja) ton keskimoottorin ottamaan kiinni, ei mua kammet huoleta :D. Niillä jos klikkaa niin oma moka.
Ja kaatuminen on iha ok, niitä sattuu :)
 
Millaisia tapaturmavakuutuksia teillä muilla Bike Parkissa ajajilla on? Taitaa suurin osa tapaturmavakuutuksista laskea alamäkipyöräilyn "riskialttiiksi" lajiksi (noh, onhan se :D ), niin mikä vakuutus kattaisi myös mäessä sattuneet haaverit? Ei taida vakuutusyhtiö uskoa, että "ihan vaan polkuja ajelin pyöräilymielessä, en alamäkipyöräilymielessä. Sit tuli yllättävä kivikko eteen ja nyt on solisluu palasina Bike Park keskuksen rinteessä, korvaattehan hoidon yksityisellä?" :)
 
Millaisia tapaturmavakuutuksia teillä muilla Bike Parkissa ajajilla on? Taitaa suurin osa tapaturmavakuutuksista laskea alamäkipyöräilyn "riskialttiiksi" lajiksi (noh, onhan se :D ), niin mikä vakuutus kattaisi myös mäessä sattuneet haaverit? Ei taida vakuutusyhtiö uskoa, että "ihan vaan polkuja ajelin pyöräilymielessä, en alamäkipyöräilymielessä. Sit tuli yllättävä kivikko eteen ja nyt on solisluu palasina Bike Park keskuksen rinteessä, korvaattehan hoidon yksityisellä?" :)

Mulla oli joitain vuosia sitten IFiltä tapaturmavakuutus, josta alamäkiajorajoitus on poistettu. Taisi olla 300-400€ vuodessa. Kaatumisessa hajonneen kypärän ja niskatuen taas sain OP:n koti- tai matkatavaravakuutuksesta. Se oli aika ihme homma, mutta en valittanut.
 
Mulla oli joitain vuosia sitten IFiltä tapaturmavakuutus, josta alamäkiajorajoitus on poistettu. Taisi olla 300-400€ vuodessa. Kaatumisessa hajonneen kypärän ja niskatuen taas sain OP:n koti- tai matkatavaravakuutuksesta. Se oli aika ihme homma, mutta en valittanut.
Fennialta näytti saavan tapaturmavakuutuksen + urheilulisäosan noin 180€, riippuen toki korvaussummista yms. Turvalla oli halvin perus tapaturmavakuutus, niin laitoin kyselyä paljon maksaisi laajennettuna kattamaan myös alamäkipyöräily. Katsotaan mitä vastaavat.
 
Mitkäs on tämän päivän parhaat verkkokaupat tai myymälät pk-seudulla fillarin varaosien ostoon? Ajattelin kesälomaprojektiksi ottaa tuon vanhan fillarin elvyttämisen. Ohjaustanko pitäisi varmaan vaihtaa, että saisi ajoasennon hieman paremmaksi.
 
Mitkäs on tämän päivän parhaat verkkokaupat tai myymälät pk-seudulla fillarin varaosien ostoon? Ajattelin kesälomaprojektiksi ottaa tuon vanhan fillarin elvyttämisen. Ohjaustanko pitäisi varmaan vaihtaa, että saisi ajoasennon hieman paremmaksi.
biltemassa tuntuisi moni perusjuttu olevan edullisin.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 624
Viestejä
4 493 908
Jäsenet
74 264
Uusin jäsen
NiuNau

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom