Perussuomalaisten vaaliohjelman analyysi saapuu maalisuoralle. Näemmekin hieman yllättävän loppukirin.
Haittamaahanmuutto tuo julkisia menoja huomattavasti enemmän kuin kasvattaa verotuloja.
Ok, miten tämä liittyy hyvinvoinnin ja turvallisuuden teemaan? Ja miten se lisää menoja?
Se lisää rikollisuutta, turvattomuutta ja yhteiskunnan epävakautta.
Onko tästä faktaa, esimerkkiä tai kenties lukuja?
Ruotsi on monessa mielessä varoittava esimerkki maasta, jossa vastuuton maahanmuuttopolitiikka on ajanut perinteisesti vakaan pohjoismaisen yhteiskunnan muutamassa vuosikymmenessä jengiväkivallan ja rikollisuuden kurimukseen. Suomi on seuraamassa samalla tiellä, ellei maahanmuuttopolitiikassa tehdä radikaaleja muutoksia pian.
Hyvä argumentti ja esimerkki, vaikka luvut puuttuvat. Mitä pitäisi siis tehdä?
Kuntien tulee myöntää se, että haittamaahanmuuttoon perustuva väestönkasvu ei ole kestävällä pohjalla.
Miten väestönkasvu voi perustua “haittamaahanmuuttoon”?
Turvapaikkamaahanmuutto on sekä haitallista vastaanottavan yhteiskunnan kannalta että tehoton tapa auttaa. Näin ollen kiintiöpakolaisiakaan ei tule ottaa kuntiin.
Tämä selvä. Kuinkakohan monen kunnan väestökasvu koostuu pelkästään turvapaikanhakijoista? Miksi se on haitallista ja mikä on tehokkaampi tapa auttaa? Mitä asialle voi siis tehdä? Kunnilla ei taida olla valtaa turvapaikka/pakolaispolitiikkaan.
Kuntien tulee lisäksi olla aktiivisia valtiovallan suuntaan ja vaatia merkittäviä kiristyksiä maahanmuuttopolitiikkaan valtion kanssa käytävissä neuvotteluissa. Varsinkin suuret kaupungit ovat merkittäviä valtion neuvottelukumppaneita, esimerkiksi maankäyttöä, asumista ja liikennettä käsittelevien MAL-sopimusten osalta, ja tätä vaikutusvaltaa on käytettävä.
Tämä on selvä.
Kun ollaan perussuomalaisten vahvuusalueella vaaliohjelman teksti, argumentaatio sekä keinovalikoimat terävöityvät selvästi. Pakolaisten auttamiseen liittyvät moraaliset kysymykset on toki tässä ohitettu, eikä asiaa puntaroida sen enempää. Toisten auttamista harvemmin arvioidaan taloudellisen hyödyn tai tehokkuusperiaatteiden perusteella. Perussuomalaiset eivät esitä vaihtoehtoista tapaa auttaa. Maahanmuuttoa käsitellään vain yhdestä näkökulmasta. Hyötymaahanmuutosta perussuomalaisilla ei ole olemassa mitään näkemystä. Suomi tarvitsee kuitenkin uusia maahanmuuttajia huoltosuhteen vahvistamiseksi. Huoltosuhteen korjaamiseksi vaaliohjelma ei tarjoa mitään ratkaisuja. Jos maahanmuutto ei ole oikea ratkaisu, niin mikä sitten on?
Maahanmuuttopolitiikan suuret linjat luodaan valtion tasolla, mutta myös kunnissa voidaan vaikuttaa asiaan.
Ok ja miten voidaan vaikuttaa?
Perussuomalaisten mielestä kuntien tulee kaikin tavoin karsia maahanmuuton tuomia kuluja ja poistaa haitallisen maahanmuuton vetovoimatekijöitä.
Mitä kuluja ja mitkä ovat vetovoimatekijöitä?
Kuntien tulee lopettaa laittomasti maassa oleville annettavat palvelut, poistaa maahanmuuttajien oman kielen- ja kulttuurin tukeminen sekä edistää tehottoman kotouttamisen sijaan huonosti integroituneiden maahanmuuttajien paluumuuttoa. Hyvin hoidettu maahanmuuttopolitiikka on sekä suomalaisten että integraatiohaluisten maahanmuuttajien etu.
Tämä selvä.
Vaaliohjelma jatkaa vahvuusalueellaan. Tässä kysymykseksi nousee se, että luovatko perussuomalaisten keinovalikoima varjoyhteiskunnan omine lieveilmiöineen. Paperittomat maahanmuuttajat, kun taitavat jo olla tosiasia. Tältä osin hyvinvoinnin ja turvallisuuden kasvattamisen argumentaatio ontuu.
Loppuanalyysi:
Johtopäätöksenä voidaan vetää, että perussuomalaiset ovat yhä edelleen yhden asian puolue (tai puolikkaan asian). Kun asiakysymykset eivät suoranaisesti kosketa maahanmuuttoa, ovat poliittiset linjaukset, keinovalikoima ja perustelut hyvin yleisluontointoisia. Ohjelmaan yritetään saada täytettä terävällä ja vastakkainasettelua hakevalla retoriikalla. Retorisesti teksti ei kuitenkaan ole mitenkään älykästä tai viehättävää, paikoin se on kompuroivaa. Huomioitavaa on se, että kun vaaliohjelma siirtyy perussuomalaisten omalle vahvuus alueelle, retoriikan sävy muuttuu täysin. Vaaliohjelma on niiltä osin asiapitoisempi sekä väitteitä tuetaan esimerkein. Perussuomalaiset eivät kuitenkaan pysty ehdottamaan uusia toimintatapoja pakolaisten ja maahanmuuttajien integroimiseksi tai väestön huoltosuhteen heikentymisen korjaamiseksi. Voiko puolue menestyä vain sillä, että osoittaa ongelmien suuntaan, mutta kykene itse esittämään mitään korjaustoimenpiteitä?
Euromääräisiä linjauksia tai laskelmia vaaliohjelmassa ei nähdä, joten perussuomalaisten vaaliohjelman todellisia taloudellisia vaikutuksia on vaikea arvioida. Tämä varmasti on tietoinen linjaus. Toisaalta jos säästöt olisivat mittavat tai helposti todennettavissa, niin miksi niitä ei esitetä.
Ne joille maahanmuuttokysymys on totaalinen kynnyskysymys, on perussuomalaiset varmasti hyvä valinta. Muihin asiakysymyksiin perussuomalaiset eivät pysty uskottavasti ottamaan kantaa. Tämä johtunee ehdokkaiden asiaosaamisen puutteesta. Jussi Halla-aho kuvaili puolueen hallitustaipaletta niin ettei oikeastaan oltu kirkastettu niitä kynnyskysymyksiä ja asioita joita perussuomalaiset ajavat ja mistä on pidettävä kiinni. Kunnallisvaaliohjelma ei tarjoa näihin periaatekysymyksiin vastauksia. Halla-aho tietää itsekin tilanteen. Ohjelmaa ei voida vielä rakentaa kaikkien asiakysymyksien ympärille sillä taidolla ja tasolla, jota vaaditaan valtion korkeimpien virkojen ja luottamustehtävien hoitamiseen. Vaaliohjelmasta jää maku, että perussuomalaiset yrittävät liikaa taiteilla vasemmiston ja oikeiston keskellä - olla siis uusi keskusta. Liika yrittäminen tosin kostautuu, asioihin ei oikeastaan oteta kantaa, suurin osa linjauksista jää laimeiksi itsestäänselvyyksiksi. Muissa kuin maahanmuuttoa koskevissa kysymyksissä vaarana on, että äänestäjä saa sian säkissä. Perussuomalainen poliitikko äänestää harkintansa mukaan, koska puolueelta puuttuu selkeät yksiselitteiset linjat useissa eri asiakysymyksissä.
Kunnallisvaaliohjelmasta voidaankin vetää johtopäätös koskien tulevia eduskuntavaaleja ja hallitusneuvotteluita - tulemme näkemään perussuomalaiset oppositiossa vielä usean vuoden ajan.