Just meinasin sanoa samaa monisanaisemmin.Eiköhän se ole parempi olla yksin, kuin huonossa parisuhteessa
Ei läheskään kaikkien naistenkaan kanssa ole kiva olla, ei vaikka seksiä saisikin. Kyllä sen sitten huomaa jos toisen kanssa ei vain ole hyvä olla ja suhde tuo lähinnä negatiivisuutta omaan elämään, ymmärtää nopeasti että ehkä elämä on sittenkin helpompaa yksin, tai ainakin ilman juuri tuota ihmistä elämässäni.
Eikä sen tarvitse tarkoittaa repiviä riitoja, väkivaltaisuutta tms., vaan jopa pienehköjä mielenterveyden ongelmia, altistusta masentuneisuuteen, toisen jatkuvaa uhriutumista (niin kumppaninsa kuin koko muun maailman suhteen) jne. Tai jo ihan vaikka laiskuus, sekä mielen että muutenkin.
Kyllä sen sitten ajan kanssa huomaa onko toisen kanssa hyvä olla, varsinkaan niissä pakostakin eteen tulevissa elämän ikävissä tilanteissa (työttömyys, sairastuminen jne.). Paras tunne on kun on yhdessä jonkun kanssa josta tietää "me selviämme kyllä tästä yhdessä, jotenkin" noissa ikävissä tilanteissa.
Ja sama toisinpäin, oma elämä ja pää kannattaa olla edes jonkinlaisessa kondiksessa että alkaa siihen parisuhdetta sekoittaa mukaan. Ainakaan ei kannata olettaa että parisuhde jotenkin korjaisi oman rikkinäisen elämän jne.