- Liittynyt
- 22.12.2016
- Viestejä
- 22 244
Jos seksi toimii, niin tuollaista vaikeaa suhdetta jaksaa aikansa, kunnes sitten ei enää oikein jaksa. Eikä se seksikään sitten välttämättä enää niin hyvin toimi.Just meinasin sanoa samaa monisanaisemmin.
Ei läheskään kaikkien naistenkaan kanssa ole kiva olla, ei vaikka seksiä saisikin. Kyllä sen sitten huomaa jos toisen kanssa ei vain ole hyvä olla ja suhde tuo lähinnä negatiivisuutta omaan elämään, ymmärtää nopeasti että ehkä elämä on sittenkin helpompaa yksin, tai ainakin ilman juuri tuota ihmistä elämässäni.
Eikä sen tarvitse tarkoittaa repiviä riitoja, väkivaltaisuutta tms., vaan jopa pienehköjä mielenterveyden ongelmia, altistusta masentuneisuuteen, toisen jatkuvaa uhriutumista (niin kumppaninsa kuin koko muun maailman suhteen) jne. Tai jo ihan vaikka laiskuus, sekä mielen että muutenkin.
Kyllä sen sitten ajan kanssa huomaa onko toisen kanssa hyvä olla, varsinkaan niissä pakostakin eteen tulevissa elämän ikävissä tilanteissa (työttömyys, sairastuminen jne.). Paras tunne on kun on yhdessä jonkun kanssa josta tietää "me selviämme kyllä tästä yhdessä, jotenkin" noissa ikävissä tilanteissa.
Ja sama toisinpäin, oma elämä ja pää kannattaa olla edes jonkinlaisessa kondiksessa että alkaa siihen parisuhdetta sekoittaa mukaan. Ainakaan ei kannata olettaa että parisuhde jotenkin korjaisi oman rikkinäisen elämän jne.
Tässä tullaan siihen, että monissa pitkissä suhteissa on usein pari vuotta liikaakin. Se tavallinen tarina, ei osata päästää irti ajoissa. Mutta lopulta päästetään, sillä aika harva suhde mitään vuosikymmeniä kestää tänä päivänä, tästä ja muista syistä. Ja aika yleinen syy on se, että ihmiset muuttuu ajan funktiona. Ulkoisesti ja sisäisesti.
Viimeksi muokattu:

(siis pariutumisessa).