• TechBBS:n politiikka- ja yhteiskunta-alue (LUE ENSIN!)

    Politiikka- ja yhteiskunta-alue on TechBBS-keskustelufoorumilla ala-osio, joka on tarkoitettu poliittisten ja yhteiskunnallisten aiheiden sekä niiden ilmiöiden ja haasteiden käsittelyyn.

    Ohjeistus, säännöt ja rangaistukset koskevat vain tätä aluetta, muilla alueilla on käytössä TechBBS-foorumin tavalliset säännöt.

    Ylläpito valvoo, ohjeistaa ja moderoi keskustelua, mutta ensisijaisesti alueen keskustelijoiden pitäisi pyrkiä aktiivisesti ylläpitämään asiallista keskustelua ja myös selvittämään mahdollisesti syntyviä erimielisyyksiä ilman ylläpidon puuttumista keskusteluun.

Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

Liittynyt
22.12.2016
Viestejä
480
Joo eli Nettitreffit + tinder ketju on lähtenyt vähän harhailemaan, mutta mielestäni asia ei suoraan sovi tuonne ehdotettuun ketjuun.

Eli tarkoitus olis että täällä voisi jatkaa tuota yleistä keskustelua kumppanin löytämisestä. Eli siis perus jauhantaa markkina-arvoista, sukupuolien eroista kumppanin löytämisessä, miten muuttuva väestörakenne vaikuttaa tilanteeseen.

Väestörakenteen muutos ei välttämättä tarvitsee tarkoittaa maahanmuuttoa vaan myös sitä että maaseutu alkaa olemaan todella miesvoittoista. Voisin itse pohtia tuota viimeisintä että voisiko armeija olla osasyy tähän? Naiset lähtee suoraan opiskelemaan isompiin kaupunkeihin, kun taas pahimmassa tapauksessa miehet koulun loputtua keväällä odottelevat seuraavaan vuoden alkuun. Toki joku voi sanoa että se on oma häpeä, mutta tilastollisesti jos asiaa katsoo niin vähintääkin joku joutuu näin tekemään itsestä riippumattomista syistä.

Pointti oli että armeija saattaa osaltaan vaikuttaa siihen että jotkut miehet jäävät pienelle kotipaikkakunnalleen "jumiin"? Todella pieni osa miehistä varmasti, mutta pienistä puroista...
 
Itse näen tuohon tärkeinpänä syynä, että miesvaltaiset matalan koulutustason alat tuppaavat olemaan korvessa (hyvänä esimerkkinä puuteollisuus). Sitten tyttöjä suosiva koulutusjärjestelmä johtaa siihen, että miehet eivät niin usein lähde yliopistokaupunkeihin opiskelemaan ja siten päätyvät matalan koulutustason aloille korpeen.
 
Jos ajatellaan sellaisia ihmisiä, joilla on vahva sisäinen tarve "pariutua", niin en oikein usko että niiden pariutumisprosentti olisi huonompi kuin joskus aiempina vuosikymmeninä ja vuosisatoina. Enemmänkin siltä kantilta, että nykyään on varmaan enemmän sellaista porukkaa, jotka elää elämäänsä ilman tuollaista huutavaa tarvetta. Kun ihmisillä maailmankuva laajenee, niin herkästi menee siihen suuntaan että on tietyt standardit esim. vastakkaisesta sukupuolesta ja parisuhteista, ja monimutkaisempi käsitys siitä että mikä on pariutumisen, panemisen yms. merkitys.

Käsittääkseni aika monessa entisessä ja nykyisessä kulttuurissa on ollut sellainen kuvio, jossa aika oudosti pitää käydä jos ei ole 25-vuotiaana naimisissa.
 
Väestörakenteen muutos ei välttämättä tarvitsee tarkoittaa maahanmuuttoa vaan myös sitä että maaseutu alkaa olemaan todella miesvoittoista. Voisin itse pohtia tuota viimeisintä että voisiko armeija olla osasyy tähän? Naiset lähtee suoraan opiskelemaan isompiin kaupunkeihin, kun taas pahimmassa tapauksessa miehet koulun loputtua keväällä odottelevat seuraavaan vuoden alkuun.

Eipä tuolla suurta vaikutusta luulisi olevan. Yksi lukee pääsykokeisiin YO-kirjoituskevään aikana, toinen intin aikana tai jälkeen. Itselläni toimi jälkimmäinen paremmin. Enemmän ongelma on, että poikia ei kiinnosta lukea. Erikoista on, että tunnen useamman naisen, jotka ovat lähteneet jo lukioaikoina parempaan lukioon maalta kaupunkiin, joko omilleen tai sukulaisten nurkkiin. Yhtään vastaavaa tehnyttä miestä ei tule mieleeni.

Ei se tutkinto tai korkea koulutus, enemmänkin poikien pitäisi vaan pakottaa itsensä pois sieltä pikkukylän umpikujasta.
 
Sama kohtaaanto-ongelma vaivaa myös naisia, joskin pienillä eroilla. Yliopistokaupunkien sinkkunaisille ei kaikille riitä laadukkaita miehiä elämänkumppaniksi. Etenkään jos uskomme parinmuodostuksen markkina-arvoteorioita joiden mukaan nainen pyrkii pariutumaan sosioekonomisesti "ylöspäin". Irtoseksin kannalta tilanne on heillä kuitenkin maaseudun poikamiehiä parempi, kun yksi mies riittää siinä useammalle kuin yhdelle naiselle.

Käytännössä se, mikä näyttää sosioekonomiselta vaatimukselta on usein vain mielekkyyden, tavoitteellisuuden ja jonkinlaisen draivin vaatimus. Ihan vaan päätellen siitä, että palomiehillä, poliiseilla, kapiaisilla, liikunta-alan työntekijöillä, kulttuuri-ihmisillä, lentäjillä, lennonjohtajilla jne. ei vaikuttaisi olevan suuria ongelmia haalia naista. Osalla hyvät tulot kompensoi, osalla "miehekäs" homma tai trendikäs ala.
 
Sama kohtaaanto-ongelma vaivaa myös naisia, joskin pienillä eroilla. Yliopistokaupunkien sinkkunaisille ei kaikille riitä laadukkaita miehiä elämänkumppaniksi. Etenkään jos uskomme parinmuodostuksen markkina-arvoteorioita joiden mukaan nainen pyrkii pariutumaan sosioekonomisesti "ylöspäin".
Jordan Petersonilla on hyvää juttua tuohon liittyen. Kolmekymppisillä uranaisilla on lähes mahdotonta löytää kumppania varsinkin lasten tekoon, koska dominanssihierarkiassa ylempänä olevat miehet ottavat mieluummin kumppanikseen kaksikymppisen naisen, jonka kanssa ei tarvitse tehdä lasta heti huomenna.
 
Jordan Petersonilla on hyvää juttua tuohon liittyen. Kolmekymppisillä uranaisilla on lähes mahdotonta löytää kumppania varsinkin lasten tekoon, koska dominanssihierarkiassa ylempänä olevat miehet ottavat mieluummin kumppanikseen kaksikymppisen naisen, jonka kanssa ei tarvitse tehdä lasta heti huomenna.

Itse koen asian olevan niin että näistä uranaisista suurinosa on sellaisia, että ei niille yksinkertaisesti kelpaa mikään ja priorisoivat elämänsä hyvin itsekeskeisesti niin ettei jää edes aikaa seurusteluun kun kokoajan pitää olla töissä, harrastuksissa ja urheilemassa. Suomessa on niin paljon miehiä ylimääräisenä, että takuuvarmasti siitä joukosta löytyisi myös samalla levelillä olevia tyyppejä, joille se kolmekymppinen uranainen kelpaisi. Suomesta jos mistään löytyy yliopiston käyneitä miehiä vaikka kuinka paljon ja isommissa paikkakunnissa ei tarvitse edes AMK-tason miehien kanssa alentua deittailemaan. Pienemmillä paikkakunnilla harvemmin niitä kovin korkeasti koulutettuja naisia ylipäätänsä on montaa ja sieltäkin löytyy AMK-tasoista seuraa vaikka kuinka paljon.

En ainakaan omalla kohdallani nyrpistäisi jos nainen on päälle 30 vuotias (itse 31 v.) ellei sitten tavoitteena ole välittömästi alkaa pyöräyttämään lapsia maailmaan. Aika harva mies haluaa sellaista naista, joka epätoivoisesti yrittää saada lapsia tehtyä ja useimmiten siinä on jo katastrofin ainekset ilmassa jos tavoitteet ovat sillä tasolla. Vaikka nyt omista elämänkokemuksista voi olla montaa mieltä, niin koen myös että 30 vuotias nainen on jo huomattavasti fiksumpi kuin 20 vuotias. Isompi todennäköisyys on kylläkin siinä että 20 vuotias nainen on ulkonäöllisesti paremmassa kunnossa ja ei tarvitse ihan heti lähteä sitä kuljettamaan remontissa Tallinnassa, mutta nämäkin on niin tapauskohtaisia asioita...
 
Puheet "kohtaanto-ongelmista" on puhdasta bullshittiä, ja todellinen ongelma on lähinnä naisten nirsous. Nykyaikana nainen vaatii mieheltä enemmän kuin koskaan aiemmin, ja huomenna vielä enemmän, KOSKA VOI.

Tottakai naiselle voi olla vaikeaa löytää täydellistä unelmien miestä, joka on vähintään yhtä hyvin koulutettu kuin hän itse. Mutta nainen voi helposti tehdä kaksi asiaa tässä tapauksessa: A) laihduttaa, koska on läski humanisti kuitenkin tai B) vaatia mieheltä hieman vähemmän tai C) ryhtyä muodikkaasti lesboksi kuten moni muukin nainen nykyään.

Joka tapauksessa Suomessa on naisilla kaikki valttikortit käsissä ja heillä on paljon paremmat mahdollisuudet toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan ja parisuhdeviettiään kuin miehillä.
 
Itse koen asian olevan niin että näistä uranaisista suurinosa on sellaisia, että ei niille yksinkertaisesti kelpaa mikään ja priorisoivat elämänsä hyvin itsekeskeisesti niin ettei jää edes aikaa seurusteluun kun kokoajan pitää olla töissä, harrastuksissa ja urheilemassa. Suomessa on niin paljon miehiä ylimääräisenä, että takuuvarmasti siitä joukosta löytyisi myös samalla levelillä olevia tyyppejä, joille se kolmekymppinen uranainen kelpaisi. Suomesta jos mistään löytyy yliopiston käyneitä miehiä vaikka kuinka paljon ja isommissa paikkakunnissa ei tarvitse edes AMK-tason miehien kanssa alentua deittailemaan. Pienemmillä paikkakunnilla harvemmin niitä kovin korkeasti koulutettuja naisia ylipäätänsä on montaa ja sieltäkin löytyy AMK-tasoista seuraa vaikka kuinka paljon.
Kyse ei ole vaan pelkästä koulutustasosta vaan siitä, että alfa-uranainen kaipaisi sen alfauroksen rinnalleen. Koulutustaso taas ei ole merkki alfana olemisesta.
En ainakaan omalla kohdallani nyrpistäisi jos nainen on päälle 30 vuotias (itse 31 v.) ellei sitten tavoitteena ole välittömästi alkaa pyöräyttämään lapsia maailmaan. Aika harva mies haluaa sellaista naista, joka epätoivoisesti yrittää saada lapsia tehtyä ja useimmiten siinä on jo katastrofin ainekset ilmassa jos tavoitteet ovat sillä tasolla. Vaikka nyt omista elämänkokemuksista voi olla montaa mieltä, niin koen myös että 30 vuotias nainen on jo huomattavasti fiksumpi kuin 20 vuotias. Isompi todennäköisyys on kylläkin siinä että 20 vuotias nainen on ulkonäöllisesti paremmassa kunnossa ja ei tarvitse ihan heti lähteä sitä kuljettamaan remontissa Tallinnassa, mutta nämäkin on niin tapauskohtaisia asioita...
Tosiasia on, että kolmekymppisellä naisella parhaat lapsentekovuodet ovat kaukana takana, joten miehen, jolla on valinnan varaa, kannattaa lasten hankintaan ottaa kumppaniksi mahdollisimman nuori nainen. Naiset kun vielä kypsyvät aikaisemmin kuin miehet, niin eroa 20- ja 30-kymppisellä ei ole niin paljoa kuitenkaan kypsyyden osalta.
 
Puheet "kohtaanto-ongelmista" on puhdasta bullshittiä, ja todellinen ongelma on lähinnä naisten nirsous. Nykyaikana nainen vaatii mieheltä enemmän kuin koskaan aiemmin, ja huomenna vielä enemmän, KOSKA VOI.

Tottakai naiselle voi olla vaikeaa löytää täydellistä unelmien miestä, joka on vähintään yhtä hyvin koulutettu kuin hän itse. Mutta nainen voi helposti tehdä tiettyjä asioita tässä tapauksessa, kuten: A) laihduttaa, koska on läski humanisti kuitenkin tai B) vaatia mieheltä hieman vähemmän tai C) ryhtyä muodikkaasti lesboksi kuten moni muukin nainen nykyään.

Joka tapauksessa Suomessa on naisilla kaikki valttikortit käsissä ja heillä on paljon paremmat mahdollisuudet toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan ja parisuhdeviettiään kuin miehillä.
 
Viimeksi muokattu:
Huomatkaa, missä ollaan:AaTeKoo-voorumilla. Nörttiys ei ole seksikkääksi mielletty ominaisuus miesten osalta, naiset eivät näe sellaista kiinnostavaa maskuliinista kulmaa, mikä herättäisi mielenkiinnon (ja himot) hieroa läheistä tuttavuutta tietsikkamaestron kanssa. Alalle hakeutuvat henkilöt ovat myös keskimääräistä faktapohjaisenpia ja loogisuuteen taipuvaisia henkilöhahmoja, joilla ovat nämä tunteiden näyttäminen sosiaalisesti ja/tai yleiset sosiaaliset taidot vielä varsin keskeneräisessä vaiheessa. Lisätään vielä harrasteidenkin olevan enemmänkin itsenäiseen näpertelyyn/suorittamiseen suuntautuneita, eikä kivaan yhteiseen puuhasteluun, niin alkaa olla mahdolliset pariutumiskumppanit helvetin harvassa.

Noin niinkuin omasta elämästäni yleistäen :)
 
Aihetta sivuten olen myös huomannut että tässä vuosien varrella on myös ihmisten mielipiteet parisuhteesta ja sen tarpeudesta tulleet aikalailla avoimemmiksi. Enää siis se naimisiinmeno + lapset ei ole se eĺämän ultimaattinen päämäärä vaan enemminkin niiden kokemusten ja elämysten hankkiminen. Tämä varmasti osaltaa on syynä siihen miksi esimerkiksi lasten tekoa on lykätty myöhemmäksi elämässä.

Eli parisuhde ei ole must vaan enneminkin optio niille ketkä haluaa. Muuten tuon voi korvata muulla sosiaalisella touhulla ja seksihommiin (fyysisyyttä varten) joko "irtosuhteet" tai sitten näitä vakipanoja joiden kanssa vietetään hauskaa ja sänkytouhuja sillointällöin ilman mitään se syvempää vakiintumisaietta.
 
Kyse ei ole vaan pelkästä koulutustasosta vaan siitä, että alfa-uranainen kaipaisi sen alfauroksen rinnalleen. Koulutustaso taas ei ole merkki alfana olemisesta.

Mitä nyt tiedän omasta tuttavapiiristä, niin ihan uskomattomia vaikeuksia on jopa ns. alfa-tason korkeastikoulutetuilla miehillä ollut pariutumisessa. Eivätkä ne kumppanit todellakaan ole olleet sitten mitään missejä vaan hyvinkin paljon alhaisemmalta leveliltä ja monet ovat hakeneet vaimonsa ulkomailta ja niistäkin osa on hakenut selvästi vanhemman naisen sieltä. (parillakin 31 v. kaverilla on 35-36 vuotiaat tuontivaimot) Sen mitä nyt tiedän kavereiden säädöistä, niin olisi voinut aika moni ns. alfauranainenkin katsoa vähän peiliin jossain kohtaa. Ainoa positiivinen asia tässä on näin sovinistisena miehenä, että niiden naisten määrä tulee kasvamaan ihan älyttömiin lukemiin joille ei sitten tule kelpaamaan yhtikäs mikään tässä maailmassa. Sitten kun naisella alkaa olla ikää se päälle 40 vuotta niin todellisuus iskee aika karusti päin naamaa.

Muutenkin yleisellä tasolla on kaveripiireissä tosi monet luovuttaneet ja hakeneet itselleen sen tuontivaimon ulkomailta. Siihenhän tämä touhu näyttäisi nyt menevän ja varmaan pitäisi itsekin alkaa totuttautumaan ajatukseen...
 
Eli tässähän on tullut jo ainakin "muuttunut maailma". Mieshän tuntuu enemmän olevan vetovoimaisia toiveita sen jatkumosta, kun taas naisella vastavoimaa. (mutta alistusta ja vetovoimaa, kaipuuta menneeseen tuntuu naisellakin löytyvän tietystä udesta kansasta.)
Siispä kyseessä lienee naisen osalta ollut vain jonkinlainen anarkia, joka nyt tekee paluuta menneeseen.

Mikä tähän "onnistuneeseen" anarkiaan sitten onkaan johtanut? Aivan helvetisti mm. korkea koulutusohjelmia, jotka läheskään kaikki eivät ansaitse kovinkaan arvostusta. Naiset menivät siis korkeakouluun/yliopistoon, ok mutta koska määrä kasvoi myös miesten osalta, Äo laski opiskelijoiden kesken.
Kun korkea koulutus ja lapsellinen ylemmyys tämän johdosta kasvaa, voi herätä vasta jonkin riittävän jännämiehen tai rikkaan miehen kainalosta, jos ei koskaan aikuistu.
Siinäpä se, muuttunut maailma yhdestä suppeasta "perspektiivistä katsoen". lisää olisi vaikkapa työelämästä, johtajakiintiöisestä anarkiasta ja vaikka unisex-wc anarkiasta.

Sukupuoli-anarkia muuttaa siis ilmapiiriä, myös kouluttamattomissa ja muissa, siviiliuhreissa koska media ja puhehenkilöt. S-anarkia oli siis lähtöisin "miestyöläis-nainen lapsineen kotona-kuinka otin tuollaisen puolison-jumala olkoon kanssani"-maailmasta. Se saisi jo laantua, muttei ole helposti yksilön päätettävissä. Lapsellisuutta ei voi ohjata.

*********
Miehiltä voisi olla jotain yllätyksellistä hulluutta, joka murtaa taasen miesroolin, vaikka edellä mainittu S-anarkisuus jo tekee. Eli ei mennä vaikka sinne armeijaa. Se olkoon miehen rooli nyt alkavassa omassa anarkiassaan. Eikä välttämättä makseta treffikahveja yksin, tai avata ovea naiselle, jos et avaisi myös sille miehelle. Gentlemannit ovat harvinaisuus, ja harvasta voi aito sellainen tulla. Ei kannata liikaa näytellä.

Olen itsekkin tehnyt House m.d-dvd boksista ja Aku Ankan taskukirjojen 1-17 hyvin värikkään hyllykomistuksen. Sen mielelläni esittelisin partnerillekkin.
 
Mielenkiinnolla olen seurannut yhden tuttavanaisen pariutumisyrityksiä. Useampi lapsi, kaikilla eri isä, itsellä vähän taipumusta siihen että juominen viedään aina tappiin asti, helvetin vihainen kännissä. Koulutuspohja amis ja viimeiset 10v+ jossain eri kaupoissa töissä... Miehen pitäisi kuitenkin olla pitkä, komea, hyvin toimeentuleva lapsirakas ja ihq mies... Ei toi muuten, mutta kun facebookissa about viikottain itkua siitä että mihin on hyvät miehet kadonneet. :D
 
Kannattaako noihin parisuhdehommiin ensisijassa ylipäätänsä lähteä?

Ennemmin tai myöhemmin nainen tulee kuitenkin kyllästymään sinuun, ja löytää rinnallensa jonkun mielenkiintoisemman kumppanin. Siihen voi mennä 5, 10 tai 15 vuotta, mutta hyvin todennäköistä, että se tulee tapahtumaan. Vielä kun on jälkikasvua, niin aikamoinen sekamelska pystyssä.

Tässä esimerkkitapaus: ”Palopuron puuma” Laura, 40, vaihtoi nuupahtaneen liiton 15 vuotta nuorempaan mieheen: ”Seksi on hyvää”

On toki varmasti monia, jotka valitsevat mieluummin minkä tahansa parisuhteen tai huonon sellaisen mieluummin kuin yksin olemisen.
 
Mitä nyt tiedän omasta tuttavapiiristä, niin ihan uskomattomia vaikeuksia on jopa ns. alfa-tason korkeastikoulutetuilla miehillä ollut pariutumisessa. Eivätkä ne kumppanit todellakaan ole olleet sitten mitään missejä vaan hyvinkin paljon alhaisemmalta leveliltä ja monet ovat hakeneet vaimonsa ulkomailta ja niistäkin osa on hakenut selvästi vanhemman naisen sieltä. (parillakin 31 v. kaverilla on 35-36 vuotiaat tuontivaimot) Sen mitä nyt tiedän kavereiden säädöistä, niin olisi voinut aika moni ns. alfauranainenkin katsoa vähän peiliin jossain kohtaa. Ainoa positiivinen asia tässä on näin sovinistisena miehenä, että niiden naisten määrä tulee kasvamaan ihan älyttömiin lukemiin joille ei sitten tule kelpaamaan yhtikäs mikään tässä maailmassa. Sitten kun naisella alkaa olla ikää se päälle 40 vuotta niin todellisuus iskee aika karusti päin naamaa.

Muutenkin yleisellä tasolla on kaveripiireissä tosi monet luovuttaneet ja hakeneet itselleen sen tuontivaimon ulkomailta. Siihenhän tämä touhu näyttäisi nyt menevän ja varmaan pitäisi itsekin alkaa totuttautumaan ajatukseen...

Itselläni ei tuttavapiirissä ole tuollaisia tapauksia, yhdellä kaverilla tosin on saksalainen tuontivaimo.
 
Aika paljon tulee mietittyä omassa päässä näitä asioita. Lähinnä siksi että itteä ei ole koskaan kiinnostanut kamalasti pariutua kenenkään kanssa + en ole löytänyt vieläkään aidosti niin kiinnostavia ihmisiä että kiinnostaisi koko loppuelämän arkea miettivänsä jakaa, tai jos löytää niin vastakaikua ei tule tai henkilöt ovat jo varattuja. Ahdistaa kuitenkin se yhteiskunnan normi että KAIKKIEN pitäisi pariutua ja lisääntyä + yhteiskunta rakennetaan aikalailla parien ja perheiden ehdoilla, joten tuntuu monesti helposti ulkopuoliselta ja yksinäiseltä. Esimerkiksi ystävien ja heidän pariensa/perheiden kanssa ahdistaa monesti hengailla koska tulee väkisinkin ulkopuolinen olo ja fiilis että mitähän noikin ajattelee kun ite on vaan tämmöinen yksinäinen susi ja "reppana". Lisäksi nähnyt suht läheltä minkälaista tuskaa voi epäonnistuneet parisuhteet ja erilaiset perhekriisit aiheuttaa.

Itselleni ollut aina hyvin ristiriitainen aihe, toisaalta idea jakaa kaikki arjen surut ja ilot jonkun loistavan henkilön kanssa vaikkapa loppuelämä kuulostaa romanttiselta ja tavoiteltavalta asialta mutta todellisuudessa moinen lienee mahdoton yhtälö. Kaikista pahinta on se että pariudutaan "väkisin" ihmisen kanssa joka ei oikeasti ole edes kovin houkutteleva vastapari, vain sen takia että paine on niin kova pariutua ja lisääntyä. Näistä ei yleensä hyvää seuraa.
 
Suomesta jos mistään löytyy yliopiston käyneitä miehiä vaikka kuinka paljon ja isommissa paikkakunnissa ei tarvitse edes AMK-tason miehien kanssa alentua deittailemaan. Pienemmillä paikkakunnilla harvemmin niitä kovin korkeasti koulutettuja naisia ylipäätänsä on montaa ja sieltäkin löytyy AMK-tasoista seuraa vaikka kuinka paljon.

2006-2010 (arvioisin 2000-2004 aloittaneiksi) Suomen yliopistoista valmistuneista 62% oli naisia ja tilanne on jatkanut kehitystä samaan tahtiin ja nyt ollaan noista aloitusvuosista 15 vuotta sitä kehitystä katseltu. Vielä kun huomioidaan, että se haettu asia ei oikeasti ole akateeminen loppututkinto vaan jonkinlainen akateemis-kultivoitunut hienostelija, joka arvostaa viinejä, museoita, klassista musiikkia ja muuta diipa daapaa niin tilannetta ei paranna se, että miesten valtaosa yliopistoissa on semiautistisilla numeroiden ja faktojenpalvonta aloilla, joihin hakeudutaan jotta saadaan paljon fyrkkaa.

Akateemista kulttuurimiestä hakevalla naisella ei siis todellakaan ole helppoa eikä moni perusäijä sellaisen naisen elämää jaksa, ainakaan osallistuvasti. Tilannetta korjaa se, että ne naiset, jotka eivät ole moisen huuhaan perässä "tyytyvätkin" itseasiassa moniin muihin matalammin koulutettuihin miehiin, joilla on elämässään tavoitetta, draivia, "trendikkyyttä" tai muuten hyvä ekonominen asema, esim. noilla aiemmin luettelemillani palomiehillä, poliiseilla, kapiaisilla, liikunta-alan työntekijöillä, kulttuuri-ihmisillä, lentäjillä, lennonjohtajilla jne.
 
Kannattaako noihin parisuhdehommiin ensisijassa ylipäätänsä lähteä?

Ennemmin tai myöhemmin nainen tulee kuitenkin kyllästymään sinuun, ja löytää rinnallensa jonkun mielenkiintoisemman kumppanin. Siihen voi mennä 5, 10 tai 15 vuotta, mutta hyvin todennäköistä, että se tulee tapahtumaan. Vielä kun on jälkikasvua, niin aikamoinen sekamelska pystyssä.

Tässä esimerkkitapaus: ”Palopuron puuma” Laura, 40, vaihtoi nuupahtaneen liiton 15 vuotta nuorempaan mieheen: ”Seksi on hyvää”

On toki varmasti monia, jotka valitsevat mieluummin minkä tahansa parisuhteen tai huonon sellaisen mieluummin kuin yksin olemisen.
Esimerkkitapauksesi on melko paska esimerkki kuvaamastasi skenaariosta ainakin, jos oletetaan, että homma on mennyt niin kuin tuossa artikkelissa sanotaan. Pystyynkuollut liitto, jossa ainoa yhteinen kiva on yhdessä ryyppääminen, ei osoita vain yksipuolista kyllästymistä.
 
Mitä nyt tiedän omasta tuttavapiiristä, niin ihan uskomattomia vaikeuksia on jopa ns. alfa-tason korkeastikoulutetuilla miehillä ollut pariutumisessa.

Tämä viimeistään nyt havahduttaa siihen, että puhumme ilmeisesti ihan eri termeillä. En tunne yhtään korkeasti koulutettua alfaurosta, jolla olisi uskomattomia vaikeuksia pariutumisessa paitsi jos vaikeudet on olleet ns. oman pään sisäisiä.
 
1800 luvulla naisten oli melkein pakko päästä naimisiin, sinkkunaisia katsottiin oudoksuen eikä yhteiskunnalta paljoa tukia herunut.
Silloin miehille, jotka olivat alempana statusrappusilla, oli helpompaa löytää puoliso, yksinkertaisesti naisille kelpasi "heikompikin" aines.
Yhteiskuntien muututtua, on nykyään ihan tavallista että naiset elävät yksin ja elättävät itsensä lisäksi mahdollisesti jälkikasvunsakin. Enään ei ole pakkoa astua avioliittoon että saisi pakollisen toimeentulonsa.

Samalla tekniikan kehityttyä pariutumishaluiset ihmiset tekevät raakaa esikarsintaa, kuka edes pääsee yrittämään onneaan, samalla sulkien suurimman osan potentiaalisista kumppaneista leikistä ulos.
Tinder yms. pariutumisapuvälineet mahdollistavat potentiaalisen kumppanin haun/suodatuksen mitä erilaisimmilla tavoilla, joista ulkonäkö on vain yksi mahdollinen kriteeri.
Lehdistö, televisio, elokuvat, facebook yms. yms, yms. suoltavat jatkuvasti mitä kaikkea ihannekumppanin tulisi olla.
Julkisessa mediassa olevien ihmisten kuvat ovat nykyään niin käsiteltyjä, että sen näköisiä ihmisiä ei ole oikeasti edes olemassa.
Kaikenlaiset virheet, kuhmurat, finnit, pälvikaljut yms. on photoshopattu pois. Jäljelle on jäänyt vaan imago miltä täydellisen ihmisen tulisi näyttää.

Kaikenlainen armo on kadoksissa, vain täydellisyys kelpaa. Virheitä ei saa anteeksi. Vaadimme itseltämme ja samalla kaikilta muiltakin mahdottomia.
Tuntuu että samalla meiltä karkaa käsitys mitä yleensä kaipaamme ja toivomme kumppanilta.
Kaipaammeko sitä tunnetta, kun tietää että on joku joka kulkee elämässä rinnallamme, jakaen sen ilot ja murheet? Hyväksyen kumppanimme juuri sellaisina kun he ovat, rakastaen virheineen, puutteineen?
Vai etsimmekö elämäämme jotain mitä voimme pitää saavutuksena, saaliina, objektina mitä voimme esitellä ympärillemme? Jotain mikä on minua varten, minulle?

Jos nainen ei kaipaa tai etsi elämäänsä muuta kun minun, minulle, niin heille on tarjolla runsaasti miehiä jotka voivat tyydyttää esim. seksuaaliset tarpeensa.
Sama koskee myös alfamiehiä, heille on tarjolla herkkuja yllinkyllin, muiden on tyytyminen murusiin mitä pöydiltä putoaa....
Elämme kyllä mielenkiintoisia aikoja, yhteiskunnan murroksessa muutoksen huomaaminen ja kokeminen on vaikeaa samalla kun olemme itse keskellä sitä.
 
Viimeksi muokattu:
2006-2010 (arvioisin 2000-2004 aloittaneiksi) Suomen yliopistoista valmistuneista 62% oli naisia ja tilanne on jatkanut kehitystä samaan tahtiin ja nyt ollaan noista aloitusvuosista 15 vuotta sitä kehitystä katseltu. Vielä kun huomioidaan, että se haettu asia ei oikeasti ole akateeminen loppututkinto vaan jonkinlainen akateemis-kultivoitunut hienostelija, joka arvostaa viinejä, museoita, klassista musiikkia ja muuta diipa daapaa niin tilannetta ei paranna se, että miesten valtaosa yliopistoissa on semiautistisilla numeroiden ja faktojenpalvonta aloilla, joihin hakeudutaan jotta saadaan paljon fyrkkaa.

Akateemista kulttuurimiestä hakevalla naisella ei siis todellakaan ole helppoa eikä moni perusäijä sellaisen naisen elämää jaksa, ainakaan osallistuvasti. Tilannetta korjaa se, että ne naiset, jotka eivät ole moisen huuhaan perässä "tyytyvätkin" itseasiassa moniin muihin matalammin koulutettuihin miehiin, joilla on elämässään tavoitetta, draivia, "trendikkyyttä" tai muuten hyvä ekonominen asema, esim. noilla aiemmin luettelemillani palomiehillä, poliiseilla, kapiaisilla, liikunta-alan työntekijöillä, kulttuuri-ihmisillä, lentäjillä, lennonjohtajilla jne.

Jaa että poliiseillä ja kapiaisilla on hyvä ekonominen asema tai jotain muuta hohdokasta niissä ammateissa, ehkä tuosta voisi olla montaakin mieltä. :think:

No enpä nyt allekirjoittaisi tuota ajatusta että löytyisi sellainen selvä naisryhmä, joka nyt hakisi itselleen akateemis-kultivoitunutta hienostelijaa. Vaikka itse olen kotoisin maaseudulta, niin kehtaan sanoa suoraan että aikamoisiin juntteihin sitä on naisten joukossa tullut törmättyä etenkin Helsingissä ja monet niistä ovat eläneet koko elämänsä punavihreässä kuplassa ja opiskelleet itselleen yliopistotutkinnon. Suomessa sellainen elitistinen meno on aika pienen piirin meininkiä ja oikeasti sellaisesta diggaavia naisia en koe että olisi erityisen paljon tai siis löytyy toki paljonkin, mutta oleellisin juttu siinä touhussa on se kuinka paksu lompakko mieheltä löytyy.

Jos naiset oikeasti olisivat kiinnostuneista akateemisista kulttuurimiehistä, niin en kyllä todellakaan olisi tässä itkemässä tästä aiheesta. Vaikka viinituntemukseni ei ole kovin kehittynyt ja klassista musiikkia ei tule ihan joka päivä kuunneltua, niin melkein kaikki muu kliseet kyllä täyttyvät helpostikin. Ehkä isoin asia on siinä että naama on tavallisen ruman ukkelin pärstä, joka ei vaan herätä käytännössä kenenkään naisen kiinnostusta...
 
Viimeksi muokattu:
Tämä viimeistään nyt havahduttaa siihen, että puhumme ilmeisesti ihan eri termeillä. En tunne yhtään korkeasti koulutettua alfaurosta, jolla olisi uskomattomia vaikeuksia pariutumisessa paitsi jos vaikeudet on olleet ns. oman pään sisäisiä.

Voi hyvin olla, mutta jos komeilla, sporttisilla, ulospäinsuuntautuneilla ja yliopiston käyneillä miehillä on vaikeuksia löytää itselleen naista, niin aika paska juttu omasta mielestäni ja näitä on tosiaan ollut aika monta.
 
Omat kokemukset on ollu sellaisia, että nuoremmat alle 30v, lapsettomat ja pitkään sikkuilleet elävät pilvilinnoissa ja kaipaavat nopeasti parisuhdetta ja tarvetta päästä naimisiin, jonka jälkeen hankitaan lapsia. Yli 30v, vastaavat lapsettomat ja pitkään sikkuna elävät ovat sitten taasen vain halukkaita hankkimaan lapsen/lapsia nopeallakin aikataululla. Sitten vähän kaiken ikäiset useamman parisuhteen kokeneet ja omia lapsia omaavat taas tuntuvat olevan hyvin varautuneita uusiin parisuhteisiin. Elävät mielummin villinä ja vapaana, sängystä toiseen. On toki parisuhdettakin kaipaavia ollut, mutta sitten on suhteen olevan avoin, eli kultsi on himassa ja kylillä voi käydä sitten vapaasti paneskelemassa.
 
Jaa että poliiseillä ja kapiaisilla on hyvä ekonominen asema tai jotain muuta hohdokasta niissä ammateissa, ehkä tuosta voisi olla montaakin mieltä. :think:

Sanonpa vaan, etten tunne yhtään poliisia tai palomiestä, joka olisi vastentahtoisesti ollut pitempään sinkkuna ja tunnen harrastuspiirien kautta aika monta. Ovat tyypillisesti erittäin kovassa kunnossa olevia itsevarmoja alfa-tyyppejä, joilla on hyvin vahva "veljeskunta"-meininki, jolla bilettävät ja reissaavat ja kaikesta päätellen naista kaatuu.
 
Voi hyvin olla, mutta jos komeilla, sporttisilla, ulospäinsuuntautuneilla ja yliopiston käyneillä miehillä on vaikeuksia löytää itselleen naista, niin aika paska juttu omasta mielestäni ja näitä on tosiaan ollut aika monta.

Mikä siitä naisen löytämisestä teki uskomattoman vaikeaa? Sekö, että yrittivät mallityttöjä, jotka olivatkin kiinnostuneita jääkiekkopoplaulajista?
 
Sanonpa vaan, etten tunne yhtään poliisia tai palomiestä, joka olisi vastentahtoisesti ollut pitempään sinkkuna ja tunnen harrastuspiirien kautta aika monta. Ovat tyypillisesti erittäin kovassa kunnossa olevia itsevarmoja alfa-tyyppejä, joilla on hyvin vahva "veljeskunta"-meininki, jolla bilettävät ja reissaavat ja kaikesta päätellen naista kaatuu.

En sitä ihmettele etteikö naista saisi, mutta tässä oli nyt puhe näistä toivottomista tapauksista eli akateemisista uranaisista jotka ovat tunnetusti hyvin nirsoja. Entäs mitä mieltä olet kapiasten suhteen? :)

Mikä siitä naisen löytämisestä teki uskomattoman vaikeaa? Sekö, että yrittivät mallityttöjä, jotka olivatkin kiinnostuneita jääkiekkopoplaulajista?

Lähinnä isoin asia tuntuu olevan juuri siinä, että naiset olivat kuin tuuliviirejä eli ei toivoakaan sitoutumisesta ja terveestä suhteesta, sitten toisena asiana yksinkertaisesti se että vaikka tyypit edustavat jo selvästi keskitasoa parempaa miestä Suomessa niin sekään ei vaan tahdo olla riittävästi. Naisten vaatimustaso ja odotukset ovat muuttuneet niin epärealistisiksi, että jopa alfa-tason miehillä parisuhteen etsiminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Tietenkin jokainen kaveri ja niiden yritys on oma lukunsa ja itsekin olen vaan ollut sivustaseuraajana. Voin silti hyvin kuvitella kuinka se pitää paikkansa, kun vertaan omaa tilannetta ja tiedän kuinka järjettömät ovat naisten odotukset jo ihan tavistasolla.
 
Mielestäni pariutuminen ei ole mikään ongelma normaalille miehelle, ellei tavoittele sitä täyden kympin naista mihin rahkeet eivät riitä. Toki se kympin nainen ei kaikille ole kymppi.
 
Lähinnä isoin asia tuntuu olevan juuri siinä, että naiset olivat kuin tuuliviirejä eli ei toivoakaan sitoutumisesta ja terveestä suhteesta, sitten toisena asiana yksinkertaisesti se että vaikka tyypit edustavat jo selvästi keskitasoa parempaa miestä Suomessa niin sekään ei vaan tahdo olla riittävästi. Naisten vaatimustaso ja odotukset ovat muuttuneet niin epärealistisiksi, että jopa alfa-tason miehillä parisuhteen etsiminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Tietenkin jokainen kaveri ja niiden yritys on oma lukunsa ja itsekin olen vaan ollut sivustaseuraajana. Voin silti hyvin kuvitella kuinka se pitää paikkansa, kun vertaan omaa tilannetta ja tiedän kuinka järjettömät ovat naisten odotukset jo ihan tavistasolla.

Syy siihen sinkkuuteen ei ole naisissa, toisissa miehissä, lesboudessa, mamuissa tai missään muussa kuin siinä kaverissa, joka peilistä kurkistaa.
 
Mielestäni pariutuminen ei ole mikään ongelma normaalille miehelle, ellei tavoittele sitä täyden kympin naista mihin rahkeet eivät riitä. Toki se kympin nainen ei kaikille ole kymppi.

Ei varmasti ollut ennen, mutta nyt touhu on menossa kovaa tahtia sellaiseksi että tasoerot karkeasti luokkaa että 10 tason mies voi saada parhaimmillaan 7-8 tason naisen ja jos naisen taso on siitä ylöspäin niin sille ei enää kelpaa mikään ja jopa ihan tavisnaisillakin on vaatimustaso mennyt siihen että ei välttämättä mikään kelpaa.

Syy siihen sinkkuuteen ei ole naisissa, toisissa miehissä, lesboudessa, mamuissa tai missään muussa kuin siinä kaverissa, joka peilistä kurkistaa.

Miehiä on Suomessa edelleen sellaiset reippaat 60 000 kappaletta enemmän ikäluokissa 20-40 vuotta. Sekö ei vaikuta mihinkään? Joka paikka missä pitäisi yrittää pariutua pursuaa ylitse miehiä ja ei naisia yksinkertaisesti riitä kaikille.
 
Miehiä on Suomessa edelleen sellaiset reippaat 60 000 kappaletta enemmän ikäluokissa 20-40 vuotta. Sekö ei vaikuta mihinkään? Joka paikka missä pitäisi yrittää pariutua pursuaa ylitse miehiä ja ei naisia yksinkertaisesti riitä kaikille.

Eli se on niiden muiden miesten ja naisten syy jos sinä et pääse suhteeseen?
 
Sitten, kun pariutuminen on kaksipuoleista. Kannattaa pohtia, onko se todellakin oma haave, vai pakkomielteisyyttä "tulla ympäristössään hyväksytyksi."

Siinä missä naisilla tuntuu viimeistää nelikymppisen lähestyessä monesti alkavan pakkomielle saada lapsi, on miehellä jo ennen parikymppistä neitsyyden menetys pakkomielteistä.

Siispä, jos tällaiset huomaakin pakkomielteiseksi ja osaa unotaa ja olla kaikkeen tyytyväinen, tuntuisi mahdollisuudet monessa paranevan. Se kun on se henkinen tila sellainen, joka huonona osaa karkottaa ja tappaa aidot himot.

*******
Femiinisessä ympäristössä on nykyyhteiskunna helvetisti pahanlaatuisia ongelmia, mutta on siinä myös monessaan miehissä, jotka miehekkäästi alistuvat suurella joukolla sellaiseen.
Kun ei ole pakkomiellettä, voi katsella seuraa ohi unohtaen sellaiset.

*******
Sitten kun olen iän myötä vähän avoimempi kaikkeen, olen huomannut että miss-suomen lisäksi sama ongelma on myös näissä miss lesbo ja mr.gay kisoissa. Onko se "huomionhakuisuuden paras otos" vai maskeeraus että kaikissa niissä on lähinnä korkeintaan keskinkertaista laatua? Itse näen esim. käydessä asioilla liki aina paremman näköistä tuotosta, kuin noissa kisoissa. Ei missi-ainekselle.
 
Yleensä, ns. luonnollisesti, vietti samaan kumppaniin kyllä katoaa siinä 7 vuoden kieppeillä plus-miinus muutama vuosi.

Tämä on tullut hyvin huomattua kaveripiirissä varsinkin lapsia hankkineiden osalta. Isukkifrendeistä reippaasti yli 70% jo eronneita.

Veikkaisin et kun nykynuorilla ei ole enää samanlaista sosiaalista paheksuntaa eroamisen suhteen kuin aikaisemmin niin aika monet päättää erota väljähtäneistä suhteistaan koska vaan voi.

Mukana on myös surullisia tapauksia joissa nainen on selvästi käyttänyt miestä lapsenteko projektina ja sitten tavoitteen saamisen jälkeen tullut tiskiin klassinen "mä en rakasta sua enää" kortti.

Toi biologisen kellon tikitys voi olla ja on kyllä yhtä helvettiä molemmille sukupuolille

"Kyllä naiset ymmärtävät ikääntyvänsä. Siksi moni päätyykin vaihtoehtona hankkimaan lapsia epäsopivan miehen kanssa. Pariskuntien erotilastot ja erolapsien ahdistus kertovat tästä omaa karua kieltään, nainen kirjoittaa" Lapseton nainen HS:n mielipidepalstalla: Parempi odottaa kuin hankkia lapsi väärän miehen kanssa
 
"Kyllä naiset ymmärtävät ikääntyvänsä. Siksi moni päätyykin vaihtoehtona hankkimaan lapsia epäsopivan miehen kanssa. Pariskuntien erotilastot ja erolapsien ahdistus kertovat tästä omaa karua kieltään, nainen kirjoittaa" Lapseton nainen HS:n mielipidepalstalla: Parempi odottaa kuin hankkia lapsi väärän miehen kanssa
"Kuitenkin suurempi ongelma on, että naisia syyllistetään ja painostetaan hankkimaan lapset aikaisin". Toisin sanoen elämän realiteeteista muistuttaminen on syyllistämistä ja painostamista...

Tuolla muijalla on tekstissään yksi hyvä huomio: "Jotta lapsia voisi saada biologisesti hyvässä iässä, kaksikymppisen naisen tulisi osata järjestää itselleen tasapainoinen ja pitävä parisuhde. Tähän päästäkseen hänen tulisi osata käsitellä ihmiselämän syviä kysymyksiä – esimerkiksi yksinolemisen pelkoa, itsensä oikeanlaista arvostamista, itsensä hyväksymistä ja niin edelleen." Naisten tulee osata käsitellä tärkeitä asioita paljon miehiä aikaisemmin, jos haluaa hoitaa lisääntymisen ennen kuin on liian myöhäistä. Onkin erittäin harmillista, että nuorille naisille valehdellaan, että "sen oikean" etsimiseen voi käyttää loputtomasti aikaa.
 
Eli se on niiden muiden miesten ja naisten syy jos sinä et pääse suhteeseen?

Siinä mielessä kyllä, että kun on ruma, tavallisen näköinen mies, niin eipä se paljoa naisia kiinnosta ja ei tarvitse kun miehiä on niin älyttömästi mistä voi valita. Tämä on tullut nähtyä ja koettua satoja kertoja...
 
Siinä mielessä kyllä, että kun on ruma, tavallisen näköinen mies, niin eipä se paljoa naisia kiinnosta ja ei tarvitse kun miehiä on niin älyttömästi mistä voi valita. Tämä on tullut nähtyä ja koettua satoja kertoja...
En näin matalasti koulutettuna keskimittaisena keskivartalolihavana tavallisena pulliaisena voi yhtyä tähän kun olen suhteessa näiden Laasaslaisten miehen markkina-arvoteoreetikkojen mukaan mahdottomasti omaa sosioekonomista luokkaani ylempänä olevan naisen kanssa :kahvi:
 
Ei varmasti ollut ennen, mutta nyt touhu on menossa kovaa tahtia sellaiseksi että tasoerot karkeasti luokkaa että 10 tason mies voi saada parhaimmillaan 7-8 tason naisen ja jos naisen taso on siitä ylöspäin niin sille ei enää kelpaa mikään ja jopa ihan tavisnaisillakin on vaatimustaso mennyt siihen että ei välttämättä mikään kelpaa.
Mistä noita naisia löytää mille ei mikään tunnu kelpaavan? Jopa tinderistä tavismies löytää nättiä seuraa.
 
En näin matalasti koulutettuna keskimittaisena keskivartalolihavana tavallisena pulliaisena voi yhtyä tähän kun olen suhteessa näiden Laasaslaisten miehen markkina-arvoteoreetikkojen mukaan mahdottomasti omaa sosioekonomista luokkaani ylempänä olevan naisen kanssa :kahvi:

Voittaahan sitä aina joku lotossakin ja onneksi olkoon vaan. Myös sillä on merkitystä koska suhde on muodostettu. Ei touhu ollut näin sairasta vielä reilu viitisen vuotta sitten tai siitä eteenpäin. Naisten odotukset ja kriteerit ovat muuttuneet yllättävän paljon lyhyessä ajassa. Viimeistään tinder muutti alkuhuuman jälkeen tilanteen näin vammaiseksi. Eikä tämä näiden juhlapaikanhakijoiden tänne kuskaaminen ole ainakaan helpottanut tilannetta yhtään.

Mistä noita naisia löytää mille ei mikään tunnu kelpaavan? Jopa tinderistä tavismies löytää nättiä seuraa.

Puhutko tilanteesta tällä hetkellä vai silloin kun tinder oli uusi? Sillä on ihan älyttömän iso ero. Toisessa ketjussa kerroin, kuinka jopa ilman kuvaa löysi itselleen juttuseuraa tinderistä sen alkuvaiheessa. Nyt ei todellakaan onnistu sellainen...
 
Miehillä taas on "ostajan markkinat" kaupungeissa, kunhan markkina-arvo vain ylittää yliopistonaisten (tarjonnan puutteen alentaman) riman, kuten varmasti kuvailemasi "normaali mies" ylittää.
Vaikka kaupungeissa onkin terveempi tilanne kuin maaseudulla, ei kaupungeissakaan todellakaan ole mitkään "ostajan markkinat" tavismiehillä. Sukupuolijakauma on monissa yliopistokaupungeissa käytännössä aika tasan, mutta jos ympäröivää seutukuntaa lasketaan mukaan, ollaan kuitenkin helposti miesvoittoisuuden puolella. Lisäksi naiset eivät etsi epätoivoisesti seuraa vaan pärjäävät ilman miestäkin ja kenties nussivat innoissaan jotain A-luokan makkaramiestä siinä sivussa. Puhumattakaan lesbouden lisääntymisestä.

Etenkin Helsingissä on nähtävissä, että vaikka tilastojen mukaan siellä pitäisi olla miespulaa, niin käytännössä ei ole, vaan naiset on jopa nirsompia kuin muualla Suomessa.
 
Voittaahan sitä aina joku lotossakin ja onneksi olkoon vaan. Myös sillä on merkitystä koska suhde on muodostettu. Ei touhu ollut näin sairasta vielä reilu viitisen vuotta sitten tai siitä eteenpäin. Naisten odotukset ja kriteerit ovat muuttuneet yllättävän paljon lyhyessä ajassa. Viimeistään tinder muutti alkuhuuman jälkeen tilanteen näin vammaiseksi. Eikä tämä näiden juhlapaikanhakijoiden tänne kuskaaminen ole ainakaan helpottanut tilannetta yhtään.



Puhutko tilanteesta tällä hetkellä vai silloin kun tinder oli uusi? Sillä on ihan älyttömän iso ero. Toisessa ketjussa kerroin, kuinka jopa ilman kuvaa löysi itselleen juttuseuraa tinderistä sen alkuvaiheessa. Nyt ei todellakaan onnistu sellainen...
Reilun vuoden sisään.
 
Hampsteri ja Jorma elää varmasti jossain kuplassa, jossa oma surkeus on projisoitu koko pariutumismarkkinoille ja lesbous on pisaratartunnalla leviävä tauti tai jopa harrastus johon tuosta vaan "ryhdytään". Ryhtykää homoiksi sitten itse niin voitte pariutua vaikka tällä palstalla keskenänne?
 
Statuksella, koulutustasolla tai ulkonäölläkään ei ole lopulta niin suurta roolia kuin lopulta sillä, miten ajattelee itsestään ja kuinka toisia ihmisiä kohtelee. Ja toki kohtaamispaikoistakin riippuu: jos väline on netin treffipalvelut tai vastaavat, niin otanta on todella satunnaista ja sitä myöten tulokset. Omalla kohdalla noiden palstojen käyttö oli aikamoisen kuluttavaa, koska niihin asennoituminen pitkällä aikavälillä on hankalaa. Ne on kunnollisia itsetunnon pudottajia varsinkin jos löytyy aitoa kykyä itsensä tutkiskelemiseen ja sattuu arvostamaan rehellisyyttä. Jossakin kohtaa kuitenkin pääsin ajattelussa niin pitkälle, että aloin tietää mimmoisen naisen sitä oikeastaan haluaisi, ja koska deittipalvelut eivät tuollaista naista tarjonneet, niin lakkasin käyttämästä niitä. Siellä keskittyy liikaa puihin eikä metsään. Lopulta nykyinen yllättävän vahva suhde alkoi niinkin hömelösti kuin vain hetken mielijohteesta heittämällä Facebookissa suurinpiirtein viestin "kuinka menee?". Toki viestin kohde oli tuttu toista kautta ja oli joskus nähty oikeankin elämän puolella, mutta mitenkään kunnolla ei oltu ennen tuota viestiä juteltu tai tutustuttu.

Koulutustasoltani olen peruskoulupohjainen datanomi, ulkonäöltäni tänne pääkaupunkiseudulle sopimattomasti lappilaista naamavärkkiä, työrintamalla ohjelmoija ja persoonallisuustesteissäkin väännän aina 100% introverttiä. Jos tämän ketjun teorioita uskoisi, niin nuo kaikki ovat Suuria ja Ylipääsemättömiä ongelmia, eikä minulla pitäisi olla mitään saumaa löytää kohdalleni hyvää, älykästä, nuorta kaunista naista.

Jos hyvä ja kestävä parisuhde kiinnostaa, niin opettelee ensin mitä haluaa, mitkä omat arvot on ja sitten noudattaa niitä, eikä jää nyhjäämään aina vaan vekottimien ääreen, plus setvii pois päänsä sisältä ne asiat jotka hakkaa omaa itsetuntoa mäkeen ihan turhanpäiten, niin todennäköisyydet parisuhteeseen päätymiselle kasvavat kohisten. Erinomaisen suhteen saa sitten sillä, että opettelee kommunikoimaan ja pystyy pysymään rehellisenä. Nämä ovat minusta niitä todellisempia pariutumisen haasteita.
 
Hampsteri ja Jorma elää varmasti jossain kuplassa, jossa oma surkeus on projisoitu koko pariutumismarkkinoille ja lesbous on pisaratartunnalla leviävä tauti tai jopa harrastus johon tuosta vaan "ryhdytään". Ryhtykää homoiksi sitten itse niin voitte pariutua vaikka tällä palstalla keskenänne?
Kyllä se siltä vaikuttaa, että lesboksi usein nimenomaan ryhdytään, kun taas homoksi lähinnä synnytään.

Miesten homoseksuaalisuus on sikiöajan kehityshäiriöstä peräisin, kun taas naiset on enemmän tai vähemmän luonnostaan biseksuaaleja.
 
Voittaahan sitä aina joku lotossakin ja onneksi olkoon vaan. Myös sillä on merkitystä koska suhde on muodostettu. Ei touhu ollut näin sairasta vielä reilu viitisen vuotta sitten tai siitä eteenpäin. Naisten odotukset ja kriteerit ovat muuttuneet yllättävän paljon lyhyessä ajassa. Viimeistään tinder muutti alkuhuuman jälkeen tilanteen näin vammaiseksi. Eikä tämä näiden juhlapaikanhakijoiden tänne kuskaaminen ole ainakaan helpottanut tilannetta yhtään.
Alle 2v sitten, tilanne ei ole muuttunut mihinkään kun tätä melkoisen laajan tuttavapiirin menoa katsoo eikä kukaan tutuista naisista ole pariutunut mamun kanssa. Näyttää lähinnä siltä, että mitä enemmän näitä seuranhaku-appeja tulee sitä helpommaksi homma menee.

Näyttää siltä, että seuranhakuun tilastojen ja "markkinoiden" kulmasta suhtautuvat ovat niitä, joiden on pakko löytää pakolla joku selitys sinkkuudelleen eivätkä kykene tosiasioita myöntämään.
 
..että voisiko armeija olla osasyy tähän?

Pointti oli että armeija saattaa osaltaan vaikuttaa siihen että jotkut miehet jäävät pienelle kotipaikkakunnalleen "jumiin"? Todella pieni osa miehistä varmasti, mutta pienistä puroista...

Armeijassa kasvatetaan fasisteja ja yliopiston tytöt on ilman muuta punavihreää porukkaa. Muutenkin fasisti toiminta tyhjentää sivistyksen päästä ja kotiin palattuaan jäädään puolustamaan isänmaata öyhöttäen mamuista. Armeijasta tulee myös köyhyys, nurkkakuntaisuus ja kurjuus.
Ehdotan pakollisen armeijan tilalle esim. vapaaehtoista tanssikurssia, interreilaamista jne. Sota on jo hävitty. Maa on täynnä pieniä paperittomia vihreitä miehiä.
 
Kyllä se siltä vaikuttaa, että lesboksi usein nimenomaan ryhdytään, kun taas homoksi lähinnä synnytään.

Miesten homoseksuaalisuus on sikiöajan kehityshäiriöstä peräisin, kun taas naiset on enemmän tai vähemmän luonnostaan biseksuaaleja.

No nyt on kyllä sen tason keittiötiedettä taas että lieneekö juttua järkevää edes jatkaa :facepalm:
 
No nyt on kyllä sen tason keittiötiedettä taas että lieneekö juttua järkevää edes jatkaa :facepalm:
Ei sinällään tule yllätyksenä kun mister on niin irtautunut todellisuudesta, että naisettomuus on naisten, lesbojen, alfa-urosten ja mamujen syytä :smoke:
 
Ei sinällään tule yllätyksenä kun mister on niin irtautunut todellisuudesta, että naisettomuus on naisten, lesbojen, alfa-urosten ja mamujen syytä :smoke:
Kaikki on valkoisen heteromiehen vika, vähintäänkin epäsuorasti kun on niin pässi että on päästänyt punaviherkommunistiset feministit päättämään asioista.

Katsokaamme siis kimpassa peiliin.
 
Olen huomannut että ex narkkarit nykyiset alkoholistit saa laadukkaita naisia (no ainakin koulutettuja :)). Edes työttömyys ja täydellinen elämänhallinnan puute ei tunnu haittaavan.
 
Viimeksi muokattu:

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
257 456
Viestejä
4 479 222
Jäsenet
73 924
Uusin jäsen
tapiov

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom