• TechBBS:n politiikka- ja yhteiskunta-alue (LUE ENSIN!)

    Politiikka- ja yhteiskunta-alue on TechBBS-keskustelufoorumilla ala-osio, joka on tarkoitettu poliittisten ja yhteiskunnallisten aiheiden sekä niiden ilmiöiden ja haasteiden käsittelyyn.

    Ohjeistus, säännöt ja rangaistukset koskevat vain tätä aluetta, muilla alueilla on käytössä TechBBS-foorumin tavalliset säännöt.

    Ylläpito valvoo, ohjeistaa ja moderoi keskustelua, mutta ensisijaisesti alueen keskustelijoiden pitäisi pyrkiä aktiivisesti ylläpitämään asiallista keskustelua ja myös selvittämään mahdollisesti syntyviä erimielisyyksiä ilman ylläpidon puuttumista keskusteluun.

Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

Ja todellakin parempi tottua siihen, nettikeskustelu ei ole eikä sen ole tarkoitus olla vertaisarvioitua tutkimusta. Jos jälkimmäinen kiinnostaa, niin sitä voi tehdä ihan työkseen. :D

Näinhän se on, että nettikeskustelussa esitetään monista asioista omia mielipiteitä, joilla ei välttämättä ole tutkimuksella havaitun todellisuuden kanssa kovin paljoa tekemistä.


No totta kai tämä kaikki on spekulointia ja ihmisten omaa järkeilyä eikä mitään tutkittua faktaa, pitäisikö jonkun yllättyä tästä? Juurihan todettiin että sitä "todellista tietopohjaa" ei ole olemassa, kun edellinen tutkimus on vanhentunut ja uutta ei ole vielä julkaistu. Eli toisin sanottuna, tämä on juuri sellainen tilanne jossa spekulointi kuuluukin asiaan. :D

Kyllä todellinen tietopohja on olemassa. Se vai usein kielletään, jos se ei sovi omiin mielipiteisiin.
 
Kerrotko meille muillekkin.

Tutkimuksesta kerrotaan tutkimuksen omilla sivuilla.

Ja voisitko vastata myös siihen toiseen kysymykseen.

Eli nyt olisi siis tarkoitus jotenkin kumota sinun mielipiteitäsi asiasta. Niitä joille et esittänyt minkäänlaista lähdettä
 
Voidaan siis ennustaa (JOS täällä sanottu asia pitää paikkansa, eli lihava mies tai nainen ei kiinnosta ketään eikä saa seksiä eikä varsinkaan sitä parisuhdetta) että tulevaisuudessa 28% miehistä (nyt poikia) ja 19% naisista (nyt tyttöjä) ei tule saamaan seksiä tai pariutumaan. Tämä luonnollisesti (täälläkin palstalla kerrotuista "faktoista" johtuen) johtaa siihen että tulevaisuudessa jos vain olet laiha ja suunnilleen normaalin näköinen saat 100% varmuudella naista, jopa nuorta naista koska lihavien miesten osuus tulee kasvamaan ENEMMÄN kuin lihavien naisten.,..
Ei kysymys ole pelkästään siitä, että lihava henkilö on epäviehättävä (ja/tai kokee itsensä epäviehättäväksi), vaan myös siitä, että tätä lihavaa henkilöä itseään kiinnostaa seksuaaliset asiat vähemmän kuin tervekroppaisia. Lihavuus heikentää hormonitoimintaa ja toki käytännönkin kannalta vie energiaa pois oleellisista asioista. "Lihavat on lepposii" on vanha sanonta, jossa on perää. "Leppoisa" voisi olla vaikkapa "kiimaisen" vastakohta...
 
Näinhän se on, että nettikeskustelussa esitetään monista asioista omia mielipiteitä, joilla ei välttämättä ole tutkimuksella havaitun todellisuuden kanssa kovin paljoa tekemistä.




Kyllä todellinen tietopohja on olemassa. Se vai usein kielletään, jos se ei sovi omiin mielipiteisiin.

Ja toisaalta jotkut näyttävät suunnilleen palvovan tutkimuksia Pyhänä Jumalan sanana, eivätkä yhtään ota huomioon näiden rajoitteita. Kuten vaikka aikaa jota nämä tutkimukset ylipäätään käsittelee. :smoke:
 
Törmäsin muuten netissä mielenkiintoiseen ideaan mikä näin ainakin nopeasti miettien voi hyvinkin pitää paikkansa.

Eli ehkä seurustelussa on hieman sama ongelma tällä hetkellä kuin TV kanavissakin.
Nyt jos on hetki aikaa ja alkaa miettimään mitä katsoisi löytyy mahdollisesti satoja kanavia miltä löytyy todella paljon teoriassa mielenkiintoista katsottavaa.. ..sarjoja, elokuvia. Joten helposti käyttää enemmän aikaa siihen että selaa niitä ja miettii mitä katsoisi ettei "tuhlaa aikaa" jonkun katseluun kun voisi löytää mielenkiintoisemman tai paremman katsottavan. Ennen kun oli kutakuinkin TV1 ja TV2 sekä välistä muutaman tunnin MTV (myöhemmin ihan oma kanavansakin) sitä katsottiin mitä sieltä tuli tai sitten ei katsottu mitään...

Seurustelussa oli ennen se että otettiin se joka löytyi läheltä, joka oli naapurissa tai koulussa ja johon tutustui. Ei ollut mitenkään järkyttävän paljoa valinnan varaa, yleensä se oli "omalta kylältä" ja kutakuinkin tuttu lapsesta saakka.

Nyt kun se potentiaalinen kumppani voi olla 50-200km päässä niin haluaa vaan tutkia kaikkia vaihtoehtoja eikä "tyytyä" siihen ensimmäiseen joka tulee vastaan. Sitten kuluttaa aikaa ehkä kymmenissä eri elektronisissa treffi palveluissa ja etsii vaan aina sitä parempaa.

Nykyäänhän ei ole mitenkään erikoista edes että on ollut kymmeniä jopa satoja kumppaneita. Kun ennen se oli pikemminkin yhden käden sormilla lasketava määrä ennenkuin mentiin naimisiin. Toki se myös tapahtui nuorempana ja ne lapset hankittiin myös aika aikaisessa vaiheessa.

Toki myös mitä tässäkin ketjussa on tuotu ilmi varmasti vaikuttaa. Jos ei kohtaa (80% on miehiä, 20% naisia monissa deitti apeissa), jos kohta 50% on lihavia ja ne halutkin katoavat, jos työkiireet ja stressi on nykyisin ihan koulussakin (luokaton lukio) saati töissä (80-luvun täystyöllisyys ja se että menet ekasta paikasta sisälle ja kysyt töitä missä olet kunnes jäät eläkkeelle) on nykyisin ihan erilaista kuin ennen...
 
Törmäsin muuten netissä mielenkiintoiseen ideaan mikä näin ainakin nopeasti miettien voi hyvinkin pitää paikkansa.

Eli ehkä seurustelussa on hieman sama ongelma tällä hetkellä kuin TV kanavissakin.
Nyt jos on hetki aikaa ja alkaa miettimään mitä katsoisi löytyy mahdollisesti satoja kanavia miltä löytyy todella paljon teoriassa mielenkiintoista katsottavaa.. ..sarjoja, elokuvia. Joten helposti käyttää enemmän aikaa siihen että selaa niitä ja miettii mitä katsoisi ettei "tuhlaa aikaa" jonkun katseluun kun voisi löytää mielenkiintoisemman tai paremman katsottavan. Ennen kun oli kutakuinkin TV1 ja TV2 sekä välistä muutaman tunnin MTV (myöhemmin ihan oma kanavansakin) sitä katsottiin mitä sieltä tuli tai sitten ei katsottu mitään...

Seurustelussa oli ennen se että otettiin se joka löytyi läheltä, joka oli naapurissa tai koulussa ja johon tutustui. Ei ollut mitenkään järkyttävän paljoa valinnan varaa, yleensä se oli "omalta kylältä" ja kutakuinkin tuttu lapsesta saakka.

Nyt kun se potentiaalinen kumppani voi olla 50-200km päässä niin haluaa vaan tutkia kaikkia vaihtoehtoja eikä "tyytyä" siihen ensimmäiseen joka tulee vastaan. Sitten kuluttaa aikaa ehkä kymmenissä eri elektronisissa treffi palveluissa ja etsii vaan aina sitä parempaa.

Nykyäänhän ei ole mitenkään erikoista edes että on ollut kymmeniä jopa satoja kumppaneita. Kun ennen se oli pikemminkin yhden käden sormilla lasketava määrä ennenkuin mentiin naimisiin. Toki se myös tapahtui nuorempana ja ne lapset hankittiin myös aika aikaisessa vaiheessa.

Toki myös mitä tässäkin ketjussa on tuotu ilmi varmasti vaikuttaa. Jos ei kohtaa (80% on miehiä, 20% naisia monissa deitti apeissa), jos kohta 50% on lihavia ja ne halutkin katoavat, jos työkiireet ja stressi on nykyisin ihan koulussakin (luokaton lukio) saati töissä (80-luvun täystyöllisyys ja se että menet ekasta paikasta sisälle ja kysyt töitä missä olet kunnes jäät eläkkeelle) on nykyisin ihan erilaista kuin ennen...

Luulisin kanssa että kyse on juuri tästä. Erityisesti naisilla (ja miksei myös niillä "chadeilla") tämä voi pahemman kerran sekoittaa ne liskonaivot kun Tinderin kaltaisissa paikoissa miehiä tuntuu puskevan ovista ja ikkunoista. Ja tämä "markkina-arvon" kalibrointi liskonaivoissa voi tiedostamatta jäädä päälle myös sen jälkeen kun on lopettanut Tinder-kokeilut ja koittaa tutustua oikeassa elämässä. :smoke:

Tosin nuorilla tilanne lihavuuden suhteen ei ole sentään noin paha, mutta 30+ ikäluokissa tilanne on kieltämättä aika surullinen.
 
Luulisin kanssa että kyse on juuri tästä. Erityisesti naisilla (ja miksei myös niillä "chadeilla") tämä voi pahemman kerran sekoittaa ne liskonaivot kun Tinderin kaltaisissa paikoissa miehiä tuntuu puskevan ovista ja ikkunoista. Ja tämä "markkina-arvon" kalibrointi liskonaivoissa voi tiedostamatta jäädä päälle myös sen jälkeen kun on lopettanut Tinder-kokeilut ja koittaa tutustua oikeassa elämässä. :smoke:

Tosin nuorilla tilanne lihavuuden suhteen ei ole sentään noin paha, mutta 30+ ikäluokissa tilanne on kieltämättä aika surullinen.
Komeille miehille ja kauniille naisille on kysyntää Tinderissä ja livenä tavatessa, tuskin Tinder sitä mihinkään muuttaa. Tuohan opitaan jo hyvin nuorena, että toiset on suositumpia kuin toiset ja yleensä ulkonäkö on aika iso tekijä siinä (toki luonne ja sosiaaliset taidot yms vaikuttaa paljon kans). Näille onnekkaille Tinder on vaan karkkikauppa josta saa seuraa mistä vaan milloin vaan.

Luulisi, että suurin vaikutus on Tinderissä oleville "tavisnaisille". Niitä jotka sulautuvat harmaaseen massaa, mutta eivät erotu positiviisella tai negatiivisella tavalla massasta. Heillä Tinder ja reaalimaailma on ihan eri maailmoja, Tinderissä saa melkein rajattomasti seuraa, mutta livenä ei joku ole heti tulossa iskemään jne. Riippuu varmaan paljon yksilön kyvystä ajatella asiaa objektiivisesti, että miten paljon tuo heidän näkemykseen vaikuttaa. Jos tiedostaa realiteetit, niin sitten Tinder on heille varmaan ihan hyvä työkalu seuranetsintään. Toisaalta, jos ei osaa erottaa Tinder =/= reaalimaailma, niin sitten voi käydä se klassinen:
Pääsee sänkyyn jonkun miesmallin kanssa, ihastuu täysin, mies ghostaa, pilvilinnat romahtaa. Poistaa Tinderin, kokeilee tapailua livenä, tapaa kivoja tyyppejä, mutta takaraivossa kutkuttaa se miesmalli edelleen... Pistää livejutut poikki, palaa Tinderiin, pettyy uudestaan. Toista pari kertaa, lopulta tyytyy tai kyynistyy.

Vähän tämäntyylistä kuviota olen havainnut muutaman naispuolisen kaverin kohdalla. Ei toki mikään universaali fakta.
 
Tarkoitatko siis tilannetta, jossa miehen kommunikointi koostuu vain vähän liioitellen yhden sanan vastauksista ja epämääräisistä murahduksista? Jos näin on, niin toki tilanteessa on paljon parannettavaa. Toisaalta, jos tarkoitat että pitäisi osata sanoittaa pään sisällä vellovaa tunteiden sekamelskaa, niin se onkin aika tekemätön temppu mikäli sitä alkujaankaan ei ole olemassa. :hmm:

Luulenpa että olet vähemmistössä, jos toisen kanssa yhteiselo ei saa aikaiseksi mitään tunnereaktioita. Useimmille kun se omista tunteista puhuminen on yllättävän vaikeaa, mikäli niitä ei ole opittu edes tunnistamaan.

No mutta eihän tällä ole mitään tekemistä @samsungaaja :n viestin kanssa. Niinhän se on, ettei miehellä ole nykyisin oikeutta naiseen, mutta ymmärtääkseni pointtina oli että mihin tämä johtaa. Onko lopputulos se, että tasa-arvoiset yhteiskunnat, joissa miehellä ei ole oikeutta naiseen kuolevat pois, kun taas yhteiskunnat joissa naiset on edelleen hellan ja nyrkin välillä jyräävät? Ei mikään miellyttävä lopputulos. :hmm:

Miehellä ei ollut missään vaiheessa itseisarvoisesti oikeutta naiseen. Se miten aiemmin tämän suhteen on sen sijaan toimittu on eri asia.

Se onkin sitten aivan toinen juttu miksi syntyvyys on laskussa länsimaisissa yhteiskunnissa, monelle esim. työn ja perheen yhteensovittaminen koetaan edelleen liian vaativaksi yhtälöksi, joten tähän pitäisi löytää korjaavia toimenpiteitä päättävillä tasoilla. Syntyvyyden laskussa on muitakin syitä kuin naisten kohentunut asema.

Termi hot mom viittaa siihen, että parisuhteessa oleva nainen harrastaa syrjähyppyjä.

Opettele nyt hyvä mies edes käytettyjen termien merkitys ennen tuollaisten typeryyksien laukomista. :facepalm:
 
Se onkin sitten aivan toinen juttu miksi syntyvyys on laskussa länsimaisissa yhteiskunnissa, monelle esim. työn ja perheen yhteensovittaminen koetaan edelleen liian vaativaksi yhtälöksi, joten tähän pitäisi löytää korjaavia toimenpiteitä päättävillä tasoilla. Syntyvyyden laskussa on muitakin syitä kuin naisten kohentunut asema.

Kohentunut asema? Näin voidaan sanoa vain jos osataan määritellä "positiivinen suunta" kehitykselle. Mielestäni voidaan objektiivisesti sanoa, että asema on muuttunut sellaiseksi että työn ja perheen yhteensovittaminen on nykyisellään tehty niin vaikeaksi naisille (ja miehille) että kansakunnat ovat nykytrendillä kuolemassa sukupuuttoon. Riippuu jossain määrin perspektiivistä että mistä asiaa katsotaan. Toinen vaihtoehto voi toki olla sekin, että naiset ja miksei miehetkin, ovat sittemmin heikentyneet ettei enää pystytä naisten ja miesten töihin ja olemaan ahkeria niissä kun ollaan niin sairaan lihavia nykyisin, siis noin keskimäärin.
 
Kohentunut asema? Näin voidaan sanoa vain jos osataan määritellä "positiivinen suunta" kehitykselle. Mielestäni voidaan objektiivisesti sanoa, että asema on muuttunut sellaiseksi että työn ja perheen yhteensovittaminen on nykyisellään tehty niin vaikeaksi naisille (ja miehille) että kansakunnat ovat nykytrendillä kuolemassa sukupuuttoon. Riippuu jossain määrin perspektiivistä että mistä asiaa katsotaan. Toinen vaihtoehto voi toki olla sekin, että naiset ja miksei miehetkin, ovat sittemmin heikentyneet ettei enää pystytä naisten ja miesten töihin ja olemaan ahkeria niissä kun ollaan niin sairaan lihavia nykyisin, siis noin keskimäärin.

Naisten kohentunut asema yhteiskunnassa ei ole ollut positiivista, WTF? :confused: Se että miehet joutuvat tekemään himpun enemmän duunia naisen löytämiseksi vrt. aiemmin ei nyt ole maailmanloppu, vaikka tämä muuttunut tilanne naisiin aiemmin itsestäänselvyytenä suhtautuneille yksilöille saattaa tuskaa tuottaakin.
 
Kannattaa jäädä työttömäksi niin ei tarvitse sovittaa työtä perhe-elämään. Lapsilisät ja kotihoidon tuet ym. rullaa ja päivähoitomaksujaan ei tarvitse maksaa. :think: Miten perheen perustaminen on aiemmin onnistunut ihan tavallisilta ihmisiltä keskimääräisin tai huonommin palkoin ilman että ollaan mitään muropalkkaisia uraohjuksia. Ilmeisesti se työn ja perheen sovittaminen on enempi ongelma näillä uraputkessa olevilla kun ei jää aikaa perheelle vaativan työn vuoksi? On kuitenkin äitiys/isyys/vanhempainrahat ja muut etuudet paikkaamaan äidin poissaoloa töistä, toki isän olisi hyvä olla työn syrjässä kiinni ettei mene liian kituuttamiseksi.
 
Naisten kohentunut asema yhteiskunnassa ei ole ollut positiivista, WTF? :confused: Se että miehet joutuvat tekemään himpun enemmän duunia naisen löytämiseksi vrt. aiemmin ei nyt ole maailmanloppu, vaikka tämä muuttunut tilanne naisiin aiemmin itsestäänselvyytenä suhtautuneille yksilöille saattaa tuskaa tuottaakin.
Ai himpun verran vain.. No tuskin kukaan naisten aseman parantumista sinällään vastustaa mutta tämä nykymeininki on kyllä mahdollistanut naisten nirppanokkailun parinvalinnassa millä voi osaltaan nähdä olevan ei-niin-positiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia.
 
Naisten kohentunut asema yhteiskunnassa ei ole ollut positiivista, WTF? :confused: Se että miehet joutuvat tekemään himpun enemmän duunia naisen löytämiseksi vrt. aiemmin ei nyt ole maailmanloppu, vaikka tämä muuttunut tilanne naisiin aiemmin itsestäänselvyytenä suhtautuneille yksilöille saattaa tuskaa tuottaakin.
Niin, onko siis naisen asema kohentunut jos yhteiskunnat ovat (pikkuhiljaa) kuolemassa pois? Miten naisen "asema" ja sen kohentuminen siis mitataan? Mittareilla ja "tavoitteilla", jotka johtavat yhteiskuntien perikatoon..? Huomaatko mitä itse kirjoitat ja huomaatko kuinka ristiriitaisia ne ovat? Onko naisen asema parantunut jos se tarkoittaa jatkumon katkeamista hänenkin osaltaan? Meillä on valtavat massat sinkkunaisia jotka jäävät ilman parisuhdetta ja lapsettomiksi.

Itse sanoisin että naisen asema ja miesten asema on huonontunut, ei siksi että sitä olisi tiedostettu vaan siksi ettei osattu nähdä mihin feminismi yhteiskunnassa johtaa. Varmaan joskus aikoinaan kun pesukonetta tai tiskikonetta ei ollut, piti lapset hoitaa, tehdä ruokaa ja vielä ehtiä tehtaaseen töihin, niin odotukset 4-6 lapsen jälkeen olivat naisia kohtaan liki mahdottomat että feminismillä oli joku oleellinen tarkoitus toisen maailmansodan jälkeen. Toista on nykyään, kun teinivuosien pitää jatkua 30 vuotiaaksi asti ja sen ylikin, lapsia ei tehdä, elellään ja ollaan. Ehkä saadaan yksi lapsi aikaiseksi ja tulee burn-out pienistä vastoinkäymisistä niin niin... jossain on vikaa. 80-90% avioeroista on naisten tekemiä. Lienevätkö naiset sokeria nykyään koska feminismi. Naisille pahinta mitä heille toitotetaan lienee olla kotona äitinä ja hoitaa lapsia vaikka mies maksaisikin koko lystin ja varsinkin se, että mies maksaa koko lystin sehän juuri allekirjoittaa näille että eletään pahassa patriarkaallisessa yhteiskunnassa joten yksinhuoltajana oleminne on parempaa? Sitten taas jos täytyy mennä töihin että rahaa olisi enemmän niin sekin on huono koska miehen palkka yksinään ei riitä.
 
Viimeksi muokattu:
Kun mutuilu on niin kivaa..

Niin varmaan jotkut kokevat mahdolliset suhteet liian suurena riskinä. Suhde päätyy kuitenkin eroon. Kumppani löytää kuitenkin jotain itseä mielenkiintoisempaa tilalle.

Ja ylipäätään arvo- ajatus- ja poliittinen maailma on eri sukupuolilla niin erilainen. Ei oikein ole yhteisiä asioita monilla, eikä toisen jutut välttämättä kiinnosta, eikä luoteta toiseen että sekin pystyisi sitoutumaan vuosikymmeniksi yhteiseen tulevaisuuteen.

Itselle ylläoleva riittää yhdeksi selitykseksi, miksi ei pariutuminen ja lapset kiinnosta.
 
Viimeksi muokattu:
Ai himpun verran vain.. No tuskin kukaan naisten aseman parantumista sinällään vastustaa mutta tämä nykymeininki on kyllä mahdollistanut naisten nirppanokkailun parinvalinnassa millä voi osaltaan nähdä olevan ei-niin-positiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Nirppanokkailun mahdollistat nämä munattomat miehet, jotka lähtevät mukaan mahdollistamaan moisen. Nythän jengi painaa Tinderissäkin tykkää -nappulaa ihan vaan sillä logiikalla, että joku sattuisi tykkäämään takaisin, sen sijaan että käyttäisi sen 10 sek aikaa miettiäkseen oliko tässä nyt mitään tykkäämisen arvoista. Seurauksena täysin inflatoitunut tarjonta miesten osalta.

Niin, onko siis naisen asema kohentunut jos yhteiskunnat ovat (pikkuhiljaa) kuolemassa pois? Miten naisen "asema" ja sen kohentuminen siis mitataan? Mittareilla ja "tavoitteilla", jotka johtavat yhteiskuntien perikatoon..? Huomaatko mitä itse kirjoitat ja huomaatko kuinka ristiriitaisia ne ovat? Onko naisen asema parantunut jos se tarkoittaa jatkumon katkeamista hänenkin osaltaan? Meillä on valtavat massat sinkkunaisia jotka jäävät ilman parisuhdetta ja lapsettomiksi.

Itse sanoisin että naisen asema ja miesten asema on huonontunut, ei siksi että sitä olisi tiedostettu vaan siksi ettei osattu nähdä mihin feminismi yhteiskunnassa johtaa. Varmaan joskus aikoinaan kun pesukonetta tai tiskikonetta ei ollut, piti lapset hoitaa, tehdä ruokaa ja vielä ehtiä tehtaaseen töihin, niin odotukset 4-6 lapsen jälkeen olivat naisia kohtaan liki mahdottomat että feminismillä oli joku oleellinen tarkoitus toisen maailmansodan jälkeen. Toista on nykyään, kun teinivuosien pitää jatkua 30 vuotiaaksi asti ja sen ylikin, lapsia ei tehdä, elellään ja ollaan. Ehkä saadaan yksi lapsi aikaiseksi ja tulee burn-out pienistä vastoinkäymisistä niin niin... jossain on vikaa. 80-90% avioeroista on naisten tekemiä. Lienevätkö naiset sokeria nykyään koska feminismi. Naisille pahinta mitä heille toitotetaan lienee olla kotona äitinä ja hoitaa lapsia vaikka mies maksaisikin koko lystin ja varsinkin se, että mies maksaa koko lystin sehän juuri allekirjoittaa näille että eletään pahassa patriarkaallisessa yhteiskunnassa joten yksinhuoltajana oleminne on parempaa? Sitten taas jos täytyy mennä töihin että rahaa olisi enemmän niin sekin on huono koska miehen palkka yksinään ei riitä.

Miksi rakennat merkittävää kausaliteettia naisten aseman ja yhteiskunnan muuttumisen välillä, jos et tiedä muita asiaan vaikuttavia tekijöitä ja niiden vaikutusta lopputulemaan? On monta muutakin syytä miksi lasten hankinta ei ole enää ihmisille se ykkösjuttu ja jutuista päätellen se on joillekin kova pala nieltäväksi. Naisten asemaa yhteiskunnassa voidaan mitata niin palkka- ja koulutuseroilla vain pari esimerkkiä mainitakseni.

Viimeinen kappale nyt huokuu niin jäätävää misogyniaa että näin miehenä suorastaan hävettää lukea moista.
 
Jos vaan ihmiset eivät halua lapsia, niin sitten ei vaan halua; ihmisillä voi olla parempaakin tekemistä. Itsekään en halua lapsia. Tämä siis tuohon syntyvyyteen.
 
En kyllä itsekkään ymmärrä sitä ajatusta että kaikki miehet haluaa lapsia mutta naiset ei...
Omien kokemusten mukaan tilanne on ihan täysin päinvastainen.

Suomen väkiluku on kasvanut joka vuosi, oli sitten maahanmuutosta tai syntyvyydestä johtuvaa niin ei täältä porukka lopu.
 
Luulenpa että olet vähemmistössä, jos toisen kanssa yhteiselo ei saa aikaiseksi mitään tunnereaktioita. Useimmille kun se omista tunteista puhuminen on yllättävän vaikeaa, mikäli niitä ei ole opittu edes tunnistamaan.

Täh, enhän minä tuollaista sanonut? Toki mukava yhdessäolo on kivaa, ja samoin ärsyttää jos joku nalkuttaa ynnä muuta sellaista. Mutta nämä ovatkin hyvin johdonmukaisia tunteita joissa ei syineen ole hirveästi tunnistamista, eivätkä ne ole niin voimakkaita että silleen veisivät mukanaan - ehkä tämä on sitä miestyypillistä putkiaivoisuutta mistä taisit joskus aiemmin puhua? Tarkoitin siis sitä, kun ymmärtääkseni monilla voimakkaasti tunteellisilla ihmisillä tuppaa useammin olemaan sellaista useiden samanaikaisten tunteiden sekamelskaa, joiden tunnistaminen ja hallitseminen vaatii siihen soveltuvien menetelmien ja taitojen opettelua. :hmm:

Miehellä ei ollut missään vaiheessa itseisarvoisesti oikeutta naiseen. Se miten aiemmin tämän suhteen on sen sijaan toimittu on eri asia.

Se onkin sitten aivan toinen juttu miksi syntyvyys on laskussa länsimaisissa yhteiskunnissa, monelle esim. työn ja perheen yhteensovittaminen koetaan edelleen liian vaativaksi yhtälöksi, joten tähän pitäisi löytää korjaavia toimenpiteitä päättävillä tasoilla. Syntyvyyden laskussa on muitakin syitä kuin naisten kohentunut asema.

Niin, länsimaissa ei ole kirjaimellisesti ollut "oikeutta naiseen", mutta käytännössä yhteiskunta kuitenkin ennen pyrki monin tavoin painostamaan naisia parisuhteeseen ja myös pysymään siinä... ymmärrät varmaan mitä tarkoitan? Ja vielä nykyisinkin on monia yhteiskuntia, joissa naisilla ei käytännössä ole juuri oikeuksia, joka on monelle miehelle hyvin lähellä "oikeutta naiseen".

En kyllä jaksa uskoa että työn ja perheen yhteensovittaminen on länsimaiden syntyvyyden laskun taustalla, koska tuskin tilanne on ratkaisevasti huonontunut sen suhteen viime vuosikymmeninä. Tuskin naisten parantunut asema on ainoa syy, mutta voi se olla osatekijä. :hmm:
 
En kyllä itsekkään ymmärrä sitä ajatusta että kaikki miehet haluaa lapsia mutta naiset ei...
Omien kokemusten mukaan tilanne on ihan täysin päinvastainen.

Suomen väkiluku on kasvanut joka vuosi, oli sitten maahanmuutosta tai syntyvyydestä johtuvaa niin ei täältä porukka lopu.
Nuorista juuri kukaan ei halua lapsia. Toivotavasti tilanne on eri kolmikymppisillä taikka vanhemmilla, niin saattaisi saada lapsenlapsiakin. Nuorin (ala-asteella) sanoi, että jos kukaan aikuisista sisaruksista ei hanki lapsia, niin hän hankkii jotta suku jatkuu. Meinasi alkaa painostamaan pariutunutta siskoaan, sanoin että jättää rauhaan :lol:
 
Miksi rakennat merkittävää kausaliteettia naisten aseman ja yhteiskunnan muuttumisen välillä, jos et tiedä muita asiaan vaikuttavia tekijöitä ja niiden vaikutusta lopputulemaan?
Kausaliteetista, että eikö se ole päivänselvä asia, että jos ja kun naisia myös kannustetaan opiskelemaan pitkälle ja luomaan työuraa (kuten miehetkin) samalla kun kyseinen opiskelu ja työskentely sijoittuu 20-30 ikävuoden tienoille, että tällä on vaikutusta suoraan myös parisuhteisiin ja syntyvyyteen?

On monta muutakin syytä miksi lasten hankinta ei ole enää ihmisille se ykkösjuttu ja jutuista päätellen se on joillekin kova pala nieltäväksi. Naisten asemaa yhteiskunnassa voidaan mitata niin palkka- ja koulutuseroilla vain pari esimerkkiä mainitakseni.
Näillä mittareilla vaan ei ole mitään merkitystä siinä vaiheessa kun ihmisiä ei ole tässä yhteiskunnassa. Heikolla syntyvyydellä on monta negatiivista vaikutusta, kuten yhteiskunnan ylläpito kuin vaikkapa se, että hyökkääkö Venäjä tänne esim. 50-60 vuoden päästä kun väkeä on niin pirun vähän ettei pysty laittamaan kampoihin oikein mitään. Ylipäänsä, kuinka kauan suomi oy ab on olemassa.

Viimeinen kappale nyt huokuu niin jäätävää misogyniaa että näin miehenä suorastaan hävettää lukea moista.
Okei. Jostain syystä trendi on, että naiset hakevat avioeroa, ovat se aloitteellinen osapuoli että ero tapahtuu. Jossain on vikaa. Varmaan miehissäkin, mutta naisten aloitteellisuus perheiden ja parisuhteiden rikkomisessa on aivan jäätävää, miksi? Näin siis ainakin esimerkiksi USA:ssa, oletettavasti sama myös Suomessa.

Suomen väkiluku on kasvanut joka vuosi, oli sitten maahanmuutosta tai syntyvyydestä johtuvaa niin ei täältä porukka lopu.
Edellinen johtuu pidentyneestä eliniästä ts. poistuma tapahtuu viivästyneesti. Ainut syy miksi väkimäärä on kasvanut johtuu maahanmuutosta sillä kuolleet ylittävät jo ihan tuntuvasti syntyneiden määrät.

 
Täh, enhän minä tuollaista sanonut? Toki mukava yhdessäolo on kivaa, ja samoin ärsyttää jos joku nalkuttaa ynnä muuta sellaista. Mutta nämä ovatkin hyvin johdonmukaisia tunteita joissa ei syineen ole hirveästi tunnistamista, eivätkä ne ole niin voimakkaita että silleen veisivät mukanaan - ehkä tämä on sitä miestyypillistä putkiaivoisuutta mistä taisit joskus aiemmin puhua? Tarkoitin siis sitä, kun ymmärtääkseni monilla voimakkaasti tunteellisilla ihmisillä tuppaa useammin olemaan sellaista useiden samanaikaisten tunteiden sekamelskaa, joiden tunnistaminen ja hallitseminen vaatii siihen soveltuvien menetelmien ja taitojen opettelua. :hmm:

En nyt edelleenkään ymmärrä kuinka voimakkaammin asioiden tunteminen aiheuttaisi tunteiden sekamelskaa? Sitä vaan kokee niin ylä- kuin alamäet voimakkaammin, ei se niistä yhtään sekavampaa tee.


Niin, länsimaissa ei ole kirjaimellisesti ollut "oikeutta naiseen", mutta käytännössä yhteiskunta kuitenkin ennen pyrki monin tavoin painostamaan naisia parisuhteeseen ja myös pysymään siinä... ymmärrät varmaan mitä tarkoitan? Ja vielä nykyisinkin on monia yhteiskuntia, joissa naisilla ei käytännössä ole juuri oikeuksia, joka on monelle miehelle hyvin lähellä "oikeutta naiseen".

En kyllä jaksa uskoa että työn ja perheen yhteensovittaminen on länsimaiden syntyvyyden laskun taustalla, koska tuskin tilanne on ratkaisevasti huonontunut sen suhteen viime vuosikymmeninä. Tuskin naisten parantunut asema on ainoa syy, mutta voi se olla osatekijä. :hmm:

Toi onkin ihan perseestä kun asenteet on edelleen sitä että parisuhde on se tavoitetila lapsineen päivineen, muutenhan ihminen ei voisi olla onnellinen.

Voit katsella vaikka dokkarin Japanin romahtaneesta syntyvyydestä, jos et tätä halua uskoa. Samanlainen kehitys uhkaa myös Eurooppaa, mikäli tästä ei oteta opiksi.

 
Kausaliteetista, että eikö se ole päivänselvä asia, että jos ja kun naisia myös kannustetaan opiskelemaan pitkälle ja luomaan työuraa (kuten miehetkin) samalla kun kyseinen opiskelu ja työskentely sijoittuu 20-30 ikävuoden tienoille, että tällä on vaikutusta suoraan myös parisuhteisiin ja syntyvyyteen?

Tulkitsen tekstisi pohjalta että sulla ei ole lapsia omasta takaa. Mikäänhän ei estä tekemästä lapsia vaikka on työelämässä mukana, juuri tämän sovittaminen on monesti hyvinkin haasteellista nykyisessä työympäristössä.

Näillä mittareilla vaan ei ole mitään merkitystä siinä vaiheessa kun ihmisiä ei ole tässä yhteiskunnassa. Heikolla syntyvyydellä on monta negatiivista vaikutusta, kuten yhteiskunnan ylläpito kuin vaikkapa se, että hyökkääkö Venäjä tänne esim. 50-60 vuoden päästä kun väkeä on niin pirun vähän ettei pysty laittamaan kampoihin oikein mitään. Ylipäänsä, kuinka kauan suomi oy ab on olemassa.

Jospa nyt ei lähdettäisi siirtelemään maalitolppia?

Okei. Jostain syystä trendi on, että naiset hakevat avioeroa, ovat se aloitteellinen osapuoli että ero tapahtuu. Jossain on vikaa. Varmaan miehissäkin, mutta naisten aloitteellisuus perheiden ja parisuhteiden rikkomisessa on aivan jäätävää, miksi? Näin siis ainakin esimerkiksi USA:ssa, oletettavasti sama myös Suomessa.

Johtuisikohan ihan siitä että naiset keskustelevat hanakammin parisuhteen ongelmista ja turhautuessaan vuosia jatkuneeseen tyytymättömyyteen parisuhteeseen liittyen, ovat nostamassa ensimmäisenä kytkintä? Se että mies on asiassa lapanen ei tee eroa yhtään enemmän naisen syyksi, vaan molemmat saavat katsoa peiliin eron jälkeen. Siksi keskinäiset komminikointikyvyt ja -tavat ovat pitkän parisuhteen A ja O IMO. Jos toi ei toimi, niin ei edes hyvä seksi pelasta sitä, kokeiltu on.
 
Tulkitsen tekstisi pohjalta että sulla ei ole lapsia omasta takaa. Mikäänhän ei estä tekemästä lapsia vaikka on työelämässä mukana, juuri tämän sovittaminen on monesti hyvinkin haasteellista nykyisessä työympäristössä.
Kyllä on. Mitäpä jos keskusteltaisiin asiasta eikä keskustelijoista? Vastaisitko siis asiasta mistä puhuin eikä niinkään minun lapsenteosta?

Jospa nyt ei lähdettäisi siirtelemään maalitolppia?
Pointtini oli, että jos naisten asemaa yhteiskunnassa mitataan mittareilla jotka suoraan tai osaltaan johtivat yhteiskunnan tuhoon, niin olivatko nämä mittarit ja tavoitteet naisille tavoittelemisen arvoisia? Kyllä varmasti jos sukupuuttoon kuoleminen oli suoraan tai yhtenä tavoitteena, mutta jos ei ollut niin..?

Johtuisikohan ihan siitä että naiset keskustelevat hanakammin parisuhteen ongelmista ja turhautuessaan vuosia jatkuneeseen tyytymättömyyteen parisuhteeseen liittyen, ovat nostamassa ensimmäisenä kytkintä? Se että mies on asiassa lapanen ei tee eroa yhtään enemmän naisen syyksi, vaan molemmat saavat katsoa peiliin eron jälkeen. Siksi keskinäiset komminikointikyvyt ja -tavat ovat pitkän parisuhteen A ja O IMO. Jos toi ei toimi, niin ei edes hyvä seksi pelasta sitä, kokeiltu on.
Olen samaa mieltä, että naiset keskustelevat enemmän, heillä on siihen erilainen sisäinen vietti kuin miehillä. Itse kuitenkin sanoisin, että merkittävin syy miksi naiset hakevat avioeroa, on se parisuhdemalli tai ihanne, mitä naisille yhteiskunnissa kerrotaan on todellisuudesta irrallaan, naisten ihanne parisuhteesta on sellainen johon valtaosa miehistä ei pysty vastaamaan. Tulee huomata että noin puolet avioliitoista päätyy avioeroon ja että näistä leijonanosa on naisten aloittamia. Olen samaa mieltä siis siitä, että naiset varmasti kokevat onnettomuutta parisuhteessa, mutta kuten tiedetään, onnellisuus on (näin matemaattisesti) todellisuuden ja elämän odotusten erotus. Jos lopputulema on nolla tai vähänkin positiivinen, eli todellisuus vastaa odotuksia tai on parempi kuin odotukset elämästä / parisuhteesta niin ollaan onnellisia. Näin ollen, voidaankin kysyä että mitä ovat ne odotukset joita miehet eivät naisten odotuksia vastaavasti pysty täyttämään? Toisin sanoen, naisten odotukset ovat yhteiskunnan todellisuudesta selvästi irrallaan mitä yhteiskunta tai sen vastakkainen osapuoli pystyy tarjoamaan? Tietysti on mahdollista, että odotuksia ja parisuhdetta on rikkomassa myös se mies omilla odotuksillaan joka voi johtaa vastavuoroisesti onnettomaan tilaan ja vaikkapa riittämättömyyden tunteisiin. Esim. "voitko vaimo laihduttaa vähän, oot jo niin läski" -> "mieheni ei huomioinut tunteitani lainkaan sanoessaan tuon eikä pidä minua viehättävänä, olen nyt masentunut ja makaan entistä raivokkaammin sohvalla tekemättä mitään" -> miehestä tulee entistä onnettomampi & turhautuneempi kun asiaan ei tapahdu muutosta -> "nyt erotaan kun emme kestä toisiamme". Selvyyden vuoksi, edellinen oli tahallisesti karrikoitu & yksinkertainen esimerkki.

Olen siis samaa mieltä, että keskinäinen kommunikointikyky on erittäin tärkeää, mutta pohjalla on oltava yhteiset ja yhteneväiset arvot jotta yhteiselo voi onnistua. Mitkä ovat ne yhteiset arvot tai niiden puutteet (parisuhdemalli & odotukset) että parisuhteet nykyään siis hajoavat ennen aikojaan eikä lapsia ei synny sen vertaa että väestö uusiutuisi?
 
Viimeksi muokattu:
En kyllä itsekkään ymmärrä sitä ajatusta että kaikki miehet haluaa lapsia mutta naiset ei...
Omien kokemusten mukaan tilanne on ihan täysin päinvastainen.

Suomen väkiluku on kasvanut joka vuosi, oli sitten maahanmuutosta tai syntyvyydestä johtuvaa niin ei täältä porukka lopu.
Miehissä on joka tapauksessa enemmän niitä, jotka eivät saa lapsia vaikka haluavat, koska ei löydy kumppania.

Valtiovalta voisi hyvin yksinkertaisesti painottaa maahanmuuttoa sillä tavalla, että niitä kumppaneja tänne järjestyy. Mutku eihän se käy. Joku mies voi vaikka tulla onnelliseksi ja saada pesääkin! HÄRRE GUD, EI EI EI JA VIELÄ KERRAN EI! Vetäkööt käteen ja hajotkoon paskuuteensa mokoma miesoletussurkimus.
 
Miehissä on joka tapauksessa enemmän niitä, jotka eivät saa lapsia vaikka haluavat, koska ei löydy kumppania.

Valtiovalta voisi hyvin yksinkertaisesti painottaa maahanmuuttoa sillä tavalla, että niitä kumppaneja tänne järjestyy. Mutku eihän se käy. Joku mies voi vaikka tulla onnelliseksi ja saada pesääkin! HÄRRE GUD, EI EI EI JA VIELÄ KERRAN EI! Vetäkööt käteen ja hajotkoon paskuuteensa mokoma miesoletussurkimus.

Tai sitten hommaa sen naisen ulkomailta itse... Näin minäkin tein ;)
 
En nyt edelleenkään ymmärrä kuinka voimakkaammin asioiden tunteminen aiheuttaisi tunteiden sekamelskaa? Sitä vaan kokee niin ylä- kuin alamäet voimakkaammin, ei se niistä yhtään sekavampaa tee.

Tämä on tietysti mun omaa tulkintaa, eihän muiden ajatuksia voi tietää, mutta esimerkiksi monet tunteelliselta vaikuttavat tai sellaiseksi itseään kuvailleet henkilöt ovat korostaneet tunteiden tunnistamisen ja hallinnan tärkeyttä - myös tilanteissa jotka omasta mielestäni kuulostavat triviaaleilta. Samoin heidän kuvailunsa omista tunnesolmuistaan ja niiden avaamisesta on usein vaikuttanut todella yllättävältä tämmöisen viileähkön hepun näkökulmasta. :hmm:

Toi onkin ihan perseestä kun asenteet on edelleen sitä että parisuhde on se tavoitetila lapsineen päivineen, muutenhan ihminen ei voisi olla onnellinen.

Voit katsella vaikka dokkarin Japanin romahtaneesta syntyvyydestä, jos et tätä halua uskoa. Samanlainen kehitys uhkaa myös Eurooppaa, mikäli tästä ei oteta opiksi.


Eiköhän tuolla asenteella ole nimenomaan ylläpidetty sitä syntyvyyttä. Itse ymmärrän kyllä hyvin, että miksei ihmisiä huvita lisääntyä kun eihän ne kakaroiden rääkymiskinkerit kuulosta ollenkaan mukavalta touhulta. Yhteiskunnan kannalta se vaan johtaa ikävään suuntaan, mutta myönnän suoraan ettei mulla ole tarjota siihen ratkaisuja.

Japani tosin on ihan omaa luokkaa työelämänsä kanssa, Euroopassa ei olla vastaavia päiviä paiskittu nykyaikana, vaan touhu on huomattavasti rennompaa.
 
Hämmentävän moni niitä lapsia vaan edelleen haluaa, mutta sopivaa kumppaniehdokasta ei vaan moni näytä löytävän.
 
Hämmentävän moni niitä lapsia vaan edelleen haluaa, mutta sopivaa kumppaniehdokasta ei vaan moni näytä löytävän.

Ainakaan tinder-kokemukset eivät muodosta kuvaa, että ihmisillä olisi erityisen suurta motivaatiota sitoutua yhteiseen 20+v projektiin lasten kanssa. Tuntuu että parhaiten nykymaailmassa voi luottaa pankkiin asuntolainaa ottaessaan, kun edes työpaikat eivät ole mikään selviö jatkuvasti rullaavien yt-neuvotteluiden vuoksi.

Kun parisuhteet menevät työpaikkojen tapaan silpuksi, pätkiksi, niin ymmärrän kyllä miksi entistä suurempi määrä ihmisiä ei halua ottaa riskiä, kun kumppanit eivät kykene todennäköisesti sitoutumaan projektiin.

E: Ehkä lastenteon motivaatio paranisi, jos hommalle saisi vastaavat paperit tehtyä kuin pankin kanssa lainaa ottaessa. Että homma pitää varmasti. Mistä tällaisia takuita saa parisuhteeseen? Ei mistään.
 
Kyllä on. Mitäpä jos keskusteltaisiin asiasta eikä keskustelijoista? Vastaisitko siis asiasta mistä puhuin eikä niinkään minun lapsenteosta?

Ei tässä mistään keskustelijoista ole ollut tarkoitus keskustella. Paistaa vaan lävitse se ettet ole joutunut vielä kohtamaan niitä haasteita, mitä lapsiperhe jossa molemmat vanhemmat ovat töissä, joutuvat kohtaamaan.

Pointtini oli, että jos naisten asemaa yhteiskunnassa mitataan mittareilla jotka suoraan tai osaltaan johtivat yhteiskunnan tuhoon, niin olivatko nämä mittarit ja tavoitteet naisille tavoittelemisen arvoisia? Kyllä varmasti jos sukupuuttoon kuoleminen oli suoraan tai yhtenä tavoitteena, mutta jos ei ollut niin..?

Näytä mulle se suora syy-seuraus suhde näille tutkimuksen muodossa, kiitos. Mutuilu asian suhteen kun ei auta mitään.


Olen samaa mieltä, että naiset keskustelevat enemmän, heillä on siihen erilainen sisäinen vietti kuin miehillä. Itse kuitenkin sanoisin, että merkittävin syy miksi naiset hakevat avioeroa, on se parisuhdemalli tai ihanne, mitä naisille yhteiskunnissa kerrotaan on todellisuudesta irrallaan, naisten ihanne parisuhteesta on sellainen johon valtaosa miehistä ei pysty vastaamaan. Tulee huomata että noin puolet avioliitoista päätyy avioeroon ja että näistä leijonanosa on naisten aloittamia. Olen samaa mieltä siis siitä, että naiset varmasti kokevat onnettomuutta parisuhteessa, mutta kuten tiedetään, onnellisuus on (näin matemaattisesti) todellisuuden ja elämän odotusten erotus. Jos lopputulema on nolla tai vähänkin positiivinen, eli todellisuus vastaa odotuksia tai on parempi kuin odotukset elämästä / parisuhteesta niin ollaan onnellisia. Näin ollen, voidaankin kysyä että mitä ovat ne odotukset joita miehet eivät naisten odotuksia vastaavasti pysty täyttämään? Toisin sanoen, naisten odotukset ovat yhteiskunnan todellisuudesta selvästi irrallaan mitä yhteiskunta tai sen vastakkainen osapuoli pystyy tarjoamaan? Tietysti on mahdollista, että odotuksia ja parisuhdetta on rikkomassa myös se mies omilla odotuksillaan joka voi johtaa vastavuoroisesti onnettomaan tilaan ja vaikkapa riittämättömyyden tunteisiin. Esim. "voitko vaimo laihduttaa vähän, oot jo niin läski" -> "mieheni ei huomioinut tunteitani lainkaan sanoessaan tuon eikä pidä minua viehättävänä, olen nyt masentunut ja makaan entistä raivokkaammin sohvalla tekemättä mitään" -> miehestä tulee entistä onnettomampi & turhautuneempi kun asiaan ei tapahdu muutosta -> "nyt erotaan kun emme kestä toisiamme". Selvyyden vuoksi, edellinen oli tahallisesti karrikoitu & yksinkertainen esimerkki.

Olen siis samaa mieltä, että keskinäinen kommunikointikyky on erittäin tärkeää, mutta pohjalla on oltava yhteiset ja yhteneväiset arvot jotta yhteiselo voi onnistua. Mitkä ovat ne yhteiset arvot tai niiden puutteet (parisuhdemalli & odotukset) että parisuhteet nykyään siis hajoavat ennen aikojaan eikä lapsia ei synny sen vertaa että väestö uusiutuisi?

Onnellisuus tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, joten sitä on turha edes yrittää mallintaa millään matemaattisella mallilla. Jos nyt malliksi pitäisi ottaa joku tyypillinen erotapaus omasta lähipiiristä, niin vietetään kiireiset ruuhkavuodet lasten kanssa kumppani tyystin unohtaen. Jossain vaiheessa huomataankin että halutaan eri asioita ja tiet vievät eri suuntaan. Toi ei ole vaan mikään helppo juttu pitää yllä suhdetta, kun elämässä on monta muuta huomioitavaa asiaa samaan aikaan. Ihan samalla tapaa miehet kokevat myös onnettomuutta suhteissa, mutta yleensä ovat huonompia tuomaan näitä keskustelussa esille, vaan onnettomuus purkaantuu muulla tavoin.
 
Ei ihmiskunta ole kuolemassa sukupuuttoon, ei ainakaan sen takia ettei lisäännytä.
Sekin aika voi vielä koittaa, mikäli kehitys kehittyy joka paikassa samaan suuntaan kuin kehittyneissä maissa.

Ja on kai ennustettukin, että väestönkasvu tulee tasaantumaan tämän vuosisadan loppuun mennessä eli saavutetaan jokin kulminaatiopiste ("peak people?") ja sen jälkeen voi vaikka alkaa laskusuhdanne.

Suomessa toki meidän ensisijainen huolenaihe on Suomen tilanne, ja muu maailma tekee sitten ihan mitä haluaa keskenään. Sille me ei hirveästi mitään voida eikä se meitä niin hirveästi kiinnostakaan.
 
Ja toisaalta jotkut näyttävät suunnilleen palvovan tutkimuksia Pyhänä Jumalan sanana, eivätkä yhtään ota huomioon näiden rajoitteita. Kuten vaikka aikaa jota nämä tutkimukset ylipäätään käsittelee. :smoke:

Jotkut taas ovat sitä mieltä, ettei tutkimuksilla ole mitään arvoa, ja omat mielipiteet ovat se ainoa oikea tieto.
 
Jos seksin harrastamista mitataan yhdyntöjen määrällä, suomalaisten seksin harrastaminen vähenee edelleen, mutta itsetyydytys lisääntyy.

Väestöliitto julkaisee uutta Finsex-tutkimusdataa elokuussa. Tutkimus käsittelee suomalaisten seksuaalista käyttäytymistä, parisuhteita sekä seksuaaliasenteita ja -ongelmia.

Vuosikymmeniä aihetta tutkinut emeritustutkimusprofessori Osmo Kontula ei paljasta vielä tarkkoja lukuja uudesta tutkimustiedosta, mutta kertoo, että vanha trendi jatkuu edelleen: vähemmän yhdyntöjä ja enemmän itsetyydytystä.


 
Tutkimusprofessorin pitäisi ehkä tarkistaa papereista että voiko jokin asia lisääntyä "aina" :hmm:
No, ainakin on kova luotto siihen että 100 vuoden päästä kaikki vaan runkkaa aamusta iltaan.
 
Kun mutuilu on niin kivaa..

Niin varmaan jotkut kokevat mahdolliset suhteet liian suurena riskinä. Suhde päätyy kuitenkin eroon. Kumppani löytää kuitenkin jotain itseä mielenkiintoisempaa tilalle.

Ja ylipäätään arvo- ajatus- ja poliittinen maailma on eri sukupuolilla niin erilainen. Ei oikein ole yhteisiä asioita monilla, eikä toisen jutut välttämättä kiinnosta, eikä luoteta toiseen että sekin pystyisi sitoutumaan vuosikymmeniksi yhteiseen tulevaisuuteen.

Itselle ylläoleva riittää yhdeksi selitykseksi, miksi ei pariutuminen ja lapset kiinnosta.
Tuntuu että ehkä näin yleisella tasolla on liian vähän paikkoja joissa miehet ja naiset voisivat jotenkin luontevasti kohdata ja tutustua. Tältä ainakin itsestä tuntuu. Joku tinder nyt on luontevasta kaukana ainakin itselle. Baarit ja yökerhot ehkä toimii niistä tykkääville.

Kyllähän naisia näkee tuolla erilaisissa tapahtumissa, liikkeissä, urheillessa jne. Monesti sitten kuitenkin kuulee, että naiset eivät ole etsimässä miehiä ja halua tulla häirityksi. Opiskelu- ja työpaikatkin on vähän niin ja näin. Moni ala on edelleen aika voimakkaasti sukupuolittunut, ja jonkun tapailu työpaikalta ei välttämättä ole muutenkaan kovin hyvä idea.

Helpommalla pääsee, kun keskittyy omaan elämäänsä ja omiin harrastuksiinsa.
 
Helpommalla pääsee, kun keskittyy omaan elämäänsä ja omiin harrastuksiinsa.
Joo, joskus siellä omassa elämässä tai harrastusten parissa saattaa kohdata tulevan kumppaninsa. Kai se pätee ihan yhtä lailla naisiinkin, että joskus nekin ovat ns. haku päällä, tai ainakin vastaanottavassa mielentilassa. Harva haluaa elää elämänsä yksin loppuun asti.
 
Jotkut taas ovat sitä mieltä, ettei tutkimuksilla ole mitään arvoa, ja omat mielipiteet ovat se ainoa oikea tieto.
Tähänhän varmasti auttaa kun tarjoaa omalle argumentille lähteen, joka on asiayhteydessä roskaa jo vuosiluvun takia, ja sitten alkaa huutaa lähdettä kun muut yrittävät keskustella. :smoke:
 
Itsetyydytys on helppo ja vaivaton tapa päästä samaan lopputulokseen, kuin yhdynnässä. Porno kun ei internetistä lopu ja uutta tulee aina.
 
Ei tässä mistään keskustelijoista ole ollut tarkoitus keskustella. Paistaa vaan lävitse se ettet ole joutunut vielä kohtamaan niitä haasteita, mitä lapsiperhe jossa molemmat vanhemmat ovat töissä, joutuvat kohtaamaan.
No miksiköhän jatkat keskustelijasta keskustelua, jos se ei ole tarkoituksesi?

Onnellisuus tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, joten sitä on turha edes yrittää mallintaa millään matemaattisella mallilla. Jos nyt malliksi pitäisi ottaa joku tyypillinen erotapaus omasta lähipiiristä, niin vietetään kiireiset ruuhkavuodet lasten kanssa kumppani tyystin unohtaen. Jossain vaiheessa huomataankin että halutaan eri asioita ja tiet vievät eri suuntaan. Toi ei ole vaan mikään helppo juttu pitää yllä suhdetta, kun elämässä on monta muuta huomioitavaa asiaa samaan aikaan. Ihan samalla tapaa miehet kokevat myös onnettomuutta suhteissa, mutta yleensä ovat huonompia tuomaan näitä keskustelussa esille, vaan onnettomuus purkaantuu muulla tavoin.
Se on totta, mutta se ei muuta sitä kaavaa miten onnellisuutta voidaan matematiikalla mallintaa. Se että onko malli yksinkertainen tai ei, ei muuta sitä asiaa. Ihmiset ovat kohtuullisen yksinkertaisia. Myös matriiseilla voidaan tehdä vähennyslaskuja joissa jokainen alkio edustaa ihmisen omaa odotusta siitä millainen jokin asian tulisi olla. Aina, kun ihmisen todellisuus vastaa tai ylittää ihmisen odotukset, niin ihmiset ovat onnellisia. Kysymyksen pointti oli alustaa sitä kysymystä, että mitkä ovat ne naisen odotukset parisuhteesta ja elämästä yleensä joihin miehet eivät voi vastata. Kun tiedostetaan, että noin puolet avioliitoista päätyy eroon JA että 70-90 % avioeroista ovat naisten tekemiä ja aloittamia, niin jos naiset eivät olisi näin onnettomia, ts. heidän odotukset parisuhteesta ja elämästä ylipäänsä niin elämästä irrallaan kuin ne ovatkaan, niin todellisuus voisi olla se, että suomessaa avioliitoista eroihin ei päätyisi 50% vaan esim. vain 5%-15%.

Näytä mulle se suora syy-seuraus suhde näille tutkimuksen muodossa, kiitos. Mutuilu asian suhteen kun ei auta mitään.

Niin, keskusteluhan meni näin

Kohentunut asema? Näin voidaan sanoa vain jos osataan määritellä "positiivinen suunta" kehitykselle. Mielestäni voidaan objektiivisesti sanoa, että asema on muuttunut sellaiseksi että työn ja perheen yhteensovittaminen on nykyisellään tehty niin vaikeaksi naisille (ja miehille) että kansakunnat ovat nykytrendillä kuolemassa sukupuuttoon. Riippuu jossain määrin perspektiivistä että mistä asiaa katsotaan. Toinen vaihtoehto voi toki olla sekin, että naiset ja miksei miehetkin, ovat sittemmin heikentyneet ettei enää pystytä naisten ja miesten töihin ja olemaan ahkeria niissä kun ollaan niin sairaan lihavia nykyisin, siis noin keskimäärin.
Johon vastasit kyseenalaistavasti sanomani, että yhteiskunnallinen kehitys on ollut positiivista.
Naisten kohentunut asema yhteiskunnassa ei ole ollut positiivista, WTF? :confused: Se että miehet joutuvat tekemään himpun enemmän duunia naisen löytämiseksi vrt. aiemmin ei nyt ole maailmanloppu, vaikka tämä muuttunut tilanne naisiin aiemmin itsestäänselvyytenä suhtautuneille yksilöille saattaa tuskaa tuottaakin.
Johon jatkoin, allaolevasti että millainen yhteiskunnallinen muutos on positiivista jos lopputulema on parisuhteiden ja syntyvyyden osalta se mikä se nyt on.
Niin, onko siis naisen asema kohentunut jos yhteiskunnat ovat (pikkuhiljaa) kuolemassa pois? Miten naisen "asema" ja sen kohentuminen siis mitataan? Mittareilla ja "tavoitteilla", jotka johtavat yhteiskuntien perikatoon..? Huomaatko mitä itse kirjoitat ja huomaatko kuinka ristiriitaisia ne ovat? Onko naisen asema parantunut jos se tarkoittaa jatkumon katkeamista hänenkin osaltaan? Meillä on valtavat massat sinkkunaisia jotka jäävät ilman parisuhdetta ja lapsettomiksi.

Itse sanoisin että naisen asema ja miesten asema on huonontunut, ei siksi että sitä olisi tiedostettu vaan siksi ettei osattu nähdä mihin feminismi yhteiskunnassa johtaa. Varmaan joskus aikoinaan kun pesukonetta tai tiskikonetta ei ollut, piti lapset hoitaa, tehdä ruokaa ja vielä ehtiä tehtaaseen töihin, niin odotukset 4-6 lapsen jälkeen olivat naisia kohtaan liki mahdottomat että feminismillä oli joku oleellinen tarkoitus toisen maailmansodan jälkeen. Toista on nykyään, kun teinivuosien pitää jatkua 30 vuotiaaksi asti ja sen ylikin, lapsia ei tehdä, elellään ja ollaan. Ehkä saadaan yksi lapsi aikaiseksi ja tulee burn-out pienistä vastoinkäymisistä niin niin... jossain on vikaa. 80-90% avioeroista on naisten tekemiä. Lienevätkö naiset sokeria nykyään koska feminismi. Naisille pahinta mitä heille toitotetaan lienee olla kotona äitinä ja hoitaa lapsia vaikka mies maksaisikin koko lystin ja varsinkin se, että mies maksaa koko lystin sehän juuri allekirjoittaa näille että eletään pahassa patriarkaallisessa yhteiskunnassa joten yksinhuoltajana oleminne on parempaa? Sitten taas jos täytyy mennä töihin että rahaa olisi enemmän niin sekin on huono koska miehen palkka yksinään ei riitä.
Jälkimmäiseen kommentoit allaolevasti ettei naisen aseman muutoksella olisi vaikutusta syntyvyyteen ja että tekstini on jäätävää naisvihaa.
Miksi rakennat merkittävää kausaliteettia naisten aseman ja yhteiskunnan muuttumisen välillä, jos et tiedä muita asiaan vaikuttavia tekijöitä ja niiden vaikutusta lopputulemaan? On monta muutakin syytä miksi lasten hankinta ei ole enää ihmisille se ykkösjuttu ja jutuista päätellen se on joillekin kova pala nieltäväksi. Naisten asemaa yhteiskunnassa voidaan mitata niin palkka- ja koulutuseroilla vain pari esimerkkiä mainitakseni.

Viimeinen kappale nyt huokuu niin jäätävää misogyniaa että näin miehenä suorastaan hävettää lukea moista.

Näillä mittareilla vaan ei ole mitään merkitystä siinä vaiheessa kun ihmisiä ei ole tässä yhteiskunnassa. Heikolla syntyvyydellä on monta negatiivista vaikutusta, kuten yhteiskunnan ylläpito kuin vaikkapa se, että hyökkääkö Venäjä tänne esim. 50-60 vuoden päästä kun väkeä on niin pirun vähän ettei pysty laittamaan kampoihin oikein mitään. Ylipäänsä, kuinka kauan suomi oy ab on olemassa.
Johon kirjoittelit että nyt sirrellään maalitolppia.
Jospa nyt ei lähdettäisi siirtelemään maalitolppia?
Pointtini oli, että jos naisten asemaa yhteiskunnassa mitataan mittareilla jotka suoraan tai osaltaan johtivat yhteiskunnan tuhoon, niin olivatko nämä mittarit ja tavoitteet naisille tavoittelemisen arvoisia? Kyllä varmasti jos sukupuuttoon kuoleminen oli suoraan tai yhtenä tavoitteena, mutta jos ei ollut niin..?
Johon vastasit että nyt tarvitaan tutkimustietoa

Näytä mulle se suora syy-seuraus suhde näille tutkimuksen muodossa, kiitos. Mutuilu asian suhteen kun ei auta mitään.
Itselle tästä piirtyy kuva ettet ymmärrä lukemaasi tai näkemääsi ja/tai oma biasoitu ajattelutapasi on niin vahva että se estää näkemästä maaiilman sellaisena kuin se on. Esimerkiksi linkkaamassasi Ylen videossa Japanilainen nainen kertoo 8:30-9:10 minuutin kohdalla kuinka perheen perustaminen ei ole hänelle mahdollista koska hän kokee että kaikki se minkä hän sen jälkeen menettää on liian arvokasta hänelle ts.ilman jälkeläisiä kuoleminen on hänelle arvokkaampaa. Tämä on itseasiassa se pointti mitä sanon, että naisten arvomaailma siis se mitä yhteiskunta heille syöttää on niin vinoutunut useammassa valtiossa ettei ole ihme että syntyvyys on alhainen. Toki hän on yksittäistapaus, mutta feminismin luomissa ihanteissa on ns. alku tälle yhteiskunnalliselle oireelle. Sen lisäksi itsekin kerrot lapsiperheen haasteista jostain syystä, ilmeisesti että haastavaa on. No varmasti onkin jos antaa yhteiskunnallisen keskustelun, ihanteiden ja mielipiteiden vaikuttaa itseensä, jolloin lapsiarki tuntuu keskimääräistä haastavammalta.
 
Myös matriiseilla voidaan tehdä vähennyslaskuja joissa jokainen alkio edustaa ihmisen omaa odotusta siitä millainen jokin asian tulisi olla. Aina, kun ihmisen todellisuus vastaa tai ylittää ihmisen odotukset, niin ihmiset ovat onnellisia.
Toisaalta kun katsoo tutkimuksia niin suurin syy (reilusti päälle 50%) eroihin johtaneista tapauksista löytyy jostain näistä kolmesta:
1) Pettäminen
2) Väkivalta (joko henkinen tai fyysinen)
3) Alkoholi

Jos lisää myös henkiset epätasapainoisuudet (mielenterveysongelmat, vaikeat masennukset jne jne) ollaan jo todella korkealla syistä miksi Suomessa erotaan.

Eli jos löydämme vain miehiä sekä naisia jotka eivät petä, eivät turvaudu henkiseen tai fyysiseen väkivaltaan, eivät lutraa liikaa alkoholin kanssa, joilla säilyy se kasetti koossa ja jotka eivät esim. sorru pelaamaan omia ja toisen rahoja (eli se elämänhallinta säilyy myös läpi liiton) niin suurin osa avioliitoista myös säilyy..

Ei ne odotukset siis kovin korkealla tarvitse olla, en itsekään sietäisi sitä että potentiaalinen vaimo juoksisi vieraissa ja pettäisi minua tai saattaisi yllättäen yrittää puukottaa tai estäisi nukkumasta tai kun tulisin kotiin olisi bileet käynnissä joka arkipäivä ja toinen vetäisi nelivetoa vastaan oksennusvana seuraten perässä tjsp.
 
Toisaalta kun katsoo tutkimuksia niin suurin syy (reilusti päälle 50%) eroihin johtaneista tapauksista löytyy jostain näistä kolmesta:
1) Pettäminen
2) Väkivalta (joko henkinen tai fyysinen)
3) Alkoholi

Jos lisää myös henkiset epätasapainoisuudet (mielenterveysongelmat, vaikeat masennukset jne jne) ollaan jo todella korkealla syistä miksi Suomessa erotaan.
Kaksi edellä olevista ovat hyvin pitkälti ilmentymiä arvomaailmojen eroista. Pettäminen voi tapahtua jos parisuhde on seksitön, eli seksi on huonoa ja/tai jokin arvomaailman konflikti josta ei päästä yli puhumalla. Tietysti on ihmisiä joille pettämisessä on jokin jännityksen hakeminen. Väkivalta, oli se sitten fyysistä tai henkistä on jonkinlainen ilmentymä (olettaen ettei se ole seurausta vaikkapa sukurutsauksesta joka on aiheuttanut mielenterveysongelmia) on ilmentymä arvomaailmojen eroista joka aiheuttanee turhautumista, jota henkilö ei pysty hallitsemaan. Alkoholiriippuvuus on sitten henkilön ongelma, jonka seuraukset toki vaikuttavat kaikkiin lähellä oleviin, toki siinäkin voi olla joillakin ihmisillä taustalla että juodaan johonkin suruun kun ei osaa käsitellä tunteita tai omaa elämään ylipäänsä rakentavalla tavalla.

Eli jos löydämme vain miehiä sekä naisia jotka eivät petä, eivät turvaudu henkiseen tai fyysiseen väkivaltaan, eivät lutraa liikaa alkoholin kanssa, joilla säilyy se kasetti koossa ja jotka eivät esim. sorru pelaamaan omia ja toisen rahoja (eli se elämänhallinta säilyy myös läpi liiton) niin suurin osa avioliitoista myös säilyy..
Hmm.. eli jos näissä asioissa tapahtuisi pariskunnissa parannusta, niin avioerojen määrä voisi tippua kokonaisuudessa ~50% jolloin avioliitoista päätyisi eroon vain ~25%. Mielenkiintoista, on tosiaan vaikea ajatella että nuo 3 ovat niin ongelmallisia suomessa, mutta kyllähän se täysin mahdollista on.
Ei ne odotukset siis kovin korkealla tarvitse olla, en itsekään sietäisi sitä että potentiaalinen vaimo juoksisi vieraissa ja pettäisi minua tai saattaisi yllättäen yrittää puukottaa tai estäisi nukkumasta tai kun tulisin kotiin olisi bileet käynnissä joka arkipäivä ja toinen vetäisi nelivetoa vastaan oksennusvana seuraten perässä tjsp.
Aika harvinaistahan tuo on että nainen olisi ihan näin psyko, mutta muistan kyllä aikoinaan opiskeluaikoina kun viereisessa asunnossa nuori pariskunta riiteli ja tavaraa lensi seiniin. Mies tykkäsi ryypätä ja jos nainen sattui juomaan niin meno oli kyseissä asunnossa aika kaoottista, huuto yms, myös aikamoista kun molemmat vaikutti olevan tukevasti humalassa. Kunnon sekoilua. Osasivat lopulta erota kun saivat sekoilusta tarpeekseen, nainen oli kaunis kyllä, mutta ilmiselvästi hänelläkin tunnetasojen hallinnassa selviä ongelmia. Draama babyt, oi'voi, kun vielä osa näistä saa kiksejä omasta draamastansa ja tekevät siitä toistuvan piirteen parisuhteessa. Sellaisen kanssa jos minkä kanssa se alkoholi on paras kaveri jos ei osaa mies erota.
 
Hyvää seksiä et kyllä itsetyydytyksellä korvaa sitten millään.
Tämäkin riippuu vähän ihmisestä. Lukenut joitakin englanninkielisiä keskusteluja, joissa parisuhteissa ja yhden yön jutuissa olleita miehiä oli sitä mieltä, että valitsevat ennemmin pornon + itsetyydytys, kuin yhdynnän. Toki, nämä olivat noissa keskusteluissa vähemmistö, osa olivat riippuvaisia pornosta, mutta osa ei - jokunen nainenkin valitsi ennemmin itsetyydytyksen ja pornon. Itse en voi ottaa kantaa, mutta tyytyväinen olen tällä hetkellä.
 
Toisaalta kun katsoo tutkimuksia niin suurin syy (reilusti päälle 50%) eroihin johtaneista tapauksista löytyy jostain näistä kolmesta:
1) Pettäminen
2) Väkivalta (joko henkinen tai fyysinen)
3) Alkoholi

Jos lisää myös henkiset epätasapainoisuudet (mielenterveysongelmat, vaikeat masennukset jne jne) ollaan jo todella korkealla syistä miksi Suomessa erotaan.

Eli jos löydämme vain miehiä sekä naisia jotka eivät petä, eivät turvaudu henkiseen tai fyysiseen väkivaltaan, eivät lutraa liikaa alkoholin kanssa, joilla säilyy se kasetti koossa ja jotka eivät esim. sorru pelaamaan omia ja toisen rahoja (eli se elämänhallinta säilyy myös läpi liiton) niin suurin osa avioliitoista myös säilyy..

Ei ne odotukset siis kovin korkealla tarvitse olla, en itsekään sietäisi sitä että potentiaalinen vaimo juoksisi vieraissa ja pettäisi minua tai saattaisi yllättäen yrittää puukottaa tai estäisi nukkumasta tai kun tulisin kotiin olisi bileet käynnissä joka arkipäivä ja toinen vetäisi nelivetoa vastaan oksennusvana seuraten perässä tjsp.

Voi monesti mennä suurinpiirtein: Henkinen väkivalta -> alkoholi / pettäminen...
 
Tuntuu että ehkä näin yleisella tasolla on liian vähän paikkoja joissa miehet ja naiset voisivat jotenkin luontevasti kohdata ja tutustua. Tältä ainakin itsestä tuntuu. Joku tinder nyt on luontevasta kaukana ainakin itselle. Baarit ja yökerhot ehkä toimii niistä tykkääville.

Kyllähän naisia näkee tuolla erilaisissa tapahtumissa, liikkeissä, urheillessa jne. Monesti sitten kuitenkin kuulee, että naiset eivät ole etsimässä miehiä ja halua tulla häirityksi. Opiskelu- ja työpaikatkin on vähän niin ja näin. Moni ala on edelleen aika voimakkaasti sukupuolittunut, ja jonkun tapailu työpaikalta ei välttämättä ole muutenkaan kovin hyvä idea.
Pitkästä aikaa taas eksyin ketjua katsomaan. Yllä olikin harvinaisen hyvä viesti aiheesta.

Tuo boldattu on sellainen joka vähän henkisesti vaivaa. Jotenkin tuntuu että yleinen ilmapiiri on sellainen tosi ynseä ja nihkeä. Kaikki tämä häirintäpuhe-kuohunta ja sukupuolten vastakkainasettelu on saanut (rajusti yleistäen) sekä naiset että miehet jotenkin kireiksi kuin viulunkieli. Vaikka ei varmaan läheskään kaikki naiset suhtaudu noin. Mutta täytyy sanoa, että just tuo boldatun tyyppinen julkinen puhe on nostanut itselläni aika paljon sitä kynnystä, että edes harkitsen juttelevani mitään tuntemattomille naisille. Nykyään yleensä odotan että nainen ensin itse jollain tasolla lähestyy.

Ei kai pitäisi kyynistyä ja sulkeutua näin, mutta sitten kun jossain sanot että kai nyt sentään edelleen nykypäivänä voi mennä hyväntuulisesti ja kohteliaasti juttelemaan, niin eikö sieltä tule heti joku pommi just tuohon tyyliin:
- Ei me naiset olla julkisilla paikoilla etsimässä ketään, eikä kaivata tuntemattomien miesten lähestymisiä, menkää Tinderiin jos seuraa haluatte!
Huh. Olikohan täällä vai missä, kun joku naispuolinen sanoi tämän pätevän jopa yökerhon kaltaisiin paikkoihin, joiden itse olen luullut olevan olemassa suunnilleen vain sitä tiettyä tarkoitusta varten. Toisaalta, ehkä foorumeilla ja muussa somekohinassa korostuu ne miehiin katkeroituneet äänet, eli ei kai niiden perusteella pitäisi tehdä liikaa oletuksia naisväestön tasolla.

Mutta enpä tosiaan tiedä mitä ne "sallitut" irl kohtaamispaikat sitten voisivat olla. Uusia harrastuksiakaan ei kuitenkaan jatkuvasti voi itselleen haalia. Ja jossain 15 ihmisen harrastusporukassa on yleensä vain max. yksi sinkkunainen, ainakin jos lisäkriteeri sattuu olemaan normaalipainoisuus, kuten se itselle aika ehdottomasti on.
 
Pitkästä aikaa taas eksyin ketjua katsomaan. Yllä olikin harvinaisen hyvä viesti aiheesta.

Tuo boldattu on sellainen joka vähän henkisesti vaivaa. Jotenkin tuntuu että yleinen ilmapiiri on sellainen tosi ynseä ja nihkeä. Kaikki tämä häirintäpuhe-kuohunta ja sukupuolten vastakkainasettelu on saanut (rajusti yleistäen) sekä naiset että miehet jotenkin kireiksi kuin viulunkieli. Vaikka ei varmaan läheskään kaikki naiset suhtaudu noin. Mutta täytyy sanoa, että just tuo boldatun tyyppinen julkinen puhe on nostanut itselläni aika paljon sitä kynnystä, että edes harkitsen juttelevani mitään tuntemattomille naisille. Nykyään yleensä odotan että nainen ensin itse jollain tasolla lähestyy.

Ei kai pitäisi kyynistyä ja sulkeutua näin, mutta sitten kun jossain sanot että kai nyt sentään edelleen nykypäivänä voi mennä hyväntuulisesti ja kohteliaasti juttelemaan, niin eikö sieltä tule heti joku pommi just tuohon tyyliin:
- Ei me naiset olla julkisilla paikoilla etsimässä ketään, eikä kaivata tuntemattomien miesten lähestymisiä, menkää Tinderiin jos seuraa haluatte!
Huh. Olikohan täällä vai missä, kun joku naispuolinen sanoi tämän pätevän jopa yökerhon kaltaisiin paikkoihin, joiden itse olen luullut olevan olemassa suunnilleen vain sitä tiettyä tarkoitusta varten. Toisaalta, ehkä foorumeilla ja muussa somekohinassa korostuu ne miehiin katkeroituneet äänet, eli ei kai niiden perusteella pitäisi tehdä liikaa oletuksia naisväestön tasolla.

Mutta enpä tosiaan tiedä mitä ne "sallitut" irl kohtaamispaikat sitten voisivat olla. Uusia harrastuksiakaan ei kuitenkaan jatkuvasti voi itselleen haalia. Ja jossain 15 ihmisen harrastusporukassa on yleensä vain max. yksi sinkkunainen, ainakin jos lisäkriteeri sattuu olemaan normaalipainoisuus, kuten se itselle aika ehdottomasti on.
Niin, en minäkään oikein tiedä, että missä niille naisille sitten saisi mennä puhumaan jos vaikka yökerhossakaan ei saisi. Tai sitten pitäisi vain jotenkin osata lukea tilanteesta että onko se ok? En tiedä :confused:
 
No miksiköhän jatkat keskustelijasta keskustelua, jos se ei ole tarkoituksesi?

Johan toin syyn esille miksi näin ylipäätään totesin?

Se on totta, mutta se ei muuta sitä kaavaa miten onnellisuutta voidaan matematiikalla mallintaa. Se että onko malli yksinkertainen tai ei, ei muuta sitä asiaa. Ihmiset ovat kohtuullisen yksinkertaisia. Myös matriiseilla voidaan tehdä vähennyslaskuja joissa jokainen alkio edustaa ihmisen omaa odotusta siitä millainen jokin asian tulisi olla. Aina, kun ihmisen todellisuus vastaa tai ylittää ihmisen odotukset, niin ihmiset ovat onnellisia. Kysymyksen pointti oli alustaa sitä kysymystä, että mitkä ovat ne naisen odotukset parisuhteesta ja elämästä yleensä joihin miehet eivät voi vastata. Kun tiedostetaan, että noin puolet avioliitoista päätyy eroon JA että 70-90 % avioeroista ovat naisten tekemiä ja aloittamia, niin jos naiset eivät olisi näin onnettomia, ts. heidän odotukset parisuhteesta ja elämästä ylipäänsä niin elämästä irrallaan kuin ne ovatkaan, niin todellisuus voisi olla se, että suomessaa avioliitoista eroihin ei päätyisi 50% vaan esim. vain 5%-15%.

Ihan turhaan yrität nyt niputtaa naisen syyksi suhteen päättymisen, vaikka nainen ottaakin kissan pöydälle herkemmin, niin juurisyyt suhteen päättymiseen ovat aivan muualla.

Niin, keskusteluhan meni näin

Itselle tästä piirtyy kuva ettet ymmärrä lukemaasi tai näkemääsi ja/tai oma biasoitu ajattelutapasi on niin vahva että se estää näkemästä maaiilman sellaisena kuin se on. Esimerkiksi linkkaamassasi Ylen videossa Japanilainen nainen kertoo 8:30-9:10 minuutin kohdalla kuinka perheen perustaminen ei ole hänelle mahdollista koska hän kokee että kaikki se minkä hän sen jälkeen menettää on liian arvokasta hänelle ts.ilman jälkeläisiä kuoleminen on hänelle arvokkaampaa. Tämä on itseasiassa se pointti mitä sanon, että naisten arvomaailma siis se mitä yhteiskunta heille syöttää on niin vinoutunut useammassa valtiossa ettei ole ihme että syntyvyys on alhainen. Toki hän on yksittäistapaus, mutta feminismin luomissa ihanteissa on ns. alku tälle yhteiskunnalliselle oireelle. Sen lisäksi itsekin kerrot lapsiperheen haasteista jostain syystä, ilmeisesti että haastavaa on. No varmasti onkin jos antaa yhteiskunnallisen keskustelun, ihanteiden ja mielipiteiden vaikuttaa itseensä, jolloin lapsiarki tuntuu keskimääräistä haastavammalta.

Pyysin sulta tutkittua tietoa asiasta mutusi sijaan mutta et sitä toimittanut, joten turhapa tästä on enempää jauhaa. Tuon mielipiteen kanssa olet kyllä vähemmistössä ettei lapsiperhearki olisi etenkin ruuhkavuosina haasteellista, sitä on turha alkaa kaunistelemaan, joten en yhtään ihmettele ettei tätä nykyisin niin moni ihminen enää kaipaakaan.


Tämäkin riippuu vähän ihmisestä. Lukenut joitakin englanninkielisiä keskusteluja, joissa parisuhteissa ja yhden yön jutuissa olleita miehiä oli sitä mieltä, että valitsevat ennemmin pornon + itsetyydytys, kuin yhdynnän. Toki, nämä olivat noissa keskusteluissa vähemmistö, osa olivat riippuvaisia pornosta, mutta osa ei - jokunen nainenkin valitsi ennemmin itsetyydytyksen ja pornon. Itse en voi ottaa kantaa, mutta tyytyväinen olen tällä hetkellä.

Sitten on kyllä etenkin parisuhteessa elävien kyvyssä kommunikoida asiasta keskenään pahoja puutteita jos et saa parisuhteessa hyvää seksiä. Lähtökohtaisesti yksi hyvän parisuhteen kulmakiviä IMO on myös toimiva fyysinen yhteys.
 
Pitkästä aikaa taas eksyin ketjua katsomaan. Yllä olikin harvinaisen hyvä viesti aiheesta.

Tuo boldattu on sellainen joka vähän henkisesti vaivaa. Jotenkin tuntuu että yleinen ilmapiiri on sellainen tosi ynseä ja nihkeä. Kaikki tämä häirintäpuhe-kuohunta ja sukupuolten vastakkainasettelu on saanut (rajusti yleistäen) sekä naiset että miehet jotenkin kireiksi kuin viulunkieli. Vaikka ei varmaan läheskään kaikki naiset suhtaudu noin. Mutta täytyy sanoa, että just tuo boldatun tyyppinen julkinen puhe on nostanut itselläni aika paljon sitä kynnystä, että edes harkitsen juttelevani mitään tuntemattomille naisille. Nykyään yleensä odotan että nainen ensin itse jollain tasolla lähestyy.

Ei kai pitäisi kyynistyä ja sulkeutua näin, mutta sitten kun jossain sanot että kai nyt sentään edelleen nykypäivänä voi mennä hyväntuulisesti ja kohteliaasti juttelemaan, niin eikö sieltä tule heti joku pommi just tuohon tyyliin:
- Ei me naiset olla julkisilla paikoilla etsimässä ketään, eikä kaivata tuntemattomien miesten lähestymisiä, menkää Tinderiin jos seuraa haluatte!
Huh. Olikohan täällä vai missä, kun joku naispuolinen sanoi tämän pätevän jopa yökerhon kaltaisiin paikkoihin, joiden itse olen luullut olevan olemassa suunnilleen vain sitä tiettyä tarkoitusta varten. Toisaalta, ehkä foorumeilla ja muussa somekohinassa korostuu ne miehiin katkeroituneet äänet, eli ei kai niiden perusteella pitäisi tehdä liikaa oletuksia naisväestön tasolla.

Mutta enpä tosiaan tiedä mitä ne "sallitut" irl kohtaamispaikat sitten voisivat olla. Uusia harrastuksiakaan ei kuitenkaan jatkuvasti voi itselleen haalia. Ja jossain 15 ihmisen harrastusporukassa on yleensä vain max. yksi sinkkunainen, ainakin jos lisäkriteeri sattuu olemaan normaalipainoisuus, kuten se itselle aika ehdottomasti on.

Joo, tämähän se on. Monilla naisilla on jotenkin semmoinen peruspenseä asenne, ja yleensä ne joiden kanssa on mukava jutella ovat jo varattuja (miksiköhän...). :smoke:
 
Joo, tämähän se on. Monilla naisilla on jotenkin semmoinen peruspenseä asenne, ja yleensä ne joiden kanssa on mukava jutella ovat jo varattuja (miksiköhän...). :smoke:
Mutta tämän voi myös ajatella niin, että miksi kyseisiä naisia kiinnostaisi jutella juuri henkilöiden x tai y kanssa yhtään sen enempää kuin samoja henkilöitä vaikka puhelinmyyjien, feissarien (tai mikä se termi näille kaduilla kauppaaville onkaan) tai Jehovan todistajien kanssa.
 
Mutta tämän voi myös ajatella niin, että miksi kyseisiä naisia kiinnostaisi jutella juuri henkilöiden x tai y kanssa yhtään sen enempää kuin samoja henkilöitä vaikka puhelinmyyjien, feissarien (tai mikä se termi näille kaduilla kauppaaville onkaan) tai Jehovan todistajien kanssa.
Siis ihanko tosissasi rinnastat ihmisen perustarpeen rakkauteen/kumppanuuteen ja keskustelut feissarien ja puhelinmyyjien kanssa?
 

Statistiikka

Viestiketjuista
284 329
Viestejä
4 881 881
Jäsenet
78 809
Uusin jäsen
Fen

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom