Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

[draco76]

Ihanko totta? Siis yleistä, että naiset joutuvat seksuaalisen ahdistelun kohteeksi uimahallissa ja heidän vaginoihin tungetaan sormia? Onko mitään statistiikkaa esittää? Kauheita tekoja mutta en usko, että on yleistä toimintaa.

Ysäristä puhuin. Nykyään metoon ja woken aikakaudella huomattavasti vähäisempää. Alushousut ei kuitenkaan estä tekoa eikä se ole lapsen/naisen syy.

Nykyisin ahdistelu on erilaista, mutta silti 10% (Stetson&Harris) pilaa kaikkien miesten maineen.

 

[bahis]

Ysäristä puhuin. Nykyään metoon ja woken aikakaudella huomattavasti vähäisempää. Alushousut ei kuitenkaan estä tekoa eikä se ole lapsen/naisen syy.

Nykyisin ahdistelu on erilaista, mutta silti 10% (Stetson&Harris) pilaa kaikkien miesten maineen.

Meinaatko oikeasti että 10% miehistä ahdistelee naisia?

 

[Taneli-]

Meinaatko oikeasti että 10% miehistä ahdistelee naisia?

Varmasti päälle 10%. Riittää että siihen laskee kaikki miehet jotka anonyymisti kirjoittelevat toisten sivuille kommentteja tämän vartalosta, miten toinen on selvästi puutteessa jne. Tai sitten nämä jotka laittavat vaikka tähän ketjuun "varmaan läski ämmä jolle mies ei vaan kelpaa" tyyppisiä kommentteja joka kerta jos tulee puhetta tai artikkelia siitä miten löytyy myös naisia jotka elävät puutteessa tai eivät löydä miestä rinnalleen vaikka sellaista haluaisivat...

Eli ei sen ahdistelun tarvtse mennä aina raiskaukseen saakka tai siihen että yritetään väkisin tulla iholle ja kouria kunnes tulee sumutetta.

 

[Cereal killah]

Varmasti päälle 10%. Riittää että siihen laskee kaikki miehet jotka anonyymisti kirjoittelevat toisten sivuille kommentteja tämän vartalosta, miten toinen on selvästi puutteessa jne. Tai sitten nämä jotka laittavat vaikka tähän ketjuun "varmaan läski ämmä jolle mies ei vaan kelpaa" tyyppisiä kommentteja joka kerta jos tulee puhetta tai artikkelia siitä miten löytyy myös naisia jotka elävät puutteessa tai eivät löydä miestä rinnalleen vaikka sellaista haluaisivat...

Eli ei sen ahdistelun tarvtse mennä aina raiskaukseen saakka tai siihen että yritetään väkisin tulla iholle ja kouria kunnes tulee sumutetta.

No jos kriteerit on tuo että "puhuu joskus ikäviä" niin prosentit on about 100. Pätee tosin naisiinkin.

 

[Taneli-]

No jos kriteerit on tuo että "puhuu joskus ikäviä" niin prosentit on about 100. Pätee tosin naisiinkin.

Tässä esim. asiasta keskustellaan, eli kun heitetään "raisua läppää" niin mistä sitten se raja pitäisi vetää. Onko esim. OK esimiehen todeta että "olet muodollisesti pätevin" ja siksi sinut palkataan? Tai että taputellaan perseelle jne...

Seksuaalista häirintää | A-teema

Ahdistelua, häirintää ja häpeää. Seksuaalinen häirintä on yleisempää kuin kukaan uskalsi arvata. Mistä ahdistelu johtuu? Miksi laki ei riitä suojelemaan meitä? Tunnistetaanko raja, jonka yli ei saa mennä?

areena.yle.fi

Itse sanoisin että jos toista ei edes tunne ei ehkä kannata esim. työpaikalla tms. vetää läpällä juttua varsinkaan jos ei tunne toista. Esim. yhteinen saunailta tulossa ja puhua siitä miten mennään sekasaunaan... se voi olla häiritsevää tai olla olematta, mutta jos toista ei tunne parempi olla sanomatta.

"Ulkomaalaisissa tutkimuksissa on suoria eroja sukupuolten välillä, esim. mies voi kokea kohteliaisuuden osoituksena naiselle että laittaa käden olkapäälle kun nainen taas voi kokea sen herkemmin uhaksi ja häirinnäksi. Sama koskee seksuaalisävytteistä vitsailua. Mies kokee sen helpommin vitsiksi, nainen häirinnäksi"

 

[Joku_242]

Tai sitten nämä jotka laittavat vaikka tähän ketjuun "varmaan läski ämmä jolle mies ei vaan kelpaa" tyyppisiä kommentteja joka kerta jos tulee puhetta tai artikkelia siitä miten löytyy myös naisia jotka elävät puutteessa tai eivät löydä miestä rinnalleen vaikka sellaista haluaisivat...

Tämä nyt on lähinnä yleistä mylvintää, jossa myös tänkin palstan karjut on kunnostautunut, varsinkin toiseen suuntaan. Viittaan siihen kun nämä karjut ovat alkaneet selittämään ettei mies voi olla töissäkäyvä tai normaalipainoinen, tai vähintäänkin elämänhallinnan täytyy olla täysi nolla jos seuraa ei löydy tuosta vaan...

 

[draco76]

Meinaatko oikeasti että 10% miehistä ahdistelee naisia?

Stetson&Harris ei taida olla tuttu? Tarkoittaa hatusta vedettyä. Pointti oli, että pieni osa pilaa kaikkien maineen. Aivan kuten pakolaisten taikka romanien suhteen.

 

[bahis]

Tai sitten yhdeksän kymmenestä naisesta on kokenut häirintää elämänsä aikana. Se saattaa aiheuttaa pientä varautuneisuutta. (Hauska juttu sun mielestä?)

(In b4 setämiehet tulevat kertomaan, että eihän nyt pikkujutuista pidä hermostua, ja kyllähän miehetkin kokee ahdistelua.)

”Mä tiedän, et sä haluut” – 88 prosenttia suomalaisista naisista on kokenut seksuaalista häirintää, kertoo tutkimus

eeva.fin ja UN Womanin teettämän tutkimuksen mukaan 88 prosenttia suomalaisista naisista on kokenut elämänsä aikana seksuaalista häirintää.

www.eeva.fi

Tuosta artikkelista vielä pisti silmään kohta: " Naisella on oikeus päättää, miten häntä kosketaan ja katsotaan "

Jos naiset voivat katsomisenkin määritellä seksuaaliseksi häirinnäksi niin pitäisiköhän vastapainoksi miesten alkaa syyttää naisia seksuaalisesta häirinnästä jos ovat liian paljastavissa vaatteissa julkisilla paikoilla? Esim legginssit jotka menee persvakoon ja näkyy kaikki kamelinvarpaat jne... tai liian avonaiset topit


Joku järki näihin asioihin pitäisi saada tai kohta ollaan kaikki pukeuduttu kaapuihin...

 

[Erkki_erikeepperi]

Tuosta artikkelista vielä pisti silmään kohta: " Naisella on oikeus päättää, miten häntä kosketaan ja katsotaan "

Jos naiset voivat katsomisenkin määritellä seksuaaliseksi häirinnäksi niin pitäisiköhän vastapainoksi miesten alkaa syyttää naisia seksuaalisesta häirinnästä jos ovat liian paljastavissa vaatteissa julkisilla paikoilla? Esim legginssit jotka menee persvakoon ja näkyy kaikki kamelinvarpaat jne... tai liian avonaiset topit


Joku järki näihin asioihin pitäisi saada tai kohta ollaan kaikki pukeuduttu kaapuihin...

Tietyssä mielessä kauniin naisen pelkkä olemassaolo on miehen seksuaalista häirintää, ellei tämä nainen peitä kauneuttaan juurikin kaapuun.

(Ääri-)muslimit on ainakin tuota mieltä, eikä ne nyt ihan väärässäkään ole filosofiselta kantilta...

 

[ExtraEvil6666]

No kuule, osaanhan mää sen sanoa: sen vuosiluku on 2015, minkä takia se ei kerro Tinder-aikakaudesta yhtään mitään. No shit, Sherlock? En myöskään selitä mitä on selitetty, joten jätän muut sun toistosta huomiotta.

Kyllä se kertoo hyvinkin siitä, kuinka paljon on henkilöitä, jotka eivät 35-vuotiaana ole seksiä harrastaneet. Se luku kun ei ole juuri muuttunut vuosikymmenien aikana, eikä ole esitetty näyttöä siitä, että Tinder olisi tätä lukua muuttanut.

Se, että Tinderillä on ollut negatiivista vaikutusta pariutumiseen pitäisi olla selvää kelle tahansa. Siitä on ollut niin paljon uutisartikkeleita hesarista lähtien etten todellakaan ala linkkaamaan sulle yhtään mitään, ihan vaan vittuillakseni. Sit syksyllä nähdään miten tuon tutkimuksen tulokset on muuttunut, olisi kyllä yllättävää jos muutosta ei ole ainakin joiltain osin.

Aivan. Sinulla on vahva mielipide Tinderin vaikutuksesta, mutta et esitä yhtään mitään näyttöä näkemyksesi puolesta. Tällaista se keskustelu netissä juuri usein on. Vahvoja tunteita ja mielipiteitä, vähän näyttöä näiden tueksi.

 

[bahis]

Kyllä se kertoo hyvinkin siitä, kuinka paljon on henkilöitä, jotka eivät 35-vuotiaana ole seksiä harrastaneet. Se luku kun ei ole juuri muuttunut vuosikymmenien aikana, eikä ole esitetty näyttöä siitä, että Tinder olisi tätä lukua muuttanut.

Sinä olet väistänut monta kertaa kysymyksen siitä kuinka todennäistä on että neitsyet vastaavat seksikyselyyn?

Otetaanpa vaikka vertaus sitten mukaan... Jos tehdään tutkimusta autoharrastuksesta. Mitä luulet kuinka suurella todennäköisyydellä satunnaisotannalla valituista haastateltavista kyselyyn osallistuu A) autoharrastajat ja B) henkilöt joilla ei ole koskaan edes ollut ajokorttia.
Minä olen sitä mieltä että ajokortittomat vastaa suurella todennäköisyydellä kun kysytään haluavatko osallistua kyselyyn: "Ei kiitos".

Aika suuri todennäköisyys on myös että seksikyselyn kyseessä ollessa henkilöt jotka eivät koskaan ole seksiä harrastaneet vastaavat "Ei kiitos"...

Ja tämä sitten vääristää tulosta siltä osin.

 

[Joku_242]

Kyllä se kertoo hyvinkin siitä, kuinka paljon on henkilöitä, jotka eivät 35-vuotiaana ole seksiä harrastaneet. Se luku kun ei ole juuri muuttunut vuosikymmenien aikana, eikä ole esitetty näyttöä siitä, että Tinder olisi tätä lukua muuttanut.

No mitä väliä tuolla luvulla edes on minkään kannalta, mitä sää siitä oikein jankkaat? Eikä tosiaan ole näyttöä että luku olisi muuttunut eikä siitä etteikö se olisi muuttunut viime vuosina, joten sun näyttö on yhtä nolla kuin muidenkin.

EDIT: Väännetään nyt vielä rautalankaa siltä varalta ettet trollaakaan vaan oikeasti olet tosissasi: Se, että noin oli 2015 ei tarkoita että nyt olisi niin. Sun väite on että tilanne on sama kuin ennen, koska mikään ei todista että tilanne olisi muuttunut. Se mitä olen yrittänyt vääntää rautalangasta on että tämä ei riitä todisteeksi, varsinkin kun ympärillä on ollut merkittäviä muutoksia kuten nettideittailun valtavirtaistuminen (Tinder) ja toki some laajemminkin. Eli mun väite on negatiivinen väite, ja sun positiivinen. Sun siis pitää todistaa oma väitteesi, eikä mun tarvi todistaa mun negatiivista väitettä.

Samoin se, että 35 ikävuoden jälkeen tuo osuus ei muutu kyseisessä ikäryhmässä (sukupolvessa) ei välttämättä tarkoita että se luku olisi sama myös muissa ikäryhmässä. Ainakin Kontulan suora lainaus koski ensin mainittua, en sitten tiedä oliko jälkimmäinen toimittajan omaa tulkintaa vai oliko sekin Kontulan tutkimuksien tulosta, eikä kiinnosta ruveta selvittämäänkään.

Aivan. Sinulla on vahva mielipide Tinderin vaikutuksesta, mutta et esitä yhtään mitään näyttöä näkemyksesi puolesta. Tällaista se keskustelu netissä juuri usein on. Vahvoja tunteita ja mielipiteitä, vähän näyttöä näiden tueksi.

Mitä nyt taas? Tuo mielipide ei todellakaan ole mun oma, vaan siitä on uutisoitu vaikka kuin helvetisti viime vuosina, joten sen pitäisi olla ihan yleistietoa jos ei ole elänyt pää pensaassa. Sun jankkaava toisto ei muuta mitään miksikään.

 

[ExtraEvil6666]

Sinä olet väistänut monta kertaa kysymyksen siitä kuinka todennäistä on että neitsyet vastaavat seksikyselyyn?

Otetaanpa vaikka vertaus sitten mukaan... Jos tehdään tutkimusta autoharrastuksesta. Mitä luulet kuinka suurella todennäköisyydellä satunnaisotannalla valituista haastateltavista kyselyyn osallistuu A) autoharrastajat ja B) henkilöt joilla ei ole koskaan edes ollut ajokorttia.
Minä olen sitä mieltä että ajokortittomat vastaa suurella todennäköisyydellä kun kysytään haluavatko osallistua kyselyyn: "Ei kiitos".

Aika suuri todennäköisyys on myös että seksikyselyn kyseessä ollessa henkilöt jotka eivät koskaan ole seksiä harrastaneet vastaavat "Ei kiitos"...

Ja tämä sitten vääristää tulosta siltä osin.

Väitteet, joiden tueksi ei esitetä mitään näyttöä, voidaan myös kumota ilman näyttöä.

Et ole esittänyt mitään lähdettä väitteellesi siitä, että tutkimuksen tulokset olisivat missään määrin vääristyneitä. Tutkimuksessa tämä tulos on ollut konsistentti jo vuosikymmeniä. Voit toki olla sitä mieltä, että se on vääristynyt, mutta se on vain mielipide.

 

[ExtraEvil6666]

No mitä väliä tuolla luvulla edes on minkään kannalta, mitä sää siitä oikein jankkaat? Eikä tosiaan ole näyttöä että luku olisi muuttunut eikä siitä etteikö se olisi muuttunut viime vuosina, joten sun näyttö on yhtä nolla kuin muidenkin.

EDIT: Väännetään nyt vielä rautalankaa siltä varalta ettet trollaakaan vaan oikeasti olet tosissasi: Se, että noin oli 2015 ei tarkoita että nyt olisi niin. Sun väite on että tilanne on sama kuin ennen, koska mikään ei todista että tilanne olisi muuttunut. Se mitä olen yrittänyt vääntää rautalangasta on että tämä ei riitä todisteeksi, varsinkin kun ympärillä on ollut merkittäviä muutoksia kuten nettideittailun valtavirtaistuminen (Tinder) ja toki some laajemminkin. Eli mun väite on negatiivinen väite, ja sun positiivinen. Sun siis pitää todistaa oma väitteesi, eikä mun tarvi todistaa mun negatiivista väitettä.

Samoin se, että 35 ikävuoden jälkeen tuo osuus ei muutu kyseisessä ikäryhmässä (sukupolvessa) ei välttämättä tarkoita että se luku olisi sama myös muissa ikäryhmässä. Ainakin Kontulan suora lainaus koski ensin mainittua, en sitten tiedä oliko jälkimmäinen toimittajan omaa tulkintaa vai oliko sekin Kontulan tutkimuksien tulosta, eikä kiinnosta ruveta selvittämäänkään.

Mikään ei tosiaan todista, että tämä luku olisi muuttunut. Olen valmis muuttamaan mielipiteeni, kun tulee näyttöä siitä, että tilanne on toisin.

Mitä nyt taas? Tuo mielipide ei todellakaan ole mun oma, vaan siitä on uutisoitu vaikka kuin helvetisti viime vuosina, joten sen pitäisi olla ihan yleistietoa jos ei ole elänyt pää pensaassa. Sun jankkaava toisto ei muuta mitään miksikään.

Aivan. Yleistietoa pitäisi olla, mutta yhtä ainutta lähdettä et löydä tukemaan mielipidettäsi. Koska ilman näyttöä kyse on juurikin siitä, sinun mielipiteestäsi.

 

[Joku_242]

Mikään ei tosiaan todista, että tämä luku olisi muuttunut. Olen valmis muuttamaan mielipiteeni, kun tulee näyttöä siitä, että tilanne on toisin.




Aivan. Yleistietoa pitäisi olla, mutta yhtä ainutta lähdettä et löydä tukemaan mielipidettäsi. Koska ilman näyttöä kyse on juurikin siitä, sinun mielipiteestäsi.

Jankati jankati jankka jank, saat jatkaa ihan keskenäsi.

 

[bahis]

Väitteet, joiden tueksi ei esitetä mitään näyttöä, voidaan myös kumota ilman näyttöä.

Et ole esittänyt mitään lähdettä väitteellesi siitä, että tutkimuksen tulokset olisivat missään määrin vääristyneitä. Tutkimuksessa tämä tulos on ollut konsistentti jo vuosikymmeniä. Voit toki olla sitä mieltä, että se on vääristynyt, mutta se on vain mielipide.

Kerro nyt lähde väitteellesi että seksikyselyyn vastaavat neitsyet yhtä suurella prosentilla kuin henkilöt jotka ovat seksiä harrastaneet. Ilman tuota tietoa seksikyselyssä esitetty kysymys onko koskaan harrastettu seksiä on täysin merkityksetön.

Täällä ei ole tarkoitus keskustella pelkkien linkkien kanssa. Voit vastata sinulle esitettyihin kysymyksiin.

 

[Jarlaxle]

Aika lailla.
Sopimatonta käytöstä olisi esim. ensitreffeillä tuijotella naisen rintoja ja sanoa "mukavat meijerit tytöllä tekisi mieli/saisiko vähän puristella".
Pöydän yli kurkottaminen ja tisseihin tarttuminen sitten jo ihan eri asia.

Aivan. Ensimmäinen mennee kategoriaan seksuaalinen häirintä mikä tietysti on sopimatonta käytöstä, (ellei kuulija siitä sattuisi sattumoisin tykkäämään), ja jälkimmäinen, siis koskettelu kategoriaan seksuaalinen ahdistelu (sekin, ellei kohde siitä sattuisi yllättaen ja pyytämättä tehtynä tykkäämään).

Alun_perin keskustelu lähti liikkeelle maininnastani "erittäin sopimatonta käytöstä", josta osa lukijoista luki että sopimaton käytös (jättämällä erittäin sanan pois) on rinnastettavissa "huonoon käytökseen" siis huonoihin käytöstapoihin. Jälkimmäisissäkin on nyanssieroja, mutta ne saatetaan joissakin listauksissa mainita "sopimaton ja huono käytös" vaikka niillä saatetaan tarkoittaa sopimaton käytös ja huono käytös (sanat erikseen) ja että niillä sanoilla on eronsa ja tarkoituksella.

Ihmisten huonoa käytöstä saatetaan jonkin verran suvaita, mutta ihmisten sopimatonta käytöstä harvemmin suvaitaan hetkeäkään ja sillä yleensä on liki välittömiä seurauksia.

 

[melville]

Komeille miehille ja kauniille naisille on kysyntää Tinderissä ja livenä tavatessa, tuskin Tinder sitä mihinkään muuttaa. Tuohan opitaan jo hyvin nuorena, että toiset on suositumpia kuin toiset ja yleensä ulkonäkö on aika iso tekijä siinä (toki luonne ja sosiaaliset taidot yms vaikuttaa paljon kans). Näille onnekkaille Tinder on vaan karkkikauppa josta saa seuraa mistä vaan milloin vaan.

Luulisi, että suurin vaikutus on Tinderissä oleville "tavisnaisille". Niitä jotka sulautuvat harmaaseen massaa, mutta eivät erotu positiviisella tai negatiivisella tavalla massasta. Heillä Tinder ja reaalimaailma on ihan eri maailmoja, Tinderissä saa melkein rajattomasti seuraa, mutta livenä ei joku ole heti tulossa iskemään jne. Riippuu varmaan paljon yksilön kyvystä ajatella asiaa objektiivisesti, että miten paljon tuo heidän näkemykseen vaikuttaa. Jos tiedostaa realiteetit, niin sitten Tinder on heille varmaan ihan hyvä työkalu seuranetsintään. Toisaalta, jos ei osaa erottaa Tinder =/= reaalimaailma, niin sitten voi käydä se klassinen:
Pääsee sänkyyn jonkun miesmallin kanssa, ihastuu täysin, mies ghostaa, pilvilinnat romahtaa. Poistaa Tinderin, kokeilee tapailua livenä, tapaa kivoja tyyppejä, mutta takaraivossa kutkuttaa se miesmalli edelleen... Pistää livejutut poikki, palaa Tinderiin, pettyy uudestaan. Toista pari kertaa, lopulta tyytyy tai kyynistyy.

Vähän tämäntyylistä kuviota olen havainnut muutaman naispuolisen kaverin kohdalla. Ei toki mikään universaali fakta.

Hyvä koonti miten asiat menevät.

Alla video, missä alle kolmekymppiset naiset näyttävät, miten he valkkaavat miehiä:

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Kaveri on komea, hyvä duunipaikka, hyvä ulosanti, mutta kun "musta tuntuu", niin ei kelpaa kuin sille rumimmalle, joka joutuu vähän miettimään omia preferenssejä, eikä mene ihan kokonaan tunteella. Jäbä ei edes ehdi aukaista suutaan, kun puolet naisista on painanut ruksia

 

[melville]

Okei. Jostain syystä trendi on, että naiset hakevat avioeroa, ovat se aloitteellinen osapuoli että ero tapahtuu. Jossain on vikaa. Varmaan miehissäkin, mutta naisten aloitteellisuus perheiden ja parisuhteiden rikkomisessa on aivan jäätävää, miksi? Näin siis ainakin esimerkiksi USA:ssa, oletettavasti sama myös Suomessa.

Tässä lainaus sivustolta Miehen eron erityispiirteet | Hyväkysymys.fi

"Tutkimusten mukaan erohakemuksista länsimaissa noin 70–80 prosenttia jättää nainen, Suomi ei ole tästä poikkeus.

Naiset ovat aktiivisempia hakemaan eroa (mm. Kontula, 2013, Yhdessä vai erikseen? s.193), heille henkilökohtainen onnellisuus merkitsee paljon. Monille miehille taas perheen koossa pysyminen on keskeinen arvo epäonnenkin hinnalla. Näin on todennut tutkija Jouko Kiiski väitöskirjassaan: ”Suomalainen avioero 2000-luvun alussa. Miksi avioliitto puretaan, miten ero koetaan ja miten siitä selviydytään?”"

Taas palataan tuohon "onnellisuuteen". Kukaan ei voi tehdä toista onnelliseksi, vaan jokaisen pitää tehdä itsensä onnelliseksi, jotta parisuhde voi onnistua. Kun asioita ajatellaan tunteella, tehdään ratkaisuja, joissa ei ole juurikaan logiikkaa. Sellaisissa maissa, joissa ei ole sosiaaliturvaa, naiset joutuvat miettimään asiaa hieman pidemmälle ja useaammin parisuhteen hyvät puolet kumoavat ne asiat, jotka eivät tee naista "onnelliseksi".

 

[gintonic45]

Hyvä koonti miten asiat menevät.

Alla video, missä alle kolmekymppiset naiset näyttävät, miten he valkkaavat miehiä:

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Kaveri on komea, hyvä duunipaikka, hyvä ulosanti, mutta kun "musta tuntuu", niin ei kelpaa kuin sille rumimmalle, joka joutuu vähän miettimään omia preferenssejä, eikä mene ihan kokonaan tunteella. Jäbä ei edes ehdi aukaista suutaan, kun puolet naisista on painanut ruksia

Onhan näitä narsistisia 2/10 primadonnia jotka nostelee nenää kaikkien paitsi väh. 8/10 miesten edessä ihan helvetisti nykyään, mutta en välttämättä ottaisi jotain random TV:n "deittiohjelman" tarkoituksella rakennettu setuppia esimerkkinä reaalielämästä. Tässä on sitten vielä jenkkien mustan kulttuurin omat piirteet lisämausteena sopassa.

Tuon miehen puheesta, keskustelutyylistä, ja ylipäätään olemuksesta huomaa että hän on selvästi korkeampaa luokkaa koulutuksellisesti ja sivistyksellisesti. Vaatetus on ehkä omaankin silmään vähän liian rento, mutta jos se on se oma tyyli niin mitäs siitä joustamaan.
Naiset taas on pääosin pukeutuneet kuin ghettobooty prostituoidut ja puhetyylistä huomaa ettei ÄO ole kovin korkea. Kyse on varmaan ihan vain luokka/kulttuuri erosta. Monet "trashy"-naiset ei arvosta sivistystä, älykkyytä tai korkeaa statusta vaan he haluavat tatuoidun lippisräppärin joka ei saa suustaan kieliopillisesti oikeaa lausetta. Sitten kun ikää on 29v ja on YH-äitinä niin sitten yritetään epätoivoisesti saada tuon miehen kaltaista kumppania, mutta liian myöhäistä.

 

[bahis]

Tässä lainaus sivustolta Miehen eron erityispiirteet | Hyväkysymys.fi

"Tutkimusten mukaan erohakemuksista länsimaissa noin 70–80 prosenttia jättää nainen, Suomi ei ole tästä poikkeus.

Naiset ovat aktiivisempia hakemaan eroa (mm. Kontula, 2013, Yhdessä vai erikseen? s.193), heille henkilökohtainen onnellisuus merkitsee paljon. Monille miehille taas perheen koossa pysyminen on keskeinen arvo epäonnenkin hinnalla. Näin on todennut tutkija Jouko Kiiski väitöskirjassaan: ”Suomalainen avioero 2000-luvun alussa. Miksi avioliitto puretaan, miten ero koetaan ja miten siitä selviydytään?”"

Taas palataan tuohon "onnellisuuteen". Kukaan ei voi tehdä toista onnelliseksi, vaan jokaisen pitää tehdä itsensä onnelliseksi, jotta parisuhde voi onnistua. Kun asioita ajatellaan tunteella, tehdään ratkaisuja, joissa ei ole juurikaan logiikkaa. Sellaisissa maissa, joissa ei ole sosiaaliturvaa, naiset joutuvat miettimään asiaa hieman pidemmälle ja useaammin parisuhteen hyvät puolet kumoavat ne asiat, jotka eivät tee naista "onnelliseksi".

Eli tuon väitöskirjan mukaan naisille tärkeintä on oma onnellisuus ja miehille vastaavasti perheen onnellisuus. Naiset on itsekkäitä? Eikös juuri naisten pitänyt olla niitä empaattisia jne... Tässähän on nyt selvä ristiriita.

 

[Drinkkeri]

Eli tuon väitöskirjan mukaan naisille tärkeintä on oma onnellisuus ja miehille vastaavasti perheen onnellisuus. Naiset on itsekkäitä? Eikös juuri naisten pitänyt olla niitä empaattisia jne... Tässähän on nyt selvä ristiriita.

Perheen koossa pysyminen epäonnenkin hinnalla ei tarkoita perheen onnellisuutta

 

[bahis]

Perheen koossa pysyminen epäonnenkin hinnalla ei tarkoita perheen onnellisuutta

Perheen koossa pysyminen oman henkilökohtaisen onnellisuuden hinnalla voi tarkoittaa juurikin sitä.

 

[Taneli-]

Tässä päästään enempi yksilön omiin arvoihin. Eli varsinkin ennen kulissit olivat tärkeitä ja vaikka koko perhe oli onneton niitä pyrittiin pitämään yllä.

Mutta yleisesti jos kumpikin osapuoli (mies ja nainen) yhdessä sopii avioliitto voi kestää niin pitkään kuin lapset asuvat kotona, jolloin parhaimmillaan lapset ovat onnellisia eivätkä tajua että sekä isä että äiti ovat ehkä muiden kanssa, heillä on erilliset makuuhuoneet ja he eivät "oikeasti" asu yhdessä vaikka sitä arkea näyttävät pyörittävän yhdessä.

Tuossa on vain se että jos toinen samaan aikaan löytää sen jonkun "salarakkaan" vaikka siihen olisi lupakin se toinen voi käydä mustasukkaiseksi (vaikka ei olisi edes kiinnostunut siitä toisesta, koska itse ei ole sellaista löytänyt).

Yleensä myös viimestään sitten kun ne lapset ovat tarpeeksi vanhoja ja muuttavat pois se kulissiavioliitto myös hajoaa.

 

[Manual]

Eli tuon väitöskirjan mukaan naisille tärkeintä on oma onnellisuus ja miehille vastaavasti perheen onnellisuus. Naiset on itsekkäitä? Eikös juuri naisten pitänyt olla niitä empaattisia jne... Tässähän on nyt selvä ristiriita.

Naisilla varmaan onkin enempi taipumuksia itsekkyyteen, mutta omasta mielestäni miehillä tuo perheen koossa pitäminen ei ole peräisin yhteisestä onnellisuudesta, vaan enemmänkin jostain muista ns. miesten rakenteellisista ominaisuuksista. Näitä voi olla ylpeys/ego/julkisivu/konservatiivisuus tai joku muu saman suuntainen.

Lopputulema tuolla on kuitenkin taatusti vähintään yhtä huono, koska onneton perhe heijastuu kaikkiin, vanhemmista jommallakummalla alkaa sekoilu, nuppi petää/vastaavaa, ja ei kauaakaan kun lapsetkin alkavat oireilemaan.

 

[Varistin]

Mutta yleisesti jos kumpikin osapuoli (mies ja nainen) yhdessä sopii avioliitto voi kestää niin pitkään kuin lapset asuvat kotona, jolloin parhaimmillaan lapset ovat onnellisia eivätkä tajua että sekä isä että äiti ovat ehkä muiden kanssa, heillä on erilliset makuuhuoneet ja he eivät "oikeasti" asu yhdessä vaikka sitä arkea näyttävät pyörittävän yhdessä.

Käytännössä tällaisen järjestelyn ongelmana on, että lasten ymmärrystä aliarvioidaan. Ihan pienten lasten kanssa ei välttämättä ole ongelmaa, mutta viimeistään toisella kymmenellä ne lapset kyllä tajuavat, että vanhempien yhteiselo on jotenkin pakotettua ja perheen dynamiikka pielessä, vaikka vanhemmat saattavat kuvitella toisin.

Tuollainen voi ehkä toimia, jos vanhemmilla ns. perushyvät välit ja vain se syvempi yhteys puuttuu. Ja on sovittu ja pidetään sopimus, että hommaan ei tuoda kolmansia pyöriä niin kauan kuin "kasvatusprojekti" on kesken. Jos taas yhdessäolo on jokapäiväistä hammasten kiristelyä, niin eroaminen ei ole lasten kannalta yhtään huonompi ratkaisu.

Muoks: typo

 

[draco76]

Perheen koossa pysyminen oman henkilökohtaisen onnellisuuden hinnalla voi tarkoittaa juurikin sitä.

Sen onnellisuuden eteen täytyy tehdä muutakin kuin vain olla eroamatta. Toista täytyy kohdella niin, ettei hän halua erota.

Silti eroja tapahtuu vaikka yrittäisi kaikkensa. Yleensä on alunperin valittu väärä, kun ei ole tiedetty mitä itse tarvitsee taikka tunnettu toista. Samoin voi kasvaa erilleen. Monesti vaihtamalla paranee, kun molemmat ovat kypsempiä tekemään valinnan. Nykyään ei edes ole niin paljoa lapsia, jotka kärsisivät erosta. Lapsettomuus kun on yleistynyt.

 

[wanderer_]

Tuolta samaisesta väitöskirjasta erojen syyt. Luonnollisestikin yhteen eroon voi liittyä monia syitä, eli ei voi tulkita niin, että pelkät kommunikaatiovaikeudet aiheuttaisivat avioeron. Ainakin tuosta voi päätellä, että ongelmat kommunikaatiossa ja tunneyhteyden säilymisessä liittyvät hyvin usein avioeroon. Ei varmaan yllätä ketään.

 

[Seagle]

Väärä ketju

 

[ExtraEvil6666]

Kerro nyt lähde väitteellesi että seksikyselyyn vastaavat neitsyet yhtä suurella prosentilla kuin henkilöt jotka ovat seksiä harrastaneet. Ilman tuota tietoa seksikyselyssä esitetty kysymys onko koskaan harrastettu seksiä on täysin merkityksetön.

Täällä ei ole tarkoitus keskustella pelkkien linkkien kanssa. Voit vastata sinulle esitettyihin kysymyksiin.

Sinä olet esittänyt väitteen. Et ole esittänyt väitteellesi minkäänlaista todistusaineistoa, siis muuta kuin oman mielipiteesi. Joten minulla ei ole mitään tarvetta etsiä lähdettä kumoamaan sinun omasta päästäsi keksimiäsi väitteitä.

 

[Derzu]

Hesarissa ihan hyvä juttu (maksumuurin takana), jossa sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa esittelee kaksi ilmiötä, jotka ovat nykypäivänä parisuhteen löytämisen esteenä. Ensimmäinen on näennäinen vapaus valita, ja toinen on nykyihmisen halu kontrolloida kaikkea. Alla muutama lainaus jutusta.

Vapaus valita – siinäpä sanapari, joka kiteyttää 2000-luvun hengen.

Luulisi, että tuo vapaus tekisi meistä autuaita. Tosiasiassa näyttää käyneen päinvastoin.

Kenties eniten kipuilemme parinvalinnan suhteen. Löydänkö kumppania vai jäänkö yksin? Tai, jopa pahempaa: tyydynkö liian vähään? Teinkö sittenkään oikean valinnan?

Tämä juttu paljastaa kaksi ilmiötä, jotka usein tulevat onnellisen parisuhteen tielle.

Ensimmäinen niistä liittyy yksilön rooliin, joka on länsimaissa entisestään korostunut. Sen tunnistaa todeksi sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa.

Ennen tarjolla oli valmis, kansanosat läpäisevä elämänkaava. Vanhemmat valitsivat lapselleen puolison. Naiset hoitivat kodin, miehet toivat rahaa pöytään.

Hiljalleen kaavoihin on alettu suhtautua halveksien. Yksilön on tehtävä valintansa ja kuunneltava niissä sydäntään tarkoin.

”Näennäinen vapaus paineista lienee kaikista suurin paineiden aiheuttaja”, Hallamaa toteaa.

Yksilökeskeisessä kulttuurissa omat rajat ja tarpeet trendaavat, kompromissit eivät niinkään, osoittaa myös kansallinen arvotutkimus.

Nuoria ajavat entistä enemmän mielihyvä, suoriutuminen ja päämääriensä edistäminen, sosiaalipsykologi ja vanhempi yliopistonlehtori Liisa Myyry kertoo.

Toisten huomioiminen ja yhteisöllisyys ovat auttamatta paitsiossa. Tällöin on entistä helpompi ghostata kädenlämpöinen deittikumppani ja keskittyä itseensä, Myyry pohtii.

Potentiaalista kumppania arvioidaankin yhä useammilla kriteereillä, Hallamaa miettii.

Orastavan tapailun saattavat näivettää yhtä hyvin väärät arvot, harrastukset tai taloudelliset seikat. Joskus yksi outo lausahdus tai ruma paita voi riittää kirkuvaksi punalipuksi.

Se ei ole ihme: meitähän kannustetaan kaikista suunnista olemaan kranttuja, ettei myöhemmin ala kaduttaa.

Samalla parisuhteelta kysytään Hallamaan sanoin ”luovaa hulluutta”, alusta saakka kipunoivaa kemiaa. Se ohittaa sopivuuden paperilla ja käytännön kiemurat.

Toisin sanoen parisuhteisiin ladotaan varsin ristiriitaisia odotuksia.

Myös toinen ilmiö vaikeuttaa parinvalintaa. Kyse on nykyihmisen halusta kontrolloida kaikkea.

Moni pyrkii optimoimaan arjen osa-alueet unesta syömiseen, syömisestä urheiluun ja urheilusta ihmissuhteisiin, kuten deittailuun.

Tärkeää on, että asiat menevät suunnitelmien mukaan. Että ne on ennakoitavissa älykellon tarkkuudella.

Parisuhteita ja perheitä koskee kuitenkin yksi sääntö: niitä ei voi ikinä täysin hallita. Eritoten lapsi, miksei rakkauskin, aiheuttaa ”elämänmittaisen kaaoksen”, Hallamaa muistuttaa.

Professori näkee parisuhteiden muodostamisessa yhtymäkohtia siihen, miten ihmiset reagoivat koronaan ja Venäjän hyökkäyssotaan. Arvaamattomuus ahdistaa, mikä on tyystin ymmärrettävää, Hallamaa korostaa.

”Janoamme asioita, jotka eivät aiheuta turvattomuutta ja epäjärjestystä. Eikä siinä mitään pahaa ole.”

Nurinkurista on, ettemme löydä rakkautta, ellemme pane itseämme likoon. Riskialttiiksi, heikoille jäille.

Oleellista Hallamaasta on, ettei parisuhdehuolia ulkoistettaisi intiimiksi ja henkilökohtaiseksi kipupisteeksi.

Se, etteivät nykynuoret löydä toimivia parisuhteita, on yksilön ohella yhteiskunnan ongelma. Parisuhdepulmat ovat yksi aikamme kuvista, kuten lisääntyneet mielenterveysongelmat, Hallamaa painottaa.

Mielenterveyskriisiäkään ei ratkaista sillä, että koko kansa passitetaan terapiaan. Terapia ei ole ihmelääke, ja sen kasvanut rooli sivuuttaa yksioikoisuudessaan yhteiskunnan merkityksen.

Mutta yhteiskunnalla on merkitystä, niin kuin on siihenkin, miksi parinvalinta sakkaa. Ilman ympäröivän yhteiskunnan paineita tuskin janoaisimme yksilökeskeisyyden ja kontrollin perään.

”Tämä taso puuttuu pariutumiskeskustelusta usein kokonaan, mihin toivoisin muutosta”, Hallamaa päättää.

Jutun voi tietysti lukea monenlaisten silmälasien ja arvostusten läpi. Siinä voi nähdä varovaista kritiikkiä trad-parisuhteista luopumiselle ja äärettömälle valinnanvapaudelle, jossa keskeiseksi tavoitteeksi nousee yksilön egoististen kriteerien täyttyminen. Hyvä nosto oli myös tuo ristiriita, joka tulee siitä että pitäisi sitten kuitenkin olla sitä kipinöivää kemiaa, jonka löytyminen ei useinkaan pelaa yksiin niiden minäkeskeisten tavoitteiden kanssa. Ja sitten tuo kontrolloinnin tarve - joka sekin minusta liittyy pohjimmiltaan yksilökeskeiseen ajatteluun, jossa elämästä tehdään jonkinlainen henkilökohtainen suoritus. Individualistisessa suoritusyhteiskunnassa yksilö on täysin omillaan, mikä aiheuttaa turvattomuuden tunteen jota sitten yritetään kompensoida maksimaalisella kontrollilla.

Jotenkin jutussa kiteytyy se, kuinka nimenomaan nuoret naiset tuntuvat olevan jotenkin ihan totaalisesti hukassa tämän koko kuvion kanssa.

Miehille taas yleisesti ottaen tuntuisi riittävän paljon realistisempi lähtökohta parisuhteilulle, mutta he joutuvat kuitenkin tuskailemaan yrittäessään täyttää kaikki naisten vaatimukset ja palloillessaan jatkuvassa hylkäämisflipperissä. Mahdoton yhtälö johtaa sitten miestenkin puolelta oireiluun ja epäterveisiin eskapismin muotoihin (vetäytyminen pelien ja pornon pariin, incel-naisviha, pelimieskulttuuri). Ja jotkut miehet hyödyntävät sekavaa tilannetta niin, että "kuluttavat" näitä poukkoilevia naisia lyhyissä suhteissa seksin perässä, koska eivät itse edes hae mitään sen enempää.

Sinänsä rohkaisevaa, että nyt asiantuntijatkin alkavat nostaa esiin, että pariutuminen on myös yhteiskunnan ratkaistava ongelma eikä vain yksilöiden pulma.

 

[3dfx]

Mun mielestäni kontrolloinnin tarve tulee enemmänkin jaksamisesta. Jos ei meinaa jaksaa edes oman arkensa läpi ja sen vuoksi kaikki pitää "rutiinisoida", niin hankalaa siihen on ottaa ketään sotkemaan ilman hermoromahdusta.

 

[draco76]

Valinnanvapaus tuo vastuun. Nyt valinnoista voi syyttää vain itseään. Kuinka paljon se lisää ahdistusta? Joillekin vanha malli, jossa kirkko tai muu auktoriteetti saneli miten toimia, sopi hyvin.

Nykyisellä vapaudella on monia hyviä puolia, ihmisten tulisi oppia toimimaan sen kanssa. Kuinka yhteiskunta voisi auttaa näitä? Suurin esimerkki tulee Yhdysvalloista esimerkiksi tv-sarjoista ja elokuvista. Minulle tämä nykyinen vapaus on sopinut hyvin. Lapsetkin tuntuvat olevan tyytyväisiä, kun ei ole tarvinnut lapsia alkaa tekemään nuorena taikka vakiintua.

 

[Taneli-]

Nykyisellä vapaudella on monia hyviä puolia, ihmisten tulisi oppia toimimaan sen kanssa.

Totta, kyllähän nykyisin on sitten jo täysin erilaisia formaatteja tarjolla mitkä teoriassa sitten tarjoavat ratkaisun tähänkin.

Jos vain haluaa heittäytyä, itse en lähtisi. Esim. Ensitreffit alttarilla missä sananmukaisesti mennään naimisiin ja silloin tavataan se (muiden valitsema) puoliso ensimmäistä kertaa...

Tai sitten erilaiset naked attraction tyyppiset missä valitaan se pari tai tutustutaan pariin molemmat alasti, mahdollisesti kaksin saarella tai täysin pimeässä tms.

Monesti näissäkin on se ongelma että eivät ne kestä sitten arkea, eli homma toimii kun kummankaan osapuolen ei tarvitse tehdä mitään tai niin pitkään kuin ollaan siellä suljetussa tilanteessa mutta kun tulee arkea ja pitäisi itsekin tehdä jotain homma lopahtaa.

Ihmisten pitäisi oppia ensinnäkin oppimaan eroittamaan ihastuminen ja rakastuminen toisistaan. Osa tavoittelee sitä ihastumisen tunnetta jatkuvasti ja vaihtaa parisuhdetta kuin sukkaa viimeistään kun ensimmäinen riita tulee suhteeseen. Jotkut taas tekevät ehkä kovastikin töitä siihen saakka että saavat sen parisuhteen alkamaan minkä jälkeen aika nopeasti lopettavat yrittämisen ja ehkä myös sen teeskentelemisen jolloin tietysti homma menee pieleen hyvin nopeasti (eivätkä he tajua syytä, kun ovat oppineet elokuvista ja muista että kun se ensi suudelma tai virallinen seurustelu alkaa homma on paketissa vaikka se oikeasti vasta tavallaan alkaakin siitä ja suhdetta pitäisi ylläpitää läpi elämän)

 

[Cereal killah]

Tai sitten erilaiset naked attraction tyyppiset missä valitaan se pari tai tutustutaan pariin molemmat alasti, mahdollisesti kaksin saarella tai täysin pimeässä tms.

Monesti näissäkin on se ongelma että eivät ne kestä sitten arkea, eli homma toimii kun kummankaan osapuolen ei tarvitse tehdä mitään tai niin pitkään kuin ollaan siellä suljetussa tilanteessa mutta kun tulee arkea ja pitäisi itsekin tehdä jotain homma lopahtaa.

Noissa naked attraction- jaksoissa muuten ei kukaan koskaan pariudu. Olen noita ihan riittävästi katsellut suomi/UK ja jopa-vitun-Norja-versiona ja se on tavallaan huvittavaa miten ne yleensä vain johtaa vaivaantuneisiin (tylsyyden takia) treffeihin vaatteet päällä. Jotkut harrastavat seksiä ja jatkavat siitä eteenpäin hyvissä väleissä "kavereina". Toisaalta harva noihin menee pariutumaan vaan lähinnä esittelemään hyvännäköistä kroppaansa tai "voimaantumaan" (lol).

Se suomen "ensitreffit alttarilla" sarja on oikeastaan kuuluisa siitä miten osaamattomia ne julkkispapit sun muut (tai ketkä siellä tuotantotiimissä tekevätkään noita päätöksiä) ovat muodostamaan pareja. Siten tulee pareja joissa tyyliin laitetaan naimisiin jokin umpitylsä junttiamismies jonkun fiksun ja persoonallisen naisen kanssa. Ne, ehkä siitä saa viihdettä mutta yleensä tuo sarja taitaa olla liian vaivaannuttava että sitä pystyisi katsomaan.

 

[Joku_242]

Hesarissa ihan hyvä juttu (maksumuurin takana), jossa sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa esittelee kaksi ilmiötä, jotka ovat nykypäivänä parisuhteen löytämisen esteenä. Ensimmäinen on näennäinen vapaus valita, ja toinen on nykyihmisen halu kontrolloida kaikkea. Alla muutama lainaus jutusta.





Jutun voi tietysti lukea monenlaisten silmälasien ja arvostusten läpi. Siinä voi nähdä varovaista kritiikkiä trad-parisuhteista luopumiselle ja äärettömälle valinnanvapaudelle, jossa keskeiseksi tavoitteeksi nousee yksilön egoististen kriteerien täyttyminen. Hyvä nosto oli myös tuo ristiriita, joka tulee siitä että pitäisi sitten kuitenkin olla sitä kipinöivää kemiaa, jonka löytyminen ei useinkaan pelaa yksiin niiden minäkeskeisten tavoitteiden kanssa. Ja sitten tuo kontrolloinnin tarve - joka sekin minusta liittyy pohjimmiltaan yksilökeskeiseen ajatteluun, jossa elämästä tehdään jonkinlainen henkilökohtainen suoritus. Individualistisessa suoritusyhteiskunnassa yksilö on täysin omillaan, mikä aiheuttaa turvattomuuden tunteen jota sitten yritetään kompensoida maksimaalisella kontrollilla.

Jotenkin jutussa kiteytyy se, kuinka nimenomaan nuoret naiset tuntuvat olevan jotenkin ihan totaalisesti hukassa tämän koko kuvion kanssa.

Miehille taas yleisesti ottaen tuntuisi riittävän paljon realistisempi lähtökohta parisuhteilulle, mutta he joutuvat kuitenkin tuskailemaan yrittäessään täyttää kaikki naisten vaatimukset ja palloillessaan jatkuvassa hylkäämisflipperissä. Mahdoton yhtälö johtaa sitten miestenkin puolelta oireiluun ja epäterveisiin eskapismin muotoihin (vetäytyminen pelien ja pornon pariin, incel-naisviha, pelimieskulttuuri). Ja jotkut miehet hyödyntävät sekavaa tilannetta niin, että "kuluttavat" näitä poukkoilevia naisia lyhyissä suhteissa seksin perässä, koska eivät itse edes hae mitään sen enempää.

Sinänsä rohkaisevaa, että nyt asiantuntijatkin alkavat nostaa esiin, että pariutuminen on myös yhteiskunnan ratkaistava ongelma eikä vain yksilöiden pulma.

Joo, oikeastaan kaikki nuo jutussa kuvaillut asiat taitavat olla naisille tyypillisempiä käyttäytymismalleja kuin miehille. Semmoinen kontrollifriikkeily taitaa tosiaan olla naisilla selvästi yleisempää kuin miehillä, jotka ovat huomattavasti valmiimpia "menemään virran mukana" ja katsomaan mihin se johtaa. Puhumattakaan siitä, kuinka täälläkin on kuullut että kuinka miehet ei ymmärrä "syvää henkistä yhteyttä" tai sitä harvinaista herkkua kun kerrankin joku on samalla aaltopituudella, mitä se sitten tarkoittaakaan...

 

[No Future]

Hesarissa ihan hyvä juttu (maksumuurin takana), jossa sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa esittelee kaksi ilmiötä, jotka ovat nykypäivänä parisuhteen löytämisen esteenä. Ensimmäinen on näennäinen vapaus valita, ja toinen on nykyihmisen halu kontrolloida kaikkea. Alla muutama lainaus jutusta.







Jotenkin jutussa kiteytyy se, kuinka nimenomaan nuoret naiset tuntuvat olevan jotenkin ihan totaalisesti hukassa tämän koko kuvion kanssa.

Miehille taas yleisesti ottaen tuntuisi riittävän paljon realistisempi lähtökohta parisuhteilulle, mutta he joutuvat kuitenkin tuskailemaan yrittäessään täyttää kaikki naisten vaatimukset ja palloillessaan jatkuvassa hylkäämisflipperissä. Mahdoton yhtälö johtaa sitten miestenkin puolelta oireiluun ja epäterveisiin eskapismin muotoihin (vetäytyminen pelien ja pornon pariin, incel-naisviha, pelimieskulttuuri). Ja jotkut miehet hyödyntävät sekavaa tilannetta niin, että "kuluttavat" näitä poukkoilevia naisia lyhyissä suhteissa seksin perässä, koska eivät itse edes hae mitään sen enempää.

Toihan on ihan sun omaa keksintöä, koska jutussa ei mainita miehiä/naisia tai poikia/tyttöjä kuin yhdessä kohtaa:

"Ennen tarjolla oli valmis, kansanosat läpäisevä elämänkaava. Vanhemmat valitsivat lapselleen puolison. Naiset hoitivat kodin, miehet toivat rahaa pöytään."

 

[Joku_242]

Toihan on ihan sun omaa keksintöä, koska jutussa ei mainita miehiä/naisia tai poikia/tyttöjä kuin yhdessä kohtaa:

"Ennen tarjolla oli valmis, kansanosat läpäisevä elämänkaava. Vanhemmat valitsivat lapselleen puolison. Naiset hoitivat kodin, miehet toivat rahaa pöytään."

Nii-in, jostain kumman syystä sitä ei haluta sanoa ääneen... miksiköhän? Musta on kyllä vaikea uskoa, että tuossa artikkelissa kuvatut asiat olisi ainakaan samassa määrin miesten kuin naisten ongelmia.

 

[gramma]

Nii-in, jostain kumman syystä sitä ei haluta sanoa ääneen... miksiköhän? Musta on kyllä vaikea uskoa, että tuossa artikkelissa kuvatut asiat olisi ainakaan samassa määrin miesten kuin naisten ongelmia.

Eiköhän ne ole molempien ongelmia, kun kerran pariutumisesta puhutaan. Mun ongelma on sun ongelma jne.

 

[Derzu]

Toihan on ihan sun omaa keksintöä, koska jutussa ei mainita miehiä/naisia tai poikia/tyttöjä kuin yhdessä kohtaa:

No ilman muuta on. Viestin loppuosa oli oma tulkintani ja analyysini aiheesta, ja yleistävä sellainen. Kuten kirjoitin:

Jutun voi tietysti lukea monenlaisten silmälasien ja arvostusten läpi.

Jostain syystä itse yhdistän jutussa kuvatun kipuilun ja ristiriidat enemmän nuoriin naisiin kuin nuoriin miehiin tai vanhempiin miehiin ja naisiin. Perustuen ihan vain omaan elämänkokemukseen, mediassa oleviin esiintuloihin ja siihen kuuluisaan mutuun. Eri mieltä saa olla.

Edit: On tähän tulkintaani kuitenkin sellainen faktaperuste, että tuota valinnan vapautta parisuhteissa on viimeisen sadan vuoden aikana tullut suhteellisesti huomattavasti enemmän naisille kuin miehille.

 

[Joku_242]

Eiköhän ne ole molempien ongelmia, kun kerran pariutumisesta puhutaan. Mun ongelma on sun ongelma jne.

No jos saivartelemaan ruvetaan, niin toki naiset epäsuorasti tekee omista ongelmistaan nirsoilun kautta myös miesten ongelman. Mutta ymmärrät varmaan pointin?

 

[gramma]

No jos saivartelemaan ruvetaan, niin toki naiset epäsuorasti tekee omista ongelmistaan nirsoilun kautta myös miesten ongelman. Mutta ymmärrät varmaan pointin?

Ymmärrän kyllä.

Tää on varmaan osa sitä samaa hyvinvointiyhteiskunnan paradoksia, missä mitä tasa-arvoisempia ollaan, sen enemmän työmarkkinat segregoituu naisten (hoitoala) ja miesten (tekniikka) aloihin. Biologiaan/evoluutioon pohjautuvat taipumukset/piirteet tulee näkyvämmäksi mitä enemmän on vapautta. Toista se oli silloin kun ei itse päässyt valitsemaan kumppania.

Nirsous on meihin sisäänrakennettu. Sori siitä.

 

[Derzu]

Tää on varmaan osa sitä samaa hyvinvointiyhteiskunnan paradoksia, missä mitä tasa-arvoisempia ollaan, sen enemmän työmarkkinat segregoituu naisten (hoitoala) ja miesten (tekniikka) aloihin. Biologiaan/evoluutioon pohjautuvat taipumukset/piirteet tulee näkyvämmäksi mitä enemmän on vapautta. Toista se oli silloin kun ei itse päässyt valitsemaan kumppania.

Nirsous on meihin sisäänrakennettu. Sori siitä.

Kyllä, ja mielenkiintoiseksihan homma menee, kun todennäköisesti vapaus johtaa samaan aikaan myös miesten evolutiivis-biologisten lisääntymistaipusten vahvistumiseen...

 

[draco76]

Kyllä, ja mielenkiintoiseksihan homma menee, kun todennäköisesti vapaus johtaa samaan aikaan myös miesten evolutiivis-biologisten lisääntymistaipusten vahvistumiseen...

Mitä nämä taipumukset ovat ihmismiesten kohdalla? Nythän miehet käyttävät vapaata seksiä paljon, ei enää tarvitse odottaa avioliittoa.

 

[Derzu]

Mitä nämä taipumukset ovat ihmismiesten kohdalla? Nythän miehet käyttävät vapaata seksiä paljon, ei enää tarvitse odottaa avioliittoa.

No siis just tuota, mitä jo nähdäänkin, eli parittelujen ja kumppanien määrän maksimointia.

Sivilisaatiot ovat historiassa pyrkineet suitsimaan tätä eli sitouttamaan miehet paikalleen (esim. antamalla palan maata viljeltäväksi, tai vakaan hyväpalkkaisen työpaikan) ja saamaan heidät panostamaan saman kumppanin kanssa tehtyjen lasten hoivan maksimointiin. Tämä on monella tavalla stabiloinut yhteiskuntia.

Mielenkiintoista nähdä, johtaako nyt tapahtuva käänteinen kehitys yhteiskuntien destabilisaatioon. Vapaus seksi-/parisuhteissa yhdistettynä kattavaan sosiaaliturvaan johtaa nähdäkseni siihen, että naiset valikoivat entistä nirsommin, ja puolestaan ne miehet, jotka tulevat naisten valikoimiksi, sitoutuvat heikommin yhteen kumppaniin. Ja naistenkin sitoutuminen vähenee (itsenäinen toimeentulo, sosiaaliturva, vapauden tuottama tunne että parempaan on helppo vaihtaa).

 

[Pete88]

Tätä ketjua hetken lukeneena täytyy todeta, että internetin varhaisempina vuosina ns. treffisivustot olivat nähdäkseni parempia kuin nykypäivän tarjonta, vaikka myönnän toki olevani aivan ulkona näistä nykypäivän vaihtoehdoista ja ajatus liittyy vain näihin kirjoituksiin täällä ja uutisartikkeleiden tarjontaan. Mutta ennen tosiaan oli mahdollista luoda jonkinlainen profiili ja siihen vähän kertoa itsestään ja toiveistaan. Kyllähän nuo saattoi jättää pitkälti kirjoittamatta, mutta sellaisella profiililla ei yleensä pitkälle päästy. Koko homman hyvä puoli oli kuitenkin se, että pelin henki oli selvä, eli sieltä suurin osa etsi puolisoa itselleen, ei tarvinnut siis arvalla liikkua livenä jossain ja toivoa, että joku sopiva sattuisi kohdalle. Lisäksi jos nyt itseään yhtään tunsi ja mitä toivoi toiselta, niin hyvien profiilien kautta pystyi olemaan samanhenkisiin ihmisiin yhteyksissä. Homma oli selkeää ja suht suoraviivaista. Mutta tosiaan tässä elettiin vielä aikaa ennen somea/älypuhelimia.

 

[gramma]

No siis just tuota, mitä jo nähdäänkin, eli parittelujen ja kumppanien määrän maksimointia.

Sivilisaatiot ovat historiassa pyrkineet suitsimaan tätä eli sitouttamaan miehet paikalleen (esim. antamalla palan maata viljeltäväksi, tai vakaan hyväpalkkaisen työpaikan) ja saamaan heidät panostamaan saman kumppanin kanssa tehtyjen lasten hoivan maksimointiin. Tämä on monella tavalla stabiloinut yhteiskuntia.

Mielenkiintoista nähdä, johtaako nyt tapahtuva käänteinen kehitys yhteiskuntien destabilisaatioon. Vapaus seksi-/parisuhteissa yhdistettynä kattavaan sosiaaliturvaan johtaa nähdäkseni siihen, että naiset valikoivat entistä nirsommin, ja puolestaan ne miehet, jotka tulevat naisten valikoimiksi, sitoutuvat heikommin yhteen kumppaniin. Ja naistenkin sitoutuminen vähenee (itsenäinen toimeentulo, sosiaaliturva, vapauden tuottama tunne että parempaan on helppo vaihtaa).

Näin, Ja se mikä oikeestaan mahdollistaa ja samalla sotkee kaiken on ehkäisy (ja abortti). Ei sitä ihan kauheesti ennen mietitty et haluaako niitä lapsia vai ei, ja koska olis sopiva aika, ja kenen kanssa, kun niitä vaan tuli, halusit tai et.

edit väärinkäsitysten välttämiseksi, kannatan tuhatprosenttisesti sekä ehkäisyä että aborttia.

 

[Joku_242]

Näin, Ja se mikä oikeestaan mahdollistaa ja samalla sotkee kaiken on ehkäisy (ja abortti). Ei sitä ihan kauheesti ennen mietitty et haluaako niitä lapsia vai ei, ja koska olis sopiva aika, ja kenen kanssa, kun niitä vaan tuli, halusit tai et.

edit väärinkäsitysten välttämiseksi, kannatan tuhatprosenttisesti sekä ehkäisyä että aborttia.

Eli mennäänkö tässä siihen, että koko korttitalo leviää ennen pitkään kasaan jos naiset eivät tietoisesti ala toimimaan valitsijan luontoaan (eli tunteitaan) vastaan?

 

[gramma]

Eli mennäänkö tässä siihen, että koko korttitalo leviää ennen pitkään kasaan jos naiset eivät tietoisesti ala toimimaan valitsijan luontoaan (eli tunteitaan) vastaan?

Niin, mun täytyy kyllä tälleen naisena ihan kokemuksesta sanoa, että sitä "valitsijan luontoa" vastaan toimiminen on (ainakin mulle) ihan mahdotonta. Voi toki olla, et se on joillekin yksilöille helpompaa.

 

[Ihmemies MacGyver]

Niin, persoonia on niin laidasta laitaan, kaikki ei sovi yhteen, ja nykyään on ok olla sinkku, eli puuttuu se ympäristön paine avioitua ettei jää vanhaksipiiaksi. Ja media rummuttaa ulkonäköä ja rahaakin pitäisi olla, joten harva haluaa tyytyä, mikä ihan OK sekin, mutta sitten nää pitää rimaa aivan liian korkealla, ehkä joskus jopa liiankin kauan ja sitten oikeasti vanhenee ja kun parasta ennen päiväys on takana niin äkkiä ne markkinat on ohi.

Itse olen aika tavallisen perusruma introvertti, stereotypinen hylkiö, mutta rahaa aika hyvin (eikös meillä kaikilla IT äijillä täällä ole pinkka kunnossa). Mutta en tosiaan lähde rahalla kosiskelemaan, koska silloin on riski että kumppani on vain rahan takia. Rahan rakastaminen ei ole parisuhteen tarkoitus.