Sivutolkulla vääntöä nirppanokkaisuudesta, markkina-arvoista yms. eli siitä miten pariutumisen vaikeus on jotenkin sen toisen sukupuolen kollektiivinen vika.
Hämmästyttävän vähän viestejä siitä, miksi se pariutuminen oikeasti on nykyään vaikeampaa.
Tässä oma analyysini, nämä kumpuavat ihan oman ja kaveripiirin havainnoista - tieteellisiä artikkeleja ei ole eikä tule:
- Työelämän (ja jo opiskeluelämänkin) koventunut tahti imee monesta mehut totaalisesti. Sitä on normaalissa työarjessa vaan niin väsynyt, ettei yksinkertaisesti ole otollista leppoisaa seuraa, eikä jaksa mennä mihinkään. Korkeintaan kesäloman loppuvaiheessa on riittävästi vapaata hengailuaikaa, ja oma olemus on sillä tavalla avoin, iloinen ja energinen, että jotain voi tapahtua.
- Yltäkylläinen digitaalinen "viihde" ja älylaitteet vangitsevat ihmiset neljän seinän sisälle, ja ulkonakin moni on nenä kiinni ruudussa lähes kaiken aikaa. Työt tehdään kotoa käsin. Koko ajan vähemmän aikaa vietetään fyysisesti toisten ihmisten lähellä. Tämä vaikuttaa sekä suoraan vähentyneinä kohtaamisina, että epäsuorasti, kun monilla on jo selvästi heikentynyt sellainen tietty live-elämässä vaadittava sosiaalinen osaaminen. Plus että runsas ruutuaika iltaisin voimistaa edellä mainittua väsymys- ja depressiokierrettä.
- Mielenterveysongelmien ja ylipainon lisääntyminen. En tällä tarkoita, että ylipaino olisi itsessään este pariutumiselle (kaiken järjen mukaanhan kahden lihavan pitäisi ainakin toisilleen kelvata), mutta sekä mt-ongelmat että ylipaino vaikuttavat jaksamiseen ja hormonitoimintaan, ja myös heikentävät omakuvaa/itsetuntoa, jolloin henkilö itse ajattelee olevansa ei-haluttava ja sen takia pariutuminen vaikeutuu. Kyllähän niitä iloisia ja tyytyväisiä pullukoitakin on, mutta keskimäärin kuitenkin liikalihavuuden vaikutus lienee negatiivinen.
- Hyvinvointivaltio ja korkea elintaso on ihan kiva juttu mutta kyllähän se kiistämättä aiheuttaa sen että ihmiset "tarvitsevat vähemmän toisiaan". Kun yksin eläminen on taloudellisesti ja sosiaalisesti historiallisen helppoa ja hyväksyttyä, ja yksinelo on kuitenkin aina helpompaa kun ei joudu tekemään kompromisseja ja huomioimaan toisen tarpeita, niin moni elelee sen takia omillaan.
Ja kyllä sen "nirppanokkaisuuden" siinä mielessä tunnustan, että varmasti ihmisten odotukset parisuhteelta ovat yleisesti koventuneet. Mutta kaiken järjen mukaan tämän pitäisi vaikuttaa enemmänkin parisuhteen jo synnyttyä (erotilastoihin), kuin pariutumiseen itseensä.
Sitäkin miettinyt, että onko sekä naisten että miesten libido ylipäänsä jotenkin heikentynyt, ja vaikuttaisiko sekin pariutumisviettiin? Parisuhteissa olevatkin kun tilastojen mukaan harrastavat selvästi vähemmän seksiä kuin vielä 30 vuotta sitten.
