Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

[AnnaKoo]

Luulis, että nää työt ja elämän hallinta on ihan perus juttuja jotka on kohillaan. Ja silti voi olla haasteellista naispuoleista ihmisen seuraa elämäänsä saada.

Niinhän sitä luulis. Silti yli puoli miljoonaa suomalaista on ulosotossa.

 

[Katurokkari]

Nain

En puhu vain omista kokemuksistani. Omat kumppanini eivät ole olleet lainkaan pahimmasta päästä, mutta kyllä jokaisella oli jollain osa-alueella ongelmia. Useimmiten miesten ongelma on sotkuisuus ja muut puutteet kotitöissä. Yksi ex oli sössinyt taloutensa, minkä tietenkin yritti salata.

Valitettavasti se on niin päin, että kaikilla elämän osa-alueilla handlaava mies on poikkeus joukossa. Kaiken ikäisissä.

Itsehän sä olet ukkos valinnut!. kait sä nyt naisena sen tiedostat että sä oot telluksen rikkain olento!!. koska sulla on markkina-arvoa miehille olit sitten rikas tai rutiköyhä!!. sitä paitsi kukaan ei ole täydellinen!. voisi kysyä että minkälaisten "vikojen" kanssa sä haluat parisuhteen?. koska jokaisessa äijässä on aina joku vika tai piirre mikä ärsyttää tai puhkaisee illuusion siitä täydellisestä parisuhteesta.

 

[Red Wings]

Valitettavasti se on niin päin, että kaikilla elämän osa-alueilla handlaava mies on poikkeus joukossa. Kaiken ikäisissä.

Näin nainen viittaa top-2% alfachadiin tajuamatta sitä itse.

 

[Taneli-]

sitä paitsi kukaan ei ole täydellinen!. voisi kysyä että minkälaisten "vikojen" kanssa sä haluat parisuhteen?

Tämä on erittäin totta, puhutaan sitten miehestä tai naisesta. Ensin pitäisi katsoa peiliin ja myöntää että itsessä on ongelmia sekä vikoja. Sitten alkaa hieman listata alaspäin niitä vaatimuksia mitä ehkä ala-asteella on alkanut tekemään "täydellisen partnerin" suhteen.

On myös erittäin tärkeää parisuhteessa muistaa ja listata (mieluusti omassa mielessään) niitä hyviä puolia toisesta. Koska jos keskittyy vaan yhteen tai muutamaan huonoon juttuun ne kasvavat naurettaviin mittasuhteisiin johtaen pahimmillaan jopa suhteen loppumiseen. Ehkä myös niin että toiselle ei ole asiasta edes mainittu (jaa, sinua haittasi se ääni kun leikkaan varpaankynsiä.. ..olisit sanonut).

Varsinkin nuorempana on kuullut ja nähnyt todella oudoista syistä tapahtuneita eroja. Yksi mitä vieläkin ihmettelen oli "heräsin tänä aamuna enkä enää tuntenut rakastavani sinua". Tyttö oli tosin 18v mutta kuitenkin. Parisuhteessa ei joka hetki "tunne syvää rakkautta" toista kohtaan. Ei se silti tarkoita että pitäisi heti erota jos vaikka aamusta herätessä ei toinen olekaan ensimmäisenä mielessä.

 

[Joku_242]

Useimmiten miesten ongelma on sotkuisuus ja muut puutteet kotitöissä. Yksi ex oli sössinyt taloutensa, minkä tietenkin yritti salata.

Minkä tasoisesta sotkuisuudesta puhut siis?

Esim. oma äitini on usein valittanut pölyisyydestä kun ei kiinnosta pyyhkiä pölyjä kovin usein, ja imuroituakin vaan parin viikon välein... eli myönnän olevani jossain määrin "sotkuinen" mutta onko tämä sitä mitä tarkoitat, vai jotain ihan muuta?

Valitettavasti se on niin päin, että kaikilla elämän osa-alueilla handlaava mies on poikkeus joukossa. Kaiken ikäisissä.

Tää kuulostaa oman tuttavapiirin perusteella aika hämmentävältä.

Kyllä valtaosa miehistä osaa pääosin pitää huolta taloudestaan ja sellaisesta perustason siisteydestä. Ja valtaosa on myös joko töissä tai opiskelee. Sen sijaan sisustamisesta kiinnostuneita, sijoittamista pitkään tehneitä uraohjuksia voi olla vähemmän.

Tästä seuraa helposti ongelmia esim. yksi klassikko on suhteessa kun nainen sanoo "ihan sama, tee mitä haluat" mies kokee että nainen sananmukaisesti tarkoittaa tuota "ok, kiva, lähden sitten baariin kavereiden kanssa" ja baarissa kertoo iloisesti miten seurustelukumppani suorastaan ilahtui ja kehotti lähtemään sinne baariin. Kun nainen oikeasti tarkoitti tuolla "what ever" lauseella että häntä kyllästyttää jankata asiasta, miehen pitäisi tähän mennessä jo tietää että HÄN on se tärkein ja olisi todella tärkeää että yhdessä katsotaan se kauniit ja rohkeat TV:stä samalla kun syödään niitä sipsejä ja dippiä.

Tarkoitatko siis tilannetta, jossa tuota "ihan sama" -kommenttia ei edeltänyt puolen tunnin vääntö asiasta? Kaipa tää on sitten sitä "signalointia" mitä osa naisista tuntuu kaipaavan, mutta on kyllä aika pöljäsuhde jos ei saisi käydä kavereiden kanssa baarissa. Olettaen siis ettei ole kyse siitä, että vetäisi perseet kerran viikossa tjsp.

 

[Taneli-]

Tarkoitatko siis tilannetta, jossa tuota "ihan sama" -kommenttia ei edeltänyt puolen tunnin vääntö asiasta? Kaipa tää on sitten sitä "signalointia" mitä osa naisista tuntuu kaipaavan, mutta on kyllä aika pöljäsuhde jos ei saisi käydä kavereiden kanssa baarissa. Olettaen siis ettei ole kyse siitä, että vetäisi perseet kerran viikossa tjsp.

Kyllä, tämä on jotain missä myös naisten pitäisi kasvaa hieman, tai oppia oikeastaan ymmärtämään miestä. Eli mies on OIKEASTI niin yksinkertainen ettei se osaa lukea rivien välistä. Saati sitten toisen mielestä asioita. Eli jos ET halua että mies lähtee mieluummin viikonlopuksi kavereiden kanssa mökille bilettämään (tai vaikka illaksi baariin) keskustele asiasta. Mieluusti etukäteen eikä reissun jo oltua ohitse (ehkä kuukausien päästä kun tulee riitaa).

Toisaalta myös miesten pitäisi oppia ymmärtämään naisia paremmin. Silti minusta olisi molempia osapuoli hyödyttävämpi tilanne jos istuttaisiin saman pöydän ääreen ja ihan puhuttaisiin tuosta kommunikoinnista. Mies kuitenkin tosi mielellään tekee asioita ja siten näyttää tunteensa. Nainen taas olettaa miehen puhuvan kauniista (mikä ei yleensä tapahdu) ja jatkuvasti mieluusti tuovan "jotain pientä" kun mies taas odottaa signaalia ja tuo tai tekee sitten kerralla jotain hieman isompaa.

Esim. voin sanoa omasta elämästä että mielelläni kokoan toiselle vaikka kalliin tietokoneen ja päivitän sitä. Mutta en todellakaan joka viikko ole ostelemassa jotain karkkia tai kukkasia vaikka siihen ei paljoa rahaa menisikään ja se tulisi TODELA paljon halvemmaksi. Kun taas nainen ei välttämättä tajua miten paljon se kone maksaa ja mieluusti saisi vaikka useammankin kerran viikossa jonkun pienen "ai kävit kaupassa, ihanaa ostit kiivin, rakastan niitä" tyyppisen usein reippaasti alle euron lahjan.

 

[AnnaKoo]

Minkä tasoisesta sotkuisuudesta puhut siis?

Esim. oma äitini on usein valittanut pölyisyydestä kun ei kiinnosta pyyhkiä pölyjä kovin usein, ja imuroituakin vaan parin viikon välein... eli myönnän olevani jossain määrin "sotkuinen" mutta onko tämä sitä mitä tarkoitat, vai jotain ihan muuta?

Parin viikon välein imurointi kuullostaa perussiisteydeltä, olettaen ettei ole kuraa tuovia koiria tai taaperoita huushollissa. Puutteellinen siisteys on esimerkiksi sitä, ettei ymmärretä miksi vessa pitäisi pestä vähintään kahden viikon välein. Poikamiesten todellisen siisteystason paljastaa usein hänen vessansa, jonka pinttyneitä töhniä ei ehdi treffejä edeltävällä pikasiivouksella hinkata puhtaiksi

Kyllä valtaosa miehistä osaa pääosin pitää huolta taloudestaan ja sellaisesta perustason siisteydestä. Ja valtaosa on myös joko töissä tai opiskelee. Sen sijaan sisustamisesta kiinnostuneita, sijoittamista pitkään tehneitä uraohjuksia voi olla vähemmän.

Talousongelmathan yleensä yritetään salata viimeiseen asti, kunnes korttitalo kaatuu, ja vielä sen jälkeenkin. Ulosottovelkaisiakin on niin paljon, että me kaikki tunnemme väistämättä useita, emme vain tiedä keitä he ovat.

 

[AnnaKoo]

Näin nainen viittaa top-2% alfachadiin tajuamatta sitä itse.

Hetkinen. Väitätkö, että miehistä noin 2%:lla on kaikki elämän perusasiat hallinnassa? Uskon heidän olevan vähemmistössä, mutta tuo nyt oli aika paksua
Mutta puhun näistä siksi, että aika pienillä ja ennen kaikkea itseä hyödyttävillä asioilla miehetkin voi lisätä kumppanipotentiaaliaan.

 

[Joku_242]

Parin viikon välein imurointi kuullostaa perussiisteydeltä, olettaen ettei ole kuraa tuovia koiria tai taaperoita huushollissa. Puutteellinen siisteys on esimerkiksi sitä, ettei ymmärretä miksi vessa pitäisi pestä vähintään kahden viikon välein. Poikamiesten todellisen siisteystason paljastaa usein hänen vessansa, jonka pinttyneitä töhniä ei ehdi treffejä edeltävällä pikasiivouksella hinkata puhtaiksi

Mitä siis tarkoitat vessan pesemisellä? Pöntön pesemistä, vai esim. vessan seinien laatoituksen pesemistä tjsp? Pöntöstä nyt on hyvä tarpeen mukaan suihkutella roippeet pois heti käytön jälkeen, mutta ei mulla ainakaan likaannu vessan seinät niin nopeasti että alkaisi pinttymään jos ei ole parin viikon välein siivoamassa.

 

[AnnaKoo]

Mitä siis tarkoitat vessan pesemisellä? Pöntön pesemistä, vai esim. vessan seinien laatoituksen pesemistä tjsp? Pöntöstä nyt on hyvä tarpeen mukaan suihkutella roippeet pois heti käytön jälkeen, mutta ei mulla ainakaan likaannu vessan seinät niin nopeasti että alkaisi pinttymään jos ei ole parin viikon välein siivoamassa.

Pöntön sekä lavuaarin kauttaaltaan pesemistä. Ettei ole roiskeita, kikkareita, tahmoja ja klähmiä siinä lähiympäristössä, missä nyt yleensä wc:ssä operoidaan.

 

[kuoris]

Juuri tämän takia suosittelen ulkomaita kaikille bottom-80% miehille. On tavallaan hullua kuinka niin moni mies puree hammasta yhteen ja maksaa kiltisti veronsa saaden naisilta vastineeksi joko ignoorausta tai liki avointa halveksuntaa.

Samaa mieltä. Thaimaan suunnilla, Itä-Euroopassa ja Afrikassa on loputtomat nuorten kauniiden naisten markkinat. Ja jos/kun ero tulee Suomessa saa vielä joku toinen bottomi mahdollisesti hyvän käytetyn vaimon (sori sananvalinta mutta toi idea). Ja valtiokin kiittää kun saadaa lisää nuorta työvoimaa matalapalkka-aloille.

 

[wanderer_]

Luulis, että nää työt ja elämän hallinta on ihan perus juttuja jotka on kohillaan.

Juu no ei ne ole. Siihen päälle yllättävänkin yleiset alkoholi- tai muut päihdeongelmat.

 

[Katurokkari]

Juu no ei ne ole. Siihen päälle yllättävänkin yleiset alkoholi- tai muut päihdeongelmat.

Kui?. noilla "Jännämiehillä" niitä naisia kuulee riittää että huh huh!. eikä haittaa vaikka luottotiedot on kustu ja rikostuomiokin on suorastaan kiihoke jolllekin naisille!. Tinderissäkin suurin osa naisista hakee enemmän terapeuttia kuin parisuhdetta kun juuri erottu siitä "selvinpäin maailman ihanin tyyppi" -suhteesta.

 

[allunteri]

Tämä ketju kuitenkin ON pariutumisen haasteet nykypäivänä. Pitäisikö sinun tehdä ketju "Yhden illan suhteiden haasteet nykypäivänä?`".

Koska ainakin itse ja moni muu (myös Erkki) kokee sen pariutumisen pidempiaikaisena suhteena eikä yhden illan seksinä. Jos haluaa yhden illan seksiä sitä saa helposti ja vähällä vaivalla esim. sihteeriopiston kautta tms. Ei tunteita mukana, saa varmasti, tietää ajankohdan etukäteen. Saa täsmälleen siltä henkilöltä jolta haluaa, niin usein kuin haluaa (kunhan maksaa).

Eikä se ole mikään ihme jos ihmisen vanhetessa hän huomaa (niin mies kuin nainenkin) että sitä yhden illan seksiä todella laadukkaan ja nuoren vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa on yhä vaikeampi saada ilman että mukana on yhtään tunteita ellei sitten raha vaihda omistajaa...

Toisaalta moni suhde on alkanut alunperin yhden illan jutusta. Molemmilla oli kivaa ja päätettiinkin tavata uudestaan ja loppu onkin historiaa jne. Eli siinä mielessä joku voisi vetää korrelaation, että jos yhden illan juttujen saanti on vaikeutunut, niin myös pariutuminen on vaikeampaa. Toki tässä tulee se ongelma, että jokainen on parikymppinen vaan kerran ja sitten kolmikymppisenä markkinoita ei oikein voi verrata vuosikymmenen takaiseen, koska pelikenttä ja henkilö itse on muuttunut. Mutta aina voi toki spekuloida miten tilanne on muuttunut

Itsekin miehenä uskon vahvasti, että tilanne on heikentynyt miesten osalta enemmän kuin naisten, lähinnä koska Tinder yms. Miehiä on palveluissa paljon enemmän kuin naisia, niin luonnollisesti markkinat vääristyvät naisten eduksi. Suurin osa naisista ei kuitenkaan käytä Tinderiä, eli siksi tuollaiset "naisille kelpaa vaan top 10% miehistä" heitot menee liiallisiin yleistyksiin. Pätee moniin Tinderissä "karkkikauppa-efektiin" hurahtaneihin naisiin, muttei voi yleistää. Miehillä, joilla ei ole kysyntää Tinderissä, on paremmat mahikset tavata hyvä (parempi kuin mitä löytäisi Tinderin kautta) kumppani jotain muuta kautta. Haaste on vaan että missä, Tinder on vaan niin paljon helpompi tapa tavata ihmisiä. Epäreiluahan se on ja helposti siinä katkeroituu, jos ei Tinderistä löydy seuraa tai joku vaikka antaa ikävästi pakit livenä, mutta elämä on. Toki olisihan se kiva, jos yleisesti ihan yhteiskunnan tasolla puhuttaisiin asiasta, siis siitä miten monet nuoret miehet syrjäytyy ja katkeroituu tämän takia. Siis silleen neutraalisti ja asiallisesti, eikä heti tulisi jotain incel-heittoja tai muuta kuraa niskaan.

Naisten kohdalla yleiset asenteet on kyllä täysin erit. Naisilla ylipaino on varmaan yksi merkittävimmistä tekijöistä, mikä hankaloittaa pariutumista varsinkin nuorempana, kun ulkonäölle annetaan suurempi painoarvo seuralaista etsiessä. Makuasia, mutta miehillä vastaava voisi olla vaikka huonot puheenlahjat. Molemmat ominaiset saa vastakkaisen sukupuolen edustajan innostuksen laantumaan aika tehokkaasti, mutta molemmat asiat on myös jotain mihin yksilö voi ihan itse vaikuttaa. Erona on se, että siinä missä miehille lyödään lista kouraan, että "treenaa sitä ja tätä niin kehityt ja (ehkä) sit kelpaat naisille", niin naisilla on omat liikkeet ajamassa heidän hyväksymistään sellaisina kuin ovat. Miksi miesten pitää kehittää itseään, jotta kelpaavat naisille, mutta vastaavasti naisten ei tarvitse tehdä mitään jos eivät kelpaa miehille, vaan he ovat hyviä sellaisina kuin ovat ja vika on miehissä/jossain muussa? Kärjistys, mutta eikö tuossa aika paljon totuuttakin ole?

Oli miten oli, niin omasta mielestäni yhteiskunnan pitäisi panostaa enemmän myös nuorten miesten hyvinvointiin. Incel-kulttuuri ja kaikki muut höpöhöpö-jutut ovat vaan lieveilmiöitä, juurisyy todennäköisesti niin monimutkainen, ettei yhteen viestiin mahtuisi. Some, nettitreffailu ja yhteiskunnan muutokset varmaan merkittävimpinä edistäjinä. Se ei ole kuitenkaan kenellekään eduksi, jos meillä on vuosi vuodelta entistä enemmän syrjäytyneitä/katkeroituneita ihmisiä. En kuitenkaan odottele liikoja, miehet ovat olleet uhrattavissa ennenkin, mutta nyt seuraukset on vaikeammin ennustettavissa.

 

[Erkki_erikeepperi]

Eli siinä mielessä joku voisi vetää korrelaation, että jos yhden illan juttujen saanti on vaikeutunut, niin myös pariutuminen on vaikeampaa. Toki tässä tulee se ongelma, että jokainen on parikymppinen vaan kerran ja sitten kolmikymppisenä markkinoita ei oikein voi verrata vuosikymmenen takaiseen, koska pelikenttä ja henkilö itse on muuttunut. Mutta aina voi toki spekuloida miten tilanne on muuttunut

Kyllä maailman asioita ja ilmiöitä voi tarkastella ulkopuoleltakin, vaikka ei itse ottaisi suoraan osaa tapahtumiin.

Ei se mitään rakettitiedettä ole, että millä tavoilla asiat on muuttuneet.

 

[4play]

Joka tapauksessa kyllä kaikesta aistii, että nuorilla miehillä on juuri nyt keskimäärin paljon tukalammat olot kumppanin etsinnän suhteen kuin on ollut aikoihin. On tosi paljon isompi joukko nuoria miehiä, jotka kaipaavat suhdetta ja joille sellaisen löytäminen on ihan objektiivisesti arvioituna vaikeaa, kuin vastaavassa asemassa olevia nuoria naisia. Eikä sitä asiaa ihan täysin yksilöiden ongelmaksi voi laskea. Minusta pitää olla pikkaisen sokea, jos ei tätä kykene tunnistamaan.

Tuossa useampi jo vastasikin, niin leimakirveet katkeruudesta ja inceliydestä lentävät välittömästi, jos tätä yrittää osoittaa. Ketjussa edelleenkin helposti luetellaan kaikenlaisia asioita, mitä miehen pitäisi tehdä, mutta naisille ei vastaavaa kirjoiteta. Välillä tuntuu, että kaikki ovat samaa mieltä asiasta, mutta sitten totuutta yritetään spinnata jotenkin kauniimmaksi, että eihän se nyt noin ole, koska ihan tavalliset pariutuu

 

[AnnaKoo]

Yhteiskunnanko pitäisi sitten jotenkin auttaa miesten pariutumista? Miten?

 

[Joku_242]

Tuo ettei ole humalassa ei tarkoita sitä etteikö nainen voisi sitä haistaa. Yleensäkin yksi suurimmista eroista miesten ja naisten välillä on se että naiset käyttävät paljon enemmän aikaa päänsä sisällä tulkiten "kaikkea". Eli jo reippaasti ennen treffeille lähtöä he käyvät monia eri skenaarioita mielessään ja monesti miettivät sekä vaihtavat asustettakin moneen kertaan. Mies taas (ehkä) peseytyy tai edes pesee kädet ja kampaa hiukset sekä laittaa hieman partavettä ilman että edes vaihtaa asusteita.

No sen jos on esim. juonut yhden oluen kotona ennen treffeille lähtöä, tarvisi kyllä kirjaimellisesti haistaa, ei sitä voi päätellä mistään. En sitten tiedä onko naisten hajuaisti niin herkkä.

Yhteiskunnanko pitäisi sitten jotenkin auttaa miesten pariutumista? Miten?

Ei kai useimmat keskustelijat ole tämmöistä väittäneet, vaan ihan vaan sanoivat ettei aiheesta saisi edes keskustella.

 

[AnnaKoo]

No sen jos on esim. juonut yhden oluen kotona ennen treffeille lähtöä, tarvisi kyllä kirjaimellisesti haistaa, ei sitä voi päätellä mistään. En sitten tiedä onko naisten hajuaisti niin herkkä.

Oluthan lemuaa hengityksestä todella selvästi.

 

[Joku_242]

Oluthan lemuaa hengityksestä todella selvästi.

Jaahas, itse en ainakaan moista haista. Ainakaan jos ei ole juuri äsken kiskaissut sitä naamaan, vaan esim. 30min aiemmin.

 

[Taneli-]

Jaahas, itse en ainakaan moista haista. Ainakaan jos ei ole juuri äsken kiskaissut sitä naamaan, vaan esim. 30min aiemmin.

Moni nainen sanoo samaa hajuvedestään (vaikka sen kyllä haistaa). Eli ehkä kyse on siitä mihin on itse tottunut.

Ketjussa edelleenkin helposti luetellaan kaikenlaisia asioita, mitä miehen pitäisi tehdä, mutta naisille ei vastaavaa kirjoiteta.

Naiselle voisi muuten kirjoittaa mutta sen verran harva on täällä että ei ole tarvetta. Lisäksi ongelma on yleensä sellainen mihin nainen itse ei voi vaikuttaa. Eli monelle kun he havahtuvat että tahtoisivat miehen ikää on jo tullut sen verran että "ne kaikki hyvät on jo varattu". Tasoa pitäisi siis laskea sekä hyväksyttyä partnerin ikää nostaa. Toki sama koskee miestäkin.

Eli jos 18-20v ikäisenä on saanut sitä 16-18v vastakkaisen sukupuolen edustajaa ei voi olettaa että tavallinen 40+v voisi enää mennä tuon ikäisten bileisiin ja saada edelleen sitä 16-18v ilman että siitä pahimmillaan tulee rikossyytettä (varsinkin Jenkeissä on aika yleistä että mies tai naisopettajat joutuvat syytteeseen seksisuhteesta sen 16v oppilaan kanssa).

Tietysti sekä miehelle että naiselle voisi todeta että ihan oman terveyden kannalta olisi järkevää pyrkiä pysymään painoindeksissä "Normaali painoindeksin alue on välillä 18,5–25. Jos painoindeksi on pienempi kuin 18,5 tai suurempi kuin 25, sairauksien vaara suurenee. Painoindeksiä voidaan käyttää 18 vuoden iästä lähtien.
Yli 65-vuotiailla painoindeksi voi olla kohtuullisesti yli 25, ilman että sairauksien vaara suurenee. Heillä terveen painon alue on painoindeksi 23 -29."
+ " Kehonrakentajilla painoindeksi voi ylittää 30, ja silti rasvakudosta ei ole normaalia enempää. Lihaksikkuus ei tuota suuria ongelmia painoindeksin käytössä. Koska isot lihakset näkyvät, ne voidaan ottaa huomioon painoa arvioitaessa."

Eri henkilöt arvostavat eri asioita ja nuo eri asiat myös muuttuvat samalla henkilöllä tämän ikän muuttuessa. Täten myös se miten pariutuminen muodostuu muuttuu. Vaikka se 18-20v ikäisenä olisi esim. riittänyt että tarjoaa siideriä ja on auto minkä takapenkillä tilaa ja voi odottaa toista sen oppilaitoksen pihassa tämän päästessä koulusta se ei ehkä 40-60v ikäisenä saa naista syttymään vaikka kyseessä olisi 100% saman ikäinen nainen. Tuloksena saattaa olla jopa rikossyyte... vaikka siinä vieressä olisi ollut parkissa samanlainen auto missä olisi joku 18-20v odottanut sitä toista tyttöä joka olisi ollut täsmälleen saman ikäinen jne...

 

[AnnaKoo]

Miksikö naisille ei laadita vinkkilistoja? Siksi, että jos nainen kovasta halusta ja yrityksestä huolimatta ei onnistu saamaan parisuhdetta, hän katsoo peiliin ja ruotii asiaa ystävien kanssa ja terapiassa. Saamme loppujen lopuksi aika paljon tukea ystäviltämme miesasioihin. Kehitämme itseämme ja/tai sopeudumme elämään yksin.

 

[huglo]

Inceliys on mielentila johon liityy olennaisesti vihamielinen ja katkera suhtautuminen naisiin. "Kaikilla miehillä on oikeus pilluun.". Ei tuo sun viesti sellaiseen viittaa. Seksittä voi olla muutkin kuin incelit.

Se alkuperäinen ja kirjaimellinen määritelmä on "involuntary celibate" eli vastentahtoisesti ilman seksiä. Se ei sisällä mitään vihamielistä ja koko termin keksijäkin taisi olla nainen.

Nykyään tunnetumpi ja valtavirran rummuttama määritelmä on tuo mitä sanoit. Ja toisaalta jos johonkin incelfoorumille menet niin siellä toteutetaan käytännössä aika lailla juuri tätä.

 

[namlepo]

Ai ei oo naisille vinkkejä? Netti täynnä. Ja naisten lehet. Vauva.fi. youtuube. Tiktokki jne.

 

[jepsfrost]

Kovatpa on keskustelut parisuhteista täällä. Sanoisin että pikkuisen rennommalla otteella ja liian syvällisiä miettimättä niin jo helpottaa. Itsekkin erosin tuossa parisen vuotta sitten pitkästä suhteesta, mutta en nyt huomannut että mitenkään sen vaikeampaa tutustua uusiin mukaviin naisiin kuin ennenkään. Toki itsekkin sain parit pakit muutaman tapaamisen/yhdessä ajanvieton jälkeen, mut niin annoin itsekkin jos ei hyvältä tuntunut. Puolisen vuotta tapailin naisia treffeillä ihan avoimin mielin ja sitten yhdellä retkellä laavulla tapasin naisen joka oli ihan itselle tuntematon ja ei edes yhteisiä tuttuja ollut. Mutta kolahti sillai molemmilla että tuntui kun olis tunnettu toisemme jo vuosia, oli niin helppo olla yhdessä heti. Kotiin kun päästiin niin ensimmäisillä viesteillä jo sovittiin että nyt unohdetaan muut ja tämä katotaan pidemmälle heti.
Pari vuotta nyt oltu yhdessä ja matka jatkuu. Ikäeroa meillä on kymmenisen vuotta et minä olen vanhempi mut eipä tuo ole mitään haitannut vaikka hän vielä kolmella kymmenellä ja itsellä 50 lähenee Paljon on yhteisiä suunnitelmia ja unelmia silti, yksin noi ei tuntuisi missään mut yhdessä niistä nauttii. Ja sen tiedän että rahan perässä hän ei ole kun ei tiennyt minusta paljon mitään alussa, olen kovapalkkainen ja on omaisuutta kertynyt, mutta hänellä on myös jopa enemmän kuin minulla ja siitä en tiennyt minäkään eikä sillä ole mitään väliä, tuntisin samoin vaikka hänellä ei olisi euroakaan säästössä.
Mut kuten sanoin alussa, rennosti katselee mitä vastaan tulee, anna mahdollisuus elämän yllättää.
Edit: sekin oli heti yhteistä että hän oli yh äiti ja minä olin yh iskä. Et varokaa mitä puhutte yh äideistä, voi käydä niinkin että vielä joku päivä olette yh iskäkin Sit harmittaa oma aikaisempi asenne.

 

[Taneli-]

Pari vuotta nyt oltu yhdessä ja matka jatkuu.

Onnittelut ja vaikka joku (varmasti tuhansia naisia kaatanut ja ura jatkuu) täältä voisikin todeta kokemuksen syvällä rintaäänellä "Kotileikkejä leikkimään pakotettuna että saisi pesää joltain pullukalta yh-mamilta, seuraavaksi ne varmaan haluaa naimisiin" itsekin kokisin tuon sinun versiosi enempi sinä pariutumisena mitä tämän ketjun tulisi käsitellä ja miten sen itsekin tulkitsen.

 

[kuoris]

No sen jos on esim. juonut yhden oluen kotona ennen treffeille lähtöä, tarvisi kyllä kirjaimellisesti haistaa, ei sitä voi päätellä mistään. En sitten tiedä onko naisten hajuaisti niin herkkä.

On se erittäin tarkka. Nainen haistaa myös miehen testosteronin ja feromonit. Ei ehkä suoraan mutta alitajuisesti. Tällä ei kyllä nykyään ole niin paljon merkitystä kun käydään usein suihkussa ja käytetään vahvoja hajusteita.

 

[3dfx]

Miten markkinoiden toimintaa sitten voisi kuvata? Satunnaisuudesta ei ole kuitenkaan kyse, vaan tietyt asiat korreloivat voimakkaasti seuranhaun onnistumisen todennäköisyyden kanssa. Onhan se epädemokraattista ja siten tuntuu pahalta, että seuranhaun osalta kaikki eivät ole samanarvoisia. Tästä kaikesta huolimatta on myönnettävä, että mukana on tiedostamatonta päätöksentekoa, henkilökohtaisia preferenssejä ja varmasti myös hieman tuuriakin. Näitten jälkimmäisten varaan on vaan hankala tuudittautua varsinkin jos on useita epäonnistumisia taustalla.

mielestäni ongelmallista on kuvata tilannetta minään markkinana, koska sellainen se ei ole. Markkinoilla vaihdetaan hyödykkeitä, mikä on parisuhdemarkkinan hyödyke, tai onko ihmiset itsessään hyödykkeitä? Mun mielestäni ei. Työmarkkinallakin kaupataan "8h/päivä" työpanosta eikä sinänsä ihmistä.

Lisäksi jokin hyödyke toimii aina arvon mittana markkinalla, mihin muut suhteutetaan. Mikä parisuhdemarkkinoilla on arvon mitta millä esimerkiksi arvotan vastaantulevan ihmisen ja diskonttaan sen odotetun tuoton nykyarvoon? Tän arvotuksen pitäisi lisäksi olla jokseenkin homogeeninen koska mm. yhden hinnan lain ja vastaavien tulisi toteutua.

Kolmantena tulee ongelmaksi, että markkinalla myytävä tuote on tässä tapauksessa täysin uniikki. Jos ihmisillä on vaikeuksia jo verrata vakuutusehtoja vakuutusyhtiöiden välillä, miten ihmeessä on mahdollista käydä kauppaa ihmisestä, mikä nyt on moniulotteisempi mitä mitkään vakuutusehdot? Vakuutusehdoissakin loppuviimeksi kaikki redusoituu rahaan, millä mitata eri vakuutuksia keskenään ja ostajan ja myyjän roolit ovat selvät. Parisuhteen hakemisessa ei ole mahdollista redusoida asiaa rahaan, sillä "kaupankäynti" tapahtuu puhtaasti ominaisuuksien perusteella (missä varallisuus on toki yksi). Ostajan ja myyjän roolitkin ovat epäselvät, koska mitään arvon mittaa ei ole mikä määrittää osto/myynti suhteen.

Mun mielestäni tätä asiaa ei voi kuvata markkinana. Toki kaikenlaista kenttäteoriaa voi ihmisistä tehdä miten ihmisillä on kaikenlaisia pääomia, mutta ne tuntuu loppuviimeksi kaatuvan kun pitäisi alkaa löytämään jotain konkretiaa. Esimerkiksi tällä parisuhdemarkkinalla, montako nollaa ykkösen perässä korvaa jonkun tietynlaisen puutteen ulkonäössä tai jos kulkee seurapiireissä, mitä se taas korvaa? Ja millä nämä arvotetaan ja mistä sen arvon voi nähdä? Kullan arvon näen kun katson spot- hintaa ja voin katsoa että paljonko sillä hinnalla saisin hopeaa tai jotain muuta. Kuitenkin esimerkiksi kauneuden arvottaminen on hyvin abstraktia.


Jotain vaihtoehtoista pitäisi keksiä, voisiko asioita vaan tapahtua (ilman täydellistä satunnaisuuttakaan) ilman että niissä on läsnä jokin markkina? Melko satunnaistahan parisuhteisiin johtaneet tapahtumaketjut on niinkuin ihmisten yleinenkin olemassaolo täällä.

 

[4play]

mielestäni ongelmallista on kuvata tilannetta minään markkinana, koska sellainen se ei ole.

Markkina-arvolla ilmennetään, että toiset ihmiset ovat seuranhaussa halutumpia kuin toiset ja mitä siitä seuraa. Sanaan "markkina" itsessään ei tule verbaalisesti hirttäytyä.

Markkinoilla vaihdetaan hyödykkeitä, mikä on parisuhdemarkkinan hyödyke, tai onko ihmiset itsessään hyödykkeitä?

Ihmisen ominaisuudet ovat hyödykkeitä. Ulkonäöllisiä, sosiaalisia ja taloudellisia esimerkiksi.

Lisäksi jokin hyödyke toimii aina arvon mittana markkinalla, mihin muut suhteutetaan. Mikä parisuhdemarkkinoilla on arvon mitta millä esimerkiksi arvotan vastaantulevan ihmisen ja diskonttaan sen odotetun tuoton nykyarvoon?

Mitä useampi yksilö haluaa tietyn ihmisen kumppaniksi, sitä korkeampi on markkina-arvo. Niinkuin nuoren naisen haluaisi liki jokainen mies verrattuna ikääntyneeseen, siten nuoren naisen markkina-arvo on korkeampi kuin vanhemman toverinsa.

Parisuhteen hakemisessa ei ole mahdollista redusoida asiaa rahaan, sillä "kaupankäynti" tapahtuu puhtaasti ominaisuuksien perusteella (missä varallisuus on toki yksi). Ostajan ja myyjän roolitkin ovat epäselvät, koska mitään arvon mittaa ei ole mikä määrittää osto/myynti suhteen.

Tässä ihan hyvä pointti, koska pohjimmiltaan kyse on vaihtokaupasta, joten selkeitä rajoja ostajan ja myyjän välille on mahdoton tehdä. Tästä johtuen markkina toimiikin todella tehottomasti.

Mun mielestäni tätä asiaa ei voi kuvata markkinana. Toki kaikenlaista kenttäteoriaa voi ihmisistä tehdä miten ihmisillä on kaikenlaisia pääomia, mutta ne tuntuu loppuviimeksi kaatuvan kun pitäisi alkaa löytämään jotain konkretiaa. Esimerkiksi tällä parisuhdemarkkinalla, montako nollaa ykkösen perässä korvaa jonkun tietynlaisen puutteen ulkonäössä tai jos kulkee seurapiireissä, mitä se taas korvaa? Ja millä nämä arvotetaan ja mistä sen arvon voi nähdä?

Oman markkina-arvonsa saa selville ainoastaan osallistumalla markkinoille. Mikä korvaa minkäkin puutteen, niin se on ihan yksilön preferensseistä kiinni ja tässä kohtaa tulee satunnaisuuskin peliin mukaan. Jos nyt oikein lähdetään syvällisesti pohtimaan, niin jakaisin markkina-arvon vielä eri ikäsegmentteihin. Eksakti mittaaminen on hankalaa, mutta ei se tee markkina-arvoa olemattomaksi.

Markkina-arvoteorialle ei edes ole oikein vaihtoehtoa. Itse ainakin olen ihan iloinen, että huonolle menestykselle parisuhdemarkkinoille löytyy selitys: peilistä.

 

[draco76]

Parisuhdemarkkinat ovat kuin ystävämarkkinat. Ainoa vaan että ystävyys ei sulje muita pois, jos ei seksiseurakaan. Jotkut ihmiset ovat halutumpia ystäviksi kuin toiset ja samoin jotkut jäävät ilman ystävää. Samoin molemmissa omaa arvoaan voi parantaa. Hygieniasta huolehtiminen on yksi jos siitä ei ole aiemmin huolehtinut.

Hyödyke on monesti ihminen itsessään tai ehkä hänen aiheuttamat tunnereaktiot.

 

[AnnaKoo]

Markkinoista puhuvat ne, joille toisilla ihmisillä on vain välinearvo. Näille miehille naisen välinearvo on olla seksiobjekti, kotitalouskone ja egon buustaaja (jos nainen on nuori, hoikka ja kaunis, muunlainenhan heille ei kelpaakaan).

Lisäksi vaikuttaisi olevan niin, että näillä samaisilla miehillä on suuria vaikeuksia arvottaa itsensä realistisesti. Osin se johtuu siitä, että kalkuloivat tätä markkina-arvoa vain muutamalla, pinnallisella muuttujalla, jotka eivät vastaa juurikaan sitä mitä naiset todellisuudessa miehissä arvostavat.

Harvemmin kuulee, mitkä on ne avut ja vastustamattomat ominaisuudet, joita nämä miehet itse tuovat pöytään. Ilmeisesti naisten tulisi viehättyä ihan vain siitä, että heillä on penis.

 

[Tenebrae Aeternae]

Tökkii kyllä mullakin tuo "markkina-arvo" terminä, itse ainakin pyrin etsimään aina jotain minkä löytää vasta sen kaiken pinnallisen takaa. Kaikkein tärkeintä on ollut löytää se sopiva henkinen yhteys, mitä ei edes aina pysty hirveän hyvin määrittelemään. Mulla parhaat pari suhdetta (ja nämä olikin sitten niitä pitkiä) on ollut sellaisia mitkä on kolahtanut tuolla henkisellä puolella ihan erilailla kuin lyhyissä jutuissani, kaikki muu niissä ollut toissijaista ja asioita joihin löytyy kyllä ratkaisuja kunhan henkinen puoli toimii. Toki pitää siinä olla fyysistä kemiaakin jonkun verran, mutta tuo henkinen yhteys kyllä paikkaa sitä aika pitkälle. Se on kumma juttu miten kauniilta keskivertotyyppi näyttää siinä kohtaa kun rakastaa sitä ihan oikeasti. Ehkä se on ikä mikä tekee, mutta ei pelkkä fyysinen ulkomuoto tai mikään muukaan pinnallinen säväytä kyllä yhtään kun skrollailee vaikka Tinderiä.

 

[draco76]

Markkina-arvo voi selittää suurten joukkojen osalta mutta yksilötasolla se ei oikein toimi ihmissuhteissa. Ei minulle ole väliä onko minulla mahdollisuus saada potentiaalisesti kuinka monta kumppania vaan suostuuko juuri se tietty olemaan kanssani. Kumppanin hankinta ei ole kuin auton tai muun esineen hankintaa vaan siinä on kyse vuorovaikuttavasta syvästä suhteesta. En oikein keksi siihen verrattavaa muualta, kun perhettä ja sukulaisia ei itse valitse. Aiemmin mainitsemani ystävät ovat lähin vastine mutta niissä ei ole samaa syvyyttä vaan ne ovat pinnallisempia.

Moni täällä taas puhuu seksikumppaneiden haalimisessa, siihen markkina-arvoteoria voi jo käydäkin. Varsinkin yhden illan suhteissa. Näissä jo rahallinen hintatasokin voidaan selvittää.

 

[4play]

Markkinoista puhuvat ne, joille toisilla ihmisillä on vain välinearvo. Näille miehille naisen välinearvo on olla seksiobjekti, kotitalouskone ja egon buustaaja (jos nainen on nuori, hoikka ja kaunis, muunlainenhan heille ei kelpaakaan).

Tämän kyllä nyt keksit itse. Kukaan ei ole väittänyt, että markkina-arvoltaan korkeahko on ainoa joka kelpaisi. Erkkiä on nälvitty toistuvasti, kun toteaa, että ylipaino on lisääntynyt. Samaan hengenvetoon kuitenkin sanotaan, että normaalipaino on yksi toivottava asia kumppanissa, ihan jo yksilön terveyden kannalta.

Markkina-arvo ei väitä, että kaikkien pitäisi kiinnostua korkean markkina-arvon ihmisistä. Vaikka käytännössä korrektia on sanoa, että pinnalliset asiat eivät kiinnosta, niin esimerkiksi kiltit miehet ovat pahasti altavastaajia, koska kunnollisuus voidaan "osoittaa" naisille vasta pariutumisen pitkässä juoksussa. Korkean markkina-arvon miehet voivat tuoda ilmi jo suoraan haluttuja ominaisuuksiaan esimerkiksi näkyvillä lihaksilla, univormulla tai miksei vaikka sillä kalliilla autolla.

Moni täällä taas puhuu seksikumppaneiden haalimisessa, siihen markkina-arvoteoria voi jo käydäkin. Varsinkin yhden illan suhteissa.

Mikäli tämä pitäisi paikkaansa, pitäisi esimerkiksi kaikenikäiset pariutua keskenään yhtä tehokkaasti. Eli nuoret miehet ja vanhat naiset pariutuisivat yhtä paljon keskenään ja päinvastoin.

 

[wanderer_]

Markkinoista puhuvat ne, joille toisilla ihmisillä on vain välinearvo. Näille miehille naisen välinearvo on olla seksiobjekti, kotitalouskone ja egon buustaaja (jos nainen on nuori, hoikka ja kaunis, muunlainenhan heille ei kelpaakaan).

Lisäksi vaikuttaisi olevan niin, että näillä samaisilla miehillä on suuria vaikeuksia arvottaa itsensä realistisesti. Osin se johtuu siitä, että kalkuloivat tätä markkina-arvoa vain muutamalla, pinnallisella muuttujalla, jotka eivät vastaa juurikaan sitä mitä naiset todellisuudessa miehissä arvostavat.

Harvemmin kuulee, mitkä on ne avut ja vastustamattomat ominaisuudet, joita nämä miehet itse tuovat pöytään. Ilmeisesti naisten tulisi viehättyä ihan vain siitä, että heillä on penis.

Minua häiritsee näissä keskusteluissa se, että ne keskittyvät pelkästään ihmisen ulkoisiin ominaisuuksiin. Kaikkein olennaisinta, eli sitä miten kaksi ihmistä sopii yhteen toistensa kanssa (tätä kai jotkut kutsuvat "kemiaksi") ja tunneyhteyttä, ei oteta ollenkaan huomioon.


Edit: Ja joillain tuntuu olevan sellainen käsitys, että parinvalinta on kuin autokaupoilla oleminen, ja jatkuvasti ollaan katselemassa markkinoilla löytyisikö ominaisuuksiltaan parempaa mallia. Jos löytyy, niin huppelis vain, laitetaan vanha vaihtoon. Unohdetaan kokonaan, että ehkäpä siinä parisuhteessa ihmisten välillä on rakkautta, joka liimaa heidät yhteen.

 

[Varistin]

Tää kuulostaa oman tuttavapiirin perusteella aika hämmentävältä.

Kyllä valtaosa miehistä osaa pääosin pitää huolta taloudestaan ja sellaisesta perustason siisteydestä. Ja valtaosa on myös joko töissä tai opiskelee. Sen sijaan sisustamisesta kiinnostuneita, sijoittamista pitkään tehneitä uraohjuksia voi olla vähemmän.

Epäilen, että tässä on tietynlainen puutteellisen datan ongelma. Ihminen voi olla melko vahvasti erilainen ollessaan töissä, ollessaan vaikka vapaalla kavereidensa kanssa ja ollessaan pysyvässä parisuhteessa. Et voi mitenkään varmasti sanoa miten hyvin ihmiset hoitavat asiansa ja pitävät huolen esimerkiksi siisteydestä, ellet ole asunut heidän kanssaan. Tähän ei riitä se, että teette yhdessä töitä 8h päivässä tai olette viettäneet kaveriporukassa viikonloppuja yhdessä mökillä tms.

Ja yleisten elämänhallinnan ongelmien lisäksi todella monella meistä on sellaisia kasettihaasteita, jotka tulevat ilmi lähinnä parisuhteessa ja vasta pidemmän ajan myötä.

Pelkästään töissä käyminen, siisti asunto tai se, että omistaa osakkeita eikä elä palkasta palkkaan ei kerro paljonkaan siitä, millainen kumppani ihminen on parisuhteessa ollessaan. Parisuhde ja vahvojen tunteiden mukanaolo tekee joistakin perusfiksuista ihmisistä entistä parempia, ja toisista melkein lapsia jälleen. Ja väitän että et voi vaikka työ- tai opiskelukavereistasi tai harrastustutuistasi tietää tätä kunnolla, etenkään kun ihmisillä on ulospäin taipumusta kaunistella omia ongelmiaan.

 

[Taneli-]

Minua häiritsee näissä keskusteluissa se, että ne keskittyvät pelkästään ihmisen ulkoisiin ominaisuuksiin. Kaikkein olennaisinta, eli sitä miten kaksi ihmistä sopii yhteen toistensa kanssa (tätä kai jotkut kutsuvat "kemiaksi") ja tunneyhteyttä, ei oteta ollenkaan huomioon.


Edit: Ja joillain tuntuu olevan sellainen käsitys, että parinvalinta on kuin autokaupoilla oleminen, ja jatkuvasti ollaan katselemassa markkinoilla löytyisikö ominaisuuksiltaan parempaa mallia. Jos löytyy, niin huppelis vain, laitetaan vanha vaihtoon. Unohdetaan kokonaan, että ehkäpä siinä parisuhteessa ihmisten välillä on rakkautta, joka liimaa heidät yhteen.

Uskoisin että syy miksi näin on, eli miksi tuota ei tuoda esille on hieman kaksijakoinen.

- Yksi voi olla se että moni (varsinkin mies) on kasvatettu siten että pehmeitä arvoja ei saa näyttää tai tuoda esille. Esim. rakkaus, toisesta välittäminen, suojeleminen (ei vain se että hakkaa jonkun mitä toki voidaan tuoda esille), suru, itkeminen jne.

- Toinen on se että tässä ketjussa puhutaan siitä alusta, eli miten sen henkilön kohtaaminen ja löytäminen jonka kanssa sitten alkaa kulkemaan sitä polkua yhdessä (pariutuu) tapahtuu. Siinä helposti (varsinkin jos kyseessä jokin Tinder tai netin sähköinen formaatti) korostuvat juuri täällä esille tuodut asiat kuten: pituus, paino, ikä, ulkonäkö, raha, koulutus, ammatti, asunto, auto, palkka, vanhemmat.

Toki tuo korostuu varsinkin jossain Tinderissä ja nuoremmissa sukupolvissa missä toitotetaan että valinnan varaa on ja maailma on se osterisi. Eli pahimmillaan sitä jopa treffeillä etsitään samaan aikaan uutta seuraa ja katsellaan Tinderiä eikä keskitytä siihen kumppaniin johon pitäisi tutustua. Kun etsitään sitä "vielä parempaa" eikä yhtään tajuta millaisen kuvan se itsestä jättää sille potentiaaliselle kumppanille joka kyllä muistaa kertoa asiasta eteenpäin.

Kun oikeastihan sitten kun siihen toiseen on tutustuttu aletaan huomaamaan ja arvostamaan näitä muita asioita. Miten herkkä/hellä toinen on, miten huomioon ottava, miten suhtautuu muihin ihmisiin ja sinuun, miten siisti ja huoliteltu käytös ja asunto voi olla myös alkupuolella suhdella (kun vihdoin se asunto ehkä nähdään) jne.

Mitä enemmän toiseen ihastutaan sen vähemmän nuo alussa olleet tekijät merkitsevät ja muut, tärkeämmät, asiat astuvat niiden sijaan. Haluaako toinen asettua aloilleen, hankkia lapsia, asua yhdessä, suunnitella tulevaisuutta kanssani, onko hän eläinrakas, mitä mieltä hän on asiasta X mikä on itselleni tärkeä, onko hän tarpeeksi itsenäinen ettei riipu vanhemmissaan tai exässään mutta kuitenkin halukas muuttumaan niin paljon että yhteinen eläminen onnistuu?

Eli lyhyesti, ei kukaan (jos ihan rehellisiä ollaan) alussa kiinnitä huomiota ns. pehmeisiin arvoihin tai kemioihin koska siinä vasta nähdään toinen ensimmäisen kerran. Sitä ehkä ihastutaan ja halutaan tutustua, sitten vasta aletaan miettiä pintaa syvemmälle. Voi toki olla niinkin että ei ihastuta vaan jopa vihastutaan ja ollaan ensin negatiivisella tunteella toista kohtaan, mutta jotenkin tämä kuitenkin herättää sen mielenkiinnon niin pitkäksi aikaa että se tutustuminen voi alkaa ja niitä tunteita voi alkaa kehittymään.

 

[draco76]

Mikäli tämä pitäisi paikkaansa, pitäisi esimerkiksi kaikenikäiset pariutua keskenään yhtä tehokkaasti. Eli nuoret miehet ja vanhat naiset pariutuisivat yhtä paljon keskenään ja päinvastoin.

Eikö tuossa yhdellä voi olla useampi seksikumppani ja jollakin ei yhtään. Eli siten menisi kuten täällä on selitetty menevän. Ainoa vaan että täällä väitetään tason olevan tietty painon tai muun takia eikä että se muodostuisi markkinoiden perusteella. Jos ei kelpaa kenellekään niin markkina-arvo on nolla. Jos kelpaa kympin miehelle niin on silloin itsekin korkealla riippumatta mitä täällä väitetään. Markkinoilla kysyntä ja tarjonta määräävät arvon.

Tosin tuossakin se nollan henkilö ei saa ketään koska omat kriteerit ovat korkeammat kuin oma taso antaa myöten. Hän on silti nolla, tuossa hänen halunsa (kriteerinsä) tiputtavat hänet nollaksi taikka markkinoiden ulkopuolella olevaksi.

 

[Dr. Who]

Minkä tasoisesta sotkuisuudesta puhut siis?

Esim. oma äitini on usein valittanut pölyisyydestä kun ei kiinnosta pyyhkiä pölyjä kovin usein, ja imuroituakin vaan parin viikon välein... eli myönnän olevani jossain määrin "sotkuinen" mutta onko tämä sitä mitä tarkoitat, vai jotain ihan muuta?

Tämä olisi itselle ehdoton ei heti ja näitä näki paljon myös naisissa.

Kertoo kyllä paljon ihmisen elämänhallinnasta jos ei jaksa edes imuroida, saatikka pölyjä pyyhkiä. Mites peti vaatteet, kuukausi samoilla menee helposti?

Osta vaikka robotti-imuri niin ei tarvitse imuroida, toki vaatii sen että lattialla ei loju vaatteita ja muuta roinaa, vai onko sekin liikaa vaadittu?


Meillä kyllä pedataan sänky joka päivä ja sen petaa aina se joka viimeisenä nousee, tänään se olin minä. Petivaatteet vaihdetaan vähintään kerran viikossa joskus useammin, samoin kun pyyhitään pölyt, imurit käy joka päivä eikä mitään ylimääräisiä tavaroita ole pitkin pöytiä ja lattioita vaan jokaiselle tavaralle on oma paikkansa. Ei ole pölyä tai koirankarvoja missään vaikka niitä on 3kpl, mutta kun kodin pitää siistinä perus arjessa niin ei tarvitse hinkata 2vko välein montaa tuntia.

 

[Taneli-]

Tuo siisteys (likaisuus), sotkuisuus (tavarat paikoillaan), tehtävien vetkuttelu (odotetaan kunnes on "pakko" esim. pestään [astiat, vaatteet] vasta kun on pakko tai viedään roskat vasta kun on pakko pahimmillaan parveke on täynnä roskasäkkejä tai oven pielessä on vuoden mainokset useammassa kasassa)

Jakaa varmasti ihmisiä ja hieman vanhemmat henkilöt ovat (yleensä, ei aina) kehittäneet enempi rutiinia tuohon ja nuoremmille se on "isompi työ" koska se tehdään niin harvoin ja sitä ehkä kammotaan jo etukäteen. Yleensä myös siinä vaiheessa jos tulee lapsia se siivous into voi hieman hellittää ja aletaan olla enempi armollisia itseään (sekä kotia) kohtaan.

Uskoisin että noita löytyy niin miehistä kuin naisistakin eikä ole varmaa tapaa sanoa mikä on oikein ja mikä väärin. Joku voi hyvinkin kieltäytyä seurustelusta siksi ettei todellakaan halua joka päivä siivota tai tehdä "hullusti hommia" joku toinen taas kieltäytyy kun katsoo että toinen elää kuin sika pellossa ja ajatus useamman viikon siivoamattomuudesta aiheuttaa lähes fyysistä pahoinvointia estäen astumisen tiloihin.

Enkä nyt mene tapauksiin missä tupakoidaan sisällä, tuhkakuppeja on kasoittain, pölykoiria lattiat täynnä ja kaikki pöytäpinnat (ehkä osa lattiaakin) on täynnä tyhjiä tölkkejä sekä pulloja, vaatteet lattioilla ja sängyn sijaan joku patja latttialla missä lakana mitä ei ole ehkä vuosiin vaihdettu ja väri on oudon kellertävä. Nämä ovat jo oikeasti masentuneita jotka eivät varmaan käy pahemmin ulkona.

 

[Joku_242]

Tämä olisi itselle ehdoton ei heti ja näitä näki paljon myös naisissa.

Kertoo kyllä paljon ihmisen elämänhallinnasta jos ei jaksa edes imuroida, saatikka pölyjä pyyhkiä. Mites peti vaatteet, kuukausi samoilla menee helposti?

Osta vaikka robotti-imuri niin ei tarvitse imuroida, toki vaatii sen että lattialla ei loju vaatteita ja muuta roinaa, vai onko sekin liikaa vaadittu?


Meillä kyllä pedataan sänky joka päivä ja sen petaa aina se joka viimeisenä nousee, tänään se olin minä. Petivaatteet vaihdetaan vähintään kerran viikossa joskus useammin, samoin kun pyyhitään pölyt, imurit käy joka päivä eikä mitään ylimääräisiä tavaroita ole pitkin pöytiä ja lattioita vaan jokaiselle tavaralle on oma paikkansa. Ei ole pölyä tai koirankarvoja missään vaikka niitä on 3kpl, mutta kun kodin pitää siistinä perus arjessa niin ei tarvitse hinkata 2vko välein montaa tuntia.

Siis mitä sää nyt taas selität? Joka päivä imurointi menee jo naurettavuuksiin asti. Eikä kahden viikon välein imuroidessa todellakaan tarvi hinkata montaa tuntia.

Elämänhallinta ei ole sitä, että haaskaa aikaansa kodin pitämiseen supersiistinä. Ja sanotaanko että ei kiinnosta on tarkempi termi kuin ettei jaksaisi.

 

[Dr. Who]

Siis mitä sää nyt taas selität? Joka päivä imurointi menee jo naurettavuuksiin asti. Eikä kahden viikon välein imuroidessa todellakaan tarvi hinkata montaa tuntia.

Elämänhallinta ei ole sitä, että haaskaa aikaansa kodin pitämiseen supersiistinä. Ja sanotaanko että ei kiinnosta on tarkempi termi kuin ettei jaksaisi.

Sanoinko mä että sun pitää imuroida joka päivä? En kyllä yhtään ihmettele että ei löydy seuraa kun lukemisen ymmärtäminen tuota tasoa.

Joka päivä imurointi on tarpeellista jos sitä likaa tulee ja kuten sanoin niin KOLMEN koiran takia sitä MEILLE tulee.

Mutta kyllä mä ilman koiriakin kerran viikossa siivoaisin, vähintään imurointi+pölyt sekä petivaatteet...

 

[namlepo]

Kerran kuussa voi ihan hyvin peti vaatteet vaihtaa. Tai harvemmin. No oon mä ne yleensä pari kertaa kuussa vaihtanut.

 

[Dr. Who]

Kerran kuussa voi ihan hyvin peti vaatteet vaihtaa. Tai harvemnin.

No ei todellakaan toimi meillä

 

[Joku_242]

No ei todellakaan

Riippuu varmaan paljon siitä, että käyttääkö pyjamaa. Jos käyttää, lakanat likaantuu hitaammin.

Sanoinko mä että sun pitää imuroida joka päivä? En kyllä yhtään ihmettele että ei löydy seuraa kun lukemisen ymmärtäminen tuota tasoa.

Joka päivä imurointi on tarpeellista jos sitä likaa tulee ja kuten sanoin niin KOLMEN koiran takia sitä MEILLE tulee.

Mutta kyllä mä ilman koiriakin kerran viikossa siivoaisin, vähintään imurointi+pölyt sekä petivaatteet...

No kyllä siitä sai vähän kuvan että jos nyt ei pitäisi joka päivä, niin vähintään paljon useammin imuroida... Kerran viikossa olis ehkä maksimi mihin itse suostuisin, mutta poikamiehenä menee vähän harvemminkin ilman että se haittaa.

 

[Taneli-]

Kerran kuussa voi ihan hyvin peti vaatteet vaihtaa. Tai harvemnin.

En ihan allekirjoita tuota. Terveyssyihin vedoten (joo, vaikka olisi kuinka "terve" ihminen ja kävisi suihkussa päivittäin ja pesisi kätensä vessassa käymisen jälkeen jne).

"
Näistä syistä vaihtoväliä kannattaa tihentää
Lakanoiden vaihtaminen kahden viikon välein on hyvä nyrkkisääntö pyykkipäiviin. Joissain tapauksissa vaihtoväliä kannattaa tihentää.

Tyynyliinat voi Marttojen mukaan vaihtaa hieman useammin kuin muut petivaatteet etenkin, jos kärsii allergioista. Tyynyliinaan voi jäädä esimerkiksi hiustuotteiden tai kosmetiikan kertymiä ja ikkunasta tai ilmastoinnista kulkeutuvaa siitepölyä.

Myös lämpötila vaikuttaa lakanoiden vaihtoväliin. Jos hikoilee paljon yön aikana, lakanatkin likaantuvat nopeammin. Alasti nukkuvan kannattaa vaihtaa petivaatteet useammin kuin yöpukua käyttävän, sillä silloin hiki imeytyy pyjaman sijaan suoraan lakanoihin.

Materiaalitkin vaikuttavat siihen, kuinka kuuma nukkuessa tulee. Hiostava yöasu voi saada hikoilemaan enemmän kuin alasti nukkuessa. Myös petivaatteiden materiaali vaikuttaa yönaikaiseen lämpötilaan. Esimerkiksi puuvilla- tai pellavalakanat ovat hyvä vaihtoehto kesän lämpimiin öihin.

Lämpötilaan ja petivaatteiden likaantumiseen vaikuttaa myös se, kuinka moni ihminen samoissa lakanoissa uinuu. Mitä useampi nukkuja, sitä useammin lakanatkin kannattaa pestä.

Lemmikin omistajankin kannattaa pyykätä sängyn tekstiilit useammin kuin kerran kahteen viikkoon. Lemmikeistä irtoaa nimittäin karvan lisäksi muuta likaa sänkyyn, jossa nukkuminen ei tee sinulle hyvää.

Jos vaihdat liian harvoin, saatat nukkua bakteeripesässä
Petivaatteiden vaihtaminen kannattaa tehdä säännöllisesti ja riittävän usein, jotta sängystä ei tule bakteeripesää.

Ihminen hilseilee joidenkin arvioiden mukaan 500 miljoonaa ihosolua päivässä. Iso osa näistä ihosoluista irtoaa sänkyyn ja kertyy lakanoihin.

Kuolleet ihosolut, hiki ja sylki voivat tehdä sängystä varsinaisen petrimaljan bakteereille. Eräässä laboratoriotutkimuksessa viikon ajan käytössä olleesta tyynyliinasta löydettiin huomattavasti vessanpöntön rengasta suurempi määrä bakteereja.

Liian harva tyynyliinan vaihtaminen voi johtaa ihon huonoon kuntoon. Esimerkiksi akne voi mennä huonompaan suuntaan, jos tyynyliinan vaihtaa liian harvoin.

Jos henkilö, jonka kanssa jaat sängyn, on ollut kipeänä, lakanat kannattaa vaihtaa. Esimerkiksi osa flunssaa ja vatsatauteja aiheuttavista mikrobeista voi selvitä lakanoissa joistakin minuuteista useisiin tunteihin.

Liian usein lakanoita ei kuitenkaan kannata vaihtaa, jotta luonto ei kuormitu kovasta pyykkimäärästä. Useimmille sopiva vaihtoväli on viikon tai kahden viikon välein.
"

 

[Dr. Who]

Riippuu varmaan paljon siitä, että käyttääkö pyjamaa. Jos käyttää, lakanat likaantuu hitaammin.

No kyllä siitä sai vähän kuvan että jos nyt ei pitäisi joka päivä, niin vähintään paljon useammin imuroida... Kerran viikossa olis ehkä maksimi mihin itse suostuisin, mutta poikamiehenä menee vähän harvemminkin ilman että se haittaa.

Lähinnä sitä kun itse sanoit "Esim. oma äitini on usein valittanut pölyisyydestä kun ei kiinnosta pyyhkiä pölyjä kovin usein, ja imuroituakin vaan parin viikon välein... eli myönnän olevani jossain määrin "sotkuinen" " = että pitäisikö opetella siivoamaan useammin ja joku robotti-imuri nyt on maailman parhain keksintö muutenkin. En sanonut että pitää joka päivä imuroida.



Yleensä näissä tapauksissa (omasta kokemuksesta) kun sanotaan että on laiska siivoamaan niin asunnossa on lattioilla likaisia vaatteita ja muuta tavaraa ja jopa ihan silkkaa roskaa, pölyä ja pölypalloja, eikä niitä vuodevaatteita ole kuukausiin vaihdettu, niin on kyllä itselle ehdoton ei.

Toinen asia on nämä jotka sanoo että eivät osaa tehdä ruokaa tai eivät vain tee sitä kotona niin ehdoton ei. Todella rasittavaa jos kotona asuu ihminen kuka ei tee koskaan ruokaa, edes itselleen, mutta olettaa että toinen tekee aina molemmille.

 

[Joku_242]

Lähinnä sitä kun itse sanoit "Esim. oma äitini on usein valittanut pölyisyydestä kun ei kiinnosta pyyhkiä pölyjä kovin usein, ja imuroituakin vaan parin viikon välein... eli myönnän olevani jossain määrin "sotkuinen" " = että pitäisikö opetella siivoamaan useammin ja joku robotti-imuri nyt on maailman parhain keksintö muutenkin. En sanonut että pitää joka päivä imuroida.



Yleensä näissä tapauksissa (omasta kokemuksesta) kun sanotaan että on laiska siivoamaan niin asunnossa on lattioilla likaisia vaatteita ja muuta tavaraa ja jopa ihan silkkaa roskaa, pölyä ja pölypalloja, eikä niitä vuodevaatteita ole kuukausiin vaihdettu, niin on kyllä itselle ehdoton ei.

Toinen asia on nämä jotka sanoo että eivät osaa tehdä ruokaa tai eivät vain tee sitä kotona niin ehdoton ei. Todella rasittavaa jos kotona asuu ihminen kuka ei tee koskaan ruokaa, edes itselleen, mutta olettaa että toinen tekee aina molemmille.

No siis, pointtina oli että supersiistille ihmiselle mun low-effort siivous olisi sekin sotkuista, eli se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita.

Tuo että olisi likaisia vaatteita ja villakoiria ympäriinsä eikä petivaatteita ole vaihdettu kuukausiin jo olisi oikeasti likaista, ja se olisi sitä elämänhallinnan ongelmia. En myöskään käsitä miksi heittää likaisia vaatteita lattialle, kun ihan samalla vaivalla ne heivaa pyykkikoriin.

 

[Taneli-]

En myöskään käsitä miksi heittää likaisia vaatteita lattialle, kun ihan samalla vaivalla ne heivaa pyykkikoriin.

Uskon että Tohtori Kuka puhuu ihan oman elämän kokemuksesta. Itsekin olen asunut ja elänyt sellaisen naisen kanssa josta pystyi seuraamaan työpäivän jälkeistä "vanaa" ovelta makuuhuoneeseen ja sieltä pesuhuoneeseen katsomalla vaan likaisia vaatteita mitä oli tiputettu sitä mukaan lattialle kun hän sai niitä riisuttua.

Samainen henkilö onnistui myös tekemään kahdesta nojatuolista itselleen pesän kääntämällä ne toisiaan kohden (söpöä) ja jättämään jokaisen syömänsä lautasen ja juomansa lasin siihen ympärille (vähemmän söpöä) hakien aina keittiöstä uuden kun otti lisää vaikka olisi ottanut lisää ruokaa / juomaa saman tien.
(Ei en tiedä miksi ei voinut ottaa samaan lautaseen / lasiin, ehkä se oli kosto siitä että olin kavereiden kanssa viikonlopun jossain miitissä. Toisaalta teki samaa vaatteiden tiputtelua muutenkin vaikka olisin ollut paikalla ja jätti myös lautasia / mukeja sinne mihin ne jäivät tuomatta niitä tiskipöydälle puhumattakaan niiden pesemisestä.)

Tietysti minä olin sitten se joka joutui siivoamaan ja myös tiskaamaan ne astiat (vuokra asunto missä ei ollut tiskikonetta). Kyllä tuollaiseen kyllästyy.

 

[4play]

Hauskaa, että lakanoiden vaihtovälistä keskustelu ei triggeröi ketään huutamaan offtopicista, mutta se miten markkina-arvo on läsnä niin yhdenillan jutuissa, kuin pidemmissäkin suhteissa sai useat sanomaan, että se keskustelu ei kuulu tähän ketjuun

Jos ei kelpaa kenellekään niin markkina-arvo on nolla. Markkinoilla kysyntä ja tarjonta määräävät arvon.

Mikäli oikeasti ei kelpaisi yhtään kenellekään, vaikka yrittäisi kuinka, niin silloin arvo, eli todennäköisyys löytää seuraa on 0%. Ei onneksi tule hirveän monta mieleen, jolla tilanne olisi näin synkkä. Lähellä nollaa toki voi olla, jolloin voi kysyä onko mielekästä edes yrittää etsiä kumppania, kun tarjolla on lähinnä pettymyksiä ja osumia itsetuntoon.

Jos kelpaa kympin miehelle niin on silloin itsekin korkealla riippumatta mitä täällä väitetään.

Tämä ei nyt ihan mene näin, mutta hypergamian nimissä voidaan ajatella toki näinkin.