Parisuhteen kiemurat

[Markqq]

Enemmän pitäisi tehdä yhteisiä asioita kämpän ulkopuolella ja rikkoa rutiineja.

Tämä totta. Heti kun astuu ulos kämpästä tekemään jotain extempore yhteistä kivaa niin suhde saa sellaisia latauksia.

 

[Dr. Who]

Yhdessä tekeminen on kyllä tärkeää, mutta toki sopivassa tasapainossa sen oman rauhan kanssa.

Tänään vien emännän ampumaan syntymäpäivä lahjaksi, hän puhui kauan sitten että olisi kiva käydä koittamassa niin yllätetään nyt tällä sitten kerta hän sai minut yllätettyä vuosi sitten.

Hän vei minut nimittäin vuosi sitten ratsastamaan kun mainitsin ohi mennen aikanaan että olisi kiva oppia kun hänkin ratsastaa säännöllisesti niin saisi yhteistä tekemistä, nyt mulla vuosi takana ratsastusta ja eiköhän sitä kohta pääse yhdessä vähän koluamaan metsiä karvaooppelilla.

Toivottavasti tästä ampumisesta ei nyt tule yksi harrastus lisää, rahaa näihin palaa kiitettävästi

 

[pulatunnus]

Tyhmätihmiset ketjusta, kun en parempaa keksinyt.
(aiheena aviehdon järkevyys/ tyhmyys)

Pahasti vaikuttaa siltä, ettei tiedetä mikä on avioliitto ja mitä oikeuksia ja velvollisuuksia se tuo mukanaan ja vielä pahemmin on sekaisin avioehdon tarkoitus ja missä tilanteessa siitä voi olla hyötyä ja missä ei. Kovasti pitää silti höpöttää.

Jos pariskunnalla on yhteinen omaisuus ja nämä menevät naimisiin, ei avioehdosta ole mitään hyötyä. Jos kattilat menevät jakoon, kaikki kaetaan velkoja myöten puoliksi kuten avioliittolaki määrää. Avioehtoa tarvitaan vain, jos ei halua näin tapahtuvan.

Joo varmaan on pariskuntia joilla on kaikki yhteistä avioliiton päättyessä. Se ei kuitenkaan tee avioehdosta tyhmää.

Yhteiskunta kun on tullut tasa-arvoisemmaksi, niin voisi varmaan olettaa että kummallakin on omaa varallisuutta (pankkitiliä enemmän), jos se liitto kestää pidempään.

Jos menee nuorena naimisiin, niin toki silloin alussa voi olla aika niukkaa, mutta jos avioliiton on tarkoitus kestaa pidempään, niin voisi ainakin olettaa ja toivoa että aika monelle jotain kiertyy.

Avioehtoa tarvitaan vain, jos ei halua näin tapahtuvan.

Esimerkissäsi kaikki oli yhteistä, ei mitään omaa.

Avioliitto ei solmiessa vaikuta puolisioiden omaisuuden omistukseen jne. mutta jos avioliitto päättyy, niin ilman avioehtoa tilanne muuttuu, kuten kirjoitit. Toki joku voi sellaista haluta, ja toki sekin kannattaa sopia

Ja yhteistä varrallisuutta kerätessä miettiä olisko parempi että pidetään yhteiset yhteisenä ja omat omina, jolloin helpompi sopia yhteisesti ja omista.

Yleistän avioehtoa kannattaa tehdä ja jos se on toiselle ongelma, niin ei sellaista avioliitto kannata solmia.

Kuten toisessa ketjussa mainittu, jos lapsiakin syntyy, niin jo niiden takia kannattaa avioehtoa sovittaa tilanteeseen.

Jos pariskunnalla on yhteinen omaisuus

Tästä tulee mieleen kaikki on "yhteistä", voi toimia joillain, mutta ei ole oikein tunnuspiire yhdenvertaisuudelle, luottamukselle ja voi olla hyvin hankalatilanne saada siihen muutosta.

Jossain vaiheessa liittoa, esim alussa voi olla tilanne että käytännössä kaikki on yhteistä, mutta silloinkin hyvä pitää huoli että omat rahat ja yhteiset ei mene sekaisin.

 

[ttm]

Tyhmätihmiset ketjusta, kun en parempaa keksinyt.
(aiheena aviehdon järkevyys/ tyhmyys)

Sori, en nyt tajua miksi minulle jää mielikuva että avioehto olisi joidenkin mielestä turha tai jopa "tyhmä" juttu.

Eikö se nyt ole ihan toisin päin, puute on voi olla tyhmä ja ikävä juttu, juu totta joskus siitä ei välttämättä suurtahyötyä.

Tämän olit kirjoittanut viestiin, jossa vastasit minulle, joten mikäli tässä viittaat "joillain" minuun, niin tämän verran kommentoisin: luultavasti mielikuva jää sinulle siksi, että et jotenkin kykene ymmärtämään sitä, että se, mitä sinulta kysytään on se, mitä kysymyksessä lukee, vaan tulkitset ensin omiasi ja vastaat sitten niihin kuvitelmiisi.

Tässä kuitenkin boldatulla taisit vetää ne kysymysmerkkinä olleet väitteesi takaisin, joten ei siinä kummempia.

 

[pulatunnus]

Tämän olit kirjoittanut viestiin, jossa vastasit minulle, joten mikäli tässä viittaat "joillain" minuun, niin tämän verran kommentoisin: luultavasti mielikuva jää sinulle siksi, että et jotenkin kykene ymmärtämään sitä, että se, mitä sinulta kysytään on se, mitä kysymyksessä lukee, vaan tulkitset ensin omiasi ja vastaat sitten niihin kuvitelmiisi.

Olen pahoillani.

Ei ollut tuossa suunnattu nimimerkillesi, joistain ketjun joistain kommenteistä jäänyt mielikuvaa kommentoin, en viitannut nimimerkkiisi, pahoillani.

Ymmärtämisessäni ja ulosannissa on ongelmai, yritin tosissani vastata .

 

[Kuski]

Yllä on mietitty mykkäkoulua, miten suhtautua siihen ja mistä se johtuu. Voisikohan se mykkäkoulu ym. johtua siitä, että naiset ja miehet ovat jo ihan lähtökohtaisesti erilaisia. Naiset haluavat suhteeltaan läsnäoloa, sitä että heitä kuunnellaan! Jos mies kyselee "kuulustelumielellä" vointia, mikä vikana ym. niin onhan se selvää, että nainen suuttuu. Hän voi kestää tätä aikansa, mutta lopulta rakkaus kuolee ja ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella jne.
Kun se emäntä tulee siihen viereen kertomaan asioita, niin se ei tarkoita sitä, että ne asiat pitää ratkaista....hän vain haluaa ymmärrystä ja jonkun joka jakaa päivän tapahtumat hänen kanssaan!
Jotta asiat eivät olisi liian helppoja, aina väliin niissä keskusteluissa tulee asioita jotka pitää hoitaa

 

[namlepo]

Entinen eukko piti aina mykkäkoulua. Kuulemma pitää nykyäänkin uudelle ukolleen. Nykyinen vaimoni ei mykkäkoulua harrasta.

 

[Muumi]

Kiitokset näkemyksistä, vinkeistä yms.

Juteltiin vaimon kanssa, tai oikeastaan vaimo antoi ymmärtää, että haluaa puhua ja minä kysyin vain, että mikä mättää.
Lyhyesti sanottuna vaikuttaa siltä, että lievää masennusta on ollut jo jonkin aikaa ja lähestyvä 30v syntymäpäivä painaa mieltä. Asiaa ei ole myöskään auttanut se, että olen tehnyt todella pitkiä työpäiviä keväästä lähtien ja hän on ollut vain lapsen kanssa.
Tupakointi on auttanut hetkellisesti, mutta totesi, että pakko lopettaa. Myönsi myös, että ei ajatellut kovin kirkkaasti noina kertoina, kun otti lapsen mukaan.

Epäilykset mahdollisesta pettämisestä on hälvenneet, eikä ne edes kovin vahvat olleet muutenkaan, vaikka näin saattoi minun aiemmista viesteistä ymmärtää.
Oikeastaan vaimo on epäillyt, että minä kävisin vieraissa, kun olen niin paljon pois kotoa.

Lyön vetoa, että se on pettänyt sua. Juuri tuollaisissa mielentiloissa naiset pettää ja tekee kaikkea muuta tyhmää. Tuo, että nainen epäilee sinun pettävän, on pelkkää projisointia.

 

[Markqq]

^ avoimuus molemminpuolin pitää pakan kasassa. Kaikenmaailman mykkäkoulut ja lapselliset käytökset vie kauemmaksi. Kyl se kuuluu molemminpuolin jakaa/kuunnella päivän asiat ja olla toistensa tukena. Kun homma toimii niin ilo on molemminpuolinen. Tällöin näin miehenäkin olen itsevarma ja uskallan "viedä" naista niin sanotusti. Jos nainen pitää mykkäkoulua, nalkuttaa tai muuten riidat turhista. Kaikki negatiivinen ns. Niin ei siinä energiaa jää hyväilyyn yms.

En tiiä muista, mutta meikäläisen maailmassa sovintoseksi riidan päätteeksi ei toimi. Tai no riippuu riidasta. Jos siinä lopuksi nauretaan niin ehkä sitten.

 

[pulatunnus]

Varmaan kuuluu tyhmätihmiset ketjuun, mutta tungen tätä kuitenkin toistamiseen tänne.

Uskonnollisten ei, vakaumuksen, ehkä vois sanoa että henkilökohtaisten sellaisten kyllä. Syy naimisiin menoon on varmaan epämääräisesti kuvattuna se, että halutaan olla perhe, yksikkö, oletuksena loppuiän yhdessäolo. Toki meidän järjestelmä on rakennettu niin, että nämä tulee lakiteknisestikin voimaan naimisiin mennessä, joten vois siltä kantilta tulkita, että mentiin teknisten syiden takia naimisiin. Mutta se miksi niin haluttiin tehdä oli muu kuin mekaaninen omaisuuden turvaaminen/assettien sulautus.

Perhe ? muodostaakseen perheen ei tarvitse mennä avioliittoon.

Elinikäinen avioliitto, menee vähän uskonta puolelle. Suomessa karkeasti puolet avioliitoista purkaantuu puolisoiden eläessä. en epäile etteikö noistakin moni olisi solmittu oletuksella että elinikäinen ja osa varmaa liiton purkautuessakin ollut siinä uskossa.

Mutta kuviltelma että avioliitolla saisi toisen sidottua eliniäksi ei pidä paikkansa (no yksittäis tapauksia missä noin tehty)

Toki meidän järjestelmä on rakennettu niin, että nämä tulee lakiteknisestikin voimaan naimisiin mennessä, joten vois siltä kantilta tulkita, että mentiin teknisten syiden takia naimisiin. Mutta se miksi niin haluttiin tehdä oli muu kuin mekaaninen omaisuuden turvaaminen/assettien sulautus.

Jos nuo ovat syynä avioliittoon, niin menee pieleen, avioliitto ei tarjoa noista kuin sen perheen, jonka saisi muutenkin, mutta sitten saatu ne taloudelliset sitoutumiset joita ei edes haluttu, joista ei edes tehty kunnon sopparia.

 

[aukusti]

Jos nuo ovat syynä avioliittoon, niin menee pieleen, avioliitto ei tarjoa noista kuin sen perheen, jonka saisi muutenkin, mutta sitten saatu ne taloudelliset sitoutumiset joita ei edes haluttu, joista ei edes tehty kunnon sopparia.

Avioliitto ja rekisteröity parisuhde tarjoaa myös leskeneläkkeen. Käytännössä "ilmainen" henkivakuutus.

 

[Ile_26]

Onko muilla keillä korona tuntuu lyövän kampea suhteen väliin?

Ollaan sovittu että ei järkätä synttäreitä tai käydä muiden synttäreillä, koska keväällä meni yhdet juhlat vituiksi koronan takia.

Tutun likka oli testeissä käynyt pari päivää aikasemmin kuumeen takia, mut isä tuli paikkakunnalle jeesaamaan kuitenki. Multa oli asiasta kysyny että onko ok tulla, kelasin et on ihan suositusten mukasta kun ei oireile. Nähtiin ja jupailtiin sekä näki meiän lapsia pihalla. En ollu kertonut vaimolle, kun noh pidin asiaa ihan pikkujuttuna. Vaimo kuuli että likka on käyny testeissä ja perui koko juhlat sen takia. Kaikilla paha mieli, mutta päästiin siitä yli. Vaimo tuntuu olevan katkera ja puhuu tästä tutusta mulle että kuinka tyhmä urpo se on ja blaablaa... en oikein jaksa sietää tämmöstä.

Nyt oli mun mutsin 70-v päivä se oli kutsunu meiät kahville niin ei menty koska ollaan sovittu että ei mennä, mutta vaimon mielestä mutsi on taas ihan tyhmä kun kutsuu vaikka ollaan sovittu ettei käyä missään ynnä muuta.. Vitunmoiseks huutamiseks menee kun yritän selittää että ehkäpä se ei vaan muista.

Aaargh, en tiedä enään miten päin olla, kun en yhtään sulata tota mäkätystä ja rupeen kyl puolustaa porukoita, mutta tahdon kyl samalla ymmärtää mikä sitä vaimoa ärsyttää. Samalla näin tehden tipun tohon mun porukoiden ja vaimon väliin kuvainnollisesti ja vaimo sanoo että en ole kumppani tästä syystä.

Nyt on taas se tilanne että oon taas yrittäny omasta mielestäni rauhotella vaimoa sanomisissaan, jonka jälkeen koko juttu eskaloitui riidaksi missä perinteiden mukaan saattaapi olla että tulee sanottua tyhmiä juttuja ja loppujen lopuksi hänen mielestään teen hänestä syntipukkia ja pahaa ihmistä. Ei kuulemma olla kumppaneita, ei vedetä yhtä köyttä, ei puhuta samaa kieltä jne jne. Sitte ehdotan parisuhdeterapiaa, ei kuulemma oo aikaa eikä se auta mitään.

Eipä oikein halua antaa periksi itse kun lapsiakin on neljä pikkusta. Tää toinen osapuoli kuulostaa heittävän kirveen kaivoon yhteiselosta aina näissä vähäänkään kauemmin kestävissä riidoissa joissa en anna itse periksi.

Onha toi emäntä räiskyvä ja sanoo asiat suoraan. Sekä se peittoaa mut riitelytaidoillaan 100-0. Myös vittu jos sanon asian X niin olenkin tahtonut asian Y, koska "sitähän sinä tarkoitit" Silloin yleensä minäkin alan huutamaan kun käy vituttamaan tuo sanojen suuhun laittaminen.


Oon niin saatana täynnä tätä hysteriaa ja kuka toimii parhaiten meininkiä, että mulle nyt on ihan sama käyääkö kylillä vai ei.

 

[Myrkky]

Se on joulu kohta ovella, jos perinteisesti on saattanut olla ongelmia sukulaisten tapaamisissa, ja puolisoiden mielipiteet jos ennen olleet värikkäitä, niin nyt on kasettikekkereitä luvassa monessakin tuvassa

 

[perato]

Onko muilla keillä korona tuntuu lyövän kampea suhteen väliin?

Ei ny mitää kampea, mutta huomasin kyllä, että molemmat oli vähän epäloogisia sen suhteen ketä voi nähdä ja ketä ei. Kevät meni vielä niin, ettei nähty vähään aikaa ketään ennen ku näki mihin hommat eteni(molemmat vielä sote-alalla töissä). Mut sit loppukeväästä huomasi, että ite höllensi ensin omien sukulaisten ja kavereiden kohdalla, mut oli tiukempi sen suhteen näinkö hänen sukulaisia ja sama toimi toisinkin päin. Eikait siinä, tärkeysjärjestyshän siinä oli taustaideana molemmilla. Sen jälkeen ei oo kyl asiaa tullut mietittyäkään mitenkään suhteen kannalta.

 

[Markqq]

Kyllä se oma aika ja omat jutut kyllä ovat tärkeitä. Pitää suhteen elossa. Tulee kausia kun yhteiselo kukoistaa ja on hyvä olla kaiken puolin. Sitten taas välillä on pakko hengähtää itsekseen ja kavereiden parissa. Kompromissi kaikkee toimii.

 

[Dr. Who]

Surullista että joku korona, kesäloma tai joulu saa parisuhteen sekaisin. Oma aika tosiaan on varmasti tärkein tekijä ja ne omat menot kavereiden kanssa, mutta että ruvetaan tappelemaan ketä voi nähdä korona aikana

 

[Gadus morhua]

Kierossa mielessä joku voisi pitää näitä korona-rajoituksia myös testinä, kuinka se parisuhde pelaa kun tuleekin vähän haastetta elämään. Paljastuu se kyky sietää stressiä ja muuttuneita olosuhteita. Ehkä myös todellinen tila parisuhteessa. Eikä sillä, että tämä korona nyt olisi maailmanloppu, vaan se jos oikeasti tapahtuisi jotain vakavampaa...

Lisäys: On myös hyvä tiedostaa, ettei meidän tissiposkisukupolvet ole kokeneet väestötasolla mitään isoja kriisejä. Nyt ollaan oikeasti jännän äärellä koko väestönä. Yritän siis sanoa vielä lohdun sanoiksi sen, ettei tällaista varten ole voinut etukäteen testata omaa tai kumppanin reaktioita. Vähän pipoa löysemmälle, perkele!

 

[Dr. Who]

Se on kun synnytään kultalusikka perseessä sukupolvi niin jokainen pieni vastoinkäyminen aiheuttaa maailmanlopun...

 

[Frankie]

Surullista että joku korona, kesäloma tai joulu saa parisuhteen sekaisin. Oma aika tosiaan on varmasti tärkein tekijä ja ne omat menot kavereiden kanssa, mutta että ruvetaan tappelemaan ketä voi nähdä korona aikana

Eiköhän tuo ole monen asian summa. Ei kai se silti ole sattumaa, että erotilastoissa näkyy perinteisesti kesä- ja joululomat.

 

[Dr. Who]

Eiköhän tuo ole monen asian summa. Ei kai se silti ole sattumaa, että erotilastoissa näkyy perinteisesti kesä- ja joululomat.

Olen varmaan itse poikkeus koska en ole koskaan eronnut kesällä tai jouluna, tai edes mitenkään lomalla tai sen jälkeen?

Muutenkin riitely jostain ketä saa nähdä korona aikana tuntuu ajatuksena huvittavalta? Jos oma emäntä sanoisi etten saa mennä kaverille koska korona niin en edes korvaani lotkauttaisi asian suhteen, toki se ei puutu minun menemisiin enkä minä hänen, kunhan molemmat tietää missä ollaan niin se riittää.

Toiset tykkää tapella ja nalkuttaa mitä pienimmistäkin asioista, itse en kuuntelis sellaista sekunttiakaan, saatikka huutoa, jos ei aikuinen osaa puhua ilman huutamista ei tarvitse minulle silloin puhua.

 

[namlepo]

Kyllä mää sanon että jos toinen kuuluu vaikka riskiryhmään ja toinen haluaa baareissa rymytä nii kai se nyt rajoittaa korona menoja. Ja kyllähän tossa kohtaa on hyvä pistää suhde sitten tollasen narsissin kanssa poikki.

 

[Frankie]

Olen varmaan itse poikkeus koska en ole koskaan eronnut kesällä tai jouluna, tai edes mitenkään lomalla tai sen jälkeen?

Muutenkin riitely jostain ketä saa nähdä korona aikana tuntuu ajatuksena huvittavalta? Jos oma emäntä sanoisi etten saa mennä kaverille koska korona niin en edes korvaani lotkauttaisi asian suhteen, toki se ei puutu minun menemisiin enkä minä hänen, kunhan molemmat tietää missä ollaan niin se riittää.

Toiset tykkää tapella ja nalkuttaa mitä pienimmistäkin asioista, itse en kuuntelis sellaista sekunttiakaan, saatikka huutoa, jos ei aikuinen osaa puhua ilman huutamista ei tarvitse minulle silloin puhua.

No varmaan kaikki, jotka eivät ole eronneet loman jälkeen, ovat poikkeuksia? Mutta jos tätä edes sekunnin verran vaivautuisi ajattelemaan, varmaan löytäisi syy-seuraussuhteen eroille, kun yhdessäolo lisääntyy merkittävästi. Ei vaadi edes sosiologian opintoja.

 

[Dr. Who]

Kyllä mää sanon että jos toinen kuuluu vaikka riskiryhmään ja toinen haluaa baareissa rymytä nii kai se nyt rajoittaa korona menoja. Ja kyllähän tossa kohtaa on hyvä pistää suhde sitten tollasen narsissin kanssa poikki.

Toki, mutta nyt ei puhuttu riskiryhmistä...

 

[Cereal killah]

No varmaan kaikki, jotka eivät ole eronneet loman jälkeen, ovat poikkeuksia? Mutta jos tätä edes sekunnin verran vaivautuisi ajattelemaan, varmaan löytäisi syy-seuraussuhteen eroille, kun yhdessäolo lisääntyy merkittävästi. Ei vaadi edes sosiologian opintoja.

Jos eroaa sen takia, että "joutuu" viettämään tavallista enemmän aikaa kumppaninsa kanssa, niin varmasti molempien osapuolien kannalta parempi ettei pitkitä sitä enempää (näistä nyt sitten löytyy toki niitä keissejä joilla on ala-ikäisiä lapsia, mutta se on asia erikseen).

 

[Dr. Who]

No varmaan kaikki, jotka eivät ole eronneet loman jälkeen, ovat poikkeuksia? Mutta jos tätä edes sekunnin verran vaivautuisi ajattelemaan, varmaan löytäisi syy-seuraussuhteen eroille, kun yhdessäolo lisääntyy merkittävästi. Ei vaadi edes sosiologian opintoja.

Tuntuu olevan nykyään että ollaan parisuhteessa mutta molemmat elää omaa elämäänsä ja yhdessä ollaan vain koska lapsia, asunto ja sosiaaliset paineet. Itse olen parisuhteessa sen toisen ihmisen kanssa, meillä ei ole lapsia mutta vietämme 90% vapaa-ajasta kahdestaan harrastuksissa ym. Toki työajat poikkeaa reilusti ja välillä saattaa arkena mennä niin ettei pariin kolmeen päivään toista edes näe tai näkee sen tunnin kaksi.

 

[Frankie]

Tuntuu olevan nykyään että ollaan parisuhteessa mutta molemmat elää omaa elämäänsä ja yhdessä ollaan vain koska lapsia, asunto ja sosiaaliset paineet. Itse olen parisuhteessa sen toisen ihmisen kanssa, meillä ei ole lapsia mutta vietämme 90% vapaa-ajasta kahdestaan harrastuksissa ym. Toki työajat poikkeaa reilusti ja välillä saattaa arkena mennä niin ettei pariin kolmeen päivään toista edes näe tai näkee sen tunnin kaksi.

Meillä on myös kahden aikuisen lapseton talous. Naimisissa ollaan oltu toistakymmentä vuotta eikä kolmen kuukauden etätyöjakso aiheuttanut mitään komplikaatioita, mitä nyt on hiukan muuten muuttanut elämäämme. Meillä on yhteiset kiinnostuksen kohteet ja vietämme hyvin paljon aikaa keskenämme muutenkin. Työajatkin melkein samat. Mulla on harrastusten suhteen yksi vapaailta viikossa ja vaimo saisi halutessaan tehdä ihan mitä huvittaa. Tää elämänmeno sopii meille ja kaikesta päätellen sovimme toisillemme. Mutta vaikka itsellä hyvin meneekin, en ole yhtään hämmästynyt tuosta, että lisääntynyt yhdessäolo ei sovi kaikille. Kuten @Cereal killah tuolla edellä sanoi, jotkut "joutuvat" nyt viettämään tavallista enemmän aikaa kumppaninsa kanssa. Ehkä nyt vireillä olevat erot olisivat normaalioloissa siirtyneet myöhemmäksi, mutta korona on varmasti nopeuttanut noita erilleen kasvamisia. Osassa tapauksissa ehkä taloudelliset asiat ovat kiristäneet tunnelmaa. Vaikea näin kansakoulupohjalta sanoa, olisivatko nuo jälkimmäiset oletetut parisuhdekriisit jääneet ilman koronaa toteutumatta.

 

[Jurppii]

Onhan se varmaan hyvä, että on joku sopimus siitä, miten vapaasti epidemia-aikana mennään mutta luulisi että "normaalin" väljään kategoriaan putoavat saisivat arkensa (ja vapaat) kulkemaan. Sitten taas kun miettii millaista toimintaa ja menoa osa täälläkin koronaketjussa kuvailee niin voihan se olla, että puoliso on joku hansikkaiden kerrospukemisesta ja desinfioinnista väikkärin kokoon saamaan kykenevä ja tarvitsee vähän samalla tavalla erikoisen kumppanin.

 

[ginit]

Nyt on taas se tilanne että oon taas yrittäny omasta mielestäni rauhotella vaimoa sanomisissaan, jonka jälkeen koko juttu eskaloitui riidaksi missä perinteiden mukaan saattaapi olla että tulee sanottua tyhmiä juttuja ja loppujen lopuksi hänen mielestään teen hänestä syntipukkia ja pahaa ihmistä. Ei kuulemma olla kumppaneita, ei vedetä yhtä köyttä, ei puhuta samaa kieltä jne jne. Sitte ehdotan parisuhdeterapiaa, ei kuulemma oo aikaa eikä se auta mitään.

Suosittelen sitä parisuhdeterapiaa teille enemmän kuin mitään tällä hetkellä. Kuulostaa siltä, että tossa teidän suhteessa on paljonkin ratkaisemattomia ongelmia ei pelkästään nämä. Siitä on oikeasti todella paljon hyötyä kun on puolueeton osapuoli keskustelussa mukana. Ja sen käsityksen voi heittää roskakoppaan, että parisuhdeterapeutti väkisin hakee sitä, että rakkaus taas kukoistaisi suhteessa. Omalla kohdalla tämä enemmänkin avasi silmiä miksi parisuhde ei toimi ja näin ollen saatiin paljon paremmassa sovussa tehtyä tuo ero jossa saatiin kumpaakin askarruttavat asiat käsiteltyä.

 

[namlepo]

Äidin 70v on semmoset pileet, että siellä voi käydä vaikka ilman eukkoakin. Tietysti riippuen korona tilanteesta.

 

[Trotor]

Kyllä meillä otti koville kevät ja jos molemmat oltaisiin oltu etätöissä niin vielä todella tiukilla olisi oltu. Tuleva vaimo pelkää kovin meidän puolesta jos sairastutaan ja toki vanhempiemme osalta ihan aiheellisesti. Pahimmasta ollaan ehkä yli ja minun viikkoviikko lapsetkin ovat jo tämän nykyisen mallimme hyväksyneet.

Minä en halua olla koko aikaa kumppanini kanssa - minä, päinvastoin kuin todennäköisesti monet lukijoista, olen ollut liikaakin jo ihmisten (kumppanit, lapset, vanhemmat jne) kanssa tekemisissä. Voisin kuvitella ainakin kevyesti erakoituvani vanhempana, ihmisten läsnäolo ja yleinen typeryys väsyttää.

 

[Dr. Who]

Onneksi puoliso on sairanhoitaja niin osaa suhtautua tartuntatauteihin ilman paniikkia, tuossa kun kaveri pariskuntia kuuntelee niin ei ihme että jos eroja tulee kun aivan käsittämätöntä paniikkia joillain päällä.

 

[Trotor]

Onneksi puoliso on sairanhoitaja niin osaa suhtautua tartuntatauteihin ilman paniikkia, tuossa kun kaveri pariskuntia kuuntelee niin ei ihme että jos eroja tulee kun aivan käsittämätöntä paniikkia joillain päällä.

Puolisoni on myös, mutta oli aiemmin töissä teholla ja näki näitä letkuperseitä siellä SARS aikaan riittävästi. Suhtautuu siis tähän huomattavasti vakavammin kuin minä. Minulla on kova homma yrittää muistaa pestä käsiäkin riittävästi; olen tottunut pyyhkimään hirven veret housuihin ja sen jälkeen syömään makkaraa jos tarve on.

 

[Jurppii]

Puolisoni on myös, mutta oli aiemmin töissä teholla ja näki näitä letkuperseitä siellä SARS aikaan riittävästi. Suhtautuu siis tähän huomattavasti vakavammin kuin minä. Minulla on kova homma yrittää muistaa pestä käsiäkin riittävästi; olen tottunut pyyhkimään hirven veret housuihin ja sen jälkeen syömään makkaraa jos tarve on.

Eikös Suomessa ollut nolla tapausta? Siis 2003 epidemiassa.

 

[Trotor]

Eikös Suomessa ollut nolla tapausta? Siis 2003 epidemiassa.

Olet oikeassa, ulkomuistista horisin omiani. Luultavasti kokemuksensa olivat sikainfluenssasta. Sikainfluenssa-pandemia 2009–2010 ja rokotuksia seurannut narkolepsia

 

[Markqq]

Eniten ongelmia suhteessa koituu selvästi siitä kun ei aina sanota asioita ja mitä halutaan. Se ettei aina sanota ja toisten ajatuksien lukeminen. Väärinkäsityksiä tulee. Sitten ei aina tiedä mitä edes haluaa. Toki tässäkin on päästy reippaasti eteenpäin.

Toinen asia kun kumppanini on ekstrovertti ja minä introvertimpi. Ajan mittaan olemme alkaneet käsittää toisiamme paremmin. Tämä varmasti osasyy kommunikointiin kun puhumme ja käsittelemme asiat eri tavoin. Itse olen kyllä enemmän ambivertti mutta kallistun introvertin puolelle.

Onkohan olemassa ongelmatonta parisuhdetta? Tuskinpa

 

[pulatunnus]

Eniten ongelmia suhteessa koituu selvästi siitä kun ei aina sanota asioita ja mitä halutaan. Se ettei aina sanota ja toisten ajatuksien lukeminen. Väärinkäsityksiä tulee. Sitten ei aina tiedä mitä edes haluaa. Toki tässäkin on päästy reippaasti eteenpäin.


Itse olen kyllä enemmän ambivertti mutta kallistun introvertin puolelle.

Yleistäen...

Voisi kuvitella että suhteessa jossa on henkilö jolla suu käy kokoajan, ja toisella ei, niin toisen mielestä ongelmaksi voisi syntyä se liiallinen asioista puhuminen.

 

[Markqq]

Yleistäen...

Voisi kuvitella että suhteessa jossa on henkilö jolla suu käy kokoajan, ja toisella ei, niin toisen mielestä ongelmaksi voisi syntyä se liiallinen asioista puhuminen.

Totta tuokin, mutta meillä puoliso tykkää puhua enemmän niitä näitä kun itse keskustelen mielelläni syvällisempiä. Tässä toki tulee ihan hyvä balanssi. Liikaa ei tule kuitenkaan puhuttua. Enemmänkin me ymmärretään niin paljon asioita eri tavalla. En tiiä voiko tää olla myös miesten ja naisten välistä juttua ettei mitään tekemistä ihmistyypin kanssa.

Mutta sellainen 100% avoimuus on vaikea tavoittaa. Päämääränä kuitenkin hyvä.

Pikemminkin puolison äiti on sellainen löpösuu välillä, että tällei intro-ambiverttinäkin on ajoittain vaikeaa

Lisään tähän vielä ihan järkevän pointin. Ekstrovertimpi puoliso helposti "jyrää" kun puhutaan tehokkuudesta. Esim pakkaaminen tms, joka aiheuttaa sitten sen että itse tarvitsen sen oman tilan hoitaa asioita jolloin myös tapahtuu ja paljon. Eli eli se kommunikointi ja että ymmärtää miten kumpikin hoitaa asioita.

 

[Paolo Pastarino]

En ole ihan varma, onko tämä paras ketju tälle kysymykselle, mutta...

Oletetaan tilanne, jossa mies on ollut säästeliäs ja ostanut oman kämpän, ja asuntovelkaa on vielä reilusti. Nainen on asunut vuokralla eikä ole kerännyt säästöjä.

Jos nämä kaksi ostavat yhteisen asunnon (luonnollisesti velalla, miehen kämpän myymisen jälkeen), avioliitolla tai ilman, miten mies voi varmistaa, että mahdollisen eron myötä hän ei menetä naiselle enempää kuin naisella oli ennen yhteisen asunnon ostamista?

Voiko pelata esim. asunnon omistamisprosenteilla? Sopivan naisen valinta on toki vaihtoehto, mutta ei aina vaan onnistu etukäteen.

 

[Myrkky]

En ole ihan varma, onko tämä paras ketju tälle kysymykselle, mutta...

Oletetaan tilanne, jossa mies on ollut säästeliäs ja ostanut oman kämpän, ja asuntovelkaa on vielä reilusti. Nainen on asunut vuokralla eikä ole kerännyt säästöjä.

Jos nämä kaksi ostavat yhteisen asunnon (luonnollisesti velalla, miehen kämpän myymisen jälkeen), avioliitolla tai ilman, miten mies voi varmistaa, että mahdollisen eron myötä hän ei menetä naiselle enempää kuin naisella oli ennen yhteisen asunnon ostamista?

Voiko pelata esim. asunnon omistamisprosenteilla? Sopivan naisen valinta on toki vaihtoehto, mutta ei aina vaan onnistu etukäteen.

Jos nyt vaikka siitä että uusi asunto on kokonaan miehen nimissä velkoineen päivineen. Eukko siitä maksaa siitä mitä maksaa jos edes pystyy. Toinen homma että avioehto ehdottomasti jos menee niin viralliseksi.
Sitten kun ero tulee, niin avainsana on ositus - jossa katsotaan kuka omistaa ja mitäkin, sekä on osallistunut mihinkin maksuihin jne.

Kuulostaa vaan scenaariolta mihin yks kaveri on taas joutumassa, aikaisemmista selvinnyt hyvin kokemuksella ja hyvällä juristilla.

 

[Paolo Pastarino]

Jos nyt vaikka siitä että uusi asunto on kokonaan miehen nimissä velkoineen päivineen. Eukko siitä maksaa siitä mitä maksaa jos edes pystyy. Toinen homma että avioehto ehdottomasti jos menee niin viralliseksi.
Sitten kun ero tulee, niin avainsana on ositus - jossa katsotaan kuka omistaa ja mitäkin, sekä on osallistunut mihinkin maksuihin jne.

Jos uusi asunto ja velka on miehen nimissä, nainen tuskin haluaa lyhentää velkaa. Ja jos ero tulee, eikö yhteinen omaisuus mene kuitenkin jakoon?

 

[Myrkky]

Jos uusi asunto ja velka on miehen nimissä, nainen tuskin haluaa lyhentää velkaa. Ja jos ero tulee, eikö yhteinen omaisuus mene kuitenkin jakoon?

Kuitit talteen. Moccamasterin hintaankin tulee ikävähennykset, vaikka eukko sen olisi ostanut, näin kärjistetysti. Eihän tuossa nyt ole mitään yhteistä, emäntä kerää stringisnsä ja sinä pidät kalsarisi.

Avoliitto nyt on sen verran helppo, ellei tule mitään yhteisiä omistuksia. Avioliitossa ehdottomasti avioehto, niin ei pääse syntymään mitään väärinkäsityksiä. Jos avioehto ei jostain syystä käy kosinnan yhteydessä, niin pitää viheltää peli poikki.

Juristi en ole, mutta joutunut kyselemään sellaiselta neuvoja kun omistukset oli vähän epäselviä, mutta erossa centtiäkään en ole joutunut maksamaan, eikä tosin pyydettykään lopulta. Tuttujen erot sitten kokonaan eri tarinat.

Hyvä että mietit näitä etukäteen, kaikkihan ei sitä tee.

 

[Paolo Pastarino]

Avoliitto nyt on sen verran helppo, ellei tule mitään yhteisiä omistuksia. Avioliitossa ehdottomasti avioehto, niin ei pääse syntymään mitään väärinkäsityksiä. Jos avioehto ei jostain syystä käy kosinnan yhteydessä, niin pitää viheltää peli poikki.

Mistä kaikesta avioliitosta pitäisi sopia avioehdossa, että köyhempi osapuoli ei pääsisi hyötymään aiheettomasti erosta?

 

[Myrkky]

Mistä kaikesta avioliitosta pitäisi sopia avioehdossa, että köyhempi osapuoli ei pääsisi hyötymään aiheettomasti erosta?

Kumpikin pitää omansa erossa siinä mitä on hankittu, on se sitten kämppä, auto, mökki tms. Ei mitään yhteistä noin kohtuuden rajoissa, jotkun satasten jutut menee siihen ositukseen ja ikävähennyksiin kun se hetki tulee, eikä näyttele suurta roolia rahallisesti. Ja esmes lemmikkiä käsitellään tavarana, eikä elävänä olentona, paitsi vissiin rekkarit kuntoon jos on rotueläimestä kyse.

 

[maukka]

Tästä avoparin varallisuuden jaosta oli juuri melkoinen vääntö käynnissä useammassa oikeusasteessa. Melkoisen vaikeita juttuja, kun pitää osoittaa onko kotona lasta hoitanut puoliso auttanut miestään kerryttämään varallisuutta.

Isoin virhe tuossa taisi olla se, että asunto oli alun perin jaettu 50/50, vaikka vain mies oli maksanut käsirahan ja lyhentänyt lainaa tai maksanut korkoja. Nainen taas oli sisustanut ja hänelle jäi irtaimisto. Mahtoikohan olla osareilla hankittuja sohvia, sillä pariskunta joutui ulosottoon, minkä vuoksi talo jouduttiin myymään.

Avoparin yhteinen talo myytiin 290 000 eurolla eron jälkeen – vaimolle jäi lopulta käteen vain kymppitonni

Avoliitossa 14 vuotta elänyt pariskunta ajautui riitaan 78 000 euron hyvityssummasta, jota mies vaati yhteistalouden purkamisesta annettuun lakiin perustuen.

www.is.fi

 

[Jurppii]

En ole ihan varma, onko tämä paras ketju tälle kysymykselle, mutta...

Oletetaan tilanne, jossa mies on ollut säästeliäs ja ostanut oman kämpän, ja asuntovelkaa on vielä reilusti. Nainen on asunut vuokralla eikä ole kerännyt säästöjä.

Jos nämä kaksi ostavat yhteisen asunnon (luonnollisesti velalla, miehen kämpän myymisen jälkeen), avioliitolla tai ilman, miten mies voi varmistaa, että mahdollisen eron myötä hän ei menetä naiselle enempää kuin naisella oli ennen yhteisen asunnon ostamista?

Voiko pelata esim. asunnon omistamisprosenteilla? Sopivan naisen valinta on toki vaihtoehto, mutta ei aina vaan onnistu etukäteen.

Ostatte sen asunnon omistusprosenteilla. Osakkeet siirretään vaikka mies 80% ja nainen 20% teidän tapauksessa ja kummallakin on oma laina. Avioehto suojaa eron varalta mutta kannattaa muistaa, että se ei yleensä koske avioliiton aikana ansaittua omaisuutta (vaan avioliittoa edeltävää ja sen aikana vaikkapa perittyä) eli jos menette naimisiin ja teillä on asunto 80/20 ja kumpikin vähitellen maksaa palkallaan osansa pois, jaetaan se normaalisti erossa 50/50 vaikka avioehto löytyisikin.

 

[Nomber]

Ostatte sen asunnon omistusprosenteilla. Osakkeet siirretään vaikka mies 80% ja nainen 20% teidän tapauksessa ja kummallakin on oma laina. Avioehto suojaa eron varalta mutta kannattaa muistaa, että se ei yleensä koske avioliiton aikana ansaittua omaisuutta (vaan avioliittoa edeltävää ja sen aikana vaikkapa perittyä) eli jos menette naimisiin ja teillä on asunto 80/20 ja kumpikin vähitellen maksaa palkallaan osansa pois, jaetaan se normaalisti erossa 50/50 vaikka avioehto löytyisikin.

Saako sellaista ehtoa tehtyä että molemmat pitää 100% omansa erossa riippumatta koska hankittu?

 

[Jurppii]

Saako sellaista ehtoa tehtyä että molemmat pitää 100% omansa erossa riippumatta koska hankittu?

Saa mutta kuka sellaisen allekirjoittaa? Avioliitossa on vähän kai idea, että sen ajan edes ollaan "yhtä" ja usein toinen uhraa uraansa toisen uran tai perheen vuoksi. Eikä se tasajako avioliiton aikaisistakaan välttämättä korvaa jos sen jälkeen toinen jatkaa uraa, johon panostanut ja toinen ollut lasten kanssa kotona.

 

[pulatunnus]

En ole ihan varma, onko tämä paras ketju tälle kysymykselle, mutta...

Oletetaan tilanne, jossa mies on ollut säästeliäs ja ostanut oman kämpän, ja asuntovelkaa on vielä reilusti. Nainen on asunut vuokralla eikä ole kerännyt säästöjä.

Jos nämä kaksi ostavat yhteisen asunnon (luonnollisesti velalla, miehen kämpän myymisen jälkeen), avioliitolla tai ilman, miten mies voi varmistaa, että mahdollisen eron myötä hän ei menetä naiselle enempää kuin naisella oli ennen yhteisen asunnon ostamista?

Jos ostavat asunon yhdessä puoliksi, niin ostavat puoliksi. Ei sillä väliä miten rahoittavat, miten aiemmin asuttu jne (no riskienhallinassa huomoida jos asunta vakuutena)

Riippumatta miten ostavat, ja mitä puolisoilla on aiemmin ollut, niin avioehto ehtottomasti, edes ns yleisellä tasolla ja tarkkaan ne mitkä haluaa kirjata tarkkaan, sitä ehtoi voi päivitellä yhteisestä tahdosta tilanteiden mukaan.

Asunnon kohdalla huomioitavat että toista voi olla vaikea potkia pihalle sovittelematta vaikka vain toinen omistaisi sen. Mutta kannattaa kysyä nevoijalta miten menee ja se miten asiat tänään, ei ole tae huomisesta.

Sitä voi miettiä mikä on järkevä omistussuhde asuntoon, pitkässä suunnitelmassa jos toinen ei ole aiemmin omistanut asuntoa, niin voi olla etua että hän ostaa, mutta jos ajatus on yhteisomistus joksikin aikaa, niin liika kikkailu voi kostautua.

 

[pulatunnus]

Saa mutta kuka sellaisen allekirjoittaa? Avioliitossa on vähän kai idea, että sen ajan edes ollaan "yhtä" ja usein toinen uhraa uraansa toisen uran tai perheen vuoksi. Eikä se tasajako avioliiton aikaisistakaan välttämättä korvaa jos sen jälkeen toinen jatkaa uraa, johon panostanut ja toinen ollut lasten kanssa kotona.

Avioliiton tuomat edut on pitkälti talouellisia, avioehto ei ideaa romuta, päinvastoin tuo selkeyttä .

Jos aluksi tehdään aviehot jossa idea omat on omia, niin liiton aikana on silti hyvät välineet tasata varallisuuden kiertymistä ja turvata toisen asemaa, myös ehtoa voi pävitellä tilanteen mukaan.

Jos taasen pitkä liitto ja toisesta ei ole varallisuuden kierryttämisen kannalta pidetty huolta, niin avioehto ei 100% kerro miten jaetaaan ja hyvitellään.

Jos tarkoitus kevyellä verolla siirtää omaisuutta toiselta toiselle, niin avioliitto ja ero voi olla yksi konstti , verosuunnittelussa, kannattaa silti käyttää lakiaupua.

Saa mutta kuka sellaisen allekirjoittaa?

Molemmat.
Ja jos jommalle kummalle jokin ongelma, niin sitten häävalmistelut jäihin ja käydä asia läpi.

Jos puoliso on tiukasti avioehtoea vastaan, niin ei kannata luopua, vaan ottaa ihan kunnon aikalisä.

Jos itse on avioehtoa vastaan ja puoliso haluaa, niin tehdä itselle selväksi mitä haluaa avioliiton päätyttyä/erossa ja esittää ne toiveet selkeästi, jos löytyy yhteisymmärrys niin ne sitten siihen avioehtoon.

Samalla myös Testamentti, edunvalvontavaltuutus, hoitotahto jne.

 

[Jurppii]

Kaikesta voi toki sopia mutta jos ollaan ns. muropaketista etsimässä avioehtoneuvoja niin en usko, että kovin aktiivinen avioliiton aikaisen omaisuuskertymän tasaaminen tai parisuhteen sisäinen "palkanmaksu" ja niiden suuruuden objektiivinen arviointi on helppo homma.