Parisuhteen kiemurat

[Eramaankettu]

Aika jonka tarttee miettiä itse asia läpi? Sängyssä harvemmin keskittyy mihinkään muuhun vaan ajatus ekan kerran kiireisen päivän keskellä toden teolla pysähtyy? Asiat vaivaa, eikä uni tule?

 

[erihyva]

Harvoin nämä mykkäkoulut ihan vuorokautta kestää, eikä tällä kertaa aivan niin pitkälle päästy. Vaimo oli päivällä kaupungilla tapaamassa kavereitaan (tiesin tästä sovitusta menosta jo aiemmin) ja ilmeisesti siellä oli joku puhunut hänelle vähän järkeä, nimittäin toi kotiin tullessaan minulle takeaway-annoksen ruokaa ja juttu taas kulki. Sanoisin että tällä kertaa minä taisin vetää pidemmän korren.


En tiedä olenko järkeillyt tämän ihan väärin, mutta mielestäni vaimolle ei saa paljastaa, että mykkäkoulu ärsyttää minua. Eikös se juuri motivoi naista suutuspäissään pitämään mykkäkoulua, jos tietää sillä saavansa toisen kierroksille? Olen kyllä tuonut useasti esiin sen, että haluaisin tietää mistä kiikastaa ja puhua asioista.

Tottakai pitää kertoa toiselle, että mykkäkoulu ärsyttää, eikä yrittää elää valheessa. Mykkäkoulusta ärsyyntyminen on looginen ja terve reaktio.

Tuo parisuhteen sotaistaminen tai pelillistäminen, kuka voitti tai hävisi minkä taistelun tai kuka on johdossa, ei ennusta hyvää yhteiselolle ja konfliktien ratkaisemiselle.

 

[erihyva]

Tää sama täälläki käytössä. Jos sanoo et kaikki on ok kun kysyy ni ite vaan jatkan omaa tekemistä enkä sen enempää kysele koska vastaus jo tuliki. Yleensä se avautuminen sit alkaa sängyssä ku ite haluis vaan nukkua. Kysymys onkin et miks ihmeessä sillon ku tietää et toinen haluis vaan nukkua ni sit alkaa niitä käymään läpi? Onks joku viel keksiny vastausta tohon? Suoraan sanottuna alkaa vituttaa ku alkaa käymään läpi jotain minkä olis voinu hoitaa jo ajat sitten, siinä kohtaa kun väsyttää ja haluis vaan nukkua.

No kaikki maailmassa ei tapahdu itselle optimaalisen aikataulun mukaan. Muillakin (kuin sinulla) on oikeus pohtia ja kerätä ajatuksiaan omalla aikataulullaan.

Siksi "sano nyt mikä on vialla!" - huutelut ovat epähedelmällisiä, jos toinen ei ole valmistautunut vastaamaan.

 

[Tsupereme]

No kaikki maailmassa ei tapahdu itselle optimaalisen aikataulun mukaan. Muillakin (kuin sinulla) on oikeus pohtia ja kerätä ajatuksiaan omalla aikataulullaan.

Siksi "sano nyt mikä on vialla!" - huutelut ovat epähedelmällisiä, jos toinen ei ole valmistautunut vastaamaan.

No siihen on jo oppinu et harvoin, jos koskaan mikään tapahtuu optimaalisen aikataulun mukaan. Ja ymmärrän kyl täysin et miks niitä pitää miettiä ja pohtia välillä ennen kun sanoo, mut toi että just sillon aletaan niitä perkamaan kun ite on jo osittain unimaailmassa ni vituttaa. Vaikka lasketaan nukkuminen+työssä olo aika ni siihen jää aika paljon aikaa koska niitä vois jutella.

Ja onneks ei oo koskaan vielä tarvinnu mennä tolle linjalle että huuttaa toiselle et mikä vituttaa, ja toivon ettei tarviikkaan koska siin levii jo omaki pakki jos sellaseen lähtee. Eli samalla linjalla, siitä ei oo niin mitään hyötyä.

 

[Koirien tekohampaat]

Lähes 6 vuotta naimisissa. Suhteen alussa muija poltti tupakkaa, mutta lopetti, kun en siitä pitänyt ja itsekkin myönsi tavan typeräksi. Oli ylpeä siitä, että pääsi varsin helpolla irti.
Silloin tällöin(1-3 krt/vuosi) on kyllä ostanut askin/pumminut yhden savukkeen, mutta tumpannut, kun on tullut paha olo.
Jo pelkästään tuo, että hän on maininnut haluavansa polttaa, on saanut minut näkemään punaista ja olen asiasta maininnut.
Nyt 2 viikkoa sitten, muija kävi juhlimassa kavereidensa kanssa ja tästä muutama päivä, niin rupesi taas polttamaan.
Kysyin tietysti, että miksi ja vastauksena oli ensin, että haluaa vain yhden. Sen jälkeen halusi polttaa askin loppuun, kun oli sen jo ostanutkin.
Olen koittanut keskustella asiasta, että parempi olisi, ettei polta askia loppuun.
Kuulemma minun mielipiteillä ei ole tässä merkitystä, jos en pidä asiasta, niin voivoi.

Ikävämmäksi asian tekee vielä se, että muija ottaa meidän 2- vuotiaan tyttären mukaansa, kun menee tupakalle. Olen tästäkin sanonut, ettei altista lasta tupakan savulle.

Nyt on mielessä käynyt, että mahtoikohan siellä "tyttöjen illassa" tapahtua jotain mistä minä en tiedä.
Huomionarvoista lienee myös, että tuon jälkeen seksiä on ollut huomattavasti enemmän, kuin ennen sitä.

Olen myös koittanut löytää syytä, miksi tuo vaimon tupakointi aiheuttaa minussa niin voimakkaita tunteita, vihaa, surua ja jopa fyysistä huonoa oloa vaikken ole edes paikalla.

 

[Jurppii]

Lähes 6 vuotta naimisissa. Suhteen alussa muija poltti tupakkaa, mutta lopetti, kun en siitä pitänyt ja itsekkin myönsi tavan typeräksi. Oli ylpeä siitä, että pääsi varsin helpolla irti.
Silloin tällöin(1-3 krt/vuosi) on kyllä ostanut askin/pumminut yhden savukkeen, mutta tumpannut, kun on tullut paha olo.
Jo pelkästään tuo, että hän on maininnut haluavansa polttaa, on saanut minut näkemään punaista ja olen asiasta maininnut.
Nyt 2 viikkoa sitten, muija kävi juhlimassa kavereidensa kanssa ja tästä muutama päivä, niin rupesi taas polttamaan.
Kysyin tietysti, että miksi ja vastauksena oli ensin, että haluaa vain yhden. Sen jälkeen halusi polttaa askin loppuun, kun oli sen jo ostanutkin.
Olen koittanut keskustella asiasta, että parempi olisi, ettei polta askia loppuun.
Kuulemma minun mielipiteillä ei ole tässä merkitystä, jos en pidä asiasta, niin voivoi.

Ikävämmäksi asian tekee vielä se, että muija ottaa meidän 2- vuotiaan tyttären mukaansa, kun menee tupakalle. Olen tästäkin sanonut, ettei altista lasta tupakan savulle.

Nyt on mielessä käynyt, että mahtoikohan siellä "tyttöjen illassa" tapahtua jotain mistä minä en tiedä.
Huomionarvoista lienee myös, että tuon jälkeen seksiä on ollut huomattavasti enemmän, kuin ennen sitä.

Olen myös koittanut löytää syytä, miksi tuo vaimon tupakointi aiheuttaa minussa niin voimakkaita tunteita, vihaa, surua ja jopa fyysistä huonoa oloa vaikken ole edes paikalla.

Tupakointi ei ole hyvä tapa mutta ylireagoit.

 

[namlepo]

No voihan vattu jos tupakka silloin tällöin masentaa. Mietippä sittennkun menee kaksi askia päivässä ja alkaa miespuolisten kavereiden kanssa pyöriä.

 

[Koirien tekohampaat]

No voihan vattu jos tupakka silloin tällöin masentaa. Mietippä sittennkun menee kaksi askia päivässä ja alkaa miespuolisten kavereiden kanssa pyöriä.

No niinpä. Olisikin vain silloin tällöin, vaan kun se on mennyt muutamassa päivässä kohti tuota kahta askia päivässä.

Miespuolisia kavereita muijalla on ollut kokoajan. Osan tunnen paremmin ja osan vähemmän.

Ehkä mulla on vaan kasetti menossa.

 

[Ponsu]

No eipä tuosta nyt kannata mitään ihme päätelmiä vetää. Tuo 2-vuotiaan mukaan ottaminen on kyllä todella outoa. Toki jos hän on yksin kotona, ei siinä varmaan yksinkään voi taaperoa sisälle jättää.

Siirtäisin postauksen tyhmät ihmiset ketjuun, mikäli aloittaa tupakoinnin siitä eroon pääsemisen jälkeen.

Mutta eipä tässä taida olla kyseessä mikään pettämis-episodi, jos sitä epäilit? Tai ei kai sitä pois voi sulkea, mutta epätodennäköistä.

Anteeksi, mutta vähän vaikutat nyt vainoharhaiselta. Lisäksi itse näkisin, ettei sinulla tai minulla ole oikeutta määritellä mitä puoliso tekee (polttaako tupakkaa vai ei). Toki tuo lapsen mukanaolo on eri asia.

 

[namlepo]

Onko emännälläsi ollut mielenterveys ongelmia? Silloin voi käytös muuttua paljonkin. Ja itekin vaan lääkäriin jos tuntuu kireyttä olossa.

No niinpä. Olisikin vain silloin tällöin, vaan kun se on mennyt muutamassa päivässä kohti tuota kahta askia päivässä.

Miespuolisia kavereita muijalla on ollut kokoajan. Osan tunnen paremmin ja osan vähemmän.

Ehkä mulla on vaan kasetti menossa.

 

[jarp]

Jo pelkästään tuo, että hän on maininnut haluavansa polttaa, on saanut minut näkemään punaista ja olen asiasta maininnut.

Tässä ois peiliin katsomisen paikka vähän. Ihmiset haluavat asioita, yleensä sitä enemmän mitä haitallisempaa ko. asia. Siitä ei ole syytä nähdä punaista (ja ihan ymmärrettävää jos muijasi toteaa ettei kuulu sulle, koska ei tosiaan tavallaan kuulu)...

Ikävämmäksi asian tekee vielä se, että muija ottaa meidän 2- vuotiaan tyttären mukaansa, kun menee tupakalle. Olen tästäkin sanonut, ettei altista lasta tupakan savulle.

... mutta tämä. Voi nyt vittu oikeasti. Paitsi että se kakara altistuu tupakan savulle, niin tottakai se ottaa vaikutteita tästä. Minulla on yksittäisiä hämäriä välähdyksiä ja muistikuvia 4-5 vuotiaana kun toinen vanhemmista poltti tupakkaa ja koska siinä iässä tietenkin idolisoin vanhempia, niin kaikki mitä vanhemmat teki oli yhtä lailla jumalaista. Ihan vitun jees istuttaa tällaisia mielikuvia kakaran päähän...

 

[Mechanical Man]

Ehkä siellä tyttöjen illassa on vaan mennyt tupakkaa enemmänkin (mahdollisesti muut polttaa) ja taas vähän jääty koukkuun. Ehkä siellä on ne muut tytöt vähän puhuneet, että eihän ukko sitä saa määrätä polttaako vai ei.

 

[Koirien tekohampaat]

Juttelin yhden kaverini kanssa tuosta tyttöjen illasta(yöstä) ja kaverini mielestä olen liian luottavainen. Kyseisen kaverin ex-vaimo tosin petti kaveriani, niin ehkä tällä oli vaikutusta hänen mielipiteeseensä.
Se myös herätti samanlaisia ajatuksia minussa.

Kiitän vastauksistanne ja mielipiteistä.
Koetan ottaa rauhallisemmin.

 

[juha.]

Kysyt mitä siellä tapahtui ja päätät sen jälkeen uskot vai et. Tietämättömyys yleensä vie sinne mistä ei pääse tai osaa tulla pois.

 

[MIndye]

Kysyt mitä siellä tapahtui ja päätät sen jälkeen uskot vai et. Tietämättömyys yleensä vie sinne mistä ei pääse tai osaa tulla pois.

Tämä mutta mielellään ei kauheaa tenttaamista. "Ketä siellä oli, mitä teitte, missä menitte?" kysymystulitus saa yleensä vaan paskan fiiliksen molemmille.

 

[perato]

Helpompi kyl lähtä siitä avoimesta kysymyksen asettelusta, että "onko joku vialla" tms. ku alkaa asetteleen näitä syytöksiä mitä täällä tarjotaan lähes joka kerta "pettänyt, psykoosi, DDR:n vakooja, psykopaatti".

 

[Mörtti Röppönen]

Juttelin yhden kaverini kanssa tuosta tyttöjen illasta(yöstä) ja kaverini mielestä olen liian luottavainen. Kyseisen kaverin ex-vaimo tosin petti kaveriani, niin ehkä tällä oli vaikutusta hänen mielipiteeseensä.
Se myös herätti samanlaisia ajatuksia minussa.

Kiitän vastauksistanne ja mielipiteistä.
Koetan ottaa rauhallisemmin.

Oma mielipiteeni on, että jos aikoo suhteessa olla, luottoa pitää löytyä. Jos aletaan kyttäilemään, menee vain molempien hermot ja mielenterveys.

 

[Haukka81]

Meillä rouva on joskus polttanut enne ku tavattiin, mut sanoin heti ku saman katon alle halusi muuttaa et ulos lentää heti jos alkaa polta. Jälkikäteen on huono mussuttaa.

Ja kyllä rouvakin on tehny selväksi et tää on tässä jos alan viikolla vetää enempi viinaa jne.

-Parisuhteessa ny on parempi tehdä ne omat ehdot heti alussa molempien selväksi.

 

[Taivaankulkija]

Tässä alkaa itsellä olemaan oma ero lähellä. Reilu 10 vuotta ollaan oltu yhdessä, joista avioliitossa melkein 8. Ylämäkiä ja alamäkiä on ollut, mutta kumpikaan ei ole tehnyt mitään radikaalia.

Olen itse kokenut, että suhteessa on ollut ongelmia jo pidempään ja ehdotinkin n. vuosi sitten parisuhdeterapiaa. Ongelmat ovat näkyneet läheisyyden vähenemisenä ja yleisenä tunnelman heikkenemisenä, kun ollaan kahdestaan. Näistä on sitten keskusteltu vain kahdestaan ja saatu jonkinmoista sopimista tehtyä. Kuitenkin hetken kuluttua tilanne taas palannut aikaisempaan. Aina häm vain sanoo, että se on tämä stressaava lapsiperhearki, joka painaa vain mieltä, jonka vuoksi ajatellut, että jospa se aika korjaa.

No nyt pari kuukautta sitten minäkin aloin lopettamaan panostamisen suhteeseen ja aloin tekemään enemmän omia asioita niinä aikoina mitä ennen tehtiin yhteisiä (katsottiin telkkaria siis, yhteiset tekemiset ovat vähentyneet radikaalisti vuosien aikana kuten lautapelien pelaaminen). Tämä sitten vähemmän yllättäen tiputti verhot puolisonkin silmiltä ja nyt keskustellaan aktiivisesti erosta ja siitä miten asiat toteutetaan. Hän on myöntänyt, ettei rakasta minua enää ja että se on ollut jo pidempään kestänyt tunne, mutta hän on sulkenut sen tunteen muualla.

Hankalaksi asian tekee se, että toimimme sijaisperheenä kolmelle lapselle ja se tuo omanlaisen sekoituksen tähän tilanteeseen. Toisaalta helpompaa, kun ei ole elatusvelvollisuuksia, mutta samalla kaikki asumiskuviot ja yhteistyöasiat monimutkaistuvat. Samalla ollaan myös hankittu yhteinen asunto ja sitten meillä on vielä entinen homekämppä myyntiä odottamassa (halvat kustannukset ja tontin arvo on jo samanverran kuin lainan määrä, mutta se tarvitsisi aikaa tyhjentämiseen yms.) Tämän hetkisen tilanteen mukaan minä jäisin tähän asuntoon ja puoliso muuttaisi pois joskus tulevaisuudessa. Koitetaan nyt rauhoitella tätä tilannetta ja hitaasti tehdään päätöksiä kohti tulevaisuutta.

Omat tunteet ovat yllättävän rauhallisesti. Olen varmaan jo pidempään tehnyt eroa omassa mielessä, mutta en ole minäkään sitä myöntänyt. Samalla varmaan kuitenkin toivonut jotain muutosta parempaan.

 

[Gadus morhua]

Hankalaksi asian tekee se, että toimimme sijaisperheenä kolmelle lapselle ja se tuo omanlaisen sekoituksen tähän tilanteeseen.

Sen enempää asiaan sekaantumatta: isot propsit teille, mutta muistakaa se kiintymyssuhde, mikä kenties/toivottavasti on päässyt muodostumaan. Te olette erittäin todennäköisesti Ne Tärkeät Aikuiset niille muksuille. Mahdollisesta erosta huolimatta pystytte kyllä vetämään projektin maaliin!

 

[Lager7]

Ehkä mulla on vaan kasetti menossa.

Älä aliarvio omaa tunnetta jos joku tuntuu olevan vinossa. varmasti akkas puuhaa jotain muutakin selkäsi takana.

 

[Taivaankulkija]

Sen enempää asiaan sekaantumatta: isot propsit teille, mutta muistakaa se kiintymyssuhde, mikä kenties/toivottavasti on päässyt muodostumaan. Te olette erittäin todennäköisesti Ne Tärkeät Aikuiset niille muksuille. Mahdollisesta erosta huolimatta pystytte kyllä vetämään projektin maaliin!

Kyllähän sitä rakastaa heitä lapsia kuin omiaan, mutta tilanne on juuri sen vuoksi hyvin laaja ja monimutkainen, kun mukana on biologisia vanhempia ja sosiaalitoimi. Lapset edellä tässä mennään ja hyvin rauhassa tehdäänkin kaikki päätökset. Koitetaan pitää tilanne mahdollisimman samankaltaisena kuin ennen eroa eli siten, ettei asuinpaikkakunta muutu eikä kouluja tarvitse vaihtaa eikä kavereita hylätä. Paras olisi, jos löytyisi toinen asunto tästä läheltä.

 

[?..]

Tässä ois peiliin katsomisen paikka vähän. Ihmiset haluavat asioita, yleensä sitä enemmän mitä haitallisempaa ko. asia. Siitä ei ole syytä nähdä punaista (ja ihan ymmärrettävää jos muijasi toteaa ettei kuulu sulle, koska ei tosiaan tavallaan kuulu)...



... mutta tämä. Voi nyt vittu oikeasti. Paitsi että se kakara altistuu tupakan savulle, niin tottakai se ottaa vaikutteita tästä. Minulla on yksittäisiä hämäriä välähdyksiä ja muistikuvia 4-5 vuotiaana kun toinen vanhemmista poltti tupakkaa ja koska siinä iässä tietenkin idolisoin vanhempia, niin kaikki mitä vanhemmat teki oli yhtä lailla jumalaista. Ihan vitun jees istuttaa tällaisia mielikuvia kakaran päähän...

Minkä takia tupakkaa polttava vanhempi aiheutti sinulle tuollaisia traumoja ja muistikuvia? Ei tupakoinnissa ole mitään traumaattista, vaikka syöpään kuolisikin.

 

[jarp]

Minkä takia tupakkaa polttava vanhempi aiheutti sinulle tuollaisia traumoja ja muistikuvia? Ei tupakoinnissa ole mitään traumaattista, vaikka syöpään kuolisikin.

Traumoja? Nyt meni kyllä totaalisesti ohi tämä juttu, kun pointti oli, että vanhempien tupakointi aiheuttaa nimenomaan positiivisia ja idolisoivia fiboja kakaroissa, mikä ei ole toivottavaa, vaikka tuskin nyt enää teini-iässä niin vaikuttaa.

 

[MMXVI]

Minkä takia tupakkaa polttava vanhempi aiheutti sinulle tuollaisia traumoja ja muistikuvia? Ei tupakoinnissa ole mitään traumaattista, vaikka syöpään kuolisikin.

Eihän se traumoja aiheuttanut vaan toi ymmärryksen siitä miten vanhemman kessuttelu todellakin madaltaa lapsen kynnystä myöhemmin omaksua sama tapa. Esimerkin voima on valtava.

Syöpäkääryleen imeskely ei liene kuitenkaan niitä asioita joita kukaan vastuullinen vanhempi haluaisi lapselleen opetettavan? Eikä sen puoleen, ei se keuhkosyöpään kuoleminenkaan ole kovin kaunista katsottavaa.

 

[jeppejehu]

Lähes 6 vuotta naimisissa. Suhteen alussa muija poltti tupakkaa, mutta lopetti, kun en siitä pitänyt ja itsekkin myönsi tavan typeräksi. Oli ylpeä siitä, että pääsi varsin helpolla irti.
Silloin tällöin(1-3 krt/vuosi) on kyllä ostanut askin/pumminut yhden savukkeen, mutta tumpannut, kun on tullut paha olo.
Jo pelkästään tuo, että hän on maininnut haluavansa polttaa, on saanut minut näkemään punaista ja olen asiasta maininnut.
Nyt 2 viikkoa sitten, muija kävi juhlimassa kavereidensa kanssa ja tästä muutama päivä, niin rupesi taas polttamaan.
Kysyin tietysti, että miksi ja vastauksena oli ensin, että haluaa vain yhden. Sen jälkeen halusi polttaa askin loppuun, kun oli sen jo ostanutkin.
Olen koittanut keskustella asiasta, että parempi olisi, ettei polta askia loppuun.
Kuulemma minun mielipiteillä ei ole tässä merkitystä, jos en pidä asiasta, niin voivoi.

Ikävämmäksi asian tekee vielä se, että muija ottaa meidän 2- vuotiaan tyttären mukaansa, kun menee tupakalle. Olen tästäkin sanonut, ettei altista lasta tupakan savulle.

Nyt on mielessä käynyt, että mahtoikohan siellä "tyttöjen illassa" tapahtua jotain mistä minä en tiedä.
Huomionarvoista lienee myös, että tuon jälkeen seksiä on ollut huomattavasti enemmän, kuin ennen sitä.

Olen myös koittanut löytää syytä, miksi tuo vaimon tupakointi aiheuttaa minussa niin voimakkaita tunteita, vihaa, surua ja jopa fyysistä huonoa oloa vaikken ole edes paikalla.

Itse raivoaisin vaimolleni, jos alkaisi polttaa tupakkaa, ja vielä lapsemme nähden. Miksi myrkyttää itseänsä, miten voi olla niin itsekäs?
Kaikki tietää että tupakka aiheuttaa syöpää, miksi joku haluaa syövän itselleen? Täytyy olla itsekeskeinen että pistää perheen edelle sen että imee mielummin myrkkysavua keuhkoihin.
Noin itse ajattelisin, ja se on mun periaate ja loukkaantuisin jos vaimo polttaisi.

Mutta tuohon seksihommaan, voisiko olla että vaimo on ollut vähän stressaantunut, nyt sitten imee röökiä ja rentoutuu, ja seksiin ehkä maistuu kun ei mielessä paina muut asiat. Jotenkin tulee mieleen että siellä tyttöjen illassa ei mitään pettämistä ehkä ole tapahtunut, vaan sitä perus naisten: sinä päätät itse, ei mies saa sua määrätä, mies on sika jos sua komentaa jne

 

[Jurppii]

Itse raivoaisin vaimolleni, jos alkaisi polttaa tupakkaa, ja vielä lapsemme nähden. Miksi myrkyttää itseänsä, miten voi olla niin itsekäs?
Kaikki tietää että tupakka aiheuttaa syöpää, miksi joku haluaa syövän itselleen? Täytyy olla itsekeskeinen että pistää perheen edelle sen että imee mielummin myrkkysavua keuhkoihin.
Noin itse ajattelisin, ja se on mun periaate ja loukkaantuisin jos vaimo polttaisi.

On kyllä jyrkät kannat. Myrkkyä se viinakin on ja suurin osa röökiä ja brenkkua ottavista ei koskaan siihen kuole tai edes sairastu. Eikä niitä käyttävä ihminen ole tahallisesti itseään itsekkäästi myrkyttämässä vaan käyttää niistä saadun hyvän olon vuoksi.

 

[Poppamies]

Ai että puolison tupakan polttaminen ei kuulu toiselle. Melko varma eron paikka. Ei kukaan sellaista katsele. Ei tämä mikään 1970 ole. Jeesus.

 

[Ponsu]

Ai että puolison tupakan polttaminen ei kuulu toiselle. Melko varma eron paikka. Ei kukaan sellaista katsele. Ei tämä mikään 1970 ole. Jeesus.

Ei kuulu. Kuuluu siltä osin, kun kyse yhteisestä lapsesta. Itse en siis voi sietää tupakointia. Puolison valitsin sen mukaan. Mutta ei, en koe olevani oikeutettu estämään puolisoani sitä aloittamasta. Minä en häntä omista ja hän itse päättää kehostaan. Toki sanoisin vahvan mielipiteeni, mutta nämä ovat kaksi eri asiaa. Lapsemme nähden/seurassa en antaisi hänen polttaa.

 

[Poppamies]

Se ei pelkästään kuulu, vaan se haisee ja näkyy ja intiimissä parisuhteessa maistuu. Sen lisäksi mahdollisesti hävettää.

 

[Suolamuikku]

Ei kuulu. Kuuluu siltä osin, kun kyse yhteisestä lapsesta. Itse en siis voi sietää tupakointia. Puolison valitsin sen mukaan. Mutta ei, en koe olevani oikeutettu estämään puolisoani sitä aloittamasta. Minä en häntä omista ja hän itse päättää kehostaan. Toki sanoisin vahvan mielipiteeni, mutta nämä ovat kaksi eri asiaa. Lapsemme nähden/seurassa en antaisi hänen polttaa.

Juuri näin Ponsu. Yksilöinä ollaan vaikka yhdessä ollaan, muijani ei tykkää tupakanpoltostani mutta ei myöskään sen takia ole minua heittämässä ulos. Naurattaa että aikuiset miehet täällä heittämässä akkoja pihalla ja spekuloimassa onko tupakkaa poltettu vai ei.

 

[mittari]

Juuri näin Ponsu. Yksilöinä ollaan vaikka yhdessä ollaan, muijani ei tykkää tupakanpoltostani mutta ei myöskään sen takia ole minua heittämässä ulos. Naurattaa että aikuiset miehet täällä heittämässä akkoja pihalla ja spekuloimassa onko tupakkaa poltettu vai ei.

Näinpä, taitaa nämä ”miehet” olla suhteissaan emännän roolissa

 

[Poppamies]

No, ajatellaan sitten että en lopettaisi suhdetta. Se muuttaisi suhteen aika kattavasti tuomatta mitään hyvää. Parempi?

 

[Ponsu]

Se ei pelkästään kuulu, vaan se haisee ja näkyy ja intiimissä parisuhteessa maistuu. Sen lisäksi mahdollisesti hävettää.

Ymmärrän pointtisi ja olen sama mieltä. Se ei kuitenkaan anna minulle oikeutta päättää toisen aikuisen ihmisen polttamisesta/polttamatta jättämisestä.

 

[jeppejehu]

On kyllä jyrkät kannat. Myrkkyä se viinakin on ja suurin osa röökiä ja brenkkua ottavista ei koskaan siihen kuole tai edes sairastu. Eikä niitä käyttävä ihminen ole tahallisesti itseään itsekkäästi myrkyttämässä vaan käyttää niistä saadun hyvän olon vuoksi.

No jos joka päivä olisi vaimolla tarve lipitellä alkoholia niin aika samanlainen kanta siihenkin olisi. Pieni annos alkoholia ei ainakaan minun tietojeni perusteella ole haitallista? Mutta joka päivä jos sitä pitää saada niin huoltahan se herättäisi.
Nykyaikana ei oikein ole mitään perusteluita tupakan poltolle, voi olla parempiakin tapoja rentoutua.
Ja tupakoitsijoille voi olla vaikea ymmärtää että tupakoiva ihminen haisee ja maistuu pahalle.

Ymmärrän pointtisi ja olen sama mieltä. Se ei kuitenkaan anna minulle oikeutta päättää toisen aikuisen ihmisen polttamisesta/polttamatta jättämisestä.

No eihän sitä suoraan päätetä kieltää, vaan annetaan valita: kumpi tärkeämpää, itsensä vahingoittaminen riippuvuutta aiheuttavalla myrkkysavulla ja lapselle huonon mallin antaminen vai parisuhde. Ja jos sitä lasta pitää sylissä niin se altistuu savumyrkyille äidin vaatteista ja esim hiuksista. Ei se ne kemikaalit ilmaan katoa, vaan jää edellä mainittuihin.

Parisuhde on kompromissi, molemmilla voi olla omat periaatteensa, ja jos on parisuhdetta muodostaessa tiennyt toisen periaatteet, niin loukkaavaahan se on rikkoa niitä. Enhän minäkään nyt ala selittää miten minulla on periaatteessa oikeus upottaa makkaraiseni toiseen naiseen sillä mikä toisella on oikeus määrätä mun elämää? (Karkea kärjistävä esimerkki)

En minäkään ehkä vaimoa heittäisi pois samantien, mutta varmasti vaikuttaisi parisuhteeseen pidemmällä aikavälillä ja tuskin hyvällä tavalla tulisi päättymään.


Edit: lisätään tunnepuoli. Olisin loukkaantunut ja pettynyt mikäli vaimo alkaisi polttaa, syinä edellämainitut tupakoinnin haittapuolet ja minulle tärkeän perustellun periaatteen mitätöiminen. Loukatuksi ja pettyneeksi tuleminen tekevät myös surulliseksi

 

[namlepo]

Mitenhän sitten käy kun tulee ihan aikuisten oikeesti niitä vaikeuksia elämässä parisuhteessa tupakan polton lisäksi/sijaan. Voi mankat poksua kasettien lisäksi.

 

[Jurppii]

Myötä- ja vastamäessä kunhan ei röökiä

 

[jeppejehu]

Mitenhän sitten käy kun tulee ihan aikuisten oikeesti niitä vaikeuksia elämässä parisuhteessa tupakan polton lisäksi/sijaan. Voi mankat poksua kasettien lisäksi.

Esim millaisia vaikeuksia? Tämä esimerkkitapaus on parisuhteen sisältä tuleva ongelma, jos ongelmia tulee esimerkiksi parisuhteen ulkopuolelta niin asia on eri.

Tupakoinnin aloittaminen tässä esimerkkitapauksessa ei ole "vain" tupakointia. Karkeasti voisi sanoa että se on itsekäs teko, jossa tekijä vahingoittaa itsensä lisäksi myös lasta altistamalla hänet myrkyille ja antamalla huonoa esimerkkiä. Se loukkaa puolison arvoja ja periaatteita jotka on ollut selkeästi tiedossa. Se on epäkunnioittavaa. Miten voi olla vaikeaa ymmärtää että tuosta voi kokea olonsa loukatuksi ja petetyksi?

 

[Jurppii]

Esim millaisia vaikeuksia? Tämä esimerkkitapaus on parisuhteen sisältä tuleva ongelma, jos ongelmia tulee esimerkiksi parisuhteen ulkopuolelta niin asia on eri.

Tupakoinnin aloittaminen tässä esimerkkitapauksessa ei ole "vain" tupakointia. Karkeasti voisi sanoa että se on itsekäs teko, jossa tekijä vahingoittaa itsensä lisäksi myös lasta altistamalla hänet myrkyille ja antamalla huonoa esimerkkiä. Se loukkaa puolison arvoja ja periaatteita jotka on ollut selkeästi tiedossa. Se on epäkunnioittavaa. Miten voi olla vaikeaa ymmärtää että tuosta voi kokea olonsa loukatuksi ja petetyksi?

No jos siitä on nimenomaan sovittu niin ehkä voi tuntea olonsa petetyksi mutta muuten kyllä kuulostaa ylireagoinnilta.

Sivuutan nyt tuon lapsen "vahingoittamisen" kun siitä on vaikea mitään faktaa saada.

 

[jeppejehu]

No jos siitä on nimenomaan sovittu niin ehkä voi tuntea olonsa petetyksi mutta muuten kyllä kuulostaa ylireagoinnilta.

Sivuutan nyt tuon lapsen "vahingoittamisen" kun siitä on vaikea mitään faktaa saada.

No kyllä Googlella löytää esim thirdhand smoking children haulla löytää jotain. Ja ihan suomenkielistä dataa on tarjolla altistumisen haitoista jotka eivät ole ihan vähäisiä. Lisäksi se voi olla lapselle ahdistavaa kun oppii että tupakointi on haitallista, vaarallista ja jopa tappavaa ja näkee kuitenkin vanhemman (itselle tärkeän ihmisen) polttavan. Voi olla pienelle lapselle ahdistava kokemus ja sitä ei kannata vähätellä.

Naulakossakin voi roikkua tupakoija vaatteet lapsen vaatteiden vierellä ja siitä siirtyy kemikaaleja myös lapsen vaatteisiin ja siitä lapseen. Ja harva pesee kätensä tupakoinnin jälkeen niin siitäkin siirtyy kemikaaleja lapseen esineiden tai suoran kosketuksen kautta. Voi olla tupakoitsijalle vaikea hyväksyä oma haitallisuus?

Mutta turha kai vängätä tupakoinnista ja sen haitallisuudesta kun lopulta tämän ketjun aihe on parisuhteen ongelmat joten tunteet ovat enempi asiaan liittyviä.

Ja nyt AP. on varmaan alkuvaiheen "shokissa" jossa tunteet todella pinnalla. Voi olla että vähän helpottaa ajan myötä, mutta voi olla että tunne jää pinnan alle kytemään ja joku muu ristiriita laukaisee rytinällä kaikki tunteet ulos. Siksi on merkityksellistä puida asia nyt kunnolla eikä antaa myrkyttää (hehehe) parisuhdetta pikkuhiljaa.

 

[Wilderness]

No jos siitä on nimenomaan sovittu niin ehkä voi tuntea olonsa petetyksi mutta muuten kyllä kuulostaa ylireagoinnilta.

Sivuutan nyt tuon lapsen "vahingoittamisen" kun siitä on vaikea mitään faktaa saada.

"Tupakointi ei vahingoita vain sinua vaan myös läheisiäsi. Passiivinen tupakointi altistaa samoille riskeille kuin itse tupakointikin – ja vaikka yrittäisit olla kuinka varovainen, tupakan myrkkyjä kulkeutuu lähes väistämättä mukanasi läheisten hengitettäväksi. Etenkin lapsille passiivinen tupakointi on erityisen haitallista, sillä se lisää riskiä menehtyä kätkytkuolemaan, sairastua astmaan ja kärsiä allergioista sekä keuhkoinfektioista. Lisäksi yli 70 % lapsista pelkää, että heidän vanhempansa kuolee tupakoinnin seurauksena.


Tupakoimalla siirrät tapasi myös helposti jälkipolville, sillä tupakoivien vanhempien lapset tupakoivat aikuisina kaksi kertaa muita todennäköisemmin. Kun lopetat tupakan polton, suojelet läheisiäsi tupakoinnin haitoilta ja sinulle jää enemmän aikaa ja energiaa perheellesi." Kopioitu täältä

Lisäksi passiivisen tupakoinnin haitoista löytyy vaikka kuinka paljon faktatietoa netistä, jos haluaa etsiä.

Aiheeseen liittyen niin onhan tuo hiukan ongelmallista. Ja nimeonmaa se, että ottaa lapsen mukaansa, kun lähtee röökille.

Kuten @jeppejehu tuossa yläpuolella mainitsi niin tärkeintä on nyt ensin rauhoittua asiassa, jotta pystyy keskustelemaan aiheesta rakentavasti ilman että se räjähtäisi käsiin.

 

[Koirien tekohampaat]

Kiitokset näkemyksistä, vinkeistä yms.

Juteltiin vaimon kanssa, tai oikeastaan vaimo antoi ymmärtää, että haluaa puhua ja minä kysyin vain, että mikä mättää.
Lyhyesti sanottuna vaikuttaa siltä, että lievää masennusta on ollut jo jonkin aikaa ja lähestyvä 30v syntymäpäivä painaa mieltä. Asiaa ei ole myöskään auttanut se, että olen tehnyt todella pitkiä työpäiviä keväästä lähtien ja hän on ollut vain lapsen kanssa.
Tupakointi on auttanut hetkellisesti, mutta totesi, että pakko lopettaa. Myönsi myös, että ei ajatellut kovin kirkkaasti noina kertoina, kun otti lapsen mukaan.

Epäilykset mahdollisesta pettämisestä on hälvenneet, eikä ne edes kovin vahvat olleet muutenkaan, vaikka näin saattoi minun aiemmista viesteistä ymmärtää.
Oikeastaan vaimo on epäillyt, että minä kävisin vieraissa, kun olen niin paljon pois kotoa.

En edelleenkään ymmärrä omaa reaktiota ja miksi se oli niin voimakas. Yleensä juuri mikään ei minua hetkauta. Ensimmäisen viestin kirjoitin tunnekuohun vallassa ja jos olisin ollut edes vähän rauhallisempi, niin olisi jäänyt kirjoittamatta.

Vähän vielä asian sivusta. Mun isäukko poltti ja ryyppäsi paljon ja äiti ei ollenkaan. Meikäläinen ei ole koskaan polttanut, eikä alkoholikaan oikein maistu, mutta mun sisko lähti päinvastaiselle linjalle. On kyllä lopettanut nyt.

 

[Ponsu]

Kiitokset näkemyksistä, vinkeistä yms.

Juteltiin vaimon kanssa, tai oikeastaan vaimo antoi ymmärtää, että haluaa puhua ja minä kysyin vain, että mikä mättää.
Lyhyesti sanottuna vaikuttaa siltä, että lievää masennusta on ollut jo jonkin aikaa ja lähestyvä 30v syntymäpäivä painaa mieltä. Asiaa ei ole myöskään auttanut se, että olen tehnyt todella pitkiä työpäiviä keväästä lähtien ja hän on ollut vain lapsen kanssa.
Tupakointi on auttanut hetkellisesti, mutta totesi, että pakko lopettaa. Myönsi myös, että ei ajatellut kovin kirkkaasti noina kertoina, kun otti lapsen mukaan.

Epäilykset mahdollisesta pettämisestä on hälvenneet, eikä ne edes kovin vahvat olleet muutenkaan, vaikka näin saattoi minun aiemmista viesteistä ymmärtää.
Oikeastaan vaimo on epäillyt, että minä kävisin vieraissa, kun olen niin paljon pois kotoa.

En edelleenkään ymmärrä omaa reaktiota ja miksi se oli niin voimakas. Yleensä juuri mikään ei minua hetkauta. Ensimmäisen viestin kirjoitin tunnekuohun vallassa ja jos olisin ollut edes vähän rauhallisempi, niin olisi jäänyt kirjoittamatta.

Vähän vielä asian sivusta. Mun isäukko poltti ja ryyppäsi paljon ja äiti ei ollenkaan. Meikäläinen ei ole koskaan polttanut, eikä alkoholikaan oikein maistu, mutta mun sisko lähti päinvastaiselle linjalle. On kyllä lopettanut nyt.

Näin se todennäköisin syy selvisi. Hyvä näin!
Minä en ole millään tasolla psykologi, mutta olen siinä käsityksessä, (ja tästä löytyy ihan tutkittuakin tietoa) että lapsuudesta johtuu aika pitkälti meidän käyttäytyminen. Jos isäsi ryyppäsi ja tupakoi ja äitisi ei. Voisiko olla, että olet lapsena samaistunut äitiisi tässä suhteessa ja näin ollen ne ehkä jopa ällöttävät tunteet tupakoinnista ja alkoholin käytöstä nousivat pintaan?

Tsemppiä jatkoon!

 

[?..]

Eniten olisin huolissani kyvyttömyydestä hallita tunteita. Otetaan järjettömät pultit ihan turhista asioista. Tuosta kannattaa puhua ammattilaisen kanssa. Voi nimittäin johtaa todella traagisiin lopputuloksiin jos menee överiksi.

 

[Ponsu]

Eniten olisin huolissani kyvyttömyydestä hallita tunteita. Otetaan järjettömät pultit ihan turhista asioista. Tuosta kannattaa puhua ammattilaisen kanssa. Voi nimittäin johtaa todella traagisiin lopputuloksiin jos menee överiksi.

Tämäkin on kyllä totta.

 

[jeppejehu]

Eniten olisin huolissani kyvyttömyydestä hallita tunteita. Otetaan järjettömät pultit ihan turhista asioista. Tuosta kannattaa puhua ammattilaisen kanssa. Voi nimittäin johtaa todella traagisiin lopputuloksiin jos menee överiksi.

Öö, ihan normaalia on että välillä hermostuu, ja AP vielä pystyi vähän edes purkamaan tuntojaan tänne kirjoittamalla. Ongelmahan se olisi jos olisi vaikka alkanut vaimoa pieksemään kun ei osaa tunteita käsitellä. Ja todellakaan ei ole tarvetta millekään asiantuntijalle mennä puhumaan

AP kertoi tehneensä keväästä paljon töitä, ehkä se on voinut kuormittaa pikkuisen? Stressaantuneena tunteet voidaan kokea vähän vahvemmin. Ja tunteiden tuloa ei voi oikein hallita, tunteet eivät toimi logiikan mukaan. Tunteita voi kyllä vähän säädellä, mutta siinä menee vähän aikaa ja vaatii harjoittelua.

Tuollaiset epävarmuuden ja pelon tunteet on aivojen puolustuskeino vaaraa vastaan, ne tulee jo ennen kuin havaitset ne ja sitten sinulla onkin jo hormoneja kroppa täynnä joiden tarkoitus on valmistaa sut esim. pakenemaan tai hyökkäämään. Evoluution tulos.

 

[Dr. Who]

Kiitokset näkemyksistä, vinkeistä yms.

Juteltiin vaimon kanssa, tai oikeastaan vaimo antoi ymmärtää, että haluaa puhua ja minä kysyin vain, että mikä mättää.
Lyhyesti sanottuna vaikuttaa siltä, että lievää masennusta on ollut jo jonkin aikaa ja lähestyvä 30v syntymäpäivä painaa mieltä. Asiaa ei ole myöskään auttanut se, että olen tehnyt todella pitkiä työpäiviä keväästä lähtien ja hän on ollut vain lapsen kanssa.
Tupakointi on auttanut hetkellisesti, mutta totesi, että pakko lopettaa. Myönsi myös, että ei ajatellut kovin kirkkaasti noina kertoina, kun otti lapsen mukaan.

Epäilykset mahdollisesta pettämisestä on hälvenneet, eikä ne edes kovin vahvat olleet muutenkaan, vaikka näin saattoi minun aiemmista viesteistä ymmärtää.
Oikeastaan vaimo on epäillyt, että minä kävisin vieraissa, kun olen niin paljon pois kotoa.

En edelleenkään ymmärrä omaa reaktiota ja miksi se oli niin voimakas. Yleensä juuri mikään ei minua hetkauta. Ensimmäisen viestin kirjoitin tunnekuohun vallassa ja jos olisin ollut edes vähän rauhallisempi, niin olisi jäänyt kirjoittamatta.

Vähän vielä asian sivusta. Mun isäukko poltti ja ryyppäsi paljon ja äiti ei ollenkaan. Meikäläinen ei ole koskaan polttanut, eikä alkoholikaan oikein maistu, mutta mun sisko lähti päinvastaiselle linjalle. On kyllä lopettanut nyt.

Naiset ja stressaamassa 30v synttäreistä niin klassista

Kyllä se sitten helpottaa täällä 40v yläpuolella

 

[Mstislav]

Naiset ja stressaamassa 30v synttäreistä niin klassista

Kyllä se sitten helpottaa täällä 40v yläpuolella

Ei muuten helpota, sitten tulee seuraavaksi ne 45v, 50v, 55v ... !

Ja jos oikein tylsäksi menee, niin ainahan sitä (naiset) voi välillä polkaista uuden kriisin aluille, ihan mistä vaan, - mistä nyt milloinkin sattuu tuulemaan ?

 

[Dr. Who]

Ei muuten helpota, sitten tulee seuraavaksi ne 45v, 50v, 55v ... !

Ja jos oikein tylsäksi menee, niin ainahan sitä (naiset) voi välillä polkaista uuden kriisin aluille, ihan mistä vaan, - mistä nyt milloinkin sattuu tuulemaan ?

Onneksi oma emäntä vihaa kriisejä...

 

[Markqq]

Tässä kun miettinyt syntyjä ja syviä viime aikoina niin ehdottomasti parisuhteen tärkein asia on se, että on sujut itsensä kanssa. Osaa olla onnellinen yksin, omassa kropassa sekä fyysisesti että henkisesti. Tällöin hyvä itsetunto kukoistaa ulospäin ja voi antaa rakkautta toiselle sekä kaikki muukin yhteiselo pienistä asioista seksiin vain toimii.

Tottakai elämän tilanteet muuttuu ja parisuhde ei ole aina ruusuilla tanssimista, mutta pohjimmiltaan lähtökohtana on edelleen se sama.

Omat kriisit heijastaa sitten helposti puolisoon joka ei ole syyllinen niihin, ellei oikeasti ole tehnyt jotain tai jättänyt jotain tekemättä mistä on aiheellista sanoa.

Ties kuinka moni hyvä suhde kaatuu siihen kun on itsetunto-ongelmia.

Turhat hyökkäykset ja riidat vain passivoi asioita ja aiheuttaa päinvastaiset reaktiot.

Lisään vielä, että parisuhde on taas oiva kenttä kehittyä itsensä osalta. Kannustava puoliso ja halu tehdä esim elämäntapamuutoksia yhdessä. Jne.. Moni ei vain tajua, että asiat lähtee itsestään, ei toisesta. Niinkuin useimmat riidatkin.

Niin ja oman egon pudottaminen sekä myötätunto toista kohtaan. Lisäksi vielä välillä sellainen aikuisten lapsimainen leikki. Ainakin itselläni näillä eväillä pysyy seksihalut korkealla.