Parisuhteen kiemurat

[Kvarkki]

Yleensä se toinen suljetaan "ulos", kun erotaan. En tiedä mitä oot kysellyt, mutta katsos uusilla silmillä viestit vielä... Kuuluuko ne asiat oikeasti sulle?

 

[J45U]

Yleensä se toinen suljetaan "ulos", kun erotaan. En tiedä mitä oot kysellyt, mutta katsos uusilla silmillä viestit vielä... Kuuluuko ne asiat oikeasti sulle?

Eiköhän lasten asiat kuulu etenkin yhteishuoltajuudessa molemmille...
Jos haluaa esim soittaa lapselle, tietää missä äiti asuu ts. lapset hänen hoitovuorollaan jne.

 

[Ponsu]

Eiköhän lasten asiat kuulu etenkin yhteishuoltajuudessa molemmille...
Jos haluaa esim soittaa lapselle, tietää missä äiti asuu ts. lapset hänen hoitovuorollaan jne.

Onnittelut yhteishuoltajuudesta ja tsemppiä!

 

[elmo]

Ihan vain tilannepäivitystä: voi ttu.
Asiat menee entistä uskomattomammiksi. Tapahtuu lisää sellaista, mitä en olisi ikinä voinut kuvitella exästä.
Lapsia se ei todellakaan laita etusijalle puhumattakaan, että mitenkään kunnioittaisi minua vanhempana tai ihmisenä.
Ihminen, joka oli aina niin "varovainen", ajatteli toisia ja vältteli ristiriitoja, niin nyt kun sitä yhteistoimintaa tarvittaisiin enemmän kuin koskaan, niin viimeiset 3kk, olleet sellaista perseilyä, että oksat pois...

Älyttömän itsekästä toimintaa ja mikä pahinta, niin oikein mitään ei kerrota ja suljetaan ulkopuolelle.
Puheluihin tai viesteihin ei vastata, mutta silti se omien tarpeiden mukaan soittelee ja laittaa viestiä?
Ihan tun käsittämätöntä...

Onneksi on löytynyt seuraa ja tukea, joille voi jutella asiasta tai unohtaa kokonaan edes hetkeksi.
Ja kaikista neuvoista huolimatta katson omaksi parhaaksi viritellä uutta, koska tiedän mitä haluan ja olen mahdollisesti löytänyt sellaista.

Lopuksi täytyy myöntää, ettei exä ollut lainkaan väärässä tietyistä kipukohdista.
Itselle ne eivät vain olleet niin suuria asioita, mutta jotka näen nyt eri tavalla ja valossa, mikä on ollut ehdottamasti parasta tässä myrskynsilmässä.
Se on ollut ihan hemmetin siistiä havaita, että kuinka helppoa voikaan olla jonkun "sopivan" kanssa ja samalla auttaa "ymmärtämään" myös sitä, että miten joku voi lähteä jonkun sellaisen matkaan.

Edelleenkään en kuitenkaan pidä siitä "namusedästä" ja tavallaan jopa pelkään lasten puolesta.
Ne sen sairaat jutut, "erakkoluonne", melko psyko profiilikuva jne. antavat vain tietynlaisen vaikutelman, jolle en mahda mitään...

Propsit kun tulit heittämään updatet tilanteeseen!

Aika ikävää jos tilanne on tuohon pisteeseen mennyt. Teillä kuitenkin oli aika nuori muksu? Niin tekemisissä joudutte olemaan ja pitkään... Omalta osalta kannattaa yrittää vaan niellä kaikki eikä heijastaa takaisin kun ei siinä kierteessä voi voittaa. Kai saitte talous puolen hoidettua ennen kuin tilanne meni tuohon vai onko vielä hommat auki :O?

Kun ei voi yhtään tarkemmin tietää mitä kukin on tehnyt niin paha sanoa yhtään mitään. Siinä vaiheessa kuitenkin kun se parisuhde vetelee viimeisiä ei enää voi angstata ja suuttua samalla tavalla kuin parisuhteessa jossa asiat sitten parhaimmillaan sovitaan samana iltana sovintoseksillä. Raja menee siinä varmaan aika tarkalleen kun ei asuta enää saman katon alla. Jos siihen mennessä ei ole saanut rauhaa omassa päänupissa kysymyksiltä ja muilta niin uskon, että on vaikeaa.

Oikeen muuta ei osaa tällee sivusta sanoa. Jos sulla on kerran jo laastari niin tilitä sinne suuntaan pahaa oloa ja yritä tulla sen exän kanssa toimeen mahdollisimman kevyellä kommunikaatiolla. Laastareita tulee ja menee, se sun muksujen äiti tulee olemaan koko elämäsi siinä rinnalla, yritä muistaa se!

Omalla kohdalla sain asian taputeltua ennen tuota pois muuttoa ja sen jälkeen oli helppo olla kiinnostumatta yhtään mistään. Nykyään välillä tulee ihan frendinä pitkäänkin juteltua ihan muista asioista kuin lapsista.

 

[Markqq]

Asiat keskusteltu läpi jo ja kaikki hyvin. Tietty turhautuneisuus oli purkautunut. Tässäkin tämä kommunikointi. Meillä ainostaan takkuaa se, että ajatellaan eri tavoin ja ei olla vielä löydetty sitä kultaista keskitietä sen molempien ymmärtämisen suhteen Mut eikös mies ja nainen olevatkin eri planeetalta.

Tuli muuten mieleen sellainen asia, että mun mielestäni ei ole yhtään huono pienesti ohjailla toista ennen seksiä tai sen suhteen. Pieniä asioita, mutta ei aina pääse toisen pään sisälle. Spontaani paneminen on sitten oma juttunsa, mutta halut ei aina kohtaa.

Jos molemmat pääsee siihen moodiin ja se on menoa, niin tuolloin ei sanoja paljoa tarvitse. Homma toimii, seksi fantastista ja molemminpuolin antavaa.

Mutta se mitä tapahtuu ennen sitä, "ohjattua lämmittelyä" kutsuisinko. Kertoo mitä haluaa tai tarvitsee. Myös molemmin puolin se hyvän tarjoaminen. Kyllä sitä tulee tehtyä yhtä sun toista (parantamisen varaa löytyy aina jossain, kukaan ei tee täydellisesti), mutta jos tulee torjutuksi sen takia että koskettaa väärin, huonosti tai jotain muuta, se tuo sitä epävarmuutta sen suhteen. Siksi jatkuva avoin kommunikointi ja suoraan kertoo mitä haluaa tai tarvitsee. Toki sitä sitten mielellään vain rentouttaa kumppanin ja tyydyttää toisen tarpeet.

Loppupeleissä hyvin yksinkertaisia asioita. Luulen, että kun sitä vaan on aloitteellinen näissä niin nämäkin hommat alkaa sujuu luontevasti!

Joka tapauksessa 6kk toimi seksi niin hyvin, että oli jotenki oletettavaa jossain välissä tulee näitä pikkujuttuja kun se suurin huuma alkaa laskemaan.

 

[J45U]

Niinhän siinä sitten kävi, että vain viikko eri osoitteissa, niin lapsille esitellään uusi kumppani.
Siis kun eivät ole vielä sisäistäneet edes eroa ja esittävät mitä erikoisempia kysymyksiä, niin sitten tuodaan vielä uusia ihmisiä hämmentämään lisää?

Eikä mistään mitään ennakkotietoa, vaikka aiemmin keskusteltu, ettei nyt ainakaan 6 kk esitellä yhtään ketään ja silloinkin sovitaan asiasta.

On kyllä niin peräsimestä suoraan sanottuna...

 

[Kvarkki]

Keskusteltu ei varmaan ole sama kuin sovittu Varsinkin jos sinä "keskustelit" ja exä ei jaksanut kuunnella. Sori, että kiusaan sinua näillä, mutta kuulostat olevan juuri sellaisessa mielentilassa, että mitä tahansa ex tekee, niin se on väärin (riippumatta miten asiat oikeasti on). Ei vihaamisesta ainakaan minulle aikanaan mitään iloa ollut.

(Minusta 6 kk ja erikseen sopien kuulostaa yritykseltä kontrolloida exää lasten kautta. Toki jokaista yhden illan hoitoa ei tarvitse lapsille näyttää.)

 

[Ponsu]

Niinhän siinä sitten kävi, että vain viikko eri osoitteissa, niin lapsille esitellään uusi kumppani.
Siis kun eivät ole vielä sisäistäneet edes eroa ja esittävät mitä erikoisempia kysymyksiä, niin sitten tuodaan vielä uusia ihmisiä hämmentämään lisää?

Eikä mistään mitään ennakkotietoa, vaikka aiemmin keskusteltu, ettei nyt ainakaan 6 kk esitellä yhtään ketään ja silloinkin sovitaan asiasta.

On kyllä niin peräsimestä suoraan sanottuna...

Aika vaikea sinun on vaikuttaa asiaan. Suosittelen vielä kuitenkin nielemään kiukkua, koska teillä on aika paljon yhteisiä asioita selvitettävänä. Kaikki tuommoiset riippuu aina tilanteesta, mutta 6kk tuntuu aika pitkältä ajalta ja viikko taas todella lyhyeltä.

 

[Ihime]

(Minusta 6 kk ja erikseen sopien kuulostaa yritykseltä kontrolloida exää lasten kautta. Toki jokaista yhden illan hoitoa ei tarvitse lapsille näyttää.)

Tuo 6kk ehkä turha jyrkkä, mutta pitäisi sitä tajuta lasten antaa soveltua tilanteeseen rauhassa ennen kuin tuo uusia ihmisiä soppaan mukaan. Itse yksin huoltajana odotin aina melko pitkään ennen kuin esittelin lapsukaiselle uutta "tyttö ystävää", varsinkin kun poika oli pienempi.

Omassa tapauksessa potkin silloisen avokin pois kotoa kun alko olemaan sen verran sekavaa toimintaa, taisi mennä viikko ja asu jo uuden ukon kanssa. Ovat kyllä edelleen yhdessä näin 14 vuoden jälkeen, että taisi vain heti osua kohdalleen, tai sitten oli ollut jo suhde poikimassa taustalla. Olin jo niin kyllästynyt ihmiseen että ei oikeastaan kiinostanut kumpi oli kyseessä. Poika oli silloin vielä alle 1 vuotias niin ei onneksi oikein tajunnu mitä tapahtuu ja minä muutenkin olin melkolailla vastuussa hoidosta/kasvatuksesta niin juurikaan ei mikään muuttunut. Äitiä ei juuri kiinostanut nähdä poikaa ja piti itse soitellä välillä että oisko mitään jos poikaa näkisit, varsinkin oli surullista pojan kasvaessa ja kysellessä miksei näe äitiä koskaan. Nyt tuossa jännästi alkoi pari vuotta sitten kiinostamaan poika enemmän ja että pitäisi saada heidän luokseen asumaan. Ovat persaukista porukkaa ja oli jostain kuullut että minulla on uusi ihan hyvä tuloinen työ = elarit mielessä.

 

[J45U]

Keskusteltu ei varmaan ole sama kuin sovittu Varsinkin jos sinä "keskustelit" ja exä ei jaksanut kuunnella. Sori, että kiusaan sinua näillä, mutta kuulostat olevan juuri sellaisessa mielentilassa, että mitä tahansa ex tekee, niin se on väärin (riippumatta miten asiat oikeasti on). Ei vihaamisesta ainakaan minulle aikanaan mitään iloa ollut.

(Minusta 6 kk ja erikseen sopien kuulostaa yritykseltä kontrolloida exää lasten kautta. Toki jokaista yhden illan hoitoa ei tarvitse lapsille näyttää.)

Minusta taas vaikuttaa siltä, että hän tarkoituksella tekee kaiken toisin kuin on sovittu tai kuten on itse sanonut tai on yleisesti katsottu hyväksi menettelyksi.
Hän on tässä ollut muka se joka ajattelee kaikkia muita kuin itseään, mutta käytäntö vaikuttaa olevan eri.

Ja mielestäni se ei ole "kaikki exän tekeminen", jos hän vaatii oikeudettomasti rahaa tai esittelee lapsille uusia ihmisiä, kun erokaan ei ole heille vielä selvillä.
Ihmisten elämässä on aika paljon muutakin, mutta nyt kun otit puheeksi, niin noiden em. tapahtumien lisäksi hän on nyt määrässä, että mitä saa tehdä lasten kanssa ja miten.
Eli erosta ei tarvinnut edes selvitä, kun on jo määrämässä siitä, että noustaanko sunnuntaina klo 8 pyhäpukuun vai voiko rötvätä sängyssä ja puikkelehtia pyjamassa.

EDIT: Ja aika herkästi vedät kyllä kontrollointiin ja muuhun äärimmäisyyteen. En luonnollisestikaan sopisi sellaista mihin en itsekään voisi tai olisi valmis sitoutumaan.
Tässä on kuitenkin nyt aika selvästi havaittavissa se, että kuka yrittää kontrolloida ja ketä, kun kaikessa ajetaan ylitse ja jätetään ulkopuolelle.

 

[Jurppii]

Minusta taas vaikuttaa siltä, että hän tarkoituksella tekee kaiken toisin kuin on sovittu tai kuten on itse sanonut tai on yleisesti katsottu hyväksi menettelyksi.
Hän on tässä ollut muka se joka ajattelee kaikkia muita kuin itseään, mutta käytäntö vaikuttaa olevan eri.

Ja mielestäni se ei ole "kaikki exän tekeminen", jos hän vaatii oikeudettomasti rahaa tai esittelee lapsille uusia ihmisiä, kun erokaan ei ole heille vielä selvillä.
Ihmisten elämässä on aika paljon muutakin, mutta nyt kun otit puheeksi, niin noiden em. tapahtumien lisäksi hän on nyt määrässä, että mitä saa tehdä lasten kanssa ja miten.
Eli erosta ei tarvinnut edes selvitä, kun on jo määrämässä siitä, että noustaanko sunnuntaina klo 8 pyhäpukuun vai voiko rötvätä sängyssä ja puikkelehtia pyjamassa.

Mä en näe tässä kuin kaksi vaihtoehtoa:

a) otat lakimiehen, yhteyttä lastenvalvojaan tms. ja haet yksinhuoltajuutta
b) alat diilaamaan with it

Jos nainen muka tekee provosoidakseen niin provoisoitumalla tuotat hänelle tyydytystä ja palkitset perseilyn

 

[Ponsu]

Minusta taas vaikuttaa siltä, että hän tarkoituksella tekee kaiken toisin kuin on sovittu tai kuten on itse sanonut tai on yleisesti katsottu hyväksi menettelyksi.
Hän on tässä ollut muka se joka ajattelee kaikkia muita kuin itseään, mutta käytäntö vaikuttaa olevan eri.

Ja mielestäni se ei ole "kaikki exän tekeminen", jos hän vaatii oikeudettomasti rahaa tai esittelee lapsille uusia ihmisiä, kun erokaan ei ole heille vielä selvillä.
Ihmisten elämässä on aika paljon muutakin, mutta nyt kun otit puheeksi, niin noiden em. tapahtumien lisäksi hän on nyt määrässä, että mitä saa tehdä lasten kanssa ja miten.
Eli erosta ei tarvinnut edes selvitä, kun on jo määrämässä siitä, että noustaanko sunnuntaina klo 8 pyhäpukuun vai voiko rötvätä sängyssä ja puikkelehtia pyjamassa.

Meinasin jo edelliseen kommentoida... Taisi olla, että halusi vielä saman katon alla asuessa myötäillä kaikessa, että voi paremmin tapella kun asutte eri osoitteissa. Typerää, mutta toisaalta aika inhimmillistä.

Ehdotan sitä lakimies-akselia, ettei tule a) sanottua itse mitään typerää/ajattelematonta ja b)homma menee parhaalla mahdollisella tavalla sinun kannaltasi. Ainakin tuo rahapuoli on semmoinen, mikä varmaan olisi hyvä saada ns. mahdollisimman oikein.

 

[J45U]

Mä en näe tässä kuin kaksi vaihtoehtoa:

a) otat lakimiehen, yhteyttä lastenvalvojaan tms. ja haet yksinhuoltajuutta
b) alat diilaamaan with it

Jos nainen muka tekee provosoidakseen niin provoisoitumalla tuotat hänelle tyydytystä ja palkitset perseilyn

En ole provosoitunut enkä aiokaan. En kuitenkaan ymmärrä, että miten joku saisi määräillä lasten edun hinnalla lasten ja toisten elämästä? Tai miksi pitäisi vain deal with it...
Olen ottanut perheneuvolaan yhteyttä.

 

[namlepo]

Semmosta se on. Emännilllä on uusi tiedossa jo siinä vaiheessa, kun erotaan. Vituttaa ja kyrpiihän se. Itellä kävi sama homma 10v sitten ja onhan tuo vitutus siitä jo helpottanut. Lapsethan siitä kärsi ja toisen tunne elämä ei oo kehittynyt oikein. mutta aina ei voi voittaa. Ja exien ei pillin mukaan ei tartte enää tanssia. Kotona teet lastesi kanssa mitä huvittaa.

 

[Jurppii]

En ole provosoitunut enkä aiokaan. En kuitenkaan ymmärrä, että miten joku saisi määräillä lasten edun hinnalla lasten ja toisten elämästä? Tai miksi pitäisi vain deal with it...
Olen ottanut perheneuvolaan yhteyttä.

OIethan sä provosoitunut, sen nyt näkee näistä viesteistäkin. Miten hyvin sitten peität sen ja hillitset itsesi naisen edessä on eri juttu. Luultavasti kuitenkin huomauttelet näistä "väärin toimimisista" hänelle.

 

[J45U]

OIethan sä provosoitunut, sen nyt näkee näistä viesteistäkin. Miten hyvin sitten peität sen ja hillitset itsesi naisen edessä on eri juttu. Luultavasti kuitenkin huomauttelet näistä "väärin toimimisista" hänelle.

No tuskin se on provosoitumista, jos puhuu asioista ja hakee neuvoa? Käsittääkseni provoisoituminen tarkoittaisi jotain vähintään yhtä typeriä vastaliikkeitä?
Pyrin kuitenkin selvittämään nämä asiat nyt sillä tavoin kuin ne kuuluisi ilman mitään suurempaa draamaa enkä ole siitä syystä maininnut näistä seikoista hänelle.

Tosin, kun alkoi tuota elämäntapa- ja kasvatuspolitiikkansa esittelemään, niin ajattelin vastata, että mites nämä viimeaikaiset tapahtumat istuvat siihen.
Tiedän toki jo, että vastaus tulee olemaan tyyliin "no ei niillä ole väliä" tai vääntää jotenkin minun syyksi, etten ole jotain tehnyt tmv.

 

[Jurppii]

Tosin, kun alkoi tuota elämäntapa- ja kasvatuspolitiikkansa esittelemään, niin ajattelin vastata, että mites nämä viimeaikaiset tapahtumat istuvat siihen.
Tiedän toki jo, että vastaus tulee olemaan tyyliin "no ei niillä ole väliä" tai vääntää jotenkin minun syyksi, etten ole jotain tehnyt tmv.

Tai mitä jos et? Älä palaa teihin, teidän eroon jne. Mennyt on mennyttä.

 

[Kvarkki]

Minusta taas vaikuttaa siltä, että hän tarkoituksella tekee kaiken toisin kuin on sovittu tai kuten on itse sanonut tai on yleisesti katsottu hyväksi menettelyksi.
Hän on tässä ollut muka se joka ajattelee kaikkia muita kuin itseään, mutta käytäntö vaikuttaa olevan eri.

Ja mielestäni se ei ole "kaikki exän tekeminen", jos hän vaatii oikeudettomasti rahaa tai esittelee lapsille uusia ihmisiä, kun erokaan ei ole heille vielä selvillä.
Ihmisten elämässä on aika paljon muutakin, mutta nyt kun otit puheeksi, niin noiden em. tapahtumien lisäksi hän on nyt määrässä, että mitä saa tehdä lasten kanssa ja miten.
Eli erosta ei tarvinnut edes selvitä, kun on jo määrämässä siitä, että noustaanko sunnuntaina klo 8 pyhäpukuun vai voiko rötvätä sängyssä ja puikkelehtia pyjamassa.

EDIT: Ja aika herkästi vedät kyllä kontrollointiin ja muuhun äärimmäisyyteen. En luonnollisestikaan sopisi sellaista mihin en itsekään voisi tai olisi valmis sitoutumaan.
Tässä on kuitenkin nyt aika selvästi havaittavissa se, että kuka yrittää kontrolloida ja ketä, kun kaikessa ajetaan ylitse ja jätetään ulkopuolelle.

Jurppii tuossa jo totesikin melkein kaiken oleellisen. Kyllä näistä sun viesteistäs paistaa läpi se, että vanhoilla korteilla yrität uudessa tilanteessa mennä eteenpäin ja lunta tulee tupaan, kun toinen ei tykkää. Parisuhteessa kuitenkin menee paljon komentelua yms. säätämistä läpi verrattuna "ventovieraaseen" ihmiseen. Teidän yhteinen historia vielä raastaa esille kaikki mahdolliset pikkujutut. Tuo "puhuminenkin" on vähän niin ja näin, ilmeisesti sinulla olisi tarve huomattavasti enemmän kommunikoida toisen kanssa. Puheet minimiin ja vain välttämättömät asiat sovitaan lyhyin viestein. Tuosta rahastakin ihan turhaa asiaa teet, älä ainakaan mene väittämään ettei oikeutta ole. Ulkopuolisen silmin ne vaatimukset ovat täysin perusteltuja, kun omistussuhde oli 50/50. Itse olet maksanut ylimääräistä suhteen aikana.

 

[J45U]

Jurppii tuossa jo totesikin melkein kaiken oleellisen. Kyllä näistä sun viesteistäs paistaa läpi se, että vanhoilla korteilla yrität uudessa tilanteessa mennä eteenpäin ja lunta tulee tupaan, kun toinen ei tykkää. Parisuhteessa kuitenkin menee paljon komentelua yms. säätämistä läpi verrattuna "ventovieraaseen" ihmiseen. Teidän yhteinen historia vielä raastaa esille kaikki mahdolliset pikkujutut. Tuo "puhuminenkin" on vähän niin ja näin, ilmeisesti sinulla olisi tarve huomattavasti enemmän kommunikoida toisen kanssa. Puheet minimiin ja vain välttämättömät asiat sovitaan lyhyin viestein. Tuosta rahastakin ihan turhaa asiaa teet, älä ainakaan mene väittämään ettei oikeutta ole. Ulkopuolisen silmin ne vaatimukset ovat täysin perusteltuja, kun omistussuhde oli 50/50. Itse olet maksanut ylimääräistä suhteen aikana.

En kyllä ymmärrä. Näinhän tässä on toimittukin ja exä on se joka komentelee tai yrittää?
En ole vielä tehnyt mitään muuta kuin tänne äimistellyt hänen toimiaan, mutta alkaa nämäkin kommentit välillä ihmetyttämään.
Hänhän kieltäytyi maksamasta tästä uudesta asunnosta, kun muutti vuokralle eli senkin te varmaan ymmärrätte niin, että ihan oikein ottaa laina, ostaa asunto ja sitten lähteä kiitämään maksamatta mistään mitään samalla, kun on vielä omia tavaroita säilössä asunnolla.

 

[Ile_26]

En kyllä ymmärrä. Näinhän tässä on toimittukin ja exä on se joka komentelee tai yrittää?
En ole vielä tehnyt mitään muuta kuin tänne äimistellyt hänen toimiaan, mutta alkaa nämäkin kommentit välillä ihmetyttämään.
Hänhän kieltäytyi maksamasta tästä uudesta asunnosta, kun muutti vuokralle eli senkin te varmaan ymmärrätte niin, että ihan oikein ottaa laina, ostaa asunto ja sitten lähteä kiitämään maksamatta mistään mitään samalla, kun on vielä omia tavaroita säilössä asunnolla.

Lakimieheen kai yhteyttä tai sitten yrität kerätä viestejä talteen missä kieltäytyy maksamasta osuuttaan? Tai enemmän tyydytystä tuo kun lastaat peräkärryyn sen tavarat ja jätät vuokra-asunnon eteen.

 

[KeljuK]

Hänhän kieltäytyi maksamasta tästä uudesta asunnosta, kun muutti vuokralle eli senkin te varmaan ymmärrätte niin, että ihan oikein ottaa laina, ostaa asunto ja sitten lähteä kiitämään maksamatta mistään mitään samalla, kun on vielä omia tavaroita säilössä asunnolla.

No tavarathan sun kannattaa sanoa aika tiukkaan että ne lähtee jos ei osallistu asunnon kuluihin. Toisaalta, pidä kirjaa hyvin tarkasti siitä että jos käy niin että asunto menee myyntiin että paljonko ex ehti maksaa lainaa sun kanssa ja paljonko on mennyt sun piikkiin. Ei se sen kummempaa ole.

 

[Mstislav]

Hänhän kieltäytyi maksamasta tästä uudesta asunnosta, kun muutti vuokralle eli senkin te varmaan ymmärrätte niin, että ihan oikein ottaa laina, ostaa asunto ja sitten lähteä kiitämään maksamatta mistään mitään samalla, kun on vielä omia tavaroita säilössä asunnolla.

Olet oikeassa, - ei se mene ihan näin, jos tämä uusi asunto on 50/50 -ja asuntolaina molempien nimissä.
Vastuista ja velvollisuuksista ei vain ilmoitusluontoisesti voi luistaa, -ja jättää taakseen, - vaikka muuttaisikin itse vuokralle.

Teidän kannattaisi mennä nyt yhdessä pankkiin, -ja sopia asuntolainaan maksuvapaata 6kk tai 12 kk, jolloin maksatte puoliksi pelkät korot. Tähän luulisi vastapuolella olevan edellytykset, -ja valmiutta ?
Samalla kannattaa käydä keskustelu siitä, mikä asunnon kohtalo tulevaisuudessa on, - laitatteko sen myyntiin, ja millä aikavälillä, -vai lunastatko toisen osuuden itsellesi ?

Siihen asti yhtiövastikkeen + muut asuntoon kohdistuvat laskut/kulut (sähkö-, vakuutus-, yms.) maksaa sitten se, joka asuntoon jää, -ja siellä vakituisesti asuu.

 

[hanbok]

Meillä on vähän semmonen ongelma, että vaimo tykkää mykkäkouluista. Koko homma tuntuu minusta yleensä täysin aiheettomalta ja provosoidun suuresti. Muutaman kerran yritän avata keskusteluyhteyttä, mutta sitten alkaa vituttaa niin paljon, että siirryn suosiolla toiseen huoneeseen nukkumaan ja käyn salilla, töissä ym. sanaakaan sanomatta. Kotona ollessa koodailen harrastusprojekteja tai luen kirjoja. Vaimoa sitten taas ottaa tuo pattiin ja koko homma pitkittyy aika lailla.

Eniten itseä ärsyttää se, että nämä melko usein ajoittuu perjantai-iltaan (en dokaa) tai loman alkuun. Toisin sanoen itse olen ajatellut vihdoinkin saavani vähän levätä ja että stressi helpottaa, mutta työstressi vaihtuukin vain parisuhdestressiin. Ei näitä ihan kauhean usein onneksi ole, mutta tyyliin 4-6 kertaa vuodessa. Olen koittanut usein sanoa, että eikö voisi vaan kommunikoida sanoin mikä on ongelma, mutta ei jostain syystä toimi.

Jotenkin tämä on johtanut sellaiseen tietynlaiseen kyynistymiseen tai miten sen pukisi sanoiksi. Oma rentoutuminen ja hyvä olo pitää löytää itsensä sisältä, eikä antaa sen riippua parisuhteesta.

 

[Ponsu]

Meillä on vähän semmonen ongelma, että vaimo tykkää mykkäkouluista. Koko homma tuntuu minusta yleensä täysin aiheettomalta ja provosoidun suuresti. Muutaman kerran yritän avata keskusteluyhteyttä, mutta sitten alkaa vituttaa niin paljon, että siirryn suosiolla toiseen huoneeseen nukkumaan ja käyn salilla, töissä ym. sanaakaan sanomatta. Kotona ollessa koodailen harrastusprojekteja tai luen kirjoja. Vaimoa sitten taas ottaa tuo pattiin ja koko homma pitkittyy aika lailla.

Eniten itseä ärsyttää se, että nämä melko usein ajoittuu perjantai-iltaan (en dokaa) tai loman alkuun. Toisin sanoen itse olen ajatellut vihdoinkin saavani vähän levätä ja että stressi helpottaa, mutta työstressi vaihtuukin vain parisuhdestressiin. Ei näitä ihan kauhean usein onneksi ole, mutta tyyliin 4-6 kertaa vuodessa. Olen koittanut usein sanoa, että eikö voisi vaan kommunikoida sanoin mikä on ongelma, mutta ei jostain syystä toimi.

Jotenkin tämä on johtanut sellaiseen tietynlaiseen kyynistymiseen tai miten sen pukisi sanoiksi. Oma rentoutuminen ja hyvä olo pitää löytää itsensä sisältä, eikä antaa sen riippua parisuhteesta.

Tuota se on välillä täälläkin. Mulla vaimo sanoi että kun teen kuten sinä (alan vaikka siivoamaan tai tekemään jotain) niin se aiheuttaa hänessä lisäkiukkua. Itselläni on ns. lehmän hermot, eikä minua helposti saa provosoitumaan, niin olen itsekin kokenut että ok, teen sitten tätä ja tuota. Olen kyllä kokeillut a) puhua b) halata c) kuunnella d) katsoa kysyvästi vieressä kun mököttää e)... eikä mikään oikein ole auttanut.
Olen kysynyt ”myrskyn laannuttua” että mitä olisi pitänyt tehdä, niin se vaihtelee joka kerta. Onneksi tätä on enää harvemmin. Huutais vaikka, mutta tuo mykkäkoulu ja tuhahtelu on kyllä ärsyttävää.
Jaksuhali sinne sinulle!

 

[Kan Dee Dokata]

Meillä on vähän semmonen ongelma, että vaimo tykkää mykkäkouluista. Koko homma tuntuu minusta yleensä täysin aiheettomalta ja provosoidun suuresti. Muutaman kerran yritän avata keskusteluyhteyttä, mutta sitten alkaa vituttaa niin paljon, että siirryn suosiolla toiseen huoneeseen nukkumaan ja käyn salilla, töissä ym. sanaakaan sanomatta. Kotona ollessa koodailen harrastusprojekteja tai luen kirjoja. Vaimoa sitten taas ottaa tuo pattiin ja koko homma pitkittyy aika lailla.

Eniten itseä ärsyttää se, että nämä melko usein ajoittuu perjantai-iltaan (en dokaa) tai loman alkuun. Toisin sanoen itse olen ajatellut vihdoinkin saavani vähän levätä ja että stressi helpottaa, mutta työstressi vaihtuukin vain parisuhdestressiin. Ei näitä ihan kauhean usein onneksi ole, mutta tyyliin 4-6 kertaa vuodessa. Olen koittanut usein sanoa, että eikö voisi vaan kommunikoida sanoin mikä on ongelma, mutta ei jostain syystä toimi.

Jotenkin tämä on johtanut sellaiseen tietynlaiseen kyynistymiseen tai miten sen pukisi sanoiksi. Oma rentoutuminen ja hyvä olo pitää löytää itsensä sisältä, eikä antaa sen riippua parisuhteesta.

Tuollainen puolison sanaton rankaisu kertomatta, mistä on kyse on oppikirjaesimerkki yhdestä henkisen väkivallan muodosta. Yleistä se kyllä on.

 

[Myrkky]

Meillä on vähän semmonen ongelma, että vaimo tykkää mykkäkouluista. Koko homma tuntuu minusta yleensä täysin aiheettomalta ja provosoidun suuresti. Muutaman kerran yritän avata keskusteluyhteyttä, mutta sitten alkaa vituttaa niin paljon, että siirryn suosiolla toiseen huoneeseen nukkumaan ja käyn salilla, töissä ym. sanaakaan sanomatta. Kotona ollessa koodailen harrastusprojekteja tai luen kirjoja. Vaimoa sitten taas ottaa tuo pattiin ja koko homma pitkittyy aika lailla.

Eniten itseä ärsyttää se, että nämä melko usein ajoittuu perjantai-iltaan (en dokaa) tai loman alkuun. Toisin sanoen itse olen ajatellut vihdoinkin saavani vähän levätä ja että stressi helpottaa, mutta työstressi vaihtuukin vain parisuhdestressiin. Ei näitä ihan kauhean usein onneksi ole, mutta tyyliin 4-6 kertaa vuodessa. Olen koittanut usein sanoa, että eikö voisi vaan kommunikoida sanoin mikä on ongelma, mutta ei jostain syystä toimi.

Jotenkin tämä on johtanut sellaiseen tietynlaiseen kyynistymiseen tai miten sen pukisi sanoiksi. Oma rentoutuminen ja hyvä olo pitää löytää itsensä sisältä, eikä antaa sen riippua parisuhteesta.

Tuohan kuulostaa ihan tulevalle avioerolle. Kun kommunikointi loppuu, ja muukin niin lusikat jakoon.

T kokemusasiantuntija

 

[FireFly Renaissance]

Keskusteltu ei varmaan ole sama kuin sovittu Varsinkin jos sinä "keskustelit" ja exä ei jaksanut kuunnella. Sori, että kiusaan sinua näillä, mutta kuulostat olevan juuri sellaisessa mielentilassa, että mitä tahansa ex tekee, niin se on väärin (riippumatta miten asiat oikeasti on). Ei vihaamisesta ainakaan minulle aikanaan mitään iloa ollut.

(Minusta 6 kk ja erikseen sopien kuulostaa yritykseltä kontrolloida exää lasten kautta. Toki jokaista yhden illan hoitoa ei tarvitse lapsille näyttää.)

Tai sitten se kuulostaa siltä, että ne lapset oikeasti kiinnostaa. Lapsethan ne erossa ovat yleensä ihan ensimmäiset ja usein jopa suurimmat kärsijät. Aikuinen toipuu vuosissa, lapsella menee vuosikymmeniä, eikä aina sittenkään.

 

[Stadilainen]

Näitä ketjuja kun lukee niin saa olla yhä tyytyväisempi että ei ole lapsia hankittu. Moni alkaa ajatella samoin ja tänään aiheesta juttua:

Elämä | Janina Haapaniemi, 33, ei halua lapsia, ja ulkopuolisten on vaikea ymmärtää sitä – ”Se on harmillisen leimattu valinta”, sanoo tutkija

Yli 700 HS:n lukijaa vastasi kyselyyn siitä, miten muut suhtautuvat siihen, ettei halua lapsia. Lapsettomuuden valinnut Janina Haapaniemi, 33, on tottunut suhtautumaan kyselyihin huumorilla, vaikka välillä kysymyksissä mennään syvälle henkilökohtaisuuksiin.

www.hs.fi

 

[nook]

Huh huh tuo mykkäkoulu? Kuinka kauan tuota sitten kestää per kerta?

 

[erihyva]

Huh huh tuo mykkäkoulu? Kuinka kauan tuota sitten kestää per kerta?

Ja tässä tapauksessa vielä kahden henkilön toimesta.

 

[Jurppii]

En voi käsittää, en ole kokenut, mutta en minäkään jäisi tunneiksi (päiviksi?) viereen silittelemään ja kyselemään että mikä sun on kulta (tai siis mitä mä oon nyt tehnyt)

 

[idkf]

Oletko koittanut sanoa ääneen tuota, että mykkäkoulu ärsyttää sinua suunnattomasti ja koet, että ainoa kohtuullinen keino noissa tilanteissa sinun näkökulmasta on heittää hanskat tiskiin ja alkaa tekemään omia juttuja? Mahdollinen teoria on kanssa, että eukko on rakennellut pilvilinnoja tylsässä arjessaan, että kun viikonloppu tai loma tulee niin on aikaa tehdä jotain ja sitten vituttaa kun työstressistä palautuva ukko ei ole kiinnostunut lähtemään mihinkään.

Toki voi olla, että jostain muustakin homma kiikastaa, mutta ei tuollainen päiväkausien riidoissa olo ole tervettä, vaan kyllä se täytyisi saman päivänä tai viimeistään aamulla saada selvitettyä.

 

[jefreitteri]

Naisethan aina sanoo, että pitää keskustella asioista.. Mykkäkoulu kun alkaa niin sanoo, että nythän sen olisi oiva paikka keskustelulle. Mutta tuleeko tässä nyt sitten vastaan se naisen logiikka..?

 

[Kan Dee Dokata]

Naisethan aina sanoo, että pitää keskustella asioista.. Mykkäkoulu kun alkaa niin sanoo, että nythän sen olisi oiva paikka keskustelulle. Mutta tuleeko tässä nyt sitten vastaan se naisen logiikka..?

Siinä tulee lähinnä lapsuuden perheessä opittu ongelmatilanteiden toimintamalli. Tuollainen ihminen jotenkin kuvittelee, että jos toinen oikeasti rakastaa, hänen tulisi osata lukea ajatuksia ilman puhettakin.

Sitten hän suuttuu silmittömästi, kun toinen ei siihen pysty. Sama ehto ei tietenkään päde häneen itseensä, kun asetelma on toisin päin.

Näitä naisia on todella paljon.

 

[Gilden]

Tuollainen puolison sanaton rankaisu kertomatta, mistä on kyse on oppikirjaesimerkki yhdestä henkisen väkivallan muodosta. Yleistä se kyllä on.

Tälläinen käytös kannattaa katkaista suhteessa heti alkuunsa ettei pääse muodostumaan tavaksi.

Jos kumppani ei suostu keskusteluyhteyteen ja haluaa tahallaan myrkyttää parisuhdetta henkisellä väkivallalla olisi valinta helppo, että haluaako itseään kunnioittavana miehenä tälläistä tahallista paskaa suvaita elämässään.

Kun kumppania kunnoittamattomat yksilöt karsii nopeasti pois kuvioista, on myös mukavasti enemmän aikaa löytää niitä keskustelukykyisiä helmiä elämäänsä

 

[Ponsu]

Täällä tulikin paljon keskustelua aiheesta. Omalta osaltani voin sanoa, että kyseessä kuten tuossa @Kan Dee Dokata sanoi lapsuudesta opittu malli. Luojan kiitos tuosta vaimon mykkäkoulusta ollaan päästy hyvin pitkälti eroon. Se on vaan helppo palata siihen opittuun malliin. Sitten taas minä triggeröin sen saman sieltä lapsuudesta kun hänen isänsä on lähtenyt tekemään omiaan, jos on äidin kanssa ollut mykkäkoulua.
Tällaisia lapsuudesta/omilta vanhemmilta opittuja tapoja on jokaisella niin hyvässä kuin pahassa. Itsellänikin on. Niiden tiedostaminen ja korjaaminen on kohtuullisen haastavaa. Taisi olla yksi kunnan järjestämä parisuhdekurssi kun tuosta mykkäkoulusta ”päästiin eroon” tai silloin sitä alettiin työstämään kunnolla. Suosittelen vastaavia kursseja lämpimästi. Tämä oli ainakin ilmainen. Mainittakoon sekin, että tuolla oli mukana ~6 pariskuntaa, joista puolella oli jonkinasteista mykkäkoulua miehen tai naisen puolelta.

 

[hanbok]

Harvoin nämä mykkäkoulut ihan vuorokautta kestää, eikä tällä kertaa aivan niin pitkälle päästy. Vaimo oli päivällä kaupungilla tapaamassa kavereitaan (tiesin tästä sovitusta menosta jo aiemmin) ja ilmeisesti siellä oli joku puhunut hänelle vähän järkeä, nimittäin toi kotiin tullessaan minulle takeaway-annoksen ruokaa ja juttu taas kulki. Sanoisin että tällä kertaa minä taisin vetää pidemmän korren.

Oletko koittanut sanoa ääneen tuota, että mykkäkoulu ärsyttää sinua suunnattomasti ja koet, että ainoa kohtuullinen keino noissa tilanteissa sinun näkökulmasta on heittää hanskat tiskiin ja alkaa tekemään omia juttuja? ...

En tiedä olenko järkeillyt tämän ihan väärin, mutta mielestäni vaimolle ei saa paljastaa, että mykkäkoulu ärsyttää minua. Eikös se juuri motivoi naista suutuspäissään pitämään mykkäkoulua, jos tietää sillä saavansa toisen kierroksille? Olen kyllä tuonut useasti esiin sen, että haluaisin tietää mistä kiikastaa ja puhua asioista.

 

[Ponsu]

En tiedä olenko järkeillyt tämän ihan väärin, mutta mielestäni vaimolle ei saa paljastaa, että mykkäkoulu ärsyttää minua. Eikös se juuri motivoi naista suutuspäissään pitämään mykkäkoulua, jos tietää sillä saavansa toisen kierroksille? Olen kyllä tuonut useasti esiin sen, että haluaisin tietää mistä kiikastaa ja puhua asioista.

No jos elää parisuhteessa, niin toisen kunnioittamisen tulisi olla läsnä. Se tarkoittaa sitä, ettei ehdoin tahdoin aiheuta toiselle ärsyyntymistä. Ei vaimosi pitäisi toimia noin kuten yllä sanoit.
Parisuhteessa pitäisi pystyä puhumaan heikkouksista niin, että toinen osapuoli ne ymmärtää ja kunnioittaa, eikä käytä niitä sinua vastaan.

 

[Tonnin Seteli]

En tiedä olenko järkeillyt tämän ihan väärin, mutta mielestäni vaimolle ei saa paljastaa, että mykkäkoulu ärsyttää minua. Eikös se juuri motivoi naista suutuspäissään pitämään mykkäkoulua, jos tietää sillä saavansa toisen kierroksille? Olen kyllä tuonut useasti esiin sen, että haluaisin tietää mistä kiikastaa ja puhua asioista.

Sehän on järjestelmällistä henkistä sisältä päin tappamista, manipuloivaa käytöstä ja tahallista vahingoittamista. Toksisuutta. Erityisen sairasta on, että hyökkäyksestä huomauttaminen johtaa järkeytymisen ja anteeksipyynnön sijaan uhrin syyllistämiseen. Kun tilanne taas rauhoittuu, ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Uhri alkaa taas luottaa ennen seuraavaa hyökkäystä. Lopulta luottamus ei enää hevin palaa, tai joskus palaa ja turpaan tulee taas. Seuraa tilanne, jossa kaikki muka palautumisen ja rentoutumisen hetket menevät pelossa siitä, koska se paska taas alkaa.

Nykymääritelmin ja -termein kyseessä on lähisuhdeväkivalta, vaikka siinä ei koskaan olisi mitään fyysistä.

Jos tietoisesti tekee sitä, mikä ärsyttää ihmiselle, jonka pitäisi olla liittolainen elämässä eikä mikään saatanan harjoitusvastustaja, sylkykuppi, potkunyrkkeilysäkki ja kusitolppa, niin sehän on tarkkaan ottaen pahansuopaa ja macchiavellistista toimintaa. Yleisemmin sateenvarjotermein sitä äkkiä sanottaisiin psykopatiaksi tai narsistiseksi sosiopatiaksi, tai ainakin näihin vahvasti kallellaan olevan persoonan ilmentymäksi. Vanhanaikaisesti sanoen tällainen olisi mulkku, kusipää, justiina, lehmä tai tyhmä lehmä.

Vähemmän pahassa tapauksessa kyseessä voi olla läheisriippuvuus jolloin motiivi lähtee huomion kerjäämisestä tai muuten alemmuuskompleksista, pahemmassa tapauksessa manipuloinnin tarkoituksena on vastarinnan murtaminen ja alistaminen. Joka tapauksessa tämä päättyy vähemmän hyvällä tavalla, koska ihmisraunioksi lytätty mies ei kelpaa kuin pois heitettäväksi.

Onhan se tyhmyyttä sairaalla toiminnalla tehdä alunperin valitsemastaan kumppanista sellainen, jota ei enää lainkaan siedä, mutta niin aika moni yksilö saattaa huonolla tuurilla sopivissa oloissa tehdä. Vian ei tarvitse olla suuri, jos se on päässä. Käyttäytymisen ja toiminnan välillä on ero, ja aika moni käyttäytyy ihan liian suuren osan ajastaan eikä juuri kykene hahmottamaan kausaliteettia.

Valitettavasti se, mitä ennen pidettiin luonnevikana alkaa olla suurelle osalle normi. Siihen suorastaan kannustetaan.

 

[hanbok]

Kiitos asian avaamisesta. Täytyy jatkaa homman työstämistä puolison kanssa.

 

[Kaali]

Mua taas on aina kaiken maailman mykkäkoulut ottanut päähän jo pienestä pitäen, jos esim. siskoni ovat pitäneet mykkäkoulua, niin olen aina ollut, että "noh siinähän pidät". Samoin myöskin se, että jos kysyy, että onko kaikki hyvin ja siihen vastataan, että on, niin silloin odotan asioiden olevan hyvin. Se on sitten omaa tyhmyyttänsä, jos nainen ei osaa puhua. Tätä olen myös omalle vaimolleni sanonut, jos alkaa mykkäkoulua pitää, että tuu sitten puhumaan, kun suus aukeaa tai että, jos on kaikki hyvin, niin silloin ne myös on, jos sanotaan, että asiat on hyvin.

 

[Cereal killah]

En tiedä olenko järkeillyt tämän ihan väärin, mutta mielestäni vaimolle ei saa paljastaa, että mykkäkoulu ärsyttää minua. Eikös se juuri motivoi naista suutuspäissään pitämään mykkäkoulua, jos tietää sillä saavansa toisen kierroksille? Olen kyllä tuonut useasti esiin sen, että haluaisin tietää mistä kiikastaa ja puhua asioista.

Niin tässä kohtaa varmaan kannattaa pysähtyä analysoimaan että mitähän vittua nyt taas Kun käsittääkseni kyse pitäisi olla parisuhteesta eikä mistään urheilumatsista tai muusta kilpailuasetelmasta.

 

[Eramaankettu]

Meillä on vähän semmonen ongelma, että vaimo tykkää mykkäkouluista. Koko homma tuntuu minusta yleensä täysin aiheettomalta ja provosoidun suuresti. Muutaman kerran yritän avata keskusteluyhteyttä, mutta sitten alkaa vituttaa niin paljon, että siirryn suosiolla toiseen huoneeseen nukkumaan ja käyn salilla, töissä ym. sanaakaan sanomatta. Kotona ollessa koodailen harrastusprojekteja tai luen kirjoja. Vaimoa sitten taas ottaa tuo pattiin ja koko homma pitkittyy aika lailla.

Eniten itseä ärsyttää se, että nämä melko usein ajoittuu perjantai-iltaan (en dokaa) tai loman alkuun. Toisin sanoen itse olen ajatellut vihdoinkin saavani vähän levätä ja että stressi helpottaa, mutta työstressi vaihtuukin vain parisuhdestressiin. Ei näitä ihan kauhean usein onneksi ole, mutta tyyliin 4-6 kertaa vuodessa. Olen koittanut usein sanoa, että eikö voisi vaan kommunikoida sanoin mikä on ongelma, mutta ei jostain syystä toimi.

Jotenkin tämä on johtanut sellaiseen tietynlaiseen kyynistymiseen tai miten sen pukisi sanoiksi. Oma rentoutuminen ja hyvä olo pitää löytää itsensä sisältä, eikä antaa sen riippua parisuhteesta.

Liityn tähän kokemusasiantuntioiden joukkoon. Itse jakaisin asian näin
A) mykkäkouluu, vituttaa - asia ei johdu sinusta ja olet sijaiskärsiä.
B) asia johtuu sinusta, mutta ei kehtaa/uskalla kakistaa asiaa ilmoille

Kumpanenkaan mykkäkoulu tai oma aika ei ole suhteelle paha, vaan ja ainostaan se, jos se mykkäkoulu ei johda toivottuun tulokseen eli keskusteluun ja sopuun vaan "unohtamiseen".

Itse ounastelen kanssa että tässä on pilvilinnat / unohtaminen se tarve, joten fixaa tilanne - mut älä suuttuneena vaan anna sen verran aikaa, kun tarttee.

 

[Ponsu]

Liityn tähän kokemusasiantuntioiden joukkoon. Itse jakaisin asian näin
A) mykkäkouluu, vituttaa - asia ei johdu sinusta ja olet sijaiskärsiä.
B) asia johtuu sinusta, mutta ei kehtaa/uskalla kakistaa asiaa ilmoille

Kumpanenkaan mykkäkoulu tai oma aika ei ole suhteelle paha, vaan ja ainostaan se, jos se mykkäkoulu ei johda toivottuun tulokseen eli keskusteluun ja sopuun vaan "unohtamiseen".

Itse ounastelen kanssa että tässä on pilvilinnat / unohtaminen se tarve, joten fixaa tilanne - mut älä suuttuneena vaan anna sen verran aikaa, kun tarttee.

Joo, voi tosiaan olla myös parisuhteen ulkopuolinen asia. Vaimoni on ainakin sen verran temperamenttinen, että ennemmin itse odotan 5min ja jatkan sitten, kun se huutaminen ei mitään ratkaise, eikä siinä mielentilassa tule helposti kun sanottua pahasti. Pieni mykkäkoulu, tai kutsuisin sitä lähinnä pölyjen laskeutumiseksi, on mielestäni ihan hyväkin toimintatapa. Tässä vaan pitää olla vahva ja kyetä hetken rauhoituttua puhumaan niistä vaikeista asioista, eikä lakaista maton alle, kuten sinäkin mainitsit.

 

[jefreitteri]

odotan 5min ja jatkan sitten

Niin no tuossa ei ole vielä mistään mykkäkoulusta edes kyse. Sehän kestää vähintään tunteja.

 

[Eramaankettu]

Samaa mieltä, ettei hetki ole mykkäkoulu, mutta olen kyllä itsekkin ollut parisuhteessa, jossa oma toiminta ei ollut "ns" pääsyy kiukutteluun tai tuollaiseen käytökseen, mutta siitä huolimatta sai mennä lepyttelystä huolimatta hiljaa nukkumaan. En voi unohtaa miten "valokuva jonkalaista en saannut otettua" sadoista kuvista huolimatta (10 tyyliin oli ihan ok, kun kriteerit on kovat), joka johti siihen, että tietenkin on oikeus olla vihainen, eikä asiaa kannata missään tapauksessa "vihaisuuden loputtua mitenkään käsitellä tai purkaa". Sairasta toi oli silloin imo, ja on vieläkin. Tai no, olihan se tosiaan oma vika - koska en sitä kuvaa saannut otettua Ja joo, oma lääke oli sama, ajattelin no et antaa sitten olla. Samoihin aikoihin tuli hommattua AKG 272 tms täysin suljetut kuulokkeet ja pelailtua muistaakseni scyrimiä illanratoksi, ilmeisesti en olisi näin saannut aikuisena miehenä tehdä, koska jos toinen katsoo telkkaria, vituttaahan se jos toinen ei huomioi Siinä meni sitten ensimmäinen mariskooli Eizon näyttöön, ja seuraava takaraivooni. Tulipahan todettua, että tuskin tarttee ikinä naista lyödä, jos tuokaan ei muuta kuin naurattanut jahka sai verenvuodon tyrehtymään, jonka voin myös kertoa olleen täysin väärä reaktio. Tais olla eka yö, jonka joutui koskaan nukkumaan "yksin". Eikä vain "mykkäkoulun uhrina".

Näin jälkeenpäin mietittynä, asia lähinnä huvittaa, mutta tuskin jaksaisin moista käytöstä enää katsoa alkuunkaan, ainakaan samassa voluumissa ja samalla intensiteetillä, täysin jonninjoutavista asioista. Tai niin, mikä minä olen arvostelemaan mistä kenenkin maailma kaatuu ja vaikka tappamaan on valmiina..

Myöhemmässä vaiheessa em mykkäkoulut tosin johtui asioista, "joita itse halusi miettiä rauhassa ja omalla ajalla" (joka on musta ok) ja vasta tarkan harkinnan jälkeen purkaa. Oli myös asioita, joita ei olisi voinut paljastaa minulle, joten harmitteli yksin.

 

[Tsupereme]

Mua taas on aina kaiken maailman mykkäkoulut ottanut päähän jo pienestä pitäen, jos esim. siskoni ovat pitäneet mykkäkoulua, niin olen aina ollut, että "noh siinähän pidät". Samoin myöskin se, että jos kysyy, että onko kaikki hyvin ja siihen vastataan, että on, niin silloin odotan asioiden olevan hyvin. Se on sitten omaa tyhmyyttänsä, jos nainen ei osaa puhua. Tätä olen myös omalle vaimolleni sanonut, jos alkaa mykkäkoulua pitää, että tuu sitten puhumaan, kun suus aukeaa tai että, jos on kaikki hyvin, niin silloin ne myös on, jos sanotaan, että asiat on hyvin.

Tää sama täälläki käytössä. Jos sanoo et kaikki on ok kun kysyy ni ite vaan jatkan omaa tekemistä enkä sen enempää kysele koska vastaus jo tuliki. Yleensä se avautuminen sit alkaa sängyssä ku ite haluis vaan nukkua. Kysymys onkin et miks ihmeessä sillon ku tietää et toinen haluis vaan nukkua ni sit alkaa niitä käymään läpi? Onks joku viel keksiny vastausta tohon? Suoraan sanottuna alkaa vituttaa ku alkaa käymään läpi jotain minkä olis voinu hoitaa jo ajat sitten, siinä kohtaa kun väsyttää ja haluis vaan nukkua.

 

[Eramaankettu]

Aika jonka tarttee miettiä itse asia läpi? Sängyssä harvemmin keskittyy mihinkään muuhun vaan ajatus ekan kerran kiireisen päivän keskellä toden teolla pysähtyy? Asiat vaivaa, eikä uni tule?

 

[erihyva]

Harvoin nämä mykkäkoulut ihan vuorokautta kestää, eikä tällä kertaa aivan niin pitkälle päästy. Vaimo oli päivällä kaupungilla tapaamassa kavereitaan (tiesin tästä sovitusta menosta jo aiemmin) ja ilmeisesti siellä oli joku puhunut hänelle vähän järkeä, nimittäin toi kotiin tullessaan minulle takeaway-annoksen ruokaa ja juttu taas kulki. Sanoisin että tällä kertaa minä taisin vetää pidemmän korren.


En tiedä olenko järkeillyt tämän ihan väärin, mutta mielestäni vaimolle ei saa paljastaa, että mykkäkoulu ärsyttää minua. Eikös se juuri motivoi naista suutuspäissään pitämään mykkäkoulua, jos tietää sillä saavansa toisen kierroksille? Olen kyllä tuonut useasti esiin sen, että haluaisin tietää mistä kiikastaa ja puhua asioista.

Tottakai pitää kertoa toiselle, että mykkäkoulu ärsyttää, eikä yrittää elää valheessa. Mykkäkoulusta ärsyyntyminen on looginen ja terve reaktio.

Tuo parisuhteen sotaistaminen tai pelillistäminen, kuka voitti tai hävisi minkä taistelun tai kuka on johdossa, ei ennusta hyvää yhteiselolle ja konfliktien ratkaisemiselle.

 

[erihyva]

Tää sama täälläki käytössä. Jos sanoo et kaikki on ok kun kysyy ni ite vaan jatkan omaa tekemistä enkä sen enempää kysele koska vastaus jo tuliki. Yleensä se avautuminen sit alkaa sängyssä ku ite haluis vaan nukkua. Kysymys onkin et miks ihmeessä sillon ku tietää et toinen haluis vaan nukkua ni sit alkaa niitä käymään läpi? Onks joku viel keksiny vastausta tohon? Suoraan sanottuna alkaa vituttaa ku alkaa käymään läpi jotain minkä olis voinu hoitaa jo ajat sitten, siinä kohtaa kun väsyttää ja haluis vaan nukkua.

No kaikki maailmassa ei tapahdu itselle optimaalisen aikataulun mukaan. Muillakin (kuin sinulla) on oikeus pohtia ja kerätä ajatuksiaan omalla aikataulullaan.

Siksi "sano nyt mikä on vialla!" - huutelut ovat epähedelmällisiä, jos toinen ei ole valmistautunut vastaamaan.