Parisuhteen kiemurat

Omassa parisuhteessa tuosta on käyty keskusteluja useampaankin otteeseen, ja molempien mielestä on löydetty niitä selviä ongelmakohtia ja ratkaisuja. Koneella istumisessa ja pelaamisessa ei useinkaan lopulta ongelma ole itse pelaaminen. Itse sanoin ihan rehellisesti, että tietokonepelien pelaaminen tai youtubesta tekniikka-aiheisten videoiden katsominen on huomattavasti stimuloivempaa ja älyllisesti kehittävämpää kuin esimerkiksi kävelylenkillä tai juoksemassa käyminen. Ei se tennis ole Counter Strikeä parempi peli, vaan jopa yksinkertaisempi ja tylsempi. Nainen on tuosta itseasiassa nykyjään samaa mieltä vaikka harrastaakin itse asioita jotka omasta mielestäni on usein ns. helvetin tylsiä ellei siellä lenkillä käy jonkun kans ja juttele samalla.
Meillä ollut aika samanlaiset keskustelut aikanaan kun tuli puheeksi kuinka välillä vetäydyn "miesluolaan" (toistaiseksi ylimääräinen huone jossa on kone ja säilytetään kaikkea rompetta). Itselle tuo on kuitenkin varsinkin talvisin sitä omaa aikaa jota aivot tarvitsee jos on ollu koko päivän töissä esim. palavereja tai vastaavaa jatkuvaa ihmisten kanssa olemista. Ilmeisesti joku introverttiys taustalla, vaikka toisen seurassa on mukava olla niin välillä sitä on oltava myös omassa seurassa. Lähinnä juuri siis youtubesta random aiheisia mielenkiintoisia videoita.

Pohjimmainen pelaamisesta(tai harrastusten puutteesta) syntyvä ongelma on enemmänkin se, että toinen on aina kotona ja tavoitettavissa. Jos tietää, että se mies löytyy aina kotoa istumassa tietokoneelta, niin se syö parisuhteen fyysisen kemian muutamassa kuukaudessa täysin olemattomaksi. Hankkikaa jokin harrastus kodin ulkopuolelta, tarkoitti se sitten vaikka niiden tietokonepelien pelaamista jonkun kaverin luona tms. Tärkeintä on, että molemmat ovat välillä jossain omissa menoissaan, ja syntyy ainakin jollain tasolla illuusio, että ei ole täyttä tietoa missä se toinen on ja mitä se tekee.
Tästäkin samoilla linjoilla, molemmilla on omat 1-3 kertaa viikossa kodin ulkopuolella olevat harrastukset jotka eivät ole toiselle mitenkään erityisen kiinnostavia. Kuitenkin kun niistä puhutaan niin molemmat kuuntelevat toista ja kysyvät kysymyksiä aiheesta. Vaikka sinänsä itseä ei voisi hevoset vähempää kiinnostaa, kun puoliso niistä tai jostain niihin liittyvästä innoissaan kertoo, tulee siitä itsellekin hyvä fiilis koska se on selkeästi toiselle tärkeä asia.

Tossa tavoitettavuudessa tosin on vähän erilailla. 90% ajasta meillä on etäkommunikointi whatsapilla ja yleensä jos toinen soittaa niin siitä tietää että on oikeasti tärkeämpää asiaa. Tottakai joskus tulee tilanteita ettei voi vastata puhelimeen, mutta kuitenkin soitetaan takaisin heti kun mahdollista.
 
Meillä ollut aika samanlaiset keskustelut aikanaan kun tuli puheeksi kuinka välillä vetäydyn "miesluolaan" (toistaiseksi ylimääräinen huone jossa on kone ja säilytetään kaikkea rompetta). Itselle tuo on kuitenkin varsinkin talvisin sitä omaa aikaa jota aivot tarvitsee jos on ollu koko päivän töissä esim. palavereja tai vastaavaa jatkuvaa ihmisten kanssa olemista. Ilmeisesti joku introverttiys taustalla, vaikka toisen seurassa on mukava olla niin välillä sitä on oltava myös omassa seurassa. Lähinnä juuri siis youtubesta random aiheisia mielenkiintoisia videoita.

Ongelmia tulee usein jos parisuhteessa on yksi ekstrovertti ja toinen on introvertti. Ensin mainittu yleensä haluaa jatkuvaa huomiota ja saattaa puhua loputtomasti (yleensä täysin tyhjää puhetta). Yleensä se ekstrovertti on nainen ja mies sitten introverttina mukautuu rooliinsa tekemällä mitä käsketään. Tuollaisia pariskuntia näkee joskus ja on kyllä melko surullinen näky.

Teillä kuitenkin asiat näyttävät olevan hallussa ja hyvä niin. On hyvä tehdä heti selväksi miten haluaa elää ja mitä se "yhdessä tekeminen" käytännössä on.

Meille nykyisen kumppanin kanssa oli täysin selvää että kummallakin on omat asunnot ja näin on automaattisesti omaa tilaa riittävästi. On omat harrastukset ja toinen saa tulla mukaan, jos haluaa. Oma kumppani on esim. ollut caddiena mukana golfkierroksilla ja sitä kautta ymmärtänyt lajista paljon enemmän. Veneillessä on toiminut navigoijana eli suunnistaa tarvittaessa.
 
Tossa tavoitettavuudessa tosin on vähän erilailla. 90% ajasta meillä on etäkommunikointi whatsapilla ja yleensä jos toinen soittaa niin siitä tietää että on oikeasti tärkeämpää asiaa. Tottakai joskus tulee tilanteita ettei voi vastata puhelimeen, mutta kuitenkin soitetaan takaisin heti kun mahdollista.
Siis kyllä melläkin heti soitetaan takaisin, jos huomataan, että toinen on soittanut. Lähinnä vaan, että jos ei ole sovittu yhteisiä menoja jne. niin ei aina raportoida, että menin käymään kaverin kanssa lenkillä, se toinen voi laittaa viestiä tai soittaa jos on tarve tietää jonkin muun menon, kaupassakäynnin tms. takia.
 
Ei kukaan pysy samana oli parisuhteessa tai ei. Varsinkin lasten saaminen voi muuttaa siten että iltamenot eivät enää kiinnosta. Samalla tavalla se mies ja nainen muuttuu.

Itseasiassa muistelen että monesti naiset ovat valittaneet että mies ei ole muuttunut lasten saannin jälkeen. Onneksi meillä molemmat viihtyvät kotona ja netflix tms yhdessä on ihan hyvää parisuhdeaikaa. Nyt on primen metsästäjät menossa.
 
Ei kukaan pysy samana oli parisuhteessa tai ei. Varsinkin lasten saaminen voi muuttaa siten että iltamenot eivät enää kiinnosta. Samalla tavalla se mies ja nainen muuttuu.

Tuota olen yrittänyt täälläkin selittää, yllättävän paljon ajattelu muuttuu jo ihan ihmisen vanhetessa. Ei samat asiat kiinnosta 20 vuotiaana, kuin esim. 80 vuotiaana.

Naisilla vaikuttaa eniten varmasti lasten saaminen ja siihen liittyvä biologinen muutos. Sen jälkeen kelpaa jo vähemmän "jännittävä" mies.
 
Ongelmia tulee usein jos parisuhteessa on yksi ekstrovertti ja toinen on introvertti. Ensin mainittu yleensä haluaa jatkuvaa huomiota ja saattaa puhua loputtomasti (yleensä täysin tyhjää puhetta). Yleensä se ekstrovertti on nainen ja mies sitten introverttina mukautuu rooliinsa tekemällä mitä käsketään. Tuollaisia pariskuntia näkee joskus ja on kyllä melko surullinen näky.

Teillä kuitenkin asiat näyttävät olevan hallussa ja hyvä niin. On hyvä tehdä heti selväksi miten haluaa elää ja mitä se "yhdessä tekeminen" käytännössä on.

Meille nykyisen kumppanin kanssa oli täysin selvää että kummallakin on omat asunnot ja näin on automaattisesti omaa tilaa riittävästi. On omat harrastukset ja toinen saa tulla mukaan, jos haluaa. Oma kumppani on esim. ollut caddiena mukana golfkierroksilla ja sitä kautta ymmärtänyt lajista paljon enemmän. Veneillessä on toiminut navigoijana eli suunnistaa tarvittaessa.
Ei ole mikään fakta moinen. Lue huviksesi vaikka Jonkman, Linus : Introvertit: Työpaikan hiljainen vallankumous , joka sivuaa myös parisuhteita jne. Toi oli ehkä eka kirja minkä luettua itse joutui tajuamaan, että ehkä mun ei kannata koittaa esittää extroverttiä vain koittaakseni miellyttää jotakuta. Mutta extrovertti ja introvertti tulee vallan mainiosti toimeen ja jopati nauttii kun extrovertti voi hoitaa puhumisen & tapaamiset ja itse ei tarvitse siihen laittaa kun näennäinen rikka ristiin. Myös Erikson, Thomas : Idiootit ympärilläni : kuinka ymmärtää muita ja itseään opus avaa, että tiimi, jossa on eri persoonallisuustyyppejä pärjää paremmin kuin tiimi, jossa "rinkirunkataan saman ihmistyypin kesken". Väitän siis, että tuo eka lause on Li Anderssonin suuvettä.
 
Ei se mahdotonta toki ole, mutta vaatii sopeutumista. Edellinen suhde oli juuri tällainen että silloinen kumppani hoiti puhumisen esim. vierailuiden aikana. Itse hain kahvia ja vetäydyin sivummalle. Jatkuva touhuaminen ja höpöttäminen alkoi kuitenkin jossain vaiheessa ärsyttämään, ei sitä vain jaksanut kuunnella pidempään päivästä toiseen.
 
Harrastuksista ja omista menoista. Itse sitä mieltä että kuitenkin tekee jotain ja on myös niitä omia menoja. Suurin osa ajasta vietetään kuitenkin sen kumppanin kanssa (toki varmasti löytyy toisia ääripäitä). Eli ei aina ole kotona, vaikka siellä viihtyiskin. Toki lapset muuttaa tilannetta. Niin ja ainakin meillä on välillä työvuorot niin ristiin, että sitä omaa aikaa tulee pyytämättäkin.
 
Ei ole mikään fakta moinen. Lue huviksesi vaikka Jonkman, Linus : Introvertit: Työpaikan hiljainen vallankumous , joka sivuaa myös parisuhteita jne. Toi oli ehkä eka kirja minkä luettua itse joutui tajuamaan, että ehkä mun ei kannata koittaa esittää extroverttiä vain koittaakseni miellyttää jotakuta. Mutta extrovertti ja introvertti tulee vallan mainiosti toimeen ja jopati nauttii kun extrovertti voi hoitaa puhumisen & tapaamiset ja itse ei tarvitse siihen laittaa kun näennäinen rikka ristiin. Myös Erikson, Thomas : Idiootit ympärilläni : kuinka ymmärtää muita ja itseään opus avaa, että tiimi, jossa on eri persoonallisuustyyppejä pärjää paremmin kuin tiimi, jossa "rinkirunkataan saman ihmistyypin kesken". Väitän siis, että tuo eka lause on Li Anderssonin suuvettä.

Tuo jälkimmäinen kirja on ainakin ihan täyttä humpuukia.

 
Kirjassa ei väitetä missään kohtaa, että linkkaamas artikkelin "scientific account of human psychology," tutkimuksen reunaehdot täyttyis. Päin vastoin, moneen kertaan kerrotaan mitkä on omaa mutua kokonaan ja mikä perustuu tutkittuun tietoon. Se esimerkki taas missä ihmiset on jaettu piirteiden mukaan ryhmiin vertaus taas on muistaakseni. Ja joo, ei ole sinisiä ihmisiä (introvertti) jne...

En kerkee lukee tota koko juttua, mut esim volkkarim asiakaspalvelu joutuu ton opuksen lukemaan ja siks siitä kiinnostuin..

Olet toki varmaan valmis jotenkin dumaamaan sen alkuperäsen väittämäni, että "erilaiset ihmiset muodostaa paremmin toimivan organisaation kuin vain yhtä ihmistyyppiä suosivat" vai kritisoit vain kirjaa?
 
Kirjassa ei väitetä missään kohtaa, että linkkaamas artikkelin "scientific account of human psychology," tutkimuksen reunaehdot täyttyis. Päin vastoin, moneen kertaan kerrotaan mitkä on omaa mutua kokonaan ja mikä perustuu tutkittuun tietoon. Se esimerkki taas missä ihmiset on jaettu piirteiden mukaan ryhmiin vertaus taas on muistaakseni. Ja joo, ei ole sinisiä ihmisiä (introvertti) jne...

En kerkee lukee tota koko juttua, mut esim volkkarim asiakaspalvelu joutuu ton opuksen lukemaan ja siks siitä kiinnostuin..

Olet toki varmaan valmis jotenkin dumaamaan sen alkuperäsen väittämäni, että "erilaiset ihmiset muodostaa paremmin toimivan organisaation kuin vain yhtä ihmistyyppiä suosivat" vai kritisoit vain kirjaa?
Eihän noilla väitteillä ole minkäänmoista painoarvoa, jos ja kun ne pohjautuu jonkun heebon mielipiteeseen tutkitun ja todistetun tiedon sijaan. Tämä koskee myös tuota sinun väittämääsi. Ei mielipide muutu faktaksi vaikka sen kirjallisesti esittää.

Ketjun aiheeseen liittyen täytyy todeta, että kyllä homma on menossa aika päin persettä, jos sitä ihmissuhdetta lähtee rakentamaan siltä pohjalta, että sopiiko potentiaalisen kumppanin kuvitteellinen "tyyppi" itselle. Jokainen ihminen on erilainen. Joku itsetutkiskelu voi toki olla paikallaan, jos ihmissuhteet menee aina perseelleen samalla tapaa. Esim. se kymmeneskään juoppo renttu ei ollut parempi kuin ne 9 edellistä.
 
1,5-vuoden suhde päättyi kuin salama kirkkaalta taivaalta. Toinen sanoi, että oli jo parisen kuukautta miettinyt asiaa ja ei vain saanut tunteita takaisin. Oltiin etäsuhteessa ja sanotaanko näin, että koronan takia mennyt äärettömän vaikeaksi nähdä jne. Oltiin osittain erilaisia ihmisiä, hän korjasi minua ja minä korjasin häntä jotenka ehkä siinä ei sitten ollut avaimia onneen.

Eikai siinä sitten, parempi erota kuin olla suhteessa jossa toinen miellyttämisen vuoksi vain on. Vaikkakin tuli täysin nurkan takaa, aamulla ja päivällä kirjoiteltiin normaalisti mutta illalla tulikin pommi niin täytyy arvostaa suorapuheisuutta.
 
^ Oliko suhteessa muuten molemminpuolin arvostusta ja myötätuntoa? Jos toinen miettii tuollaista 2kk, tulee ensimmäisenä mieleen puhumattomuus suhteessa ylipäätään.

Toki etäsuhde voi olla hyvin raskasta. Siinä ei tule jaettua rakkaudenosoituksia ym.. Tunteet ja yhteiselo eivät saa positiivisia "latauksia".

Ei siinä, nokka kohti uusia pettymyksiä vai miten se menikään. Tsemppiä!

Näen itse erilaisuuden vain mahdollisuutena.
 
^ Oliko suhteessa muuten molemminpuolin arvostusta ja myötätuntoa? Jos toinen miettii tuollaista 2kk, tulee ensimmäisenä mieleen puhumattomuus suhteessa ylipäätään.

Toki etäsuhde voi olla hyvin raskasta. Siinä ei tule jaettua rakkaudenosoituksia ym.. Tunteet ja yhteiselo eivät saa positiivisia "latauksia".

Ei siinä, nokka kohti uusia pettymyksiä vai miten se menikään. Tsemppiä!

Näen itse erilaisuuden vain mahdollisuutena.
Puhuttiin sinänsä kyllä paljon, mutta ehkä enemmänkin turhia asioita. Yhteiselo tänävuonna kyllä oli suhteellisen vähällä, toki nähtiin aina kun mahdollista ja oltiin muutamia päiviä yhdessä silloin aina.

Toiselle ollut erittäin rankka vuosi, pohdinpa, että voihan tuo olla myös oikuttelua olosuhteissa ja muutaman päivän päästä tulee takaisin anteeksi pyydellen jonka ymmärtäisin hyvinkin.

Toivon näin, mutta en laske sen varaan enkä odottamalla odota takaisin ihmettä tapahtuvan.

Asioita pohtiessa, ehkä olimme sitten liiankin erilaisia (pienehkö ikäerokin taustalla josta johtuen näkemykset välillä eroavat) ja molemmat toivoi toisen olevan jotakin muuta jos näin voi sanoa. Noh, tähän astisista naisista silti kyseinen oli mukavin, älykkäin ja hyväsydämmisin vaikka tekikin "paskasti" (eihän tunteilleen mitään voi).

Mikäli juttu oli tässä, olen kiitollinen yhdessä vietetystä ajasta ja toivon kaikkea hyvää toki hänelle ja jatkan itse uusiin seikkailuihin (pettymyksiin) :)
 
Puhuttiin sinänsä kyllä paljon, mutta ehkä enemmänkin turhia asioita.

Toiselle ollut erittäin rankka vuosi, pohdinpa, että voihan tuo olla myös oikuttelua olosuhteissa..

Molemmat toivoi toisen olevan jotakin muuta jos näin voi sanoa.

Pääasia, että ei jää mikään kaivaa jälkikäteen eli saatte kaiken puhuttua läpikotaisin.

Muuten poimin. Onko henkinen yhteys ja vaikeiden asioiden puhuminen siis jääneet vähäiseksi? Ja tosiaan jos toisella ollut rankkaa, se tuki on tärkeää - etäsuhteessa hyvinkin vaikeaa.

Ja jos ei voi toista hyväksyä sellaisenaan, niin ei siinä muu sitten auta kuin erota loppujen lopuksi.

Mutta positiivista on usein se, että näistä oppii todella paljon tulevaisuutta ajatellen. Virheistä oppii!

Kaikkea hyvää sinulle.
 
Mielenkiintoinen aihe jota täällä jo sivuttiinkin:


Sitten taas Helsingin Sanomat markkinoi "avointa suhdetta":

 
Sitten taas Helsingin Sanomat markkinoi "avointa suhdetta":

Tuossa ole mitään markkinointia, kysellään kokemuksia ja mielipiteitä.
KUKA MÄÄRITTÄÄ, millainen parisuhde on lapsiperheen vanhemmille paras? Voisiko suhteeseen kuulua muitakin osapuolia kuin oma kumppani vai tuntuuko ajatus täysin vieraalta? Oletko kumppanisi kanssa kenties kokeillut muitakin parisuhdemalleja? Millaisia kokemuksesi ovat olleet, ja onko pelisääntöihin tullut lasten myötä muutoksia?

Meidän Perhe -lehti ja HS keräävät nyt erilaisia parisuhdemuotoja kokeilleiden kokemuksia. Viime aikoina julkisuudessa on puhuttu paljon avoimesta suhteesta ja siksi kyselyssä kartoitetaan suhtautumista juuri siihen. Voit vastata, vaikket olisi avointa suhdetta kokeillut tai edes harkinnut.

Yleensä avoin suhde pidetään salassa jopa kumppanilta, eli suomeksi petetään. Tuo on paljon parempi ratkaisu IMO. Itse en haluaisi moista, aivan liian paljon säätöä vaikka kolmas osapuoli olisi pelkkä fuck buddy tai rakastajatar. Saati jos joutuisi huomioimaan suhteessa useamman kumppanin, aika ei riittäisi mitenkään. Monella varmasti toimii hyvin.
 
Kyllähän tuo selvä markkinointijuttu on, yhtä hyvin olisi voinut kirjoittaa mistä tahansa muusta. Sitä tyrkytetään nyt jonkinlaisena agendana.

Ylehän on myös vuosien varrella tätä hehkuttanut:

 
Tuossa ole mitään markkinointia, kysellään kokemuksia ja mielipiteitä.


Yleensä avoin suhde pidetään salassa jopa kumppanilta, eli suomeksi petetään. Tuo on paljon parempi ratkaisu IMO. Itse en haluaisi moista, aivan liian paljon säätöä vaikka kolmas osapuoli olisi pelkkä fuck buddy tai rakastajatar. Saati jos joutuisi huomioimaan suhteessa useamman kumppanin, aika ei riittäisi mitenkään. Monella varmasti toimii hyvin.

Samoilla linjoilla. Ei koskaan avointa suhdetta. Eri juttu jos kokeilee parinvaihtoa tai muuta kimppakivaa, mutta muuten omat ajatukset, tunteet ja moraali ei koskaan taivu avoimelle suhteelle.

Mutta olemme erilaisia ja löytyy ihmisiä joka lähtöön.
 
Kyllähän tuo selvä markkinointijuttu on, yhtä hyvin olisi voinut kirjoittaa mistä tahansa muusta. Sitä tyrkytetään nyt jonkinlaisena agendana.

Ylehän on myös vuosien varrella tätä hehkuttanut:

Ei kovin kummoista markkinointia taikka hehkutusta
Perimmäinen kysymys on kuitenkin edelleen vastaamatta – toimiiko avoin suhde? Eräs ystävättäreni vannoi avoimien suhteiden nimeen, kunnes hän rakastui korviaan myöten, ja avoin parisuhde muuttui kuukaudessa täysin yksiavioiseksi. Pariskunta, joka salli toisilleen täyden vapauden, painii parhaillaan aviokriisin kourissa: Toinen puoliso otti ja rakastui seksikumppaniinsa.
Vai meinaatko että asiasta pitäisi olla hipihiljaa? Yksiavioisia heterosuhteita mainostetaan täysin estottomasti ja vieläpä kyseenalaistamatta. Varsinkin iltapäivälehdet ovat tässä erityisen kunnostautuneita kertoen milloin kukakin seurustele kenenkin kanssa ja kuinka onnellisia he ovat. Sitä hehkutetaan hirveästi, pitäisikö vaatia markkinointilabelit noihin?
 
Viimeksi muokattu:
Kyllähän jo otsikko "lupa käydä vieraissa!" on provosoiva. Näissä jutuissa on yhteistä se että yritetään normalisoida jonkun pienen porukan mieltymyksiä ja saada ilmiölle jonkinlaista laajempaa hyväksyntää. En nyt oikein ymmärrä miksi esim. verovaroin toimiva yle noita suoltaa.

Vihreäthän tuota yrittää tyrkyttää nyt joka kanavassa, koska poliittinen agenda. Suurin osa toimittajista on vihreiden kannattajia ja se näkyy sitten aihevalinnoissa.
 
Kyllähän jo otsikko "lupa käydä vieraissa!" on provosoiva. Näissä jutuissa on yhteistä se että yritetään normalisoida jonkun pienen porukan mieltymyksiä ja saada ilmiölle jonkinlaista laajempaa hyväksyntää. En nyt oikein ymmärrä miksi esim. verovaroin toimiva yle noita suoltaa.

Vihreäthän tuota yrittää tyrkyttää nyt joka kanavassa, koska poliittinen agenda. Suurin osa toimittajista on vihreiden kannattajia ja se näkyy sitten aihevalinnoissa.
Yle on tuossa neutraali eikä ota kantaa onko asia hyvä vai ei. Sinä taas ilmeisesti nimenomaan haluaisit yleltä moraalista otetta, jossa moinen vapaamielisyys tuomittaisiin. Eikä vihreät ole ainoita jotka suhtautuvat muihin kuin perinteisiin parisuhteisiin liberaalisti kunhan kyse on muusta kuin omasta parisuhteesta.

En itse haluaisi moista itselleni, mutta en tuomitsisi kavereitani tai lapsiani moisesta. Hyvä vaan että enää ei tuomita moisesta. Miksi ihmeessä muiden valinnat häiritsevät? Jos kyse on lapsista, niin on muita asioita joihin poitäisi puuttua perheiden lasten kasvatuksesta ja esimerkin näyttämisestä. Suomessa vaan perheiden annetaan kasvattaa lapsiaan vaikka millaisessa hihhuliperheessä. Ehkä vanhemman tuleekin saada siirtää omat arvonsa lapselleen, jos kyse ei ole laittomuuksista.
 
Yle on tuossa neutraali eikä ota kantaa onko asia hyvä vai ei. Sinä taas ilmeisesti nimenomaan haluaisit yleltä moraalista otetta, jossa moinen vapaamielisyys tuomittaisiin. Eikä vihreät ole ainoita jotka suhtautuvat muihin kuin perinteisiin parisuhteisiin liberaalisti kunhan kyse on muusta kuin omasta parisuhteesta.

En itse haluaisi moista itselleni, mutta en tuomitsisi kavereitani tai lapsiani moisesta. Hyvä vaan että enää ei tuomita moisesta. Miksi ihmeessä muiden valinnat häiritsevät? Jos kyse on lapsista, niin on muita asioita joihin poitäisi puuttua perheiden lasten kasvatuksesta ja esimerkin näyttämisestä. Suomessa vaan perheiden annetaan kasvattaa lapsiaan vaikka millaisessa hihhuliperheessä. Ehkä vanhemman tuleekin saada siirtää omat arvonsa lapselleen, jos kyse ei ole laittomuuksista.
No yhteiskunnallisesti, etenkin yhteiskunnan vakauden kannalta, se moniavioisuus nyt vain on perseestä ja yksiavioisuus aika hyvä juttu. Tästä varmaan voi jatkaa tuolla politiikkaosiossa, jos tämäkin itsestäänselvyys on jotenkin vaikea asia. Siellä voidaan varmaan myös osoittaa sormella ne perinteiset moniavioisuutta soveltavat edistysyhteiskunnat.
 
Niin missä se vapaamielisyyden raja sitten menee? Esitelläänkö seuraavaksi esim. sadomasokismia suurelle yleisölle? Ai mutta ylehän esitteli jo:


Minun puolesta jokainen voi toimia kuten haluaa, mutta pitääkö näitä suuren yleisön naamaan hieroa ja vielä verovaroin?
 
No yhteiskunnallisesti, etenkin yhteiskunnan vakauden kannalta, se moniavioisuus nyt vain on perseestä ja yksiavioisuus aika hyvä juttu. Tästä varmaan voi jatkaa tuolla politiikkaosiossa, jos tämäkin itsestäänselvyys on jotenkin vaikea asia. Siellä voidaan varmaan myös osoittaa sormella ne perinteiset moniavioisuutta soveltavat edistysyhteiskunnat.
Yhteiskunnallisesti nuo viittaamasi ryhmät sorsivat naisia, josta tulee huonot jutut. Sen sijaan jos mietit suhteita joissa kyse ei ole perinteisestä yksi mies ja monta alisteista naista tilanne onkin jo eri. Nuo kun voi olla sellaisiakin joissa naisella on mies ja nainen, mutta tuo toinen nainen ja mies eivät ole suhteessa.
Niin missä se vapaamielisyyden raja sitten menee? Esitelläänkö seuraavaksi esim. sadomasokismia suurelle yleisölle? Ai mutta ylehän esitteli jo:


Minun puolesta jokainen voi toimia kuten haluaa, mutta pitääkö näitä suuren yleisön naamaan hieroa ja vielä verovaroin?
Ylen ja muun median on hyvä tuoda esille noita muitakin elämisen muotoja. Eikä vanilla ole ainut seksin muoto mistä ihmiset nauttivat. Toinen asia on sitten viihdeohjelmat missä seksi on tunkenut nykyään läpi joka paikkaan, väkivallasta en edes ala puhumaan tässä ketjussa. Ihmiset voivat yleensä päättää mitä katsovat, lasten saatavilla olevissa täytyy vain miettiä miten asia esitetään. Tuossa antamassasi kinky-linkissä oli hyvä että varoitellaan että kaikkea ei voi tehdä edes vaikka olisi suostumus. Varsin aiheellinen artikkeli kun ottaa huomioon tuonlaisen seksin yleistymisen. Ehkä Fifty Shades of Grey sai vielä tuollaisen yleistymään enemmänkin sellaisten keskuudessa jotka eivät ole moista ennen kokeilleet.
 
Yhteiskunnallisesti nuo viittaamasi ryhmät sorsivat naisia, josta tulee huonot jutut. Sen sijaan jos mietit suhteita joissa kyse ei ole perinteisestä yksi mies ja monta alisteista naista tilanne onkin jo eri. Nuo kun voi olla sellaisiakin joissa naisella on mies ja nainen, mutta tuo toinen nainen ja mies eivät ole suhteessa.
Tuskin se toimii toisinpäin yhtään sen paremmin isossa kuvassa.
 
Niin missä se vapaamielisyyden raja sitten menee? Esitelläänkö seuraavaksi esim. sadomasokismia suurelle yleisölle? Ai mutta ylehän esitteli jo:


Minun puolesta jokainen voi toimia kuten haluaa, mutta pitääkö näitä suuren yleisön naamaan hieroa ja vielä verovaroin?


Itsehän klikkasit jutun auki, ei sinne ole pakko mennä.
 
Itsehän klikkasit jutun auki, ei sinne ole pakko mennä.
Mielestäni median tehtävä on antaa tilaa myös valalla olevaa käsitystä haastaville näkökulmille, jotta niitä vanhoja käsityksiä koeponnistetaan. Menee helposti holhoamisen puolelle, jos ei luoteta ihmisten omaan arvostelukykyyn näiden "vaihtoehtoisten" elämäntapojen suhteen.

Mitä tähän kommenttiin tulee, niin varmaan olet myöskin sitä mieltä, että YLE:n tulee julkaista juttuja rokotevastaisista vaihtoehtoisena elämäntapana? Minä en osaa sanoa missä se raja vahingollisten toimintatapojen mainostamisen välttämisen ja holhoamisen välillä menee, mutta tuolla argumentoinnilla nyt voi perustella vaikka rikolliseen toimintaa kehoittavan uutisoinnin. Pakkoko sitä juttua on aukaista?
 
  • Tykkää
Reactions: Sid
Hyvä vitsi tuo YLE juttu.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllähän tuo selvä markkinointijuttu on, yhtä hyvin olisi voinut kirjoittaa mistä tahansa muusta. Sitä tyrkytetään nyt jonkinlaisena agendana.

Ylehän on myös vuosien varrella tätä hehkuttanut:

Yleisradion tehtävähän on ihan lain puitteissa sivistää kansaa ja tuottaa ohjelmaa vähemmistöryhmille. Ei se ole Yleisradion vika, jos kaikki kansalaiset eivät halua oppia heille itselleen vielä ihmeellisistä ja kummista ihmiselämän ilmiöistä.

Et kai vaadi, että YLE alkaisi toimia laittomasti :woot:

7 § (19.8.2005/635)
Julkinen palvelu


Yhtiön tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluja tulee tarjota yleisissä viestintäverkoissa valtakunnallisesti ja maakunnallisesti. (28.6.2017/436)

Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti:

1) tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia;

2) tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä; (10.8.2012/474)

3) ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille ja nuorille suunnattuja ohjelmistoja sekä tarjota hartausohjelmia; (10.8.2012/474)

4) kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä;

5) tukea suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimista, suvaitsevaisuutta, yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja kulttuurista moninaisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille; (28.6.2017/436)


6) edistää kulttuurien vuorovaikutusta ja ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa;

7) välittää asetuksella tarkemmin säädettäviä viranomaistiedotuksia ja varautua televisio- ja radiotoiminnan hoitamiseen poikkeusoloissa.

 
Jos ymmärsin nämä muutamat viestisi oikein, niin vastustat sitä, että Yleisradio tekee ja näyttää ohjelmia ihmisten seksuaalisuudesta ja seksielämästä?

Aivan samaa mieltä. Imho ei noita voi kyllä liikaa olla. Suomi on varmaan täynnä sellaisia naisia joille seksi on jotain joskus ja jouluna peiton alla tapahtuvaa tyyliin avataan haarat ja katotaan mitä se mies yrittää tuhertaa. Ja jos yrittää jotain erikoisempaa asentoa ehdottaa niin syvä paheksunta ja pervon maine yms. Välttämättä ei osata/yritetä edes nauttia seksistä. Aihe on niin tabu, että puolisolle siitä pysty puhumaan.

En ymmärrä millainen mies vastustaa tuon kaltaisia juttuja? Vähän kuin ampuisi itseään nilkkaan... Tai sitten joku uskonto juttu tulee kyllä ekana mieleen.
 
Vähän aikaa sitten vielä manasin että hyvin menee ja kaikki toimii.

Pienistä jutuista riitoja. Naisen sielun elämä välillä mahdotonta lukea.

Ylipäätään viime setti. En tarpeeksi huomioi hänen tarpeita (tietyssä määrin kyllä ja myönnän, mutta kommunikointi nyt iso ongelma) ja en anna tarpeeksi huomiota hänen keholle monipuolisesti. Mielestäni olen antanut. Hyväilen häntä paljon ja kehun. Tulee tietyllä tavalla riittämätön fiilis. Toisaalta kummatkin ovat laiminlyöneet tavalla tai toisella yhteisoloa.

Hänellä on ollut hieman rankkaa viime aikana. Tulee nyt vain mieleen se, että olen tukena ja sivuutan omat tarpeeni. Joka tapauksessa hän on ehkä enemmän miellyttänyt minua, seksin suhteen, ja tähän liittyen oisin kohdellut häntä välillä huonosti (huom. Pitää vähän rajummista seteist välillä, ja näissä ollut aikaisemmin sama aaltopituus) vaikka avoimesti olen sanonut että läheisyys riittää, myös hänellekin, ei tarvitse miellyttää millään tavoin ja voit aina kertoa minulle mikä mieltä painaa, kuuntelen. Ongelmat ei liittynyt minuun, joten uskoin, mutta nähtävästi liittyi. Myös tullut vähän ristiriitaa siitä mitä toinen tykkää seksissä ja lämmittelyssä. Aikaisemmin asiat jotka ovat toimineet ja miellyttäneet, eivät enää ja täytyisi melkein lukea ajatuksia.

Kuitenkin vähän hämmillään tilanteesta. Tuntuu, että on umpikujassa. Olen yrittänyt antaa ja halunnut antaa hänelle sitä mitä hän tarvitsee, mutta sitten kuitenkaan en ole huomioinut. Tavallaan oma itsekkyys tullut esille joissain asioissa, vaikka sitä en ole tarkoittanut.

Joka tapauksessa, just tästä nyt eteenpäin selvitään yhdessä ja asiat keskustellaan. Itse tahdon avoimuutta ja kommunikointia paremmaksi, mutta onko asia niin, että kun naisella on paha olla (muista asioista kuin miehestään) he sisimmissään haluavat, että mies ottaa syliin, vaikka käytöksellään sivuuttaisivat tarpeensa?

Jotenkin teoriassa helppo lukea naista, käytännössä ei. Mietteitä lisää ehkä myöhemmin.

Olemme olleet vasta tammikuusta lähtien yhdessä. Rakastaa niin että kipeää tekee..
 
Viimeksi muokattu:
Kannattaa ottaa huomion mielenterveys ongelmat jos ihminen paljon muuttuu ja alkaa pienistä asioista saamaan raivareita.

Etäisyys ja vaikeasti lähestyminen heijastaa molemminpuolin. Kysyny suoraa ja sanonut miltä tuntuu. On asioita joita omalla kohdallani on parannettavaa, mutta jotenkin tuntuu, että minusta löytyy aina se syy (vaikka hän ei suoraan syytäkään). Myönnän sellaiset seikat, joissa on kehitettävää eli otan vastuun ja pysyn aina neutraalina konflikteissa. Loppupeleissä nämä riidat ovat aika pienistä aiheista. Ja vaikea saada kunnon sopua.

Mielestäni yksin asia on outo. Olemme siis keväällä keskustelleet paljon asioita mm asioihin liittyen joista toinen pitää, kosketus, jne. Pari viikkoa sitten kysyin että onko jotain parannettavaa näiltä osin ja kuulemma löytyy jotain, josta hän ei ole vieläkään ottanut asiaa esille ja nyt tavallaan mun täytyisi tietää miten koskettaa häntä ja lukea miten naista kohdellaan. Että turhauttavaa on kertoa jotai uudestaan. Mielestäni seksiin ja läheisyyteen liittyviä asioita on hyvä kerrata. Ei voi pitää itsestäänselvyytenä.

Meikäläinen pyrkii olemaan myötätuntoinen, kuunteleva ja arvostava. Nähdä toisessa huonotkin puolet hyvänä, enkä kitise turhista. Näissä on toki parannettavaa, en ole täydellinen. Vastaanotto on usein samankaltainen, mutta tulee niitä hetkiä kun toinen tuntuu olevan ihan erilainen. Tunteet vie jokseenkin liikaa välillä.
 
Viimeksi muokattu:
Tässä tulee väkisinkin mieleen, että miten naisille onkin niin vaikeaa tuo haluistaa puhuminen. Olen elämäni aikana ollut noin 10 eri naisen kanssa. Vain 1 tai 2 heistä sai ikinä sanottua mitään seksiin liittyviä toiveita. Siis muutakin kuin "ei" tai työntää kädellä pois jne. Joo, tämän voi tahallaan tulkita väärin jos haluaa, ymmärrän kyllä..

Minulla on myös hyvin samankaltaisia kokemuksia kuin Markqq:lla tuosta naisten "oletetaan, että mies lukee ajatuksia". Eihän se näin voi olla. Mikään ei turhauta miestä enempää, kuin se, että näkee, että kaikki ei ole kunnossa tai hyvin, mutta kuitenkin ystävällisesti asiasta kysyttäessä vastaukseksi tulee vain että "ei mikään". Ja sitten ollaan miehelle vihaisia, kun se ei tajua mitään. Jotkut ihmiset vain ovat sellaisia? Vai onko vika aina vain miehessä, kun se ei oikeasti tajua mitään? Miksei sille voi kertoa, jos se ei tajua?
 
Se on kyllä hanurista kun suhde on tavallaan jumissa. Terapia? Olemme olleet vasta tammikuusta lähtien yhdessä. Rakastaa niin että kipeää tekee..


Siis oletteko seurustelleet vasta tammikuusta lähtien? Yhteensä?

Mitä muuhun tulee niin tapasin kerran naisen jonka kanssa jostain syystä synkkasi ihan helevetin hyvin ja viestisteltiin sit tapaamisen jälkeen paljon. Hän oli tahollaan naimisissa mutta puuhaili samaan aikaan vakkari panokumppanin kanssa mitä ihmeellisimpiä perversioita. Oma mies ei useista vihjauksista huolimatta älynnyt koskaan miksei homma toimi. Jos pyysi vaikka perspanoa niin ei kuulemma käy kun on hyi hyi tai jotain. Mimmi olisi halunnut perusvaniljaa rajumpaa ottamista ja saikin muualta. Myöhemmin ovat eronneet kyllä mutta ymmärsin ettei äijä vieläkään älyä miksi kaikki meni niinkuin meni.

Nainen lasten kans nyt onnellisempi kuin koskaan, äijä varmaan juo itteään pikkuhiljaa hengiltä. Joskus vaan ei ihmiset sovi toisilleen.

Mietit ehkä miten tämä sinun tarinaasi liittyy? Kuuntele herkällä korvalla ja lähde ylpeästi eteenpäin jos ei meinaa tarpeet ja halut kohdata. Ei useinkaan odottamalla parane tai muutu.
 
^ Kiitos vastauksista. Mitä seksiin tulee niin sekä rajumpaa että hellempää. Tämä toisaalta aiheuttaa sitä että tulee väärinkäsityksiä. Ja halut ei tietenkään aina kohtaa. Ja sitten tulee hetkiä kuin toisen tarpeita ei tyydytetä, vaikka on muitakin työkaluja kuin pippeli ja pimppi. Tämä usein unohtuu ja vaatii sitä kertausta. Näin miehenä tällä hetkellä minulla on isommat tarpeet ja kun en juuri naisen halun mukaan tyydyttänyt häntä eli sovelsin, niin siitä syntyi iso juttu. Tässäkin neutraali vastaanotto ja joustavuus niin ei oltais tässä pisteessä. Tai sitten olisin vain tyydyttänyt juuri niin kuin halusi. Kommunikointi. Myös lämmittelyn tavat sellainen joka pitäisi muistaa. Itse mielelläni kertaisin silloin tällöin. Ei oletuksia koskaan.

Toinen asia on se miten naiset ottaa asioita esille. Olen monesti sanonut että rautalankaohjeet niin homma toimii. Usein joudun kysymään uudelleen ja tarkentaa kysymystä kun en pysty lukemaan naisen pään sisään. En tiiä onko se jollain tavalla itsekkyyttä, yleensä seksin suhteen puhun paljon omasta tyydytyksestä, mutta myös puolisoni tyydytyksestä. Ilmaisen asian yleensä hyvinkin molemminpuolin. Mutta puolisoni voisi avautua enemmän siitä miten tarpeet tyydytetään kun itse tykkään puhua omista. Kysymykseen ei usein saa suoria vastauksia. Näistä tarpeista on puhuttu aikoja sitten, mutta suhde elää ja näihin kaipaa vahvistusta edelleen. Toista turhauttaa se kun en vain opi tai tee oikein. Se jos mikä niin syö tilannetta. Itse en koskaan lähde syyttämään. Jos jokin asia ei toimi, sen voi ottaa neutraalisti esille.

Näin miehenä haluan vain ja ainoastaan avointa kommunikointia. Eihän se helppo ole jos näkee että toisella ei kaikki hyvin.
 
Viimeksi muokattu:
Ettei tässä olisi vain klassista virhearviota kyseessä? Koska seksistä ei saa "feedbackkia" sitä alkaa epäilemään vaikka seksissä ei olisikaan mitään vikaa, vaan vika on siinä, että muija haluaakin elämältään jotain muuta.

Eli ota huomioon nekin mahdollisuudet, että:
1. Jokin asia sinussa / suhteessanne vituttaa, joka ei liity seksiin, joka aiheuttaa haluttomuutta.
2. Jokin asia on tullut ilmi / muuttunut.
3. Jokin hän on muuttunut...

Ihan hyvin voi olla vaikka ekan seikkailun jälkeen fiiliksissä, seuraavana päivänä vähän epävarma, sitten kuulee kuinka haaveilet afrikkaan orpoja pelastamaan ja arvomaailma rapistuu hetkessä samoin kuin yhteinen "pilvilinna" jostain perheestä tms. Ihmisillä, _anteeksi_ naisilla varsinkin, on tapana rakentaa pilvilinnoja ja kun ne romahtaa, ne heijastaa koko suhteeseen. Eikä hän välttämättä halu kuin tutkiskella tuntojaan ja ilmoittaa kyllä tavalla tai toisella mihin tulokseen on tullut. Mistäs sen tietää vaikka rakentaisi pilvilinnaa jonkun toisen gubben ympärille ja nyt vain "käyttää aikaa yhdessä ja laskelmoi tunteilla kumpi suhde vaikuttaisi paremmalta, romahtanut pilvilinna vai uusi ihastus ja ihastuksen yhä uljaampi pilvilinna...
 
Niin en osaa sanoa. Edellispäivänä kaikki hyvin ja puhutaan tulevaisuudesta, sitten koetellaan jo rakkautta. Nyt kun miettii mitä tapahtui tarkasti niin oma itsekkyys kyllä nousee esille. Vastuun otin ja asiaa puitu. Silmiä avaava juttu. Sen tarkemmin sanomatta, ei kovin iso, mutta toista ymmärrettävästi turhauttaa. Tosin suhteessa on kuitenkin aina kaksi osapuolta. Miehenä täytyisi varmaan tehdä muistilappu tärkeiden asioiden kannalle.
 
Joo naiseni kanssa olen opetellut omaa rooliani terveessä perhe-elämässä.

1. Jos tori.fi löytyy joku kiva huonekalu niin kannattaa myötäillä, yleensä se huonekalu on mennyt jo, tai saan vitkuteltua asiaa niin että jokin uusi huonekalu tulee eteen.

2. Seksissä ei sytytä semmoinen hempeily, tosin joskus sekin on kohdillaan. Hipsuttelu kuuluu sitten kun halutaan nukahtaa.

3. Jos olen aktiivinen lasten ja kotitöiden parissa on tämä asia jollain naisenlogiikalla naisen arvostelua. Kannattaa siis jättää kotitöitä vaimollekin.

4. Remontointi on jostain syystä niin kivaa että sais olla jatkuvasti tekemässä jotain. No onhan se kivaa.

Suhteemme alkutaipaleella oli kovia kasvukipuja eksiin ja seksiin liittyen. Sitten riideltiin koirista. Nykyään saatetaan rähjätä toisillemme kakun kostuttamisesta tai muusta pienemmästä itsemme mykkäkoulun partaalle.

Onneksi noi tunnetason riidat on jäänyt vähälle, mut riitely pysynny. Kyllä se aina puhdistaa ilmaa kun saa purkautua tietäen että asia loppujen lopuksi sovitaan.
 
Jos suhde on alkanut tammikuussa ja nyt jo tuossa jamassa niin kyse voi olla ihan vaan siitä, ettei siitä nyt sitten oikein mitään tullutkaan.

Vahva tämä. Tuo on aika, jossa aikaisimmillaan alkaa naisella "kuherruskausi" loppua, jos homma ei heidän mielensä mukaan toimi. Hän on siis aloittanut jo henkisen etääntymisen ja etsii aktiivisesti syitä itselleen lopettaa suhde niin, ettei hänen tarvitse itseään siitä syyttää.

Tuo suhde on siis jo ohi. Enää on kyse siitä, että milloin molemmat sen hyväksyy.
 
No johonkin ne betsit pitää laittaa ja kun kaikki liitot päättyy joskus eroon niin betsit sinne suuntaan. Sitten vaan arvaillaan mikä syy: kyllästyminen, toinen mies, mielenterveys sekä noiden erillaiset yhdistelmät ja variaatiot/johdannaiset mm. toinen nainen. Voihan se mieskin olla lähtijä, mutta yleensä nainen kyllä kyllästyy suhteen huonoon jamaan nopeammin kun miehelle tarve parisuhde actionille on naista huomattavasti vähäisempi.
 
No johonkin ne betsit pitää laittaa ja kun kaikki liitot päättyy joskus eroon niin betsit sinne suuntaan. Sitten vaan arvaillaan mikä syy: kyllästyminen, toinen mies, mielenterveys sekä noiden erillaiset yhdistelmät ja variaatiot/johdannaiset mm. toinen nainen. Voihan se mieskin olla lähtijä, mutta yleensä nainen kyllä kyllästyy suhteen huonoon jamaan nopeammin kun miehelle tarve parisuhde actionille on naista huomattavasti vähäisempi.
Tulee vaan helposti itsensä toteuttava ennustus, kun alkaa ylianalysoimaan toisen käytöstä... Ei siitä tule hevonvattua, että alkaa jarruttelemaan ja olemaan puoliksi mukana, jos oikeasti haluaa olla ko. suhteessa. Kyllä yli puolen vuoden jälkeen pitää antaa mennä sata lasissa, jos suhteen haluaa pitää. Joskus sitten sattuu toki nokkaan. Kuoppia tulee ihan joka suhteeseen, toki ongelman skaala voi tuntua isommalta lyhyessä suhteessa. Esim. mun muutaman kuukauden työstressi 18 vuoden ja 2 lapsen jälkeen ei paljon peruskuvioita heilutellut vaikka vähän äänekkäämpää keskustelua oli useammin.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
259 456
Viestejä
4 512 727
Jäsenet
74 372
Uusin jäsen
Akeboy78

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom