- Liittynyt
- 31.01.2024
- Viestejä
- 7
Kiitos kaikille viesteistä!
Hyviä ideoita. Eilen illalla asiasta juteltiinkin ja osittain näiden viestien takia otin erilaisen kannan asiaan. Jotenkin tajusin itsekin kuinka kestämätön tämä tilanne nykyisellään on. Hyvä keskustelu saatiin aikaiseksi ja ehkä jopa vähän edistystä, ainakin ollaan paremmin samalla sivulla ja yhtämieltä asiasta. Aiotaan tänään jutella töiden jälkeen lisää asiasta, katsoo nyt miten etenee.
Ollaan molemmat parikymppisiä, minä lähempänä kolmeakymmentä ja hän vielä lähempänä kahtakymmentä.
Vaikea selittää, mutta jotenkin tyttökaverilla nykyään herkästi menee semmoiseksi negistelyksi huonoina päivinä (joita on usein), jolloin pienetkin asiat katkaisee kamelin selän. Tehdään loppupeleissä hyvin pienistä asioista maailman kaatavia ongelmia jne. Herkästi myös projisoi minuun omaa pahaa oloaan, pahoittelee kyllä aina kun sanoin asiasta, mutta ikävää se on silti. Osittain hänen tapansa reagoida asioihin tulee hänen äidiltään, molemmilla tuntuu olevan samanlainen taipumus negatiivisuuteen kun asiat ei mene putkeen. Tyttökaverin vanhemmilla ollut terveysongelmia, niin siitä tiedän kun olen kuullut miten siellä on mennyt tyttökaverilta. Kuulostanut ainakin hyvin samalta.
Hyviä ideoita! Samaa mieltä, koitinkin eilen ottaa eri kannan keskusteluun ja hän tuntui reagoivan yllättävän positiiviseksi. Tai siis oli samaa mieltä, että tilanne on kestämätön eikä halua tämän pilaavan meidän suhdeta. On hän aiemmin jo kertaalleen hakenut ei oman alan töitä kun tuli ilmoitus mieluisassa erikoistarvikeliikkeessä vastaan, pääsi haastatteluun muttei tullut valituksi. Toki iso pala nieltäväksi "hylätä" oman alan hommat ja hakea muita hommia, ymmärtäähän tuon. Ei onneksi kuitenkaan tyrmännyt ideaa täysin, vaan oli ilmeisesti jo aiemmin asiaa miettinyt. Keskustellaan asiasta tänään lisää ja katsoo miten tämä etenee.
Tuli tässä reissujen takia melkein viikko erillään oloa, oli tehnyt selvästi hyvää molemmille kun oltiin samaa mieltä, että avasi ajatuksia kun sai omassa rauhassa olla pidempään ja miettiä asioita. Elättelen toivoa, että tämä vielä saadaan puhuttua läpi ja asiat alkavat menemään parempaan suuntaan
Varmasti raskas tilanne, tiedän kokemuksesta, että on aika kuormittavaa, jos toinen on koko ajan negatiivinen työasioiden takia. Toisaalta omassa ex-suhteessa se selvästi väheni, kun asiasta rakentavasti keskusteltiin. Minusta kannattaisi puhua asiasta lisää, ja ei syyllistäen, vaan itseäsi avaten, että toinen tajuaisi mitä kaipaisit yhdessäololta. Voit myös itse kysellä häneltä, että kuinka hyvin hänen mielestään suhde voi toimia tässä tilanteessa? Ja mitä hän teidän yhteiseltä olemiselta eniten kaipaisi, tuskin sitä että puhutaan vain työasioista ja kolotuksista. Ehkä hänenkin mielestään suhteessa voisi olla enemmän jotain ihan muuta, tässä voisit antaa hänelle tilaisuuden kertoa siitä. Se osoittaisi, että välität hänestä ja haluat että hänellä olisi kivempaa, mutta että se tapahtuisi jotain muuta kautta kuin vain kuuntelemalla työhuolia.
Tämä kohta oli minusta tärkeä valonpilkahdus, joka toi heti mieleen, että kannattaisi yrittää:
Tuossa on minusta jotain hyvin tärkeää. Se saattaisi kertoa siitä, että enemmän keskustelemalla ja toisillenne herkistymällä, avautumalla, voitte löytää tienne syvemmälle keskinäiseen luottamukseen, arvostukseen ja välittämiseen. Se että tyttöystävääsi teki tuollaisen vaikutuksen, kun herkistyit ja avauduit, voi siis olla merkki että tässä voisi olla jotain. En mene vannomaan tietenkään. Mutta tulee vain mieleen että olisiko tuo "herkistyminen" sun puolelta se ovi mitä kannattaisi avata lisää? Kun kuitenkin voit muuttaa vain itseäsi, toista ei voi koskaan pakottaa muuttumaan. Etkä siinä mitään menetäkään, jos kokeilet tuota kautta. Suhteen päättäminen onnistuu kyllä myöhemminkin.
Sellaiset asiat, että hänellä on vähän rahaa tehdä mitään kivaa, ovat oikeasti aika toisarvoisia kun puhutaan ihmissuhteesta. Pitemmällä tähtäimellä se tilanne on todnäk ohimenevä ja tuossa tilanteessa kannattaa panostaa sellaiseen yhteiseen kivaan, joka ei ole riippuvaista kulutetun rahan määrästä.
Terapia olisi kyllä varmasti aika jees hänelle, ehkä sinullekin. Jos raha on hänelle kynnys, mutta todellista halua itsetutkiskeluun löytyy, niin ehkä voisi yrittää kirjojen avulla. Tsemppiä joka tapauksessa, ja muista: kommunikaatio ja avoimuus, mitään muuta tietä ei ole!
Hyviä ideoita. Eilen illalla asiasta juteltiinkin ja osittain näiden viestien takia otin erilaisen kannan asiaan. Jotenkin tajusin itsekin kuinka kestämätön tämä tilanne nykyisellään on. Hyvä keskustelu saatiin aikaiseksi ja ehkä jopa vähän edistystä, ainakin ollaan paremmin samalla sivulla ja yhtämieltä asiasta. Aiotaan tänään jutella töiden jälkeen lisää asiasta, katsoo nyt miten etenee.
Paljo teillä on ikää? Nuo mielenterveys jutut on siitä ikäviä ettei niistä ikinä enää parane kunnolla vaikka saisi hoitoakin. ( Ja tää tyttishän ei ole edes hoidossa). Ja ei sitä nykyään ainakaan julkiselta puolelta edes saa. Jäljet, kun jää aivoihin niin samoja jälkiä pitkinhän ne aina tuppaa menemään. Ihan viisainta on nyt ottaa lusikka omaan käteen ja miettiä että kannattaako omaa terveyttä menettää. Kokemuksesta sanon, että ei. Mutta kannattaahan sitäkin miettiä, että jos sä nyt sitten siivoilet sitä kämppää jonkun aikaa. Siivottavahan se on yksin ollessakin. Mutta joo paskaahan se on olla omaishoitajanakaan. Vuokrakämppä nii helppo erota.
Ollaan molemmat parikymppisiä, minä lähempänä kolmeakymmentä ja hän vielä lähempänä kahtakymmentä.
Vaikea selittää, mutta jotenkin tyttökaverilla nykyään herkästi menee semmoiseksi negistelyksi huonoina päivinä (joita on usein), jolloin pienetkin asiat katkaisee kamelin selän. Tehdään loppupeleissä hyvin pienistä asioista maailman kaatavia ongelmia jne. Herkästi myös projisoi minuun omaa pahaa oloaan, pahoittelee kyllä aina kun sanoin asiasta, mutta ikävää se on silti. Osittain hänen tapansa reagoida asioihin tulee hänen äidiltään, molemmilla tuntuu olevan samanlainen taipumus negatiivisuuteen kun asiat ei mene putkeen. Tyttökaverin vanhemmilla ollut terveysongelmia, niin siitä tiedän kun olen kuullut miten siellä on mennyt tyttökaverilta. Kuulostanut ainakin hyvin samalta.
Eikö halua tehdä muuta kuin oman alansa töitä? Jos kroppa ja psyyke ei kestä nykyistä työtä ja rahaa ei siltikään ole juuri lainkaan ylimääräistä, niin eihän tuossa ole kuin huonoja puolia.
Samaa mieltä kuin muut. Mun mielestä olisi taas hyvä ajatella tätä käytännönläheisesti.
Voisi kysyä naiselta että onko tällä nykyisellä polulla näkyvissä parannusta lähitulevaisuudessa tai onko oletettavissa että panostaminen tähän alaan tulee poikimaan tulevaisuudessa enemmän positiivista kuin negatiivista? No kaikkihan tietää mikä vastaus on, että vaikka haluaisi olla oman alan töissä, niin huomattavasti fiksumpaa olisi mennä vaikka kaupan kassalle ja samalla etsiä niitä oman alan töitä.
Potentiaalista tulevaa työnantajaa kiinnostaa paljon enemmän se että olet ollut edes jossain vakituisissa töissä ja saanut sieltä hyvät suositukset, kuin että olet tehnyt muutaman tunnin viikossa toiminimellä hommia samalla alalla (ja paskonut terveytesi).
Tietenkin on poikkeuksia, mutta epäilen että tämä nykyinen työkokemus tuskin tulee olemaan se katalyytti menestyksekkäälle uralle ko. alalla.
Voisiko tyttöystävä hankkia lyhyen määräaikaisuuden esim. Kauppaan tai postiin, jonka aikana laittaisi oman toiminimensä alas? Sen määräaikaisuuden jälkeen hän voisi jäädä hetkeksi työttömäksi lepäämään sekä etsimään uusia ammattitutkintoja tai muuta koulutusta.
Lyhyen määräaikaisuuden avulla ei tulisi karenssia työttömyysturvaan, koska työttömyyden syynä olisi määräaikaisuuden loppuminen ja lisäksi toiminimeä ei enää olisi kun sen ajaisi alas ennen määräaikaisuuden päättymistä.
Ihan järkyttävää, että hän repii itsestään tehoja irti ja kroppa itkee sitten minimielantoon oikeuttavan palkan vuoksi!
Eli tässä tapauksessa uskoisin, että työttömyys voisi nostaa parisuhteenne laatua ja antaa hyvää yhteistä aikaa toisillenne.
Hyviä ideoita! Samaa mieltä, koitinkin eilen ottaa eri kannan keskusteluun ja hän tuntui reagoivan yllättävän positiiviseksi. Tai siis oli samaa mieltä, että tilanne on kestämätön eikä halua tämän pilaavan meidän suhdeta. On hän aiemmin jo kertaalleen hakenut ei oman alan töitä kun tuli ilmoitus mieluisassa erikoistarvikeliikkeessä vastaan, pääsi haastatteluun muttei tullut valituksi. Toki iso pala nieltäväksi "hylätä" oman alan hommat ja hakea muita hommia, ymmärtäähän tuon. Ei onneksi kuitenkaan tyrmännyt ideaa täysin, vaan oli ilmeisesti jo aiemmin asiaa miettinyt. Keskustellaan asiasta tänään lisää ja katsoo miten tämä etenee.
Tuli tässä reissujen takia melkein viikko erillään oloa, oli tehnyt selvästi hyvää molemmille kun oltiin samaa mieltä, että avasi ajatuksia kun sai omassa rauhassa olla pidempään ja miettiä asioita. Elättelen toivoa, että tämä vielä saadaan puhuttua läpi ja asiat alkavat menemään parempaan suuntaan
