Seuraavassa parisuhteessa minun tarvitsee sitten erityisesti keskittyä riitelyyn ja huutamiseen niin näin ei pääse sitten käymään.
Vaikuttaa siltä, että lisää exiä on luvassa
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Seuraavassa parisuhteessa minun tarvitsee sitten erityisesti keskittyä riitelyyn ja huutamiseen niin näin ei pääse sitten käymään.
Vaikuttaa siltä, että lisää exiä on luvassa
Joo. Nyt 10 vuotta ilman vaimon pesää. Muuten kyllä olemme "parhaassa iässä" ja muuten olemme onnellisia yhdessä, yli 20v liittoa takana mutta vaimoa ei seksi enää kiinnosta. Fuckbuddy oli itselle ainut vaihtoehto.Kun vaimolle alkaa seksin puutteesta valittamaan, kannattaa keskustelu aloittaa että kaipaa sitä läheisyyttä ja seksiä vaimon kanssa. On eri asia kuitekin istua vierekkäin sohvalla kuin alasti sylikkäin peiton alla. Paljas ihokontakti lisää oksitosiinin tuotantoa, joka sitoo pariskuntia enemmän kiinni toisiinsa. Ehdottaa alkuun vaimolle että vaikka makoilisitte alasti sängyssä vierekkäin, ihan vain pusutellen. Näin talvella luulisi vaimoa kiinnostavan lämpö.
Jos kiukkuilee että pilluva tekee mieli, vaimo saattaa ajatella että nyt se ukko on kuitenkin kiimoissaan kytännyt muitakin naisia ja mustasukkaisuus alkaa jylläämään.
Pitää udella että alkoiko pikkuhiljaa seksihimot hiipumaan, tuliko lapsia tms "syitä" haluttomuuteen?Joo. Nyt 10 vuotta ilman vaimon pesää. Muuten kyllä olemme "parhaassa iässä" ja muuten olemme onnellisia yhdessä, yli 20v liittoa takana mutta vaimoa ei seksi enää kiinnosta. Fuckbuddy oli itselle ainut vaihtoehto.
Tuli mieleen jos toista ei syystä tai toisesta seksi (yhdyntä) kiinnosta, niin miksi ei muilla tavoin viitsiisi nähdä vaivaa tyydyttää (oletettavasti tärkeän) puolison seksihimot ?
Lapset oli tehty ja tämänkin jälkeen seksi luisti. Sitten se vaan päättyi ilmoitukseen " ei mua silleen huvita". Eipä puolisoa hotsita edes keskustella asiasta.Pitää udella että alkoiko pikkuhiljaa seksihimot hiipumaan, tuliko lapsia tms "syitä" haluttomuuteen?
Kunnioitettava aika tuo 20v josta 10v ilman seksiä, varsinkin kun nykyään tuota seksiä korostetaan niin paljon.
Tuli mieleen jos toista ei syystä tai toisesta seksi (yhdyntä) kiinnosta, niin miksi ei muilla tavoin viitsiisi nähdä vaivaa tyydyttää (oletettavasti tärkeän) puolison seksihimot ?
Joo. Nyt 10 vuotta ilman vaimon pesää. Muuten kyllä olemme "parhaassa iässä" ja muuten olemme onnellisia yhdessä, yli 20v liittoa takana mutta vaimoa ei seksi enää kiinnosta. Fuckbuddy oli itselle ainut vaihtoehto.
Lapset oli tehty ja tämänkin jälkeen seksi luisti. Sitten se vaan päättyi ilmoitukseen " ei mua silleen huvita". Eipä puolisoa hotsita edes keskustella asiasta.
Et ilmeisesti arvota omia seksuaalisia tarpeitasi kovin korkealle, tai niitä ei ole? Suhde on varmaan muutoin sitten zen-mäisen avartava kokemus, kun siinä mukana vielä pyörit?
Itselle riitti 10 vuoden hiipuvassa seksissä loppuajan puolen vuoden täysin kuiva aika. Siihen loppui pihtailusuhteessa eläminen, ja lupasin itselleni etten sellaisessa koskaan pysykään.
Ei ole niin ihanaa naista tehtykään, että jaksaisin sellaista pakkokaveruutta, kun platonisia ystävyyksiä syntyy muillakin tavoin.
Ei vaan ole millään mittarilla sen päänsäryn arvoista.
Seuraavassa parisuhteessa minun tarvitsee sitten erityisesti keskittyä riitelyyn ja huutamiseen niin näin ei pääse sitten käymään.
Jahas, alkaa nyt pahasti näyttämään siltä että 12v suhde päättyy vaimon muuttoon työpaikkakunnalle. Alkuun oli puhetta että se ottais vuokrakämpän sieltä ja kävis viikonloppuisin täällä, mutta nyt tuli ilmoitus että haluaa omaa tilaa ja aikaa. En sinänsä ihmettele, ollaan oltu koko aikuisikämme yhdessä eikä kumpikaan oo ollut siis käytännössä ikinä yksin. Pysytään todella läheisinä ystävinä ja meillä on edelleen yhteisiä harrastuksia, isoin ero lienee tuleva seksin puute ja se ettei nähdä läheskään niin usein. Ei tässä oo vielä mitään kiveen hakattu, tulevaisuudessa saattaa käydä ihan mitä tahansa mutta kyllä tässä vähän tyhjä olo on..
Ei jäänyt mitään kertomatta. Vaimo ei halua mua mukaan vaan haluaa kokea mitä se yksinolo on, kun ei oo sitä ikinä kokenut. Tässä oon nyt muutaman päivän tätä asiaa märehtinyt eikä se valittamalla mihinkään muutu.Jääkö tässä nyt jotain olennaista kertomatta, esimerkiksi oma osuutesi? Jotenkin tuntuu aika "helposti hyväksyttävältä" asialta sinulle. Olisitko valmis jatkamaan vaikkapa muuttamalla mukana?
Sanotaanko näin että meillä vaimo ei oo se joka niitä lapsia tällä hetkellä haluais..Ja ikää n.30?
Sanoo että kaipaa yksinasumista yms., mutta empä ihmettelisi jos vaan biologinen kello antaisi ärsykkeitä muutokseen (vaikka eukon itsensä tätä tiedostamatta) kun nyt ei mitään tapahdu, ja 2v sisään on lapsi pihalla toisen ukon kanssa.
Jahas, alkaa nyt pahasti näyttämään siltä että 12v suhde päättyy vaimon muuttoon työpaikkakunnalle. Alkuun oli puhetta että se ottais vuokrakämpän sieltä ja kävis viikonloppuisin täällä, mutta nyt tuli ilmoitus että haluaa omaa tilaa ja aikaa. En sinänsä ihmettele, ollaan oltu koko aikuisikämme yhdessä eikä kumpikaan oo ollut siis käytännössä ikinä yksin. Pysytään todella läheisinä ystävinä ja meillä on edelleen yhteisiä harrastuksia, isoin ero lienee tuleva seksin puute ja se ettei nähdä läheskään niin usein. Ei tässä oo vielä mitään kiveen hakattu, tulevaisuudessa saattaa käydä ihan mitä tahansa mutta kyllä tässä vähän tyhjä olo on..
Tiedoksesi vain, että ei naiset osaa olla yksin.
Jahas, alkaa nyt pahasti näyttämään siltä että 12v suhde päättyy vaimon muuttoon työpaikkakunnalle. Alkuun oli puhetta että se ottais vuokrakämpän sieltä ja kävis viikonloppuisin täällä, mutta nyt tuli ilmoitus että haluaa omaa tilaa ja aikaa. En sinänsä ihmettele, ollaan oltu koko aikuisikämme yhdessä eikä kumpikaan oo ollut siis käytännössä ikinä yksin. Pysytään todella läheisinä ystävinä ja meillä on edelleen yhteisiä harrastuksia, isoin ero lienee tuleva seksin puute ja se ettei nähdä läheskään niin usein. Ei tässä oo vielä mitään kiveen hakattu, tulevaisuudessa saattaa käydä ihan mitä tahansa mutta kyllä tässä vähän tyhjä olo on..
Tiedoksesi vain, että ei naiset osaa olla yksin. Varsinkaan jos ovat olleet kauan suhteessa. Siellä uitetaan melaa mekossa heti ensimmäisenä iltana. Kokemusta on.
Vaikka alkuun tuntui todella pahalta niin nyt päivä alkaa taas pikkuhiljaa paistamaan. Elämä jatkuu
No niin, eroonhan tää päättyy. Koitetaan kuitenkin pitää välit kunnossa ja akka lähti loisimaan äitinsä luo siihen asti että uusi kämppä vapautuu niin ei ärsytetä toisiamme suotta. Alun shokin jälkeen aloin itsekin miettimään tilannetta tarkemmin ja totesin että viimeisen vuoden aikana ollaan kyllä kuivuttu kasaan ja jos 12v aikana ei saatu mitään aikaiseksi niin kyllä ero taitaa olla oikea ratkaisu. En enää edes toivo uusintakierrosta vaan tällä hetkellä haluaisin lähinnä saada akan kamat pois täältä että saa eron pois jaloista. Vaikka alkuun tuntui todella pahalta niin nyt päivä alkaa taas pikkuhiljaa paistamaan. Elämä jatkuu
No sillai Itse nyt viikon ollut omineen ja tähän rauhaan on alkanut tottua, ja oppinut uusia rutiineja monellakin saralla. Tänäänkin tullut edelleen siivottua aika urkalla ja pesukone pyörii, imuroitu on jo. Vielä kun nuo exän tavarat poistuisi kokonaan täältä, ja sitä on kuutiokaupalla. Välit on muuten kunnossa jottei siinä mitään ja saa pysyäkin, teki kumpikin sitten mitä tahansa. Mutta tää oli tässä mun osalta. Vielä muutama kk ja sitten kaikki on virallista.
Joo, koittanu kans pitää välit kunnossa muunmuassa koirien takia, että saan ne helposti hoitoon kun pitää koulun takia olla välillä parikin viikkoa poissa kotoa. Toi ottikin just niitä varten rivitaloasunnon itselleen.. Helpompaa se on molemmille kun tulee toimeen, varsinkin kun meillä ei mikään riitainen ero muutenkaan ollutNo sillai Itse nyt viikon ollut omineen ja tähän rauhaan on alkanut tottua, ja oppinut uusia rutiineja monellakin saralla. Tänäänkin tullut edelleen siivottua aika urkalla ja pesukone pyörii, imuroitu on jo. Vielä kun nuo exän tavarat poistuisi kokonaan täältä, ja sitä on kuutiokaupalla. Välit on muuten kunnossa jottei siinä mitään ja saa pysyäkin, teki kumpikin sitten mitä tahansa. Mutta tää oli tässä mun osalta. Vielä muutama kk ja sitten kaikki on virallista.
No johan se on kestänyt, eikö siitä erosta ole jo kuukausia?
Joo, koittanu kans pitää välit kunnossa muunmuassa koirien takia, että saan ne helposti hoitoon kun pitää koulun takia olla välillä parikin viikkoa poissa kotoa. Toi ottikin just niitä varten rivitaloasunnon itselleen.. Helpompaa se on molemmille kun tulee toimeen, varsinkin kun meillä ei mikään riitainen ero muutenkaan ollut
Kai tänne pitää itsekin avautua. Skenaario: parisuhde noin 10 v, naimisissa 6. Ei lapsia, 2 koiraa, omistusasunto Helsingissä (yli miljoonan, lainalla), molemmat töissä.
OP on talouden tulontuoja suhteessa 4:1. Toisaalta työaikakin on noin 2-3:1. Tämä on molemmille ollut ihan ok; vaimo pyörittää taloutta omien töidensä ohella ja siivooja käy viikottain. Molemmat olemme vähän vaikeita ihmisiä ylipäänsä eli helposti tulee riitaa pikkuasioista. Nyt viimeiset kuukaudet ovat kuitenkin olleet vaimon kanssa mahdottomia: haluaisin vaihtaa työpaikkaa, mutta hänelle tämä ei ole sopinut, kun jatkotuloista ei ole takeita. Seksiä heruu 1 krt/kk ja harvoin hänen aloitteestaan. Hän ostaa noin 10 te koruja yms tilpehööriä kuukausittain (palauttaa toki pyynnöstäni suurimman osan, mutta riitoja seuraa). Nyt hänen työpaikalleen on palkattu uusi miespuolinen työntekijä, jota hänen pitäisi perehdyttää. Mieheltä tulee kuitenkin viestiä jatkuvasti vapaallakin ja tänään tästä keskustellessa veti vaimo hirveät pultit ja kännit ennen kuin sammui sänkyyn. Miehen viestit sen sijaan jatkavat piipittämistään. Huoh, sanon minä.
Kai tänne pitää itsekin avautua. Skenaario: parisuhde noin 10 v, naimisissa 6. Ei lapsia, 2 koiraa, omistusasunto Helsingissä (yli miljoonan, lainalla), molemmat töissä.
OP on talouden tulontuoja suhteessa 4:1. Toisaalta työaikakin on noin 2-3:1. Tämä on molemmille ollut ihan ok; vaimo pyörittää taloutta omien töidensä ohella ja siivooja käy viikottain. Molemmat olemme vähän vaikeita ihmisiä ylipäänsä eli helposti tulee riitaa pikkuasioista. Nyt viimeiset kuukaudet ovat kuitenkin olleet vaimon kanssa mahdottomia: haluaisin vaihtaa työpaikkaa, mutta hänelle tämä ei ole sopinut, kun jatkotuloista ei ole takeita. Seksiä heruu 1 krt/kk ja harvoin hänen aloitteestaan. Hän ostaa noin 10 te koruja yms tilpehööriä kuukausittain (palauttaa toki pyynnöstäni suurimman osan, mutta riitoja seuraa). Nyt hänen työpaikalleen on palkattu uusi miespuolinen työntekijä, jota hänen pitäisi perehdyttää. Mieheltä tulee kuitenkin viestiä jatkuvasti vapaallakin ja tänään tästä keskustellessa veti vaimo hirveät pultit ja kännit ennen kuin sammui sänkyyn. Miehen viestit sen sijaan jatkavat piipittämistään. Huoh, sanon minä.
Miehen viestit sen sijaan jatkavat piipittämistään.
Nyt kyllä kuullostaa tosi pahalta. Tulee ihan mieleen että emäntä klassisesti roikkuu mukana vaan rahan takia.Kai tänne pitää itsekin avautua. Skenaario: parisuhde noin 10 v, naimisissa 6. Ei lapsia, 2 koiraa, omistusasunto Helsingissä (yli miljoonan, lainalla), molemmat töissä.
OP on talouden tulontuoja suhteessa 4:1. Toisaalta työaikakin on noin 2-3:1. Tämä on molemmille ollut ihan ok; vaimo pyörittää taloutta omien töidensä ohella ja siivooja käy viikottain. Molemmat olemme vähän vaikeita ihmisiä ylipäänsä eli helposti tulee riitaa pikkuasioista. Nyt viimeiset kuukaudet ovat kuitenkin olleet vaimon kanssa mahdottomia: haluaisin vaihtaa työpaikkaa, mutta hänelle tämä ei ole sopinut, kun jatkotuloista ei ole takeita. Seksiä heruu 1 krt/kk ja harvoin hänen aloitteestaan. Hän ostaa noin 10 te koruja yms tilpehööriä kuukausittain (palauttaa toki pyynnöstäni suurimman osan, mutta riitoja seuraa). Nyt hänen työpaikalleen on palkattu uusi miespuolinen työntekijä, jota hänen pitäisi perehdyttää. Mieheltä tulee kuitenkin viestiä jatkuvasti vapaallakin ja tänään tästä keskustellessa veti vaimo hirveät pultit ja kännit ennen kuin sammui sänkyyn. Miehen viestit sen sijaan jatkavat piipittämistään. Huoh, sanon minä.
Kai tänne pitää itsekin avautua. Skenaario: parisuhde noin 10 v, naimisissa 6. Ei lapsia, 2 koiraa, omistusasunto Helsingissä (yli miljoonan, lainalla), molemmat töissä.
OP on talouden tulontuoja suhteessa 4:1. Toisaalta työaikakin on noin 2-3:1. Tämä on molemmille ollut ihan ok; vaimo pyörittää taloutta omien töidensä ohella ja siivooja käy viikottain. Molemmat olemme vähän vaikeita ihmisiä ylipäänsä eli helposti tulee riitaa pikkuasioista. Nyt viimeiset kuukaudet ovat kuitenkin olleet vaimon kanssa mahdottomia: haluaisin vaihtaa työpaikkaa, mutta hänelle tämä ei ole sopinut, kun jatkotuloista ei ole takeita. Seksiä heruu 1 krt/kk ja harvoin hänen aloitteestaan. Hän ostaa noin 10 te koruja yms tilpehööriä kuukausittain (palauttaa toki pyynnöstäni suurimman osan, mutta riitoja seuraa). Nyt hänen työpaikalleen on palkattu uusi miespuolinen työntekijä, jota hänen pitäisi perehdyttää. Mieheltä tulee kuitenkin viestiä jatkuvasti vapaallakin ja tänään tästä keskustellessa veti vaimo hirveät pultit ja kännit ennen kuin sammui sänkyyn. Miehen viestit sen sijaan jatkavat piipittämistään. Huoh, sanon minä.
Sitä minäkin. Tilanne on selvästikin mennyt ihan helvetin pahaksi jo aikaa sitten, eikä tuollaisesta toivuta muuten kuin pääsemällä eroon moisesta akasta. Tuossa kaavassa on yksi sivusuhde enää oikeastaan pieni lommo lisää suuronnettomuuspaikalle.Tuuhean kuuloinen tarina, ei sillä etteikö voisi tottakin olla. Ihmettelen lähinnä kun et itse ole laittanut vaihtoon jo aikaa sitten...
Kai tänne pitää itsekin avautua. Skenaario: parisuhde noin 10 v, naimisissa 6. Ei lapsia, 2 koiraa, omistusasunto Helsingissä (yli miljoonan, lainalla), molemmat töissä.
OP on talouden tulontuoja suhteessa 4:1. Toisaalta työaikakin on noin 2-3:1. Tämä on molemmille ollut ihan ok; vaimo pyörittää taloutta omien töidensä ohella ja siivooja käy viikottain. Molemmat olemme vähän vaikeita ihmisiä ylipäänsä eli helposti tulee riitaa pikkuasioista. Nyt viimeiset kuukaudet ovat kuitenkin olleet vaimon kanssa mahdottomia: haluaisin vaihtaa työpaikkaa, mutta hänelle tämä ei ole sopinut, kun jatkotuloista ei ole takeita. Seksiä heruu 1 krt/kk ja harvoin hänen aloitteestaan. Hän ostaa noin 10 te koruja yms tilpehööriä kuukausittain (palauttaa toki pyynnöstäni suurimman osan, mutta riitoja seuraa). Nyt hänen työpaikalleen on palkattu uusi miespuolinen työntekijä, jota hänen pitäisi perehdyttää. Mieheltä tulee kuitenkin viestiä jatkuvasti vapaallakin ja tänään tästä keskustellessa veti vaimo hirveät pultit ja kännit ennen kuin sammui sänkyyn. Miehen viestit sen sijaan jatkavat piipittämistään. Huoh, sanon minä.
Do I need to say more?haluaisin vaihtaa työpaikkaa, mutta hänelle tämä ei ole sopinut, kun jatkotuloista ei ole takeita. Seksiä heruu 1 krt/kk ja harvoin hänen aloitteestaan.
Oliskohan täällä kohtalotovereita... Eksä muutti omilleen vuosi sitten melkein 9 vuoden suhteen jälkeen, kun ajoin häntä kauemmas aika tehokkaasti ennen sitä syistä, joita en nyt halua tässä puida. Fiilis oli alkuun tosi hyvä ja tehtiin lopullinen eropäätös alle 2kk erillään asumisen jälkeen. Päätettiin vielä erota "kavereina", mutta ei varsinaisesti hengailtu. Kesä meni rennosti kesästä nauttien ja loppukesästä päätin, että on aika alkaa tinderöimään. Tinderöinti sujui ihan kivasti ja tuli käytyä treffeillä melko tiuhaan ja sutinaakin kehkeytyi. Tässä vaiheessa pakka alkoi kuitenkin hajoamaan. Treffeillä käyminen ei enää oikein huvittanut eikä tapailukaan.
Hommaan tuli vähän taukoa, kun olin lokakuun ulkomailla ja Suomeen palattuani kävin pareilla Tinder-treffeillä, ja jatkoin kevyttä tapailua. Joskus joulukuun alkupuolella kuitenkin alkoi eksän kanssa yhteenpaluun ajatukset tulemaan mieleen. Syrjäytin ne parhaani mukaan. Vuodenvaihteessa tapahtui kuitenkin jotain kummaa, joka oli ollut jo tuloillaan syksystä asti: kiinnostus naisiin ja seksiin katosi kokonaan. Tietynlainen kiinnostus naisiin jäi ja kävin vielä satunnaisilla treffeillä, mutta niistä ei kehkeytynyt mitään, kun ei vaan kiinnostanut.
Muutama viikko sitten tapahtuikin jotain, joka räjäytti mun maailman. Törmäsin eksään jonkun tyypin kanssa. Se sai oudolta tuntuvan reaktion aikaan mussa, ja on hyvin mahdollista, että olisin voinut padota tuonkin tunteen, mutta olin törmännyt samalla viikolla non-attachmentin käsitteeseen, niin aloinkin tutkimaan tunnetta ja pohdiskelemaan asioita. Meni muutama päivä, joiden aikana tuli erilaisia ahaa-elämyksiä, mutta homma levisi käsiin kunnolla, kun heräsin sunnuntaiaamuyöstä miettimään kuinka olinkin vielä kiintynyt eksään. En kyllä tuolloinkaan vielä tajunnut täysin mikä on homman nimi ja meni saman päivän iltaan, kunnes tajusin, että mähän olen vielä rakastuneena eksään. Seuraava viikko menikin aika surullisena ja olimme tapaamassa viikonlopulla eksän kanssa muissa merkeissä, niin siinä tuli samalla käytyä näitä asioita läpi. Yhteenhän emme ole palaamassa, oon ollut sen verran järjissäni, että vaikka olen elätellyt yhteenpaluuta mielessäni, niin en ole siihen pyrkinyt. Tässä on nyt viimeiset pari viikkoa mennyt tehden oikeasti henkistä eroa eksästä vasta vuosi eron jälkeen. Helvetin vaikeata on ollut, kun kyseessä ensirakkaus ja kaikkea. Vittu että onkin hölmöläinen olo.
Mitä tästä opimme? No ainakin sen, että tunteiden patoaminen on ihan helvetin huono juttu. Mulla on nyt kova tahto, että pystyn sen lopettamaan. Lisäksi, kun on vaikeaa parisuhteessa, niin kannattaa ihan oikeasti ottaa tukea kaverista tai muusta läheisestä ihmisestä.
Tota, oikeastaan ajattelin juurikin tulla postaamaan tänne samanlaisen tarinan. Käynyt juurikin näin. En pidä ongelmana saada muita naisia, mutta ei vain kiinnosta seksiseuran ohella. Tiedän itsekin että paluu ei ole vaihtoehto mutta jotenkin tunteet tosi pinnassa enkä tiedä mikä siihen auttaisi.Oliskohan täällä kohtalotovereita... Eksä muutti omilleen vuosi sitten melkein 9 vuoden suhteen jälkeen, kun ajoin häntä kauemmas aika tehokkaasti ennen sitä syistä, joita en nyt halua tässä puida. Fiilis oli alkuun tosi hyvä ja tehtiin lopullinen eropäätös alle 2kk erillään asumisen jälkeen. Päätettiin vielä erota "kavereina", mutta ei varsinaisesti hengailtu. Kesä meni rennosti kesästä nauttien ja loppukesästä päätin, että on aika alkaa tinderöimään. Tinderöinti sujui ihan kivasti ja tuli käytyä treffeillä melko tiuhaan ja sutinaakin kehkeytyi. Tässä vaiheessa pakka alkoi kuitenkin hajoamaan. Treffeillä käyminen ei enää oikein huvittanut eikä tapailukaan.
Hommaan tuli vähän taukoa, kun olin lokakuun ulkomailla ja Suomeen palattuani kävin pareilla Tinder-treffeillä, ja jatkoin kevyttä tapailua. Joskus joulukuun alkupuolella kuitenkin alkoi eksän kanssa yhteenpaluun ajatukset tulemaan mieleen. Syrjäytin ne parhaani mukaan. Vuodenvaihteessa tapahtui kuitenkin jotain kummaa, joka oli ollut jo tuloillaan syksystä asti: kiinnostus naisiin ja seksiin katosi kokonaan. Tietynlainen kiinnostus naisiin jäi ja kävin vielä satunnaisilla treffeillä, mutta niistä ei kehkeytynyt mitään, kun ei vaan kiinnostanut.
Muutama viikko sitten tapahtuikin jotain, joka räjäytti mun maailman. Törmäsin eksään jonkun tyypin kanssa. Se sai oudolta tuntuvan reaktion aikaan mussa, ja on hyvin mahdollista, että olisin voinut padota tuonkin tunteen, mutta olin törmännyt samalla viikolla non-attachmentin käsitteeseen, niin aloinkin tutkimaan tunnetta ja pohdiskelemaan asioita. Meni muutama päivä, joiden aikana tuli erilaisia ahaa-elämyksiä, mutta homma levisi käsiin kunnolla, kun heräsin sunnuntaiaamuyöstä miettimään kuinka olinkin vielä kiintynyt eksään. En kyllä tuolloinkaan vielä tajunnut täysin mikä on homman nimi ja meni saman päivän iltaan, kunnes tajusin, että mähän olen vielä rakastuneena eksään. Seuraava viikko menikin aika surullisena ja olimme tapaamassa viikonlopulla eksän kanssa muissa merkeissä, niin siinä tuli samalla käytyä näitä asioita läpi. Yhteenhän emme ole palaamassa, oon ollut sen verran järjissäni, että vaikka olen elätellyt yhteenpaluuta mielessäni, niin en ole siihen pyrkinyt. Tässä on nyt viimeiset pari viikkoa mennyt tehden oikeasti henkistä eroa eksästä vasta vuosi eron jälkeen. Helvetin vaikeata on ollut, kun kyseessä ensirakkaus ja kaikkea. Vittu että onkin hölmöläinen olo.
Mitä tästä opimme? No ainakin sen, että tunteiden patoaminen on ihan helvetin huono juttu. Mulla on nyt kova tahto, että pystyn sen lopettamaan. Lisäksi, kun on vaikeaa parisuhteessa, niin kannattaa ihan oikeasti ottaa tukea kaverista tai muusta läheisestä ihmisestä.
Itselläni kävi aivan samoin. Erosin kolmisen vuotta sitten kahdeksan vuoden suhteesta. Puolitoista vuotta Tinderiä -> sieltä omaan elämään ja makuun sopiva daami.Nyt sitten töissä yks nainen käynyt vähän ilmoittamaan kiinnostusta... ja kesällä tapaan elämäni rakkauden todella monen vuoden jälkeen, se voi mennä tyyliin moi ja sänkyyn asap Yritä nyt sitten olla tässä.
Itselläni kävi aivan samoin. Erosin kolmisen vuotta sitten kahdeksan vuoden suhteesta. Puolitoista vuotta Tinderiä -> sieltä omaan elämään ja makuun sopiva daami.
Nyt vappuviikonloppuna näin kuuden vuoden takaista ihastusta. Oltiin isommalla kaveriporukalla keikalla ja siellä selvisi, että molemmilla ollut samanlaisia tunteita ja voisi olla vieläkin. Aika hyvin meni paletti kerralla sekaisin.
Se on paha, kun on aikoinaan nostanut kyseisen daamin out of my league -tasolle ja nyt selviää, että näin ei olekaan.
Itselläni meni viikonloppuna hyvin rajoille, mutta onneksi ei tullut tehtyä peruuttamatonta. Tulemme kesän aikana näkemään useammin erilaisissa tilaisuuksissa, eli uhka on olemassa.
Miten tällaisessa tilanteessa tekee valinnan? Molempien ehdokkaiden kanssa seurustelusuhde olisi todennäköisesti hyvin toimiva.
Kaveri järkeili mielestäni hyvin; jos nykyisen kanssa menee hyvin nyt ja hän miellyttää, niin turha lähteä vaihtamaan. Jos nykyinen ei toimi, niin uusi on vielä kokeiltavissa. Mutta jos nyt vaihtaa ja uuden kanssa ei toimisikaan, niin silloin olisi menettänyt molemmat.
Vaikeita kysymyksiä kyllä tällaiset.