Parisuhteen kiemurat

[Parsu]

Korostin vain oleellisen.

Seuraavassa parisuhteessa minun tarvitsee sitten erityisesti keskittyä riitelyyn ja huutamiseen niin näin ei pääse sitten käymään.

 

[Jurppii]

Seuraavassa parisuhteessa minun tarvitsee sitten erityisesti keskittyä riitelyyn ja huutamiseen niin näin ei pääse sitten käymään.

Vaikuttaa siltä, että lisää exiä on luvassa

 

[Parsu]

Vaikuttaa siltä, että lisää exiä on luvassa

Näillä ohjeilla aivan varmasti

 

[Centteri]

Kun vaimolle alkaa seksin puutteesta valittamaan, kannattaa keskustelu aloittaa että kaipaa sitä läheisyyttä ja seksiä vaimon kanssa. On eri asia kuitekin istua vierekkäin sohvalla kuin alasti sylikkäin peiton alla. Paljas ihokontakti lisää oksitosiinin tuotantoa, joka sitoo pariskuntia enemmän kiinni toisiinsa. Ehdottaa alkuun vaimolle että vaikka makoilisitte alasti sängyssä vierekkäin, ihan vain pusutellen. Näin talvella luulisi vaimoa kiinnostavan lämpö.

Jos kiukkuilee että pilluva tekee mieli, vaimo saattaa ajatella että nyt se ukko on kuitenkin kiimoissaan kytännyt muitakin naisia ja mustasukkaisuus alkaa jylläämään.

Joo. Nyt 10 vuotta ilman vaimon pesää. Muuten kyllä olemme "parhaassa iässä" ja muuten olemme onnellisia yhdessä, yli 20v liittoa takana mutta vaimoa ei seksi enää kiinnosta. Fuckbuddy oli itselle ainut vaihtoehto.

 

[jeppejehu]

Joo. Nyt 10 vuotta ilman vaimon pesää. Muuten kyllä olemme "parhaassa iässä" ja muuten olemme onnellisia yhdessä, yli 20v liittoa takana mutta vaimoa ei seksi enää kiinnosta. Fuckbuddy oli itselle ainut vaihtoehto.

Pitää udella että alkoiko pikkuhiljaa seksihimot hiipumaan, tuliko lapsia tms "syitä" haluttomuuteen?
Kunnioitettava aika tuo 20v josta 10v ilman seksiä, varsinkin kun nykyään tuota seksiä korostetaan niin paljon.

Tuli mieleen jos toista ei syystä tai toisesta seksi (yhdyntä) kiinnosta, niin miksi ei muilla tavoin viitsiisi nähdä vaivaa tyydyttää (oletettavasti tärkeän) puolison seksihimot ?

 

[Jurppii]

Tuli mieleen jos toista ei syystä tai toisesta seksi (yhdyntä) kiinnosta, niin miksi ei muilla tavoin viitsiisi nähdä vaivaa tyydyttää (oletettavasti tärkeän) puolison seksihimot ?

Ihan stetsonista veikkaisin, että tuollaisissa suhteissa kumpikin osapuoli kokee jonkun osa-alueen jäävän tyydyttymättä parisuhteessa. Ehkä se nainen ei saa jotain kaipaamaansa "henkistä yhteyttä" tai läheisyyttä ilman seksiä tai mitä nyt kaipaakaan romanttisia iltoja, joiden eteen nähdään vaivaa? Muuten on kyllä aika ankeeta jos ei kymmeneen vuoteen viitsi tosiaan antaa vaikka tietää toisen haluavan.

 

[Centteri]

Pitää udella että alkoiko pikkuhiljaa seksihimot hiipumaan, tuliko lapsia tms "syitä" haluttomuuteen?
Kunnioitettava aika tuo 20v josta 10v ilman seksiä, varsinkin kun nykyään tuota seksiä korostetaan niin paljon.

Tuli mieleen jos toista ei syystä tai toisesta seksi (yhdyntä) kiinnosta, niin miksi ei muilla tavoin viitsiisi nähdä vaivaa tyydyttää (oletettavasti tärkeän) puolison seksihimot ?

Lapset oli tehty ja tämänkin jälkeen seksi luisti. Sitten se vaan päättyi ilmoitukseen " ei mua silleen huvita". Eipä puolisoa hotsita edes keskustella asiasta.

 

[Gadus morhua]

Joo. Nyt 10 vuotta ilman vaimon pesää. Muuten kyllä olemme "parhaassa iässä" ja muuten olemme onnellisia yhdessä, yli 20v liittoa takana mutta vaimoa ei seksi enää kiinnosta. Fuckbuddy oli itselle ainut vaihtoehto.

Tuntuu sosiaalipornolta kysyä, mutta mitä vaimosi asiasta ajattelee? Tietääkö kuitenkin?

 

[Kan Dee Dokata]

Lapset oli tehty ja tämänkin jälkeen seksi luisti. Sitten se vaan päättyi ilmoitukseen " ei mua silleen huvita". Eipä puolisoa hotsita edes keskustella asiasta.

Et ilmeisesti arvota omia seksuaalisia tarpeitasi kovin korkealle, tai niitä ei ole? Suhde on varmaan muutoin sitten zen-mäisen avartava kokemus, kun siinä mukana vielä pyörit?

Itselle riitti 10 vuoden hiipuvassa seksissä loppuajan puolen vuoden täysin kuiva aika. Siihen loppui pihtailusuhteessa eläminen, ja lupasin itselleni etten sellaisessa koskaan pysykään.

Ei ole niin ihanaa naista tehtykään, että jaksaisin sellaista pakkokaveruutta, kun platonisia ystävyyksiä syntyy muillakin tavoin.

Ei vaan ole millään mittarilla sen päänsäryn arvoista.

 

[Sivustakatsoja]

Et ilmeisesti arvota omia seksuaalisia tarpeitasi kovin korkealle, tai niitä ei ole? Suhde on varmaan muutoin sitten zen-mäisen avartava kokemus, kun siinä mukana vielä pyörit?

Itselle riitti 10 vuoden hiipuvassa seksissä loppuajan puolen vuoden täysin kuiva aika. Siihen loppui pihtailusuhteessa eläminen, ja lupasin itselleni etten sellaisessa koskaan pysykään.

Ei ole niin ihanaa naista tehtykään, että jaksaisin sellaista pakkokaveruutta, kun platonisia ystävyyksiä syntyy muillakin tavoin.

Ei vaan ole millään mittarilla sen päänsäryn arvoista.

Minusta tuntuu että välillä näissä tapauksissa saattaa olla olo vähän kuin sammakolla lämpenevässä kattilassa. En ole yhtään eri mieltä kanssasi, omastakin kokemuksesta johtuen se seksin määrän väheneminen lähes nollaan ottaa kyllä koville, mutta jotenkin sitä vain kelasi päässään "kyllä se tästä vielä paremmaksi muuttuu, eihän sitä tarvi nyt joka päivä jynkyttää." Nyt toki sinkkumiehenä asian näkee täysin eri tavoin, mutta on kyllä helppoa samaistua tuohon että saattaa jäädä hetkeksi paikalle vain ihmettelemään että mihinkäs se läheisyys hävisi. On se vaan jännä miten jälkiviisaus on usein se paras viisaus. Kuten myös itse viestissäsi mainitsit, ensi kerralla tietää taas hitusen enemmän mitä ja miten asiat hoitaa jos/kun elämä makuuhuoneessa alkaa kääntymään ehtoopuolelle.

 

[Henkka77]

Seuraavassa parisuhteessa minun tarvitsee sitten erityisesti keskittyä riitelyyn ja huutamiseen niin näin ei pääse sitten käymään.

Meni kyllä helvetin hienosti mailin verran ohi pointti aiheesta riitely parisuhteessa.

 

[Sipuliteemakkara]

Jahas, alkaa nyt pahasti näyttämään siltä että 12v suhde päättyy vaimon muuttoon työpaikkakunnalle. Alkuun oli puhetta että se ottais vuokrakämpän sieltä ja kävis viikonloppuisin täällä, mutta nyt tuli ilmoitus että haluaa omaa tilaa ja aikaa. En sinänsä ihmettele, ollaan oltu koko aikuisikämme yhdessä eikä kumpikaan oo ollut siis käytännössä ikinä yksin. Pysytään todella läheisinä ystävinä ja meillä on edelleen yhteisiä harrastuksia, isoin ero lienee tuleva seksin puute ja se ettei nähdä läheskään niin usein. Ei tässä oo vielä mitään kiveen hakattu, tulevaisuudessa saattaa käydä ihan mitä tahansa mutta kyllä tässä vähän tyhjä olo on..

 

[Gadus morhua]

Jahas, alkaa nyt pahasti näyttämään siltä että 12v suhde päättyy vaimon muuttoon työpaikkakunnalle. Alkuun oli puhetta että se ottais vuokrakämpän sieltä ja kävis viikonloppuisin täällä, mutta nyt tuli ilmoitus että haluaa omaa tilaa ja aikaa. En sinänsä ihmettele, ollaan oltu koko aikuisikämme yhdessä eikä kumpikaan oo ollut siis käytännössä ikinä yksin. Pysytään todella läheisinä ystävinä ja meillä on edelleen yhteisiä harrastuksia, isoin ero lienee tuleva seksin puute ja se ettei nähdä läheskään niin usein. Ei tässä oo vielä mitään kiveen hakattu, tulevaisuudessa saattaa käydä ihan mitä tahansa mutta kyllä tässä vähän tyhjä olo on..

Jääkö tässä nyt jotain olennaista kertomatta, esimerkiksi oma osuutesi? Jotenkin tuntuu aika "helposti hyväksyttävältä" asialta sinulle. Olisitko valmis jatkamaan vaikkapa muuttamalla mukana?

 

[Sipuliteemakkara]

Jääkö tässä nyt jotain olennaista kertomatta, esimerkiksi oma osuutesi? Jotenkin tuntuu aika "helposti hyväksyttävältä" asialta sinulle. Olisitko valmis jatkamaan vaikkapa muuttamalla mukana?

Ei jäänyt mitään kertomatta. Vaimo ei halua mua mukaan vaan haluaa kokea mitä se yksinolo on, kun ei oo sitä ikinä kokenut. Tässä oon nyt muutaman päivän tätä asiaa märehtinyt eikä se valittamalla mihinkään muutu.

 

[Mehtikkö]

Eroltahan tuo kuulostaa ja kun vaimo kerran melko suoraan sen sinulle kertoi, niin voit kunnioittaa puolestasi tätä tekemällä oman osuutesi hänelle helpoksi. Ts. ei roikkumista, ei käytännön asioiden hankaloittamista eikä mitään massiivisia kilareita, kun kuulet exän säädöistä/uudesta elämästä.

 

[WaspPike]

Ja ikää n.30?
Sanoo että kaipaa yksinasumista yms., mutta empä ihmettelisi jos vaan biologinen kello antaisi ärsykkeitä muutokseen (vaikka eukon itsensä tätä tiedostamatta) kun nyt ei mitään tapahdu, ja 2v sisään on lapsi pihalla toisen ukon kanssa.

 

[Sipuliteemakkara]

Ja ikää n.30?
Sanoo että kaipaa yksinasumista yms., mutta empä ihmettelisi jos vaan biologinen kello antaisi ärsykkeitä muutokseen (vaikka eukon itsensä tätä tiedostamatta) kun nyt ei mitään tapahdu, ja 2v sisään on lapsi pihalla toisen ukon kanssa.

Sanotaanko näin että meillä vaimo ei oo se joka niitä lapsia tällä hetkellä haluais..

 

[Datsyuk13]

Ikäviä tilanteita monella. Tsemppiä itse kullekin. Muistakaa puhua rohkeasti sen kumppaninne kanssa. Rohkeutta täytyy puuttua kun moni kirjottaa hyvinkin rehellistä ja järkevää tekstiä tänne nimimerkin takaa, mutta ne tärkeimmät keskustelut jää keskustelematta. Älkää välittäkö noista "todennäköisesti ero tulee" ja "uutta ukkoa varten saattaa laihduttaa" - puheista. Täytyy muistaa, ettei kukaan muu tiedä teidän tilanteista minkään vertaa ja nuo ovat vain tulkintoja parista foorumiviestistä. Joskaan hissuttelemalla tilanteet ei varmasti etene kuin yhteen suuntaan...

Kissa vain pöydälle. Tuskin kukaan miettii kiikkustuolissa tyytyväisenä, että olipa mukava pitää tärkeimmät mölyt mahassaan koko elämän ajan.

 

[Jälkiruoka]

Vahvasti veikkaan että sipulin tapauksessa homma on taputeltu. Voihan se olla, ettei yksinolo tai uudet tuulet maistu, mutta kannattaako odottaa? Äänestäisin "ei."
Missä kunnossa suhde muuten oli ennen tätä? Tai liekö asialla väliä enää, parempi tuulettaa ajatukset ja siirtyä sitten kohti seuraavaa kokeilua.

 

[yannara]

Jahas, alkaa nyt pahasti näyttämään siltä että 12v suhde päättyy vaimon muuttoon työpaikkakunnalle. Alkuun oli puhetta että se ottais vuokrakämpän sieltä ja kävis viikonloppuisin täällä, mutta nyt tuli ilmoitus että haluaa omaa tilaa ja aikaa. En sinänsä ihmettele, ollaan oltu koko aikuisikämme yhdessä eikä kumpikaan oo ollut siis käytännössä ikinä yksin. Pysytään todella läheisinä ystävinä ja meillä on edelleen yhteisiä harrastuksia, isoin ero lienee tuleva seksin puute ja se ettei nähdä läheskään niin usein. Ei tässä oo vielä mitään kiveen hakattu, tulevaisuudessa saattaa käydä ihan mitä tahansa mutta kyllä tässä vähän tyhjä olo on..

Onneksi olkoon, mieti miten pahempi asia olisi jos teillä olisi lapsia... sillä toi 12v on todella pitkä aika. Uutta matoa koukkuun ja älä anna käyttää itseäsi hyväkseen "ystävänä".

 

[wanderer_]

Tiedoksesi vain, että ei naiset osaa olla yksin.

Varsinainen asiantuntija

 

[Myrkky]

Jahas, alkaa nyt pahasti näyttämään siltä että 12v suhde päättyy vaimon muuttoon työpaikkakunnalle. Alkuun oli puhetta että se ottais vuokrakämpän sieltä ja kävis viikonloppuisin täällä, mutta nyt tuli ilmoitus että haluaa omaa tilaa ja aikaa. En sinänsä ihmettele, ollaan oltu koko aikuisikämme yhdessä eikä kumpikaan oo ollut siis käytännössä ikinä yksin. Pysytään todella läheisinä ystävinä ja meillä on edelleen yhteisiä harrastuksia, isoin ero lienee tuleva seksin puute ja se ettei nähdä läheskään niin usein. Ei tässä oo vielä mitään kiveen hakattu, tulevaisuudessa saattaa käydä ihan mitä tahansa mutta kyllä tässä vähän tyhjä olo on..

En nyt haluaisi mitenkään heittää suolaa haavoihin, mutta onko mitään outoa ollut käytöksessä viimeaikoina. Kuten kännykän käyttö muuttunut, jotain muuta mihin et ehkä ole kiinnittänyt huomiota?

Edit; väärä linkki, edit2; no nyt

Vaimon pettämäksi joutunut neljän lapsen isä Jarmo, 50: Olisi pitänyt tajuta merkit, mutta olin hyväuskoinen hölmö

Ihan paska "uutinen" missä monta muuttuvaa tekijää. Tuo kännykän käyttö kiinnitti huomiota, jos se muuttuu äänettömäksi, näkymättömäksi, niin sitten... Vielä vaimon työkuviot toisella paikkakunnalla, jos pientä työpaikkaromanssia on tekeillä. Yleensähän noista ei seuraa mitään hyvää noin pidemmän päälle.

Anteeksi negatiivisuuteni, mutta näitä juttuja nyt on nähty ja koettu.

 

[Jii85]

Tiedoksesi vain, että ei naiset osaa olla yksin. Varsinkaan jos ovat olleet kauan suhteessa. Siellä uitetaan melaa mekossa heti ensimmäisenä iltana. Kokemusta on.

Tämä tässä. Niin sano ex-akkaki että haluaa olla yksin ja hups ei menny ku alle kuukausi niin jo oltiin mun duunikaverin melassa kiinni

Edit: Kyseessä siis oli karvan alle 10v suhde.

 

[JormaVeitikka]

Ei kyse ole niinkään siitä, etteikö nainen osaisi olla yksin, vaan enemmänkin siitä, että tilaisuus tekee varkaan ja tilaisuuksia naisille tulee ihan riittämiin, eli todellakaan ei TARVITSE olla yksin ja ympäröivä todellisuus suorastaan yrittää ESTÄÄ sen.

Miehelle taas yksinolo on usein enemmänkin olosuhteiden pakko eikä välttämättä oma valinta. Itsekin periaatteessa viihdyn sinkkuna, mutta en mä silti päivääkään olisi ollut sinkkuna, jos vaihtoehtona olisi ollut hyvä nainen tai edes semi-hyvä.

 

[Jurppii]

Totta hitossa eron jälkeen tekee mieli vähän irrotella, jätettynäkin sitten kun on päässyt ensishokista yli. Ei siinä todellakaan kiinnosta ajatella, että mitäköhän se exä nyt ajattelee kun mä en menekään luostariin.

 

[Tarnado]

Joskus nuorempana erosin itsekin ajatuksella että olisin sinkkuna, että ehtisi nörtteilemään viikot, ja baareilemaan illat. Tuloksena oli kuukausi hauskaa naisten kanssa, ja heti uuteen suhteeseen. Miksipä ei kun hyvä sattui vastaan?

 

[Jurppii]

Oman fiiliksen mukaan tosiaan, kunhan pitää pelin reilun selkeänä. Uutta vaikka heti seuraavana iltana edellisen suhteen päätyttyä, oleellinen asia on lopettaa se edellinen suhde selkeästi ennen kuin menee uutta tökkimään/tökityttämään itseään. Ja ennen kuin joku ulisee "laastarisuhteista" niin niissäkään ei ole mitään vikaa kunhan ei kuseta toista osapuolta millään tulevaisuuden lupauksilla jos ei ole vakavissaan. Itelläni muutenkin suhde on suhde ja hyvin nopeastikin alkanut uusi on voinut olla hyvä ja kestävä.

 

[Sipuliteemakkara]

No niin, eroonhan tää päättyy. Koitetaan kuitenkin pitää välit kunnossa ja akka lähti loisimaan äitinsä luo siihen asti että uusi kämppä vapautuu niin ei ärsytetä toisiamme suotta. Alun shokin jälkeen aloin itsekin miettimään tilannetta tarkemmin ja totesin että viimeisen vuoden aikana ollaan kyllä kuivuttu kasaan ja jos 12v aikana ei saatu mitään aikaiseksi niin kyllä ero taitaa olla oikea ratkaisu. En enää edes toivo uusintakierrosta vaan tällä hetkellä haluaisin lähinnä saada akan kamat pois täältä että saa eron pois jaloista. Vaikka alkuun tuntui todella pahalta niin nyt päivä alkaa taas pikkuhiljaa paistamaan. Elämä jatkuu

 

[Sivustakatsoja]

Vaikka alkuun tuntui todella pahalta niin nyt päivä alkaa taas pikkuhiljaa paistamaan. Elämä jatkuu

Tsemppiä jatkoon, kyllä se tuosta paremmaksi muuttuu. Välillä tulee niitä hetkiä kun kaikki on paskaa ja yhyy, mutta aika parantaa monet haavat. Kun nainen on vaihtanut osoitetta niin älä turhaan pidä pahemmin yhteyttä, se ero vain pitkittyy ja vaikeutuu oman pään sisällä jos on paljon kontaktissa. Huomaat varmasti tulevaisuudessa että opit tuntemaan ja kohtelemaan itseäsi ihan uudella tavalla, noin pitkän ajan jälkeen sitä on ehdollistunut myös toisen ihmisen haluihin, tapoihin ja luonteeseen. Onnea matkaan, hyvä siitä tulee

 

[Myrkky]

No niin, eroonhan tää päättyy. Koitetaan kuitenkin pitää välit kunnossa ja akka lähti loisimaan äitinsä luo siihen asti että uusi kämppä vapautuu niin ei ärsytetä toisiamme suotta. Alun shokin jälkeen aloin itsekin miettimään tilannetta tarkemmin ja totesin että viimeisen vuoden aikana ollaan kyllä kuivuttu kasaan ja jos 12v aikana ei saatu mitään aikaiseksi niin kyllä ero taitaa olla oikea ratkaisu. En enää edes toivo uusintakierrosta vaan tällä hetkellä haluaisin lähinnä saada akan kamat pois täältä että saa eron pois jaloista. Vaikka alkuun tuntui todella pahalta niin nyt päivä alkaa taas pikkuhiljaa paistamaan. Elämä jatkuu

No sillai Itse nyt viikon ollut omineen ja tähän rauhaan on alkanut tottua, ja oppinut uusia rutiineja monellakin saralla. Tänäänkin tullut edelleen siivottua aika urkalla ja pesukone pyörii, imuroitu on jo. Vielä kun nuo exän tavarat poistuisi kokonaan täältä, ja sitä on kuutiokaupalla. Välit on muuten kunnossa jottei siinä mitään ja saa pysyäkin, teki kumpikin sitten mitä tahansa. Mutta tää oli tässä mun osalta. Vielä muutama kk ja sitten kaikki on virallista.

 

[Jurppii]

No sillai Itse nyt viikon ollut omineen ja tähän rauhaan on alkanut tottua, ja oppinut uusia rutiineja monellakin saralla. Tänäänkin tullut edelleen siivottua aika urkalla ja pesukone pyörii, imuroitu on jo. Vielä kun nuo exän tavarat poistuisi kokonaan täältä, ja sitä on kuutiokaupalla. Välit on muuten kunnossa jottei siinä mitään ja saa pysyäkin, teki kumpikin sitten mitä tahansa. Mutta tää oli tässä mun osalta. Vielä muutama kk ja sitten kaikki on virallista.

No johan se on kestänyt, eikö siitä erosta ole jo kuukausia?

 

[Sipuliteemakkara]

No sillai Itse nyt viikon ollut omineen ja tähän rauhaan on alkanut tottua, ja oppinut uusia rutiineja monellakin saralla. Tänäänkin tullut edelleen siivottua aika urkalla ja pesukone pyörii, imuroitu on jo. Vielä kun nuo exän tavarat poistuisi kokonaan täältä, ja sitä on kuutiokaupalla. Välit on muuten kunnossa jottei siinä mitään ja saa pysyäkin, teki kumpikin sitten mitä tahansa. Mutta tää oli tässä mun osalta. Vielä muutama kk ja sitten kaikki on virallista.

Joo, koittanu kans pitää välit kunnossa muunmuassa koirien takia, että saan ne helposti hoitoon kun pitää koulun takia olla välillä parikin viikkoa poissa kotoa. Toi ottikin just niitä varten rivitaloasunnon itselleen.. Helpompaa se on molemmille kun tulee toimeen, varsinkin kun meillä ei mikään riitainen ero muutenkaan ollut

 

[Myrkky]

No johan se on kestänyt, eikö siitä erosta ole jo kuukausia?

No vaatimattomat 4 kuukautta, ja viikko sitten pakkasi "tärkeimmän" ja muutti omaan asuntoonsa joka on ollut melko tyhjillään. Tai tyhjillään on vähän liioittelua, eiköhän se ole lattiasta kattoon täynnä sitä sun tätä. Mun luona on vielä hitosti roinaa ja sen kaksioon sen kaiken tavaran mahduttaminen on melkoinen haaste.
Nyt on päällä kummastakin riippumaton logistinen ongelma, mutta eiköhän nuo loputkin tavarat katoa jossain kohtaa. Tästä en jaksa ottaa nyt stressiä.
Muuttohan eskaloitui siihen kun aloin sanelemaan miten täällä ollaan ja käyttäydytään, eli mun ehdoilla kun tilanne on mikä on. Ja jos ei, niin sitten saa poistua. Mutta ihan asiallisessa sävyssä.

 

[Myrkky]

Joo, koittanu kans pitää välit kunnossa muunmuassa koirien takia, että saan ne helposti hoitoon kun pitää koulun takia olla välillä parikin viikkoa poissa kotoa. Toi ottikin just niitä varten rivitaloasunnon itselleen.. Helpompaa se on molemmille kun tulee toimeen, varsinkin kun meillä ei mikään riitainen ero muutenkaan ollut

Samat täällä, väleissä ollaan ja varmaan lähipäivinä nähdään. Koirat ja muut jää mulle, yksi ongelmapesäkelemmikki lähti tosiaan muuton yhteydessä. Vielä kun akvaario poistuu niin bueno.

Ongelmia mun lemmikkien kanssa ei ole, mutta exän elukka voi tuottaa ongelmia, mikä on kyllä harmi niin eläimen, exän, ja naapureiden takia. Mutta se on tarina erikseen.

Eikä täälläkään mitään riitoja ole ollut. Sanoisin että paremmin ollaan tullut juttuun eron jälkeen, verrattuna siihen mitä ennen.

 

[adhocz]

Kai tänne pitää itsekin avautua. Skenaario: parisuhde noin 10 v, naimisissa 6. Ei lapsia, 2 koiraa, omistusasunto Helsingissä (yli miljoonan, lainalla), molemmat töissä.

OP on talouden tulontuoja suhteessa 4:1. Toisaalta työaikakin on noin 2-3:1. Tämä on molemmille ollut ihan ok; vaimo pyörittää taloutta omien töidensä ohella ja siivooja käy viikottain. Molemmat olemme vähän vaikeita ihmisiä ylipäänsä eli helposti tulee riitaa pikkuasioista. Nyt viimeiset kuukaudet ovat kuitenkin olleet vaimon kanssa mahdottomia: haluaisin vaihtaa työpaikkaa, mutta hänelle tämä ei ole sopinut, kun jatkotuloista ei ole takeita. Seksiä heruu 1 krt/kk ja harvoin hänen aloitteestaan. Hän ostaa noin 10 te koruja yms tilpehööriä kuukausittain (palauttaa toki pyynnöstäni suurimman osan, mutta riitoja seuraa). Nyt hänen työpaikalleen on palkattu uusi miespuolinen työntekijä, jota hänen pitäisi perehdyttää. Mieheltä tulee kuitenkin viestiä jatkuvasti vapaallakin ja tänään tästä keskustellessa veti vaimo hirveät pultit ja kännit ennen kuin sammui sänkyyn. Miehen viestit sen sijaan jatkavat piipittämistään. Huoh, sanon minä.

 

[elmo]

Kai tänne pitää itsekin avautua. Skenaario: parisuhde noin 10 v, naimisissa 6. Ei lapsia, 2 koiraa, omistusasunto Helsingissä (yli miljoonan, lainalla), molemmat töissä.

OP on talouden tulontuoja suhteessa 4:1. Toisaalta työaikakin on noin 2-3:1. Tämä on molemmille ollut ihan ok; vaimo pyörittää taloutta omien töidensä ohella ja siivooja käy viikottain. Molemmat olemme vähän vaikeita ihmisiä ylipäänsä eli helposti tulee riitaa pikkuasioista. Nyt viimeiset kuukaudet ovat kuitenkin olleet vaimon kanssa mahdottomia: haluaisin vaihtaa työpaikkaa, mutta hänelle tämä ei ole sopinut, kun jatkotuloista ei ole takeita. Seksiä heruu 1 krt/kk ja harvoin hänen aloitteestaan. Hän ostaa noin 10 te koruja yms tilpehööriä kuukausittain (palauttaa toki pyynnöstäni suurimman osan, mutta riitoja seuraa). Nyt hänen työpaikalleen on palkattu uusi miespuolinen työntekijä, jota hänen pitäisi perehdyttää. Mieheltä tulee kuitenkin viestiä jatkuvasti vapaallakin ja tänään tästä keskustellessa veti vaimo hirveät pultit ja kännit ennen kuin sammui sänkyyn. Miehen viestit sen sijaan jatkavat piipittämistään. Huoh, sanon minä.

Ilmeisesti tulot menee samaan pussiin kun pyydät palauttamaan koruja.

Tuosta tekstistä jää aika jäätävä fiilsi. Tyyliin kumppani ei saa vaihtaa työpaikkaa sen takia ettei saa itse hassata toisen rahoja koruihin. Et varmaan huvikseen kuitenkaan ole vaihtamassa epävarmempaan duuniin. Oletettavasti enempi vapaa-aikaa tai jotain muuta elämänlaatua parantavaa taustalla.

 

[James]

Kai tänne pitää itsekin avautua. Skenaario: parisuhde noin 10 v, naimisissa 6. Ei lapsia, 2 koiraa, omistusasunto Helsingissä (yli miljoonan, lainalla), molemmat töissä.

OP on talouden tulontuoja suhteessa 4:1. Toisaalta työaikakin on noin 2-3:1. Tämä on molemmille ollut ihan ok; vaimo pyörittää taloutta omien töidensä ohella ja siivooja käy viikottain. Molemmat olemme vähän vaikeita ihmisiä ylipäänsä eli helposti tulee riitaa pikkuasioista. Nyt viimeiset kuukaudet ovat kuitenkin olleet vaimon kanssa mahdottomia: haluaisin vaihtaa työpaikkaa, mutta hänelle tämä ei ole sopinut, kun jatkotuloista ei ole takeita. Seksiä heruu 1 krt/kk ja harvoin hänen aloitteestaan. Hän ostaa noin 10 te koruja yms tilpehööriä kuukausittain (palauttaa toki pyynnöstäni suurimman osan, mutta riitoja seuraa). Nyt hänen työpaikalleen on palkattu uusi miespuolinen työntekijä, jota hänen pitäisi perehdyttää. Mieheltä tulee kuitenkin viestiä jatkuvasti vapaallakin ja tänään tästä keskustellessa veti vaimo hirveät pultit ja kännit ennen kuin sammui sänkyyn. Miehen viestit sen sijaan jatkavat piipittämistään. Huoh, sanon minä.

Kerrohan toki lisää, vaikuttaa että raapaisit vasta pikkuisen jäävuoren huippua...?

 

[Myrkky]

Miehen viestit sen sijaan jatkavat piipittämistään.

Siinä kohtaa kun kännykkä muuttuu näkymättömäksi ja äänettömäksi, sekä seuraa veskiin, kylppäriin.. niin sitten voi alkaa päätellä jotain. Näin omasta kokemuksesta voin sanoa. Tämä tosin vasta eron jälkeen kun ilmestyi exän pomo kuvioihin, vielä kun saman katon alla asuttiin.

Exän puolesta hieno veto, esimies joka naimisissa ja kolme lasta - juu, sehän jättää vaimonsa, lapsensa ja vaihtaa lennossa 20v nuorempaan. Maailma on yllättävän pieni, ja kun satun tuntemaan porukkaa sieltä niin, eipä mikään salassa pysy, tai niinhän ne luulevat. No se on hänen valinta ja ehkä jossain kohtaa ymmärtää että on vain hetken hupi vaikka juorut jo kiertää työpaikalla.

Perkele, no vituttaahan tuo vieläkin.

Silti itse myös mennyt elämässä eteenpäin ja tapaillut jo kuukausia aivan erilaista naista, jos tästä nyt jotain kehittyisi.

 

[Mane]

Joo, siinä vaiheessa kun eukko laittaa puhelimeen kaikki mahdolliset lukot ja varjelee sitä kuin graalin maljaa = homma taputeltu. Tosin ei naista, ei ongelmia

 

[Mikkos]

Kai tänne pitää itsekin avautua. Skenaario: parisuhde noin 10 v, naimisissa 6. Ei lapsia, 2 koiraa, omistusasunto Helsingissä (yli miljoonan, lainalla), molemmat töissä.

OP on talouden tulontuoja suhteessa 4:1. Toisaalta työaikakin on noin 2-3:1. Tämä on molemmille ollut ihan ok; vaimo pyörittää taloutta omien töidensä ohella ja siivooja käy viikottain. Molemmat olemme vähän vaikeita ihmisiä ylipäänsä eli helposti tulee riitaa pikkuasioista. Nyt viimeiset kuukaudet ovat kuitenkin olleet vaimon kanssa mahdottomia: haluaisin vaihtaa työpaikkaa, mutta hänelle tämä ei ole sopinut, kun jatkotuloista ei ole takeita. Seksiä heruu 1 krt/kk ja harvoin hänen aloitteestaan. Hän ostaa noin 10 te koruja yms tilpehööriä kuukausittain (palauttaa toki pyynnöstäni suurimman osan, mutta riitoja seuraa). Nyt hänen työpaikalleen on palkattu uusi miespuolinen työntekijä, jota hänen pitäisi perehdyttää. Mieheltä tulee kuitenkin viestiä jatkuvasti vapaallakin ja tänään tästä keskustellessa veti vaimo hirveät pultit ja kännit ennen kuin sammui sänkyyn. Miehen viestit sen sijaan jatkavat piipittämistään. Huoh, sanon minä.

Nyt kyllä kuullostaa tosi pahalta. Tulee ihan mieleen että emäntä klassisesti roikkuu mukana vaan rahan takia.
Yks hyvä syy miks ei kannata pitää yhteistä tiliä. Ja ei haluu että toinen vaihtaa duunia ettei oma elintaso romaha. Ja kymppitonnin koruja kertomatta ja palautellaan. Ei jösses. Pistä nyt hyvinkin tarkkaan mietintään kannattaako jatkaa jonkun kanssa kuka on naimisissa vaan sun rahojes kanssa.
Ja aivioehtohan on luonnollisesti..? Ilmeisesti ei koska emäntä ei ole vielä lähteny puolen omaisuuden kanssa.

 

[Jurppii]

Kai tänne pitää itsekin avautua. Skenaario: parisuhde noin 10 v, naimisissa 6. Ei lapsia, 2 koiraa, omistusasunto Helsingissä (yli miljoonan, lainalla), molemmat töissä.

OP on talouden tulontuoja suhteessa 4:1. Toisaalta työaikakin on noin 2-3:1. Tämä on molemmille ollut ihan ok; vaimo pyörittää taloutta omien töidensä ohella ja siivooja käy viikottain. Molemmat olemme vähän vaikeita ihmisiä ylipäänsä eli helposti tulee riitaa pikkuasioista. Nyt viimeiset kuukaudet ovat kuitenkin olleet vaimon kanssa mahdottomia: haluaisin vaihtaa työpaikkaa, mutta hänelle tämä ei ole sopinut, kun jatkotuloista ei ole takeita. Seksiä heruu 1 krt/kk ja harvoin hänen aloitteestaan. Hän ostaa noin 10 te koruja yms tilpehööriä kuukausittain (palauttaa toki pyynnöstäni suurimman osan, mutta riitoja seuraa). Nyt hänen työpaikalleen on palkattu uusi miespuolinen työntekijä, jota hänen pitäisi perehdyttää. Mieheltä tulee kuitenkin viestiä jatkuvasti vapaallakin ja tänään tästä keskustellessa veti vaimo hirveät pultit ja kännit ennen kuin sammui sänkyyn. Miehen viestit sen sijaan jatkavat piipittämistään. Huoh, sanon minä.

Tuuhean kuuloinen tarina, ei sillä etteikö voisi tottakin olla. Ihmettelen lähinnä kun et itse ole laittanut vaihtoon jo aikaa sitten...

 

[Tonnin Seteli]

Tuuhean kuuloinen tarina, ei sillä etteikö voisi tottakin olla. Ihmettelen lähinnä kun et itse ole laittanut vaihtoon jo aikaa sitten...

Sitä minäkin. Tilanne on selvästikin mennyt ihan helvetin pahaksi jo aikaa sitten, eikä tuollaisesta toivuta muuten kuin pääsemällä eroon moisesta akasta. Tuossa kaavassa on yksi sivusuhde enää oikeastaan pieni lommo lisää suuronnettomuuspaikalle.

Aika sitkeästi tosiaan jo jatkettu tai roikuttu, mikäli juttu on ihan totta. Lienee jotain hankalampiakin rahaan tai muihin ihmissuhteisiin liittyviä juttuja, tai muuten en ymmärrä. Hankalia rahakuvioitahan voi hyvinkin olla, kun ainakin kirjoittajalla sitä rahaa on käsien kautta selvästikin jonkin verran kulkenut, ja kenties puolisollakin. Pelkkä miljoonan asunto ei voi olla se ongelma, ottaen huomioon minkälaista parisuhdehelvettiä edellä kuvailtiin.

 

[James]

Kai tänne pitää itsekin avautua. Skenaario: parisuhde noin 10 v, naimisissa 6. Ei lapsia, 2 koiraa, omistusasunto Helsingissä (yli miljoonan, lainalla), molemmat töissä.

OP on talouden tulontuoja suhteessa 4:1. Toisaalta työaikakin on noin 2-3:1. Tämä on molemmille ollut ihan ok; vaimo pyörittää taloutta omien töidensä ohella ja siivooja käy viikottain. Molemmat olemme vähän vaikeita ihmisiä ylipäänsä eli helposti tulee riitaa pikkuasioista. Nyt viimeiset kuukaudet ovat kuitenkin olleet vaimon kanssa mahdottomia: haluaisin vaihtaa työpaikkaa, mutta hänelle tämä ei ole sopinut, kun jatkotuloista ei ole takeita. Seksiä heruu 1 krt/kk ja harvoin hänen aloitteestaan. Hän ostaa noin 10 te koruja yms tilpehööriä kuukausittain (palauttaa toki pyynnöstäni suurimman osan, mutta riitoja seuraa). Nyt hänen työpaikalleen on palkattu uusi miespuolinen työntekijä, jota hänen pitäisi perehdyttää. Mieheltä tulee kuitenkin viestiä jatkuvasti vapaallakin ja tänään tästä keskustellessa veti vaimo hirveät pultit ja kännit ennen kuin sammui sänkyyn. Miehen viestit sen sijaan jatkavat piipittämistään. Huoh, sanon minä.

Oma vaatimaton mielipiteeni on että jo se että saat seksiä vain kerran kuukaudessa, kertoo että olet syvässä kuopassa josta olisi syytä päästä pois mahdollisimman äkkiä ennen kuin on myöhäistä.

 

[yannara]

haluaisin vaihtaa työpaikkaa, mutta hänelle tämä ei ole sopinut, kun jatkotuloista ei ole takeita. Seksiä heruu 1 krt/kk ja harvoin hänen aloitteestaan.

Do I need to say more?

 

[ReliQ]

Oliskohan täällä kohtalotovereita... Eksä muutti omilleen vuosi sitten melkein 9 vuoden suhteen jälkeen, kun ajoin häntä kauemmas aika tehokkaasti ennen sitä syistä, joita en nyt halua tässä puida. Fiilis oli alkuun tosi hyvä ja tehtiin lopullinen eropäätös alle 2kk erillään asumisen jälkeen. Päätettiin vielä erota "kavereina", mutta ei varsinaisesti hengailtu. Kesä meni rennosti kesästä nauttien ja loppukesästä päätin, että on aika alkaa tinderöimään. Tinderöinti sujui ihan kivasti ja tuli käytyä treffeillä melko tiuhaan ja sutinaakin kehkeytyi. Tässä vaiheessa pakka alkoi kuitenkin hajoamaan. Treffeillä käyminen ei enää oikein huvittanut eikä tapailukaan.

Hommaan tuli vähän taukoa, kun olin lokakuun ulkomailla ja Suomeen palattuani kävin pareilla Tinder-treffeillä, ja jatkoin kevyttä tapailua. Joskus joulukuun alkupuolella kuitenkin alkoi eksän kanssa yhteenpaluun ajatukset tulemaan mieleen. Syrjäytin ne parhaani mukaan. Vuodenvaihteessa tapahtui kuitenkin jotain kummaa, joka oli ollut jo tuloillaan syksystä asti: kiinnostus naisiin ja seksiin katosi kokonaan. Tietynlainen kiinnostus naisiin jäi ja kävin vielä satunnaisilla treffeillä, mutta niistä ei kehkeytynyt mitään, kun ei vaan kiinnostanut.

Muutama viikko sitten tapahtuikin jotain, joka räjäytti mun maailman. Törmäsin eksään jonkun tyypin kanssa. Se sai oudolta tuntuvan reaktion aikaan mussa, ja on hyvin mahdollista, että olisin voinut padota tuonkin tunteen, mutta olin törmännyt samalla viikolla non-attachmentin käsitteeseen, niin aloinkin tutkimaan tunnetta ja pohdiskelemaan asioita. Meni muutama päivä, joiden aikana tuli erilaisia ahaa-elämyksiä, mutta homma levisi käsiin kunnolla, kun heräsin sunnuntaiaamuyöstä miettimään kuinka olinkin vielä kiintynyt eksään. En kyllä tuolloinkaan vielä tajunnut täysin mikä on homman nimi ja meni saman päivän iltaan, kunnes tajusin, että mähän olen vielä rakastuneena eksään. Seuraava viikko menikin aika surullisena ja olimme tapaamassa viikonlopulla eksän kanssa muissa merkeissä, niin siinä tuli samalla käytyä näitä asioita läpi. Yhteenhän emme ole palaamassa, oon ollut sen verran järjissäni, että vaikka olen elätellyt yhteenpaluuta mielessäni, niin en ole siihen pyrkinyt. Tässä on nyt viimeiset pari viikkoa mennyt tehden oikeasti henkistä eroa eksästä vasta vuosi eron jälkeen. Helvetin vaikeata on ollut, kun kyseessä ensirakkaus ja kaikkea. Vittu että onkin hölmöläinen olo.

Mitä tästä opimme? No ainakin sen, että tunteiden patoaminen on ihan helvetin huono juttu. Mulla on nyt kova tahto, että pystyn sen lopettamaan. Lisäksi, kun on vaikeaa parisuhteessa, niin kannattaa ihan oikeasti ottaa tukea kaverista tai muusta läheisestä ihmisestä.

 

[Myrkky]

Oliskohan täällä kohtalotovereita... Eksä muutti omilleen vuosi sitten melkein 9 vuoden suhteen jälkeen, kun ajoin häntä kauemmas aika tehokkaasti ennen sitä syistä, joita en nyt halua tässä puida. Fiilis oli alkuun tosi hyvä ja tehtiin lopullinen eropäätös alle 2kk erillään asumisen jälkeen. Päätettiin vielä erota "kavereina", mutta ei varsinaisesti hengailtu. Kesä meni rennosti kesästä nauttien ja loppukesästä päätin, että on aika alkaa tinderöimään. Tinderöinti sujui ihan kivasti ja tuli käytyä treffeillä melko tiuhaan ja sutinaakin kehkeytyi. Tässä vaiheessa pakka alkoi kuitenkin hajoamaan. Treffeillä käyminen ei enää oikein huvittanut eikä tapailukaan.

Hommaan tuli vähän taukoa, kun olin lokakuun ulkomailla ja Suomeen palattuani kävin pareilla Tinder-treffeillä, ja jatkoin kevyttä tapailua. Joskus joulukuun alkupuolella kuitenkin alkoi eksän kanssa yhteenpaluun ajatukset tulemaan mieleen. Syrjäytin ne parhaani mukaan. Vuodenvaihteessa tapahtui kuitenkin jotain kummaa, joka oli ollut jo tuloillaan syksystä asti: kiinnostus naisiin ja seksiin katosi kokonaan. Tietynlainen kiinnostus naisiin jäi ja kävin vielä satunnaisilla treffeillä, mutta niistä ei kehkeytynyt mitään, kun ei vaan kiinnostanut.

Muutama viikko sitten tapahtuikin jotain, joka räjäytti mun maailman. Törmäsin eksään jonkun tyypin kanssa. Se sai oudolta tuntuvan reaktion aikaan mussa, ja on hyvin mahdollista, että olisin voinut padota tuonkin tunteen, mutta olin törmännyt samalla viikolla non-attachmentin käsitteeseen, niin aloinkin tutkimaan tunnetta ja pohdiskelemaan asioita. Meni muutama päivä, joiden aikana tuli erilaisia ahaa-elämyksiä, mutta homma levisi käsiin kunnolla, kun heräsin sunnuntaiaamuyöstä miettimään kuinka olinkin vielä kiintynyt eksään. En kyllä tuolloinkaan vielä tajunnut täysin mikä on homman nimi ja meni saman päivän iltaan, kunnes tajusin, että mähän olen vielä rakastuneena eksään. Seuraava viikko menikin aika surullisena ja olimme tapaamassa viikonlopulla eksän kanssa muissa merkeissä, niin siinä tuli samalla käytyä näitä asioita läpi. Yhteenhän emme ole palaamassa, oon ollut sen verran järjissäni, että vaikka olen elätellyt yhteenpaluuta mielessäni, niin en ole siihen pyrkinyt. Tässä on nyt viimeiset pari viikkoa mennyt tehden oikeasti henkistä eroa eksästä vasta vuosi eron jälkeen. Helvetin vaikeata on ollut, kun kyseessä ensirakkaus ja kaikkea. Vittu että onkin hölmöläinen olo.

Mitä tästä opimme? No ainakin sen, että tunteiden patoaminen on ihan helvetin huono juttu. Mulla on nyt kova tahto, että pystyn sen lopettamaan. Lisäksi, kun on vaikeaa parisuhteessa, niin kannattaa ihan oikeasti ottaa tukea kaverista tai muusta läheisestä ihmisestä.

Itsehän sain eropaperit käteen viime perjantaina, siis reilu puoli vuotta sitten ero vireille. Tosin exä asui luonani vielä sen jälkeen jotain melkein 4kk, kunnes sanoin että nyt riittää ja ulos täältä.

Alussa mietin miten välit saisi jotenkin korjattua, vaikka järkikin sanoi ettei siinä järkeä olisi.. oikeastaan aloin samointien tapailemaan toista, ja samaan aikaan haikailin exän perään.

Nyt kun fyysistä eroa on ollut kuukausia ja itsellä uudet kuviot, kuten exälläkin, niin en enää oikeastaan edes ajatusta tuhlaa entiseen, vaikka muista vähän pakollisista syistä joudutaan olemaan yhteyksissä ja nähdä. Mutta en tuota enää takaisin huolisi.
Nykyisen kanssa ihan eri fiilikset, ja mitään random juttuja ei ole ollut.
Erottu sitä on ennenkin, ja aina ihan syystä.

Oman eron kanssa sattui kaverille sama homma, siinä kaverin kanssa juteltiin pöhköjä miten sais exien kanssa asiat korjattua, mutta se löysi uuden, ja itse lähennyin nyxän kanssa enemmän ja enemmän, joten eipä kaipailla entisiä enää eikä puhuta niistä.

Nää nyt on jokainen juttu oma tarinansa, ja menee miten kenelläkin menee. Sanoisin että aikansa kutakin. Eikä pidä jäädä tuleen makaamaan.

E:

Spoileri

Nyt sitten töissä yks nainen käynyt vähän ilmoittamaan kiinnostusta... ja kesällä tapaan elämäni rakkauden todella monen vuoden jälkeen, se voi mennä tyyliin moi ja sänkyyn asap Yritä nyt sitten olla tässä.

 

[Arkangel]

Oliskohan täällä kohtalotovereita... Eksä muutti omilleen vuosi sitten melkein 9 vuoden suhteen jälkeen, kun ajoin häntä kauemmas aika tehokkaasti ennen sitä syistä, joita en nyt halua tässä puida. Fiilis oli alkuun tosi hyvä ja tehtiin lopullinen eropäätös alle 2kk erillään asumisen jälkeen. Päätettiin vielä erota "kavereina", mutta ei varsinaisesti hengailtu. Kesä meni rennosti kesästä nauttien ja loppukesästä päätin, että on aika alkaa tinderöimään. Tinderöinti sujui ihan kivasti ja tuli käytyä treffeillä melko tiuhaan ja sutinaakin kehkeytyi. Tässä vaiheessa pakka alkoi kuitenkin hajoamaan. Treffeillä käyminen ei enää oikein huvittanut eikä tapailukaan.

Hommaan tuli vähän taukoa, kun olin lokakuun ulkomailla ja Suomeen palattuani kävin pareilla Tinder-treffeillä, ja jatkoin kevyttä tapailua. Joskus joulukuun alkupuolella kuitenkin alkoi eksän kanssa yhteenpaluun ajatukset tulemaan mieleen. Syrjäytin ne parhaani mukaan. Vuodenvaihteessa tapahtui kuitenkin jotain kummaa, joka oli ollut jo tuloillaan syksystä asti: kiinnostus naisiin ja seksiin katosi kokonaan. Tietynlainen kiinnostus naisiin jäi ja kävin vielä satunnaisilla treffeillä, mutta niistä ei kehkeytynyt mitään, kun ei vaan kiinnostanut.

Muutama viikko sitten tapahtuikin jotain, joka räjäytti mun maailman. Törmäsin eksään jonkun tyypin kanssa. Se sai oudolta tuntuvan reaktion aikaan mussa, ja on hyvin mahdollista, että olisin voinut padota tuonkin tunteen, mutta olin törmännyt samalla viikolla non-attachmentin käsitteeseen, niin aloinkin tutkimaan tunnetta ja pohdiskelemaan asioita. Meni muutama päivä, joiden aikana tuli erilaisia ahaa-elämyksiä, mutta homma levisi käsiin kunnolla, kun heräsin sunnuntaiaamuyöstä miettimään kuinka olinkin vielä kiintynyt eksään. En kyllä tuolloinkaan vielä tajunnut täysin mikä on homman nimi ja meni saman päivän iltaan, kunnes tajusin, että mähän olen vielä rakastuneena eksään. Seuraava viikko menikin aika surullisena ja olimme tapaamassa viikonlopulla eksän kanssa muissa merkeissä, niin siinä tuli samalla käytyä näitä asioita läpi. Yhteenhän emme ole palaamassa, oon ollut sen verran järjissäni, että vaikka olen elätellyt yhteenpaluuta mielessäni, niin en ole siihen pyrkinyt. Tässä on nyt viimeiset pari viikkoa mennyt tehden oikeasti henkistä eroa eksästä vasta vuosi eron jälkeen. Helvetin vaikeata on ollut, kun kyseessä ensirakkaus ja kaikkea. Vittu että onkin hölmöläinen olo.

Mitä tästä opimme? No ainakin sen, että tunteiden patoaminen on ihan helvetin huono juttu. Mulla on nyt kova tahto, että pystyn sen lopettamaan. Lisäksi, kun on vaikeaa parisuhteessa, niin kannattaa ihan oikeasti ottaa tukea kaverista tai muusta läheisestä ihmisestä.

Tota, oikeastaan ajattelin juurikin tulla postaamaan tänne samanlaisen tarinan. Käynyt juurikin näin. En pidä ongelmana saada muita naisia, mutta ei vain kiinnosta seksiseuran ohella. Tiedän itsekin että paluu ei ole vaihtoehto mutta jotenkin tunteet tosi pinnassa enkä tiedä mikä siihen auttaisi.

 

[A_SA]

Spoileri

Nyt sitten töissä yks nainen käynyt vähän ilmoittamaan kiinnostusta... ja kesällä tapaan elämäni rakkauden todella monen vuoden jälkeen, se voi mennä tyyliin moi ja sänkyyn asap Yritä nyt sitten olla tässä.

Itselläni kävi aivan samoin. Erosin kolmisen vuotta sitten kahdeksan vuoden suhteesta. Puolitoista vuotta Tinderiä -> sieltä omaan elämään ja makuun sopiva daami.

Nyt vappuviikonloppuna näin kuuden vuoden takaista ihastusta. Oltiin isommalla kaveriporukalla keikalla ja siellä selvisi, että molemmilla ollut samanlaisia tunteita ja voisi olla vieläkin. Aika hyvin meni paletti kerralla sekaisin.

Se on paha, kun on aikoinaan nostanut kyseisen daamin out of my league -tasolle ja nyt selviää, että näin ei olekaan.

 

[Myrkky]

Itselläni kävi aivan samoin. Erosin kolmisen vuotta sitten kahdeksan vuoden suhteesta. Puolitoista vuotta Tinderiä -> sieltä omaan elämään ja makuun sopiva daami.

Nyt vappuviikonloppuna näin kuuden vuoden takaista ihastusta. Oltiin isommalla kaveriporukalla keikalla ja siellä selvisi, että molemmilla ollut samanlaisia tunteita ja voisi olla vieläkin. Aika hyvin meni paletti kerralla sekaisin.

Se on paha, kun on aikoinaan nostanut kyseisen daamin out of my league -tasolle ja nyt selviää, että näin ei olekaan.

Jeeps... itse laiton viestiä faceen kaikkien vuosien jälkeen. Meni pitkän aikaa ennenkuin edes huomasi koko viestiä. Vastasi sitten ja vaihdettiin kuulumiset ikäänkuin oltaisiin viikko sitten nähty, ja silti edellisestä on monen monta vuotta väliä. Samalla taajuudella edelleen, samat jutut, sama huumori.
Välimatkaa kuitenkin on, mutta saas nähdä mitä tapahtuu kun nähdään. Ja sitten jos jotain, niin joutuu tätä nykyistä miettimään.
Mutta tuo selviää sitten aikanaan.

Tiet erkani aikoinaan käytännön syistä ilman mitään draamaa ja yhteydenpitokin sitten jäi. Tunteet ei jääneet kuitenkaan. No saa nähdä minkälaisen sopan tässä on nyt itselleen kehittänyt, tai kehittämässä

 

[A_SA]

Itselläni meni viikonloppuna hyvin rajoille, mutta onneksi ei tullut tehtyä peruuttamatonta. Tulemme kesän aikana näkemään useammin erilaisissa tilaisuuksissa, eli uhka on olemassa.

Miten tällaisessa tilanteessa tekee valinnan? Molempien ehdokkaiden kanssa seurustelusuhde olisi todennäköisesti hyvin toimiva.

Kaveri järkeili mielestäni hyvin; jos nykyisen kanssa menee hyvin nyt ja hän miellyttää, niin turha lähteä vaihtamaan. Jos nykyinen ei toimi, niin uusi on vielä kokeiltavissa. Mutta jos nyt vaihtaa ja uuden kanssa ei toimisikaan, niin silloin olisi menettänyt molemmat.

Vaikeita kysymyksiä kyllä tällaiset.