Parisuhteen kiemurat

[A_SA]

Toivottavasti ei vuosien takainen pistä pakkaa ihan sekaisin. Olisi helpompaa niin, mutta näistä kun ei ikinä tiedä.

Onneksi itse pääsen viikonlopuksi mökille tuulettumaan ja toivottavasti saa vähän perspektiiviä asioihin. Pitää jakaa, jos tulee jotain kuningasideoita ratkaisuksi.

 

[Myrkky]

Toivottavasti ei vuosien takainen pistä pakkaa ihan sekaisin. Olisi helpompaa niin, mutta näistä kun ei ikinä tiedä.

Onneksi itse pääsen viikonlopuksi mökille tuulettumaan ja toivottavasti saa vähän perspektiiviä asioihin. Pitää jakaa, jos tulee jotain kuningasideoita ratkaisuksi.

Ei näistä voi ikinä tietää. Itselle tuli vähän puskista kumpikin, onneksi ei samaan aikaan sentään. Ja toiseen on etäisyyttäkin eräskin kilsa joten tapaaminen menee kesään, toinen taas parin kilsan päässä.
Vkl en pääse mihinkään, enkä edes halua. Nyt kun isompi askel on otettu ja tultu ns. julkisuuteen, siis kaikki ennen ihmettilelijät tietää nyt missä mennään, niin katsoopas nyt mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Kun vasta eronneen, ja pitkään sinkkuna olleen asioiden yhteen sovittaminen pistää vähän haastetta lisää, mutta eipä tässä mikään kiire ole. En ainakaan painosta liikaa mihinkään, jos jotain.

 

[Henkka77]

Älkää sotkeutuko niihin exiin.. Ne on exiä oletettavasti ihan syystä, eroon johtaneet syyt ei muutu miksikään erossa olon aikana ja "mää muutun kyllä" on helvetin kulunu lause joka ei pidä paikkaansa.

 

[Myrkky]

Noh mun exä, siis vuosien takaa - ns. ero johtui syistä mihin kumpikaan ei voinut vaikuttaa mitenkään. Mutta tuo nyt on ihan kysymysmerkki mitä jatkossa, ottaen huomioon senkin vielä että oon taas varattu. Mutta jää nähtäväksi.

 

[Skøgø]

Älkää sotkeutuko niihin exiin.. Ne on exiä oletettavasti ihan syystä, eroon johtaneet syyt ei muutu miksikään erossa olon aikana ja "mää muutun kyllä" on helvetin kulunu lause joka ei pidä paikkaansa.

Tämä piti reilu viisi vuotta sitten oppia kantapään kautta. Tuntuu, etten ole vieläkään kunnolla palautunut siitä paskasta mitä se nainen sai aikaan

 

[█ █ █ █ █]

Älkää sotkeutuko niihin exiin.. Ne on exiä oletettavasti ihan syystä, eroon johtaneet syyt ei muutu miksikään erossa olon aikana ja "mää muutun kyllä" on helvetin kulunu lause joka ei pidä paikkaansa.

Jos ei muutu, en suosittele kyllä hankkimaan uutta partneriakaan. Osasyyt tyypillisiin eroihin johtuvat myös itsestänne, vaikka miten väittäisitte vastaan. Ainoastaan addiktioissa, väkivaltaisuudessa tai selvässä mielenvikaisuudessa voidaan olettaa suurempien syiden olevan toisessa. Joka tapauksessa ennen uutta suhdettahan (oli se sitten vanhan tai uuden partnerin kanssa) nimenomaan tulee muuttua ihmisenä, nähdä ongelmat ja työstää niitä terapian avulla. Muuten ongelmat toistuvat tavalla tai toisella uudessa suhteessa. Suuri osa suhteista kuolee esimerkiksi kommunikaation toimimattomuuteen, ja harvemmin se korjaantuu partneria vaihtamalla. Yleisesti, meillä jokaisella on terapiaa tai omaa ymmärrystä vaativaa käsittelemätöntä tunnevammaisuutta taustalla, joten seuraavan partnerin kanssa ne ongelmat vaan ilmenee eri tavoin.

Valitettavasti liian moni juoksee vaan seuraavaan suhteeseen suoraan edellisen päätyttyä. Sitten mietitään 10v päästä joko uutta eroa tai eletään hyväksyen tilanne, kun itsensä muokkaamisella sekä oman ajan ottamisella olisi paljon suuremmalla todennäköisyydellä löydetty lopulta se suhde, joka kestää kuolemaan asti. Kukaan meistä ei kuitenkaan ELÄÄKSEEN tarvitse ketään muuta ja sinkkunakin voi olla täysin onnellinen - onnellisuushan ei tule mistään ulkopuolisesta tekijästä. Avioliitto on jokapäiväistä työntekoa ja kariutuu varmasti, jos sen eteen ei tee töitä ja pidä sitä tuoreena, eli kastele sitä ruohikkoa - ruohikkohan on vihreintä siellä missä sitä kastellaan. Pitää pystyä pysähtymään sekä miettiä omia tunnetiloja sekä huomioida toisen tarpeet omia tarpeita väistämättä.

Tiedän useamman tapauksen, jossa on erottu ja palattu yhteen sen jälkeen, kun molemmat ymmärsivät ongelmansa ja tekivät töitä niiden parantamiseen. Tämä on tismalleen jokaisella pariskunnalla vaatinut myös parisuhdeterapiaa sen kolmannen osapuolen näkemyksien ja ammattiavun vuoksi. Monesti nämä parit ovat myös olleet paljon onnellisimpia uudella kierroksella, koska ymmärrys toista kohtaan on paljon parempi. Sitä en suosittele, että suorilta käsin palaa samaan vanhaan, vaan kyllä siinä kannattaa käyttää vuosi tai pari ottaen varovasti ja punniten omia sekä tutkien partnerin fiiliksiä terapian ohella.

 

[Myrkky]

Tjaa, sekin juttu oli sitten siinä mun puolesta. Olihan se mukavat puoli vuotta... ei se vielä tiedä, mutta huomaa varmaan pian kun mä en ota enää mitään yhteyttä

Parempi tässä vaiheessa kun paljon myöhemmin. Ei edes jaksa vituttaa

 

[Datsyuk13]

Itselläni meni viikonloppuna hyvin rajoille, mutta onneksi ei tullut tehtyä peruuttamatonta. Tulemme kesän aikana näkemään useammin erilaisissa tilaisuuksissa, eli uhka on olemassa.

Miten tällaisessa tilanteessa tekee valinnan? Molempien ehdokkaiden kanssa seurustelusuhde olisi todennäköisesti hyvin toimiva.

Kaveri järkeili mielestäni hyvin; jos nykyisen kanssa menee hyvin nyt ja hän miellyttää, niin turha lähteä vaihtamaan. Jos nykyinen ei toimi, niin uusi on vielä kokeiltavissa. Mutta jos nyt vaihtaa ja uuden kanssa ei toimisikaan, niin silloin olisi menettänyt molemmat.

Vaikeita kysymyksiä kyllä tällaiset.

Jos vastaava tilanne olis toisin päin niin en ite ainakaan kahtelis päivääkään sellasta akkaa, joka ehdottais "lennosta" vaihtamista. Jos sitä on edes tarkotuksena kertoa... Kyllähän nuo on nähty miten se uusikin suhde vaihtuu herkästi sitten seuraavaan kun tulee vastaava tilanne.

Jos mahdollista vaihtoa pitää edes miettiä niin kannattaa puhua sen nykyisen kanssa tästä ja varmaan muistakin asioista.

Tuon pitkän viestin opit kannattaa ottaa huomioon. Loistava kirjoitus.

 

[A_SA]

Ei tässä olla lennosta vaihtamassa. Seurustelusuhde vaatii, ainakin omalla kohdallani, hiukan enemmän pohjia ja tutustumista. Tässä tapauksessa pohjia on jo kaverisuhteen osalta, mutta vakavampaan vaatisi paljon lisää.

Asian tulen kyllä käsittelemään perinpohjin. Eipähän jää vaivaamaan, on lopputulos mikä tahansa. Saatan ottaa asian puheeksi nykyisen kanssa, jos näen sen tuovan asiaan lisäarvoa. Turhaan en halua toista loukata, koska tunteilleen ei mitään voi.

Nykyinen suhde on reilu 1,5v mittainen. Tätä ennen mitkään "random" daamit eivät ole venettä keikuttaneet. En uskonut tämänkään keikuttavan, mutta toisin kävi.

Tämä daami olisi vain aikaisemmin ollut se unelmavalinta itselleni. Hän vaan oli mielestäni oman liigani yläpuolella. Kun selvisi, että hänellä on ollut samanlaisia tunteita, niin se pisti pakan sekaisin.

Tavallaan olen tyytyväinen, että tämä tuli tähän väliin. Ihastumisia tulee väkisinkin pitkässä suhteessa ja ne tulee osata käsitellä. Tämän kokemuksen jälkeen ymmärrän varmasti paremmin.

Ja pitkä viesti oli todellakin lukemisen arvoinen.

 

[Henkka77]

Tämä piti reilu viisi vuotta sitten oppia kantapään kautta.

Kukapa ei.
Ja itehän en oppinu kerrasta, itteään piti lyödä vielä toiseenkin kertaan, saman naisen kanssa..

Ei ole ikävä noita aikoja, nuoruuden piikkiin.

 

[Lumimies]

Alkaa olemaan 13v suhde lopuillaan. Oikeastaan ensimmäisen erohakemuksen allekirjoitus antoi helpottuneen tunteen vaikka tulemme asumaan yhdessä vielä jonkin aikaa. Välillämme ei ole mitään riitoja vaikka nykyään onkin aika paljon näkemyseroja asioihin joita ei keskustelemalla saa muutettua. Puoliso on extrovertti ja itse taas olen suhteellisen introvertti (jos häneltä kysytään niin umpi-introvertti). Eron siemenet oli olemassa jo 4v sitten mutta jotenkin asiat kumminkin meni hetkeksi paremmaksi. Seksielämä oli hyvää jopa loistavaa jne. kunnes tapahtui muutama asia.
Yksi niistä oli se kun puoliso "hurahti" uudestaan kristinuskoon ja ilmoitti "minä kuulun jumalalle ja jeesukselle" ja "pelkkää lähetysaarnaajaa, ei mitään "pervoa" kuten pannun nuolemista tms". Itse pidän Jesseä ja kumppaneita vedätyksenä.
Ja sitten tapahtui jotain mitä hän ei ole ikinä antanut anteeksi vaikka oikeasti en pystynyt itse vaikuttamaan tapahtumiin, olin töissä vain väärässä paikassa väärään aikaan.
Tässä on ollutkin molemmilla aikaa jo sisäistää se että eroamme. Kaikkein vaikein asia tulee olemaan tyttärellemme vaikka hän tietää että "isi ja äiti ei rakasta toisiaan enää" ja tietää että tulemme eroamaan. Tosin hänellä on koulukavereita joiden vanhemmat on eronnut joten hän näkee ettei maailma täysin pysähdy kun vanhemmat eroavat.
Katon että molemmissa on ollut "vikaa" minkä takia tähän tilanteeseen on päädytty.
Nyt fiilis on lähinnä että ei ikinä pitkiä parisuhteita enään ja varmuuden vuoksi voisi käydä vetämässä johtimet poikki.

 

[Myrkky]

Alkaa olemaan 13v suhde lopuillaan. Oikeastaan ensimmäisen erohakemuksen allekirjoitus antoi helpottuneen tunteen vaikka tulemme asumaan yhdessä vielä jonkin aikaa. Välillämme ei ole mitään riitoja vaikka nykyään onkin aika paljon näkemyseroja asioihin joita ei keskustelemalla saa muutettua. Puoliso on extrovertti ja itse taas olen suhteellisen introvertti (jos häneltä kysytään niin umpi-introvertti). Eron siemenet oli olemassa jo 4v sitten mutta jotenkin asiat kumminkin meni hetkeksi paremmaksi. Seksielämä oli hyvää jopa loistavaa jne. kunnes tapahtui muutama asia.
Yksi niistä oli se kun puoliso "hurahti" uudestaan kristinuskoon ja ilmoitti "minä kuulun jumalalle ja jeesukselle" ja "pelkkää lähetysaarnaajaa, ei mitään "pervoa" kuten pannun nuolemista tms". Itse pidän Jesseä ja kumppaneita vedätyksenä.
Ja sitten tapahtui jotain mitä hän ei ole ikinä antanut anteeksi vaikka oikeasti en pystynyt itse vaikuttamaan tapahtumiin, olin töissä vain väärässä paikassa väärään aikaan.
Tässä on ollutkin molemmilla aikaa jo sisäistää se että eroamme. Kaikkein vaikein asia tulee olemaan tyttärellemme vaikka hän tietää että "isi ja äiti ei rakasta toisiaan enää" ja tietää että tulemme eroamaan. Tosin hänellä on koulukavereita joiden vanhemmat on eronnut joten hän näkee ettei maailma täysin pysähdy kun vanhemmat eroavat.
Katon että molemmissa on ollut "vikaa" minkä takia tähän tilanteeseen on päädytty.
Nyt fiilis on lähinnä että ei ikinä pitkiä parisuhteita enään ja varmuuden vuoksi voisi käydä vetämässä johtimet poikki.

Nyt kuulostaa tutulta jutulta. Paitsi lapsia ei ole onneksi. Ne näkemyserot ja exän hurahdettua ei ristukseen, vaan enkeleihin, josta maanisdepressiivisyyteen, bibolaariseen - eli aika sekavaa oli jo vuosia. No hän sitten sanoi että ero, joka ei tullut mitenkään yllätyksenä. Ensin tietenkin se shokki kaikesta huolimatta. Olinhan itsekin miettinyt että tämä ei voi jatkua näin loputtomiin, joten näin jälkikäteen ajatellen, ei huono homma ollenkaan.

- kaikkea muuta tähän väliin -

Osti oman kämpän mutta ei muuttanut sinne, kunnes sanoin että tää pelleily loppuu nyt, ja hoidat asiasi siellä. Aikaa meni noin 4kk. Tämä antoi vähän vauhtia ja ex roudasi osan kamoistaan sinne. Tosin nyt on tilanne että se pitää mun kämppää omien tavaroidensa varastona, eikä oikein lupaavalta näytä että ne kamat ihan heti mihinkään olisi täältä siirtymässä pois. Viimeisin oli että tulee hakemaan tavaran x sillävälin kun mä olen töissä. Tähän sanoin että sulla ei ole enää avaimia tänne, kun sarjoitin lukot. Sitten seli seli ja aku ankan parhaat taas. En tiedä mitä teen sen kamojen kanssa.

Sitten se heti eroilmoituksen jälkeen alkoi vehdata pomonsa kanssa. Ei siinä mitään, sillä vaimo ja kolme lasta - joten onnea vaan. Itse aloin tapailla vanhaa tuttua, sekin suhde lopahti puolen vuoden jälkeen omaan mahdottomuuteen. Paitsi tapaillaan edelleen, mutta ei vakavissaan enää.
Nyt mulla kai kierroksessa työkaveri, saas nähä mitä seuraa jos seuraa.

Nyt tämän yli puolen vuoden säätämisen jälkeen alan olla omillani aika monessakin mielessä, ja alkaa olla aika että hakee loput roinansa vapaaehtoisesti, tai mä toimitan ne sille halusi tai ei. Avioero astui voimaan tuossa kuukausi sitten.

Että sellaista

 

[Hutuldur]

Ja sitten tapahtui jotain mitä hän ei ole ikinä antanut anteeksi vaikka oikeasti en pystynyt itse vaikuttamaan tapahtumiin, olin töissä vain väärässä paikassa väärään aikaan.

Jeesus-hurahdus kyllä voisi olla liikaa monellekin. Ihan jäin vain miettimään miten joku voi olla niin vihainen, jos et ole voinut vaikuttaa asiaan. Ei tule muuta mieleen kuin, että olet ollut töissä death metallifestareilla (jeesus ei tykkää) tai sitten töissä oli joku, jota vain ei voinut olla panematta.

 

[Kvarkki]

Jeesus-hurahdus kyllä voisi olla liikaa monellekin. Ihan jäin vain miettimään miten joku voi olla niin vihainen, jos et ole voinut vaikuttaa asiaan. Ei tule muuta mieleen kuin, että olet ollut töissä death metallifestareilla (jeesus ei tykkää) tai sitten töissä oli joku, jota vain ei voinut olla panematta.

Eihän tuohon varmaan tarvita kuin sellainen ammatti, jossa pääsee näkemään kirkon isähahmon harrastamassa jotain haureutta, jonka jesse-setä on hyvin jyrkästi lahkon teksteissä tuominnut.

 

[Maxxi]

Alkaa olemaan 13v suhde lopuillaan. Oikeastaan ensimmäisen erohakemuksen allekirjoitus antoi helpottuneen tunteen vaikka tulemme asumaan yhdessä vielä jonkin aikaa. Välillämme ei ole mitään riitoja vaikka nykyään onkin aika paljon näkemyseroja asioihin joita ei keskustelemalla saa muutettua. Puoliso on extrovertti ja itse taas olen suhteellisen introvertti (jos häneltä kysytään niin umpi-introvertti). Eron siemenet oli olemassa jo 4v sitten mutta jotenkin asiat kumminkin meni hetkeksi paremmaksi. Seksielämä oli hyvää jopa loistavaa jne. kunnes tapahtui muutama asia.
Yksi niistä oli se kun puoliso "hurahti" uudestaan kristinuskoon ja ilmoitti "minä kuulun jumalalle ja jeesukselle" ja "pelkkää lähetysaarnaajaa, ei mitään "pervoa" kuten pannun nuolemista tms". Itse pidän Jesseä ja kumppaneita vedätyksenä.
Ja sitten tapahtui jotain mitä hän ei ole ikinä antanut anteeksi vaikka oikeasti en pystynyt itse vaikuttamaan tapahtumiin, olin töissä vain väärässä paikassa väärään aikaan.
Tässä on ollutkin molemmilla aikaa jo sisäistää se että eroamme. Kaikkein vaikein asia tulee olemaan tyttärellemme vaikka hän tietää että "isi ja äiti ei rakasta toisiaan enää" ja tietää että tulemme eroamaan. Tosin hänellä on koulukavereita joiden vanhemmat on eronnut joten hän näkee ettei maailma täysin pysähdy kun vanhemmat eroavat.
Katon että molemmissa on ollut "vikaa" minkä takia tähän tilanteeseen on päädytty.
Nyt fiilis on lähinnä että ei ikinä pitkiä parisuhteita enään ja varmuuden vuoksi voisi käydä vetämässä johtimet poikki.

Itsellä kans vähän vastaavaa. 2016 loppui 12 vuoden suhde. Yksi yhteinen lapsi löytyy. Asuttiin eron jälkeen vielä yli vuosi saman katon alla ja välit on edelleen hyvät. Jeesusta ei tässä kuviossa onneksi ole mukana.

Kun erosin niin fiilis oli juuri sellainen että en halua ketään tavata ja haluan olla sinkkuna loppuelämän.

Haikeina hetkinä asensin tinderin ja viestittelen parin naisen kanssa mutta kenenkään kanssa en treffeille lähtenyt, ei vaan kiinnostanut.

Nyt vuodenvaihteessa kaverin luona kemuissa tutustuin uuteen naiseen ja mitään ajatuksia siinä mielessä ei ollut vaan keskusteltiin ilta ihan niitä näitä. Jatkettiin viestittelyä ja tapaamisia on ollut mukavasti sen jälkeen.

Meillä on etäisyyttä 400km ja molemmilla on lapsia joten mitään uusioperhettä ei olla perustamassa ja se sopii molemmille. Itse en välttämättä edes tässä kohtaa haluaisi mitään suhdetta missä toisen kanssa ollaan koko ajan yhdessä, nyt molemmat saa elää omaa elämäänsä mutta saa kuitenkin toiselta tukea ja sit kun nähdään niin siitä toisen seurasta ottaa kaiken irti.

Ja olen myös jonossa vasektomiaan joka toivottavasti tapahtuu ennen vuodenvaihdetta. En halua enää omia lapsia ja olen todennut sen tosiasian että jos tässä iässä (35v) alkaa seurustelemaan ja kumppani on 30v tai vanhempi niin suurella todennäköisyydellä sillä on myös omia lapsia.

 

[wanderer_]

Osti oman kämpän mutta ei muuttanut sinne, kunnes sanoin että tää pelleily loppuu nyt, ja hoidat asiasi siellä. Aikaa meni noin 4kk. Tämä antoi vähän vauhtia ja ex roudasi osan kamoistaan sinne. Tosin nyt on tilanne että se pitää mun kämppää omien tavaroidensa varastona, eikä oikein lupaavalta näytä että ne kamat ihan heti mihinkään olisi täältä siirtymässä pois. Viimeisin oli että tulee hakemaan tavaran x sillävälin kun mä olen töissä. Tähän sanoin että sulla ei ole enää avaimia tänne, kun sarjoitin lukot. Sitten seli seli ja aku ankan parhaat taas. En tiedä mitä teen sen kamojen kanssa.

Olet ollut liian kiltti tuossa asiassa. Ilmoita riittävän paljon etukäteen, että tiettynä päivänä tavaroiden pitää olla haettu, tai ne siirtyvät asunnosta pihalle. Ja jos exä ei hoida hommaa, niin myös siirrät ne kamat ulos.

 

[Myrkky]

Olet ollut liian kiltti tuossa asiassa. Ilmoita riittävän paljon etukäteen, että tiettynä päivänä tavaroiden pitää olla haettu, tai ne siirtyvät asunnosta pihalle. Ja jos exä ei hoida hommaa, niin myös siirrät ne kamat ulos.

Kiltti on juuri oikea sana, aivan liikaan olen venynyt asian kanssa. Vielä kun ottaa huomioon että eipä mennyt montaa päivää kun alkoi hengailemaan pomonsa kanssa, joka on naimisissa, kolme lasta. Piilotteli kännykkäänsä ja selitteli jatkuvaa piippausta "mainoksilla", sitten laittoi äänettömälle/värinälle = papukaija oppi värinän äänen pöytää vasten ja alkoi toistamaan sitä

Eipä silti, itsekin aloin samaan aikaa tapailla toista, tosin en edes yrittänyt peitellä koko asiaa millään tavalla, vaan ihan avoimesti, ettei varmasti jää mitään epäselväksi

Mutta tuo tavaramäärä on vähän ongelma siinäkin mielessä, että se on ostanut kämppänsä täyteen kaikkea mahdollista, ja rivarikaksio on melko rajallinen tiloiltaan vrt. omakotitalo mihin se on 20 vuotta ehtinyt haalia vaikka mitä ja mihin. Totuus on että suurin osa tavaroista joutaa vaikka kaatopaikalle. Jos niitä ei ole vuosiin tai vuosikymmeniin tarvittu, niin roudais sitten ne sinne kaatikselle ja ongelma ratkaistu. Mutta pystyykö hamsteri siihen?

Sitten se tärkein asia, mulla on kaikesta huolimatta taloudellisia intressejä - joka on suurin syy että siedän tuota saamattomuutta ja tavaramäärää

 

[James]

Kiltti on juuri oikea sana, aivan liikaan olen venynyt asian kanssa. Vielä kun ottaa huomioon että eipä mennyt montaa päivää kun alkoi hengailemaan pomonsa kanssa, joka on naimisissa, kolme lasta. Piilotteli kännykkäänsä ja selitteli jatkuvaa piippausta "mainoksilla", sitten laittoi äänettömälle/värinälle = papukaija oppi värinän äänen pöytää vasten ja alkoi toistamaan sitä

Eipä silti, itsekin aloin samaan aikaa tapailla toista, tosin en edes yrittänyt peitellä koko asiaa millään tavalla, vaan ihan avoimesti, ettei varmasti jää mitään epäselväksi

Mutta tuo tavaramäärä on vähän ongelma siinäkin mielessä, että se on ostanut kämppänsä täyteen kaikkea mahdollista, ja rivarikaksio on melko rajallinen tiloiltaan vrt. omakotitalo mihin se on 20 vuotta ehtinyt haalia vaikka mitä ja mihin. Totuus on että suurin osa tavaroista joutaa vaikka kaatopaikalle. Jos niitä ei ole vuosiin tai vuosikymmeniin tarvittu, niin roudais sitten ne sinne kaatikselle ja ongelma ratkaistu. Mutta pystyykö hamsteri siihen?

Sitten se tärkein asia, mulla on kaikesta huolimatta taloudellisia intressejä - joka on suurin syy että siedän tuota saamattomuutta ja tavaramäärää

Jos haluat jatkaa kilttiä nössykkäilyä, voit aloittaa remontin tiloissa joissa kamoja on ja hilata kamat pusseissa ja pahvilaatikoissa talliin, kuistille, katokseen, jne. valmiiksi odottamaan pilaantumista tai poisvientiä. Valitse paikat kuitenkin siten että ne eivät estä omaa elämääsi. Sanot sitten että aloitit remontit ja kerrot missä tavarat ovat noudettavissa.

 

[Lumimies]

Jeesus-hurahdus kyllä voisi olla liikaa monellekin. Ihan jäin vain miettimään miten joku voi olla niin vihainen, jos et ole voinut vaikuttaa asiaan. Ei tule muuta mieleen kuin, että olet ollut töissä death metallifestareilla (jeesus ei tykkää) tai sitten töissä oli joku, jota vain ei voinut olla panematta.

Olihan hän jo ennen tuotakin jo uskonnollinen mutta ei niin uskonnollinen.
En usko että työskentely death metallifestareilla olisi vaikuttanut tilanteeseenkaan. Ja töissäkään ei ollut ketään panemisen arvoista kun en ole miehiin kallistuvaa sorttia . Tosin jos olisin kertonut että kävin vähän homoilemassa niin sitten olis varmaan tappanut siltä seisomalta (hänen maailmankatsomuksen mukaan homot on sairaita, jo ennen hurahdusta)
Mutta olen huomannut että kun tuommoinen nais-olento hermostuu tai suuttuu niin siinä on turha yrittää selittää järjellä mitään, ainankin näin niillä muutamilla yksilöillä joita olen tuntenut.

 

[erihyva]

Mutta tuo tavaramäärä on vähän ongelma siinäkin mielessä, että se on ostanut kämppänsä täyteen kaikkea mahdollista, ja rivarikaksio on melko rajallinen tiloiltaan vrt. omakotitalo mihin se on 20 vuotta ehtinyt haalia vaikka mitä ja mihin. Totuus on että suurin osa tavaroista joutaa vaikka kaatopaikalle. Jos niitä ei ole vuosiin tai vuosikymmeniin tarvittu, niin roudais sitten ne sinne kaatikselle ja ongelma ratkaistu. Mutta pystyykö hamsteri siihen?

Sitten se tärkein asia, mulla on kaikesta huolimatta taloudellisia intressejä - joka on suurin syy että siedän tuota saamattomuutta ja tavaramäärää

Nämä eivät ole sinun ongelmiasi, vaan eksäsi ongelmia.

Kuten wanda sanoi, laitat whatsapp-viestin, tekstiviestin ja sähköpostin, että sulla on 14 vrk aikaa roudata romusi pois, järjestäköön kuinka itse haluaa. Jos ei toteudu, niin tilaat muuttofirman hakemaan kamat kaatopaikalle, ja lähetät laskun eksällesi. Mainitse tämä myös viestissäsi.

 

[Taika-Jim]

Nämä on vaikeita juttuja. Mullakin exän kamoja ympäri taloa, pikkuhiljaa laitellut niitä laatikoihin ja varastoon. Julmaa heitellä kaikki sorttilavalle, saattaa olla jotain sille arvokasta mukana. Sen firman muuttokamat makaa mulla takavarastossa, en tiedä mitä niille tekisi. Kirjanpitoa ja ylijäämäelektroniikkaa 30 muuttolaatikkoa. Tori.fi ehkä ser jätteelle...

Sen verran tilaa on, että eipä nuo nyt omien "aarteiden" seassa haittaa. Järjestelykysymys enemmänkin.

Hyvä puoli on se, että oon myös heivannu omat turhat kamat helevettiin, ja siivonnut kämpän vanhat käyttämättömät tavarat kierrätykseen. Ei turhia koriste-esineitä, ei hyödyttömiä pienesineitä pöydillä ja tasoilla. Ei vuodenaikojen mukaan vaihtuvia tekstiiljejä seinillä tai pöydillä. Plus yhdessä makkarissa on nyt tekninen puuhatila, jos takavarastoon ei jaksa mennä säätämään asioita.

 

[Myrkky]

Jos haluat jatkaa kilttiä nössykkäilyä, voit aloittaa remontin tiloissa joissa kamoja on ja hilata kamat pusseissa ja pahvilaatikoissa talliin, kuistille, katokseen, jne. valmiiksi odottamaan pilaantumista tai poisvientiä. Valitse paikat kuitenkin siten että ne eivät estä omaa elämääsi. Sanot sitten että aloitit remontit ja kerrot missä tavarat ovat noudettavissa.

Ja sitten ne jäisi sinne autokatokseen ikuiseksi riesaksi, ennenkuin joutuisin itse viemään ne kaatikselle. Takapihallakin on jo valmiiksi jätesäkeissä sen roinia, mitkä luvannut toimittaa kaatikselle, vaan ei.

Nämä eivät ole sinun ongelmiasi, vaan eksäsi ongelmia.

Kuten wanda sanoi, laitat whatsapp-viestin, tekstiviestin ja sähköpostin, että sulla on 14 vrk aikaa roudata romusi pois, järjestäköön kuinka itse haluaa. Jos ei toteudu, niin tilaat muuttofirman hakemaan kamat kaatopaikalle, ja lähetät laskun eksällesi. Mainitse tämä myös viestissäsi.

En usko että mikään muuttofirma suostuisi tuollaiseen järjestelyyn. Pitäisi tehdä jo identiteettivarkaus, ja jäljet johtaisi sylttyteelle hyvin pian.

Juttelin tutun asianajanjan kanssa tästä jutusta vähän aikaa sitten. En ole vielä "virallisesti" käynyt toimistolla. Mutta homma pitäisi tehdä niin että olisi juridisesti pätevä, eli tehdä ns. ositus. Jossa jollain tavoin kirjattaisiin mikä lusikka kuuluu kenellekin jne. Käytännössä kaikkihan katsotaan käytetyksi vanhaksi tavaraksi ja niistä vähennykset. Pitää tuohon perehtyä paremmin miten oikeasti menee, kun pikaisesti vaan juteltiin.

Mutta alkais vituttamaan jos telkkaria yms. elektroniikkaa lähtisi mitä se on ostanut, tai joutuisin jopa maksamaan niistä jotain. Tosin en varmaan mitään isoja summia. Mutta kuten sanottu, ikävähennykset jne. Ja sehän voisi oikeasti vittuillakseen alkaa vaatia vaikka mitä. Joten tässä kohtaa pitää olla askeleen edellä ja määrittää tavaran arvo. Mähän en ole tänne ostanut mitään aikoihin, vaan maanikko hyvää hyvyyttään ja ostohimoissaan kaikenlaista, mulle, mitä ei edes itselle ole koskaan tarkoittanut. Vastaavasti mä olen taas maksanut kaiken taloon liittyvät kulut, sähköt, vedet, öljyt, vakuutukset jne.

Kuitenkin, sellainen paperi olisi ihan tehtävissä ja siihen saisi oikein päätöksen että kamat vittuun päivämäärä x mennessä, tai jotain (en tiedä vielä mitä).

Itse en saa alkaa hävittämään tai myymään mitään. Voin sanoa että aion tehdä niin, mutta sitten menisi vähän harmaalle alueelle juridisesti katsoen jos oikeasti alkaisin hävittämään tavaraa lupaa kysymättä.

---------

Ja taas sitten voisin kääntyä hänen vanhempiensa puoleen ja sanoa että tulee hakemaan tyttärensä kamat vittuun täältä. En ole ollut koskaan mikään suosikki vävy joten ihan sama. Siitä se riemu sitten repeäisi, ja kohta olisi iskä ja äiskä jakamassa omaisuutta. Tosin tässä kohtaa voisin käyttää jokeria ja kertoa että tiedän asioita mitä sen vanhemmat tai kukaan muukaan ei tiedä. Voisi pistää vähän vauhtia asioihin ja näin asia hoituisi jotenkin niin että exän salaisuudet ei paljastuisi muille. Sanomattakin selvää että sen jälkeen ei paljoa puheväleissä oltaisi.

Koira/koirat - toinen on mun nimissä, toinen sen. Tästäkin saisi jonkinlaisen riidan aikaiseksi. Mähän en noista luovu, ja typeryyksissäni annoin sen rekata nuoremman itselleen aikoinaan. Nyt näistä on sellainen yhteishuoltajuus, että exä käyttää vanhempaa ell:lla tarvittaessa, ja ostaa noiden kalliit ruoat. Kun ei töidensä takia voi edes harkita koiran pitämistä. Tai voi mutta... Eli profit mulle euroissa mitattuna.

Suoraan sanottuna mähän olen ostettu huora joka pienestä rahasta sietää vähän kaikenlaista exältä. Taas toisaalta jos mä sanon sille että nyt vittu teet niin, ja teetkin, niin se kyllä tekisi mitä sanon. Että puolin ja toisin perse edellä puuhun.

No se tästä tältä erää. Pitää koota vähän ajatuksia.

OT: yhden lehden kommentointiin aiheesta x kirjoitin sen nykyisestä suhteesta varsin totuudenmukaisen jutun, joka julkaistiin. Siitä kun tunnistaa itsensä, tai ukkonsa huomaa, niin eheh

 

[Lumimies]

Mitä olen ymmärtänyt niin ositus tehdään omaisuudesta, kuten talosta, osakkeista, autoista ja pankkitileistä mutta kodin käyttöesineitä ei (johon itse ainankin lasken telkkarit/tietokoneet jne) vaan ne kuka on ostanut ne, omistaa ne. Jos tuota ositussopimusta ei ole ennen toista avioerohakemusta (sitä harkinta-ajan jälkeistä), käräjoikeus määrittää osituksen joka on yleensä 50/50. Ositussopimusta ei tarvitse edes tehdä lakimiehellä jos osapuolet pystyvät keskenään sopimaan asiat (ja osaa kirjoittaa asiakirjan oikein)
Lemmikithän on paha kun ne lasketaan esineiksi.

 

[Tohelo]

Koirista kun puhe tuli, kysympä neuvoa...

Tuli hommattua koira avoliitossa n.5-vuotta sitten. Ero tuli siitä vuoden jälkeen, syynä ei ollut koira . Koirahan on siis papereilla molempien nimissä edelleen. Exä ei suostu allekirjoittamaan omistajanmuutoslomaketta, syystä kun "on" hänenkin koira. Koira on eron jälkeen käytännössä ollut minulla kokoajan, vuodessa ehkä 5 viikonloppua hänellä.

Nyt tilanne kärjistyi nähtyään koiran lenkillä nykyisen naisystäväni kanssa ja vaatii "yhteishuoltajuutta" tai ainakin, että koira kävisi siellä useampana vkl. Viimeksi oli hänellä aikalailla tasan vuosi sitten yhden vkl. On se vuoden aikana muutamia kertoja kysynyt voiko hän ottaa sitä vkl kylään, enkä ole suostunut. Pelko siitä, että se jääkin sille reissulle (koska molempien nimissä) enkä voi(?) sen jälkeen tilanteelle mitään. Koirasta en halua luopua.

Onko kukaan ollut samassa tilanteessa täällä? Miten menetellä? Olla vittumainen eikä edes vastaa asiaa kysyttäessä ja toivoa, että tilanne lauhtuu?

 

[Myrkky]

Mitä olen ymmärtänyt niin ositus tehdään omaisuudesta, kuten talosta, osakkeista, autoista ja pankkitileistä mutta kodin käyttöesineitä ei (johon itse ainankin lasken telkkarit/tietokoneet jne) vaan ne kuka on ostanut ne, omistaa ne. Jos tuota ositussopimusta ei ole ennen toista avioerohakemusta (sitä harkinta-ajan jälkeistä), käräjoikeus määrittää osituksen joka on yleensä 50/50. Ositussopimusta ei tarvitse edes tehdä lakimiehellä jos osapuolet pystyvät keskenään sopimaan asiat (ja osaa kirjoittaa asiakirjan oikein)
Lemmikithän on paha kun ne lasketaan esineiksi.

No sehän tässä on että en halua juristia sotkea tähän asiaan ollenkaan, saati käräjäoikeutta. Kuluja tulisi vaan sen verran että niillä maksaisi jo vehkeet mitä se keksisi vaatia, vaikka ei tekisi niillä mitään, saisi mihinkään mahtumaan, ei jaksaisi edes yrittää myydä.

Juristilta käyn kyllä neuvoa kysymässä kunhan tässä saan aikaiseksi, ja vaikka kahdelta kun noita on "käytössä"

Sopiminen on, sellaista että jos jotain sovitaan, niin toisen puolelta asiat lykkääntyy yleensä vuosilla ennenkuin mitään tapahtuu, kuten ennenkin. Ainoa että nyt en voi suoraan pakottaa tekemään mitään. Hyvä esimerkki kun sanoin että sulla ei oo enää avaimia tänne, niin herneet nenään.. ja asia lykkääntyi tulevaisuuteen.

Ja sitten tuo koira tapaus. Silloin kun eroprosessi lähti käyntiin, niin ex halusi vanhemman koiran joka on mun nimissä. @Tohelo . Nuorempi taas sen nimissä. Tähän sanoin että laumaa ei eroteta. Eikä se voisi pitää koiraa koska työt sellaisia että koira joutuisi olemaan yksin puoli vuorokautta. Tästä oltiin samaa mieltä. Vanhempaa koiraa olen kyllä antanut lainaksi ell reissuja varten.

Sitten, jos itse alan vittumaiseksi, niin mulla on sellainen kiristyskortti mistä ei tiedäkkään. Asiasta kun sanoisin että tiedän vähän enemmän mitä kukaan muu, niin sen jälkeen voisin aika pitkälti sanella marssijärjestyksen. Mutta tuo on se viimeinen keino. Ja muutenkin se tietää että mä osaan olla hyvin hankala tarvittaessa ja tehdä kenen tahansa elämästä helvetin jos syytä on.

E:

Spoileri

Tärkein asia sattuu muuten olemaan että exä hakisi haisevan lietealtaansa, jota voisi joku akvaarioksi kutsua pois täältä. Sen kalat, mun hoidossa, sen akvaariossa. Vettä ei ole vaihdettu ties milloin viimeksi, pohjalla on kalankakkaa, kalanraatoja, mätiä kasveja jne. Hyi helvetti, ja mä en tuota ala putsaamaan.

Palaa pinna taas kun näitä miettii. mt tapauksen kanssa yritä nyt sitten sopia jotain järkevästi kun mikään sovittu ei pidä, eikä tiedä mitä keksii seuraavaksi No jokerikortti on käyttämättä, jos tilanne eskaloituu, niin siinähän miettii tulevaisuuttaan uusiksi.

 

[antimateria]

Naiset ovat sitten paskoja. Yli kymmenen vuotta yhdessä, upeita muistoja, vannottua rakkautta, ja lopulta pettäminen ja jättäminen on sille niin helppo homma. Kun uusi löytyi, niin se on heti menoa sänkyyn.

Okei, totuus on etten ole mikään komistus, enemmänkin ruma, ja tämä nainen oli ainoa kuka on minusta ikinä ollut kiinnostunut. Ei naisenikaan ollut mikään missi tai muukaan mallin mitoissa. Ihan tavallinen söpö pottunenäinen naapurintyttö. Silti rakastin häntä yli kaiken. Aivan kaikkea hänessä. Niin hänkin aina sanoi rakastavansa minua, ja uskon että hänkin oikeasti rakastikin. Olimme kuin paita ja peppu, kiinni toisissamme. Suunnittelimme tulevaisuutta yhdessä. Lapsen nimikin oli jo päätetty, jos/kun sen aika tulisi (ei ehtinyt tulla). Matkustelimme ympäri maailmaa. Viimeinen yhteinen matka pääsiäisenä oli aivan loistava reissu. Silloin vielä en osannut aavistaa mitään.

Muutaman viimeisen viikon aikana sitten suhde kylmeni, eli yllättävän nopeasti se rakkaus vain lopulta kuoli niin helposti. Minulta taas ei tunteet ole mihinkään kadonneet. Nyt viikonlopun aikana kaikki on selvitetty. Paluuta ei ole. Hän ilmoitti ettei ole rakastanut minua enää pitkään aikaan ja on löytänyt toisen.

Nyt olen niin tapettu kuin ihminen voi olla. En voi nukkua. Ruoka ei maita. Mietin vain mielessäni kuinka joku toinen äijä on polkemassa naista, joka oli aikaisemmin koko elämäni. Kuinka hän voi tehdä tämän minulle. Miten niin pitkä historia yhteistä elämää voi kadota hetkessä. Olen aivan tyhjän päällä. Minulla ei ole mitään. Ei ole kavereita kenelle puhua (olen äärimmäisen epäsosiaalinen). Varasin ajan lääkäriin tänään, pakko päästä ammattiauttajalle ja jotkut huumeet poskeen. Mietin aivan vakavasti itsemurhaa.

 

[Jurppii]

Puhu lääkärille ja toivottavasti on vielä kavereita vaikka pitkä suhde ja "äärimmäinen epäsosiaalisuus" vähän saa pelkämään että ei ole? Älä tee mitään harkitsematonta koska olo helpottaa nopeasti pahimmasta ja jos vielä saa jotain rauhoittavia pahimpaan niin sitä nopeammin (etkä voi silloin ryypätä).

Ainaisen kulunut kysymys mutta oliko suhde päässyt sellaiseksi kaveri/kämppis -suhteeksi, jossa on mukavaa, vaivatonta ja riidantonta yhdessä mutta myös samalla aika tunteetonta ilman mitään intohimoa tai paloa?

 

[Dzeeta]

Puhu lääkärille ja toivottavasti on vielä kavereita vaikka pitkä suhde ja "äärimmäinen epäsosiaalisuus" vähän saa pelkämään että ei ole? Älä tee mitään harkitsematonta koska olo helpottaa nopeasti pahimmasta ja jos vielä saa jotain rauhoittavia pahimpaan niin sitä nopeammin (etkä voi silloin ryypätä).

Ainaisen kulunut kysymys mutta oliko suhde päässyt sellaiseksi kaveri/kämppis -suhteeksi, jossa on mukavaa, vaivatonta ja riidantonta yhdessä mutta myös samalla aika tunteetonta ilman mitään intohimoa tai paloa?

Mietin tuota alempaa kohtaa. Omasta mielestä suhteet elää ja ajautuu väkisinkin vuosien saatossa kaveri/kämppis -linjalle. Siinä ei liene mitään väärää, jos suhteessa elävät henkilöt kypsyvät samanaikaisesti ja hyväksyvät asian sekä ovat siihen tyytyväisiä. Toki tietyt peruselementit pitää toimia, kuten puheyhteys, arvostus ja seksi. Mahtaako niitä vuosikymmenen/kymmenien intohimoisia suhteita olla kuinka paljon?

Tsemppiä antimaterialle! Aika parantaa, vaikka nyt ei siltä tunnukaan.

 

[Jurppii]

Mietin tuota alempaa kohtaa. Omasta mielestä suhteet elää ja ajautuu väkisinkin vuosien saatossa kaveri/kämppis -linjalle. Siinä ei liene mitään väärää, jos suhteessa elävät henkilöt kypsyvät samanaikaisesti ja hyväksyvät asian sekä ovat siihen tyytyväisiä. Toki tietyt peruselementit pitää toimia, kuten puheyhteys, arvostus ja seksi. Mahtaako niitä vuosikymmenen/kymmenien intohimoisia suhteita olla kuinka paljon?

Tsemppiä antimaterialle! Aika parantaa, vaikka nyt ei siltä tunnukaan.

Jos siinä omassa suhteessa ei ole kunnolla tunnetta mukana niin on äärimmäisen altis ihastumiselle. Kyllä sitä tunnepuolta pitäisi jostain saada, ainakin itselläni.

 

[Mikkos]

Naiset ovat sitten paskoja. Yli kymmenen vuotta yhdessä, upeita muistoja, vannottua rakkautta, ja lopulta pettäminen ja jättäminen on sille niin helppo homma. Kun uusi löytyi, niin se on heti menoa sänkyyn.

Okei, totuus on etten ole mikään komistus, enemmänkin ruma, ja tämä nainen oli ainoa kuka on minusta ikinä ollut kiinnostunut. Ei naisenikaan ollut mikään missi tai muukaan mallin mitoissa. Ihan tavallinen söpö pottunenäinen naapurintyttö. Silti rakastin häntä yli kaiken. Aivan kaikkea hänessä. Niin hänkin aina sanoi rakastavansa minua, ja uskon että hänkin oikeasti rakastikin. Olimme kuin paita ja peppu, kiinni toisissamme. Suunnittelimme tulevaisuutta yhdessä. Lapsen nimikin oli jo päätetty, jos/kun sen aika tulisi (ei ehtinyt tulla). Matkustelimme ympäri maailmaa. Viimeinen yhteinen matka pääsiäisenä oli aivan loistava reissu. Silloin vielä en osannut aavistaa mitään.

Muutaman viimeisen viikon aikana sitten suhde kylmeni, eli yllättävän nopeasti se rakkaus vain lopulta kuoli niin helposti. Minulta taas ei tunteet ole mihinkään kadonneet. Nyt viikonlopun aikana kaikki on selvitetty. Paluuta ei ole. Hän ilmoitti ettei ole rakastanut minua enää pitkään aikaan ja on löytänyt toisen.

Nyt olen niin tapettu kuin ihminen voi olla. En voi nukkua. Ruoka ei maita. Mietin vain mielessäni kuinka joku toinen äijä on polkemassa naista, joka oli aikaisemmin koko elämäni. Kuinka hän voi tehdä tämän minulle. Miten niin pitkä historia yhteistä elämää voi kadota hetkessä. Olen aivan tyhjän päällä. Minulla ei ole mitään. Ei ole kavereita kenelle puhua (olen äärimmäisen epäsosiaalinen). Varasin ajan lääkäriin tänään, pakko päästä ammattiauttajalle ja jotkut huumeet poskeen. Mietin aivan vakavasti itsemurhaa.

Niinkuin muut ovat sanoneet, aika parantaa haavat. Alkuun on paskamaista mutta kyllä se alkaa elämä voittaa.
Pistät vaan OKCupidiin tai Suoli24 ilmoituksia ja seurailet mitä siellä on tarjolla Tinderistä en tiedä mutta sitäkin käytetään. Pian huomaat että onhan noita samanlaisia kiinnostavia ihmisiä suomi ja maailma pullollaan.

Käy tosiaan lekurissa että pääset pahimman yli ja sitten ei muuta kuin alat elämään taas täysillä ja uutta matoa koukkuun.

Tsemppiä.

 

[antimateria]

Minulla oli kaikki intohimo tallella. Seksi oli aina taivaallisen hienoa, ja kumppanikin yleensä innostui mukana.

Tällä naamalla ei tindereistä saa yhtään tykkäystä.

 

[Mikkos]

Minulla oli kaikki intohimo tallella. Seksi oli aina taivaallisen hienoa, ja kumppanikin yleensä innostui mukana.

Tällä naamalla ei tindereistä saa yhtään tykkäystä.

Älä käytä tinderiä. Se on niin pintapuolinen paikka. Käytä vaikka tota OKCupidia. Eikä sitä tartte lärvikuvaa sinne ensimmäisenä tunkea. Olettain toki että itsekkään et eti pelkkää ulkokuorta.

 

[Mikkos]

Nyt se tuntuu siltä, että maailmassa ei ole enää mitään ja mikään ei kiinnosta/innosta.
Käy siellä lääkärillä ja psykologilla, syö niitä nappeja (luultavasti mirtazapineja ja jotain muuta) ja käsittelet asiaa pari kuukautta. Mielellään myös puhut kavereille tai kenelle tahansa asiasta. Älä sulkeudu kotiisi yksin vaan vietä aikaa muiden ihmisten kanssa.

Ajan kanssa rupee helpottamaan, tähän voi yhtyä jokainen eronnut mies.

Toi puhuminen on vähän yksilökohtaista. Toisia se helpottaa, mutta varsinkin introventeille se ei ole mitään helppoa eikä välttämättä auta mitään. Voi vaan tulla vaivaantunut ja ahdistunut olo jos pitää ruveta tilittämään. Joillekkin voi olla helpompaa tilittää vaikka netissä tuntemattomille, kuten tässäkin säikeessä usein on ollut.

 

[MedHot]

@antimateria Ihan oikeasti käyt välittömästi puhumassa jollekkin ammattilaiselle ja vaikka vaikea on varmasti puhua niin yritä jotenkin kakistaa ulos mitä äsken kirjoitit. Tai näytä vaikka tuo teksti mitä ylle kirjoitit jos ei puhuminen onnistu. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin niin aika parantaa mutta älä nyt tee mitään typerää.

 

[Jurppii]

Ja jos kuvittelee, että vanha mahdollisesti väljähtänyt suhde oli niin täydellistä niin sitten vasta se elämä taas tuntuu elämältä kun puutuneet aivot ja tunteet muistavat, mitä se oli kun oikeasti oli tunteita.

 

[Mehtikkö]

Ensimmäinen vakava ero on kaameata aikaa, koska on ihan ulalla synkkien tuntemuksiensa kanssa. Vaikkei sitä uskokaan, niin tunteet kyllä tasaantuvat ajan kanssa, mutta se aika voi tuntua toivottoman pitkältä Parasta on jättää alkot ja muut sivuun, liikkua ulkona valoisan aikaan ja puhua asiasta jonkun kanssa. Lääkärille meno ei ole huono idea, jos kunnolla ahdistaa. Kyllä se siitä paranee, mutta hitaasti. Nyt on aika yrittää löytää pieniä positiivisia asioita elämästään, kuten vaikka linnunlaulun kuuleminen ulkoillessa ja rakentaa itseään uudestaan.

 

[wanderer_]

Naiset ovat sitten paskoja. Yli kymmenen vuotta yhdessä, upeita muistoja, vannottua rakkautta, ja lopulta pettäminen ja jättäminen on sille niin helppo homma. Kun uusi löytyi, niin se on heti menoa sänkyyn.

Okei, totuus on etten ole mikään komistus, enemmänkin ruma, ja tämä nainen oli ainoa kuka on minusta ikinä ollut kiinnostunut. Ei naisenikaan ollut mikään missi tai muukaan mallin mitoissa. Ihan tavallinen söpö pottunenäinen naapurintyttö. Silti rakastin häntä yli kaiken. Aivan kaikkea hänessä. Niin hänkin aina sanoi rakastavansa minua, ja uskon että hänkin oikeasti rakastikin. Olimme kuin paita ja peppu, kiinni toisissamme. Suunnittelimme tulevaisuutta yhdessä. Lapsen nimikin oli jo päätetty, jos/kun sen aika tulisi (ei ehtinyt tulla). Matkustelimme ympäri maailmaa. Viimeinen yhteinen matka pääsiäisenä oli aivan loistava reissu. Silloin vielä en osannut aavistaa mitään.

Muutaman viimeisen viikon aikana sitten suhde kylmeni, eli yllättävän nopeasti se rakkaus vain lopulta kuoli niin helposti. Minulta taas ei tunteet ole mihinkään kadonneet. Nyt viikonlopun aikana kaikki on selvitetty. Paluuta ei ole. Hän ilmoitti ettei ole rakastanut minua enää pitkään aikaan ja on löytänyt toisen.

Nyt olen niin tapettu kuin ihminen voi olla. En voi nukkua. Ruoka ei maita. Mietin vain mielessäni kuinka joku toinen äijä on polkemassa naista, joka oli aikaisemmin koko elämäni. Kuinka hän voi tehdä tämän minulle. Miten niin pitkä historia yhteistä elämää voi kadota hetkessä. Olen aivan tyhjän päällä. Minulla ei ole mitään. Ei ole kavereita kenelle puhua (olen äärimmäisen epäsosiaalinen). Varasin ajan lääkäriin tänään, pakko päästä ammattiauttajalle ja jotkut huumeet poskeen. Mietin aivan vakavasti itsemurhaa.

Todella surullista. Ehkä jossain vaiheessa sinua lohduttaa tieto siitä, että et ole yksin, moni on joutunut kokemaan täysin saman paskan. Itse olen tullut jätetyksi toisen naisen vuoksi, tilanteessa jossa kuvittelin kaiken olevan suhteessa hyvin. Ja olin vakuuttunut siitä, että kyseessä oli elämäni rakkaus, eikä muita enää tule.

Ensimmäiset päivät ja viikot eron jälkeen ovat hirveitä, ja ne on vain kestettävä läpi. (Ainakin itse ajattelin silloin, että olen painajaisunessa, ja odotin koska se loppuu. Lopulta oli kuitenkin hyväksyttävä, että mennyt ei enää palaa takaisin.) Vähitellen, niin hitaasti ettei sitä huomaakaan, olo alkaa helpottua. Siihen pitää vain jaksaa uskoa. (Itse en aina jaksanut, mutta sain muilta tukea.)

Jos vain mahdollista niin vertaistuki auttaa, ja jo muiden kokemuksista lukeminenkin. Onko sulla perheenjäseniä, jotka voisivat viedä sut välillä ulos kotoasi ainakin murehtimaan ulkoilmaan (olisi hyvä saada pakotettua päiviin jotain muuta ajateltavaa)?

Pyydä lääkäriltä nukkumista helpottavia lääkkeitä, jos et saa unta.

 

[█ █ █ █ █]

@antimateria

Been there, done that. Omalle kohdalle sattui vähän päälle vuosi sitten. Toinen muksu oli syntynyt 4 kk ennen. Ex-vaimoni uusi mies muutti kuukauden avioeron läpimenon jälkeen asumaan ex-vaimoni sekä lapsieni kanssa. Tietysti omalla kohdallani on jotain erosta syntyneitä haavoja jäljellä, mutta ne ovat pikemminkin arpia. Elämä hymyilee. Pointtini ei ole hakea sympatioita tai viedä huomiota, vaan autenttisesti kertoa sinulle, että asiat tulevat olemaan paremmin.

Aloita terapialla. En yhdy kommentteihin, että introverttejä puhuminen ei muka auttaisi. Puhuminen voi olla alkuun vaikeaa, mutta terapeutti saa ammattitaidolla kyllä autettua sinua ja terapeuttia voi vaihtaa, mikäli henkilökemiat eivät kohtaa. Itselleni iski vakava masennus noin kaksi kuukautta eron jälkeen, jolloin itku oli herkässä. Perus SSRI:llä olo stabilisoitui melko ripeästi, mutta masennuslääkkeen tarkoitus ei ole luoda hyvää oloa, vain ainoastaan palauttaa sinut pois päällejäävistä ajatuksista. Terapialla sitten lähdetään työstämään ajatuksiasi aina huonosta itsetunnosta itsetuhoisuuteen sekä muihin haittaaviin ajatuksiin asti.

Ymmärrän tunteesi täysin. Mikään ei motivoi, ruoka ei maistu, kaikki tuntuu turhalta ja tuleva elämä näyttää mitättömältä. Ahdistus ilmenee fyysisinä vaivoina aina kivuista "halusta päästä ulos omasta kehosta" -tunteihin asti. Siitä huolimatta paras tapa ja nopein tapa selviytyä on yksinkertaisesti kokea tunteet ja aktiivisesti hankkia täytettä elämään. Kokeile uutta, mitä tahansa. Unohda muiden mielipiteet tai tuomiot, kokeile vaikka savenvalantaa tai ompelua, tanssia tai seinäkiipeilyä. Urheile, liikunta on pitkälti yksi parhaista masennuslääkkeistä. Itse laihduin noin 18 kiloa kolmessa kuukaudessa eron jälkeen. Juoksin melkein koko kesän jokaisenä päivänä kahdesti. Ystäviä löytää, kun niitä etsii. Minulle voi laittaa aivan vapaasti viestiä, jos siltä tuntuu. Facebookista löytyy ryhmiä, mieti mitkä harrastukset sinua kiinnostaisivat, opiskeletko tai oletko töissä? Vaikka pidätkin itseäsi introverttinä, on sosiaalinen elämä varsin mahdollista, mutta vaatii kovaa työntekoa. Tuohon löytyy ohjeita, joiden aiheet menisivät yli yhden postauksen, mutta lue vaikka Karla Niemisen Olet hyvä tyyppi -kirja (suosittelen sen helppolukuisuudesta johtuen). Pääpointti on sillä, että sinun tarvitsee aktiivisesti pyrkiä muutokseen ja muutos tekee alussa kipeää, kunnes aivosi oppivat ja tottuvat. Voin myös tältä paikaltani sanoa, että mikäli saat itsetuntosi kerättyä sekä oman elämäsi takaisin raiteille, löydät uuden partnerin aivan varmasti. Se ei ole kiinni ulkonäöstä, vaan asenteesta. Muutamia lisäkirjasuosituksia: Robert Glover, No More Mr. Nice Guy ja Melody Beattie, Co-dependent no more (mikäli noita ongelmia tunnut kokevasi elämässäsi).

Älä missään nimessä lähde mihinkään deittipalveluihin tai laastarisuhteisiin. Satutat itseäsi sekä leikit toisen ihmisen tunteilla. Sinulla ei ole mikään kiire uuteen suhteeseen, vaan voin lyödä vetoa, että hetken sinkkuuden jälkeen huomaat senkin hyvät puolet. Sinun ei tarvitse vastata kenellekään, saat tiskata tiskit silloin kuin haluat, saat mennä ja tulla miten haluat, saat harrastaa mitä haluat. Egon rikkoutumisen jälkeen tämä litania voi tuntua kaukaiselta ja täyshumpuukilta, itsensä vakuuttelulta. Mutta, kun lopulta totut tilanteeseen, uskon että ymmärrät. Et tarvitse ketään validoimaan omaa arvoasi, eikä suhde tai ero määrittele sinun arvoasi millään tavalla. Nyt sinulla on aikaa pohtia elämääsi ja toteuttaa ne unelmat mihin et pystynyt ennen. Voit pohtia pitkään sitä, mitä haluat tulevaisuudessa suhteelta ja mitkä ovat sinun arvosi sekä halusi, joista et karsi.

Kun kiukku iskee, älä pura sitä ex-puolisoosi. Käytä kiukku hyväksi elämän parantamiseen. Tee vaikka selväksi, että näytät mihin kana pissii. Vaikka en oikeastaan välitä "kostoperiaatteista", koska loppupeleissä muiden mielipiteillä ei ole v*ttuakaan väliä, voit ajatella oman onnellisuutesi olevan paras kosto. Sinulla on täydet avaimet onnellisen elämän rakentamiseen. Minkä ikäinen olet? Puheidesi perusteella suhteesi oli onnellinen, mutta todella harvoin suhteessa toinen on täysillä mukana sillä välin, kun toinen on siitä täysin irti. Lyömme eron jälkeen helposti "vaalean punaiset lasit" päähän ja näemme suhteen paljon ruusuisempana kuin se oikeasti oli. En sano, että sinulla oli näin, mutta muistan ajatelleeni pitkälti samalla tavalla. Myöhemmin ymmärsin, etten varsinaisesti itsekään ollut täysillä mukana - mutta olisin voinut pariterapian kautta sen hoitaa kuntoon. Tällä hetkellä oma kommunikaatiotaito sekä yleinen tunnehallinta on täysin eri tasolla verrattuna siihen, mitä se oli; oma eroni on kasvattanut minua ihmisenä aivan massiivisesti.

Puolisosi pettäminen ei myöskään kerro sinusta, vaan hänestä. Pettäminen tuntuu suurelta kolaukselle omalle itsetunnolle, eikä sitä kukaan haluaisi kokea. Se ei kuitenkaan ole sinun syysi, vaan 100%:sti hänen, vaikka suhteen hajoamiseen toki löytyy syyt molemmista. Pettäminen on raukkamainen tapa erota ja kertoo todella paljon ihmisen tunne-elämän kehityksestä. Suhteet ovat myös addiktoivia ihan aivokemiallisesti.

Jaksamisia.

 

[Jurppii]

Deittipalvelut ja laastarisuhteet ovat juttu, joka toisilla auttaa ja toisilla ei. Kunhan ei lähde vedättämään muita "vakavasti liikkeellä" feikaten jos selkeästi vielä ei sellaiseen ole valmis. Itsellä auttoi paljon todeta, että kysyntää on edelleen ja tämä ei tähän lopu.

 

[elmo]

Jos henkilö on senverta intro, että sosiaaliset suhteet on tulleet täyteen siitä puolisosta + mahdollisesta työstä ja muusta arjesta (kaupassakäynti yms. muu pakollinen) niin deittipalvelut ja laastarien ehdottelu siihen on kuin ehdottaisi sokealle silmälaseja.

e: Tossa pari postausta ylempänä on monta hyvää pointtia ja siitä kannattaa pomia enemmänkin talteen.

Vaikka olen parisuhteessa niin hyvin osaa samasitua tuohon antimaterian postaukseen kun itse olen luonteeltani samanmoinen eli ei riitä sosiaalista pääomaa jaettavaksi puolison, lapsien, työn ja muun arki shaipan jälkeen. Jos siitä lähtisi puoliso pois niin kyllä se introllakin aiheuttaisi sosiaalista vajautta varmaan jonkin verran. En pysty mitenkään näkemään, että sen tilanteen voisi paikata jollain muulla suhteella. Kuten sanoin sokealle silmälaseja. Ehkä joskus, mutta ei tällänen sosiaaleja tilanteita välttelevä ihminen näe mitään tavoiteltavaa jossain laastarissa.

 

[█ █ █ █ █]

Deittipalvelut ja laastarisuhteet ovat juttu, joka toisilla auttaa ja toisilla ei. Kunhan ei lähde vedättämään muita "vakavasti liikkeellä" feikaten jos selkeästi vielä ei sellaiseen ole valmis. Itsellä auttoi paljon todeta, että kysyntää on edelleen ja tämä ei tähän lopu.

Itse vakavasti suosittelen ottamaan oman aikansa siihen, ennen kuin lähtee uuteen suhteeseen. En usko, että kukaan on emotionaalisesti varsinaisesti valmis pitkän suhteen jälkeen hyppäämään uuteen suhteeseen, jos tuntee vähääkään tarvetta korvata erosta syntynyttä puutosta toisella henkilöllä. Pidän tuota henkisesti tosi epäarveluttavana sekä helposti menee toisen tunteilla pelaamiseen. Toki toipumisajat ovat henkilökohtaisia, mutta oma nyrkkisääntöni on se, että jos eksäsi tulee sanomaan sinulle, että haluaa sinut takaisin, sinun pitää pystyä suoraan sanomaan, että ei kiitos. Jos vähääkään koet, että voisit miettiä paluuta ja tarkoitan täysin ilman itsellevalehtelua, ei uuteen suhteeseen ole järkevää hypätä. Tuo toinen lauseesi pitkälti kertookin, mitä tarkoitan - tunnet tarvitsevasi toisen validoimaan oman arvosi, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Kukaan ei tarvitse suhdetta (suhde halutaan) ja arvontunne pitää olla sisäistä.

EDIT: joskus suhteessa ollaan pitkään ilman tunteita tai ilman varsinaista "riippuvuutta", jolloin se periaatteellinen irtautuminen on tapahtunut jo suhteen aikana. Tällöin uuden suhteen aloittaminen on eri asia.

EDIT2: Valittevan usein tälläiset pettämistapaukset menee sillä periaatteella, että uusi tuntuu kivalta ja huumaavalta. Se vanha on koettu ja ei herätä niitä perhosia mahassa. Mikäli joku tuntee tälläisiä tunteita omassa suhteessaan, kannattaisi todella syvällisesti miettiä, että onko ongelma oikeasti itsessä vai suhteessa. Yhtenä esimerkkinä onkin monesti se, että parit kasvavat liikaa yhteen eikä omaa elämää suhteen ulkopuolella enää ole. Tämä johtaa todella usein tilanteisiin, joissa puolisoa syytetään suhteen tylsyydestä, vaikka todellinen ongelma onkin henkilön oma elämä. Uuden henkilön astuessa kuvaan koetaan, että ongelmat ovat kerrasta ratkaistut ja elämällä on taas "tarkoitus" - mutta se on vain hetken huuma. Tämä uusi suhde ajautuu samaan pisteeseen lopulta, mikäli henkistä heräämistä ei tapahdu.

 

[Jurppii]

Itse vakavasti suosittelen ottamaan oman aikansa siihen, ennen kuin lähtee uuteen suhteeseen. En usko, että kukaan on emotionaalisesti varsinaisesti valmis pitkän suhteen jälkeen hyppäämään uuteen suhteeseen, jos tuntee vähääkään tarvetta korvata erosta syntynyttä puutosta toisella henkilöllä. Pidän tuota henkisesti tosi epäarveluttavana sekä helposti menee toisen tunteilla pelaamiseen. Toki toipumisajat ovat henkilökohtaisia, mutta oma nyrkkisääntöni on se, että jos eksäsi tulee sanomaan sinulle, että haluaa sinut takaisin, sinun pitää pystyä suoraan sanomaan, että ei kiitos. Jos vähääkään koet, että voisit miettiä paluuta ja tarkoitan täysin ilman itsellevalehtelua, ei uuteen suhteeseen ole järkevää hypätä. Tuo toinen lauseesi pitkälti kertookin, mitä tarkoitan - tunnet tarvitsevasi toisen validoimaan oman arvosi, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Kukaan ei tarvitse suhdetta ja arvontunne pitää olla sisäistä.

Olin itse kolmen päivän kohdalla ihan selvillä siitä, ettei tätä kannata jatkaa vaikka tarjottaisiinkin. Uudet lyhyetkin suhteet voivat olla ihan hauskoja enkä näe niissä lähtökohtaisesti mitään vikaa kunhan vaan molemmat tietää missä mennään. Tuntuu muutenkin absurdilta, että jätetyn pitäisi vielä vetäytyä johonkin luultavasi selibaattia tarkoittavaan suhteista eristäytymisen tilaan jos kokee, että niistä saisi itse apua ja piristystä mieleen.

 

[█ █ █ █ █]

Olin itse kolmen päivän kohdalla ihan selvillä siitä, ettei tätä kannata jatkaa vaikka tarjottaisiinkin. Uudet lyhyetkin suhteet voivat olla ihan hauskoja enkä näe niissä lähtökohtaisesti mitään vikaa kunhan vaan molemmat tietää missä mennään. Tuntuu muutenkin absurdilta, että jätetyn pitäisi vielä vetäytyä johonkin luultavasi selibaattia tarkoittavaan suhteista eristäytymisen tilaan jos kokee, että niistä saisi itse apua ja piristystä mieleen.

No, selvästi olit parantunut suhteesta, mutta voin väittää, että olet aika pienessä vähemmistössä. Tuon postauksen perusteella on varsin selvää, ettei laastarisuhteeseen kannata hypätä. Korjaa ongelmat itsetunnossa ja omassa elämässä, jolloin on parempi puoliso seuraavalle henkilölle. Rikkinäinen houkuttelee rikkinäistä ja kaksi rikkinäistä ei saa aikaan muuta kuin sotkua.

 

[Jurppii]

No, selvästi olit parantunut suhteesta, mutta voin väittää, että olet aika pienessä vähemmistössä. Tuon postauksen perusteella on varsin selvää, ettei laastarisuhteeseen kannata hypätä. Korjaa ongelmat itsetunnossa ja omassa elämässä, jolloin on parempi puoliso seuraavalle henkilölle. Rikkinäinen houkuttelee rikkinäistä ja kaksi rikkinäistä ei saa aikaan muuta kuin sotkua.

En nyt varsinaisesti meinannut edelleenkään että mitään oikeaa suhdetta "puoliso" määrittelyin tarttisi olla hakemassa. Suuri osa "parannuttua" ja ajan kanssa löytyneistäkin jutuista oli lähinnä paneskelua ja hauskan pitoa jonkun aikaa.

Mutta joo, saatat olla oikeassa että täysin rikki olevan erittäin epäsosiaaliseksi itseään luonnehtivan kohdalla tuo ei ole paras idea.

 

[█ █ █ █ █]

Ymmärrän pointtisi. Omaan näkökulmaan ei mahdu se, ettei voisi pitkän suhteen jälkeen ottaa hetken omaa aikaansa. Olemme kuitenkin yksilöitä ja ei pelleilyssä ole vikaa, jos tekee varmaksi, ettei ole tunnetasolla valmis enempään. Laastari nimitys lähinnä tulee tuosta. Itselläni oli n. 8 kk yksinoloa, enkä millään tavalla kadu tuota aikaa tai koe, että olisin jotain menettänyt. Eikä terapeuttinikaan laastarisuhteita suositellut.

Pääasia on siinä, että kivusta huolimatta keksii elämään täytettä ja lähtee muuttamaan itseään kohti sitä minuutta, jonka haluaisi omaavan tulevaisuudessa. Tunteet pitää kokea, eikä niitä kannata siirtää sivuun tai yrittää mitätöidä vaikkapa alkoholilla. Parantuminen on mahdollista ja eroa voi käyttää hyödyksi joko uhriutumiseen tai suureen elämänmuutokseen. Se on valinta.

 

[Tatuks]

@antimateria

Sinulla ei ole mikään kiire uuteen suhteeseen, vaan voin lyödä vetoa, että hetken sinkkuuden jälkeen huomaat senkin hyvät puolet. Sinun ei tarvitse vastata kenellekään, saat tiskata tiskit silloin kuin haluat, saat mennä ja tulla miten haluat, saat harrastaa mitä haluat. Egon rikkoutumisen jälkeen tämä litania voi tuntua kaukaiselta ja täyshumpuukilta, itsensä vakuuttelulta. Mutta, kun lopulta totut tilanteeseen, uskon että ymmärrät. Et tarvitse ketään validoimaan omaa arvoasi, eikä suhde tai ero määrittele sinun arvoasi millään tavalla. Nyt sinulla on aikaa pohtia elämääsi ja toteuttaa ne unelmat mihin et pystynyt ennen. Voit pohtia pitkään sitä, mitä haluat tulevaisuudessa suhteelta ja mitkä ovat sinun arvosi sekä halusi, joista et karsi.

Tästä samaa mieltä. Vaikka en nyt oikeastaan juurikaan oman eron jälkeen hirveästi murehtinut koska koko suhde oli ihan kuivunut kasaan, niin voin silti yhtyä siihen että vaikka se suhde tuntuu kivalta ja turvalliselta, niin kyllä se yksinäänkin olo voi olla todella mukavaa.

Kummasti kun pääsee yli siitä pahimmasta, niin huomaa että elämässä on muutakin kuin se parisuhde. Oikeasti parisuhde voi jarruttaa montaa muuta asiaa ja kun on päässyt takaisin elävien kirjoihin niin montakin projektia ja kaukaista haavetta voi lähteä toteutukseen.

 

[Myrkky]

Nyt kun erosta on yli puoli vuotta, ja avioero on virallinen - ei naimisissa enää.

Alussahan vitutti ja haikailin entisen perään, vaikka samaan aikaan aloin seurustelemaan toisen kanssa jne.

Enää ei vituta yhtään, omissa oloissa on paljon mukavampi olla, kämppä alkaa näyttää omalta, on siistimpää, laihduin, aloin harrastamaan liikuntaa, kunto koheni, mahdun entisiin vaatteisiin, kavereilta tullut palautetta että oon ihan eri tyyppi kuin ennen, en niin masentunut ja tylsä. Enkä edes tuota laihtumista tajunnut itse ennenkuin muut asiasta mainitsi. Parempi ruoka, parempi mieli, ja kroppa.

Ainoa negatiivinen puoli on tietenkin se että kaiken joutuu maksamaan itse, ei ole toista jakamassa kustannuksia. Näillä mennään enkä entistä kaipaa.

Kävihän tuo tänään käymässä ihan asialla, mutta ihan normaaleja juteltiin (kun se oli tänään suht oma itsensä, eikä mitään mt oireita havaittavissa hetkellä)

Niin tai näin, niin ero olisi ollut väistämätön, se otti eron. Mä olisin ottanut varmaan myöhemmin, ei tuolla jutulla ollut tulevaisuutta enää. Nyt on hyvä kummallekin.

E: jossain yhteydessä mainitsin nimeltä on/off tyttöystävänkin aivan vahingossa, vaikka asiaa en ole koskaan salaillut

 

[antimateria]

Kiitos paljon kaikille lohdutuksesta ja motivoivista sanoista. Ensimmäinen työpäivä oli aivan kauheaa, kokoajan sai pidätellä itkua. Keskittyminen työtehtäviin täysin nolla.

Lääkäri oli harvinaisen paska tapaus. Aina haukutaan julkista terveydenhuoltoa, mutta oma käsitys on että suurimmat idiootit ovat yksityisvastaanotoilla. Julkisella puolella on töissä ihmisiä jotka välittävät potilaista, kun yksityislääkäri tulee vain keräämään ison tukun rahaa. Selvästi näki ettei yhtään kiinnostanut minun tarina. Hirveä ukina ettei hän ole mikään psykologi ja hänellä tarvii tällaista avautumista tulla kertomaan. Lopulta suostui kirjoittamaan unilääkettä (ilman mitään perehdyttämistä tuotteeseen) ja lähete psykologin juttusille huomiseksi.

Sydänsuru on edelleen voimakas. Ajatukset käyvät raivokkaasti. Syytän itseäni jatkuvasti. Olisin varmasti voinut tehdä monta asiaa toisin. Kun olimme yhdessä niin suhde tuntui täydelliseltä. Olimme kuin luodut toisillemme. Meissä oli aina paljon yhteisiä piirteitä. Hän oli aina minun tukena kun minulla oli hankalaa. Välitti aidosti mitä minulle kuului. Paras ystävä ja paras rakastettu mitä osaisin kuvitella. Se rakkaus oli aitoa. Olen aivan varma siitä. Se läheisyys mitä koimme oli jotain aivan uskomatonta. Olin aivan vakuuttunut että hän on sielunkumppani lopun elämääni, ja elin sen mukaan. Rakensin itseni kokonaan hänen varaan. Paha virhe.

Milloin se sitten loppui? Vaikea sanoa. Kuten aikaisemmin kirjoitin, niin vasta viimeisten viikkojen aikana merkit oli jo melko selviä (mutta vain näin jälkikäteen tarkasteltuna). Olin silloin vielä sokea, enkä tajunnut asioita. Kuinka nopeasti rakkaus voi kuolla? Varmasti riippuu ihmisestä, mutta tuollainen 10 vuoden yhdessäolo tarkoittaa että ihan pienistä ajoista ei pitäisi olla kyse. Oliko viimeinen vuosi vain peliä? Todennäköisesti kyllä, hän vain esitti vanhasta tottumuksesta samaa mitä oli tehnyt alusta asti. Fiksu ihminen tietää mitä tehdä ja mitä sanoa. Hän piti minua mukana vain sen aikaa jotta löysi itselleen uuden paremman. Taktikointia. Olin niin kauan varasijalla, ettei hän itse putoa tyhjyyteen. Minut oli lopulta helppo uhrata.

En voi ikinä tietää varmasti kauanko he olivat olleet salasuhteessa. Ensimmäinen viesti oli että hän haluaa lopettaa suhteen, piste, mutta kielsi että on löytänyt seuraajan. Vannoi ja vakuutti ettei ole ketään toista. Perustelu oli vain, ettei enää tunne minua kohtaan. En tietenkään tyytynyt vastaukseen, että yli 10 vuoden suhde loppuu noin vain, vaan tenttasin mikä meni pieleen. Sitä kuinka voin muuttua että kelpaisin, maksan parisuhdeterapian, saat lapsen, menemme vaikka heti alttarille, lupasin aivan kaiken mahdollisen, pankkitilini. Mikään ei kelvannut. Hänen pää oli pysyvästi käännetty.

Lopulta hän paljasti, että eroon vaikutti eräs työkaveri, jonka perusteella hän tajusi että kaipaa jotain muuta elämäänsä. Just joo. Tätä en varmastikkaan uskonut, että joku random tyyppi töissä tarkoittaa että rakkaus minuun loppuisi. Oli aivan selvää että jotain muuta on ollut tekeillä. Vielä pidemmän tivaamisen jälkeen tuli loput tarinasta, eli tämä mies on hänen uusi rakkaus ja he ovat tapailleet jo kauan.

Alhaisin teko mitä ihminen voi toiselle ihmiselle tehdä. Valehdella. Pettää. Käyttää hyväkseen. Ehkä aluksi olin ykkönen, mutta sitten olin lopun aikaa korvike jota lypsettiin sopivan aikaa. Maksoin hänelle lukemattoman hienot ulkomaanmatkat ja Lapin reissut plus muut lahjat.

En edelleenkään voi uskoa että niin hieno ihminen teki näin alhaisen asian. Pidin häntä aina niin sivistyneenä ja kunniallisena. Oikea rakkaus ei kuole noin vain, eikä rakastava ihminen petä. Minä en olisi voinut kuvitellakaan että olisin pettänyt häntä. Vaikka kuinka bikinimallit ovat seksikkäitä, ei minulla ollut mitään halua sellaista pökkiä oman kultani sijaan. Pitää varmasti vetää tästä se johtopäätös, ettei hän ollut minun arvoiseni. Luulin tuntevani hänet. Luulin että hän on samanlainen ikuisen rakkauden nimeen vaaliva kuin minä, mutta hän olikin uskoton ja rakkauden vaihtaminen onnistui helposti kun uusi kaveri tuli iskemään silmää. En olisi itse pystynyt samaan kierouteen. Minulla on omatunto. Minua sattuu jos satutan toisia ihmisiä.

(Ainakin itse ajattelin silloin, että olen painajaisunessa, ja odotin koska se loppuu. Lopulta oli kuitenkin hyväksyttävä, että mennyt ei enää palaa takaisin.) Vähitellen, niin hitaasti ettei sitä huomaakaan, olo alkaa helpottua. Siihen pitää vain jaksaa uskoa. (Itse en aina jaksanut, mutta sain muilta tukea.)

Minulla aivan samoin. Olen aina nähnyt paljon painajaisia ja edelleen odotan että tämä menisi ohi. Elämä on kuin sumuisessa tuskan ja kivun täyttävässä usvassa, kuin uni, mutta tähän painajaiseen ei herää.

jos eksäsi tulee sanomaan sinulle, että haluaa sinut takaisin, sinun pitää pystyä suoraan sanomaan, että ei kiitos. Jos vähääkään koet, että voisit miettiä paluuta ja tarkoitan täysin ilman itsellevalehtelua, ei uuteen suhteeseen ole järkevää hypätä.

Kaiken tuon jälkeenkin edelleen rakastan häntä niin paljon että haaveilen paluusta vielä yhteen. Mikä minussa on vikana etten voi uskoa? Minun pitäisi vihata häntä yli kaiken, mutta en pysty. Olen tunteellinen höppänä. Tulen rakastamaan häntä varmaan lopun ikääni, koska näin pitkä suhde on palanut minuun kiinni todella syvästi. Totuus on kuitenkin ikiajat se, että sen reilut 10 vuotta naiseni oli täydellinen enkeli minulle. Ero olisi helpompi hyväksyä, jos hän olisi ollut aina alhainen paska ja kohdellut minua huonosti. Nyt huono kohtelu oli vain jättö 'paremman' tieltä.

Suuri tekijä on myös se, että putosin tyhjän päälle. Olin rakentanut elämäni vain työn ja naiseni ympärille ja nyt minulla ei ole ketään. Kaveripiiri on käytännössä nolla. Tiedän etten ole naismarkkinoilla haluttu. On suuri mahdollisuus että jään ikiajoiksi yksin. Nettideittailu on niiden juttu joilla on komea naamavärkki. En ole kovin kranttu naisten ulkonäön suhteen, mutta jotta olisi edes joitain yhteisiä harrastuksia (lenkkeily), niin olisi suotavaa ettei uusi deitti olisi mikään satakiloinen lähiövalas.

 

[Tatuks]

Alhaisin teko mitä ihminen voi toiselle ihmiselle tehdä. Valehdella. Pettää. Käyttää hyväkseen. Ehkä aluksi olin ykkönen, mutta sitten olin lopun aikaa korvike jota lypsettiin sopivan aikaa. Maksoin hänelle lukemattoman hienot ulkomaanmatkat ja Lapin reissut plus muut lahjat.

Suuri tekijä on myös se, että putosin tyhjän päälle. Olin rakentanut elämäni vain työn ja naiseni ympärille ja nyt minulla ei ole ketään. Kaveripiiri on käytännössä nolla. Tiedän etten ole naismarkkinoilla haluttu. On suuri mahdollisuus että jään ikiajoiksi yksin. Nettideittailu on niiden juttu joilla on komea naamavärkki. En ole kovin kranttu naisten ulkonäön suhteen, mutta jotta olisi edes joitain yhteisiä harrastuksia (lenkkeily), niin olisi suotavaa ettei uusi deitti olisi mikään satakiloinen lähiövalas.

Joo et halua olla ihmisen kanssa joka tekee tuommoisia asioita. Tao päähäs että nainen joka vehtailee selän takana ja valehtelee päin naamaa, ei ole millään tasolla sellainen ihminen jonka kanssa haluaisit olla. Valitettavasti joudut nyt unohtamaan hänet.

Unohda myös tuo itsesääli ja ulkonäöstä murehtiminen. Mulla on kaveri joka ei tosiaan ole mikään komein tapaus mutta ihan järjetön itsevarmuus ja päättäväisyys on tehny sen että sen naiset on ja on olleet aivan saatanan hyvännäkösiä. Oot selkeästi vielä ihan hyvin toimeentuleva ja normaali tapaus jolla on harrastuksia, nämä ovat erittäin haluttavia piirteitä naisväestön keskuudessa. Voin taata edes näkemättä sun pärstää, että naisen hankkiminen ei tule olemaan ongelma.

 

[█ █ █ █ █]

Sydänsuru on edelleen voimakas. Ajatukset käyvät raivokkaasti. Syytän itseäni jatkuvasti. Olisin varmasti voinut tehdä monta asiaa toisin. Kun olimme yhdessä niin suhde tuntui täydelliseltä. Olimme kuin luodut toisillemme. Meissä oli aina paljon yhteisiä piirteitä. Hän oli aina minun tukena kun minulla oli hankalaa. Välitti aidosti mitä minulle kuului. Paras ystävä ja paras rakastettu mitä osaisin kuvitella. Se rakkaus oli aitoa. Olen aivan varma siitä. Se läheisyys mitä koimme oli jotain aivan uskomatonta. Olin aivan vakuuttunut että hän on sielunkumppani lopun elämääni, ja elin sen mukaan. Rakensin itseni kokonaan hänen varaan. Paha virhe.

Ymmärrän. Tuossa tilanteessa tulee väkisinkin syyttäneeksi itseään, mikäli omaa vähänkään itsekriittisyyden piirteitä. Menneiden asioiden murehtiminen ei kuitenkaan auta, vaan nyt sinulla on tulevaisuus edessäsi. Anna itsellesi anteeksi ja lähde ajattelemaan, mitä tämän hetken minäsi voisi tehdä, jotta huomisen minälläsi olisi asiat hieman paremmin. Myötätunto itseään kohtaan toimii oikeasti. Terapiassa pääset varmasti läpikäymään tekniikoita tämän saavuttamiseen sekä saat muitakin hyödyllisiä vinkkejä. Suosittelen vakavasti ottamaan neuvot vastaan sekä tekemään asioita, vaikka se tuntuisikin todella ahdistavalta ja pahalta. Toipumisen nopeuttamiseen sinun tarvitsee saada katkaistua negatiiviset ajatussyklisi, jotka ruokkivat itseään. Masentuneen sekä ei-masentuneen suurin ero on siinä, että ei-masentunut ihminen ymmärtää tunteiden olevan väliaikaisia ja pystyy toimimaan tämän ajatusmallin pohjalta. This too shall pass.

Kuten totesit, elämän rakentaminen toisen ihmisen tai asian varaan on virhe. Siinä on hyvä oppitunti, joka koskettaa monia - et ole siis yksin. Voimme minä hetkenä hyvänsä menettää puolisomme, lapsemme, lemmikkimme, kaverimme, työpaikkamme, talomme, rahamme, automme... Onnellisuuden ja oman hyvinvoinnin rakentaminen ulkoisen asian perustalle on huonosta. En tietenkään väitä, etteikö näistä asioista saisi tuntea huonoa, surullista oloa. Omat kokemukset sekä karttunut taito pysyy meillä mukana - kukaan ei vie sinun henkilökohtaisia voittojasi sekä opittuja oppejasi kuljetulta matkaltasi. Rakenna lisää näitä voittoja, ylitä itsesi huolimatta siitä, miltä se tuntuu. Pienissä stepeissä. Vuoren ylittäminen on paljon helpompaa, mikäli sen näkee pieninä yksittäisinä kivinä suuren nousun sijaan. Pahoittelut kliseisestä viestistä, mutta puhun omasta kokemuksesta.

Milloin se sitten loppui? Vaikea sanoa. Kuten aikaisemmin kirjoitin, niin vasta viimeisten viikkojen aikana merkit oli jo melko selviä (mutta vain näin jälkikäteen tarkasteltuna). Olin silloin vielä sokea, enkä tajunnut asioita. Kuinka nopeasti rakkaus voi kuolla? Varmasti riippuu ihmisestä, mutta tuollainen 10 vuoden yhdessäolo tarkoittaa että ihan pienistä ajoista ei pitäisi olla kyse. Oliko viimeinen vuosi vain peliä? Todennäköisesti kyllä, hän vain esitti vanhasta tottumuksesta samaa mitä oli tehnyt alusta asti. Fiksu ihminen tietää mitä tehdä ja mitä sanoa. Hän piti minua mukana vain sen aikaa jotta löysi itselleen uuden paremman. Taktikointia. Olin niin kauan varasijalla, ettei hän itse putoa tyhjyyteen. Minut oli lopulta helppo uhrata.

Ymmärrän, että haluat ajatella ja miettiä syitä tapahtuneelle. Väitän kuitenkin, ettei siihen ole tarvetta. Ihminen haluaa luonnostaan tietää syyt, mutta koita päästää irti asian pakonomaisesta ymmärtämisestä. Se ei auta sinua. Rakkaus voi kuolla välittömästi. Se on valinta. Rakkaus ei ole tunne, rakkaus on tietoinen päätös. Ihastuminen on tunne. Nyt pitää takoa vähän järkeä sinulle päähän, ja sanoa, että lopeta tuo itsesi vertailu eksäsi uuteen miesystävään. Voit vaikka ajatella omaavasi huomattavasti paremman moraalisen pohjan, vaikka omia moraalejaan ei tietenkään kenellekään voi puskea. Ainoa henkilö, johon vertaat itseäsi tästä päivästä lähtien, on sinä itse - eilen. Muihin vertaaminen on turhaa.

Olen seurannut useita tapauksia ja valitettavasti tämä ns. poistumissuhde on todella yleistä. Se salailu ja salasuhteen hankkiminen satuttavat jätettyä paljon enemmän kuin suora ero. Perustuu kuitenkin pitkälti ihmisen psykologiaan ja kokemukseen siitä, että oma arvo tulee validoiduksi toisen ihmisen toimesta - eli tietää, että markkinoilta löytyy vielä vientiä. Henkisesti todella epäkypsää.

En voi ikinä tietää varmasti kauanko he olivat olleet salasuhteessa. Ensimmäinen viesti oli että hän haluaa lopettaa suhteen, piste, mutta kielsi että on löytänyt seuraajan. Vannoi ja vakuutti ettei ole ketään toista. Perustelu oli vain, ettei enää tunne minua kohtaan. En tietenkään tyytynyt vastaukseen, että yli 10 vuoden suhde loppuu noin vain, vaan tenttasin mikä meni pieleen. Sitä kuinka voin muuttua että kelpaisin, maksan parisuhdeterapian, saat lapsen, menemme vaikka heti alttarille, lupasin aivan kaiken mahdollisen, pankkitilini. Mikään ei kelvannut. Hänen pää oli pysyvästi käännetty.

Tuo perässäjuoksu on turhaa. Se näyttää säälittävältä ja ajaa yleensä jättäjän paljon kauemmas. Ymmärrän kyllä sen tunteen, joka tuohon ajaa. En tarkoita, että toisenlaisella käytöksellä saisit asiat helpommin käännettyä, mutta älä ainakaan enää itke häntä takaisin. Se ei hyödytä sinua ja joudut ainoastaan vaikeempaan tilanteeseen, koska todennäköisesti sinun epätoivosi ruokkii heidän suhdettaan.

En edelleenkään voi uskoa että niin hieno ihminen teki näin alhaisen asian. Pidin häntä aina niin sivistyneenä ja kunniallisena. Oikea rakkaus ei kuole noin vain, eikä rakastava ihminen petä. Minä en olisi voinut kuvitellakaan että olisin pettänyt häntä. Vaikka kuinka bikinimallit ovat seksikkäitä, ei minulla ollut mitään halua sellaista pökkiä oman kultani sijaan. Pitää varmasti vetää tästä se johtopäätös, ettei hän ollut minun arvoiseni. Luulin tuntevani hänet. Luulin että hän on samanlainen ikuisen rakkauden nimeen vaaliva kuin minä, mutta hän olikin uskoton ja rakkauden vaihtaminen onnistui helposti kun uusi kaveri tuli iskemään silmää. En olisi itse pystynyt samaan kierouteen. Minulla on omatunto. Minua sattuu jos satutan toisia ihmisiä.

Kaiken tuon jälkeenkin edelleen rakastan häntä niin paljon että haaveilen paluusta vielä yhteen. Mikä minussa on vikana etten voi uskoa? Minun pitäisi vihata häntä yli kaiken, mutta en pysty. Olen tunteellinen höppänä. Tulen rakastamaan häntä varmaan lopun ikääni, koska näin pitkä suhde on palanut minuun kiinni todella syvästi. Totuus on kuitenkin ikiajat se, että sen reilut 10 vuotta naiseni oli täydellinen enkeli minulle. Ero olisi helpompi hyväksyä, jos hän olisi ollut aina alhainen paska ja kohdellut minua huonosti. Nyt huono kohtelu oli vain jättö 'paremman' tieltä.

Korjaan, että henkisesti kypsä ihminen ei petä. Piirteesi ovat arvostettavia ja maailmasta löytyy useita naisia, jotka niitä arvostavat. Olet nostanut eksäsi jalustalle, mikä on ymmärrettävää. Aika parantaa haavat sekä saa sinut ymmärtämään, ettei hän ole ainoa ihminen maailmassa.

Suuri tekijä on myös se, että putosin tyhjän päälle. Olin rakentanut elämäni vain työn ja naiseni ympärille ja nyt minulla ei ole ketään. Kaveripiiri on käytännössä nolla. Tiedän etten ole naismarkkinoilla haluttu. On suuri mahdollisuus että jään ikiajoiksi yksin. Nettideittailu on niiden juttu joilla on komea naamavärkki. En ole kovin kranttu naisten ulkonäön suhteen, mutta jotta olisi edes joitain yhteisiä harrastuksia (lenkkeily), niin olisi suotavaa ettei uusi deitti olisi mikään satakiloinen lähiövalas.

Nyt on hyvä aika rakentaa se elämä uusiksi. Se on vain valintakysymys. Otat oman aikasi tunteiden läpikäymiseen ja lähdet toteuttamaan neuvoja. Huomaat nopeasti, että ne jeesaa. Itse luin alussa valehtelematta tusinan verran kirjoja psykologiasta, kommunikaatiotaidoista yms. ja edelleen olen erittäin kiinnostunut lukemaan tietopohjaisia kirjoja. Olen vuoden aikana lukenut huomattavasti enemmän kuin koko edeltävänä ~30 vuotena. Suosittelen.

Kavereja saa hankittua, kun uskaltautuu vähän pois omalta mukavuusalueelta. Jos kirjojen lukeminen ei kelpaa, kysy apua psykologilta tai katso vaikka YouTubesta vinkkejä. Katsoin juuri Jordan Petersonin (kovasti kaveria dissataan, mutta mielestäni ehkä vähän turhaan - en ole itse niinkään poliittisesta matskusta kiinnostunut) matskua ja hänellä oli hyviä vinkkejä sosiaalisten tilanteiden pelkoon sekä muihin psykologiaan liittyviin asioihin. Charisma on command on toinen mielenkiintoinen kanava.

"Whether you think you can, or you think you can't - you're right". - Henry Ford. Älä anna itsensä toteuttavan ennustuksen tulla toteen, koska jos ajattelet olevasi aina yksin, tulet myös todennäköisesti aina olemaan yksin. Sinulla on työkalut tilanteen korjaamiseen, mutta se vaatii niiden aktiivista käyttöä omista mentaaliesteistä huolimatta.