Parisuhteen kiemurat

[anonyymi]

Annat joululahjaksi askelmittarin nii eiköhän siitä jotain juttelua saada aikaiseksi...

 

[Jurppii]

Tuossa tulee mieleen, että onkohan kirjoittaja myös itse muistanut pitää huolen sen parisuhteen "kirjoittamattoman sopimuksen" oman puolen täyttämisestä eli oletko itse vielä se sama henkilö hyviltä puoliltasi, johon vaimosi ihastui? Ihan vaan, ettei toinen ihastunut kuumaan ja hoikkaan naiseen ja toinen sosiaaliseen ja hauskaan seuramieheen ja nyt elämä on kaikin puolin arkista, toinen mässyttää sohvalla, toinen dataa koneella? Meinaan, että pari kymmentä kiloa ei tule huomaamatta ja hiipien vaan jos se häiritsee niin se ei pääse yllättämään. Tästä päättelisin, että kaikki ei ole ehkä muutenkaan ihan mallilla suhteessa tai ainakin rehellinen puhe puuttuu.

Muuten kyllä lähtisin just jotain yhteisiä liikuntaharrastuksia miettimään ja myös yhteisellä päätöksellä muokkaamaan ruokavaliota parempaan suuntaan.

 

[WaspPike]

Noin se vaan feminismi ja vaakakapina-propaganda tekee tehtävänsä. Eivaan, kyllä noin nopea ja suuri muutos vaikuttaa masentumiselta. Alistumiselta kenties että edellinen elämä oli siinä, nyt ei tartte enää jaksaa.

Itse kyllä olisin sanonut suoraan jo ennen ekan 10kg tuloa, ja ihan suoraksi vinkiksi olisin ostanut vanhan koon vaatteita synttärilahjaksi jne. Tosin meillä siedetäänkin suoraa puhetta vaikka pienen tappelun sellaisesta voikin saada aikaiseksi, ne vaan vahventavat liittoa eikä mitään "sä et hyväksy mua, avioero!"-kriisejä saada.

Jos ei muuten meinaa pokka riittää, vedä kunnon suojakännit ja alat keskellä yötä katteleen vanhoja kuvia siitä, tahallas vaikka nyyhkytät ja kun se tulee kattoon mitä ihmettä sekoilet, niin alat heittään känniläppää että kylläpä olit kaunis näiden kuvien aikaan. Seuraavana päivänä kimppu ruusuja kouraan ja heheh-sori kun tuli eilen juotua, viesti meni kuitenkin sisälle sieluun perille ja suojakänni suojasi sinua kuitenkin täydeltä "moukkamaisuudelta", joskin keski-ikäsen juopon tahran saatoit saada.

 

[Koussikka]

Jos vaimo ei itse ole painonnousuaan tuskastellut, hän ei selvästi jaksa asiasta välittää ja kyse voisi hyvinkin olla masennuksesta tms. jolloin pitäisi ensin keskittyä saamaan se henkinen hyvinvointi kuosiin.
Jos hän taas lihomisestaan valittaa, silloin voisi olla hyvä sauma tarjoutua avuksi ja tueksi laihdutusprojektiin. Lihomisesta suoraan huomauttaminen, kännissä tai ei, ei todellakaan kannata, jos ei sellaista suoraan sanominen kulttuuria ole suhteessa aiemminkaan ollut.

 

[ReliQ]

Mä en osaa ottaa kantaan tuohon, miten tuo läskiys kannattaisi ottaa puheeksi, mutta ulkoinen painostus toimii harvemmin kunnon motivaattorina. Sisältä sen muutoksen tulee lähteä. Sama homma kuin alkoholisteilla ym., että yleensä pitää pudota pohjalle ennen kuin motivaatiota muutokseen löytyy. Ehkä asian voisi ottaa epäsuorasti esille kyselemällä vointia, kun läskiyshän on oire mielenterveysongelmista, ja pyrkiä jotenkin hoitamaan niin sanotusti tautia oireiden sijaan.

 

[James]

Todennäköisesti vaimosi jossain vaiheessa joko laihduttaa itse ja jättää sinut tai teille tulee "muuten vaan" ero ja laihduttaa sitten. Todennäköisyys että itse pääsisit nauttimaan pitempään jälleen hoikistuneesta vaimosta on aika pieni. Mutta tämä vain omana mielipiteenäni. Ja olen samaa mieltä monien muiden kanssa, että kyse saattaa olla masennuksesta tms., mikä ei kuitenkaan tarkoita etteivät ensimmäiset kaksi lausettani pitäisi paikkaansa.

Vaikea paikka kuitenkin ja suomalaisessa nykykulttuurissa ja elämäntavassa hyvin tavallinen kuvio, toivotan onnea ja jaksamista.

 

[Jälkiruoka]

Varsinkin jos masennusta maisemissa, painostamalla saa tilanteen helposti joko "purkautumaan" tai sietämättömäksi. Tai sietämättömän kautta purkautumaan.

Edit: purkautumisella siis eroa hain, olipas taas sanat valittu.

 

[WaspPike]

No purkautuminen on ihan tervettä parisuhteessa. Kaks vuotta patoaminen ei ole.

 

[Awelonian]

Tuo on kyllä aika perseestä. Lihoaminen tuskin on hänelle yllätyksenä tullut varsinkin jos hoikkaan varteen tiuttaa 20 kiloa laardia päälle. Ensimmäiset kilot voivat ehkä olla "hyväksyttäviä" ja se kymppi tulee hiljalleen ja hiipien. Tuon jälkeen onkin sitten ollut jo "fuck it all" ja ahdettu paskaa naamaan sen toisenkin kympin edestä. Kysymys tähän väliin, että mitä teillä syödään? Kuinka syödään? Millainen suhde ruokaan? Onko nainen usein allapäin? Onko viini-iltoja pari kpl. illassa, paljon eineksiä? Lapsiperheen arki saattaa olla välillä aika paljon helvetin ja pyörremyrskyn välimaastoa. Kantsii nyt ainakin kuulostella naisen fiiliksiä ja mahdollisesti selvittää voiko olla syynä esim. stressikin. Ei se aina masennusta ole, vaan saattaa olla fiilistä ettei kaikki langat ole käsissä ja loputkin menee solmuun.

 

[Jurppii]

Todennäköisesti vaimosi jossain vaiheessa joko laihduttaa itse ja jättää sinut tai teille tulee "muuten vaan" ero ja laihduttaa sitten. Todennäköisyys että itse pääsisit nauttimaan pitempään jälleen hoikistuneesta vaimosta on aika pieni. Mutta tämä vain omana mielipiteenäni. Ja olen samaa mieltä monien muiden kanssa, että kyse saattaa olla masennuksesta tms., mikä ei kuitenkaan tarkoita etteivät ensimmäiset kaksi lausettani pitäisi paikkaansa.

Vaikea paikka kuitenkin ja suomalaisessa nykykulttuurissa ja elämäntavassa hyvin tavallinen kuvio, toivotan onnea ja jaksamista.

No toi riippuu aika paljon painonnousun perimmäisistä syistä ja asian käsittelystä. Jos homma johtuu sairaudesta tai sen hoidosta ja mies on ollut tukena eikä vaan kieferöinyt kun laiha pillu lihoaa niin homma on ihan korjattavissa siinä kun sairaus on parannettavissa. Jos äijä on painostanut "hoitaa pääs kuntoon" että runko alkais taas panettamaan niin mahdollisen muutoksen tapahtuessa ja muidenkin miesten taas kiinnostuessa ei ole yhtään varmaa, että suhde kestää.

Jos taas nainen on antanut levitä siksi, ettei koe yksinkertaisesti itsensä hoikkana pitämisen enää antavan yhtään mitään (monogaminen parisuhde sellaisen miehen kanssa, joka ei sytytä syystä tai toisesta) niin ripeä ulkomuodon muutos parempaan kielii varmasti siitä, että joku kiinnostaa mutta ei ehkä kotona. Ja tuossa annettiin ymmärtää, että naisen halukkuus on ollut jo aiemmin heikkoa...

 

[jeppejehu]

vaimon pulskistumiseen:

- 2 lasta, hoitaako vaimo vaipanvaihdot, iltapesut jnejne mahdolliset yöheräämiset ja nukkumaanlaitot? Kotitöiden sanoit jakaantuvan tasaisesti, oletin näiden olevan siivoamiset ja ruonlaiton.
Väsymys lisää makeanhimoa ja ei ole intoa liikkumaan niin sohvalla kölliminen houkuttaa.
Jos jaatte tasaisesti lastenhoidon ja kotityöt niin ei pitäisi olla ongelma.

- Puristeletko leikilläsi vaimon makkaroita tms? Usein saattaa omasta mielestään laimean kommentin heittää mutta nainen ottaa itseensä. Tämä taas vähentää naisen seksihaluja, koska kokee itsensä epämiellyttäväksi. Ja toisin kun olettaisi, naiset ei ehkä tästä ota koppia ja ala laihduttamaan, vaan saattaa vaan enempi mätystellä. Jos vaimo ei koe itseään halutuksi, voi ne intohimot toista kohtaan olla kadoksissa ja siksei kikkelissä ole kiinni vanhaan tapaan.

- Voi olla turhautunutkin kun elämä on vain perhettä (jos on?) Onko teillä koskaan yhteistä aikaa, niin että vain olisitte kahdestaan?



Itse mainitsit että turhautuminen näkyy että olet kireämpi, vaimo sen saattaa huomata, ottaa itseensä ja olla loukkaantunut (vaikka näin ilkeästi sanottuna vaimon vikahan se sun kireä pinna onkin )

Ei kait tässä auta kuin keskustelu. Neuvoja vaikea antaa kun ei toisen persoonaa tunne. Kysy alkuun suoraan miksi vaimoa seksi ei kiinnosta, onko sinussa jotain vikaa. Otat vähän niinkuin syyllisyyttä itsellesi. Kerro miten kaipaat aikaa kun olit haluttu. Äläkä aloita keskustelua riidan jälkeen tai kiukkuisena. Mene ensin siihen sohvalle viekkuun köllimään. Kyllä se paino taitaa olla niin arka asia ettei ihan alkuun kannata siitä alkaa valittaa. Joku äkäsempi nainen ottaa ennemmin eron kuin alkaa laihduttaa. Eron jälkeen toki aletaan laihduttaa ja kuntoilemaan jne. kuten jo mainuttu

Jos väsymystä tms alkaa selittää, kehoita että alotatte yhdessä käymään vaikka lenkille lasten kanssa tjs niin olisitte vähän virkeämpiä. Selität jotain terveellisestä ruokavaliosta ja sen vaikutuksesta jaksamiseen. Takuuvarmasti on kyllä jostain naistenlehdestä/sivuilta aiheesta lukenut.

Jos on turhautunut/tylsistynyt niin koittakaa keksiä jotain yhteistä ja kahden kesken.

Käykö vaimo töissä, onko siellä kuin paskaa ?

Kuunteletko vaimosi huolia, tai onko vaimolla käsitys ettei sinua kiinnosta (ei tarttekaan kiinnostaa, harvaa kiinnostaa mutta kuuntelee silti) ?

 

[Henkka77]

Itellehän kävi kerran "perinteiset". Seukkasin hoikan muijan kanssa joka lihoi 5 vuoden aikana apout sen parikymmentä kiloa, ei tehny pahemmin mieli enää joten suhde tuli päätökseen.
Sitten pari vuotta eron jälkeen näin exän ja se oli taas hoikassa kunnossa ja näytti paremmalta kuin koskaan. Luultavasti laihdutti ihan vaan vittuillakseen.
Iän myötä ei tuollaset asiat enää oikein jaksa enää kiinnostaa, se mitä pään sisältä löytyy on tärkeintä. Joo joo, rumien ihmisten puhetta mutta niin se vaan on..
Oma vaimo on kuitenkin 2 lapsen jälkeenkin normaalivartaloinen eikä kaksi raskautta näy juuri missään, paitsi ehkä rintavarustuksessa..

( Disclaimer: en silti ottaisi mitään jauhoissa pyöriteltävää ehdointahdoin vaikka pään sisällä olisi itse Einstein )

 

[Parsu]

Oma seitsenvuotinen suhde (ensimmäinen vakava suhteeni, 29 vuotias olen) päättyi tässä reilu kuukausi sitten. Ero tuli aika puskista naisen puolelta. Omasta mielestä parisuhde oli hyvä, ei ikinä riidelty tai oltu suuremmalti eri mieltä. Koitin kaivella jotain syytä tälle erolle mutten oikein saanut irti mitään kamalan konkreettista. Syitä tuli koko värisuora "ollaan kasvettu erilleen" "ei ole mitään yhteistä" "tunteet kadonneet" jne. Yksi "oikea" ongelma suhteessa on ollut seksin määrä (mutta tätä en saanut häntä varsinaisesti mitenkään myöntämään ongelmaksi), ihan molempien puolesta (kumpikaan ei varsinaisesti torjunut seksiä muttei aloittanutkaan). Se on totta että meistä ei kumpikaan tehnyt ihan hirveästi parisuhteen eteen paljon ja itse olin (tyhmänä) tyytyväinen että on löytynyt tälläinen nainen jota ei tarvitse hyysätä aivan jatkuvasti ja on vain onnellinen viettämään arkea yhdessä. Näin jälkiviisaana on helppo katsoa taaksepäin ja sanoa että olisi todellakin pitänyt panostaa enemmän parisuhteeseen ja tehdä yhdessä asioita ja panostaa seksiin. Eniten koko asiassa vituttaa/satuttaa se että toinen on ilmeisesti huomannut tunteidensa muuttuvan jo pitkän aikaa (yli vuoden) ja ei ole onnistunut puhumaan minulle asiasta. Olen ihan varma että yhdessä suhteeseen panostamalla asioita olisi saanut parannettua kun mitään suuria ongelmia ei ollut ja parisuhde oli kestänyt jo noinkin pitkään suht vähällä panostuksella.

No, ei auta itku markkinoilla. Olen nyt keskittynyt sitten punttaamiseen ja urheiluun (ja lopetin alkoholin käytön) enkä ole ruikuttanut perään. Tietyllä tavalla olen ihan innoissani että pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin mutta samalla kyllä pelottaakin kun en ole mikään erityisen sosiaalinen yksilö. Ajattelin pari kuukautta vielä keskittyä itseeni ja sitten voisi alkaa tutustumaan tinderiin. Arkielämässä ei käytännössä tule juuri missään kyllä tavattua naisia.

 

[Jurppii]

Eniten koko asiassa vituttaa/satuttaa se että toinen on ilmeisesti huomannut tunteidensa muuttuvan jo pitkän aikaa (yli vuoden) ja ei ole onnistunut puhumaan minulle asiasta. Olen ihan varma että yhdessä suhteeseen panostamalla asioita olisi saanut parannettua kun mitään suuria ongelmia ei ollut ja parisuhde oli kestänyt jo noinkin pitkään suht vähällä panostuksella.

Se on itseään ruokkiva kierre. Mitä vähemmän toinen kiinnostaa, sitä vähemmän kiinnostaa alkaa korjaamaan sitä suhdetta ellei vaakakupissa paina joku muu iso asia (lapset, talot, muut elämän tärkeät asiat).

 

[Qllervo]

Kiitos ajatuksistanne ja hauskoistakin vastauksista. Masennusta perimmäisenä syynä lihomiselle olen miettinyt itsekin, mutta myös tätä tietynlaista marttyyriäidin roolin ottamista, josta joku kirjoitti. Jenniplussaakin olen syyttänyt...

Onhan se niin, että monilapsisessa perheessä ei töiden ja pyykki-, pyllynpyyhkimis- jne. ruletin jälkeen hirveästi jää itselle aikaa, mutta olen yrittänyt tarjota hänelle myös omaa aikaa. Lisäksi hoidan varmasti keskivertomiestä suuremman osan sellaisista kotitöistä, jotka perinteisesti ovat olleet naisten hommia. Monissa perheissä naiset huolehtivat näistä asioista ja sen lisäksi ehtivät vielä pitää huolta itsestäänkin. Liiallista kuormitusta ei siis voi käyttää tekosyynä. Kotitöiden jakautumisesta valitettaessa ei perinteisiä miesten töitä tavata pitää kotitöinä lainkaan, joten ei niistä sen enempää kuin, että ei minullekaan jää juuri vapaa-aikaa kuin iltaisin lasten mentyä nukkumaan.

Käytännössä syynä lihomiselle on se, että aika, jonka hän ennen käytti esim. iltaisin kunnostaan huolehtimiseen, menee nyt television edessä syödessä tai luuria räplätessä. Nämä kaiken maailman mammapalstat (myös tämä) ovat perkeleen keksintöä: jos edes 10 % siitä ajasta, mikä kuluu puhelimen räpläämiseen, kuluisi liikuntaan ja minun räpläämiseen, olisivat asiat varmaan vielä ihan siedettävällä tolalla. Kuntosalikortteja hänellä on ollut viimeisen parin vuoden aikana neljälle eri kuntosalille, mutta alkuinnostuksen jälkeen ne ovat jääneet käyttämättä. Syynä tähän pidän pitkäjännitteisyyden ja itsekurin puutetta, mikä kyllä sopisi masennus-selityksen kanssa hyvin yhteen.

Ravinto sinällään on varmasti ravinto-arvoiltaan pääosin ihan hyvälaatuista, mutta on selvää, että jos käyttää liikuntaan ja kunnostaan huolehtimiseen vaikka n. viidesosan siitä, mitä ennen, mutta syö enemmän, niin kiloja tulee ravinnon laadusta huolimatta. Arvioisin, että hän syö nykyisin n. 1,5 kertaa enemmän, mutta käyttää liikuntaan vain n. neljänneksen siitä, mitä minä. Tämä on totaalisen vääristynyt suhdeluku, kun normaalitilanteessa meidän painoero oli jotain 25 kg minun hyväksi.

Vaikka nyt palstalla suhteen tilasta näin avaudunkin, en silti kokisi, että suhde olisi nykyiselläänkään erityisen huono. Siitä vain puuttuu tekijöitä, jotka tuntuvat olevan itselleni huomattavasti tärkeämpiä kuin hänelle. Hänelle näyttää riittävän se, että ollaan vain tasaisesti yhdessä ja lapset voivat hyvin, eikä siihen enää seksiä tai seksikästä vartaloa tarvi. Jos minulla ei olisi libidoa tai muistikuvaa siitä, miltä hänen vartalonsa vielä muutama vuosi sitten näytti, meillä olisi varmasti erittäin hyvä suhde.

Olen tullut siihen tulokseen, että monogamia on erityisen huono tapa järjestää sukupuolten välisiä suhteita, sillä varmaan hyvin harvoin siinä löytyy sellaista optimitilannetta, että molemmat haluavat vuosikymmenestä toiseen samalla lailla. Jossain vaiheessa se menee sitten siihen, että toinen tekee asioita vain ikään kuin velvollisuudesta tai toinen elää puutteessa. Tai sekä että, kuten meillä. Minkäänmuotoinen seksinpuutteesta vaikeroiminenkin johtaa helposti siihen, että joutuu miettimään, tekeekö toinen asioita enää pelkästään velvollisuuden vuoksi, eli antaa ns. säälipillua. Vaikea asia se on puhumalla hoitaa, jos toinen ei oma-aloitteisesti lämpene kuin parin kuukauden välein.

Lihomisesta puhuminen on hirvittävän vaikea aihe. Miten sen tekee ilman, että loukkaa toista? Meillä on lähipiirissä pariskunta, jossa mies on vittuillut naisen kiloista kaikkien kuullen useamman vuoden ja jotenkin tuntuu, että tästäkin syystä on hankala tasapainoilla sen välillä, mikä on sievästi sanomista ja mikä liiallista puuttumista toisen oikeuteen päättää omasta vartalostaan. En kuitenkaan haluaisi vaimoani loukata tai huonontaa hänen itsetuntoaan millään tavalla. Käytökselläni olen kyllä yrittänyt sievästi ohjata siihen entiseen suuntaan ja välttää sitä, että olisin tietoisesti viestittänyt hänelle hänen olevan nykyisin vähemmän haluttava. Varmaan se on kuitenkin tahtomattakin käynyt selväksi, kun en ole enää koko ajan perseessä kiinni. En tiedä...ehkä tästä kuitenkin jokin kaikkia miellyttävä ulospääsytie vielä on.

 

[Jurppii]

Kirjoitat vain naisesta, välillä kuin jostain lemmikkieläimestä analysoiden sen ruuan ravintosisältöä yms nippelitietoa, mutta miten sinä itse? Oletko varma, että sinä olet enää se, jota vaimosi halusi aikoinaan myös seksuaalisesti vai oletko itse alkanut mahdollisesti sluibailemaan jollain toisella osa-alueella?

Mikään 50% "perinteisesti naisten hommista" hoitava kotitalouskone ei sytytä ketään.

En mä nyt maallikkona muuten tuota suoraan miksikään masennukseksi diagnosoisi. Kuulostaa vaan siltä, että ei yksikertaisesti koe saavansa laihana mitään varsinaista lisähyötyä (harva meistä oikeasti miettii paheidensa terveysvaikutuksia kovin pitkälle) eikä välttämättä suoranaisesti rakasta niitä tarjolla olevia liikuntamuotoja niin paljoa, että väsyneenä illalla jaksaisi lähteä. Siihen voisi kokeilla keksiä jotain yhteistä? Jos itse käyt vaikka neljästi viikossa jossain äijien lätkätreeneissä tai kaverien kanssa salilla niin se voi olla sinulle hauskaa vapaa-aikaa siinä missä toisen pakottautuminen johonkin spinningiin tai vastaavaan yksikseen on ihan pelkkää harmitusta aiheuttavaa.

 

[k334]

Käytännössä syynä lihomiselle on se, että aika, jonka hän ennen käytti esim. iltaisin kunnostaan huolehtimiseen, menee nyt television edessä syödessä tai luuria räplätessä. Nämä kaiken maailman mammapalstat (myös tämä) ovat perkeleen keksintöä: jos edes 10 % siitä ajasta, mikä kuluu puhelimen räpläämiseen, kuluisi liikuntaan ja minun räpläämiseen, olisivat asiat varmaan vielä ihan siedettävällä tolalla. Kuntosalikortteja hänellä on ollut viimeisen parin vuoden aikana neljälle eri kuntosalille, mutta alkuinnostuksen jälkeen ne ovat jääneet käyttämättä. Syynä tähän pidän pitkäjännitteisyyden ja itsekurin puutetta, mikä kyllä sopisi masennus-selityksen kanssa hyvin yhteen.

Voihan se oll tämä "aikansa kutakin" ilmiö, täytyy esim itse myöntää että se painojen murjominen salilla oli astetta mielenkiintoisempaa hommaa 20 vuotiaana kuin 30 vuotiaana, ehkä liikunta ei vaan erityisemmin sytytä enää ilman että pitäisi olla joku fataali vika mistä tämä johtuisi.

 

[jeppejehu]

Niin tuota voihan se olla että vaimo oikeasti tyytyväinen pulskaan oloonsa, tai siihen elämäntapaan jolla pulskaksi tulee. Rento köllintä ja herkkujen mutustelu on kieltämättä mukavaa hommaa. Itsellä alkoi syksyllä ns massakausi, eli ruokaa paljon ja todella kovaa salia. Painoa tuli 10kg alle neljässä kuukaudessa vaikken edes lopulta mitään ruokailusessioita yms pitänyt. Irttareita harvoin ja silloinkin joku 100g ja ei sipsejä yms. Meni kyllä leivoksia yms. Salilla kävin, mutta kaiken muun liikunnan minimoin.

Itsekkäistä syistä aloin nyt sitten tiputella painoa, vaimo sanoi että ihan hyvä olet nytkin, tuskin valehteli. Huomannut nyt että huomattavasti mukavempi olisi sohvalla kölliä ja kahvin kanssa syödä suklamuffinsia kun illalla raahautua salin lisäksi ylimääräisille lenkeille ja juoda pelkkää kahvia.
Ja on se suklaavanukaskin paljon herkumpaa kuin ehrmannin rahka.
Mutta haluan haastaa itseni ja itsekurini. Vaimon nalkutus ei saisi laihduttamaan.

Kyllä se on "valitettavasti" nykyaikaa että miehet tekee kotitöitä aika lailla saman verran kuin naiset, varsinkin jos molemmat töissä. Kaveriporukassa näin on ja tiedän faktana ettei kaikki edes kehtaa sanoa miten paljon kotitöitä tekevät.

Listaa vaikka excel taulukkoon molempien työt ja paljon viikossa niitä tehdään. Jos vaimo pesee pyykkiä ja sinä viet roskat, vie se pyykinpesu lajitteluineen (värit + materiaali), ripustamiseen ja taas lajitteluun (äiti/isä/lapset) enempi aikaa.
Ja tosiaan kuten mainitsin lapsien hoito aika raskasta jos on pieniä ja perässä pitää olla vahtaamassa koko ajan.

Jos ei ole väsynyt niin voi olla tyytyväinen rentoon herkutteluelämäntapaan, mutta olla sen verran tyytymätön kuitenkin ettei tunne itseään seksuaalisesti viehättäväksi ettei halua seksiä. Joku pieni sanakin on voinut jäädä ikuisesti mieleen jos olet jotain vahingossa sanonut

 

[Cereal killah]

Käytännössä syynä lihomiselle on se, että aika, jonka hän ennen käytti esim. iltaisin kunnostaan huolehtimiseen, menee nyt television edessä syödessä tai luuria räplätessä. Nämä kaiken maailman mammapalstat (myös tämä) ovat perkeleen keksintöä: jos edes 10 % siitä ajasta, mikä kuluu puhelimen räpläämiseen, kuluisi liikuntaan ja minun räpläämiseen, olisivat asiat varmaan vielä ihan siedettävällä tolalla. Kuntosalikortteja hänellä on ollut viimeisen parin vuoden aikana neljälle eri kuntosalille, mutta alkuinnostuksen jälkeen ne ovat jääneet käyttämättä. Syynä tähän pidän pitkäjännitteisyyden ja itsekurin puutetta, mikä kyllä sopisi masennus-selityksen kanssa hyvin yhteen.

Tuota kuviota voisi jotenkin alkaa purkamaan. Liikunnasta saa normaalisti sellaisia aivojen välittäjäaineita jotka ohjaa siihen, että on ns. "pakko" mennä salille ainakin kerran viikossa ja loppupeleissä sinne haluaa mennä ja ei tarvitse itseään siihen pakottaa vaikka olisi lähtökohtaisesti laiska ihminen. Mitä asioita se on niillä saleilla sitten tehnyt kun selvästi periaatetasolla kiinnostaisi mutta ei vaan saa sitä toimimaan? Onko hän koskaan ollut oikeasti urheilullinen, vai onko se vain ollut tämän kuvan mukainen:

Spoileri

Saisiko kuviota toimimaan jollain näistä:
a) personal trainerillä perusasiat kuntoon, jonka jälkeen vapailla painoilla treenataan persettä (ja ehkä jotain muutakin) niin vimmatusti
b) totuttaa itsensä ryhmäliikuntaan varailemalla (ja menemällä) bodypumppia, cardiota, joogaa, kaikkea mikä irti lähtee ja vaikka jotain vitun zumbaa. Ryhmässä ei kukaan kehtaa laiskotella joten riittää kun raahaa itsensä paikalle.
c) ehkä teillä pitää jompi kumpi olla aina kotona lasten takia, mutta periaatteessa voisi yhdessä käydä välillä salilla, ja siitä sitten uutta puhuttavaa ja vaikutusta ruokavalioon jne.

 

[JormaVeitikka]

Lihomisesta puhuminen on hirvittävän vaikea aihe. Miten sen tekee ilman, että loukkaa toista? Meillä on lähipiirissä pariskunta, jossa mies on vittuillut naisen kiloista kaikkien kuullen useamman vuoden ja jotenkin tuntuu, että tästäkin syystä on hankala tasapainoilla sen välillä, mikä on sievästi sanomista ja mikä liiallista puuttumista toisen oikeuteen päättää omasta vartalostaan. En kuitenkaan haluaisi vaimoani loukata tai huonontaa hänen itsetuntoaan millään tavalla. Käytökselläni olen kyllä yrittänyt sievästi ohjata siihen entiseen suuntaan ja välttää sitä, että olisin tietoisesti viestittänyt hänelle hänen olevan nykyisin vähemmän haluttava. Varmaan se on kuitenkin tahtomattakin käynyt selväksi, kun en ole enää koko ajan perseessä kiinni. En tiedä...ehkä tästä kuitenkin jokin kaikkia miellyttävä ulospääsytie vielä on.

Sä olet nyt valitettavasti sellaisessa tilanteesta, josta selviäminen voittajana ei ole kovin todennäköistä...

Ihan jos realiteetit tiedostetaan, niin ensinnäkin pysyvästi laihtuminen on ylipäätään todella harvinaista. Moni onnistuu laihtumaan hetkeksi, mutta kilot tulee kuitenkin myöhemmin takaisin, ehkä korkojen kera. Vahinko on siis jo tavallaan tapahtunut, kun on noin paljon kiloja päässyt kertymään. Pienempi kilomäärä ehkä olisi vielä hallittavissa realistisesti, mutta jos on selvästi ylipainoa niin entiseen olotilaan palaaminen pysyvästi ei ole todennäköistä.

Ja jos otat asian puheeksi, niin nainen voi tosiaan sisuuntua ja laihtua MUITA MIEHIÄ KUIN SINUA varten... Noinhan siinä sitten helposti käy.

Mutta ei kai tuossa vaihtoehtoja ole, pakko sun on nostaa kissa pöydälle, jossei nykytilanne tyydytä. Se on viimeinen oljenkorsi, ja jossei tuota mitään tulosta, niin yksinkertaisesti lähdet lätkimään ennen kuin muija ehtii tehdä sen.

Yksi vaihtoehto on se, että käyt itse syömään korostetun terveellisesti ja luot syyttävän katseen vaimon suuntaan aina kun se mässää... Ryhdyt vaikka vegaaniksi (tilapäisesti jossei muuten). Pidät jopa paastopäiviä, koska mielestäsi ne on terveellisiä silloin tällöin (niinkuin onkin). Juot paljon vettä. Ja jossei muuta niin suosittelet runsasta vedenjuontia vaimollekin. Se on laiskimmallekin läskille kohtuullisen helppoa toteuttaa...

 

[idkf]

Tuon kotitöiden laskemisen nyt voi unohtaa samantien, aivan älytön idea, sen tietää jokainen joka sitä joskus on erehtynyt kokeilemaan. Nainen laskee kotitöiksi asioita mitkä itsellä ei tule edes mieleen ja tuosta laskentatapojen erosta johtuen tuota keskustelua ei yksinkertaisesti voi voittaa.

Itse olen huomannut parhaiten toimivan kun ottaa lähtökohtaiseksi aseteeksi sen, että kun omia tuntemuksia miettii niin loppujenlopuksi se töiden tekeminen ei ole se asia mikä vituttaa, vaan se ettei saa tunnustusta siitä uurastamisesta. Tärkeää minusta on, että otat asenteen, että teet niitä töitä koska itse tahdot etkä siksi että akka käskee, nuolet sitä tuheroa koska itsellä tekee mieli leikkiä römpöttimellä tms. Sopivassa tilanteessa voit laittaa naisen tekemään jotain miesten töitä, vituralleenhan ne yleensä menee mutta ei se nyt niin katastrofi ole jos kerran kolmeen vuoteen muutama satanen palaakin ylimääräistä, pääasia on, että on kuin mitään erikoista ei asiassa olisi tapahtunut, nainen itse ymmärtää suorituksensa tason.

Parhaiten tuohon pääsee liikkeelle kun vetäiset sopivassa tilanteessa naisenkin työt ohimennen ja olet niinkun et huomaisikaan, että homma kuului tälle ja olet kuin akkaa ei olisi olemassakaan.

Hetki siinä korjaantumisessa voi kestää kun tilanne on tuohon pisteeseen päässyt, mutta kyllä tuo kaipaa jonkinlaista ryhtiliikettä ja rinnan röyhistämistä sekä pientä roolien palautusta. Tilanne nyt kuulostaa hieman siltä, kuin olisitte enemmän työkavereita kuin pariskunta, niin pieni roolien kirkastaminen voisi olla paikallaan, millaiset ne nyt sitten ovatkaan.

edit. Tuo sama kotityöosuus pätee myös toisinpäin, käytännössä selviää itse vähemmillä kotitöillä edes tekemättä mitään varsinaisesti kun kehuu välillä naisen suorituksia tai jollain tavalla antaa ymmärtää, että ne on huomioitu.

 

[Henkka77]

Siis hetkonen, jengi pitää hyvänä asiana sitä ettei "koskaan olla riidelty", ja sitten ihmetellään kun tuli ero?

 

[Jurppii]

Siis hetkonen, jengi pitää hyvänä asiana sitä ettei "koskaan olla riidelty", ja sitten ihmetellään kun tuli ero?

Näin. Jomman kumman tai kummankin täytyy olla aikamoinen ovimatto tai sitten kummallakaan ei ole mitään ihmeempiä intohimoja elämässään. Tai sitten parisuhde on kämppistasolla.

 

[Elspeth]

^

Ehkä tuota tarkentaisin siten, että keskustelua suhteessa vaaditaan, muttei välttämättä riitelyä. Jotkut ihmiset ovat tasaisia, ja osaavat rakentavasti tuoda huoliaan esiin, joista voi rauhallisesti keskustella ja sopia ilman äänen korottamista, mököttämistä tai tavaroiden lentelemistä.

Itsekin olen ollut pidemmässä suhteessa, jossa on ajoittain keskusteltu itseään painavista asioista, mutta en laskisi niitä pätkääkään riitelemiseksi. Suhde päättyi elämäntilanteista riippuvista syistä hyvässä hengessä myöhemmin.

 

[Jurppii]

Itsekin olen ollut pidemmässä suhteessa, jossa on ajoittain keskusteltu itseään painavista asioista, mutta en laskisi niitä pätkääkään riitelemiseksi. Suhde päättyi elämäntilanteista riippuvista syistä hyvässä hengessä myöhemmin.

Sama juttu ja loppukin haiskahtaa tutulta. Ei siinä ollutkaan mitään intohimoa tai sen suurempaa rakkautta sitten enää, että olisi jaksanut yrittää tai haikailla ihmeemmin perään. Sitä tarkoitin sillä kämppissuhteella.

 

[Qllervo]

Kirjoitat vain naisesta, välillä kuin jostain lemmikkieläimestä analysoiden sen ruuan ravintosisältöä yms nippelitietoa, mutta miten sinä itse? Oletko varma, että sinä olet enää se, jota vaimosi halusi aikoinaan myös seksuaalisesti vai oletko itse alkanut mahdollisesti sluibailemaan jollain toisella osa-alueella?

Mikään 50% "perinteisesti naisten hommista" hoitava kotitalouskone ei sytytä ketään.

En mä nyt maallikkona muuten tuota suoraan miksikään masennukseksi diagnosoisi. Kuulostaa vaan siltä, että ei yksikertaisesti koe saavansa laihana mitään varsinaista lisähyötyä (harva meistä oikeasti miettii paheidensa terveysvaikutuksia kovin pitkälle) eikä välttämättä suoranaisesti rakasta niitä tarjolla olevia liikuntamuotoja niin paljoa, että väsyneenä illalla jaksaisi lähteä. Siihen voisi kokeilla keksiä jotain yhteistä? Jos itse käyt vaikka neljästi viikossa jossain äijien lätkätreeneissä tai kaverien kanssa salilla niin se voi olla sinulle hauskaa vapaa-aikaa siinä missä toisen pakottautuminen johonkin spinningiin tai vastaavaan yksikseen on ihan pelkkää harmitusta aiheuttavaa.

No, tuo nyt oli vastaus siihen, kun joku kysyi tuolla aiemmin, minkälaista vaimon syömä ruoka on laadultaan. Olisi pitänyt käyttää sitaattia, pahoittelut.

En mielestäni ole alkanut mitenkään sluibailemaan, jos ei sitä lasketa, että iän myötä olen tullut entistä oikeistolaisemmaksi. Pahahan se on kuitenkin itsestään objektiivista arviota tehdä. Oma kokemukseni on, että suhteen ensimmäiset kymmenen vuotta naitiin kuin kanit, mutta seksuaalinen kiinnostus loppui hänen puoleltaan miltei kuin seinään, kun siemenet osuivat ensimmäisen kerran maaliin. Sen jälkeen kiinnostus palasi, kun siementä tarvittiin uudelleen, vain kadotakseen taas, kun ne oltiin uudestaan saatu perille.


Yhteinen liikunta on saanut monta mainintaa, mutta säännöllisesti sitä on lapsiperheessä melko hankala toteuttaa, paitsi jos se tapahtuu kotona tai lapset ovat mukana. Pitää siis käytännön syistä liikkua yksin ainakin siihen saakka, että lapset pärjäävät ilman jatkuvaa huolenpitoa.

Tuota kuviota voisi jotenkin alkaa purkamaan. Liikunnasta saa normaalisti sellaisia aivojen välittäjäaineita jotka ohjaa siihen, että on ns. "pakko" mennä salille ainakin kerran viikossa ja loppupeleissä sinne haluaa mennä ja ei tarvitse itseään siihen pakottaa vaikka olisi lähtökohtaisesti laiska ihminen. Mitä asioita se on niillä saleilla sitten tehnyt kun selvästi periaatetasolla kiinnostaisi mutta ei vaan saa sitä toimimaan? Onko hän koskaan ollut oikeasti urheilullinen, vai onko se vain ollut tämän kuvan mukainen:

Saisiko kuviota toimimaan jollain näistä:
a) personal trainerillä perusasiat kuntoon, jonka jälkeen vapailla painoilla treenataan persettä (ja ehkä jotain muutakin) niin vimmatusti
b) totuttaa itsensä ryhmäliikuntaan varailemalla (ja menemällä) bodypumppia, cardiota, joogaa, kaikkea mikä irti lähtee ja vaikka jotain vitun zumbaa. Ryhmässä ei kukaan kehtaa laiskotella joten riittää kun raahaa itsensä paikalle.
c) ehkä teillä pitää jompi kumpi olla aina kotona lasten takia, mutta periaatteessa voisi yhdessä käydä välillä salilla, ja siitä sitten uutta puhuttavaa ja vaikutusta ruokavalioon jne.

Hyviä ehdotuksia, ja olen samaa mieltä, että liikunta lisää liikuntaa. Tulee hyvä mieli, kun jaksaa lähteä, vaikka väsyttäisikin. Jos jäisi liikkumisen sijaan sohvalle, tulisi vain entistä pahempi ja väsyneempi mieli. Jotenkin vaimo on vain tipahtanut tästä kierteestä sinne sohvalle, koska kyllä hän ennen kävi juuri ryhmäliikuntatunneilla ja salilla säännöllisesti. Vieras maailma se ei siis ole.

Sä olet nyt valitettavasti sellaisessa tilanteesta, josta selviäminen voittajana ei ole kovin todennäköistä...

Ihan jos realiteetit tiedostetaan, niin ensinnäkin pysyvästi laihtuminen on ylipäätään todella harvinaista. Moni onnistuu laihtumaan hetkeksi, mutta kilot tulee kuitenkin myöhemmin takaisin, ehkä korkojen kera. Vahinko on siis jo tavallaan tapahtunut, kun on noin paljon kiloja päässyt kertymään. Pienempi kilomäärä ehkä olisi vielä hallittavissa realistisesti, mutta jos on selvästi ylipainoa niin entiseen olotilaan palaaminen pysyvästi ei ole todennäköistä.

En pidä tilannetta noin toivottamana, sillä kun lähtotilanteeseen (joka oli normaalipainon alarajoilla) lisäsi sen 10 kiloa, niin ylipainoa ei käytännössä vielä ollut paljon.

Yksi vaihtoehto on se, että käyt itse syömään korostetun terveellisesti ja luot syyttävän katseen vaimon suuntaan aina kun se mässää...

Tämä on jo tapahtunut, mutta syyttävän katseen sijaan poistun nykyisin monesti vain paikalta, kun en saata katsoa ja kuunnella sitä, että unelmien naisvartaloa tuhotaan.

Mutta ei kai tuossa vaihtoehtoja ole, pakko sun on nostaa kissa pöydälle, jossei nykytilanne tyydytä. Se on viimeinen oljenkorsi, ja jossei tuota mitään tulosta, niin yksinkertaisesti lähdet lätkimään ennen kuin muija ehtii tehdä sen.

Lähteminen on poissuljettu vaihtoehto, koska lapset. Vaihtoehtoina on siis tukahduttaa itseään seuraavat n. 14 vuotta tai saada tilanteeseen muutos.

Tilanne nyt kuulostaa hieman siltä, kuin olisitte enemmän työkavereita kuin pariskunta

Kieltämättä. Olen samaa mieltä: töissä perheessä.

Kiitos kaikille vielä ajatuksista. On ollut hyvä saada purkaa mieltänsä. Toisaalta samalla hävettää, että on levitellyt itselle kaikesta huolimatta rakkaan ihmisen asioita täällä. Ehkä tästä saa kuitenkin jotain eväitä paremman tulevaisuuden rakentamiseen ja sehän on kaikille osapuolille vain hyväksi.

 

[Vipa^]

Lähteminen on poissuljettu vaihtoehto, koska lapset. Vaihtoehtoina on siis tukahduttaa itseään seuraavat n. 14 vuotta tai saada tilanteeseen muutos.

Kiitos kaikille vielä ajatuksista. On ollut hyvä saada purkaa mieltänsä. Toisaalta samalla hävettää, että on levitellyt itselle kaikesta huolimatta rakkaan ihmisen asioita täällä. Ehkä tästä saa kuitenkin jotain eväitä paremman tulevaisuuden rakentamiseen ja sehän on kaikille osapuolille vain hyväksi.

Tartun vain näihin: Lähteminen ei ole poissuljettu. "Pysytään yhdessä lasten takia" on vihoviimeinen mitä kannattaa tehdä, jos parisuhde on kuollut (toki ensin pitää yrittää herätellä sitä toki). Kyllä lapset näkevät sen oikean tilanteen.

Ja parempi se täällä on jauhaa nimettömänä, kuin että levittelet yksityiskohtia kavereille/sukulaisille. Nimim. näin minulle tehtiin...

 

[James]

Lapsille parempi onnelliset vanhemmat erillään kuin onnettomat yhdessä.

 

[Ihmemies]

Riippuen tulotasosta niin huorat on sen 200€/h. En laske ammattilaisten palveluita itse pettämiseksi, mutta kaipa se sitäkin voi olla. Se vaan että voi tuntua vähän paskalta duunata huoria vaimon selän takana, ja paskaan hukkuu jos sitten narahtaa siitä. Joo sori meen pois ketjua pilaamasta...

 

[Myrkky]

Siis hetkonen, jengi pitää hyvänä asiana sitä ettei "koskaan olla riidelty", ja sitten ihmetellään kun tuli ero?

Itsekin pidin hyvänä asiana ettei riidelty koskaan, olisi edes voinut kumpikin sanoa jotain toisen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, mutta ei, ja lopputulos olikin sitten ero.
Riitelyllä en tarkoita että tavarat lentelisi ja läski tummuisi vaan ihan sitä että vaikka vähän kovempaan ääneen puhuttaisiin ne asiat halki mitkä kaivertaa.

Yksityiskohtiin en nyt mene, mutta monta asiaa olisi voinut hoitaa toisin ja itse en tajunnut kuinka syvällä sitä jo mentiin vuosikausia - ja olisi ollut ehkä edes jonkinlainen mahdollisuus korjata osa virheistä, mutta myöhäistä se nyt on.

 

[WaspPike]

Kaverit eivät koskaan riitele, mutta jos naisen kanssa ei jostain riitaa saa aikaiseksi, ei se voi olla mikään parisuhde. Tai sit nainen joku päivä möläyttää että haluaa käydä korjaamassa sukupuolensa.

Onkohan muuten mitään parempaa keinoa häätää (ainakin alle 30v) nainen omilleen, kuin kehua tätä jatkuvasti estoitta ja tehdä kaikki sen mieleksi ? Kyllä naiset tuppaa olemaan sellaisia että vaativat vähän alfamaista pomottelua välillä, muuten saavat ties mitä ideoita päähänsä.

 

[Vipa^]

On. Meikäläisen exä lähti nimenomaan siksi, kun en kehunut joka päivä ja kehtasin sanoa vastaankin.

edit: Tosin, mun olis kuulemma pitänyt joka työpäivä laittaa viestiä/soittaa kun meen lounaalle/lähden töistä ja kertoa työpäivän jälkeen ketä kaikkia työpäivän aikana oon tavannut...

 

[JormaVeitikka]

Lähteminen on poissuljettu vaihtoehto, koska lapset. Vaihtoehtoina on siis tukahduttaa itseään seuraavat n. 14 vuotta tai saada tilanteeseen muutos.

Kuulostaa lievästi sanottuna vanhanaikaiselta, ja ellet ole tosi uskovainen, niin ei toi ehkä ole oikein hyvä lähtökohta elämään...

Mutta mitäs jos ilmoittaisit vaimollesi tajunneesi, että oletkin trendikkäästi nyt polyamorinen? Minkäs sä seksuaalisuudellesi mahdat. Olisi perin suvaitsematonta tuomita sun seksuaalinen suuntaus!

Ja yllättävintähän tässä saattaa olla se, ettei vaimoa edes haittaa, jos käyt vähän panemassa muitakin välillä. Ja esimerkiksi prostituoidut saattaa olla monen avioliiton pelastus. Muistan kuulleeni, että esimerkiksi Australiassa avioerot vähenivät sen jälkeen kun ilotalot laillistettiin...

Ehkä se on suorastaan menestyvän miehen merkki ja ominaisuus, että vaimon lisäksi hoitelee rakastajattaria siinä sivussa. Ehkä se on niin luonnollinen asia, että moni perheenäitikin sen sisimmässään tavallaan tajuaa.

Riippuen tulotasosta niin huorat on sen 200€/h. En laske ammattilaisten palveluita itse pettämiseksi, mutta kaipa se sitäkin voi olla. Se vaan että voi tuntua vähän paskalta duunata huoria vaimon selän takana, ja paskaan hukkuu jos sitten narahtaa siitä. Joo sori meen pois ketjua pilaamasta...

Vasta oli juttua uutisissa, että pihit suomalaismiehet suosivat nykyään 15 minuutin pikapanoja huorilla käydessä, ja noille kertyy sitten hintaa selvästi alle 100 euroa käsittääkseni.

 

[Cereal killah]

Vartin sessio on kyllä jo vähän kuin avustettua runkkausta, erityisesti kun ovi käy ja on varmaan seuraava urpo jonossa.

 

[JormaVeitikka]

Vartin sessio on kyllä jo vähän kuin avustettua runkkausta, erityisesti kun ovi käy ja on varmaan seuraava urpo jonossa.

Samaa mieltä, mutta tuon verranhan keskivertoihmisen keskivertopano suurin piirtein kestää.

Sen voin kyllä huorissa käynnistä sanoa, että joillakin on asenne niin perseestä, ettei niiden luona kovin kauaa aikaa haluaisikaan viettää, ja nekin kyllä yrittää potkia sut pihalle jo paljon ennen maksetun ajan loppumista...

 

[Cereal killah]

Samaa mieltä, mutta tuon verranhan keskivertoihmisen keskivertopano suurin piirtein kestää.

Sen voin kyllä huorissa käynnistä sanoa, että joillakin on asenne niin perseestä, ettei niiden luona kovin kauaa aikaa haluaisikaan viettää, ja nekin kyllä yrittää potkia sut pihalle jo paljon ennen maksetun ajan loppumista...

Joo no siis kyse ei ole sinänsä aktista vaan enempi siitä että se menee niin liukuhihnatuotannoksi, että ei se nainen voi saada siitä yhtään mitään niin ei varmaan kauheasti kiinnostaisi nussia jotain naista jonka naama on norsunvitulla tuijottamassa kelloa. Vertailuna vaikka siihen että ostaa sillä satasella 1/5 menopaluusta Thaimaahan jossa koko konsepti on ihan eri ja huoran ja tyttöystävän raja on häilyvä.

 

[Tonnin Seteli]

Sama juttu ja loppukin haiskahtaa tutulta. Ei siinä ollutkaan mitään intohimoa tai sen suurempaa rakkautta sitten enää, että olisi jaksanut yrittää tai haikailla ihmeemmin perään. Sitä tarkoitin sillä kämppissuhteella.

Kyllähän se olisi aikuiselta ihmiseltä toivottavaa, ettei tarvitsisi "riidellä" vaan pystyisi muuten kommunikoimaan ja pitämään puoliaan.

 

[JormaVeitikka]

Joo no siis kyse ei ole sinänsä aktista vaan enempi siitä että se menee niin liukuhihnatuotannoksi, että ei se nainen voi saada siitä yhtään mitään niin ei varmaan kauheasti kiinnostaisi nussia jotain naista joka naama norsunvitulla. Vertailuna vaikka siihen että ostaa sillä satasella 1/5 menopaluusta Thaimaahan jossa koko konsepti on ihan eri ja huoran ja tyttöystävän raja on häilyvä.

Eihän huorissa käynnin pointti nyt ehkä olekaan se, että NAINEN saisi siitä hirveästi jotain (vielä palkkion lisäksi)...

Ja toisaalta mistä sitä kenenkään fetissejä tietää, huora saattaa hyvinkin nauttia siitä että on paljon miehiä nopeaan tahtiin.

Tosin mun käsittääkseni ei huorabisnes Suomessa nyt ihan niin tehokkaasti toimi, että päivä olisi buukattu täyteen jotain 15 minuutin panoja. Kilpailu on ilmeisesti verrattain kovaa.

 

[Cereal killah]

Eihän huorissa käynnin pointti nyt ehkä olekaan se, että NAINEN saisi siitä hirveästi jotain (vielä palkkion lisäksi)...

No minulla loppuu ihan oma innostus jos näkee että naista ei kiinnosta. Siten pitää olla vähintään sen illuusio. Minulle siis

 

[runboy93]

On. Meikäläisen exä lähti nimenomaan siksi, kun en kehunut joka päivä ja kehtasin sanoa vastaankin.

edit: Tosin, mun olis kuulemma pitänyt joka työpäivä laittaa viestiä/soittaa kun meen lounaalle/lähden töistä ja kertoa työpäivän jälkeen ketä kaikkia työpäivän aikana oon tavannut...

Joo, ja sitten jos naisella omia elukoita (koirat, kissat), niin pidetään paremmi ku miestä (voi koira!? ), lähemmäs ei saa tulla (monen vuoden jälkeen), ei saa piereskellä tai muuten olla mies, pitää olla varmaan joku pelle joka vaikka hyppää kaivoon jos nainen sanoopi.

 

[Tonnin Seteli]

Joo, ja sitten jos naisella omia elukoita (koirat, kissat), niin pidetään paremmi ku miestä (voi koira!? ), metriä lähemmäs ei saa tulla (monen vuoden jälkeen), ei saa piereskellä tai muuten olla mies, pitää olla varmaan joku pelle joka vaikka hyppää kaivoon jos nainen sanoopi.

Paina ensin kuivana kakkoseen ja mene hakemaan kaljaa töräyksen saattelemana. Ei siaksi voi ryhtyä hivuttamalla tai jälkeenpäin. Ei se ole mitään holdemia, kaikki kortit näkyviin heti.

 

[JormaVeitikka]

No minulla loppuu ihan oma innostus jos näkee että naista ei kiinnosta. Siten pitää olla vähintään sen illuusio. Minulle siis

Toi on aika tuuripeliä, millainen nainen kohdalle sattuu tässä suhteessa... Eikä se välttämättä varatun ajan pituuteen kovin paljon liity.

 

[runboy93]

Paina ensin kuivana kakkoseen ja mene hakemaan kaljaa töräyksen saattelemana. Ei siaksi voi ryhtyä hivuttamalla tai jälkeenpäin. Ei se ole mitään holdemia, kaikki kortit näkyviin heti.

Vanha juttu jo, turha sitä enää miettiä

Jäin kiinni ku yksinkertaisesti monen vuoden jälkeen ei saanut edes kädestä pitää kiinni tai mitään muuta läheisyyttä, niin minä poika lähdin hakemaan sitä netistä, tietää että kiinni jää (etenkin kun sellainen kyyläri kummiki oli kyseessä), karma tuli ja sitten se oli ohi kerrasta monen vuoden jälkeen (kun kaikki oli hyvin, eiköhän sekin muualta miestä varmaan saanut kun ei huolinut mitään kädestä pitämistä yms enää, kuka tietää)

kadutti etten aikaisemmi tehny, turhaa säätöä.

 

[runboy93]

Kilpailu on ilmeisesti verrattain kovaa.

Vastahan iltasanomis oli että iso osa jotaki tsekkiläisii yms?

 

[Kaiser Soze]

No minulla loppuu ihan oma innostus jos näkee että naista ei kiinnosta. Siten pitää olla vähintään sen illuusio. Minulle siis

Siis toi näytteleminenhän on just se mitä huorat tekee. Voit vielä erikseen ostaa GFE-tyyppisen palvelun. Varmasti tulee paremmat treffit kuin yhdenkään oikean naisen kanssa.

 

[JormaVeitikka]

Siis toi näytteleminenhän on just se mitä huorat tekee. Voit vielä erikseen ostaa GFE-tyyppisen palvelun. Varmasti tulee paremmat treffit kuin yhdenkään oikean naisen kanssa.

Se on ihan sama mitä huorat etukäteen lupaa, aika tuuripeliä taitaa olla miten hyvää palvelua sitten oikeasti saa. Tai että tuleeko ovella vastaan edes sama tyttö kuin ilmoituksen valokuvissa.

Omien kokemusteni perusteella sanoisin, että parhaimmillaan huorien palvelu on ollut todella erinomaista, mutta keskimäärin ei. Kokemuksia ei ole mitenkään älytöntä määrää, mutta sen verran kuitenkin, että voi jotain yleistyksiä tehdä... Tunnin aikaa tuntemattoman huoran kanssa ei mielestäni kannata varata. Lyhyempi aika ensin ja ehkä sitä voi vaikka pitkittääkin sitten samantien jos siltä tuntuu.

 

[Kaiser Soze]

Se on ihan sama mitä huorat etukäteen lupaa, aika tuuripeliä taitaa olla miten hyvää palvelua sitten oikeasti saa. Tai että tuleeko ovella vastaan edes sama tyttö kuin ilmoituksen valokuvissa.

Omien kokemusteni perusteella sanoisin, että parhaimmillaan huorien palvelu on ollut todella erinomaista, mutta keskimäärin ei. Kokemuksia ei ole mitenkään älytöntä määrää, mutta sen verran kuitenkin, että voi jotain yleistyksiä tehdä...

Tätä varten voi käydä esim Sihteeriopistossa lukemassa muiden raportteja työläisistä

 

[Parsu]

Näin. Jomman kumman tai kummankin täytyy olla aikamoinen ovimatto tai sitten kummallakaan ei ole mitään ihmeempiä intohimoja elämässään. Tai sitten parisuhde on kämppistasolla.

Tai sitten molemmat on vain ihan normaaleja täysjärkisiä ihmisiä jotka tajuaa ettei mistään huutamisesta ole mitään hyötyä kenellekkään. En ymmärrä millaisen bimbon kanssa tarvitsee sitten olla että sille tarvitsee jotenkin huutaa ettei saa jotain "tyhmiä ideoita". Se on kyllä totta etten itseäni tai ex-tyttöystävää voisi millään mielikuvituksella kuvailla intohimoisiksi missään asiassa.

 

[Jurppii]

Tai sitten molemmat on vain ihan normaaleja täysjärkisiä ihmisiä jotka tajuaa ettei mistään huutamisesta ole mitään hyötyä kenellekkään. En ymmärrä millaisen bimbon kanssa tarvitsee sitten olla että sille tarvitsee jotenkin huutaa ettei saa jotain "tyhmiä ideoita". Se on kyllä totta etten itseäni tai ex-tyttöystävää voisi millään mielikuvituksella kuvailla intohimoisiksi missään asiassa.

Korostin vain oleellisen.

 

[jeppejehu]

Kun vaimolle alkaa seksin puutteesta valittamaan, kannattaa keskustelu aloittaa että kaipaa sitä läheisyyttä ja seksiä vaimon kanssa. On eri asia kuitekin istua vierekkäin sohvalla kuin alasti sylikkäin peiton alla. Paljas ihokontakti lisää oksitosiinin tuotantoa, joka sitoo pariskuntia enemmän kiinni toisiinsa. Ehdottaa alkuun vaimolle että vaikka makoilisitte alasti sängyssä vierekkäin, ihan vain pusutellen. Näin talvella luulisi vaimoa kiinnostavan lämpö.

Jos kiukkuilee että pilluva tekee mieli, vaimo saattaa ajatella että nyt se ukko on kuitenkin kiimoissaan kytännyt muitakin naisia ja mustasukkaisuus alkaa jylläämään.