Kirjoitat vain naisesta, välillä kuin jostain lemmikkieläimestä analysoiden sen ruuan ravintosisältöä yms nippelitietoa, mutta miten sinä itse? Oletko varma, että sinä olet enää se, jota vaimosi halusi aikoinaan myös seksuaalisesti vai oletko itse alkanut mahdollisesti sluibailemaan jollain toisella osa-alueella?
Mikään 50% "perinteisesti naisten hommista" hoitava kotitalouskone ei sytytä ketään.
En mä nyt maallikkona muuten tuota suoraan miksikään masennukseksi diagnosoisi. Kuulostaa vaan siltä, että ei yksikertaisesti koe saavansa laihana mitään varsinaista lisähyötyä (harva meistä oikeasti miettii paheidensa terveysvaikutuksia kovin pitkälle) eikä välttämättä suoranaisesti rakasta niitä tarjolla olevia liikuntamuotoja niin paljoa, että väsyneenä illalla jaksaisi lähteä. Siihen voisi kokeilla keksiä jotain yhteistä? Jos itse käyt vaikka neljästi viikossa jossain äijien lätkätreeneissä tai kaverien kanssa salilla niin se voi olla sinulle hauskaa vapaa-aikaa siinä missä toisen pakottautuminen johonkin spinningiin tai vastaavaan yksikseen on ihan pelkkää harmitusta aiheuttavaa.
No, tuo nyt oli vastaus siihen, kun joku kysyi tuolla aiemmin, minkälaista vaimon syömä ruoka on laadultaan. Olisi pitänyt käyttää sitaattia, pahoittelut.
En mielestäni ole alkanut mitenkään sluibailemaan, jos ei sitä lasketa, että iän myötä olen tullut entistä oikeistolaisemmaksi.
Pahahan se on kuitenkin itsestään objektiivista arviota tehdä. Oma kokemukseni on, että suhteen ensimmäiset kymmenen vuotta naitiin kuin kanit, mutta seksuaalinen kiinnostus loppui hänen puoleltaan miltei kuin seinään, kun siemenet osuivat ensimmäisen kerran maaliin. Sen jälkeen kiinnostus palasi, kun siementä tarvittiin uudelleen, vain kadotakseen taas, kun ne oltiin uudestaan saatu perille.
Yhteinen liikunta on saanut monta mainintaa, mutta säännöllisesti sitä on lapsiperheessä melko hankala toteuttaa, paitsi jos se tapahtuu kotona tai lapset ovat mukana. Pitää siis käytännön syistä liikkua yksin ainakin siihen saakka, että lapset pärjäävät ilman jatkuvaa huolenpitoa.
Tuota kuviota voisi jotenkin alkaa purkamaan. Liikunnasta saa normaalisti sellaisia aivojen välittäjäaineita jotka ohjaa siihen, että on ns. "pakko" mennä salille ainakin kerran viikossa ja loppupeleissä sinne haluaa mennä ja ei tarvitse itseään siihen pakottaa vaikka olisi lähtökohtaisesti laiska ihminen. Mitä asioita se on niillä saleilla sitten tehnyt kun selvästi periaatetasolla kiinnostaisi mutta ei vaan saa sitä toimimaan? Onko hän koskaan ollut oikeasti urheilullinen, vai onko se vain ollut tämän kuvan mukainen:
Saisiko kuviota toimimaan jollain näistä:
a) personal trainerillä perusasiat kuntoon, jonka jälkeen vapailla painoilla treenataan persettä (ja ehkä jotain muutakin) niin vimmatusti
b) totuttaa itsensä ryhmäliikuntaan varailemalla (ja menemällä) bodypumppia, cardiota, joogaa, kaikkea mikä irti lähtee ja vaikka jotain vitun zumbaa. Ryhmässä ei kukaan kehtaa laiskotella joten riittää kun raahaa itsensä paikalle.
c) ehkä teillä pitää jompi kumpi olla aina kotona lasten takia, mutta periaatteessa voisi yhdessä käydä välillä salilla, ja siitä sitten uutta puhuttavaa ja vaikutusta ruokavalioon jne.
Hyviä ehdotuksia, ja olen samaa mieltä, että liikunta lisää liikuntaa. Tulee hyvä mieli, kun jaksaa lähteä, vaikka väsyttäisikin. Jos jäisi liikkumisen sijaan sohvalle, tulisi vain entistä pahempi ja väsyneempi mieli. Jotenkin vaimo on vain tipahtanut tästä kierteestä sinne sohvalle, koska kyllä hän ennen kävi juuri ryhmäliikuntatunneilla ja salilla säännöllisesti. Vieras maailma se ei siis ole.
Sä olet nyt valitettavasti sellaisessa tilanteesta, josta selviäminen voittajana ei ole kovin todennäköistä...
Ihan jos realiteetit tiedostetaan, niin ensinnäkin pysyvästi laihtuminen on ylipäätään todella harvinaista. Moni onnistuu laihtumaan hetkeksi, mutta kilot tulee kuitenkin myöhemmin takaisin, ehkä korkojen kera. Vahinko on siis jo tavallaan tapahtunut, kun on noin paljon kiloja päässyt kertymään. Pienempi kilomäärä ehkä olisi vielä hallittavissa realistisesti, mutta jos on selvästi ylipainoa niin entiseen olotilaan palaaminen pysyvästi ei ole todennäköistä.
En pidä tilannetta noin toivottamana, sillä kun lähtotilanteeseen (joka oli normaalipainon alarajoilla) lisäsi sen 10 kiloa, niin ylipainoa ei käytännössä vielä ollut paljon.
Yksi vaihtoehto on se, että käyt itse syömään korostetun terveellisesti ja luot syyttävän katseen vaimon suuntaan aina kun se mässää...
Tämä on jo tapahtunut, mutta syyttävän katseen sijaan poistun nykyisin monesti vain paikalta, kun en saata katsoa ja kuunnella sitä, että unelmien naisvartaloa tuhotaan.
Mutta ei kai tuossa vaihtoehtoja ole, pakko sun on nostaa kissa pöydälle, jossei nykytilanne tyydytä. Se on viimeinen oljenkorsi, ja jossei tuota mitään tulosta, niin yksinkertaisesti lähdet lätkimään ennen kuin muija ehtii tehdä sen.
Lähteminen on poissuljettu vaihtoehto, koska lapset. Vaihtoehtoina on siis tukahduttaa itseään seuraavat n. 14 vuotta tai saada tilanteeseen muutos.
Tilanne nyt kuulostaa hieman siltä, kuin olisitte enemmän työkavereita kuin pariskunta
Kieltämättä. Olen samaa mieltä: töissä perheessä.
Kiitos kaikille vielä ajatuksista. On ollut hyvä saada purkaa mieltänsä. Toisaalta samalla hävettää, että on levitellyt itselle kaikesta huolimatta rakkaan ihmisen asioita täällä. Ehkä tästä saa kuitenkin jotain eväitä paremman tulevaisuuden rakentamiseen ja sehän on kaikille osapuolille vain hyväksi.
)
Ei se ole mitään holdemia, kaikki kortit näkyviin heti.
(ei toki tarvitse joka vuosikaan suinkaan olla.)
