Parisuhteen kiemurat

[TheDirkDiggler]

No stressiähän tässä on kokoajan enemmän tai vähemmän. Meilläki toi parisuhde vähän sellanen että sillon kun menee hyvin, menee tosi hyvin ja päin vastoin. Läheisyyttä on meillä on todella paljon ja siitä tykkään.
Kyllä toki seksiä jossain määrin haluan hänen kanssa mutta jotenkin todella puuduttavaa se "lämmittely" ja muu kiehnääminen. En vaan yksinkertaisesti jaksa sitä. Sitte sitä vaan mielummin torjuu ja odottaa että toinen lähtee duuniin että pääsee hanskaan vetelee. Ehkä tosta on tulluki vähän liian arkista jyystöä ettei enää nappaa.

Ja ollaan yritetty piristää seksiä mutta kun toinen tykkää vähän "kiltimmästä" ku itse niin paha siinä on yrittää kauheesti ku semmonen ei oikein nappaa meikää.

Kaiholla muistelee sinkkuaikoja ku oli muutama todella villi ja kokeilunhalunen muija

 

[jeppejehu]

Oisko ihan vaan turhautumista?
Laskee seksihaluja melkoisesti jos turhautuu.
Varsinkin jos seksiajatukset ei täysin kohtaa niin on varmaan helpompi vaan runksutella kuin säätää ja vääntää ja huomioida miellyttää (täysin)toisen haluja. Ja jos ne halut on vielä tylsiä.
Silloin jää omat halut huomioimatta. Ajan kanssa voisi alkaa turhautuminen muuttua vitutukseksi.

Naiset saattaa olettaa että seksissä miehelle riittää se kun saa peiton alla pippelin pimppiin ja huljun muljun ja ejakulaatio.

 

[TheDirkDiggler]

Oisko ihan vaan turhautumista?
Laskee seksihaluja melkoisesti jos turhautuu.
Varsinkin jos seksiajatukset ei täysin kohtaa niin on varmaan helpompi vaan runksutella kuin säätää ja vääntää ja huomioida miellyttää (täysin)toisen haluja. Ja jos ne halut on vielä tylsiä.
Silloin jää omat halut huomioimatta. Ajan kanssa voisi alkaa turhautuminen muuttua vitutukseksi.

Naiset saattaa olettaa että seksissä miehelle riittää se kun saa peiton alla pippelin pimppiin ja huljun muljun ja ejakulaatio.

Turhautuminen on kyllä osuva sana. Oon tässä yrittäny puhua että ei oikein tämmönen arkijyystö enää nappaa. Tuntuu vaan että ei toinen ymmärrä vaikka rautalangasta vääntää. Ei tässä haluis erotakaan kun muuten rakastaan ja tykkää toisesta. Oon jopa sanonu että muita saa nussia kunhan käyttää kumia ja mulla on sama oikeus. Ilmeisesti luuli vaan läpäksi.

 

[Myrkky]

Turhautuminen on kyllä osuva sana. Oon tässä yrittäny puhua että ei oikein tämmönen arkijyystö enää nappaa. Tuntuu vaan että ei toinen ymmärrä vaikka rautalangasta vääntää. Ei tässä haluis erotakaan kun muuten rakastaan ja tykkää toisesta. Oon jopa sanonu että muita saa nussia kunhan käyttää kumia ja mulla on sama oikeus. Ilmeisesti luuli vaan läpäksi.

Toivottavasti sulla/teillä on riittävän vähän ikää. Jos tilannne on nyt tuo, niin ei se ehkä ole se juttu kuitenkaan. Vanhemmiten uudet suhteet alkaa käydä hankalaksi, kun ikää tulee ja markkina-arvo laskee.
Melko rohkeasti sanottu tuo että saa nussia vieraita puolin ja toisin. Jos luuli läpäksi, niin ehkä alkaa miettiä että mitä siitäkin sitten tulisi jos oikeasti menisi siihen. Mutta valintojahan nuo ja käytönnön toteuttaminen sitten toinen asia.

Yleisesti ottaen sanoisin että voi noiden akkojen kanssa. Muuta kun harmia vielä kun löytää sen, ja eipä tästä enempää.

 

[Jii85]

Yleisesti ottaen sanoisin että voi noiden akkojen kanssa. Muuta kun harmia vielä kun löytää sen, ja eipä tästä enempää.

Tähän sen akkojen kanssa on

Paljon helpompaa ilman, sen kun hakee irtopillua ja pelailee kotona

Mutta niin kun on jo ehdotettu että pornoa ja runkkausta kannattaa vähentää. Itsellä ollu joskus samaa ongelmaa.

 

[Tatuks]

Itellä sattuu (ainakin omasta mielestä) olemaan ihan ok näköinen nainen, urheilutausta jne. Olihan se se just jees ekoilla kerroilla ku ei noi edelliset oo oikein ollu samaa kaliiperia, mutta aika nopeesti se alkaa olemaan muut jutut ku seksi kiinnostavampia ja tärkeämpiä.

Edellisessä suhteessa se meni niin ettei jaksanu kaikkia helvetin esileikkirituaaleja ja kiehnäämistä ja valitusta ku ei pistä yritystä peliin. Se suhde oli kyllä sillä jo taputeltu ku vältteli seksiä ettei tarvinnu nähdä kaikkea sitä vaivaa

Oon oikeestaan ihan tyytyväinen ettei nykyisessä suhteessa tartte stressata seksistä, tapahtuu ku tapahtuu. Ollaan käyty asia läpi vielä monta kertaa eikä kumpaakaan haittaa vaikka seksiä ei ole ihan hirveän usein.

 

[David ":DA" Imodium]

Peiton alla pippelin pimppiin ja huljun muljun ja ejakulaatio.

Jos naisen ja miehen välinen suhde pitäisi kiteyttää yhteen lauseeseen niin tässä on mun ylivoimainen lemppari.

 

[Gilden]

Mistähän lie johtuu kun ei nappaa seksi enää emännän kanssa vaan sitä mielummin lätkii hanskaa?
Akka ulkosesti ns täydellinen mutta ei silti vaan jotenki jaksa innostua seksistä. Mieli kyllä tekee mutta ei tuota

Kauan olette olleet yhdessä? Oisko klassinen alkuhuuman väljähtäminen kyseessä?

Tätä ilmiötä on selitetty niin että vaikka elämme vuotta 2017 niin meitä edelleen ohjaa samat primitiiviset "pariutumisen lait" kuin jo kivikaudellakin. Silloin ei ollut ehkäisystä tietoakaan joten paritumisen seurauksena oli lähes aina väistämättä lapsi, joten käy ihan järkeen lajin selviytymisen kannalta että feromonien tuottama alkuhuuma pitää parin yhdessä ainakin sen ajan, kun lapsi on kaikkein haavoittuvimmillaan ja tarvitsee molempien vanhempien panostuksen että selviää hengissä. Sen jälkeen jälleen uuden kumppanin ferominit herättävät taas sen alkuhuuman henkiin.

"Antropologi Helen Fisher pitää todennäköisenä, että varhaiset ihmiset elivät toistuvasti yksiavioisina. Pariskunnat pysyttelivät yhdessä niin kauan kuin yhteinen jälkeläinen saatiin jaloilleen. Sen jälkeen puolisot saattoivat valita uuden kumppanin ja saada uuden lapsen. Ajatus rinnastuu hyvin nykytilanteeseen, jossa yli puolet avioliitoista päättyy eroon ja päätös tehdään usein neljän–viiden vuoden liiton jälkeen. Tämä on aika, jonka lapsi alkukantaisissa oloissa vaati kummankin vanhemman huolenpitoa"

 

[Jurppii]

Olisi kyllä hienoa saattaa tämän "en jaksa panna" -ketjun kaverit kasvotusten tuon viereisen "en pääse panemaan" -ketjun poikien kanssa

Molemmat varmaan voisi oppia toisiltaan paljonkin arvostamista ja todellisuuden ymmärtämistä. Toiset unelmoi 50-luvun parisuhdeseksistä ihan vaan siksi, että sitä ylipäätään oli kun toiset ei jaksa panna timmejä muijiaan enää kun homma käy vähän tylsäksi.

 

[Koussikka]

En tiedä miten hyvin se kuvaa miesten ajatusmaailmaa yleensä, mutta ainakin täällä kirjoittavilla miehillä tuntuu kyllä olevan äärimmäisen negatiivinen kuva naisista ja parisuhteista

 

[Mehtikkö]

Kaikkia meitä ei ole luotu parisuhteeseen, vaikka kovasti sen edut kiinnostaisikin.

 

[TheDirkDiggler]

Ei tässä enää nuoria olla ja yhdessä ollaan oltu vasta vähän alle 4v.
Eikä tässä huoleta tuo yksin jääminen koska osaan olla ja oikeastaan viihdyn ihan hyvin "yksin".

Ihan ensimmäiseksi voisi kokeilla olla runkkaamatta ja jättää pornot pois.

 

[Tatuks]

En tiedä miten hyvin se kuvaa miesten ajatusmaailmaa yleensä, mutta ainakin täällä kirjoittavilla miehillä tuntuu kyllä olevan äärimmäisen negatiivinen kuva naisista ja parisuhteista

Omalla kohdalla opin sen että selvitin uusimmassa parisuhteessa tietyt asiat etukäteen ja kerroin tietyt asiat etukäteen. Se on aivan turhista pikkuasioista kiinni välillä kun erotaan ja silloin kuulostaa katkeralta.

Kerroin ihan rehellisesti että välillä istun himassa perjantaista sunnuntaihin enkä poistu mihinkään vaan pelaan jotain uutta peliä tietokoneella käytännössä neljän tunnin unilla, silloin ei kiinnosta hirveästi mikään perheily. Nainen ymmärsi tämän eikä asiasta ole tarvinnut tapella, hänellä on omaa puuhaa sillä välin.

Seksistä kerroin kanssa että en oo mikään jänis.

Kun käyty läpi niin on mukavampi olla toisen kanssa eikä tule niin helposti tässä ketjussa esitettyjä tilanteita.

 

[Dr. Who]

Ei mulla ainakaan ole mikään negatiivinen kuva naisista tai parisuhteesta, vaikka vajaa vuosi sitten erosin 8v suhteesta. Silloin se vitutti ja lähinnä miten asuntolainat ym. sumplii, mutta niin ne vain asiat loksahti paikoilleen ja nyt olen niin onnellinen että ero vihdoin tuli. Markkina-arvoakin näyttäisi olevan kun ei yksin tarvitse olla jos ei halua, mutta sitä vakavempaa en ainakaan vielä katso.

Tuohon panettamiseen täytyy todeta se että ainakin itselläni huomasin ettei tehnyt ollenkaan mieli seksiä kun se suhteessakin oli jäännyt niin vähälle. No tapasin sitten erään naisen kenen kanssa nyt helmikuusta lähdin ollaan paneskeltu ja kun toinen on ahnaasti kiinni koko ajan niin kummasti sitä omatkin halut lisääntyy ja nykyään sitten panettaa koko ajan! No eihän se mua haittaa että seksiä saa lähes päivittäin ja monta kertaa, viikonloput menee lähinnä sängyssä jos kummallakaan ei ole mitään menoa.

 

[Awelonian]

Olisi kyllä hienoa saattaa tämän "en jaksa panna" -ketjun kaverit kasvotusten tuon viereisen "en pääse panemaan" -ketjun poikien kanssa

Kyllähän tässä on se, et kun kattoo toista ketjua niin suurimman osan kohdalla täytyy vaan todeta ettei ihme tuo ettei panemaan pääse. Sellaista persoonaa siellä kirjoitusten perusteella on, et eihän noihin koske edes se +25kg 165 senttinen tatuoitu feministikään.

 

[JormaVeitikka]

Se on ihan normaalia biologiaa, että samaan naiseen vähän kyllästyy aikansa pantuaan. Mutta jos seksuaaliset kemiat toimii hyvin, niin kyllä sitä sitten tekee mieli ihan riittävästi pidempäänkin.

Itse olen huomannut, että halujen hiipumiseen vaikuttaa se, jos nainen alkaa käyttäytymään vähän liian "huolettomasti", esimerkiksi röyhtäilee ja piereskelee kuin pahinkin mies, ja jättää henkilökohtaisen hygienian välillä vähän huomiotta. Tuollaiseen kun aikansa syyllistyy, niin miehen halut ei välttämättä enää koskaan palaa entiselleen. Puhun ihan omista kokemuksistani.

Naisen pitäisi tajuta, että hän on miehen silmissä eroottinen olento, ja olisi sellaisena myös syytä säilyä. En tarkoita, että pitäisi koko ajan olla tällättynä ja seksikkäänä, vaan että vähän kiinnittää tuollaisiin em. asioihin huomiota ja edes yrittää olla nainen.

 

[Jurppii]

Mikä muuten on miesten oma fyysinen kunto jos ei haluta eikä huvita? Voisiko ne testosteronitasot olla matalalla? Kiinnitin vaan aamun uutisia lukiessa tällaiseen huomiota:

Tuoreen kouluterveyskyselyn mukaan 18,9 prosenttia 8.–9.-luokkalaisista on ylipainoisia. THL:n raportin mukaan jopa neljännes 2–16 -vuotiaista pojista ja 16 prosenttia tytöistä oli vähintään ylipainoisia. Pojista 7 ja tytöistä 3 prosenttia oli lihavia.

Valkkaaja-runkkaajan markkinat toki pienenee kun tytöt pullistuu mutta jos pojat lihoaa kaksinkertaista tahtia niin senkin täytyy näkyä hormonitoiminnassa.

 

[WaspPike]

Itse olen huomannut, että halujen hiipumiseen vaikuttaa se, jos nainen alkaa käyttäytymään vähän liian "huolettomasti", esimerkiksi röyhtäilee ja piereskelee kuin pahinkin mies, ja jättää henkilökohtaisen hygienian välillä vähän huomiotta. Tuollaiseen kun aikansa syyllistyy, niin miehen halut ei välttämättä enää koskaan palaa entiselleen. Puhun ihan omista kokemuksistani.

Naisen pitäisi tajuta, että hän on miehen silmissä eroottinen olento, ja olisi sellaisena myös syytä säilyä. En tarkoita, että pitäisi koko ajan olla tällättynä ja seksikkäänä, vaan että vähän kiinnittää tuollaisiin em. asioihin huomiota ja edes yrittää olla nainen.

Tästä kyllä samaa mieltä. Vaikka nykyfeminismi yrittääkin tehdä naisista äijiä, niin ite kyllä aina ja ikuisesti arvostan naisia jotka haluaa pysyä naisellisina. Äijämäinen nainen voi olla kaveri, muttei mikään kumppani ja seksihalujen sytyttäjä. Oma puoliso on naisellinen, mutta kyllä siitäkin huomaa että kun on samat verkkarit kotona monta päivää putkeen niin eihän se samalla tavalla sytytä kuin sen jälkeen kun on mekossa ja hiukset laitettuna. Tosin tottakai sillä nyt on oikeus olla kotona lunkisti ja viihtyisästi, ei sen nyt sentään keittiössä meikattuna tarvi tiskata.

Se että samaan kumppaniin kyllästyy, on kyllä itelleni aina ollut vieras käsite. Ite taas en ole koskaan napannut irtosuhteista, baarituttavuuksia oli elämän aikana vaan pari, ja en kyllä saanut siitä touhusta irti sitten yhtään mitään vaikka ulkonäkö olikin hyvä. Vasta pidempiaikaisen kumppanin kanssa olen saanut seksistä mitään irti. Tosin nykyään 1-2krt/vk riittää, tosin jostain syystä kun on ulkomailla reissaamassa niin sillon innostaa päivittäin.

 

[Jurppii]

Se että samaan kumppaniin kyllästyy, on kyllä itelleni aina ollut vieras käsite. Ite taas en ole koskaan napannut irtosuhteista, baarituttavuuksia oli elämän aikana vaan pari, ja en kyllä saanut siitä touhusta irti sitten yhtään mitään vaikka ulkonäkö olikin hyvä. Vasta pidempiaikaisen kumppanin kanssa olen saanut seksistä mitään irti. Tosin nykyään 1-2krt/vk riittää, tosin jostain syystä kun on ulkomailla reissaamassa niin sillon innostaa päivittäin.

Ei tartte olla mitään irtosuhteita vaan tuossa aiemmin mainittu sarjamonogamia, joka saattaa olla jopa luonnollisuudenpalvojille juuri se oikea valinta. Parissa kolmessa vuodessa on yleensä se paras seksi otettu suhteesta irti ja sitten alkaa hiljenemään tahti.

 

[WaspPike]

Ei tartte olla mitään irtosuhteita vaan tuossa aiemmin mainittu sarjamonogamia, joka saattaa olla jopa luonnollisuudenpalvojille juuri se oikea valinta. Parissa kolmessa vuodessa on yleensä se paras seksi otettu suhteesta irti ja sitten alkaa hiljenemään tahti.

Nojaa, voihan se toki noin olla teoriassa ja biologiselta kannalta. Käytännössä kuitenkin kyllä oma kumppani on paljon muutakin kuin keino seksuaaliseen tyydytykseen, niin eipä sitä tule parin vuoden välein tuon takia vaihdettua. Aika seksikeskeinen elämä saisi olla, että tuota mallia haluaisi toteuttaa.

 

[Jurppii]

Nojaa, voihan se toki noin olla teoriassa ja biologiselta kannalta. Käytännössä kuitenkin kyllä oma kumppani on paljon muutakin kuin keino seksuaaliseen tyydytykseen, niin eipä sitä tule parin vuoden välein tuon takia vaihdettua. Aika seksikeskeinen elämä saisi olla, että tuota mallia haluaisi toteuttaa.

No totta kai suurin osa ihmisistä omaa myös tunteet, rakastuu ja kiintyy

Täällä on vaan tottunut jo siihen, että aika montaa asiaa puolustetaan konservatiivisesta näkökulmasta biologialla tai luonnollisuudella. Esimerkiksi ydinperhettä ja epämääräisiä kuvioita, joissa nainen on ollut enemmän tai vähemmän miehelle alisteinen tai jopa omaisuutta. Siihen olisi aika huvittavaa sekoittaa ajatus, että ihminen ei oikeastaan ole "luonnollisesti" tarkoitettukaan pariutumaan yhden kanssa kuin siksi aikaa kun lapsi tarvitsee molempien tukea. Ja sitten onkin ihan "luonnollista", että äiti lähtee lapsen kanssa ja mies jää miettimään, mistä lisää siemennettävää.

Varmaan ainoa järkevä asiasta irtoava pointti on se, että luonnossa tapahtuu kaikkea niin kummallista, että luonnollisuuteen vetoaminen on aika turhaa ja monesti sitä harrastavat valkkaavat vain ne omaa agendaa tukevat ilmiöt.

 

[WaspPike]

Juu olen samaa mieltä että omaa maailmankuvaa ei pitäisi alkaa heti "luonnollisuudella" perustelemaan. Saa olla konservatiivinen tai vapaamielinen, mikä itselle sopii, mutta ei pitäisi vetää heti argumenttiä että "tää on luonnollinen ja oikea tapa".

Toimii mainitsemisi asioiden toiseenkin suuntaan, joskus joku julkkis sanoi että "joo panen aina eri miehiä, mutta sitä nisäkkäät tekee luonnossakin". No, mitenkähän on, paneekohan kys tapaus sitten aina muutaman kerran vuodessa juoksuaikaan ja on lopun vuoden selibaatissa, kuten suurin osa nisäkkäistä tekee. Turha vetää sitä luonnollisuuskorttia omaa elämäntapaa tai arvomaailmaa tukeakseen, olkoot rehellisesti sellainen kuin on.

 

[Mestaritonttu]

Syökö vaimos mahdollisesti e-pillereitä? mm. exällä selkis pää dramaattisesti ku lopetti pillerit. Hän kertoi asiasta myös kavereilleen, joilla yllättävän monella kävi samoin. Valmistuu kohta lääkäriksi ja sanoi aikovansa valistaa nuoria naisia tästä harmitellen, ettei hänelle itselleen kerrottu moisista "pikku" sivuvaikutuksista...
Mielialan lisäksi kuulemma seksihalut nousivat pillereiden loputtua! Kiva kuulla jälkikäteen...

Veikkaanpä, että e-pillereillä voi olla aika suuri vaikutus monenkin parisuhteeseen.

Todellakin on. Mutta pillerien koko filosofia on tiivistettynä:

- Ai ettekö voi panna paljaana koska raskaudenpelko?
- No nyt voitte, ainakin teoriassa.

Kyseessä oli sekä sukupuolten tasa-arvon uranuurtaja, että äärimmäisen kaupallinen keksintö. Naisten sekä miesten suurimmat toiveet luvattiin toteuttaa, naisten ei enää tarvinnut pelätä vahinkoraskautta ja mahdollista hankalasti saatavaa aborttia, ja miehet saivat vihdoinkin panna paljaalla korvat luimussa.

Kauan olette olleet yhdessä? Oisko klassinen alkuhuuman väljähtäminen kyseessä?

Tätä ilmiötä on selitetty niin että vaikka elämme vuotta 2017 niin meitä edelleen ohjaa samat primitiiviset "pariutumisen lait" kuin jo kivikaudellakin. Silloin ei ollut ehkäisystä tietoakaan joten paritumisen seurauksena oli lähes aina väistämättä lapsi, joten käy ihan järkeen lajin selviytymisen kannalta että feromonien tuottama alkuhuuma pitää parin yhdessä ainakin sen ajan, kun lapsi on kaikkein haavoittuvimmillaan ja tarvitsee molempien vanhempien panostuksen että selviää hengissä. Sen jälkeen jälleen uuden kumppanin ferominit herättävät taas sen alkuhuuman henkiin.

"Antropologi Helen Fisher pitää todennäköisenä, että varhaiset ihmiset elivät toistuvasti yksiavioisina. Pariskunnat pysyttelivät yhdessä niin kauan kuin yhteinen jälkeläinen saatiin jaloilleen. Sen jälkeen puolisot saattoivat valita uuden kumppanin ja saada uuden lapsen. Ajatus rinnastuu hyvin nykytilanteeseen, jossa yli puolet avioliitoista päättyy eroon ja päätös tehdään usein neljän–viiden vuoden liiton jälkeen. Tämä on aika, jonka lapsi alkukantaisissa oloissa vaati kummankin vanhemman huolenpitoa"

Täydellinen ratkaisuhan olisi että kumppaneihinsa kyllästyneet laittavat ne kiertoon jotta puutteessä elävätkin saisivat osansa, kaikkien yhteisellä suostumuksella tietenkin.
Piiri pieni pyörii ja yhteen tullaan.

Se on ihan normaalia biologiaa, että samaan naiseen vähän kyllästyy aikansa pantuaan. Mutta jos seksuaaliset kemiat toimii hyvin, niin kyllä sitä sitten tekee mieli ihan riittävästi pidempäänkin.

Itse olen huomannut, että halujen hiipumiseen vaikuttaa se, jos nainen alkaa käyttäytymään vähän liian "huolettomasti", esimerkiksi röyhtäilee ja piereskelee kuin pahinkin mies, ja jättää henkilökohtaisen hygienian välillä vähän huomiotta. Tuollaiseen kun aikansa syyllistyy, niin miehen halut ei välttämättä enää koskaan palaa entiselleen. Puhun ihan omista kokemuksistani.

Naisen pitäisi tajuta, että hän on miehen silmissä eroottinen olento, ja olisi sellaisena myös syytä säilyä. En tarkoita, että pitäisi koko ajan olla tällättynä ja seksikkäänä, vaan että vähän kiinnittää tuollaisiin em. asioihin huomiota ja edes yrittää olla nainen.

Että mukautuisi aina jokaisen miehen kohdalla täydellisesti hänen vaatimuksiinsa ja olisi se hänen seksuaalifantasiansa ruumiillistuma.

Ihmiset tosin tuppaavat paskomaan, piereskelemään ja laiminlyömään hygieeniaansa satunnaisesti. Tai ainakin miehet, Naisethan pierevät kukkasia ja sateenkaaria.

 

[TheDirkDiggler]

Mikä muuten on miesten oma fyysinen kunto jos ei haluta eikä huvita? Voisiko ne testosteronitasot olla matalalla? Kiinnitin vaan aamun uutisia lukiessa tällaiseen huomiota:



Valkkaaja-runkkaajan markkinat toki pienenee kun tytöt pullistuu mutta jos pojat lihoaa kaksinkertaista tahtia niin senkin täytyy näkyä hormonitoiminnassa.

Ei tai olla olla kun 5-7kg ylimäärästä. Nyt syksyllä olis tarkotus alkaa vähän liikkua enemmän kun jääny se oikeastaan kokokaan.

 

[JormaVeitikka]

Ihmiset tosin tuppaavat paskomaan, piereskelemään ja laiminlyömään hygieeniaansa satunnaisesti. Tai ainakin miehet, Naisethan pierevät kukkasia ja sateenkaaria.

No kyllä minä ainakin pyrin minimoimaan kumppanilleni aiheutuvan haitan, mutta melko kiistatta nämä tekevät vähemmän hallaa miehen miehisyydelle ja haluttavuudelle kuin naisen naisellisuudelle.

 

[Mestaritonttu]

mutta melko kiistatta nämä tekevät vähemmän hallaa miehen miehisyydelle ja haluttavuudelle kuin naisen naisellisuudelle.

 

[JormaVeitikka]

Mietipä vaikka jotain Jouni Hynystä... Ei joku röyhtäily, piereskely tai hieltä haiseminen sen miehen seksuaaliselle vetovoimalle tee yhtään mitään hallaa, pikemminkin päinvastoin.

Naiselle nämä ovat aina negatiivisia juttuja. Satunnaisina sattumuksina kuuluvat asiaan tottakai, mutta liika on aina liikaa. Ja sitten se johtaa siihen, että seksuaalinen vetovoima vähenee. Hyvin yksinkertaista.

 

[Jurppii]

Mietipä vaikka jotain Jouni Hynystä... Ei joku röyhtäily, piereskely tai hieltä haiseminen sen miehen seksuaaliselle vetovoimalle tee yhtään mitään hallaa, pikemminkin päinvastoin.

Naiselle nämä ovat aina negatiivisia juttuja. Satunnaisina sattumuksina kuuluvat asiaan tottakai, mutta liika on aina liikaa. Ja sitten se johtaa siihen, että seksuaalinen vetovoima vähenee. Hyvin yksinkertaista.

Onko käynyt mielessä, että huonoa naismenestystäsi saattaa osin selittää sekin, että otat naisiin verrattuna jotain vapauksia, joiden kuvittelet automaattisesti olevan sinulle ok koska olet mies? Sinulla on joku raja naisen vastenmieliseksi kokemallesi käytökselle, jota sitten itse surutta rikot koska olet mies ja kuvittelet sen olevan ok? Piereskelet, röyhtäilet ja haiset hieltä kuvitellen sen tekevän susta jotenkin "äijän" ja haluttavan?

 

[ReliQ]

Onko käynyt mielessä, että huonoa naismenestystäsi saattaa osin selittää sekin, että otat naisiin verrattuna jotain vapauksia, joiden kuvittelet automaattisesti olevan sinulle ok koska olet mies? Sinulla on joku raja naisen vastenmieliseksi kokemallesi käytökselle, jota sitten itse surutta rikot koska olet mies ja kuvittelet sen olevan ok? Piereskelet, röyhtäilet ja haiset hieltä kuvitellen sen tekevän susta jotenkin "äijän" ja haluttavan?

Olipa taas paska "väärinymmärrys". Pointtihan on se, että miehille sopii maskuliinisuus ja naisille feminiinisyys parinmuodostuksen kannalta. Maskuliinisuuteen ei kuulu piereskely ym., mutta maskuliinisuus ei kärsi niistä samalla tavalla kuin feminiinisyys.

 

[Jurppii]

Olipa taas paska "väärinymmärrys". Pointtihan on se, että miehille sopii maskuliinisuus ja naisille feminiinisyys parinmuodostuksen kannalta. Maskuliinisuuteen ei kuulu piereskely ym., mutta maskuliinisuus ei kärsi niistä samalla tavalla kuin feminiinisyys.

Seksuaalinen vetovoima, josta oli kyse, kärsii ihan varmasti kuvatunlaisesta toiminnasta. Turha itkeä miten kilpailu on liian kovaa kun "niin monet miehet treenaa aktiivisesti, käy parturissa yhtenään" jne. jos toisessa ketjussa selittää miten joku kaasuttelu on ihan se ja sama (ja ehkä jopa plussaa) miehen seksuaalisen vetovoiman suhteen.

 

[ReliQ]

Seksuaalinen vetovoima, josta oli kyse, kärsii ihan varmasti kuvatunlaisesta toiminnasta. Turha itkeä miten kilpailu on liian kovaa kun "niin monet miehet treenaa aktiivisesti, käy parturissa yhtenään" jne. jos toisessa ketjussa selittää miten joku kaasuttelu on ihan se ja sama (ja ehkä jopa plussaa) miehen seksuaalisen vetovoiman suhteen.

No eipä noilla ole mitään tekemistä toisiensa kanssa. Jos oletettaisiin, että kaikki miehet kaasuttelisivat tasapuolisella kuution tahdilla vuorokaudessa, niin parhaat miehet silti veisivät parhaat naiset nenän edestä, vaikka joku kaasuttelun lopettaisi.

 

[Jurppii]

No eipä noilla ole mitään tekemistä toisiensa kanssa. Jos oletettaisiin, että kaikki miehet kaasuttelisivat tasapuolisella kuution tahdilla vuorokaudessa, niin parhaat miehet silti veisivät parhaat naiset nenän edestä, vaikka joku kaasuttelun lopettaisi.

No mutta eikö just siitä ole kyse? Paranna omaa peliäsi siellä, missä voit, ole paras mahdollinen oma itsesi jne. Älä nyt ainakaan oleta, että voit tehdä sitä ja tätä koska sen ei mielestäsi pitäisi haitata miehen seksuaalisuutta yhtä paljon kuin naisen.

Ei tätä ketjua tartte tällä sotkea. Jorman pariutumisongelmaa on vaan tuossa toisessa puitu pitempään jo ja siksi tämä vaan pistää silmään aina kun näkee tällaista "mitä vittua nyt taas"-tason teoriaa.

 

[ReliQ]

No mutta eikö just siitä ole kyse? Paranna omaa peliäsi siellä, missä voit, ole paras mahdollinen oma itsesi jne. Älä nyt ainakaan oleta, että voit tehdä sitä ja tätä koska sen ei mielestäsi pitäisi haitata miehen seksuaalisuutta yhtä paljon kuin naisen.

Ei tätä ketjua tartte tällä sotkea. Jorman pariutumisongelmaa on vaan tuossa toisessa puitu pitempään jo ja siksi tämä vaan pistää silmään aina kun näkee tällaista "mitä vittua nyt taas"-tason teoriaa.

Joo, jätetään tämä sikseen tässä ketjussa.

 

[Mestaritonttu]

Mietipä vaikka jotain Jouni Hynystä... Ei joku röyhtäily, piereskely tai hieltä haiseminen sen miehen seksuaaliselle vetovoimalle tee yhtään mitään hallaa, pikemminkin päinvastoin.

Naiselle nämä ovat aina negatiivisia juttuja. Satunnaisina sattumuksina kuuluvat asiaan tottakai, mutta liika on aina liikaa. Ja sitten se johtaa siihen, että seksuaalinen vetovoima vähenee. Hyvin yksinkertaista.

No joillakin miehillä on kenties vähemmän menetettävää kuin toisilla, mutta sikailu on aina sikailua.

Eikä synnytyssaliin änkeäminenkään välttämättä ole viisasta vaikka missaisi esikoisensa syntymän, jos naisen viehätysvoima ja feminiinisyys saa niistä kauhuista ikuisen miinuksen. Mikäpä olisi feminiinisempää, kuin synnyttäminen?

Kyllä naisen kaikenlainen fyysisyys en edelleen kauhistelun aihe.

Olipa taas paska "väärinymmärrys". Pointtihan on se, että miehille sopii maskuliinisuus ja naisille feminiinisyys parinmuodostuksen kannalta. Maskuliinisuuteen ei kuulu piereskely ym., mutta maskuliinisuus ei kärsi niistä samalla tavalla kuin feminiinisyys.

Ehkä ei, mutta henkilökohtainen karisma kärsii kyllä, ja sehän tunnetusti on miehille tärkeämpää naismaailmassa menestymiseen, kuin päin vastoin. Voin kuvitella kuinka helposti sikailusta huomauttava nainen saisi nalkuttajan maineen tuollaisen miehen kanssa, joka olettaa epähygieenisyyden ja piereskelyn yms. kuuluvan "miehiseen identiteettiin" ja olevan siten hyväksyttävää.

 

[JormaVeitikka]

Eikä synnytyssaliin änkeäminenkään välttämättä ole viisasta vaikka missaisi esikoisensa syntymän, jos naisen viehätysvoima ja feminiinisyys saa niistä kauhuista ikuisen miinuksen. Mikäpä olisi feminiinisempää, kuin synnyttäminen?

Kyllä naisen kaikenlainen fyysisyys en edelleen kauhistelun aihe.

Hieman kyynisesti voisi sanoa, että eihän kyseessä silloin olekaan enää nainen, vaan ÄITI...

Sitä paitsi sehän on tutkittu juttu, että isän seksihalut hiipuu lapsen syntymän jälkeen. Siihen on varmaan monia syitä, mutta akan rupsahtaminen ja seksuaalisen vetovoiman hiipuminen ei liene niistä vähäisimpiä.

Äläkä nyt ammu viestintuojaa.

Synnyttäminen on naisellista, mutta ei seksikästä. Synnyttäminen on tietyssä mielessä ihan tarkoituksella äärimmäisen epäseksikästä, koska isän ei nyt "kuulukaan" kiihottua akasta, vaan kiltisti tuoda perheelle ruokaa pöytään ja jättää akka rauhaan vauvansa kanssa toistaiseksi.

 

[Mestaritonttu]

Hieman kyynisesti voisi sanoa, että eihän kyseessä silloin olekaan enää nainen, vaan ÄITI...

Sitä paitsi sehän on tutkittu juttu, että isän seksihalut hiipuu lapsen syntymän jälkeen. Siihen on varmaan monia syitä, mutta akan rupsahtaminen ja seksuaalisen vetovoiman hiipuminen ei liene niistä vähäisimpiä.

Äläkä nyt ammu viestintuojaa.

Synnyttäminen on naisellista, mutta ei seksikästä. Synnyttäminen on tietyssä mielessä ihan tarkoituksella äärimmäisen epäseksikästä, koska isän ei nyt "kuulukaan" kiihottua akasta, vaan kiltisti tuoda perheelle ruokaa pöytään ja jättää akka rauhaan vauvansa kanssa toistaiseksi.

Mjoo, synnyttänyt akka jätetaan omaan rauhaansa kasvattamaan lapsi ja siirrytään seuraavan neitseellisen seksikkään ja puhtoisen jalkavaimon raskauttamiseen? Hieman kyynisesti arvailtuna tietenkin.

 

[Sparru]

Onhan se nyt naurettavaa kuvitella, että epähaluttavuus ei jotenkin koskis miehiä. Aivan samalla tavalla "arkeistuminen" koskettaa molempia osapuolia. Jos se nainen pyörii kämpillä aina alasti ja pieree sadan desibelin voimalla niin luonnollisesti se vie seksuaalisuutta pois. Samanlailla se pieruverkkareissa makoileva jätkä joka kittaa kaljaa, röyhtäilee ja pieree, ei varmasti saa naisen alapäässä mitään muuta reaktiota kuin kuivumista, ja yllättäen se työpaikan Raimo saattaakin alkaa vaikuttamaan mielenkiintoisemmalta tapaukselta kun hänet näkee aina ykköset päällä viimeisen päälle laitettuna.

Siinä on vaan se suuri ongelma ettei kukaan halua elää arkeansa aina "uuden suhteen" tilassa jolloin ei uskalla edes pieraista jos toinen on sadan metrin läheisyydellä. Ei sellaista kukaan jaksa kauaa, mutta samanaikaisesti ei pitäis antaa liikaa repsahtaa. Se mitä sit kannattais tehdä on vaikea sanoa, mutta asiaan varmasti ainakin auttaa se, ettei nyt ihan överisti sikaile ja tekee aikaa siihen arjen keskelle olla toisen kanssa vähän hienommin, käy vaikka ulkona syömässä ja panostaa asioihin, vähän kuin simuloisi sitä suhteen alkua.

 

[JormaVeitikka]

Mjoo, synnyttänyt akka jätetaan omaan rauhaansa kasvattamaan lapsi ja siirrytään seuraavan neitseellisen seksikkään ja puhtoisen jalkavaimon raskauttamiseen? Hieman kyynisesti arvailtuna tietenkin.

Kuten sanoin, niin tuoreen isän sukupuolivietti heikkenee, ja ilmeisesti se heikkenee jossain määrin suhteessa kaikkiin naisiin, eikä pelkästään lapsen äitiin.

Mutta toisaalta evoluutiobiologian kannalta miehelle voi olla ihan eduksi, että siirtyisikin seuraavan seksikkään ja puhtoisen naisen siittäjäksi, jos oletetaan että tuo ruokaa pöytään myös edelliselle perheelle, tai sen perheen toimeentulo on muuten turvattu. Vähän monitahoinen juttu tämä.

Mutta alkuperäinen pointti siis oli, että synnyttäminen kyllä tekee seksielämälle hallaa, mikä nyt ei liene mikään suuri "uutinen" kenellekään, ei ainakaan pitäisi olla... Ja synnytyksen todistaminen omin silmin tuskin auttaa asiaa yhtään, mutta voi toki muussa mielessä olla ihan antoisa kokemus.

 

[Mestaritonttu]

Kuten sanoin, niin tuoreen isän sukupuolivietti heikkenee, ja ilmeisesti se heikkenee jossain määrin suhteessa kaikkiin naisiin, eikä pelkästään lapsen äitiin.

Tutkittu juttuhan tuo on, vieraidenkin lasten kanssa ajan viettäminen laskee miehen testosteronitasoa, vähemmän aggressiivisten isien lapsilla on paremmat mahdollisuudet selviytyä. Näkeehän testopiikin vaikutuksen koomisesti esimerkiksi ukkometsoissa, niistä tulee soidinaikaan raivohulluja.

 

[Kan Dee Dokata]

En tiedä miten hyvin se kuvaa miesten ajatusmaailmaa yleensä, mutta ainakin täällä kirjoittavilla miehillä tuntuu kyllä olevan äärimmäisen negatiivinen kuva naisista ja parisuhteista

Se tulee ihan kokemuksesta. Näin neljääkymppiä lähennellessä, ja useamman pitkän suhteen läpikäyneenä siihen hevonpaskan määrään kyllästyy lopulta totaalisesti.

 

[Jurppii]

Se tulee ihan kokemuksesta. Näin neljääkymppiä lähennellessä, ja useamman pitkän suhteen läpikäyneenä siihen hevonpaskan määrään kyllästyy lopulta totaalisesti.

YMMV. Olen itse kokenut homman niin päin, että jokainen uusi parisuhde on ollut entistä parempi kun niitä pitkiä itsellänikin nelisen kappaletta on takana. Toisin sanoen, jokainen ero on mahdollisuus ja ainakin itsevarmuus, itsetietoisuus ja valinnanvara ovat lisääntyneet kun on pojasta kasvanut nuoren kautta mieheksi.

 

[Kan Dee Dokata]

YMMV. Olen itse kokenut homman niin päin, että jokainen uusi parisuhde on ollut entistä parempi kun niitä pitkiä itsellänikin nelisen kappaletta on takana. Toisin sanoen, jokainen ero on mahdollisuus ja ainakin itsevarmuus, itsetietoisuus ja valinnanvara ovat lisääntyneet kun on pojasta kasvanut nuoren kautta mieheksi.

Tästähän en ole ollenkaan eri mieltä. Se ei kuitenkaan kovin pitkälle auta, jos se toinen puoli ei osoittaudu samanlaista henkistä kasvua vaalivaksi henkilöksi. Parisuhteeseen tarvitaan kaksi aikuista. Tällaiset tapaukset eivät toisaalta nykyään omassa kelkassani kauan enää pysykään, koska - kuten sinäkin - oma itsevarmuus ja itsetietoisuus on kokemuksen myötä kasvanut.

Mitä pidemmälle etenen, sen vakuuttuneemmaksi tulen, että nykymallinen parisuhdeihanne on epärealistinen kummajainen ihmiskunnan historiassa, jonka lopputuotoksena on lähinnä lopulta toisiinsa vittuuntuneita ihmisiä.

En kovin montaa sormea saa pystyyn, kun luettelen ympärillä "toimivia" onnellisia parisuhteita. Nekin, jotka ovat pystyssä, ovat sitä ainoastaan siksi, että mies on alistunut täysin ovimatoksi pirttihirmunsa alle. Näissä suhteissa pysytään lähinnä "pakosta".

Parisuhteet toimivat ehkä parhaimmin niin, että ne näkee erilaisina elämänvaihesuhteina, joissa kussakin elämänvaiheessa on joku henkilö parempi yhteiseen matkaan kuin toinen. Sen jälkeen matka jatkuu yksin tai jonkun muun kanssa, jossa yhteisymmärrys on syvempää... kunnes taas ei ole.

En ainakaan itse enää näe mitään itseisarvoa siinä, että homman pitäisi kestää hautaan asti. Masentava ajatus jo lähtökohtaisesti, joka periaatteena varmasti jo itsessäänkin epärealististen odotusten kautta on tuhonnut monta suhdetta.

 

[Jurppii]

Tästähän en ole ollenkaan eri mieltä. Se ei kuitenkaan kovin pitkälle auta, jos se toinen puoli ei osoittaudu samanlaista henkistä kasvua vaalivaksi henkilöksi. Parisuhteeseen tarvitaan kaksi aikuista. Tällaiset tapaukset eivät toisaalta nykyään omassa kelkassani kauan enää pysykään, koska - kuten sinäkin - oma itsevarmuus ja itsetietoisuus on kokemuksen myötä kasvanut.

Mitä pidemmälle etenen, sen vakuuttuneemmaksi tulen, että nykymallinen parisuhdeihanne on epärealistinen kummajainen ihmiskunnan historiassa, jonka lopputuotoksena on lähinnä lopulta toisiinsa vittuuntuneita ihmisiä.

En kovin montaa sormea saa pystyyn, kun luettelen ympärillä "toimivia" onnellisia parisuhteita. Nekin, jotka ovat pystyssä, ovat sitä ainoastaan siksi, että mies on alistunut täysin ovimatoksi pirttihirmunsa alle. Näissä suhteissa pysytään lähinnä "pakosta".

Parisuhteet toimivat ehkä parhaimmin niin, että ne näkee erilaisina elämänvaihesuhteina, joissa kussakin elämänvaiheessa on joku henkilö parempi yhteiseen matkaan kuin toinen. Sen jälkeen matka jatkuu yksin tai jonkun muun kanssa, jossa yhteisymmärrys on syvempää... kunnes taas ei ole.

En ainakaan itse enää näe mitään itseisarvoa siinä, että homman pitäisi kestää hautaan asti. Masentava ajatus jo lähtökohtaisesti, joka periaatteena varmasti jo itsessäänkin epärealististen odotusten kautta on tuhonnut monta suhdetta.

Hyviä ajatuksia kyllä tuossa koko parisuhteen luonteesta nykymaailmassa. Itselläni on varmaan käynyt tuuri siinä mielessä, että kaikki suhteet on voinut jättää menneisyyteen ihan positiivisina juttuina ja kaikkien pitempien suhteiden kanssa olen väleissä ja moikataan ja jutellaan jos tavataan. Tavallaan voisin juuri ajatella, että ne ovat kaikki olleet osia sitä elämän mittaista matkaa ja ihan hyviä osia niin kauan kuin kestivät. Tietysti ero sattuu, oli itse kumpi osapuoli tahansa. Varmaan tuota menoa on parantanut se, että olen pariutunut aika vahvasti "kuplan" sisällä ja kaikki pitempiaikaiset juttuni ovat nykyisin maistereita tai tohtoreita. Mitään varsinaisia hörhöjä ei joukkoon ole mahtunut. Sitä aika nopeasti tuudittautuu varmaan vääränlaiseen toidellisuuteen kun jotain hoitsua deittaillessa aikoinaan tajusin, että kaikki suomalaiset eivät todellakaan osaa englantia niin, että tulisivat keskustelussa sillä toimeen. Yritä nyt siinä sitten sellaisen kanssa elää kun monet kavereista ei suomea puhu.

 

[JormaVeitikka]

Se tulee ihan kokemuksesta. Näin neljääkymppiä lähennellessä, ja useamman pitkän suhteen läpikäyneenä siihen hevonpaskan määrään kyllästyy lopulta totaalisesti.

Testosteronin erityksen hiipuminen käy hyvin yksi yhteen ikääntymisen ja hevonpaskaan kyllästymisen kanssa, mikä nyt tavallaan on ihan siunauskin.

Itselläni on ikäisekseni edelleen ihan vilkas hormonitoiminta ja pimppiä tekee edelleen mieli, mutta eron silti huomaa menneeseen. Enää ei ole tarvetta saada pippeliä työnnettyä jokaiseen aidanrakoon, ja osaa nauttia myös siitä, että voi rentoutua yksin kotona tai harrastusten parissa ilman että tarvitsee koko ajan olla jotain naisia pelaamassa ja päätä seinään hakkaamassa niiden kanssa.

On myös käynyt ilmeiseksi, ettei mitään "sielunkumppania" ole olemassakaan.

 

[Qllervo]

Elämääni aiheuttaa ahdistusta ja pettymystä tällä hetkellä suunnattomasti se, että vaimo on lihonut viimeisen parin vuoden aikana parikymmentä kiloa, eikä lihomiselle näy loppua. Olen hienovaraisesti yrittänyt viestittää, että hoikempana olisi helpompaa, mutta ilmeisesti olen ollut liian hienovarainen, koska asiantila vain pahenee.

Seurustellessa ja vielä naimisiin mennessäkin vaimo oli mallinmitoissa. Kyseessä oli todella kuuma pakkaus, ja yritin saada häntä toisinaan kiusallani lähettämään alastonkuviaan johonkin miestenlehteen tms. (Sen verran huonolla itsetunnolla olen varmaan varustettu, että olisin lähettänyt, jos hän olisi suostunut, sillä hiveleehän se itsetuntoa seurustella sellaisen kanssa, jonka perään kaikki kuolaavat.) Vielä ensimmäisen lapsen syntymänkin jälkeen hän piti itsestään huolta, ja tuntemattomien treffikutsuja sateli, mutta toisen lapsen jälkeen hän vain jotenkin lopetti vartalostaan huolehtimisen. Sen sijaan, että raskauskilot olisivat lähteneet, niitä tuli ja tulee vain lisää.

Tähän liittyy tietenkin puolestaan seksin määrän merkittävä väheneminen. Hän kyllä yhä antaa pillua, mutta se menee lähinnä sarjaan ”aviollisen velvollisuuden täyttäminen”. Nyt edellisestä kerrasta on kuukausi. Enää moneen vuoteen hän ei ole osoittanut himoitsevansa minua esim. tarttumalla munasta tai suutelemalla intohimoisesti, edes seksin aikana. Lisäksi, olen sanonut hänelle, että nuolen mielelläni pillua vaikka joka päivä, ja ehdotinkin sitä vielä viime vuoteen asti useamman kerran viikossa, mutta hän tarttui/tarttuu tarjoukseen ehkä noin kerran kuukaudessa.

Tästä kaikesta on seurannut se, että minäkään en enää halua häntä seksuaalisesti. Lähtötilanne oli niin kuuma, että ensimmäiset kymmenen liikakiloa eivät vielä latistaneet haluja, vaan lääpin häntä ja kehuin hänen ulkonäköään useita kertoja päivässä, kuten aiemminkin, mutta nykyisin tuntuu, että entinen seksiunelma on vain pelkkää mahaa ja reittä. No, kyllä se pillu puutteessa elävälle monogamistille silti maistuu silloin, kun sitä on tarjolla.

Tilanne tuntuu kuitenkin täydeltä vankilalta. Tunnen oloni petetyksi. Aloin seurustella ja menin naimisiin seksijumalattaren kanssa, mutta nyt samassa talossa lihoo möhkäle, jota lihominen ei tunnu lainkaan haittaavan, ja joka ei ole osoittanut haluavansa minua useaan vuoteen. Voiko toiselle vain sanoa päin naamaa, että laihduttaisit? Tai, että minua ahdistaa, kun olet päästänyt itsesi tuohon kuntoon? Miten se tehdään niin, että ei loukkaa toista ja saa samalla niskaansa syyllistystä siitä, että yrittää muokata toista mieleisekseen? Vai pitääkö tilanteesta vain kärsiä siihen saakka, että lapset ovat tarpeeksi isoja, ja voi lähteä itsekin etsimään onneaan jostain muualta (mikäli eturauhassyöpä ei ole vuosia puutteessa elänyttä miestä siihen mennessä korjannut)? Vaikka tunnen itseni petetyksi, niin pettäminen ei ole ratkaisu jo pelkästään siitä syystä, että en ole sellainen ihminen, joka pystyy pelkkään seksisuhteeseen kenenkään kanssa. Ei tässä toisaalta tekisi mieli elää suurta osaa elämästään runkkarinakaan. Vaimon lihominen ja seksinpuute aiheuttaa elämään kuitenkin ihan turhaa aggressiota ja kireyttä, joka heijastuu kaikkeen. Lapsillekaan ei osaa olla niin lempeä, kun parisuhde tekee tyytymättömäksi. Kateellisena katson joidenkin tuttujen vaimoja, jotka ovat säilyttäneet pantavuutensa, vaikka kantavat esim. perheidensä kotitöistä paljon suuremman vastuun kuin oma vaimoni. Siitä, että aika ei riittäisi muuhun kuin kodinhoitamiseen ei todellakaan ole meidän tapauksessa kyse.

Ei tunnu hyvältä elää elämäänsä muistellen mennyttä onnea ja haaveillen tulevasta, mutta mitä tässä voisi muuta tehdä? Onko siellä joku, joka olisi joskus ollut samassa tilanteessa, tai muuten osaisi antaa viisaita neuvoja tilanteeseen? Tiedän, että jos kirjoittaisin tämän naisvaltaiselle palstalle, saisin niskaani kliseillä kuorrutetun syyteryöpyn pinnallisuudesta jne. Pinnallinen tai ei, haluaisin ennen kaikkea olla onnellinen ja rehellinen.

 

[spede]

Voiko toiselle vain sanoa päin naamaa, että laihduttaisit? Tai, että minua ahdistaa, kun olet päästänyt itsesi tuohon kuntoon? Miten se tehdään niin, että ei loukkaa toista ja saa samalla niskaansa syyllistystä siitä, että yrittää muokata toista mieleisekseen?

Harvoin on mitään virkaa vihjailuilla tai kehotuksilla. Painonpudotus lähtee aina henkilöstä itsestään ja henkilön tarvitsee itse olla motivoitunut siihen. Jutella kannattaa terveys-kärjellä, sillä jos nainen haistaa sen todellisen syyn, minkä takia otat asian esille, niin se ovi puhua tuosta saattaa hyvin sulkeutua iäksi.

Voit tietysti yrittää edistää terveellisiä elämäntapoja vaikka raahaamalla akkaa jonkun uuden, yhteisen harrastuksen pariin ja laittamalla terveellistä ruokaa jne.

Ruokaan on helppo myös haudata ongelmia muilla elämän osa-alueilla.

 

[idkf]

Elämääni aiheuttaa ahdistusta ja pettymystä tällä hetkellä suunnattomasti se, että vaimo on lihonut viimeisen parin vuoden aikana parikymmentä kiloa, eikä lihomiselle näy loppua. Olen hienovaraisesti yrittänyt viestittää, että hoikempana olisi helpompaa, mutta ilmeisesti olen ollut liian hienovarainen, koska asiantila vain pahenee.

Seurustellessa ja vielä naimisiin mennessäkin vaimo oli mallinmitoissa. Kyseessä oli todella kuuma pakkaus, ja yritin saada häntä toisinaan kiusallani lähettämään alastonkuviaan johonkin miestenlehteen tms. (Sen verran huonolla itsetunnolla olen varmaan varustettu, että olisin lähettänyt, jos hän olisi suostunut, sillä hiveleehän se itsetuntoa seurustella sellaisen kanssa, jonka perään kaikki kuolaavat.) Vielä ensimmäisen lapsen syntymänkin jälkeen hän piti itsestään huolta, ja tuntemattomien treffikutsuja sateli, mutta toisen lapsen jälkeen hän vain jotenkin lopetti vartalostaan huolehtimisen. Sen sijaan, että raskauskilot olisivat lähteneet, niitä tuli ja tulee vain lisää.

Tähän liittyy tietenkin puolestaan seksin määrän merkittävä väheneminen. Hän kyllä yhä antaa pillua, mutta se menee lähinnä sarjaan ”aviollisen velvollisuuden täyttäminen”. Nyt edellisestä kerrasta on kuukausi. Enää moneen vuoteen hän ei ole osoittanut himoitsevansa minua esim. tarttumalla munasta tai suutelemalla intohimoisesti, edes seksin aikana. Lisäksi, olen sanonut hänelle, että nuolen mielelläni pillua vaikka joka päivä, ja ehdotinkin sitä vielä viime vuoteen asti useamman kerran viikossa, mutta hän tarttui/tarttuu tarjoukseen ehkä noin kerran kuukaudessa.

Tästä kaikesta on seurannut se, että minäkään en enää halua häntä seksuaalisesti. Lähtötilanne oli niin kuuma, että ensimmäiset kymmenen liikakiloa eivät vielä latistaneet haluja, vaan lääpin häntä ja kehuin hänen ulkonäköään useita kertoja päivässä, kuten aiemminkin, mutta nykyisin tuntuu, että entinen seksiunelma on vain pelkkää mahaa ja reittä. No, kyllä se pillu puutteessa elävälle monogamistille silti maistuu silloin, kun sitä on tarjolla.

Tilanne tuntuu kuitenkin täydeltä vankilalta. Tunnen oloni petetyksi. Aloin seurustella ja menin naimisiin seksijumalattaren kanssa, mutta nyt samassa talossa lihoo möhkäle, jota lihominen ei tunnu lainkaan haittaavan, ja joka ei ole osoittanut haluavansa minua useaan vuoteen. Voiko toiselle vain sanoa päin naamaa, että laihduttaisit? Tai, että minua ahdistaa, kun olet päästänyt itsesi tuohon kuntoon? Miten se tehdään niin, että ei loukkaa toista ja saa samalla niskaansa syyllistystä siitä, että yrittää muokata toista mieleisekseen? Vai pitääkö tilanteesta vain kärsiä siihen saakka, että lapset ovat tarpeeksi isoja, ja voi lähteä itsekin etsimään onneaan jostain muualta (mikäli eturauhassyöpä ei ole vuosia puutteessa elänyttä miestä siihen mennessä korjannut)? Vaikka tunnen itseni petetyksi, niin pettäminen ei ole ratkaisu jo pelkästään siitä syystä, että en ole sellainen ihminen, joka pystyy pelkkään seksisuhteeseen kenenkään kanssa. Ei tässä toisaalta tekisi mieli elää suurta osaa elämästään runkkarinakaan. Vaimon lihominen ja seksinpuute aiheuttaa elämään kuitenkin ihan turhaa aggressiota ja kireyttä, joka heijastuu kaikkeen. Lapsillekaan ei osaa olla niin lempeä, kun parisuhde tekee tyytymättömäksi. Kateellisena katson joidenkin tuttujen vaimoja, jotka ovat säilyttäneet pantavuutensa, vaikka kantavat esim. perheidensä kotitöistä paljon suuremman vastuun kuin oma vaimoni. Siitä, että aika ei riittäisi muuhun kuin kodinhoitamiseen ei todellakaan ole meidän tapauksessa kyse.

Ei tunnu hyvältä elää elämäänsä muistellen mennyttä onnea ja haaveillen tulevasta, mutta mitä tässä voisi muuta tehdä? Onko siellä joku, joka olisi joskus ollut samassa tilanteessa, tai muuten osaisi antaa viisaita neuvoja tilanteeseen? Tiedän, että jos kirjoittaisin tämän naisvaltaiselle palstalle, saisin niskaani kliseillä kuorrutetun syyteryöpyn pinnallisuudesta jne. Pinnallinen tai ei, haluaisin ennen kaikkea olla onnellinen ja rehellinen.

Kokemusta ei ole noin pitkästä suhteesta tai tilanteista lasten saamisen jälkeen mutta muutama asia, minkä olen omasta suhteesta huomannut:

- Usein joutuu itse olemaan se kuka tekee aloitteen ja lähtee ratkomaan ongelmia. Monessa tapauksessa nainen on tiedostanut ongelmien olemassaolon, mutta ei jostain syystä saa tehtyä niille mitään ja täytyy itse olla se kenen kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys riittää ja saa kipinän alulle. Kun homman vain saa liikkeelle, niin nainen kyllä usein on hyvä työjuhta ja suoriutuu.

- Vaimolla on tuossa todennäköisesti ongelmia ja voi olla jossain määrin masentunut ja elämäänsä kyllästynyt, josta seuraa se, että laiminlyö myöskin sinua ja tilanne on sinulle epäreilu. Vääryyden kokemuksen tunnetta voi helpottaa se, että tuskin vaimosikaan elämä kovin hehkeää on ilman seksuaalisuutta, ja todennäköisesti tiedostaa ja kokee huonoa omaatuntoa asiasta.

- Itse näkisin parhaana keinona vetää henkeä ja venyttää omaa kärsivällisyyttä, että saa kysyttyä ystävälliseen sävyyn, että miten menee ja onko kaikki kunnossa kun vaikuttaa, että ei kiinnosta enää pitää itsestään huolta ja vaikuttaa alakuloiselta(jos vaikuttaa) jne. Vituttaahan se varmasti, kun tavallaan on se syytön osapuoli, mutta tuolta niitä ongelmakohtia voisi yrittää onkia.


Hassua kyllä, mutta tuntuu että monesti naiset lopettavat "oman" ajattelemisen ja elämisen perheen perustamisen yhteydessä ja lopettavat ajattelemasta, että ovat yksilöitä perheen sisällä ja perhe ei menesty jos yksilöt eivät kehitä itseään. Saattavat kuvitella uhrautuvansa perheen eteen, mutta todellisuus on usein, että tuon seurauksena samalla ampuvat itsensä lisäksi myös miestä ja lopulta koko perhettä polveen vaikka alkuperäinen ajatus oli ihan toinen.

 

[idkf]

Jutella kannattaa terveys-kärjellä, sillä jos nainen haistaa sen todellisen syyn, minkä takia otat asian esille, niin se ovi puhua tuosta saattaa hyvin sulkeutua iäksi.

Joo tarkkana tosiaan täytyy olla, ettei anna kuvaa, että ongelmana on ensisijaisesti reiän tulon loppuminen sinulle vaan hänen hyvinvointinsa ylipäätänsä. Toki varmasti saattaa kysyä, että onko tässä nyt taustalla se, että et saa tuheroa niin minusta tuohon voi rehellisesti myöntää, että se on tuskallinen sivuvaikutus sinulle, mutta kyllä sinulla lähtökohtaisesti kiinnostaa onko vaimolla kaikki ok(jos kiinnostaa siis).

Ylipäätänsä itse olen usein huomannut, että ei nainen yleensä noissa ole sokea ja näkee noiden läpi, eri asia sanooko ääneen.

 

[vilkas]

Jaa...a. Miten neuvoa juttelemaan? Jos vihjaaminen tai terveydellisyyteen vetoaminen ei tuota toivottua tulosta, niin melkein väistämättä sinun pitää mennä itse asiaan, mutta tee se toisesta välittäen.

Älä syyllistä. Nyt vaimosi on lihonut ja punkka ei heilu enää entiseen tahtiin. Seksin väheneminen kuuluu asiaan kun lapsia on kaksi. Samalla elämä menee helposti rutiinien pyörittämiseen.

Juttele välittäen vaimosi kanssa ja kerro että sinua pelottaa. Voit kertoa että olet ollut ylpeä siitä, että te ette ole olleet sellainen suomalainen peruspari, vaan intohimoinen timantti, jota muut mammat ja papat ovat vain voineet kadehtia. Ja että sinua pelottaa, että jos ette pidä yhdessä huolta toisitanne, niin että te heräätte joskus vuosien päästä siihen, että molemmat olette huonokuntoisia ja vaisuja pulleroita, joiden elämä on harmaata tasaisuutta. Kerro, että vaikka te olette lapsiperhe ja rakastat lapsiasi, niin haluat kovaa taistella myös sen puolesta että vanhemmuudesta huolimatta olisitte vielä nuoria mahdollisimman potkään.

Saattaa mennä siihen, että vaimosi alkaa kysyä vaikeita kysymyksiä, mutta niihin vastaaminen voi olla helpompaa nyt, kuin viiden vuoden päästä.

 

[anonyymi]

Annat joululahjaksi askelmittarin nii eiköhän siitä jotain juttelua saada aikaiseksi...