Parisuhteen kiemurat

[taski]

No 12-15v rouvaa vanhempi tämäkin kaveri on, mutta ei kyllä mikään setämies.

Itselläni oli aikomus että esitän asian niin että hänen on tehtävä nyt valinta ja sitouduttava siihen. Katsotaan mihin se johtaa, mutta seuraavaa "tilaisuutta" en enää anna ja jos vielä jää jostain vastaavasta millään tapaa kiinni niin suhde on loppu. Tiedän kyllä että silloin joudun miettimään todennäköisesti ainakin kuukausia, ellen vuosia että häärääkö hän vieläkin selän takana jotakin. Kuten sanottua puheet eivät ihan hirveästi enää tässä kohtaa paina vaan kyllä teoilla on osoitettava olevansa tosissaan jos hän haluaa kanssani jatkaa.

Edit1: Tätä siis pohdin, mutta edelleen olen sitä mieltä että en voi pakottaa toista mihinkään vaan ne havainnot on tultava omasta itsestä.
Edit2: Mielenkiintoinen nyanssi on sekin että rouva kosi minua jokunen kuukausi takaperin. Sekin saa aika uuden merkityksen tällaisessa yhteydessä ja mieleen tulee että onko tämä nyt ollut joku hätähuuto tai paniikkiratkaisu ja onko silloin ollut jo jotain ihmeellistä meneillään.

 

[aukusti]

Hän saa mieheltä jotain mitä sinulta ei saa. Selvä pettämistapaus. Ei kukaan selväjärkinen riskeeraa omaa parisuhdetta jonkun "uuden" tuttavuuden kanssa ja laita toista miestä oman miehen edelle. Pitäisi hälytyskellot soida vähemmästäkin.

Saa varmaankin sen, ettei tarvitse mustasukkaisen kanssa vängätä samasta asiasta viikkotolkulla joka päivä.

 

[Ile_26]

Sinähän voisit varmaan kysellä tulisiko se Teppo käymään teillä vaikka grillaamassa, ja jos ei niin miksi ei. Vaikea on minunkin uskoa että joku muu voi suhtautua vastakkaiseen sukupuoleen kaverina, mutta toisaalta hyvähän se olisi nyky yhteiskunnassa osata ajatella ihminen ihmisenä eikä pelkkänä vittuna/kyrpänä.

Ja kyllä, se suhteenne voi kaatua tuohon sinun asenteeseesi. Onhan rouvasi ollut avoin ja kertonut missä ollut ja minne on menossa. Oikeasti tilanne voi olla pelkkä kaveeraaminen ja siihen ei skitsoilu pettämisestä auta.

Tommosten ehtojen asettaminen on ihan tuhoon tuomittu tie.

 

[taski]

Minulla on taas sellainen tunne että mitä ystävällisempi ja ymmärtäväisempi olen niin sitä pahemmaksi tilanne menee.
Jos siihen päädytään että hän tapaa tätä miestä edelleen, niin toki aion häneen tutustua. En kyllä keksi mitään tilannetta missä tapaaminen ei olisi mahdollista. Oli kyseessä pelkkä kaveeraus tai ei. Sehän olisi täysin selvä juttu että jos tapaamista ei voisi järjestää niin jotain "hämärää" silloin on taustalla. Tuskin kukaan fiksu ihminen itseään sillä tapaa pussiin pelaa.

Saa varmaankin sen, ettei tarvitse mustasukkaisen kanssa vängätä samasta asiasta viikkotolkulla joka päivä.

Olisiko hyviä neuvoja mistä erottaa sairaalloinen mustasukkaisuus terveestä mustasukkaisuudesta. Ja ennen kaikkea mihin vedetään raja mikä on "normaalia" toimintaa parisuhteessa ja mikä menee rajan yli?
En haluaisi itse jatkaa "löysässä hirressä". Jos mitään hälyytysmerkkejä ei olisi, niin ei tässä mitään ongelmaa olisikaan vaan rouva saisi ihan vapaasti kaveerata kenen kanssa tahtoo.

 

[Ile_26]

Asettamalla ehtoja oletat hänen muuttavan käytöstään sinun ehtojesi mukaan ja olemalla ystävällinen/ymmärtäväinen oletat hänen muuttavan käytöstäsi sinun tunteidesi mukaan.

Kumpikaan ei oikein toimi.

Jos nyt olet jo kertonut mielipiteesi niin parasta mitä voit tehdä antaa emäntäsi tehdä itse ne päätökset ja luotat siihen ettei mitään pettämistä tapahdu. Olet kiva oma itsesi.

 

[Rullis]

No 12-15v rouvaa vanhempi tämäkin kaveri on, mutta ei kyllä mikään setämies.

Itselläni oli aikomus että esitän asian niin että hänen on tehtävä nyt valinta ja sitouduttava siihen. Katsotaan mihin se johtaa, mutta seuraavaa "tilaisuutta" en enää anna ja jos vielä jää jostain vastaavasta millään tapaa kiinni niin suhde on loppu. Tiedän kyllä että silloin joudun miettimään todennäköisesti ainakin kuukausia, ellen vuosia että häärääkö hän vieläkin selän takana jotakin. Kuten sanottua puheet eivät ihan hirveästi enää tässä kohtaa paina vaan kyllä teoilla on osoitettava olevansa tosissaan jos hän haluaa kanssani jatkaa.

Edit: Mielenkiintoinen nyanssi on sekin että rouva kosi minua jokunen kuukausi takaperin. Sekin saa aika uuden merkityksen tällaisessa yhteydessä ja mieleen tulee että onko tämä nyt ollut joku hätähuuto tai paniikkiratkaisu ja onko silloin ollut jo jotain ihmeellistä meneillään.

Haiskahtaa aika raskas mustasukkaisuus noista sun kirjoituksista. Sillä ei edes ole merkitystä oletko oikeassa asian kanssa, lopputulos on sama. Jos tavoitteena on pitää tämä nykyinen suhde kunnossa suosittelen psykiatrilla käyntiä ja/tai parisuhdeterapiaa. Nimittäin tämä skenaario päättyy 3 eri tavalla:

1) Naisesi on ihastunut tähän uuteen mieheen ja teidän suhde päättyy.
2) Naisesi on saannut juuri hänelle mieleisen ystävyyssuhteen ja kokee, ettei hän saa itse valita ystäviään ja mustasukkaisuutesi tukahduttaa suhteesi.
3) Annat naisellesi tilaa, tutustut itse tähän uuteen mieheen.

 

[Salmonsnake]

No 12-15v rouvaa vanhempi tämäkin kaveri on, mutta ei kyllä mikään setämies.

Itselläni oli aikomus että esitän asian niin että hänen on tehtävä nyt valinta ja sitouduttava siihen. Katsotaan mihin se johtaa, mutta seuraavaa "tilaisuutta" en enää anna ja jos vielä jää jostain vastaavasta millään tapaa kiinni niin suhde on loppu. Tiedän kyllä että silloin joudun miettimään todennäköisesti ainakin kuukausia, ellen vuosia että häärääkö hän vieläkin selän takana jotakin. Kuten sanottua puheet eivät ihan hirveästi enää tässä kohtaa paina vaan kyllä teoilla on osoitettava olevansa tosissaan jos hän haluaa kanssani jatkaa.

Edit: Mielenkiintoinen nyanssi on sekin että rouva kosi minua jokunen kuukausi takaperin. Sekin saa aika uuden merkityksen tällaisessa yhteydessä ja mieleen tulee että onko tämä nyt ollut joku hätähuuto tai paniikkiratkaisu ja onko silloin ollut jo jotain ihmeellistä meneillään.

Niin kuin tuossa aikaisemmin joku sanoikin, niin vaikea pelkästään yhden näkökulman varassa mitään sanoa. Jotenkin en usko kuitenkaan, että siellä nussimassa käydään. Kun noin avoimesti kertoo asiasta. Mutta jos sinun kanssa juttelun jälkeen on käynyt vielä useammin kylässä, niin jokin siinä miehessä nyt kiehtoo kuitenkin niin paljon että riskeeraa mieluummin suhteen sinuun. Eli eipä tuo kovin hyvältä kuulosta. Tai on ainakin hyvin epäkohteliasta ja ajattelematonta sinua kohtaan.

Voihan se silti olla jotain uuden ystävyyden ihanuutta, mutta pitäisi ottaa myös sinut huomioon. Ja pelkästään nyt saatujen tietojen valossa itsekin epäilisin, että vielä jossain vaiheessa voisi olla muutakin kuin ystävyyttä.

 

[taski]

Tuo yllä ehdotettu parisuhdeterapia voisi olla kyllä ihan hyvä ajatus. Olisi ehkä järkevä keskustella "neutraalin" tahon kanssa ja siinä voisi ehkä molemmat osata ajatella toisen kantilta asioita paremmin.

Parhaassa tapauksessahan rouva ei vain ymmärrä kuinka ikävältä tämä minusta tuntuu ja sen takia toimii kuten toimii. Jos nyt näin toiveikkaasti ajatellaan.

 

[Leatherman]

Jotenkin en usko kuitenkaan, että siellä nussimassa käydään. Kun noin avoimesti kertoo asiasta.

Pitäisikö naisen sanoa että käy työmatkalla kun käykin Teppoa tapaamassa? Ei tuossa ole muuta vaihtoehtoa kuin avoimesti kertoa. Eli en laittaisi tuolle "kertoo avoimesti" mitään painoarvoa. Tuo menee jo selkeästi "gaslighting" puolelle, termin voi googlettaa.

Edelleenkin, kukaan hyvässä rakastavaisessa parisuhteessa ei todellakaan riskeerais omaa parisuhdetta uuden tuttavan takia, oli sitten kyse miehestä tai naisesta. Tuli jo selväksi että naisella on omia kavereita entuudestaan, niin miksi pitää uuden miehen luokse mennä alkoholia juomaan, varsinkin kun selkeästi se häiritsee toista osapuolta? Tässä tarinassa täyttyy niin monet punaset liput naisen puolelta. Ja minun mielestäni taski ei ole ollenkaan turhaan mustasukkainen tässä tilanteessa, vaan tuo on ihan normaalia oman selustan turvaamista.

 

[Salmonsnake]

Pitäisikö naisen sanoa että käy työmatkalla kun käykin Teppoa tapaamassa? Ei tuossa ole muuta vaihtoehtoa kuin avoimesti kertoa. Eli en laittaisi tuolle "kertoo avoimesti" mitään painoarvoa. Tuo menee jo selkeästi "gaslighting" puolelle, termin voi googlettaa.

Mä ajattelin tuota siltä näkökulmalta, että vielä ei ole mitään paneskelua tapahtunut ja sen takia halutaan/voidaan kertoa avoimesti käynneistä.

Olen ihan täysin samaa mieltä siitä, että parisuhteessa pitää kunnioittaa molempien näkökulmia ja toimia niiden pohjalta. Varsinkin jos kyseessä olisi "vain" ystävästä. Ei ne ystävät minnekään katoa, jos hetki pidettäisiin taukoa tapailusta asioiden selvittelyn ajaksi. Varsinkin, kun @taski ei ole käyttäytynyt mitenkään ylimustasukkaisesti vaan otti asian heti puheeksi.

 

[BongisKhan]

Haiskahtaa aika raskas mustasukkaisuus noista sun kirjoituksista. Sillä ei edes ole merkitystä oletko oikeassa asian kanssa, lopputulos on sama. Jos tavoitteena on pitää tämä nykyinen suhde kunnossa suosittelen psykiatrilla käyntiä ja/tai parisuhdeterapiaa. Nimittäin tämä skenaario päättyy 3 eri tavalla:

1) Naisesi on ihastunut tähän uuteen mieheen ja teidän suhde päättyy.
2) Naisesi on saannut juuri hänelle mieleisen ystävyyssuhteen ja kokee, ettei hän saa itse valita ystäviään ja mustasukkaisuutesi tukahduttaa suhteesi.
3) Annat naisellesi tilaa, tutustut itse tähän uuteen mieheen.

Oikeasti kyllä ihan sairasta miten pikkuhiljaa on saatu mielipidemuokattua "progressiiviset" ajattelemaan, että jos varattu nainen alkaa yhtäkkiä hengaamaan kahden kesken uuden ja vieraan sinkkumiehen kanssa, on ensisijaisesti sen kotiaisurin tehtävä hyväksyä tilanne ja hakeutua jopa psykiatrille, jos ei kantti kestä ja kyseessä on heti sairaalloinen mustasukkaisuus. Ei vittu

En sitten tiedä olenko itse vaan niin testomän ja armoitettu ykäsonni, mutta panemiseksi nuo "kaverisuhteet" naisten kanssa on lähes järjestään menneet, ennemmin tai myöhemmin. Varattuja ei ole lähtökohtaisesti ollut tapana panna, mutta siihenkin olisi ollut monesti ihan vaan "kaveripohjalta" tilaisuus.

Tämä toki värittää aika vahvasti omaa käsitystä (hetero-) miesten ja naisten välisten kahdenkeskisistä ystävyyssuhteista. Isommat kaveriporukat on toki hieman eri asia, tosin aikamoinen pariutumiskuhina niissäkin monesti on.

Eihän se varmasti mahdotonta ole, että tällaisia ystävyyssuhteita on ilman panemistakin. Omallakin puolisolla on useampi miespuolinen ystävä jo vuosien takaa, joista monista on tullut itsellekin ystäviä. Kyllä minä silti lähtökohtaisesti aika epäileväisesti suhtautuisin, jos puoliso yhtäkkiä alkaisi hengata edes noiden vanhempien kavereiden kanssa kahdestaan tosi paljon heidän kämpillään, jostain random Tepoista nyt puhumattakaan. Kutsukaa vaan mustasukkaiseksi tai vanhanaikaiseksi.

 

[Leatherman]

Mä ajattelin tuota siltä näkökulmalta, että vielä ei ole mitään paneskelua tapahtunut ja sen takia halutaan/voidaan kertoa avoimesti käynneistä.

Käyntikertojen perusteella jotain selvästi tapahtuu kun kerta pitää olla kasvotusten eikä riitä että kaverin kanssa viestittelisi/soittelisi ja miksi kaveri ei sitten käy naisen kotona vaan pitää aina miehen luokse mennä. Lisäksi, nyt ei ole kyse mistään upeasta ystävyydestä joka olisi vuosikausia jatkunut vaan uudesta tapailusta.

Ihan rehellisesti sanottuna, en oikeasti keksi yhtään syytä miten tämä voisi olla harmiton tapaus. Ne ketkä täällä sanovat että taskin pitäisi mennä terapiaan, niin omasta mielestäni heidän itse pitäisi mennä terapiaan...

 

[Salmonsnake]

Käyntikertojen perusteella jotain selvästi tapahtuu kun kerta pitää olla kasvotusten eikä riitä että kaverin kanssa viestittelisi/soittelisi ja miksi kaveri ei sitten käy naisen kotona vaan pitää aina miehen luokse mennä. Lisäksi, nyt ei ole kyse mistään upeasta ystävyydestä joka olisi vuosikausia jatkunut vaan uudesta tapailusta.

Ihan rehellisesti sanottuna, en oikeasti keksi yhtään syytä miten tämä voisi olla harmiton tapaus.

Ei välttämättä harmiton ja saattaa (tai todennäköisesti jopa on) olla kyseessä jonkinlainen ihastus.

Itse voisin kuitenkin kuvitella saavani suhteen vielä kuntoon, jos siellä on käyty vaan hivelemässä omaatuntoa eikä kusivehkeitä. Mutta vaatii tosiaan molempien parisuhteen puolien tahdon tähän.

 

[taski]

Tähän suhteen kuntoon saamiseen itsekin tähtään ja mielestäni kaikin voimin olen tilannetta koittanut ymmärtäväisesti ja rakentavasti kehittää siihen suuntaan. Rouva on itku kurkussa (ja niin minäkin) kertonut kuinka ei missään tapauksessa riskeeraisi meidän parisuhdetta ja pitää siitä kaikin voimin kiinni, mutta tästä huolimatta jatkaa toimintaa. Kuten jo aiemmin totesin, sanat eivät tässä kohtaa enää riitä vaan mielestäni nyt on jo tekojen aika. Hän sanoo tahtovansa saada asiat raiteilleen, mutta konkreettisesti sen eteen ei ole tehty mitään.

Itse asetin reunaehdoksi silloin tapahtuneen jälkeen että jos nyt tapaavat niin ei nyt ainakaan kaksistaan siellä äijän kämpillä, ihan jo senkin takia että kumpikaan meistä ei oikeasti häntä tunne ja tuollainen kaveri voi tehdä ihan mitä tahansa kun sille päälle sattuu. Vaihtoehtoisesti voi olla totta kai mukava ja joviaali kaveri, mutta ei meistä sitä kumpikaan voi tässä kohtaa tietää. Silti siellä on pitänyt mennä kahteen otteeseen käymään tuon alkuinsidentin jälkeen, niin se ei vain minulle mahdu kaaliin että miksi. Tai siis mahtuu, mutta en oikeasti haluaisi myöntää sitä itselleni.

 

[CircleMaster]

Minulla on taas sellainen tunne että mitä ystävällisempi ja ymmärtäväisempi olen niin sitä pahemmaksi tilanne menee.
Jos siihen päädytään että hän tapaa tätä miestä edelleen, niin toki aion häneen tutustua. En kyllä keksi mitään tilannetta missä tapaaminen ei olisi mahdollista. Oli kyseessä pelkkä kaveeraus tai ei. Sehän olisi täysin selvä juttu että jos tapaamista ei voisi järjestää niin jotain "hämärää" silloin on taustalla. Tuskin kukaan fiksu ihminen itseään sillä tapaa pussiin pelaa.



Olisiko hyviä neuvoja mistä erottaa sairaalloinen mustasukkaisuus terveestä mustasukkaisuudesta. Ja ennen kaikkea mihin vedetään raja mikä on "normaalia" toimintaa parisuhteessa ja mikä menee rajan yli?
En haluaisi itse jatkaa "löysässä hirressä". Jos mitään hälyytysmerkkejä ei olisi, niin ei tässä mitään ongelmaa olisikaan vaan rouva saisi ihan vapaasti kaveerata kenen kanssa tahtoo.

Sairaalloista mustasukkaisuutta olisi jos pyrkisit kontrolloimaan puolisosi elämää ja ketä saa tavata, ja ilman mitään selkeää syytä suhtautuisit yleisen epäluuloisesti puolison ystäviin.

Tässä tilanteessa sinulla on kuitenkin täysin perusteltu syy olla epäluuloinen ja tuntea itsesi loukatuksi:

• Ensimmäinen tapaaminen selän takana epämääräisissä olosuhteissa. Valitettavasti se että joitain asioita kerrotaan avoimesti ei aina tarkoita että koko totuus olisi tullut ilmi.
• Puolisosi ei ole kiinnostunut hyvinvoinnistasi eikä kunnioita mielipidettäsi, vaikka myöntää toimineensa väärin
• "Ystävän" hakeminen uudesta miespuolisesta tuttavuudesta, ja tiheään toistuvat tapaamiset tämän kanssa orastavan kriisin keskellä kuulostavat omalla mittakaavallani jo henkisen tason pettämiseltä

Tapoja olla parisuhteessa on toki monenlaisia ja suhteen säännöt ovat lopulta aina asinaosaisten keskenään sovittava asia. Siksi ei ole olemassa mitään yleismaailmallista mallia mihin sinun pitäisi sopeutua esim. mustasukkaisuutta / epävarmuutta aiheuttavien asioiden suhteen. Toisaalta uudet tuttavuudet tai ystävät eivät yleensä aiheuta ylenmääräistä epäluuloa tai mustasukkaisuutta, jos parisuhteessa on toisen kunnioitus ja luottamus kunnossa, ja kumpikin on aidosti kiinnostunut kumppaninsa hyvinvoinnista.

Ehkä olisi hyvä itse miettiä minkälaisessa parisuhteessa haluat olla, ja missä voit hyvin, sekä mitä ja missä määrin olet valmis hyväksymään tai sietämään. Sitten keskustelu puolison kanssa löydättekö yhteisymmärryksen säännöistä jotka toimivat kummallekin.

 

[Cereal killah]

Jos pointtina olisi "ystävyys/kaveri"suhde, niin sitten häntä voisi nähdä silloin tällöin kun sattuu sopimaan kuvioihin, ja muina aikoina silloin tällöin jutella jonkun chatin kautta tms. On minullakin tyttöystävän ohella "paras ja luotetuin ystävä" nainen joka on loppupeleissä myös exä vuosien takaa, mutta koska parisuhteeni (ja myös hänen) on erinomaisessa kunnossa niin näen tätä ystävää livenä joskus (nykyään melko harvoin) ja juttelen jonkun chatin kautta joskus. Sillä ei varsinaisesti edes ole mitään väliä että miten usein. Jos olisi tarve nähdä livenä säännöllisesti (ja viestitellä usein), niin silloin minulla olisi häneen vahva läheisyyden tarve nimenomaan hänen kanssaan. Näinkin on vuosia sitten ollut, mutta ei enää.

Tässä @taski tarinassa nyt sitten vastaavasti on jatkuvasti tarve nähdä nimenomaan livenä, joten siinä on selkeä läheisyyden tarve (ei nyt ehkä tässä taida edes olla se pointti että onko faktisesti seksiä vai ei). En sano että olisi jotenkin peli menetetty näillä tiedoilla, mutta naisen pitäisi joka tapauksessa tiedostaa että mitä hän kaipaa ja mitä hän tästä ilmiselvän tärkeästä Teppo-viritelmästä saa, ja työstää sitten sitä. Miehenä ehkä tärkeintä osoittaa olevansa psykologisesti perillä siitä että miten menee ja loput riippuu siitä millainen suhde kumppaniinsa on.

 

[taski]

Ei tässä ole oikeastaan millään tasolla kyse siitä että onko ollut seksiä vai ei. Tehdyn asian lasken pettämiseksi, se ei vain ole todennäköisesti esiintynyt fyysisessä muodossa. En tiedä voisiko asia tuntua minusta enää ikävämmältä vaikka fyysistä kanssakäyntiä olisi ollutkin. Ehkä voisi, en osaa sitä nyt varmaksi sanoa. Tällaista tilannetta ei minulla ennen ole ollut eikä minun ole tarvinnut edellisistä kumppaneista olla mitenkään mustasukkainen, itseasiassa olen saanut palautteen että voisin olla mustasukkaisempikin, että se hiukan hivelisi itsetuntoa.

Tässä taas on menty mielestäni syvään päätyyn heti siinä mielessä että keskustelu kaikista vakuutteluista huolimatta ei ole tuottanut oikein tulosta ja edelleen mitään konkreettista ei ole sen eteen tehty että loukattu osapuoli pääsisi asiassa eteenpäin. Jos määrittelisin nyt alkavaa uutta parisuhdetta, niin tällainen tilanne olisi ehdoton no no itselleni enkä tällaiseen halua enää koskaan joutua. Asia kolahtaa senkin takia kovasti, että minulla (ja myös rouvan mukaan hänellä) parisuhdestatus lähenteli täydellistä, en ainakaan itse olisi voinut toivoa enää mitään enempää.

 

[Jarmot]

Olisiko hyviä neuvoja mistä erottaa sairaalloinen mustasukkaisuus terveestä mustasukkaisuudesta. Ja ennen kaikkea mihin vedetään raja mikä on "normaalia" toimintaa parisuhteessa ja mikä menee rajan yli?

Ei sinun tarvitse miettiä, että mikä on yleensä normaalia tai sairasta mustasukkaisuutta. Sinä olet sinä ja sinun täytyy itse vetää raja sille, mitä olet valmis sietämään. Jos kumppanisi toiminta aiheuttaa sinulle jatkuvasti pahaa mieltä niin sitten vaan pitää laittaa suhteen plussat toiseen vaakakuppiin ja miinukset toiseen kuppiin ja katsoa, kumpaan suuntaan vaaka kallistuu.

Kumppanisi saattaisi kunnioittaa sinua miehenä enemmän, jos vedät selken rajan sille mitä siedät ja mitä et. Jos annat kohdella itseäsi huonosti, niin olet kumppanisi silmissä onneton vässykkä. Parisuhteessa ollessa joutuu aina luopumaan jostain ja tässä voisi ajatella, että sinun kumppanisi luopuu jännämieskaverista saadakseen olla sinun kanssasi. Onko jännämiehen menettäminen suurempi hinta kuin sinun menettäminen, siihen kysymykseen voi vain kumppanisi vastata.

Tee jotain. Mitä pitempään vässyköit ja annat tilanteen vakiintua, niin sitä vaikeampaa sitä on muuttaa.

 

[Awelonian]

Oikeasti kyllä ihan sairasta miten pikkuhiljaa on saatu mielipidemuokattua "progressiiviset" ajattelemaan, että jos varattu nainen alkaa yhtäkkiä hengaamaan kahden kesken uuden ja vieraan sinkkumiehen kanssa, on ensisijaisesti sen kotiaisurin tehtävä hyväksyä tilanne ja hakeutua jopa psykiatrille, jos ei kantti kestä ja kyseessä on heti sairaalloinen mustasukkaisuus. Ei vittu

En sitten tiedä olenko itse vaan niin testomän ja armoitettu ykäsonni, mutta panemiseksi nuo "kaverisuhteet" naisten kanssa on lähes järjestään menneet, ennemmin tai myöhemmin. Varattuja ei ole lähtökohtaisesti ollut tapana panna, mutta siihenkin olisi ollut monesti ihan vaan "kaveripohjalta" tilaisuus.

No tätähän se Yle ja Hesari koko ajan paukuttaa nykypäivänä. Viime HS Viikossakin oli parin aukeaman juttu, jostain kolmekymppisestä "toimittajapariskunnasta" jossa mies täysi aisuri ja nainen "on henkisesti vahva". Ja tämä on kuulemma täysin normaalia. Tulee mieleen jotenkin Rooman valtakunnan viimeiset ajat, kun orgioitiin ympäriinsä vaikka saksit puski kohti rajoja ja koko glooria oli jo katoamassa. Sinkkuaikana tosiaan "kaverisuhteita" oli ja niissä olisi ollut saumaa panemiseen vaikken mielestäni ole mikään ykäsonni tai mikään ja oman kokemuksen perusteella varatut naiset ei eroa sinkkunaisista ollenkaan. On saanut kuunnella avautumista ties mistä kaikesta huonosta "jormasta", joka ei kotona huomioi ja blaablaa. Itsellä vaan sellainen neuvostoliittolainen "HET!" näiden kanssa. Ymmärrän jos esim. harrastaa parinvaihtoa tai jotain muuta vastaavaa, jolloin voi paneskella rauhallisemmin ja samassa tilassa/talossa tms. ja se tapahtuu kummankin aloitteesta, mutta se että toinen ei tiedä mitä tekee ja nainen käy tapaamassa "sinkkuteppoa" vaikkei toinen sitä halua, on se kyllä täyttä skeidaa. Jos tämä on jonkun mielestä normaalia, niin sitten olisi terapeutille asiaa.

 

[Tenitsi]

Nainenko oli kosinut hetki sitten? Olisko tullut sitten naimisiin menemisestä paniikkireaktio tai kriisin tynkää tyyliin nää perus-"mitä haluan/kuka olen/tätäkö tämä on loppu elämä?"

 

[Tatuks]

Itse en ole käytännössä yhtään mustasukkainen mutta jos ajattelen asian niin että olisin itse tämän Tepon luona käyneen naisen tilalla, niin ymmärtäisin kyllä jos naisystävä reagoisi tilanteeseen huolestuneesti.

Ehkä naiselta kannattaisi kysyä että miten hän suhtautuisi jos hakisi miehensä jonkun Jennin luota aamuyöllä ja tämän episodin jälkeen mies kävisi Jennin luona kahvittelemassa ja etsimässä ystävää.

 

[Humanoid]

Ei tässä ole oikeastaan millään tasolla kyse siitä että onko ollut seksiä vai ei. Tehdyn asian lasken pettämiseksi, se ei vain ole todennäköisesti esiintynyt fyysisessä muodossa. En tiedä voisiko asia tuntua minusta enää ikävämmältä vaikka fyysistä kanssakäyntiä olisi ollutkin. Ehkä voisi, en osaa sitä nyt varmaksi sanoa. Tällaista tilannetta ei minulla ennen ole ollut eikä minun ole tarvinnut edellisistä kumppaneista olla mitenkään mustasukkainen, itseasiassa olen saanut palautteen että voisin olla mustasukkaisempikin, että se hiukan hivelisi itsetuntoa.

Tässä taas on menty mielestäni syvään päätyyn heti siinä mielessä että keskustelu kaikista vakuutteluista huolimatta ei ole tuottanut oikein tulosta ja edelleen mitään konkreettista ei ole sen eteen tehty että loukattu osapuoli pääsisi asiassa eteenpäin. Jos määrittelisin nyt alkavaa uutta parisuhdetta, niin tällainen tilanne olisi ehdoton no no itselleni enkä tällaiseen halua enää koskaan joutua. Asia kolahtaa senkin takia kovasti, että minulla (ja myös rouvan mukaan hänellä) parisuhdestatus lähenteli täydellistä, en ainakaan itse olisi voinut toivoa enää mitään enempää.

Voi olla, että naisesi ihan aidosti ja oikeasti kaipaa uusia ystäviä. Eikä siinä mitään, mutta jos olet kertonut että tilanne tekee sinut epämukavaksi ja haluaisit kaikessa rauhassa selvitellä asiaa ja tunteitasi, eikä naisesi kunnioita tätä niin.. se tekee tuosta hieman omituista. Uusien ystävien saaminen on monelle tärkeää, ja ehkä naisesi punnitsee tässä tilanteessa, että onko oman elämän rajoittaminen sen arvoista. Entä, jos et kykene hyväksymään naisen mahdollisia miespuolisia ystäviä jatkossakaan? Voiko naisen nykyinen käytös johtua siitä, että hän ennakoi miten reagoisit, ja koitti jollain tavalla pehmittää tilannetta - siinä kuitenkaan onnistumatta.

Tilanne on siitä hankala, että liiallisella mustasukkaisuudella ajat tilanteen takuulla huonompaan suuntaan. Liiallisella vapaudella taas et koe oloasi turvalliseksi tai tarpeeksi selkeäksi asian käsittelyyn.

 

[taski]

Nainenko oli kosinut hetki sitten? Olisko tullut sitten naimisiin menemisestä paniikkireaktio tai kriisin tynkää tyyliin nää perus-"mitä haluan/kuka olen/tätäkö tämä on loppu elämä?"

Mitään hääpäivää ei ole sovittu, eikä kummankaan puolelta mitään painostusta ole asiaan ollut. Kihloissa ollaan ja tätä tilannetta voi kestää vaikka kuinka pitkään. Itse en ole avioliittoa oikein syvemmin koskaan pohtinut mutta tämän ihmisen kanssa koin että voisin hyvin siihen sitoutua. Mitään jatkosuunnitelmia ei tässä kohtaa ole vielä ollut, eikä nyt kyllä hetkeen niitä pääse pohtimaankaan.

Voi olla, että naisesi ihan aidosti ja oikeasti kaipaa uusia ystäviä. Eikä siinä mitään, mutta jos olet kertonut että tilanne tekee sinut epämukavaksi ja haluaisit kaikessa rauhassa selvitellä asiaa ja tunteitasi, eikä naisesi kunnioita tätä niin.. se tekee tuosta hieman omituista. Uusien ystävien saaminen on monelle tärkeää, ja ehkä naisesi punnitsee tässä tilanteessa, että onko oman elämän rajoittaminen sen arvoista. Entä, jos et kykene hyväksymään naisen mahdollisia miespuolisia ystäviä jatkossakaan? Voiko naisen nykyinen käytös johtua siitä, että hän ennakoi miten reagoisit, ja koitti jollain tavalla pehmittää tilannetta - siinä kuitenkaan onnistumatta.

Tilanne on siitä hankala, että liiallisella mustasukkaisuudella ajat tilanteen takuulla huonompaan suuntaan. Liiallisella vapaudella taas et koe oloasi turvalliseksi tai tarpeeksi selkeäksi asian käsittelyyn.

En koe että miespuoleisissa ystävissä olisi mitään ongelmaa, jos heidän kanssa ei noudateta tätä käyttäytymismallia. Yllätyksenä tuli myös että kuvittelin naiseni olevan aivan samoilla linjoilla ja ajatuksilla. Kysyinkin häneltä että jos osat olisivat toisin päin niin etkö yhtään miettisi. Hän vastasi että ajattelee ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää eikä koe että olisi mitään syytä mustasukkaisuuteen tai muuhun hermoiluun.

Minulla ei kyllä olisi omassatunnossa sijaa toimia vastaavasti, minulle tulisi paha mieli ihan jo pelkästään siitä että mahdollisesti aiheuttaisin ikäviä tuntemuksia omalle rakkaalleni. Vaikka kyseessä olisikin pelkkä ystävä. Tilanne on niin eri jos puhutaan pitkäaikaisista ystävistä tai kavereista, mutta tässä tökkii kovasti tuo tutustumisen halu uuteen ihmiseen ja kun se on vielä aloitettu salassa.

Pääsyy ystävyyteen kuulemma "tepon" kanssa on se että miehiin on paljon helpompi tutustua kuin naisiin. Tätä nyt pidän itsestäänselvyytenä että nuorena kauniina naisena saa huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Se että onko se pelkkää kaveruutta... Epäilen vahvasti ainakin miehen puolelta.

 

[Jarmot]

Jos et tavalla tai toiselle pistä stoppia jännämiehen deittailulle niin miten käy parisuhteenne? Näen kaksi vaihtoehtoa:

• Kumppanisi lähtee jännämiehen matkaan ja jättää sinut.
• Deittailu jatkuu ja sinä seuraat sitä sivusta. Luottamus kumppaniisi murenee, katkeroidut ja lakkaat rakastamasta. Deittailu tietenkin päättyy jossain vaiheessa kun jännämiehen naistenpyöritysrinkiin tulee uusia mimmejä ja sen myötä sinun puolisosi jää sivuun.

Kumpikaan vaihtoehto ei ole hyvä. Suhde kumppaniisi pilaantuu ja mielesi katkeroituu vaikeuttaen uuden terveen parisuhteen muodostamista.

Kannattaa naiselle nyt sanoa, että onko oikein tai väärin, reilua tai epäreilua niin se ei kiinnosta sinua. Sinun raja kulkee tässä ja kumppani sitten joko kunnioittaa sinun rajaasi tai tulee ero. Tosin tässäkin tapauksessa jännämiehen viehätys voi olla niin suuri, että tapailu jatkuu salaa. Todennäköisesti jatkamalla yhdessä kumppanisi kanssa et vuosikausiin saa mielenrauhaa kun pieni epäilyksen siemen jää sieluun itämään.

 

[Rullis]

Oikeasti kyllä ihan sairasta miten pikkuhiljaa on saatu mielipidemuokattua "progressiiviset" ajattelemaan, että jos varattu nainen alkaa yhtäkkiä hengaamaan kahden kesken uuden ja vieraan sinkkumiehen kanssa, on ensisijaisesti sen kotiaisurin tehtävä hyväksyä tilanne ja hakeutua jopa psykiatrille, jos ei kantti kestä ja kyseessä on heti sairaalloinen mustasukkaisuus. Ei vittu

En sitten tiedä olenko itse vaan niin testomän ja armoitettu ykäsonni, mutta panemiseksi nuo "kaverisuhteet" naisten kanssa on lähes järjestään menneet, ennemmin tai myöhemmin. Varattuja ei ole lähtökohtaisesti ollut tapana panna, mutta siihenkin olisi ollut monesti ihan vaan "kaveripohjalta" tilaisuus.

Tämä toki värittää aika vahvasti omaa käsitystä (hetero-) miesten ja naisten välisten kahdenkeskisistä ystävyyssuhteista. Isommat kaveriporukat on toki hieman eri asia, tosin aikamoinen pariutumiskuhina niissäkin monesti on.

Eihän se varmasti mahdotonta ole, että tällaisia ystävyyssuhteita on ilman panemistakin. Omallakin puolisolla on useampi miespuolinen ystävä jo vuosien takaa, joista monista on tullut itsellekin ystäviä. Kyllä minä silti lähtökohtaisesti aika epäileväisesti suhtautuisin, jos puoliso yhtäkkiä alkaisi hengata edes noiden vanhempien kavereiden kanssa kahdestaan tosi paljon heidän kämpillään, jostain random Tepoista nyt puhumattakaan. Kutsukaa vaan mustasukkaiseksi tai vanhanaikaiseksi.

Kerroppa nyt herra vanhanaikainen puretestoäijä, miksi tämä kyseinen pari ei voisi käydä parisuhdeterapeutilla?
Jaa että mitä ne nyt kylillä sanoo, kun semmoiseen. Mustasukkaisuus itsessään on myrkyllistä parisuhteelle.

Jos teidän suhteessa on semmoinen sääntö, että uusia kavereita ei tehdä vastakkaisesta sukupuolesta ja se sopii teille kummallekin niin ei siinä ole mitään väärää.

Minä voin olla sitten se mielipidemuokattu psykiatrilla käyvä kotiaisuri, kun olen puolisoni kanssa vapaa valitsemaan kenen kanssa vietetään vapaa-aikaa.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, et varsinkin uskontojen takia tämä nisäkäslajin pariutuminen on muuttunut luonnottomaksi säheltämiseksi vailla järkiperusteita.

 

[taski]

Todennäköisesti jatkamalla yhdessä kumppanisi kanssa et vuosikausiin saa mielenrauhaa kun pieni epäilyksen siemen jää sieluun itämään.

Näen sen silti parempana kuin haavojen auki repimisen jatkuvasti ja täysin avoimesti. Epäilyksistä voi oppia kyllä kasvamaan pois kun toinen teoillaan osoittaa epäilykset turhiksi.

Kyllä mä luulen että tämä on sellainen asia minkä olisin voinut ihan hyvin sulattaa toisissa olosuhteissa ihan olankohautuksella, mutta sen verran konservatiivinen kyllä olen että tällaisen käytöksen jälkeen minun on pakko laittaa rouva niin sanotusti seinää vasten ja sanoa että hänen on nyt tehtävä valinta, oli se sitten kumpi tahansa. Jos en kerran asian kanssa pysty elämään, niin ei muitakaan vaihtoehtoja oikein jää. Itse en tätä tilannetta aloittanut enkä pyytänyt, mutta minun se on pakko lopettaa, oli lopputulos sitten mikä hyvänsä.

 

[BongisKhan]

Kerroppa nyt herra vanhanaikainen puretestoäijä, miksi tämä kyseinen pari ei voisi käydä parisuhdeterapeutilla?

Olenko minä sanonut, että ei saisi käydä? Kuulostaa kyllä toki tässä tapauksessa vähän rahan haaskaukselta. Lähinnä kommentoin yleisellä tasolla sitä, kuinka moni tässäkin ketjussa on kehottanut hakeutumaan psykiatrille sen takia, että muija käyttäytyy vähintäänkin epäilyttävästi.

Mustasukkaisuus itsessään on myrkyllistä parisuhteelle.

Tämä on ihan totta. Toisaalta se on myös kohtuullisen myrkyllistä parisuhteelle, että käydään panemassa "uusia kavereita".

Jos teidän suhteessa on semmoinen sääntö, että uusia kavereita ei tehdä vastakkaisesta sukupuolesta ja se sopii teille kummallekin niin ei siinä ole mitään väärää.

Ei meillä mitään eksplisiittistä sääntöä moisesta ole, enemmänkin molemminpuoleiseen kunnioitukseen ja maalaisjärkeen pohjautuva implisiittinen ymmärrys, että asiat vaan nyt menee eri sukupuolten kohdalla vähän eri tavalla.

Minä voin olla sitten se mielipidemuokattu psykiatrilla käyvä kotiaisuri, kun olen puolisoni kanssa vapaa valitsemaan kenen kanssa vietetään vapaa-aikaa.

Onneksi olkoon edistyksellisestä avomielisyydestäsi. Voi toki olla, että oikeasti asiat ei teilläkään ole ihan noin yksiselitteisiä ja yksioikoisia ns. tosipaikan tullen.

Minä taas asetan aika paljonkin rajoja (ja puoliso taas minulle) sen suhteen, kenen kanssa ja missä on mielestäni ok, että puoliso viettää aikaansa. Tässä lyhyt esimerkkilista henkilöistä tai ryhmistä jotka on ns. Ei-OK: huumekauppiaat ja muu järjestänyt rikollisuus, kansainväliset terroristijärjestöt, kulttijohtajat, verkostomarkkinoijat, keltaisen valtion agentit ja konsulaatit, tuomitut seksuaalirikolliset ja Vasemmistoliiton puoluekirjan omistajat. Myös kännissä joidenkin random vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa kahdestaan niiden kämpillä hengailu alkaa olla aika haram.

Näin muutamia mainitakseni.

 

[Tatuks]

Kannattaa naiselle nyt sanoa, että onko oikein tai väärin, reilua tai epäreilua niin se ei kiinnosta sinua. Sinun raja kulkee tässä ja kumppani sitten joko kunnioittaa sinun rajaasi tai tulee ero. Tosin tässäkin tapauksessa jännämiehen viehätys voi olla niin suuri, että tapailu jatkuu salaa. Todennäköisesti jatkamalla yhdessä kumppanisi kanssa et vuosikausiin saa mielenrauhaa kun pieni epäilyksen siemen jää sieluun itämään.

Kannatan tätä vaihtoehtoa. Koska tuskin heräät joku aamu ja ajattelet "No nyt tää homma on ok enkä enää ajattele sitä, käykööt nainen Tepon luona niin paljon kuin haluaa."

Todennäköisesti kyräily jatkuu hamaan tulevaisuuteen ja kaikkia vituttaa. Aseta rajat ja jos ne on liikaa naiselle niin ainakin omasta mielestä kannattaa lähtee menemään suhteesta. Eikä lähteä menemään sen takia että olisi mustasukkainen, haluaisi kontrolloida tai että omasta mielestä joku on oikein, vaan ihan oman mielenterveyden takia.

 

[Malovis]

Taski, naisesi priorisoi toista ihmistä sinun sijaan ja ei ota vastalauseitasi kuuleviin. Kannattaa katsoa niitä tekoja eikä sanoja niin pääset aina totuuteen. Kaikki tuo lässytys mitä teillä on meneillään on vain teatteria naisen puolesta. Kun näytös on ohi niin hän palaa siihen oikeaan elämäänsä, eli toisen miehen "kahvittelun" pariin. Ei sillä ole loppupeleissä merkitystä onko se tahallista vai tahatonta.

Oli se sitten pettämistä, kaveruuden tarvetta tai mitä lie naisen puolesta niin joka tapauksessa kyseessä on selvä kunniotuksen puute sinua kohtaan. On ihan terveellistä olla jonkin verran egoisti ja vaatia että sinua kohdellaan kuten haluat. Ja kuten Jarmot sanoi, aivan sama onko se reilua. Jos ei asia mene kerralla perille niin voit näyttää missä ovi.

Ei tämä jankuttamalla parane ja voi vaan pahentua koska näytät että et kykene pitää kiinni rajoistasi. Kyllä se nainen näkee että sinua vituttaa. Osoitat myös hänelle että menet ennemmin hänen esitykseen kuin se että pidät puoliasi(oikeasti pidät, teoilla eikä vain lässytyksellä).

 

[Ihime]

Sen oppinut elämän varrella että yleensä pelkästään toisen osapuolen version kuultuaan on helppo lähteä antamaan vastaavaa kommenttia mitä suurimmalla osalla täältä tulee, ja jos tuo olisi se täysi totuus niin yhtyisin nuihin neuvoihin. Toki tuo on @taski totuus ja miten taski kokee asian, mutta itse en oikein kehtaisi lähtä mitään "lusikat jakoon" neuvoja antamatta tietämättä ollenkaan toista puolta tästä saagasta ja toisen ihmisen ajatuksia. Se voi olla myös helposti niin että Taski on lähtenyt rakentamaan ajatuksissaan ja ahdituksissaan tästä todella isoa mörköä, vaikka asiassa ei juuri mitään olisikaan.
Ainoa neuvo mitä osaan sanoa että keskustelkaa asiasta avoimesti, kerro miten ahdistut tästä ja mitä tunnet. Parisuhde terapia sessio tai pari voisi olla ihan hyvä tässä. Jos toinen osapuoli ei vielä ole jostain syystä tajunnut kuinka vaikea asia taskille on niin tätä kautta se varmasti selviäsi. Olisi myös neutraali ihminen ohjaamassa keskutelua ja varmistamassa että kumpikin saa puheenvuoron eikä lähde riitelyksi

 

[taski]

Sen oppinut elämän varrella että yleensä pelkästään toisen osapuolen version kuultuaan on helppo lähteä antamaan vastaavaa kommenttia mitä suurimmalla osalla täältä tulee, ja jos tuo olisi se täysi totuus niin yhtyisin nuihin neuvoihin. Toki tuo on @taski totuus ja miten taski kokee asian,

Tämä on ihan täysin totta ja onneksi tiedostan tämän itsekin. Foorumilta jos vastauksiin on uskominen niin vieraissa on käyty pitkän aikaa, reikä on jo käyttökelvoton ja ero väistämätön.
Vaikka olo on välillä aika lohduton niin olen edelleen toiveikkain mielin.

Noh, keräsin pallit kasaan ja sanoin että nyt on tehtävä valinta että jompi kumpi miehistä hänen elämästään poistuu, oli syy "Tepon" tapailuun mikä tahansa. Että minua ei enää tässä kohtaa syyt oikein kiinnosta vaan haluan tämän sähläyksen ja ämpyilyn jälkeen nähdä konkreettisia tekoja.

Kävimme pitkän keskustelun jossa pääkohtina esiin nousivat että kuulemma mitään tarvetta olla tämän "Tepon" kanssa tekemisissä ei ole jos koen sen kannaltani noin raskaaksi. En tiedä olenko ollut jotenkin epäselvä asiasta, mutta mielestäni olen kyllä sanonut selvästi että tapa jolla asia on selvinnyt, käsitelty ja toiminta jatkunut, haittaa minua tolkuttomasti enkä tahdo siitä yli päästä. En tiedä miten hän voi vieläkin esittää yllättynyttä. Melko tunteikas (hyvässä mielessä) keskustelu saatettiin loppuun ja taisi siinä vähän kyyneliäkin molemmilta päästä.

Lopputulema on nyt se että rouvan mielestä molemmat voidaan unohtaa koko "Teppo" ja hän ei tule siihen olemaan yhteyksissä, edes niin että selittelisi mitään miksi välit häneen katkeavat.

Haluan uskoa että tästä päästään eteenpäin ja ylitse. Aikahan sen sitten näyttää ja vaikka mitään ongelmia ei esiintyisikään, alkuun varmaan on hiukan epäluuloinen olo.

 

[Tatuks]

Tämä on ihan täysin totta ja onneksi tiedostan tämän itsekin. Foorumilta jos vastauksiin on uskominen niin vieraissa on käyty pitkän aikaa, reikä on jo käyttökelvoton ja ero väistämätön.
Vaikka olo on välillä aika lohduton niin olen edelleen toiveikkain mielin.

Noh, keräsin pallit kasaan ja sanoin että nyt on tehtävä valinta että jompi kumpi miehistä hänen elämästään poistuu, oli syy "Tepon" tapailuun mikä tahansa. Että minua ei enää tässä kohtaa syyt oikein kiinnosta vaan haluan tämän sähläyksen ja ämpyilyn jälkeen nähdä konkreettisia tekoja.

Kävimme pitkän keskustelun jossa pääkohtina esiin nousivat että kuulemma mitään tarvetta olla tämän "Tepon" kanssa tekemisissä ei ole jos koen sen kannaltani noin raskaaksi. En tiedä olenko ollut jotenkin epäselvä asiasta, mutta mielestäni olen kyllä sanonut selvästi että tapa jolla asia on selvinnyt, käsitelty ja toiminta jatkunut, haittaa minua tolkuttomasti enkä tahdo siitä yli päästä. En tiedä miten hän voi vieläkin esittää yllättynyttä. Melko tunteikas (hyvässä mielessä) keskustelu saatettiin loppuun ja taisi siinä vähän kyyneliäkin molemmilta päästä.

Lopputulema on nyt se että rouvan mielestä molemmat voidaan unohtaa koko "Teppo" ja hän ei tule siihen olemaan yhteyksissä, edes niin että selittelisi mitään miksi välit häneen katkeavat.

Haluan uskoa että tästä päästään eteenpäin ja ylitse. Aikahan sen sitten näyttää ja vaikka mitään ongelmia ei esiintyisikään, alkuun varmaan on hiukan epäluuloinen olo.

No jos tämä toimi ja meni kuten sanoit niin en mä nyt sanoisi että siellä on tehty lihapiirakkaa. Jos nainen ei ole koskaan aikaisemmin antanut mitään syytä epäillä itseään, niin unohda koko homma ja jatka elämää. Tosin itse kyllä varmistaisin vähän ajan päästä että naista ei ole alkanut hiertää tämä vaatimus.

 

[Salmonsnake]

Tämä on ihan täysin totta ja onneksi tiedostan tämän itsekin. Foorumilta jos vastauksiin on uskominen niin vieraissa on käyty pitkän aikaa, reikä on jo käyttökelvoton ja ero väistämätön.
Vaikka olo on välillä aika lohduton niin olen edelleen toiveikkain mielin.

Noh, keräsin pallit kasaan ja sanoin että nyt on tehtävä valinta että jompi kumpi miehistä hänen elämästään poistuu, oli syy "Tepon" tapailuun mikä tahansa. Että minua ei enää tässä kohtaa syyt oikein kiinnosta vaan haluan tämän sähläyksen ja ämpyilyn jälkeen nähdä konkreettisia tekoja.

Kävimme pitkän keskustelun jossa pääkohtina esiin nousivat että kuulemma mitään tarvetta olla tämän "Tepon" kanssa tekemisissä ei ole jos koen sen kannaltani noin raskaaksi. En tiedä olenko ollut jotenkin epäselvä asiasta, mutta mielestäni olen kyllä sanonut selvästi että tapa jolla asia on selvinnyt, käsitelty ja toiminta jatkunut, haittaa minua tolkuttomasti enkä tahdo siitä yli päästä. En tiedä miten hän voi vieläkin esittää yllättynyttä. Melko tunteikas (hyvässä mielessä) keskustelu saatettiin loppuun ja taisi siinä vähän kyyneliäkin molemmilta päästä.

Lopputulema on nyt se että rouvan mielestä molemmat voidaan unohtaa koko "Teppo" ja hän ei tule siihen olemaan yhteyksissä, edes niin että selittelisi mitään miksi välit häneen katkeavat.

Haluan uskoa että tästä päästään eteenpäin ja ylitse. Aikahan sen sitten näyttää ja vaikka mitään ongelmia ei esiintyisikään, alkuun varmaan on hiukan epäluuloinen olo.

Kuulostaa hienolta ja toivotaan, että koko homma jäikin tähän.

 

[taski]

Joo, näin toivotaan. Kiitos tuesta kaikille keskusteluun osallistuneille. Kummasti se vain selkeyttää ajatuksia kun pääsee jäsentelemään tekstiä märehdittäväksi.

"No jos tämä toimi ja meni kuten sanoit"


sekä

"Tosin itse kyllä varmistaisin vähän ajan päästä että naista ei ole alkanut hiertää tämä vaatimus."

Kirjoitin mielestäni pelkät faktat, en tunteisiin vetoavaa paatosta tai kenenkään tietyn henkilön näkökulmasta. Pyrin niin neutraaliin kerrontaan kuin suikin mahdollista, ettei keskustelu olisi liian "biased" jolloin siitä ei oikein mitään voi ammentaakaan.
Mielestäni asiasta on pystyttävä keskustelemaan vielä jälkikäteenkin ja aion myös kuulla hänen näkemyksensä, mahdollisesti jokusen kuukauden kuluttua että mitkä mietteet ja tunnelmat asiasta sitten on.

 

[Dr. Who]

Mulla oli tuossa pari vuotta sitten hieman vastaava tilanne. Muija on aina alusta lähtien kertonut että on exänsä kaveri ja näkevät aina välillä, ok. Siitä ei mitään draamaa moneen vuoteen syntynyt, näki exää ehkä 2-3krt vuodessa ja kertoi aina kun näki. Noh, kerran sitten satuin näkemään kun muija sai viestin tältä exältä joka meni näin "mun tekee sua mieli" ja alastonkuva.

Otin asiasta hieman kierroksia ja muija sitten sanoi että exä oli eronnut ja viestit oli alkanut menemään vastaaviksi pikkuhiljaa, lopulta asia puhuttiin halki ja sanoin että joko minä tai exä että en hyväksy tuollaista kaveruutta.

Päätös oli puolison puolelta nopea, hän soitti exälleen siltä istumalta ja sen jälkeen ei ole siitä asiasta täytynyt keskustella.

 

[banaani]

Alkutaipaleella vielä parisuhde, mutta vahvasti tuntuu mätsänneen tämän naisen kanssa. Tosi rennosti voi olla yhdessä ja en ole sellaista kenenkään muun kanssa kokenut.

Oma-aloitteisesti tekee kaiken kotonakin. Siivoaa, sisustaa kivemmaksi, jne. Läheisyys on erittäin hyvää ja kaveruutta kehittynyt nopeasti. Tällä hetkellä ei ole töissä. Ei koskaan vaadi tai pyydä rahaa myöskään.

Oikeastaan hyvin säästeliäästi osaa elää, nukuimme yhdessä lattiallakin pelkällä 80cm leveällä patjalla melkein kuukauden, eikä koskaan valittanut mistään. Muutettuani pois opiskelijasolusta, muutimme nyt yhteen.

Kerroin, että mua ei haittaa olla taloudesta rahallisesti vastuussa nyt alkuun. Kaksi duunia löytyy, niin vuokra + sähkö + ruoka + muut menot sopivat budjettiin. Häntä kuitenkin ahdistaa välillä, että teen niin paljon töitä ja hän ei.

Ennen kuin muutimme yhteen, innokkaasti siis etsi töitä ja oli aloittamassa HOK-Elannolla kassahommissa. Kuitenkin jo perehdytystä jälkeisenä päivänä koki painajaisia ja ahdistusta, ettei kykene tehdä asiakaspalvelua. Menee lukkoon ihmisten edessä, ahdistaa ajatus.

Jokin lukko siinä on, itsevarmuutta puuttuu vähän ja selkeästi ujompi ja introvertimpi tapaus. No, siitä huolimatta olen toiveikas, että muuta työtä löytämällä voisi kaikki korjaantua ja hänkin osallistua rahallisesti talouteen.

...ongelmaksi on kuitenkin koitunut, että hän on epätoivoisen oloinen asian suhteen. Kokee, ettei ole mitään duunia, mitä voisi tehdä. On ilmeisesti ennen minuun tutustumista ollut pitkään masennuksessa, yms.

Minun kanssani sen ajan, mitä olemme nyt yhdessä olleet >2kk, hän on voinut pelkästään hyvin, vahvasti kokee myös että haluaa ja on valmis rakentaa sitä yhteistä tulevaisuutta kanssani. Se vaan, että aiheesta puhuessa välillä menee lukkoon.

Selvästi myös äitinsä puolelta painostusta, ankaraa kasvatusta, sen sellaista. "Miehesi vielä tajuaa, että sinusta ei ole mihinkään". Tuollaisia heittoja, jotka hiertävät naista, vaikka miten väittää, ettei piittaa äidinsä sanomisista.

Vastikään oli puhelimeensa vielä jäänyt juttukaveriksi joku tyyppi, joka hänen kanssaan oli kauan sitten "säätänyt" ja minua se ei miellyttänyt, niin saman tien meni poistamaan kontaktin. Tuntuu siis aidosti olevan sitä vetoa, mutta jokin tässä tuntuu hassultakin.

Onko sellaisia red flageja, että pitäisi vain luopua tästä? Sinänsä mitään draamaa ei ole ollut. En kyllä tiedä, miten saisin muijan töihin myöskään. Helvetin kovasti haluaisin kyllä olla tämän ihmisen kanssa yhdessä, ei tällaista kaveruutta, rentoutta ja läheisyyttä ole ikinä ollut.

Kiitos.

 

[Cereal killah]

@banaani Niin ei täällä määräänsä enempää kukaan voi näppiksen kautta kommentoida, mutta onhan tuossa toki vahvat viitteet siitä että on huomattavat lapsuuden traumat (se että vanhemmat ovat tukahduttaneet oman identiteetin ja itsevarmuuden muodostumisen) ja se tietysti pitäisi ajan kanssa parantaa. Luultavasti on napsinut masennuslääkkeitä, mutta ne ei niitä juurisyitä poista. Teillä toki olisi hyvä olla jokin yhteinen suunta miten hän tiedostaa asiat joissa hän on vanhempiensa takia traumatisoitunut, miten niitä voi kokonaisvaltaisesti hoitaa ja miten olisit tukena siinä. Eniten hän todennäköisesti kaipaa kumppania joka on "vakaa kuin kivi".

 

[namlepo]

Kyllä mä banskuna nyt passaisin. On nuo mt ongelmat sen verran pahan kuuloisia. Kun niiistä ei tahdo olla suunta kuin alaspäin.

 

[banaani]

Joo. Itselläni elämä tosi hyvin, mm. nautin työstäni, teen ahkerasti kaikkea, harrastuksia löytyy. Ei ole tällaista vielä ollut, että aidosti nauttisi naisen läsnäolosta. Mutta juurikin nuo mt-ongelmat minulle arkaa aluetta, perheessäni kaikki naiset siskoja ja äitiäni myöten ovat epävakaita. Eikä niihin juuri ole kontaktia enää aikuisella iällä ollut.

En tosiaan jaksaisi kannatella tätä tapausta, jos ei olisi niin vahva läheisyys ja yhdessäolo. Pitänee siis käydä keskustelu, että joko ryhdistäytyy tai sitten ulos. Ikävältä kuin kuulostaakin. En kuitenkaan ole mikään ammattilainen, joka osaisi käsitellä mt-ongelmia. Eli mihin suuntaan tässä pitäisi mennä sitten? Onko edes "vakaita" naisia olemassa, tuntuu että jokaisessa on jotain?

Enkä mikään fuckboy ole, mutta onhan näitä tyttöystäviä nyt ollut jonkun verran...

 

[salojan]

Joo. Itselläni elämä tosi hyvin, mm. nautin työstäni, teen ahkerasti kaikkea, harrastuksia löytyy. Ei ole tällaista vielä ollut, että aidosti nauttisi naisen läsnäolosta. Mutta juurikin nuo mt-ongelmat minulle arkaa aluetta, perheessäni kaikki naiset siskoja ja äitiäni myöten ovat epävakaita. Eikä niihin juuri ole kontaktia enää aikuisella iällä ollut.

En tosiaan jaksaisi kannatella tätä tapausta, jos ei olisi niin vahva läheisyys ja yhdessäolo. Pitänee siis käydä keskustelu, että joko ryhdistäytyy tai sitten ulos. Ikävältä kuin kuulostaakin. En kuitenkaan ole mikään ammattilainen, joka osaisi käsitellä mt-ongelmia. Eli mihin suuntaan tässä pitäisi mennä sitten? Onko edes "vakaita" naisia olemassa, tuntuu että jokaisessa on jotain?

Enkä mikään fuckboy ole, mutta onhan näitä tyttöystäviä nyt ollut jonkun verran...

Mulla oli tätä nykyistä edellinen suhde sama, bipolaarin kanssa vietin muutamia vuosia. Siinä kävi niin, että koko suhde meni oikeasti hänen ehdoilla, eli kaikki tehtiin ja kaiken yritin itsekin tehdä niin että hänellä olisi jotenkin hyvä olla. Siinä unohtaa vaan itsensä ja sen, mitä itse suhteelta haluaa, eli ajautuu joksikin terapeutiksi tai hepuksi joka kannattelee toista. Nykysuhteessa tein selväksi heti alkuun että terapeutiksi en enää ala, ja itseäni en enää suhteessa laita taka-alalle. MT-ongelmat on sinänsä mun mielestä ok kunhan ne ei syö suhdetta. Valitettavasti monet mt-tapaukset etsivät jotain tukipilaria jotta itse selviäisivät arjesta.

 

[Kostaja86]

Omakohtaista kokemusta ei ole mt-puolisosta, mutta jos banaani kokee että tähän mennessä mennyt erittäin hyvin niin en näe syytä miksi homma pitäisi pistää heti poikki. Voi sitä omasta mielestä ainakin katsoa lähteekö nainen parempaan vai huonompaan suuntaan ja tehdä sitten omat ratkaisut asian suhteen.

 

[vienna]

Kerroin, että mua ei haittaa olla taloudesta rahallisesti vastuussa nyt alkuun. Kaksi duunia löytyy, niin vuokra + sähkö + ruoka + muut menot sopivat budjettiin. Häntä kuitenkin ahdistaa välillä, että teen niin paljon töitä ja hän ei.

Ennen kuin muutimme yhteen, innokkaasti siis etsi töitä ja oli aloittamassa HOK-Elannolla kassahommissa. Kuitenkin jo perehdytystä jälkeisenä päivänä koki painajaisia ja ahdistusta, ettei kykene tehdä asiakaspalvelua. Menee lukkoon ihmisten edessä, ahdistaa ajatus.

Jokin lukko siinä on, itsevarmuutta puuttuu vähän ja selkeästi ujompi ja introvertimpi tapaus. No, siitä huolimatta olen toiveikas, että muuta työtä löytämällä voisi kaikki korjaantua ja hänkin osallistua rahallisesti talouteen.

...ongelmaksi on kuitenkin koitunut, että hän on epätoivoisen oloinen asian suhteen. Kokee, ettei ole mitään duunia, mitä voisi tehdä. On ilmeisesti ennen minuun tutustumista ollut pitkään masennuksessa, yms.

Tärkeää olisi mielestäni se, että mikäli hän ei ole töissä, niin kantaa sitten kortensa kekoon työmarkkinatuen ja asumistuen kannalta. Eli ainakin nostaa työmarkkinatukea (550e/kk), jonka avulla pystyy kattamaan omia päivittäismenojaan ja pyrkii hakemaan samalla asumistukea, joka tosin jäänee pieneksi kumppanin eli sinun tulojen vuoksi.

Eli en suosittele täyttä rahallista vastuuta sinun harteillesi, vaan joko työmarkkinatukea tai edes toimeentulotukea (532,97e/kk - 319,78e/kk -40% leikkurilla) menojen kattamiseen ja siihen, että hänkin voi ostaa ruokaa talouteen.

Lainaukseni viimeisin rivi kuulostaa työttömältä äidiltäni, jolla on ollut ahdistusta ja keskivaikeaa masennusta jo kohta 20 vuoden ajan. Sen vuoksi nämä ahdistuksen ja masennuksen merkit ovat mielestäni merkittäviä, sillä tosiseikkanahan tiedämme sen, että masennuksen kärsineellä on madaltunut kynnys masentua uudelleen. Asiaa ei ole helpottanut myöskään se, että liian terävä hän ei ole ollut, jonka vuoksi koulutus ei ole kiinnostanut tai on ollut vaikeaa (esim. Jo pelkästään lähihoitajan matematiikka tuotti vaikeuksia ja vähän ahdistusta, kun plärättiin sellaista oppikirjaa).

Eli voisin katsoa tämän kortin ja elää jonkun aikaa yhdessä, mutta vaatisin tukien nostamista (ei rahavastuuta vain sinulle) ja, että nainen hankkii lääkityksen mikäli sitä ei ole ja/tai käyttää psykiatrisen sairaanhoitajan käyntejä/kokeilee Kelan masennukseen liittyviä kuntoutuspalveluja.

Eli vaikka olisi kuinka rakas ja lutuinenkin tämä nainen, niin jotain saa kyllä vaatia häneltä - pientä elatusvastuuta tukien avulla sekä sitä, että pyrkii vakauttamaan tai jopa parantamaan henkistä tilaansa terveys- ja kuntoutuspalvelujen avulla. Nämä asiat ovat hänenkin etu!

Mutta kaiken kaikkiaan, elä ja kokeile yhdessäoloa hänen kanssaan, mutta älä ylläty, jos elämä hänen kanssaan saattaa alkaa mennä elämäksi hänen ehdoillaan ja silloin punnitaan suhteen hyödyt ja haitat todellakin. Äitinikin kohdalla olen muistuttanut siitä, että yhteiskunnassa ei ole nostureita jotka nostavat tai muuttavat elämääsi vaan loppujen lopuksi se on meillä jokaisella itsellään tehtävänä, vaikka sitten porras portaalta vähitellen. Noh, hänen kohdallaan homma alkaa olla paketissa kun lähestyy 60 vuoden ikää, mutta oletan että banaanin puolikasehdokkaalla olisi vielä mahdollisuuksia parempaan.

Lainaukseni viimeisin boldattu lause oli muuten varsin samanlainen, mitä olen kuullut äitini suusta. Eli että ei tiedä mitä alaa tai koulutusta voisi tehdä, edelleenkään 20 vuoden työttömyyden jälkeen.

 

[Rapilysin]

muutimme nyt yhteen.

mitä olemme nyt yhdessä olleet >2kk

Onko tässä nyt hiukan väärä järjestys, kun ensin olette avoliitossa ja sitten alatte tutustua?

Kuulostaa vähän siltä, että nainen on haluton ottamaan itse vastuuta elämästään ja löysi nyt elättäjän. Miellyttämisvaihe nyt menossa, kyllä niitä vaatimuksiakin alkaa sitten varmaan ilmetä myöhemmin.

Ole ainakin varuillasi, jos nyt haluat jatkaa. Enkä siis tarkoita, että mielestäni pitäisi ehdottomasti katkaista suhde. Itse siinä olet ja tiedät parhaiten onko se sinulle hyvä ratkaisu.

 

[banaani]

Onko tässä nyt hiukan väärä järjestys, kun ensin olette avoliitossa ja sitten alatte tutustua?

Kuulostaa vähän siltä, että nainen on haluton ottamaan itse vastuuta elämästään ja löysi nyt elättäjän. Miellyttämisvaihe nyt menossa, kyllä niitä vaatimuksiakin alkaa sitten varmaan ilmetä myöhemmin.

Ole ainakin varuillasi, jos nyt haluat jatkaa. Enkä siis tarkoita, että mielestäni pitäisi ehdottomasti katkaista suhde. Itse siinä olet ja tiedät parhaiten onko se sinulle hyvä ratkaisu.

Melko nopeasti päätettiin muuttaa yhteen, kun mulla oli opiskelijasolusta joka tapauksessa muutto ja siis olimme yhdessä jo ennen muuttoa, joka tapahtui n. 2vko sitten. Eli vähän vauhdikkaammin tässä edetty, tosin tuntui molemmin puolin sopivalta tahdilta. Eli ei mitään väärää järjestystä.

 

[banaani]

Tärkeää olisi mielestäni se, että mikäli hän ei ole töissä, niin kantaa sitten kortensa kekoon työmarkkinatuen ja asumistuen kannalta. Eli ainakin nostaa työmarkkinatukea (550e/kk), jonka avulla pystyy kattamaan omia päivittäismenojaan ja pyrkii hakemaan samalla asumistukea, joka tosin jäänee pieneksi kumppanin eli sinun tulojen vuoksi.

Eli en suosittele täyttä rahallista vastuuta sinun harteillesi, vaan joko työmarkkinatukea tai edes toimeentulotukea (532,97e/kk - 319,78e/kk -40% leikkurilla) menojen kattamiseen ja siihen, että hänkin voi ostaa ruokaa talouteen.

Lainaukseni viimeisin rivi kuulostaa työttömältä äidiltäni, jolla on ollut ahdistusta ja keskivaikeaa masennusta jo kohta 20 vuoden ajan. Sen vuoksi nämä ahdistuksen ja masennuksen merkit ovat mielestäni merkittäviä, sillä tosiseikkanahan tiedämme sen, että masennuksen kärsineellä on madaltunut kynnys masentua uudelleen. Asiaa ei ole helpottanut myöskään se, että liian terävä hän ei ole ollut, jonka vuoksi koulutus ei ole kiinnostanut tai on ollut vaikeaa (esim. Jo pelkästään lähihoitajan matematiikka tuotti vaikeuksia ja vähän ahdistusta, kun plärättiin sellaista oppikirjaa).

Eli voisin katsoa tämän kortin ja elää jonkun aikaa yhdessä, mutta vaatisin tukien nostamista (ei rahavastuuta vain sinulle) ja, että nainen hankkii lääkityksen mikäli sitä ei ole ja/tai käyttää psykiatrisen sairaanhoitajan käyntejä/kokeilee Kelan masennukseen liittyviä kuntoutuspalveluja.

Eli vaikka olisi kuinka rakas ja lutuinenkin tämä nainen, niin jotain saa kyllä vaatia häneltä - pientä elatusvastuuta tukien avulla sekä sitä, että pyrkii vakauttamaan tai jopa parantamaan henkistä tilaansa terveys- ja kuntoutuspalvelujen avulla. Nämä asiat ovat hänenkin etu!

Mutta kaiken kaikkiaan, elä ja kokeile yhdessäoloa hänen kanssaan, mutta älä ylläty, jos elämä hänen kanssaan saattaa alkaa mennä elämäksi hänen ehdoillaan ja silloin punnitaan suhteen hyödyt ja haitat todellakin. Äitinikin kohdalla olen muistuttanut siitä, että yhteiskunnassa ei ole nostureita jotka nostavat tai muuttavat elämääsi vaan loppujen lopuksi se on meillä jokaisella itsellään tehtävänä, vaikka sitten porras portaalta vähitellen. Noh, hänen kohdallaan homma alkaa olla paketissa kun lähestyy 60 vuoden ikää, mutta oletan että banaanin puolikasehdokkaalla olisi vielä mahdollisuuksia parempaan.

Lainaukseni viimeisin boldattu lause oli muuten varsin samanlainen, mitä olen kuullut äitini suusta. Eli että ei tiedä mitä alaa tai koulutusta voisi tehdä, edelleenkään 20 vuoden työttömyyden jälkeen.

Arvokasta tekstiä. Noh, pitää käydä läpi keskustelu, että ryhdistäytyisi. Tämä nainen siis vielä kakskymppinen.

Vaikka nyt hyvin menee, en haluaisi kiintyä liikaa, jos on mennäkseen vaikeampaan. Pitää vaatia enemmän. Kiitos.

 

[neko]

Kun otat keskustelun ajankohtaiseksi niin voisi harkita sellaista kannustavaa linjaa. Eli että olet tukena jne.

Tietenkin jo paljon nähneenä voisin tuomita, että huonosti menee, tyttökin on kovin nuori. Ihminen muuttuu... Mutta en tekisi niin kuitenkaan vielä tuomiota, asiat voi järjestyä. Kyllä erota ehtii, ettekä te ole naimisissa!

Ja oppina elämään joka tapauksessa menee kokemukset. Nauti hetkestä. Tsemppiä.

 

[Lomtu]

Arvokasta tekstiä. Noh, pitää käydä läpi keskustelu, että ryhdistäytyisi. Tämä nainen siis vielä kakskymppinen.

Vaikka nyt hyvin menee, en haluaisi kiintyä liikaa, jos on mennäkseen vaikeampaan. Pitää vaatia enemmän. Kiitos.

En ole mielenterveyden asiantuntija enkä kokenut MT-ongelmia, mutta uskaltaisin silti sanoa tärkeimmän kriteerin niistä selviämiseen olevan _aito_ tahto tehdä töitä päästäkseen niistä yli ja voida elää parempaa elämää, oli se sitten peloista eroon pääsyä tai työelämässä olemista.
Suhteen alussa lienee aina hyvä kartoittaa molempien osapuolien näkemys omasta tulevaisuudesta. Onko hän kertonut mitä tulevaisuudelta haluaa? Jos se on jotain, mitä näkisit itse puolisosi voivan olla tulevaisuudessa, niin sitten perusteet on alkuun hyvät. Hänen tulisi kuitenkin itse olla se ajava voima kohti tuota kehittymistä ja sinä voit olla siinä ainoastaan tukena, et kantavana voimana. Henkilökohtaisesti näkisin tässä olevan tulevaisuuden ratkaisija: Voiko hän sitoutua ottamaan muutoksen ohjat käsiinsä vaiko ei? Jos vastaus ja tahtotila ei ole myöntävä, sanoisin henkilön olevan kykenemätön muutokseen ja olevan siten punainen lippu.

 

[all-in]

Lähtökohtaisesti kannattaa vältellä puolisoehdokkaita joiden ajatukset tulee pilleripurkista ja/tai rahat sossusta.

 

[banaani]

Lähtökohtaisesti kannattaa vältellä puolisoehdokkaita joiden ajatukset tulee pilleripurkista ja/tai rahat sossusta.

Kävihän se tuolla perehdytyksessä asti ja sai työpaikan, lopetti vaan heti, kun ahdisti liikaa. Ei ole sossun asiakas, eikä popsi pillereitä... No, nyt työvuoro loppui. Kotiin ja ystävällinen puhuttelu heti.

 

[Gemssi]

Onko sellaisia red flageja, että pitäisi vain luopua tästä? Sinänsä mitään draamaa ei ole ollut. En kyllä tiedä, miten saisin muijan töihin myöskään. Helvetin kovasti haluaisin kyllä olla tämän ihmisen kanssa yhdessä, ei tällaista kaveruutta, rentoutta ja läheisyyttä ole ikinä ollut.

Samoin ajattelen kuin Kostaja tuolla aiemmin. Minäkään en hylkäisi hyvän tuntuista ihmistä, vaikka varoitusmerkkejä onkin. Tai itseasiassa voisi sanoa, että en hylännyt. Vaimossani oli jonkin verran yhteneväisyyttä tuon kertomasi kanssa silloin kun tavattiin. Välillä oli raskasta kun hänellä oli hankalaa, enkä pystynyt kaikkia ongelmiaan ratkomaan. Mutta toisaalta oli/on järkevä tyyppi, monella tapaa minun kaltaiseni ja kemiat muutenkin toimi. Jos ihminen tuntuu hyvältä, ainakin itse olen valmis kestämään aika paljon. Pääseehän tuosta sitten pois, jos alkaa tuntua mahdottomalta.