Parisuhteen kiemurat

[taski]

Ihan hyviä pointteja ja oikeastaan tällaista keskustelua taisin vähän kaivatakin. Itse on aina jollain tapaa yksipuolisella näkemyksellä ja kun tilanne on uusi ja outo, ei aikuinenkaan mies aina tiedä miten reagoida.

 

[Tatuks]

Kyllä mulla on naispuolisia kavereita joiden kanssa ei kyllä tee pätkääkään mieli harrastaa seksiä tai mitään muutakaan. Oon aina ihmetelly miehiä joilla on ongelma että ei voi olla kaveri yhdenkään naispuolisen kanssa.

 

[Rullis]

Tunsin mäkin yhden semmosen reppanan, joka oli jääny vuosikausiksi ihastuksensa ystävävyöhykkeelle. Varmasti olisi hypännyt sänkyyn jos olisi edes sekunniksi näytetty vihreetä valoa.

Mut silti ei tulis kyl mielenkään omaa tai vaimon ystävä piiriä alkaa rajaamaan sukupuolikromosomien perusteella.

 

[Mr. Pink]

Olenko jotenkin sairaalloisen mustasukkainen vai tuntuuko tämä muistakin aivan absurdilta.

No jos haluat rehellisen vastauksen, niin tekstisi perusteella olet. Sitten kun olet tiedostanut ja hyväksynyt tämän, niin suosittelen aivan vilpittömästi, että menet juttelemaan asiasta psykologille. Mustasukkaisuudesta on nimittäin mahdollista päästä eroon – edellytyksenä toki on, että itse ymmärtää ongelmansa.

Mustasukkaisuudessa on sellainen ikävä piirre, että kun mustasukkainen henkilö riitelee puolisonsa kanssa kaikenlaisista kuvitelluista tai todellisista ihmissuhteista, hän samalla myös heikentää sitä omaa suhdettaan puolisoonsa. Kun suhde sitten heikkenee, mustasukkainen henkilö alkaa tietenkin yhä enemmän epäillä asioita, joka puolestaan johtaa taas uusiin riitoihin ja edelleen suhteen heikkenemiseen. Ehkä jossain kohtaa puolisolle riittää jatkuvat syytökset ja hän alkaakin etsiä jotain uutta suhdetta tilalle. Sitten kun tämä paljastuu mustasukkaiselle, voi hän voitonriemuisesti takoa rintaansa: "tiesin tämän!".

Jotain varmaan kertoo jo se, että puolisosi ei halunnut kertoa miespuolisesta ystävästään, koska "pelkäsi reaktiotasi" – ja kerroitkin jo olevasi luonteeltasi "epäileväinen" ja "skeptinen". Jo pelkästään se, että pohdit vakavissasi "voiko tällaisen jälkeen vielä jotenkin oppia rakentamaan luottamus" – vai pidetäänkö sinua pilkkana – kertoo siitä, että todellista luottamusta ei nimenomaan mustasukkaisuuden ja/tai huonon itsetunnon takia ole oikein ollutkaan.

Kenties puolisosi on vaikkapa ollut joskus ihastunut "Teppoon" – mitä sitten? Ihmiset ihastuvat, myös parisuhteissa olevat. Se on aivan normaalia. Toki parisuhteessa kannattaa sopia rajoista, mutta haluatko oikeasti sellaisen rajan, että vastakkaista sukupuolta olevat kaverit pitää ensin hyväksyttää puolisolla ennen kuin voi käydä kylässä? Entä jos puolisosi olisi biseksuaali, pitäisikö myös samaa sukupuolta olevat kaverit ensin hyväksyttää sinulla? Vai kokisitko ainoastaan muut miehet uhkana miehisyydellesi?

Neuvoni on, että sen sijaan että yrität omistaa puolisosi, rakasta häntä.

 

[poskiholisti]

Kyllähän sulla kuitenkin todellisuudessa on kapasiteettia ymmärtää viestini myös oikein.

Lue muutama kirja mainitusta aiheesta, niin sitten voidaan keskustella lisää.

Nyt heräsi oma mielenkiintokin. Heitätkö pari kirjatärppiä aiheeseen liittyen?

 

[No Future]

Ihan hyviä pointteja ja oikeastaan tällaista keskustelua taisin vähän kaivatakin. Itse on aina jollain tapaa yksipuolisella näkemyksellä ja kun tilanne on uusi ja outo, ei aikuinenkaan mies aina tiedä miten reagoida.

Nää on just semmosia potentiaalisia kriisejä kyllä itse kullakin parisuhteessa, pidemmässäkin. Ja jos niitä ei saa puhuttua selväksi ja halki, niin sitten ne helposti pompsahtelee vähän joka riidan yhteydessä esiin. Oli sitten syytä olla mustasukkainen tai ei.

Ja valitettavasti toisilla ihmisillä on (etenkin humalassa) taipumusta tahalleen yrittää saada mustasukkaisia reaktioita kumppanistaan. Ja se on todella raskasta. En nyt tarkoita että tässä olisi siitä kyse, ihan yleisenä elämän opettamana havaintona vaan.

 

[taski]

No jos haluat rehellisen vastauksen, niin tekstisi perusteella olet. Sitten kun olet tiedostanut ja hyväksynyt tämän, niin suosittelen aivan vilpittömästi, että menet juttelemaan asiasta psykologille. Mustasukkaisuudesta on nimittäin mahdollista päästä eroon – edellytyksenä toki on, että itse ymmärtää ongelmansa.

Mustasukkaisuudessa on sellainen ikävä piirre, että kun mustasukkainen henkilö riitelee puolisonsa kanssa kaikenlaisista kuvitelluista tai todellisista ihmissuhteista, hän samalla myös heikentää sitä omaa suhdettaan puolisoonsa. Kun suhde sitten heikkenee, mustasukkainen henkilö alkaa tietenkin yhä enemmän epäillä asioita, joka puolestaan johtaa taas uusiin riitoihin ja edelleen suhteen heikkenemiseen. Ehkä jossain kohtaa puolisolle riittää jatkuvat syytökset ja hän alkaakin etsiä jotain uutta suhdetta tilalle. Sitten kun tämä paljastuu mustasukkaiselle, voi hän voitonriemuisesti takoa rintaansa: "tiesin tämän!".

Jotain varmaan kertoo jo se, että puolisosi ei halunnut kertoa miespuolisesta ystävästään, koska "pelkäsi reaktiotasi" – ja kerroitkin jo olevasi luonteeltasi "epäileväinen" ja "skeptinen". Jo pelkästään se, että pohdit vakavissasi "voiko tällaisen jälkeen vielä jotenkin oppia rakentamaan luottamus" – vai pidetäänkö sinua pilkkana – kertoo siitä, että todellista luottamusta ei nimenomaan mustasukkaisuuden ja/tai huonon itsetunnon takia ole oikein ollutkaan.

Kenties puolisosi on vaikkapa ollut joskus ihastunut "Teppoon" – mitä sitten? Ihmiset ihastuvat, myös parisuhteissa olevat. Se on aivan normaalia. Toki parisuhteessa kannattaa sopia rajoista, mutta haluatko oikeasti sellaisen rajan, että vastakkaista sukupuolta olevat kaverit pitää ensin hyväksyttää puolisolla ennen kuin voi käydä kylässä? Entä jos puolisosi olisi biseksuaali, pitäisikö myös samaa sukupuolta olevat kaverit ensin hyväksyttää sinulla? Vai kokisitko ainoastaan muut miehet uhkana miehisyydellesi?

Neuvoni on, että sen sijaan että yrität omistaa puolisosi, rakasta häntä.

Tuntuu että hiukan ehkä ylianalysoit yhden viestin perusteella. En normaalisti koe olevani mustasukkainen ja joskus aiemmissa suhteissa on itseasiassa ollut pientä sanomista kun olen kuulemma liiankin huoleton. Tosin tällaista tilannetta minulla ei koskaan ole aiemmin ollut eikä muutenkaan oikein ole ollut aihetta mustasukkaisuuteen.

Ehkäpä reagoin turhan vahvasti. Hyvä puoli tässä on että en juurikaan ole asiaa mälvännyt, enkä pitänyt mitään palopuheita tai paatosta ja rouvan kanssakin puhuttiin muutama päivä tapahtuneen jälkeen hyvin asiallisesti ilman syyttelyä, uhkailua tai muutakaan raivoamista. Tuon tiedostan oikein hyvin että liiallinen epäily ja asioiden turha kelailu ei paranna kenenkään tilannetta.

 

[Sally_Spectra]

Tuntuu että hiukan ehkä ylianalysoit yhden viestin perusteella. En normaalisti koe olevani mustasukkainen ja joskus aiemmissa suhteissa on itseasiassa ollut pientä sanomista kun olen kuulemma liiankin huoleton. Tosin tällaista tilannetta minulla ei koskaan ole aiemmin ollut eikä muutenkaan oikein ole ollut aihetta mustasukkaisuuteen.

Ehkäpä reagoin turhan vahvasti. Hyvä puoli tässä on että en juurikaan ole asiaa mälvännyt, enkä pitänyt mitään palopuheita tai paatosta ja rouvan kanssakin puhuttiin hyvin asiallisesti ilman syyttelyä, uhkailua tai muutakaan raivoamista. Tuon tiedostan oikein hyvin että liiallinen epäily ja asioiden turha kelailu ei paranna kenenkään tilannetta.

Älä ota noita psykologi yms trolliviestejä tosissasi. On ihan normaalia, että ei tykkää siitä, että parisuhteen toinen osapuoli juopottelee tuntemattoman vastakkaisen sukupuolen kämpillä yksistään. Ei kukaan normaalissa parisuhteessa oleva voi pitää tuota ok juttuna.

 

[santtu3004]

Itsellä menossa kanssa tilanne päällä.
Olemme olleet nyt nykyisen vaimoni kanssa kuusi vuotta yhdessä ja nyt ajautumassa asumuseroon aluksi ja sitten heti kohta perään avioeroprosessi käyntiin. Suurimpana syynä oikeastaan uusioperheen mukana tuomat lapsenhoidolliset haasteet. Jälkikasvu on murrosiässä ja se on aiheuttanut kaikenlaisia mielenkiintoisia tilanteita esim. jo niin että vanhempi lapsista halusi sijoitetuksi tuossa talvella. Syynä ei niinkään kotiolot, vaan se että yksi sen aikainen kaveri oli sijoitettuna ja sekös olisi mahtavaa ollut yhdessä chillailla huolettomasti sijoitettuna. Ei keksinyt oikein muuta sosiaali-ihmisille, että millä tuonne pääsisi kuin että syytteli kotioloja. Ensiksi ei voinut enää vuoroviikoilla mennä isälleen ja sen jälkeen meillä taas minä olin kuulemma se kuka aiheutti "pahaa oloa" ja minkä vuoksi olisi pitänyt päästä pois. On muutenkin hieman luonteeltaan erikoinen tapaus ja mitä nyt itse olen maailmaa nähnyt niin hyvin vahvoja narsistisia piirteitä on (toki tämä on oma luonnehdinta, ei mikään täydellinen totuus).
No, tästä tietysti seurasi se, että vaimoni piti minua talvella oikein huonona ihmisenä ja melkein jo silloin ajauduimme eroon. Pääsi kuitenkin tuosta yli, kun selvisi oikeasti että kotioloista ei niin kyse ollutkaan, vaan tuosta muusta halusta. Jatkoon tämä on tosin aiheuttanut sen, että kyseiselle nuorelle herralle ei saisi nykyään sitten sanoa mistään, ettei vaan saa uudestaan "pahoja asioita mieleensä". Minähän en sitten taas taivu siihen, että tuollaista vimpulaa käsitellään pelkästään silkkihansikkain ja siten tässä ollaan.

Muuten ei mitään dramatiikkaa, mitä nyt joudun hieman avustamaan taloudellisesti että pystyy muuttamaan. Pieni raha kuitenkin siitä että pääsee omaan rauhaan.

 

[poskiholisti]

Itsellä menossa kanssa tilanne päällä.
Olemme olleet nyt nykyisen vaimoni kanssa kuusi vuotta yhdessä ja nyt ajautumassa asumuseroon aluksi ja sitten heti kohta perään avioeroprosessi käyntiin. Suurimpana syynä oikeastaan uusioperheen mukana tuomat lapsenhoidolliset haasteet. Jälkikasvu on murrosiässä ja se on aiheuttanut kaikenlaisia mielenkiintoisia tilanteita esim. jo niin että vanhempi lapsista halusi sijoitetuksi tuossa talvella. Syynä ei niinkään kotiolot, vaan se että yksi sen aikainen kaveri oli sijoitettuna ja sekös olisi mahtavaa ollut yhdessä chillailla huolettomasti sijoitettuna. Ei keksinyt oikein muuta sosiaali-ihmisille, että millä tuonne pääsisi kuin että syytteli kotioloja. Ensiksi ei voinut enää vuoroviikoilla mennä isälleen ja sen jälkeen meillä taas minä olin kuulemma se kuka aiheutti "pahaa oloa" ja minkä vuoksi olisi pitänyt päästä pois. On muutenkin hieman luonteeltaan erikoinen tapaus ja mitä nyt itse olen maailmaa nähnyt niin hyvin vahvoja narsistisia piirteitä on (toki tämä on oma luonnehdinta, ei mikään täydellinen totuus).
No, tästä tietysti seurasi se, että vaimoni piti minua talvella oikein huonona ihmisenä ja melkein jo silloin ajauduimme eroon. Pääsi kuitenkin tuosta yli, kun selvisi oikeasti että kotioloista ei niin kyse ollutkaan, vaan tuosta muusta halusta. Jatkoon tämä on tosin aiheuttanut sen, että kyseiselle nuorelle herralle ei saisi nykyään sitten sanoa mistään, ettei vaan saa uudestaan "pahoja asioita mieleensä". Minähän en sitten taas taivu siihen, että tuollaista vimpulaa käsitellään pelkästään silkkihansikkain ja siten tässä ollaan.

Muuten ei mitään dramatiikkaa, mitä nyt joudun hieman avustamaan taloudellisesti että pystyy muuttamaan. Pieni raha kuitenkin siitä että pääsee omaan rauhaan.

Ovatko kaikki lapset vaimon vai onko sinullakin omia?

 

[santtu3004]

Ovatko kaikki lapset vaimon vai onko sinullakin omia?

Kaikki vaimon. Omia oli tulossa, mutta luonto päätti toisin. Sen vuoksi tämä ero nyt ei niin paljon hetkauta, vaikka toki olen kiintynyt kaikkiin osapuoliin.

 

[poskiholisti]

Kaikki vaimon. Omia oli tulossa, mutta luonto päätti toisin. Sen vuoksi tämä ero nyt ei niin paljon hetkauta, vaikka toki olen kiintynyt kaikkiin osapuoliin.

Kieltämättä vittumainen tilanne. Ilmeisesti vaimo on nyt valinnut myötäilyn tuon ongelmateinin tapauksessa, vaikka se vain pahentaa tilannetta. Ja rajat ne ovat sinunkin mielenterveydelläsi ja jos lasten äiti nyt katsoo valitsemansa toimintatavan oikeaksi, niin tämä voi lopulta olla se ainoa oikea ratkaisu.

 

[Frankie]

Suosittelen ihan ensimmäiseksi kaikille korvaamaan sanat mies ja nainen sanalla ihminen, kun alatte työntää keittiöpsykologiaanne keskustelupalstoille. Sitten luette oman tekstinne ja päätätte vasta siinä vaiheessa, kannattaako viesti lähettää vai ei.

 

[Sally_Spectra]

Suosittelen ihan ensimmäiseksi kaikille korvaamaan sanat mies ja nainen sanalla ihminen, kun alatte työntää keittiöpsykologiaanne keskustelupalstoille. Sitten luette oman tekstinne ja päätätte vasta siinä vaiheessa, kannattaako viesti lähettää vai ei.

Mihin viesteihin viittaat? Miehet ja naiset on erilaisia. Kannattaa muistaa tämä.

 

[Frankie]

Mihin viesteihin viittaat? Miehet ja naiset on erilaisia. Kannattaa muistaa tämä.

Kaikkiin, joissa yleistetään miesten ja naisten käytökset johonkin muottiin.

 

[letku2000]

Nopea välikysymys, huutoäänestys. Eronnut pari, yhteisiä lapsia. Eri osoitteet, viikko-viikko system, kaikki puoliksi.

Termi perhe? Onko nää enää perhe? Vai onko perhe = sama ruokakunta? Mitä termiä on soveliasta käyttää?

 

[Centteri]

Nopea välikysymys, huutoäänestys. Eronnut pari, yhteisiä lapsia. Eri osoitteet, viikko-viikko system, kaikki puoliksi.

Termi perhe? Onko nää enää perhe? Vai onko perhe = sama ruokakunta? Mitä termiä on soveliasta käyttää?

Ei ole perhe. Jossain vaiheessa todnäk uusperhe kun tulee uusi puoliso lapsineen samaan kämppään.

 

[Kan Dee Dokata]

Kaikkiin, joissa yleistetään miesten ja naisten käytökset johonkin muottiin.

Et ilmeisesti ole tietoinen siitä, että miehillä ja naisilla todellakin on hyvin erilaisia käyttäymismalleja, jotka todellakin ovat hyvin sukupuolittuneet. Sukupuolten välillä vallitsee suuriakin psykologisia eroja jo siitä syystä, että molemmat ovat vuosimiljoonien aikana kukin paremmin sopeutunut varsin erilaisiin toimiin.

 

[Frankie]

Et ilmeisesti ole tietoinen siitä, että miehillä ja naisilla todellakin on hyvin erilaisia käyttäymismalleja, jotka todellakin ovat hyvin sukupuolittuneet. Sukupuolten välillä vallitsee suuriakin psykologisia eroja jo siitä syystä, että molemmat ovat vuosimiljoonien aikana kukin paremmin sopeutunut varsin erilaisiin toimiin.

Noilla voi nykypäivänä viskoa vesilintua. Maailma muuttuu jaihminen sen mukana.

 

[jeppejehu]

Noilla voi nykypäivänä viskoa vesilintua. Maailma muuttuu jaihminen sen mukana.

Jos katsoo evoluutiota niin ei nyt ihan niin nopeasti muutu. Aika lyhyt aika taitaa olla ihmiskunnan historiassa jossa miehillä ja naisilla on pelkkiä platonisia suhteita.
Monet typeriltä tuntuvat tahdosta riippumattomat asiat edelleen ohjailevat meitä vaikka kuinka kuvitellaan olevamme jotenkin niin moderneja ja niiden yläpuolella.

Edit.

Asiaa on tutkittukin, google laulamaan ja lukemaan

 

[Frankie]

Googlasin. Ensifiilis on, että ihminen on taipuvainen kannattamaan sellaisia tutkimuksia, joista tunnistaa itsensä. En pidä psykologiaa kovin eksaktina tieteenalana. Enkä varsinkaan parisuhdepaykologiaa.

 

[Dualram]

Auts. Tuli viime yönä nähtyä exästä unta. Ei mitään sen kummempaa, unessa eksä vain halusi palata yhteen. Erosta kyseisen ihmisen kanssa on n. pari vuotta ja uusikin suhde on ollut itsellä tulilla lähestulkoon vuoden.

Mutta jotenkin kyseinen uni pisti omat aivot jumiin.

Täällä kanssa exästä unta. Auttelin unessa jossain sisustushommissa ja huonekalujen siirtelyssä, exä tietysti kiitti avusta makuuhuoneen puolella.

 

[Serv-er]

Ketjua lueskelleena täytyy kysyä näin ensimmäisenä viestinä raadilta näkemystä parisuhteen taloudellisista asioista.

Tilanne on siis se, että avopuolisoni olisi halukas muuttamaan vanhempiensa omistamalle tilalle, jossa on iso talo, useita piharakennuksia, paljon metsää yms. Tilan arvo on siis huomattava ja koska tila on heidän suvussaan, niin avopuoliso haluaisi ymmärrettävästi tilan omiin nimiinsä, jolloin itse en omistaisi siitä mitään. Nykyisestä asunnosta omistamme molemmat puolet, mutta se onkin tavallinen rivitalohuoneisto eikä sisällä sukulaisuussiteitä. Jo suhteen alussa sovittiin, että jos naimisiin mennään, niin tehdään avioehto, joten sikäli tämä ei ole mikään ongelma ja ymmärrän asian taustat, enkä kaipaa avokkini varoja.

Olen kuitenkin alkanut miettiä sitä, että koska tila on iso ja se vaatii myös paljon itse tehtävää kunnossapito- ja korjaustyötä, niin teenkö tällä ratkaisulla käytännössä itsestäni vain ilmaisen työntekijän? Olen aika kätevä käsistäni ja kokenut tekemään ja pystyn tekemään itse vaikka omakotitalon, jos sähkö- ja putkitöitä ei lasketa mukaan. Talo on myös monelta osin remontoimaton, joten se vaatisi isohkoa pintaremonttia, jotta siitä saisi nykymittapuulla viihtyisän, ja tämä remontti tehtäisiin varmasti itse niin pitkälti kuin mahdollista, koska kummaltakin homma sujuisi. Olen vain alkanut pohtia, että hyötyisinkö itse tästä järjestelystä millään lailla, koska kaikki tämä omaisuus kuitenkin olisi puolison nimissä ja käytännössä vain työpanoksellani kerryttäisin hänen varallisuuttaan. Oma näkemykseni on pitkälti se, että tekisin vain valtavat määrät töitä toiselle, joista itse en saisi mitään. Parisuhteen kannalta en myöskään näe sitä vaihtoehtona, että en osallistuisi näihin remontteihin yms., jos puoliso niihin kuitenkin osallistuu, koska se aiheuttaisi vain skismaa. Hankalalta ja hieman erikoiselta tuntuisi sekin, jos puoliso maksaisi minulle ikään kuin kotona tehdyistä töistä palkkaa. Remonttien materiaalihankinnat yms. realisoituvat kulut maksaisi tietenkin talon omistaja, enkä niistä aikoisi maksaa mitään.

Miten itse toimisit vastaavassa tilanteessa?

 

[Tatuks]

Ketjua lueskelleena täytyy kysyä näin ensimmäisenä viestinä raadilta näkemystä parisuhteen taloudellisista asioista.

Tilanne on siis se, että avopuolisoni olisi halukas muuttamaan vanhempiensa omistamalle tilalle, jossa on iso talo, useita piharakennuksia, paljon metsää yms. Tilan arvo on siis huomattava ja koska tila on heidän suvussaan, niin avopuoliso haluaisi ymmärrettävästi tilan omiin nimiinsä, jolloin itse en omistaisi siitä mitään. Nykyisestä asunnosta omistamme molemmat puolet, mutta se onkin tavallinen rivitalohuoneisto eikä sisällä sukulaisuussiteitä. Jo suhteen alussa sovittiin, että jos naimisiin mennään, niin tehdään avioehto, joten sikäli tämä ei ole mikään ongelma ja ymmärrän asian taustat, enkä kaipaa avokkini varoja.

Olen kuitenkin alkanut miettiä sitä, että koska tila on iso ja se vaatii myös paljon itse tehtävää kunnossapito- ja korjaustyötä, niin teenkö tällä ratkaisulla käytännössä itsestäni vain ilmaisen työntekijän? Olen aika kätevä käsistäni ja kokenut tekemään ja pystyn tekemään itse vaikka omakotitalon, jos sähkö- ja putkitöitä ei lasketa mukaan. Talo on myös monelta osin remontoimaton, joten se vaatisi isohkoa pintaremonttia, jotta siitä saisi nykymittapuulla viihtyisän, ja tämä remontti tehtäisiin varmasti itse niin pitkälti kuin mahdollista, koska kummaltakin homma sujuisi. Olen vain alkanut pohtia, että hyötyisinkö itse tästä järjestelystä millään lailla, koska kaikki tämä omaisuus kuitenkin olisi puolison nimissä ja käytännössä vain työpanoksellani kerryttäisin hänen varallisuuttaan. Oma näkemykseni on pitkälti se, että tekisin vain valtavat määrät töitä toiselle, joista itse en saisi mitään. Parisuhteen kannalta en myöskään näe sitä vaihtoehtona, että en osallistuisi näihin remontteihin yms., jos puoliso niihin kuitenkin osallistuu, koska se aiheuttaisi vain skismaa. Hankalalta ja hieman erikoiselta tuntuisi sekin, jos puoliso maksaisi minulle ikään kuin kotona tehdyistä töistä palkkaa. Remonttien materiaalihankinnat yms. realisoituvat kulut maksaisi tietenkin talon omistaja, enkä niistä aikoisi maksaa mitään.

Miten itse toimisit vastaavassa tilanteessa?

Ite oon sen verran käytännönläheinen ja suora että ehdottaisin ihan suoraan jotain erillistä sopimusta. Ainakin omasta mielestä olis aika hanurista painaa 20v duunia jossain maatilalla siihen asti että muija pettää ja etsii jonkun toisen ja monottaa sut asumaan johonkin itsemurhakuutioon samalla kun uus äijä tulee elelemään sun kunnostamalle tilalle.

 

[Rapilysin]

Miten itse toimisit vastaavassa tilanteessa?

Itse ehdottaisin puolisolle jotain sen kaltaista, että hän maksaa itse kaikki kiinteistöön liittyvät kulut esim. juuri nuo remonttitarvikkeet, kiinteistöverot, vakuutukset jne. Mielestäni kulutukseen, kuten sähköön ja veteen on sitten taas reilua osallistua kummankin. Eihän tuo huono diili ole siinä mielessä, että saa asua sitten puoli-ilmaiseksi, kun ei ole kiinteistöstä koituvia kuluja. En pitäisi ongelmana osallistua remonttitöihin, koska onhan se sunkin koti kuitenkin vaikka kiinteistö onkin pelkästään puolison.

Jos ajattelee, että sun osuus lainalyhennyksestä olisi vaikka 500 € niin se vapautuu muuhun käyttöön. Siinä missä puoliso sitten maksaa kämppäänsä niin sä voit laittaa rahaa vaikka rahastoihin tai sijoituskämppään. Tai viinaan ja moottoripyöriin. Jos laittaa noihin ensimmäisiin, niin sulla on mahdollisen eron sattuessa sitten kuitenkin varallisuutta karttunut.

Varmaan kannattaa miettiä mikä on sun mielestä reilun kuuloinen diili, ettei sitten myöhemmin katkeroidu jos menikin omasta mielestä päin vittua.

Edit: Muijan kuoleman kannalta kannattaa muuten tehdä paperi, missä sulle jää asumisoikeus. Tämä on ilmeisesti aika yleinen käytäntö, jos asunto on vain toisen. Eli sitten kun ite kuolet tai muutat pois niin perikunta saa vasta myydä talon.

 

[Nomber]

Ketjua lueskelleena täytyy kysyä näin ensimmäisenä viestinä raadilta näkemystä parisuhteen taloudellisista asioista.

Tilanne on siis se, että avopuolisoni olisi halukas muuttamaan vanhempiensa omistamalle tilalle, jossa on iso talo, useita piharakennuksia, paljon metsää yms. Tilan arvo on siis huomattava ja koska tila on heidän suvussaan, niin avopuoliso haluaisi ymmärrettävästi tilan omiin nimiinsä, jolloin itse en omistaisi siitä mitään. Nykyisestä asunnosta omistamme molemmat puolet, mutta se onkin tavallinen rivitalohuoneisto eikä sisällä sukulaisuussiteitä. Jo suhteen alussa sovittiin, että jos naimisiin mennään, niin tehdään avioehto, joten sikäli tämä ei ole mikään ongelma ja ymmärrän asian taustat, enkä kaipaa avokkini varoja.

Olen kuitenkin alkanut miettiä sitä, että koska tila on iso ja se vaatii myös paljon itse tehtävää kunnossapito- ja korjaustyötä, niin teenkö tällä ratkaisulla käytännössä itsestäni vain ilmaisen työntekijän? Olen aika kätevä käsistäni ja kokenut tekemään ja pystyn tekemään itse vaikka omakotitalon, jos sähkö- ja putkitöitä ei lasketa mukaan. Talo on myös monelta osin remontoimaton, joten se vaatisi isohkoa pintaremonttia, jotta siitä saisi nykymittapuulla viihtyisän, ja tämä remontti tehtäisiin varmasti itse niin pitkälti kuin mahdollista, koska kummaltakin homma sujuisi. Olen vain alkanut pohtia, että hyötyisinkö itse tästä järjestelystä millään lailla, koska kaikki tämä omaisuus kuitenkin olisi puolison nimissä ja käytännössä vain työpanoksellani kerryttäisin hänen varallisuuttaan. Oma näkemykseni on pitkälti se, että tekisin vain valtavat määrät töitä toiselle, joista itse en saisi mitään. Parisuhteen kannalta en myöskään näe sitä vaihtoehtona, että en osallistuisi näihin remontteihin yms., jos puoliso niihin kuitenkin osallistuu, koska se aiheuttaisi vain skismaa. Hankalalta ja hieman erikoiselta tuntuisi sekin, jos puoliso maksaisi minulle ikään kuin kotona tehdyistä töistä palkkaa. Remonttien materiaalihankinnat yms. realisoituvat kulut maksaisi tietenkin talon omistaja, enkä niistä aikoisi maksaa mitään.

Miten itse toimisit vastaavassa tilanteessa?

En nyt näe kauheasti ongelmaa. Asut isolla tilalla ilmaiseksi ja maksat asumisesi työllä?

Varsinkin kun periaatteessa tuo työ hyödyttää myös sinua kun kerran asut siinä tilalla, eli jos rakennat hienot puitteet niin saat niitä myös käyttää.

Voithan vaikka ostaa sijoitusasunnon ja lyhentää sen lainaa jos haluat? Sitten jos akka heittää tuolta pihalle niin on kuitenkin oma asunto.

 

[PornReindeer]

Eikös helpoin testi ole että pyytää Puolisoa textaa Tepolle perjantaina/lauantaina iltana "mua panettaa"!!!. Tepon vastaus kertoo tilanteen...

Tepon vastaus mahdollisesti kertoo kelpaisiko hänelle seksi, mutta aika vähän muuta.

 

[hb81]

Miten itse toimisit vastaavassa tilanteessa?

Itse en miettisi pätkääkään. Elän henkilön kanssa ajatuksella "hautaan asti", joten ei sitten tippaakaan kiinnosta, jos tekee töitä toisen omaisuuden eteen. Yhteistä elämää siellä kuitenkin vietetään.
Jos tulisi eroa myöhemmin niin sitten on tullakseen.

Nimimerkillä ei yhteistä omaisuutta, mutta eroamassa pitkästä parisuhteesta.

 

[Azumiar]

Ketjua lueskelleena täytyy kysyä näin ensimmäisenä viestinä raadilta näkemystä parisuhteen taloudellisista asioista.

Tilanne on siis se, että avopuolisoni olisi halukas muuttamaan vanhempiensa omistamalle tilalle, jossa on iso talo, useita piharakennuksia, paljon metsää yms. Tilan arvo on siis huomattava ja koska tila on heidän suvussaan, niin avopuoliso haluaisi ymmärrettävästi tilan omiin nimiinsä, jolloin itse en omistaisi siitä mitään. Nykyisestä asunnosta omistamme molemmat puolet, mutta se onkin tavallinen rivitalohuoneisto eikä sisällä sukulaisuussiteitä. Jo suhteen alussa sovittiin, että jos naimisiin mennään, niin tehdään avioehto, joten sikäli tämä ei ole mikään ongelma ja ymmärrän asian taustat, enkä kaipaa avokkini varoja.

Olen kuitenkin alkanut miettiä sitä, että koska tila on iso ja se vaatii myös paljon itse tehtävää kunnossapito- ja korjaustyötä, niin teenkö tällä ratkaisulla käytännössä itsestäni vain ilmaisen työntekijän? Olen aika kätevä käsistäni ja kokenut tekemään ja pystyn tekemään itse vaikka omakotitalon, jos sähkö- ja putkitöitä ei lasketa mukaan. Talo on myös monelta osin remontoimaton, joten se vaatisi isohkoa pintaremonttia, jotta siitä saisi nykymittapuulla viihtyisän, ja tämä remontti tehtäisiin varmasti itse niin pitkälti kuin mahdollista, koska kummaltakin homma sujuisi. Olen vain alkanut pohtia, että hyötyisinkö itse tästä järjestelystä millään lailla, koska kaikki tämä omaisuus kuitenkin olisi puolison nimissä ja käytännössä vain työpanoksellani kerryttäisin hänen varallisuuttaan. Oma näkemykseni on pitkälti se, että tekisin vain valtavat määrät töitä toiselle, joista itse en saisi mitään. Parisuhteen kannalta en myöskään näe sitä vaihtoehtona, että en osallistuisi näihin remontteihin yms., jos puoliso niihin kuitenkin osallistuu, koska se aiheuttaisi vain skismaa. Hankalalta ja hieman erikoiselta tuntuisi sekin, jos puoliso maksaisi minulle ikään kuin kotona tehdyistä töistä palkkaa. Remonttien materiaalihankinnat yms. realisoituvat kulut maksaisi tietenkin talon omistaja, enkä niistä aikoisi maksaa mitään.

Miten itse toimisit vastaavassa tilanteessa?

Vähän samat fiilikset ku ylläolevalla. Hautaan astihan sitä kannattaa miettiä, jos on vakavasti suhteessa. Eron tullessa voi sit ainakin lohduttautua sillä, että ainakin yritti kaikkensa.

Voithan sä niil säästetyillä rahoillas vaikka jonku sijoitusasunnon ostaa ja voitte sitäkin sit yhessä hieman remppailla ja eukko voi avustaa sen hoidossa.

 

[BongisKhan]

Ketjua lueskelleena täytyy kysyä näin ensimmäisenä viestinä raadilta näkemystä parisuhteen taloudellisista asioista.

Tilanne on siis se, että avopuolisoni olisi halukas muuttamaan vanhempiensa omistamalle tilalle, jossa on iso talo, useita piharakennuksia, paljon metsää yms. Tilan arvo on siis huomattava ja koska tila on heidän suvussaan, niin avopuoliso haluaisi ymmärrettävästi tilan omiin nimiinsä, jolloin itse en omistaisi siitä mitään. Nykyisestä asunnosta omistamme molemmat puolet, mutta se onkin tavallinen rivitalohuoneisto eikä sisällä sukulaisuussiteitä. Jo suhteen alussa sovittiin, että jos naimisiin mennään, niin tehdään avioehto, joten sikäli tämä ei ole mikään ongelma ja ymmärrän asian taustat, enkä kaipaa avokkini varoja.

Olen kuitenkin alkanut miettiä sitä, että koska tila on iso ja se vaatii myös paljon itse tehtävää kunnossapito- ja korjaustyötä, niin teenkö tällä ratkaisulla käytännössä itsestäni vain ilmaisen työntekijän? Olen aika kätevä käsistäni ja kokenut tekemään ja pystyn tekemään itse vaikka omakotitalon, jos sähkö- ja putkitöitä ei lasketa mukaan. Talo on myös monelta osin remontoimaton, joten se vaatisi isohkoa pintaremonttia, jotta siitä saisi nykymittapuulla viihtyisän, ja tämä remontti tehtäisiin varmasti itse niin pitkälti kuin mahdollista, koska kummaltakin homma sujuisi. Olen vain alkanut pohtia, että hyötyisinkö itse tästä järjestelystä millään lailla, koska kaikki tämä omaisuus kuitenkin olisi puolison nimissä ja käytännössä vain työpanoksellani kerryttäisin hänen varallisuuttaan. Oma näkemykseni on pitkälti se, että tekisin vain valtavat määrät töitä toiselle, joista itse en saisi mitään. Parisuhteen kannalta en myöskään näe sitä vaihtoehtona, että en osallistuisi näihin remontteihin yms., jos puoliso niihin kuitenkin osallistuu, koska se aiheuttaisi vain skismaa. Hankalalta ja hieman erikoiselta tuntuisi sekin, jos puoliso maksaisi minulle ikään kuin kotona tehdyistä töistä palkkaa. Remonttien materiaalihankinnat yms. realisoituvat kulut maksaisi tietenkin talon omistaja, enkä niistä aikoisi maksaa mitään.

Miten itse toimisit vastaavassa tilanteessa?

Minä en näkisi tuossa niinkään rahaa suoranaisesti ongelmana, vaan lähinnä se että sitten koko suhteen dynamiikka on vähän vinksallaan. Periaatteessa nainen voi häätää sinut koska tahansa koska koti ei tosiasiallisesti ole yhteinen, vaan täysin hänen. Vaikka tällaista "asetta" ei koskaan käytettäisi tai tämä jokseenkin perseellään oleva valtadynamiikka alkaisi aika isolla todennäköisyydellä hiertämään ennemmin tai myöhemmin.

Itse en suostuisi. Avioehto on ihan fine ja tullaan itsekin sellainen aika varmasti tekemään, koska ei minulla ole mitään varsinaista halua saada esim. puolison suvun kesämökkiä "kynsiini". Toisaalta koti on sitten koti ja jos yhdessä asutaan niin molempien tulee olla sen suhteen tasa-arvoisessa asemassa.

 

[Jarmot]

Tilanne on siis se, että avopuolisoni olisi halukas muuttamaan vanhempiensa omistamalle tilalle, jossa on iso talo, useita piharakennuksia, paljon metsää yms. Tilan arvo on siis huomattava ja koska tila on heidän suvussaan, niin avopuoliso haluaisi ymmärrettävästi tilan omiin nimiinsä, jolloin itse en omistaisi siitä mitään. Nykyisestä asunnosta omistamme molemmat puolet, mutta se onkin tavallinen rivitalohuoneisto eikä sisällä sukulaisuussiteitä. Jo suhteen alussa sovittiin, että jos naimisiin mennään, niin tehdään avioehto, joten sikäli tämä ei ole mikään ongelma ja ymmärrän asian taustat, enkä kaipaa avokkini varoja.

Olen kuitenkin alkanut miettiä sitä, että koska tila on iso ja se vaatii myös paljon itse tehtävää kunnossapito- ja korjaustyötä, niin teenkö tällä ratkaisulla käytännössä itsestäni vain ilmaisen työntekijän? Olen aika kätevä käsistäni ja kokenut tekemään ja pystyn tekemään itse vaikka omakotitalon, jos sähkö- ja putkitöitä ei lasketa mukaan. Talo on myös monelta osin remontoimaton, joten se vaatisi isohkoa pintaremonttia, jotta siitä saisi nykymittapuulla viihtyisän, ja tämä remontti tehtäisiin varmasti itse niin pitkälti kuin mahdollista, koska kummaltakin homma sujuisi. Olen vain alkanut pohtia, että hyötyisinkö itse tästä järjestelystä millään lailla, koska kaikki tämä omaisuus kuitenkin olisi puolison nimissä ja käytännössä vain työpanoksellani kerryttäisin hänen varallisuuttaan. Oma näkemykseni on pitkälti se, että tekisin vain valtavat määrät töitä toiselle, joista itse en saisi mitään. Parisuhteen kannalta en myöskään näe sitä vaihtoehtona, että en osallistuisi näihin remontteihin yms., jos puoliso niihin kuitenkin osallistuu, koska se aiheuttaisi vain skismaa. Hankalalta ja hieman erikoiselta tuntuisi sekin, jos puoliso maksaisi minulle ikään kuin kotona tehdyistä töistä palkkaa. Remonttien materiaalihankinnat yms. realisoituvat kulut maksaisi tietenkin talon omistaja, enkä niistä aikoisi maksaa mitään.

Miten itse toimisit vastaavassa tilanteessa?

Olellinen kysymys koskee jälkikasvun hankintaa. Jos meinaatte lapsia tehdä, niin silloin ei isompaa ongelmaa työpanoksen suhteen ole, koska viimekädessä kaikki tehdystä työstä johtuva arvonnousu koituu lopulta lasten eduksi.

Jos taas muksuja ei suunnitelmissa ole, niin ei ehkä kannata lähteä ilmaiseksi työorjaksi. Puolet avioliitoista päättyy eroon, joten on hyvin mahdollista, että rouva nakkaa sinut jossain vaiheessa pihalle ja kaikki raataminen menee hukkaan. Ja aika vaikea se on parisuhteessa yhdessä asuessa pitää rahat niin erillään, ettet tulisi vuosien mittaan sijoittaneeksi merkittävää summaa puolison omistamiin rakennuksiin.

 

[No Future]

Oma lähestymistapa asiaan on, että jos sä tykkäät siitä rakentamisesta ja puuhastelusta yhteisenä ajanvietteenä, niin mikäs sen helpompi tapa kuitata lähes ilmainen asuminen? Tosiaan sijoittaa sitten ne omat säästyvät rahat johonkin tuottavampaan kohteeseen, koska tuollaisen vanhan tilan arvo ei käytännössä nouse jos se ei sijaitse aivan helvetin hyvällä paikalla. Eikä se etenkään nouse jos sitä ei ole mitään aikomustakaan myydä tulevaisuudessakaan.

 

[BongisKhan]

Kuinkahan moni olisi yhtä myötämielinen tilanteeseen jos sukupuolet flipattaisiin? Että nainen asuisi miehen 100% omistamassa kämpässä ja kuittasi asumiskustannuksia työllään...

 

[Frankie]

Kuinkahan moni olisi yhtä myötämielinen tilanteeseen jos sukupuolet flipattaisiin? Että nainen asuisi miehen 100% omistamassa kämpässä ja kuittasi asumiskustannuksia työllään...

Mä yritin tossa jo aikaisemmin vihjata, että jos poistettaisi viesteistä kokonaan sukupuoliviittaukset, kun halutaan neuvoja. Siinä sitten vain arvaamaan, että kumman puolella oikeastaan pitäisikään olla missäkin probleemassa.

 

[Rapilysin]

Kuinkahan moni olisi yhtä myötämielinen tilanteeseen jos sukupuolet flipattaisiin? Että nainen asuisi miehen 100% omistamassa kämpässä ja kuittasi asumiskustannuksia työllään...

Mä en oikein ymmärrä mitä merkitystä tällä on? Tai jos vaikka olisi homopariskunnasta kyse. Vai onko tässä joku ajatus, että ämmät ei osaa remontoida?

 

[poskiholisti]

En tiedä missä kunnossa tuo kyseinen torppa on, mutta riskinähän tässä toki on sekin että homma ei olekaan "pientä pintaremonttia" vaan rakenteista paljastuu kaikenlaista vähemmän kivaa. Tämän jälkeen rento remppailu muuttuu kuukausien tai vuosien työleiriksi ja siinä kohdin parisuhdekin saattaa olla enemmän kuin koetuksella. Vallankin jos hankkiudutte tuosta nykyisestä rivarista eroon ja muutatte tuonne ranchille asumaan.

 

[No Future]

En tiedä missä kunnossa tuo kyseinen torppa on, mutta riskinähän tässä toki on sekin että homma ei olekaan "pientä pintaremonttia" vaan rakenteista paljastuu kaikenlaista vähemmän kivaa. Tämän jälkeen rento remppailu muuttuu kuukausien tai vuosien työleiriksi ja siinä kohdin parisuhdekin saattaa olla enemmän kuin koetuksella. Vallankin jos hankkiudutte tuosta nykyisestä rivarista eroon ja muutatte tuonne ranchille asumaan.

Jos ero tulisi tossa skenaariossa, niin toiselle jäisi rahat puolikkaasta rivarista, toiselle velkainen ja homeinen tila vailla myyntiarvoa?

 

[elmo]

Ketjua lueskelleena täytyy kysyä näin ensimmäisenä viestinä raadilta näkemystä parisuhteen taloudellisista asioista.

Tilanne on siis se, että avopuolisoni olisi halukas muuttamaan vanhempiensa omistamalle tilalle, jossa on iso talo, useita piharakennuksia, paljon metsää yms. Tilan arvo on siis huomattava ja koska tila on heidän suvussaan, niin avopuoliso haluaisi ymmärrettävästi tilan omiin nimiinsä, jolloin itse en omistaisi siitä mitään. Nykyisestä asunnosta omistamme molemmat puolet, mutta se onkin tavallinen rivitalohuoneisto eikä sisällä sukulaisuussiteitä. Jo suhteen alussa sovittiin, että jos naimisiin mennään, niin tehdään avioehto, joten sikäli tämä ei ole mikään ongelma ja ymmärrän asian taustat, enkä kaipaa avokkini varoja.

Olen kuitenkin alkanut miettiä sitä, että koska tila on iso ja se vaatii myös paljon itse tehtävää kunnossapito- ja korjaustyötä, niin teenkö tällä ratkaisulla käytännössä itsestäni vain ilmaisen työntekijän? Olen aika kätevä käsistäni ja kokenut tekemään ja pystyn tekemään itse vaikka omakotitalon, jos sähkö- ja putkitöitä ei lasketa mukaan. Talo on myös monelta osin remontoimaton, joten se vaatisi isohkoa pintaremonttia, jotta siitä saisi nykymittapuulla viihtyisän, ja tämä remontti tehtäisiin varmasti itse niin pitkälti kuin mahdollista, koska kummaltakin homma sujuisi. Olen vain alkanut pohtia, että hyötyisinkö itse tästä järjestelystä millään lailla, koska kaikki tämä omaisuus kuitenkin olisi puolison nimissä ja käytännössä vain työpanoksellani kerryttäisin hänen varallisuuttaan. Oma näkemykseni on pitkälti se, että tekisin vain valtavat määrät töitä toiselle, joista itse en saisi mitään. Parisuhteen kannalta en myöskään näe sitä vaihtoehtona, että en osallistuisi näihin remontteihin yms., jos puoliso niihin kuitenkin osallistuu, koska se aiheuttaisi vain skismaa. Hankalalta ja hieman erikoiselta tuntuisi sekin, jos puoliso maksaisi minulle ikään kuin kotona tehdyistä töistä palkkaa. Remonttien materiaalihankinnat yms. realisoituvat kulut maksaisi tietenkin talon omistaja, enkä niistä aikoisi maksaa mitään.

Miten itse toimisit vastaavassa tilanteessa?

Harvoin se itse päärakennuksella mitään arvoa on vaan ne eurot on metsässä ja pelloissa. Jotta tehkää joku diili missä ostat puolet päärakennuksesta. Sitten sulla on oma lusikka sopassa myös jos niin haluat. Paperi olisi hyvä teettää jonkun asiaan erikoistuneen lakimiehen kautta ettei mahdollista kiusantekoa puolin tai toisin jos lusikat menee ristiin. Tyyliin ettet itse voi myydä omaa puolikastasi muualle ja taas, että saat puolikkaastasi asianmukaisen korvauksen jos ero tulee.

Mitään muuta ratkaisua on vaikea nähdä perusteltuna jos kerran avioehtokin on ollut jo ok. Ei niistä pelloista tai metsistä mikään osa kuulu paitsi sitten mahdollisesti tuleville lapsille. Jos taas touhu on oikeasti jotain sellasta, että aletaan maajusseiksi ja töitä on about 24/7 ympäri tiluksia eikä mitään pelkän päärakennuksen meikkaamista asumiskuntoon niin enpä tiedä...

 

[idkf]

Ketjua lueskelleena täytyy kysyä näin ensimmäisenä viestinä raadilta näkemystä parisuhteen taloudellisista asioista.

Tilanne on siis se, että avopuolisoni olisi halukas muuttamaan vanhempiensa omistamalle tilalle, jossa on iso talo, useita piharakennuksia, paljon metsää yms. Tilan arvo on siis huomattava ja koska tila on heidän suvussaan, niin avopuoliso haluaisi ymmärrettävästi tilan omiin nimiinsä, jolloin itse en omistaisi siitä mitään. Nykyisestä asunnosta omistamme molemmat puolet, mutta se onkin tavallinen rivitalohuoneisto eikä sisällä sukulaisuussiteitä. Jo suhteen alussa sovittiin, että jos naimisiin mennään, niin tehdään avioehto, joten sikäli tämä ei ole mikään ongelma ja ymmärrän asian taustat, enkä kaipaa avokkini varoja.

Olen kuitenkin alkanut miettiä sitä, että koska tila on iso ja se vaatii myös paljon itse tehtävää kunnossapito- ja korjaustyötä, niin teenkö tällä ratkaisulla käytännössä itsestäni vain ilmaisen työntekijän? Olen aika kätevä käsistäni ja kokenut tekemään ja pystyn tekemään itse vaikka omakotitalon, jos sähkö- ja putkitöitä ei lasketa mukaan. Talo on myös monelta osin remontoimaton, joten se vaatisi isohkoa pintaremonttia, jotta siitä saisi nykymittapuulla viihtyisän, ja tämä remontti tehtäisiin varmasti itse niin pitkälti kuin mahdollista, koska kummaltakin homma sujuisi. Olen vain alkanut pohtia, että hyötyisinkö itse tästä järjestelystä millään lailla, koska kaikki tämä omaisuus kuitenkin olisi puolison nimissä ja käytännössä vain työpanoksellani kerryttäisin hänen varallisuuttaan. Oma näkemykseni on pitkälti se, että tekisin vain valtavat määrät töitä toiselle, joista itse en saisi mitään. Parisuhteen kannalta en myöskään näe sitä vaihtoehtona, että en osallistuisi näihin remontteihin yms., jos puoliso niihin kuitenkin osallistuu, koska se aiheuttaisi vain skismaa. Hankalalta ja hieman erikoiselta tuntuisi sekin, jos puoliso maksaisi minulle ikään kuin kotona tehdyistä töistä palkkaa. Remonttien materiaalihankinnat yms. realisoituvat kulut maksaisi tietenkin talon omistaja, enkä niistä aikoisi maksaa mitään.

Miten itse toimisit vastaavassa tilanteessa?

Suosittelisin kyllä keskustelemaan asiasta. Vaikka olisikin tarkoituksena olla hautaan asti, niin tuollainen asetelma luo suhteeseen hankalan dynamiikan. Mikäli yhteisiä lapsia ei ole perimässä, niin lopulta aika pitkälle kiinni tulotasosta. Jos vaimon tulot riittää yksin normaalin elämisen lisäksi maksamaan talon kustannukset muun elämän ohessa, ja saisit korvauksena asua ilmaiseksi sekä tavallaan kerrytettyä vastaavan varallisuuden vaikka sijoituksiin, niin voisi olla jossain mielessä reilu diili. Ongelmana tuossa tulee, jos ylimääräistä ei ole hirveästi niin helposti muita talouden menoja kaatuu sinulle, koska sinulla on "ylimääräistä".

Hankala asetelma, ja en todellakaan suosittele lähtemään siihen, että maksat puolet ja remppaat maatilan kuntoon ilman osaomistusta. Tuossa on niin suuri riski katkeroitumiseen 10-20v päästä koittavan eron yhteydessä.

 

[taski]

Itselläni on nyt mielenkiintoinen tilanne.

Parisuhdetta nelisen vuotta takanapäin. Reilu viikko takaperin rouva lähti "päiväpöhnälle" työkaverinsa kanssa ja sovittiin että haetaan kuuden aikaan iltapäivällä pois kun lähden työmaalta.

No 5 maissa tuli viesti että voitko hakea vasta illalla esim 11-12 aikaan.
Ihmettelin vähän mutta totesin että no eiköhän se käy, vaikka työpäivä minulla huomenna onkin enkä nyt ihan kauhean innoissani enää siihen aikaan lähtisi ajelemaan 100km reissua.

Klo 22 tulee viesti että tulisitko hakemaan, olen (nimi muutettu) tepon luona (ei siis tämä työkaveri vaan mulle aivan tuntematon äijä).
Ihmettelin luonnollisesti että mitähän vittua hän siellä tekee, kaksistaan jonkun miehen kanssa!??!

No ajelin sinne, rouva aivan päissään ja olin luonnollisesti melkoisen vihainen.
Keskusteltiin asiasta, suutahdinkin ihan kunnolla niin olivat kuulemma porukalla menneet tämän miehen luokse koska tämä on joku hänen entisen elämänsä tuttu jota on tavannut muutamia kertoja meidän parisuhteenkin aikana. Muut oli sitten lähteneet niin hän sitten pyysi minua hakemaan hänet koska oli aika lähteä kotiin. Pidän tätä äärimmäisen erikoisena ja luonteeltani kun olen epäileväinen niin totta kai mietityttää että mitähän siellä oikeasti sitten on mahtanut tapahtua ja onko siellä ketään muuta edes missään kohtaa ollut heidän kanssaan.

Tässä jonkin verran kriiseiltiin ja keskusteltiin asiasta enemmän ja vähemmän hyvässä hengessä, minulle tietysti vakuutettiin että mitään ei ole tapahtunut nyt, ei menneisyydessä eikä tulevaisuudessakaan vaan kyseessä ihan puhtaasti ystävä.
Sanoin että en nyt tietenkään pakota häntä tässä ja nyt valitsemaan mitään, mutta asia häiritsee minua ja kehotin tarkkaan miettimään mitä elämältään haluaa ja minkälaisen kuvan haluaa touhuistaan minulle antaa. Rouva tuntui ymmärtävän asian ja sanoi että ei ole kertonut tästä koska pelkäsi reaktiotani ja että joskus aiemmassa parisuhteessa oli kuulemma ollut jotain vähän vastaavanlaista, että hänellä ei saa olla miespuoleisia kavereita. Vaarana näissä on että vaikka viaton ystävyyssuhde olisikin, niin tällaisen jälkeen meikäläinen ei koskaan tule sitä täysin hyväksymään ja asia jää kalvamaan lopulta johtaen sitten kuitenkin eroon.

Ymmärtäisin jos tämä jätkä olisi joku pidemmän ajan tuttu, mutta minun annettin ymmärtää että nähty on käytännössä yhden käden sormia vastaava määrä, mutta vuosien mittaan on keskusteltu lähinnä yleisistä asioista whatsapin etc. välityksellä.

Olisin varmaan sinut asian kanssa jos minulle olisi tästä kerrottu aiemmin ja avoimesti keskusteltu etc.

Nyt tuntuu lähinnä että jäi "kiinni" jostakin, mutta en itsekään oikein tiedä että mistä ja miksi hän sitten pyysi minua kuitenkin tulemaan paikan päälle tämän jätkän luokse. Rouva olisi ihan hyvin voinut tämän salata enkä olisi mistään asiaa saanut selville.

Tosiaan hiukan skeptinen luonne näissä asioissa olen, niin mietin että jos tästä nyt vielä lähdetään luottamusta rakentamaan, niin mitenkä tästä nyt sitten helpoiten itse pääsee ylitse ettei jää kalvamaan fiilis että selän takana tehdään jotain mistä en pitäisi.

Suurin ihmetys koko asiassa on että rouva sanoi tänään että hänen rotsinsa jäi tuonne jätkälle ja että hän käväisee siellä kahvilla ja hakemassa takin pois päivällä. Tämäkin vähän ihmetyttää kun koko äijä lähinnä vituttaa tolkuttomasti, niin miksi härkkiä ampiaispesää näin pian tapahtuneen jälkeen?

Siis mitä vittua. Olenko jotenkin sairaalloisen mustasukkainen vai tuntuuko tämä muistakin aivan absurdilta.
Pystyn sulkemaan tällaiset asiat mielestäni vallan mainiosti ja olemaan mitenkään hermoilematta asiasta, mutta samalla se tarkoittaa myös muiden tunteiden kuolettamista joten siihen en vielä haluaisi ryhtyä. Ehkä tässä haen jotain vertaistukea ja kommentteja että miltä tämä näyttää ulkopuolisen silmin, pidetäänkö minua aivan pilkkana ja ainoa oikea ratkaisu on ero vai voiko tällaisen jälkeen vielä jotenkin oppia rakentamaan luottamus.

Tähän jatkoa nyt kun hommaa on puitu jonkin verran.

Tilanne ilmeisesti se että ovat tunteneet hyvän päivän tuttuina edellisessä elämässä, mutta yhteyksiä ei juurikaan ole sen jälkeen pidetty eikä ilmeisesti silloinkaan muuten kuin kerran silloin, toisen tällöin. Muutama vuosi takaperin olivat ilmeisesti tavanneet ja vaihtaneet numeroita ja rouva kerran käynyt miehellä ihmettelemässä jotain hänen rakentamaansa taloa tmv. Tämän jälkeen seuraava tapaaminen on ilmeisesti ollut tuo kännireissu mistä hermostuin.

Asiaa on nyt käyty rouvan kanssa läpi ja olen avoimesti kertonut että tilanne jossa kuvio selkisi oli melko erikoinen ja ahdistavakin.
Rouva kertoi että mitään sen kummempaa sidettä "teppoon" ei ole ja ovat vain muutaman kerran nähneet. Sanoin että ainakin tässä kohtaa olisi hyvä ottaa pieni timeout jotta saadaan molemmat ajatella asiaa ja pääsisin itse ainakin pahimmasta alkujärkytyksestä eroon. Tämä päättyi käytännössä siihen että nyt on muutama viikko sitten lähes päivittäin vängätty asiasta jotain ja rouva on nyt siellä 2-3x tämän jälkeen käynyt kahvilla ja juttelemassa "yleisiä juttuja elämästä".

En oikein tiedä mitä ajatella, parempi puolisko tuntuu olevan kyllä kovin avoin menemisistään ja tulemisistaan tässä kohtaa eikä sinänsä peittele mitään. Jotenkin olen kuitenkin taas toisaalta kantilta loukkaantunut siitä että hän ei mielestäni juurikaan ole huomioinut sitä että tilanne on minulle uusi ja olen myöntänyt että tietynlaista ahdistustakin tässä on mukana. En jotenkin näe kovin mukavana ihmisenä sellaista joka selvästi päissään olevan varatun naisen vie baarista kotiinsa. En jaksa usko että kovin moni mies tekee tällaista ihan vain jutellakseen ja kaveria kaivatakseen. Varsinkin kun kaveri ei ole mikään reppana vaan kaikin puolin menestynyt henkilö. Lisäksi minua kummastuttaa kova kiihko tavata tätä kaveria nyt heti tämän tapauksen jälkeen näinkin aktiivisesti.
Sanoin rouvalle etten voi enkä halua häntä rajoittaa, mutta toivoisin malttia asiassa ja että hän miettisi asiaa minunkin näkökulmastani. Rouvan mielestä mies hakee pelkkää ystävää 110% varmuudella eikä varmasti halua mitään muuta. Itse en siihen usko, ei jotakin kerran vuosia sitten tavattua hyvänpäiväntuttua raahata baarista kotiin illalla juttelemaan tai katsomaan youtube-videoita, varsinkaan kun baaritkaan eivät olleet menossa kiinni ja kello oli jotakin ehkä 8-9 illalla.

Erikoiselta kuvio vaikuttaa ja minusta tuntuu että tässä nyt kusetetaan jotakuta. Ei ehkä itseäni, mutta olen tavallaan myös rouvan puolesta huolissani että hän saa tässä nyt siipeensä joltakin taholta ihan väkisin ellei avaa silmiä. Pahimmassa tapauksessa pelkään ehkä sitä että tuo "teppo" on mielenlaadultaan sellainen kaveri että ottaa rouvan kohteekseen ja alkaa häntä vainota tai muuten pommittaa tavalla tai toisella.

Toisena puolena kummastuttaa että mikä ihmeen kiihko tätä kaveria on nyt jatkuvasti tavata ennen kuin asia on jollain tapaa käsitelty. Itselleni tulee jotenkin fiilis että kauheasti ei kiinnosta mitkä fiilikset itsellä on, vaan teppo nyt on vaan niin kiva kaveri että häneen on jatkuvasti oltava yhteydessä. Kysyin että onko hän ihastunut, ei kuulemma ole mutta kaipaa ystävää. Molemmat on varmaan yhtä mieltä siitä että tietynlainen kriisi tästä saatiin jo aikaan. Miksi nyt heti härkkiä mehiläispesää vielä lisää.

 

[namlepo]

Joo. @taski Ala järjestellä ero kuvioita. Akkas pettää sen minkä kerkee. Ja ei sillä loppupeleissä ole väliä pettääkö oikeasti vaan sillä miltä susta tuntuu. Ei näy tuo homma tosta nyt paranevan kun akkas siellä vaan ravaa jatkuvasti.

 

[Leatherman]

Toisena puolena kummastuttaa että mikä ihmeen kiihko tätä kaveria on nyt jatkuvasti tavata ennen kuin asia on jollain tapaa käsitelty.

Hän saa mieheltä jotain mitä sinulta ei saa. Selvä pettämistapaus. Ei kukaan selväjärkinen riskeeraa omaa parisuhdetta jonkun "uuden" tuttavuuden kanssa ja laita toista miestä oman miehen edelle. Pitäisi hälytyskellot soida vähemmästäkin.

 

[taski]

Tavallaan testasin häntä sanomalla että mitä hän itse on mieltä tilanteesta ja sanoin että jos hän pysyy avoimena ja kertoo mitä touhuaa niin koitetaan saada homma toimimaan näin., että en minä häntä kieltääkään voi. Toivoin että tuossa kohtaa kun hän selvästi ymmärtää että kanssani voi keskustella enkä luo tarpeetonta painetta, hän itsekin tajuaisi tilanteen vakavuuden, mutta ilmeisesti hän on joko niin ymmärtämätön tai lukkiutunut tähän toiseen henkilöön että mitään reaktiota ei hänestä saanut irti.
No tästä nyt ei seurannut oikein mitään muuta kuin että rouva oli eilen oikein iloinen ja minä olin kyllä oikeasti aika suruissani viime yön enkä tainnut juurikaan nukkua. Kuvittelin että tämän muutaman viikon jälkeen hän olisi nähnyt mitä toimintansa minulle aiheuttaa ja jos tuo tuttavuus on tosiaan merkityksetön, niin hän ei sitä omaehtoisestikaan olisi halunnut enää jatkaa. Itse olen 100% varma että tällainen merkityksetön tuttavuus ei missään kohtaa lähtisi edes haastamaan parisuhdetta. Ymmärtäisin asian huomattavasti paremmin jos kyseessä olisi pitkäaikainen ystävä.

En tiedä vieläkö tästä keskustelemalla jotenkin päästään etenemään. En tavallaan haluaisi kieltää mitään, sillä silloinhan sitä tehdään pelkästään selkäni takana koska tuntuu että hän ei ainakaan mihinkään välien katkaisuun kuitenkaan kykene.

Harmilliselta kokonaisuus vaikuttaa. Aiemmissa suhteissa olisin kyllä luovuttanut, tämän kohdalla jotenkin haluaisi taistella asiat toimimaan mutta onko järkevä sitten jatkaa vielä tuulimyllyjä vastaan taistelua vai saanko itseni vain hajalle entistä enemmän?

 

[poskiholisti]

Tähän jatkoa nyt kun hommaa on puitu jonkin verran.

Tilanne ilmeisesti se että ovat tunteneet hyvän päivän tuttuina edellisessä elämässä, mutta yhteyksiä ei juurikaan ole sen jälkeen pidetty eikä ilmeisesti silloinkaan muuten kuin kerran silloin, toisen tällöin. Muutama vuosi takaperin olivat ilmeisesti tavanneet ja vaihtaneet numeroita ja rouva kerran käynyt miehellä ihmettelemässä jotain hänen rakentamaansa taloa tmv. Tämän jälkeen seuraava tapaaminen on ilmeisesti ollut tuo kännireissu mistä hermostuin.

Asiaa on nyt käyty rouvan kanssa läpi ja olen avoimesti kertonut että tilanne jossa kuvio selkisi oli melko erikoinen ja ahdistavakin.
Rouva kertoi että mitään sen kummempaa sidettä "teppoon" ei ole ja ovat vain muutaman kerran nähneet. Sanoin että ainakin tässä kohtaa olisi hyvä ottaa pieni timeout jotta saadaan molemmat ajatella asiaa ja pääsisin itse ainakin pahimmasta alkujärkytyksestä eroon. Tämä päättyi käytännössä siihen että nyt on muutama viikko sitten lähes päivittäin vängätty asiasta jotain ja rouva on nyt siellä 2-3x tämän jälkeen käynyt kahvilla ja juttelemassa "yleisiä juttuja elämästä".

En oikein tiedä mitä ajatella, parempi puolisko tuntuu olevan kyllä kovin avoin menemisistään ja tulemisistaan tässä kohtaa eikä sinänsä peittele mitään. Jotenkin olen kuitenkin taas toisaalta kantilta loukkaantunut siitä että hän ei mielestäni juurikaan ole huomioinut sitä että tilanne on minulle uusi ja olen myöntänyt että tietynlaista ahdistustakin tässä on mukana. En jotenkin näe kovin mukavana ihmisenä sellaista joka selvästi päissään olevan varatun naisen vie baarista kotiinsa. En jaksa usko että kovin moni mies tekee tällaista ihan vain jutellakseen ja kaveria kaivatakseen. Varsinkin kun kaveri ei ole mikään reppana vaan kaikin puolin menestynyt henkilö. Lisäksi minua kummastuttaa kova kiihko tavata tätä kaveria nyt heti tämän tapauksen jälkeen näinkin aktiivisesti.
Sanoin rouvalle etten voi enkä halua häntä rajoittaa, mutta toivoisin malttia asiassa ja että hän miettisi asiaa minunkin näkökulmastani. Rouvan mielestä mies hakee pelkkää ystävää 110% varmuudella eikä varmasti halua mitään muuta. Itse en siihen usko, ei jotakin kerran vuosia sitten tavattua hyvänpäiväntuttua raahata baarista kotiin illalla juttelemaan tai katsomaan youtube-videoita, varsinkaan kun baaritkaan eivät olleet menossa kiinni ja kello oli jotakin ehkä 8-9 illalla.

Erikoiselta kuvio vaikuttaa ja minusta tuntuu että tässä nyt kusetetaan jotakuta. Ei ehkä itseäni, mutta olen tavallaan myös rouvan puolesta huolissani että hän saa tässä nyt siipeensä joltakin taholta ihan väkisin ellei avaa silmiä. Pahimmassa tapauksessa pelkään ehkä sitä että tuo "teppo" on mielenlaadultaan sellainen kaveri että ottaa rouvan kohteekseen ja alkaa häntä vainota tai muuten pommittaa tavalla tai toisella.

Toisena puolena kummastuttaa että mikä ihmeen kiihko tätä kaveria on nyt jatkuvasti tavata ennen kuin asia on jollain tapaa käsitelty. Itselleni tulee jotenkin fiilis että kauheasti ei kiinnosta mitkä fiilikset itsellä on, vaan teppo nyt on vaan niin kiva kaveri että häneen on jatkuvasti oltava yhteydessä. Kysyin että onko hän ihastunut, ei kuulemma ole mutta kaipaa ystävää. Molemmat on varmaan yhtä mieltä siitä että tietynlainen kriisi tästä saatiin jo aikaan. Miksi nyt heti härkkiä mehiläispesää vielä lisää.

Onko rouvallasi ystäviä noin niin kuin muuten elämässä? Mikäli jonkinlainen ystäväpiiri löytyy, niin erikoista että tuon parin viikon takaisen tilanteen jälkeen "Teppoa" on käyty tapaamassa useaan otteeseen ystävänkaipuun kourissa. Käykö rouva kahvittelemassa Tepon kotona vai jossain kahvilassa?

Vähän kieltämättä häiritsee, että rouva ei antanut edes pölyn laskeutua vaan jatkaa miehen tapailua, vaikka asia on aiheuttanut enemmänkin kitkaa ja ikäviä tilanteita parisuhteessanne.

 

[taski]

Ystäviä hänellä kyllä on. Muutama läheisempi joita näkee viikoittain tai ainakin kuukausittain ja muutamia ei niin läheisiä joita hän näkee ehkä kerran pari vuodessa. Hän on syyksi tepon tapaamiselle kertonut minulle kaipaavansa ystäviä. En tätä ihan käsitä kun molemmat saamme omia ystäviämme tavata ja viettää heidän kanssaan aikaa kuten tahdomme, ellei tätä "vieraissa käyntiä" nyt lasketa. Yhteistä aikaa meillä on mielestäni sopivasti, tykkäämme viettää aikaa yhdessä, nautin ainakin hänen seurastaan todella paljon ja pidän häntä äärimmäisen fiksuna ja älykkäänä naisena - ylipäätään siis tasavertaisena kumppanina. Seksi on hyvää ja sitä on mielestäni sopivasti, välillä enemmän ja välillä vähemmän.

Hyvällä olen yrittänyt rakentavasti tästä keskustella lähiviikot, nyt tilanne alkaa olla se että haluaisin sano että valinta on nyt tehtävä ja mietittävä mitä elämältä oikeasti haluaa.
Jos se on jotain muuta kuin parisuhde kanssa niin hyväksyn sen ja sitten käytännön järjestelyt alkavat. Eli tavallaan haluan tehdä eron hänellekin helpoksi jos se on sitä mitä hän haluaa. Hän on itse oma-aloitteisesti sanonut että jos pitää valita minun tai "Tepon" välillä niin hän valitsee minut, mutta toivoo ettei sitä tarvitse tehdä. Tuntuu kuitenkin että tämä on pelkkää puhetta sillä edes mitään yritystä laimentaa välejä tähän teppoon, ei ole ollut.

Jos valinta on taas jotain muuta, niin nyt kun kriisi on edelleen päällä ja vain syvenee, haluaisin että hän ei tätä kyseistä miestä tapaa ainakaan lähitulevaisuudessa ja mielellään ei koskaan. Sen verran vastenmielisen kuvan olen hänestä tällä toiminnalla saanut. Muutoin minulla ei ole mitään miespuoleisia ystäviä vastaan, mutta tämä tilanne varmasti traumatisoi minua jollain tasolla ja seuravan kerran kun olen parisuhteessa naisen kanssa jolla on miespuolisia ystäviä, varmasti joudun asiaa käymään läpi ja järkeilemään ettei aina tarvitse pelätä pahinta. Tämä välitila aiheuttaa itselleni sen että ajatukset pyörivät käytännössä jatkuvasti tämän aiheen ympärillä etsien ratkaisua ja tiedän etten loputtomiin voi enkä jaksa tätä jatkaa.

En haluaisi ajatella ettei ulospääsyä tilanteesta ole, mutta aika synkältä tämä kyllä nyt näyttää.

 

[Tenitsi]

Oma mielipide myös tarinan perusteella, että peli on menetetty. Puolisosi ei kunnioita sinua eikä mielipiteitäsi ollenkaan ja suurella todennäköisyydellä se ei siitä enää muutu. "Keskusteluhalu" tuossa kohtaa vain heikentää lisää sitä kunnioitusta, kun annat homman jatkua.

 

[Raaka]

En haluaisi maalata piruja seinille, mutta kyllähän tuossa vähän haisee, että tarkastellaan onko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolella.

Eritoten tuossa vähän häiritsee että siellä ollaan käyty kahvittelemassa huolimatta sinun fiiliksistä tätä hommaa kohtaan ja ilmeisesti usein. Rouva saa enemmän Tepon kanssa kahvittelusta kuin mitä menettää kotona puolison kanssa parisuhteessa. Tuo on aika hälyttävä asia mielestäni.

 

[BongisKhan]

Aina vähän hankala arvioida kokonaisuutta kun kuulee vaan yhden osapuolen näkemyksen aiheeseen, mutta kyllähän tuo kieltämättä aika pirun kummalliselta kuvioilta kuulostaa.

Ehkä hälyttävintä on tuo kumppanisi ilmeinen välinpitämättömyys sinun tunteitasi kohtaan ja suoranaiselta "kaasuvalotukselta" kuulostava syyllistäminen ja asian kääntäminen jotenkin sinun ongelmaksesi.

Internetin parisuhdekeskusteluissa neuvotaan eroamista ratkaisuksi suunnilleen kaikkiin mahdollisiin parisuhdeongelmiin ja neuvo kärsii aika pahasta inflaatiosta, mutta kyllä minä sinuna ehkä alkaisin henkisesti valmistautumaan siihen, että lusikat menee jakoon, ellet sitten halua jäädä aisuroimaan Tepon pamputtaessa muijaasi, mikä toisaalta on nykypropagandan mukaan ihan ok juttu ja ainoastaan itsestään epävarma luuseri ei anna puolisonsa vapaasti paneskella ympäriinsä.

 

[taski]

Ja minua ärsyttää se että rouva tavallaan myöntää että teki väärin, mutta ei ole kuitenkaan valmis kärsimään seurauksista.
Kun keskustellaan asiasta niin hän sitten argumentoi että "eikö hänellä saa olla ystäviä". Mielestäni tilanne on se että hän on tehnyt väärin, loukannut minua ja kriisiyttänyt parisuhteen mutta ei ole valmis tekemään mitään asian korjaamiseksi ellei häntä siihen pakoteta. Jotenkin on mielestäni julkeaa että hän kuitenkin sitten puolustelee tätä kolmatta osapuolta, että eihän "teppo" ole mitään väärää tehnyt. Joo sitä minäkin kyllä olen asiasta mieltä, että kyllä siinä kaksi ihmistä on jotka on yhdessä päättäneet jotakin.

Jos ihminen ei ole valmis itse omaehtoisesti oikaisemaan tilannetta on hän joko todella välinpitämätön ja itsekäs tai todella tyhmä. Ja tyhmänä en ole häntä koskaan pitänyt, jäljelle ei oikeastaan jää vaihtoehtoja.

 

[Ile_26]

Oma emäntä on töissä raksalla ja päivittäin kuulen kuinka hyvin tulee juttuun työkavereiden kanssa jaheittävät kaksimielistä läppää.

Välillä kieltämättä ketuttaa että höpisee noita juttuja, mutta toisaalta kiva että on kavereita. Eikä sinällään huoleta kun kundit on 10 - 20 v vanhempia setämiehiä.

Eri asia varmaan jos olisivat samaa ikäluokkaa ja juttuja ei kuulisi.