Parisuhteen kiemurat

edit: Ja vastikehan on siis omaisuuttasi koskeva maksu, ei asumistasi (paitsi vesimaksu). Maksat sen koska omistat asuntoa vaikka muuttaisit siitä jo pois.
Tässähän tuleekin nyt se twisti mitä en muistanut edes mainita. MINÄ en omista tätä asuntoa, vaan se on kokonaisuudessaan exän nimissä.
Minä olen koko sen yhteisen asumisen ajan maksanut yhtiövastikkeen kokonaisuudessaan + sähköt, vakuutukset yms.
Exä siis asui tässä jo ennen kuin edes tavattiin.

Mutta en siis olen tämän asunnon omistajana.

Ja jos nyt joku ihmettelee miksi ei otettu lainaa yhteisiin nimiin, niin minut lasketaan vielä ensiasunnon ostajaksi yms. Tarkoitus oli katsoa tulevaisuudessa isompaa yhteistä asuntoa yms.
No se ei enää ole "ongelmana".
 
Onpa nyt erikoista tulkintaa.

Jos toinen pakottaa toisen muuttamaan pois yhteisessä omistuksessa olevasta kodista niin kyllä sinne jäävä tasan tarkkaan maksaa sen vastikkeen.

Ja itseasiassa pitäisi maksaa myös asumis- hyödystä kun toisen pääoma sidottuna seiniin mitä ei saa pois ennen asunnon myyntiä.

AP:hän ilmoitti, että voisi asua pitempään, jotta saisi asiat järjestettyä, mikä ei käynyt...

Ei toista voi pakottaa yhteisestä kodista pihalle. Se on omaa hölmöyttä jos lähtee kun pyydetään vaikkei haluaisi.

Tässähän tuleekin nyt se twisti mitä en muistanut edes mainita. MINÄ en omista tätä asuntoa, vaan se on kokonaisuudessaan exän nimissä.
Minä olen koko sen yhteisen asumisen ajan maksanut yhtiövastikkeen kokonaisuudessaan + sähköt, vakuutukset yms.
Exä siis asui tässä jo ennen kuin edes tavattiin.

Mutta en siis olen tämän asunnon omistajana.

Ja jos nyt joku ihmettelee miksi ei otettu lainaa yhteisiin nimiin, niin minut lasketaan vielä ensiasunnon ostajaksi yms. Tarkoitus oli katsoa tulevaisuudessa isompaa yhteistä asuntoa yms.
No se ei enää ole "ongelmana".

No twisti jonka unohdit muuttaa koko tilanteen. Ei kai kukaan toisen omaisuuden ylläpitokuluja maksa. Joku keskinäinen vuokran tapainen toki kannattaa miettiä siltä ajalta kun siellä toinenkin asuu.
 
Tässähän tuleekin nyt se twisti mitä en muistanut edes mainita. MINÄ en omista tätä asuntoa, vaan se on kokonaisuudessaan exän nimissä.
Minä olen koko sen yhteisen asumisen ajan maksanut yhtiövastikkeen kokonaisuudessaan + sähköt, vakuutukset yms.
Exä siis asui tässä jo ennen kuin edes tavattiin.
Kuulostaa siltä että eropäätöksen jälkimainingeissa exälläsi ei ajatus oikein kulje. Sinähän olet lähtökohtaisesti huonommassa asemassa joutuessasi stressaavassa tilanteessa etsimään uuden asunnon. Jos exä rauhoittuisi, hän voisi nätisti ja ystävällisesti ottaa asian puheeksi ja ehdottaa jotain järjestelyä oman elämänsä järjestelystä sinun lähdettyäsi. Esimerkiksi pyytämällä pientä lainaa minimikorolla ja tehdä ihan perus velkakirja maksuaikatauluineen.
 
Mites foorumilaisilla on mennyt uuden kumppanin esittely lapsille ja missä vaiheessa ootte tehneet?
 
Asumissekoilujen lisäksi eron yhteydessä olen törmännyt hämmentäviin tilanteisiin mitä tulee parisuhteen jälkeisen sinkkuelämän aloittamiseen. Ilmeisesti seksielämää olisi ollut sopivaa jatkaa vasta sitten, kun vastapuoli olisi pyöräyttänyt kullionnenpyörää useammankin kierroksen. Meno ylitti parodiahorisontin viimeistään siinä vaiheessa, kun kritiikkiä alkoi tulla eksän kaveripiiristäkin. Käsitykseni mukaan vastapuolellakin oli ehditty jo aloittamaan sinkkuelämän vapaudesta nauttiminen:kahvi:
 
Tyttöystävä ilmoitti haluavansa erota. <...> Ja rupeaa vaatimaan minulta seuraavan kuukauden yhtiövastikkeita yms. taloon liittyviä asioita, koska tämä tulee niin "yllättäen".

Jos pääset muuttamaan nyt heti kuunvaihteessa, niin mitään ei tarvitse maksaa. Mutta: voit ilmaista motivaatiosi riippuvan mm. hänen yhteistyökyvykkyydestään.
 
Toki voi aina yrittää. Minkä mukaan niitä sitten perittäisiin? Jos kämppä on naisen nimissä, niin vaikeeta periä vastiketta muilta.
Kunhan osoitteenmuutos on miehen osalta tehty alkamaan ennen tuota seuraavaa kuukautta + muuttokin oikeasti tapahtui samaan aikaan, niin kovin ohkaiset olisivat perusteet millekään prosessille. Vastike ehkä voidaan laskea yhdessäasumisen yhteiskuluiksi (en ole varma) avoparille, mutta vastuu ko. maksusta on osakkeenhaltijan. Käsittääkseni tuosta voisi yrittää taittaa peistä, jos ovat (pitkän)suhteen aikana "yhdessä sopineet" toisenkin osallistuvan maksuihin. No, omissa eroissa on mennyt helpommin ja maksut ovat menneet yhdessä muuttopäivään saakka, siitä eteenpäin kumpikin hoitaa omansa. Eipä mulla tähän muuta, kuin että ei kaikkeen tarvitse suostua.
 
Asumissekoilujen lisäksi eron yhteydessä olen törmännyt hämmentäviin tilanteisiin mitä tulee parisuhteen jälkeisen sinkkuelämän aloittamiseen. Ilmeisesti seksielämää olisi ollut sopivaa jatkaa vasta sitten, kun vastapuoli olisi pyöräyttänyt kullionnenpyörää useammankin kierroksen. Meno ylitti parodiahorisontin viimeistään siinä vaiheessa, kun kritiikkiä alkoi tulla eksän kaveripiiristäkin. Käsitykseni mukaan vastapuolellakin oli ehditty jo aloittamaan sinkkuelämän vapaudesta nauttiminen:kahvi:

Tämä on erittäin yleistä. Itsellä oli viime vuoden FWB:nä tällainen nainen, joka oli alussa ihan hiilenä, kun sen exä paneskeli muita...

Siis samalla kun minä kairasin häntä huolella. Enkä ollut ainoa.

Tämä tosin toistuu joillakin huonomman itsetunnon omaavilla miehilläkin. Egoon sattuu, kun ei ollutkaan niin uniikki.

Ja siis kyllä, tämä on enemmän itsetuntoon kuin sukupuoleen liittyvä asia.

Mielenkiintoisesti naisilla on kuitenkin useimmin huomattavasti huonompi itsetunto. Se tulee esiin aika kiehtovin tavoin välillä. Ovat kaiketi niin tottuneet saamaan huomiota, että siitä on tullut jo riippuvaiseksi.
 
On kyllä mielenkiintoinen ilmiö joillakin toi että vaikka itse saisi joka suunnasta seksiä, niin jos tietää että exäkin on jatkanut elämäänsä eikä vaan istu kotona surkuttelemassa, niin siitä vedetään kilarit. Itsetunnon puutettahan se on luultavasti.

Varmaan vaikuttaa, jäikö hampaankoloon. Eipä se paljoa ole kiinnostanut jos on itse jättänyt, mitä toinen puuhaa mutta toisin päin saattaa olla vaikeita tunteita ja fiilis kuin käännettäisiin veistä haavassa.

Mutta ylipäänsä tuo existä kitiseminen :tdown:
 
Plus että naisella oli todennäköisesti jo toinen kiikarissa.

Jos saisin veikata. Todennäköisesti se "parempi" mies meni puihin, koska muutti mielensä ja närkästyy kun tilanne näyttää menevän siihen, että myös kakkosmies on lähtemässä. Ylivoimaisesti suurin syy miksi naiset haluavat erota on, että heillä on omasta mielestään mahdollisuus saada fiksumpi, komeampi ja paremmassa asemassa oleva mies kuin mitä itse olet sillä hetkellä. Toiseksi yleisin syy on se, että suhde lässättää monen vuoden jälkeen, mutta tällöin usein tunne on molemminpuolinen eikä kumpikaan enää halua jatkaa suhdetta.
 
Jos saisin veikata. Todennäköisesti se "parempi" mies meni puihin, koska muutti mielensä ja närkästyy kun tilanne näyttää menevän siihen, että myös kakkosmies on lähtemässä. Ylivoimaisesti suurin syy miksi naiset haluavat erota on, että heillä on omasta mielestään mahdollisuus saada fiksumpi, komeampi ja paremmassa asemassa oleva mies kuin mitä itse olet sillä hetkellä.

Tuo on ihan hyvä syy. Kyllä itsekin olen häpeäkseni pannut ihan hyvän suhteen poikki koska halusin kauniimman naisen. Koeponnistamallahan tuo selviää, veikkaan ettei pelotonpellen tapauksessa nainen ole halukas jatkamaan mutta mistäs minä tiedän...
 
Eiköhän se suhde ole siinä jos pitää muita "koeponnistaa". Mikäänhän ei takaa ettei parin kuukauden päästä tule uusi koeponnistus jne.

Tarkoitin, että pelotonpelle koeponnistaa suhteensa. Tässä nyt ei kai mistään kolmannesta pyörästä ollut edes puhe ja ihmetyttäisi jos sellainen on jos naista ärsyttää se, että joutuu heti yksin asumisensa kustantamaan.
 
Kannattaiskohan noita "naiset"-yleistyksiä rajoittaa. Ellei teistä jonkun kokemuspiiri kata satojentuhansien otantaa :)


Omassa tuttavapiirissä yleisin eron syy on huonoksi muuttunut suhde. Henk. koht. en ole koskaan lopettanut suhdetta toisen miehen takia.
 
Tämä on erittäin yleistä. Itsellä oli viime vuoden FWB:nä tällainen nainen, joka oli alussa ihan hiilenä, kun sen exä paneskeli muita...

Siis samalla kun minä kairasin häntä huolella. Enkä ollut ainoa.

Tämä tosin toistuu joillakin huonomman itsetunnon omaavilla miehilläkin. Egoon sattuu, kun ei ollutkaan niin uniikki.

Ja siis kyllä, tämä on enemmän itsetuntoon kuin sukupuoleen liittyvä asia.

Mielenkiintoisesti naisilla on kuitenkin useimmin huomattavasti huonompi itsetunto. Se tulee esiin aika kiehtovin tavoin välillä. Ovat kaiketi niin tottuneet saamaan huomiota, että siitä on tullut jo riippuvaiseksi.

Tai sitten kyseessä on jo suhteen aikana ilmenneen, sairaalloisesta mustasukkaisuudesta kumpuavan kontrollointitarpeen ilmentymä. Näkeehän tätä käytöstä miehilläkin. Seinähullut kyttäämässä eksiään ja niin edelleen.
 
Tai sitten kyseessä on jo suhteen aikana ilmenneen, sairaalloisesta mustasukkaisuudesta kumpuavan kontrollointitarpeen ilmentymä. Näkeehän tätä käytöstä miehilläkin. Seinähullut kyttäämässä eksiään ja niin edelleen.

No hänellä ei siitä ollut kyse. Sairaalloinen mustasukkaisuus ja kontrollintarve ilmenee yleensä vakavammin.

Eli kyllä sen reaktion normaaliksi voi laskea. Harmitusta ja kolhiintunut ego, josta hän sitten pääsi yli aika nopeasti.
 
Tuo on ihan hyvä syy. Kyllä itsekin olen häpeäkseni pannut ihan hyvän suhteen poikki koska halusin kauniimman naisen. Koeponnistamallahan tuo selviää, veikkaan ettei pelotonpellen tapauksessa nainen ole halukas jatkamaan mutta mistäs minä tiedän...

Näin on tullut itsekin tehtyä. Sinänsä ymmärrettävää käytöstä, jos nykyinen suhde ei syvällisesti sykähdytä.
 
Kannattaiskohan noita "naiset"-yleistyksiä rajoittaa. Ellei teistä jonkun kokemuspiiri kata satojentuhansien otantaa :)


Omassa tuttavapiirissä yleisin eron syy on huonoksi muuttunut suhde. Henk. koht. en ole koskaan lopettanut suhdetta toisen miehen takia.

Stereotypiat ja yleistykset toki syntyvät kollektiivisesta kokemuspohjasta.

Ei kukaan varmaan oleta, että kaikki, vaan että tietynlainen käytösmalli trendaa vahvemmin toisella kuin toisella sukupuolella.
 
Stereotypiat ja yleistykset toki syntyvät kollektiivisesta kokemuspohjasta.

Ei kukaan varmaan oleta, että kaikki, vaan että tietynlainen käytösmalli trendaa vahvemmin toisella kuin toisella sukupuolella.
Wandarer_ varmaan yritti vihjaista, että tässä ketjussa monella huutelijalla niitä kokemuksia ei kummoisemmin ole ;) Pomppaa ketju inceleiltä täyteen huutelemaan naisvihaa, kun ihan normaalilta kuulostava erosäätö menossa. Kyllä sitä itsekin näppinsä on tullut aikanaan poltettua kunnolla jne., mutta ketjussa esiintyvä koko toisen sukupuolen kyyninen demonisointi on ihan :confused::confused: kamaa.
 
Naisvihaa? No näytä nyt ihmeessä kuka on vihapuhunut vaikka tällä sivulla. Ei kaikkea nyt tartte noin vakavasti ottaa.
No ei siihen ap:n postauksesta kovin montaa lausetta mennyt, kun oli jo toinen kuvioissa ja nainen leikkii miehellä... En minä ota vakavissani, mutta hiukan pistää hirvittämään, kun tunteet sekaisin olevia eronneita "neuvotaan" ties millä incel-paskalla.

e: Mun mielestä tämän ketjun pitäisi ennemminkin toimia tukena eikä ruokkia ties mitä ajatuksia toisen päähän. Eronnut nyt muutenkin ajattelee vähän mitä sattuu sukupuolesta riippumatta, niin turha niitä skenaarioita väkertää. Ero tuli, ei voi mitään. Jotain prosessissa itsestä varmasti voi oppia, mutta niiden pohdiskelujen aika ei ole pari viikkoa erosta.
 
No ei siihen ap:n postauksesta kovin montaa lausetta mennyt, kun oli jo toinen kuvioissa ja nainen leikkii miehellä... En minä ota vakavissani, mutta hiukan pistää hirvittämään, kun tunteet sekaisin olevia eronneita "neuvotaan" ties millä incel-paskalla.

e: Mun mielestä tämän ketjun pitäisi ennemminkin toimia tukena eikä ruokkia ties mitä ajatuksia toisen päähän. Eronnut nyt muutenkin ajattelee vähän mitä sattuu sukupuolesta riippumatta, niin turha niitä skenaarioita väkertää. Ero tuli, ei voi mitään. Jotain prosessissa itsestä varmasti voi oppia, mutta niiden pohdiskelujen aika ei ole pari viikkoa erosta.

Ei se ole incel-paskaa, vaan erittäin yleistä tosielämää.

AP:n tapauksessa toinen mies ei tosiaan ole todennäköinen skenaario, mutta esimerkiksi itse seurustelin aika tasan 10 vuotta sitten erään venäläisen kanssa, joka sitten samalla lämmitteli paremmin tienaavan kollegansa kanssa selkäni takana suhdetta.

Allekirjoittanut olikin sen jälkeen helppo lempata.

Väistin siinä kyllä aikamoisen luodin, ei siinä mitään. Mutta kyllä tämä hyvin yleistä on. Se on sitä tosin kyllä molemmin päin. Ulkonäkö vaikuttaa myös paljon. Mitä paremman näköinen nainen tai mies, sen helpompaa hänellä on lennosta vaihtaa.

Vähemmän yllättäen miesvaltaisella foorumilla kuitenkin asiaa katsotaan miehen itsensä näkökulmasta. Ja koska keskustelut pyörivät aiheessa turhautumia aiheuttavissa ilmiöissä, on lopputulos vähemmän mairittelevaa tekstiä usein.

eb0bd4b2f95ad3da.jpg
 
No onneksi sun heitot naisvihasta ja inceleistä pelasti muuten niin huonolaatuisen keskustelun ja nyt ollaan kaikki fiksumpia. Ketään ei enää hirvitä ja kaikki laulaa kumbajaata. :)
No en mä tiedä millä muillakaan sanoilla tän ketjun hieman tunkkaista alavirettä olis kuvaillut. Tässäkin AP:n viestistä lähdettiin keulimaan ihan eri sfääreihin, kun tekstistä näki selvästi, että naisella oli lompakon pohjan näkyminen alkanut ahdistaa. Ja muutenkin hyppy tahdosta toteutukseen on kova paikka kenelle tahansa, oli sitten miten lähtökuopissa tahansa.

Ei se ole incel-paskaa, vaan erittäin yleistä tosielämää.
No eikö se juuri ole incel-paskaa, että luulon pohjalta (on yleistä) alkaa tulkita yksittäistä tilannetta ulkopuolisena ei-neutraalista näkökulmasta? Liittyy enemmän ketjun yleisvireeseen kuin tähän viimeisimpään, josta ollaan aikalailla samaa mieltä. Harvemmin kumpikaan eronnut osapuoli nyt kovin järkevästi käyttäytyy ja molemmat lukevat ihan sata varmasti väärin toista. Tuollaiseen soppaan ei tarvita ainakaan yhtään myötäilyä "hullumpaan" suuntaan. Sen verran optimisti pitää olla, että ei aina pahinta oleta. Joskus se pahinkin voi toki osua.
 
Mitä enemmän tunteita herättävä aihe sen enemmän pyritään mitätöimään asiasta keskustelevia. Perinteinen argumentointivirhe, mutta todella yleistä aina kun kyseessä on miesten haasteet. Alla suomennokset, olkaa hyvä.

Wandarer_ varmaan yritti vihjaista, että tässä ketjussa monella huutelijalla niitä kokemuksia ei kummoisemmin ole ;)

= Senkin luuserit, ette te edes saa pillua! Olkaa miehiä! Täten teidän sanomisilla ei ole mitään merkitystä!

Pomppaa ketju inceleiltä täyteen huutelemaan naisvihaa, kun ihan normaalilta kuulostava erosäätö menossa.
= Senkin luuserit, ette te edes saa pillua! Olkaa miehiä! Täten teidän sanomisilla ei ole mitään merkitystä!

Kyllä sitä itsekin näppinsä on tullut aikanaan poltettua kunnolla jne., mutta ketjussa esiintyvä koko toisen sukupuolen kyyninen demonisointi on ihan :confused::confused: kamaa.

Tämän vuoksi on hyvä keskustella aiheesta, jakaa kokemuksia ja ottaa asiat asioina. Saattaa moni välttyä suurelta surulta kun ymmärtää jo lähtöjään ihmisen luonnon.
 
Ei se edelleenkään ole mitään incel-paskaa jos faktoja tarkastellaan. Muija haluaa päästä miehestään eroon mahdollisimman nopeasti ja kun mies ei jääkään ruikuttelemaan ja pelko on että tulevaisuudessa pitää ihan itse kämppänsä kulut maksaa, niin alkaa ääni kellossa muuttua. Mieshän oli jostain ihme syystä maksanut yhtiövastikkeet ja sähköt.

Mitä inceliä siinä on jos huvittaa tollaset säätämiset. Kyllähän tossa saa mieskin tosin katsoa peiliin kun on kerta muiden kämppiä maksellut tyytyväisenä. Ei ihme että nainen kyllästyy jos mies on lapanen.
Niin, nyt sinä tarkastelet niitä faktoja. Jätit vaan välistä sen kaiken toinen mies yms. nainen sekaisin tuuban mikä ketjuun ilmestyi samantien vaikka mikään ei moiseen viitannut. Ja ei ole kyse pelkästään tästä tapauksesta. Ketju täynnä samaa formaattia, aina ei vaan jaksa muuta kuin tuhahtaa ja siirtyä seuraavaan ketjuun.

Tämän vuoksi on hyvä keskustella aiheesta, jakaa kokemuksia ja ottaa asiat asioina. Saattaa moni välttyä suurelta surulta kun ymmärtää jo lähtöjään ihmisen luonnon.
Ainoa asia mitä sinunkin pitäisi ymmärtää, että jokainen tilanne ja ihminen on erilainen. En tiedä sinusta, mutta en oikein näe mitään lisäiloa siitä, että märehditään mitä kaikkea voi tapahtua. Ei se muijan/äijän pettäminen yhtään vähemmän satu, jos sitä ennakkoon "osaa" pelätä. Melkein sanoisin, että muutamassa tapauksessa ollut ihan itsensä toteuttava profetia. Kokemuksia on ihan hyvä kirjoittaa auki ihan oman päänkin selventämiseksi, en sitä ole mitenkään kieltänyt. Kunhan totesin, että ketjun vakiotulkinnat/-kliseet eivät asiassa eteenpäin auta, monesti päinvastoin.

e: Minä en tässä mitään keskustelijoita yritä mitätöidä vaan saada porukan oikeasti keskustelmaan sen sijaan, että toistellaan omiin traumoihin perustuvia luuloja jokaiselle kysyjälle/avautujalle.
 
Viimeksi muokattu:
No aika usein porukalla (oli mies tai nainen) on jo uusi kumppani katseltuna ennen kuin viimein heivataan se nykyinen ulos. Moni pelkää yksinäisyyttä. Tämä on nähty useasti. Ei toki aina, mutta jos yhtäkkiä kumppani ilmoittaa ihan puskista että nyt voit painua vittuun, niin ei se nyt ihan tavatonta ole että on jo kauemmin jotain muutakin pyöritellyt siinä sivussa. Jos tämä nyt on mielestäsi kauheeta incelöintiä mun puolelta, niin olkoot. Ei se mun itseluottamusta kaada jos kvarkki netissä haukkuu mua inceliksi. :lol:

Varmaan tuli muuten shokkina naiselle että mieshän perkele pisti tuulemaan ja viikossa hankki oman kämpän. Saatana, eihän sen noin pitänyt mennä. Senhän piti jäädä nurkkaan surkuttelemaan. Mikä sika. :psmoke:
Kerros nyt sitten vielä, että mitä hemmetin väliä sillä mikä sen toisen osapuolen parisuhdetilanne sitten eron jälkeen on? Miksi tämä piti heti nostaa kommentoinnissa esille? Ero tuli ja sillä siisti. Ja sit vielä pitäis rakentaa jotain sankaritarinaa, kun sai aikaiseksi hommattua kämpän niin nopeasti, että toiselle tuli käytännön asiat "silmille". Vittu kunon kova jätkä, kun onnistui tuottamaan toisellekin pahaa oloa. Jihuu, "kosto" on parasta.

Helvettiäkö sitä eron jälkeen lähtee enää toisen asioita tonkimaan, ei niistä varmasti ainakaan mitään omaa oloa parantavaa löydä. Niska kyyryssä kohti uusia pettymyksiä ja sillä siisti. Fiilisten tasaannuttua on toki hyödyllistä sitten pohtia miksi se suhde päättyi, esim. tässä tapauksessa kirjoittajalla oli jo nyt vähän käryä miksi meni pieleen. Seuraavalla kerralla sitten vähän vähemmän hellyydenkipeä naikkonen, jos oman käytöksen muuttaminen tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta. Eron aikaisista tapahtumista on ihan turha vetää johtopäätöksiä suuntaan taikka toiseen tai jäädä itkemään, kun toinen teki sitä tai tätä. Ei erotapahtuma määrittele jotain 3 vuoden suhdetta tai sitä toista osapuolta mitenkään.
 
Ainoa asia mitä sinunkin pitäisi ymmärtää, että jokainen tilanne ja ihminen on erilainen. En tiedä sinusta, mutta en oikein näe mitään lisäiloa siitä, että märehditään mitä kaikkea voi tapahtua. Ei se muijan/äijän pettäminen yhtään vähemmän satu, jos sitä ennakkoon "osaa" pelätä. Melkein sanoisin, että muutamassa tapauksessa ollut ihan itsensä toteuttava profetia. Kokemuksia on ihan hyvä kirjoittaa auki ihan oman päänkin selventämiseksi, en sitä ole mitenkään kieltänyt. Kunhan totesin, että ketjun vakiotulkinnat/-kliseet eivät asiassa eteenpäin auta, monesti päinvastoin.

e: Minä en tässä mitään keskustelijoita yritä mitätöidä vaan saada porukan oikeasti keskustelmaan sen sijaan, että toistellaan omiin traumoihin perustuvia luuloja jokaiselle kysyjälle/avautujalle.

Yritit tai et, mutta niin päädyit kuitenkin mitätöimään keskustelijoita.

Jokainen ihminen toki on erilainen jo omasta uniikista kasvatuksesta ja seksuaalisista preferensseistä lähtien. Kuitenkin me olemme pohjimmiltamme eläimiä ja olemme kehittyneet toimimaan tietyllä tavalla. Osin toimintaamme ohjaa sosiaaliset standardit, mutta meissä on hyvin syvällä vuosituhansien aikana muovautuneet seksuaaliset strategiat.

Vaikuttaa siltä, että sinulle on merkitystä sillä ettei ketään tuomita spekuloinnin pohjalta tai muutoin tehdä yleistyksiä. Sikäli ihan kunnioitettavaa.

Tässä tapauksessa (ja todella usein) odotetaan että mies kärsii hiljaa oli hän syypää eroon tai ei. Läntisissä yhteiskunnissa miehiä saa haukkua ja/tai kohdella kuin koiraa - toisinaan mainoksia myöten. Jos nyt jossain satutaan sitten pitämään miehen puoltia kun nainen on toiminut tökerösti, niin ehkä sellaiselle ilmaisulle olisi hyvä myös antaa tilaa. Auttaako se sitten? Kyllä. Miestenkin täytyy voida puhua kokemistaan ongelmallisista tilanteista ja siitä mitä ei tule sietää.

Itseäni henkilökohtaisesti on auttanut elämässäni eniten muiden virheistä oppiminen ja skenaarioajattelu. Mahdollisten lopputulemien kautta voi ja kannattaa ohjata omaa toimintaa jotta voi elää riskit huomioiden miellyttävää elämää.
 
Minä en käsitä eri ketjuissa näitä, joiden mielestä vain tiettyjä mielipiteitä, tietyntyylistä keskustelua tai ylipäätään mielipiteitä saa esittää.

Erityisen näkyvää se on täällä parisuhdeosiossa.

Tämä on saatana julkinen foorumi. Parempi kasvattaa paksumpi nahka, jos joidenkin ulosanti ei miellytä tai mielipiteet eivät omaan arvomaailmaan sovi.

Nytkin tämä meni metakeskusteluksi siitä, mitä kukin sanoi ja miten väärin se on. Naurettavaa.
 
Tartteeko tuollaista incel-sanaa nyt sitten käyttää, tuskin. Mutta kyllä tää täällä vetää aika satavarmasti naisten yleistämiseen ja sitten stereotyypin ruotimiseen. Kyllä se ainakin meikäläisen pistää reagoimaan kun joku selkeästi katkeroitunut latoo paskoja elämänohjeita tiskiin kun muijja jätti ja Jaskan muijja kans ja niillä oli pian seuraa ja tästä voimme kokemuspohjaisesti yleistää diiba daaba. Tilanne näyttää aina erilaiselta jättäjän ja jätetyn puolella ja täällä puhuu molemmista osapuolista lähinnä miehet. Jättäjät ei paljoa valita joten jätetyt miehet tarkalleen ottaen.
 
Tartteeko tuollaista incel-sanaa nyt sitten käyttää, tuskin. Mutta kyllä tää täällä vetää aika satavarmasti naisten yleistämiseen ja sitten stereotyypin ruotimiseen. Kyllä se ainakin meikäläisen pistää reagoimaan kun joku selkeästi katkeroitunut latoo paskoja elämänohjeita tiskiin kun muijja jätti ja Jaskan muijja kans ja niillä oli pian seuraa ja tästä voimme kokemuspohjaisesti yleistää diiba daaba. Tilanne näyttää aina erilaiselta jättäjän ja jätetyn puolella ja täällä puhuu molemmista osapuolista lähinnä miehet. Jättäjät ei paljoa valita joten jätetyt miehet tarkalleen ottaen.

Ymmärrän tekstisi niin, että jos on
a) katkeroitunut ja/tai
b) tullut jätetyksi,

niin ei saa antaa elämänohjeita, varsinkaan sellaisia mitkä sinä katsot paskoiksi. Jos näin kuitenkin pääsee käymään, niin miten tarkalleen ottaen koet tarpeelliseksi reagoida?

Nyt täällä on leimattu keskustelijoita inceleiksi ja naisvihaajiksi. Miten sinä keskustelisit aiheesta loukkaamatta ketään tai tekemättä minkäänlaista yleistystä? Btw, loit itse stereotyypin "kun muijja jätti ja Jaskan muijja kans ja niillä oli pian seuraa - -". Yleistit myös, ettei jättäjät paljoa valita. Emme voi keskustella mistään jos yleistyksiä, stereotypioita tai minkäänlaista negatiivisesti tulkittavaa valittamista ei suvaita.

Irrottaudun nyt tästä meta-keskustelusta ja heitän jotain omasta tilanteesta.

Olen tapaillut yhtä naista pian kaksi vuotta ja syksyllä / talvella ollaan puhuttu paljon yhteen muuttamisesta. Vietettiin saman katon alla periaatteessa koko joulukuu. Näki aika kattavasti millaista se yhteiselo sitten olisi kimpassa ja.. Ei tule kauppoja.

Jotenkin toisesta huomasi niin nopeasti, että alkoi ottamaan minut itsestäänselvyytenä. Vähän sellainen fiilis, että hän on näyttänyt parastaan, ja nyt sitten lösähti kun luuli että parisuhde / yhteenmuutto on lukittu eikä tartte enää nähdä mitään vaivaa toisen eteen. Ei oikein innosta suhde, joka kulahtaa hetimmiten kun asuu yhdessä. Uskon vahvasti siihen, että itsensä ja parisuhteen eteen täytyy olla valmis tekemään töitä. Tietyllä tapaa treffailemaan.

Toki tässä on vielä sekin, ettei hän ollut halukas myymään osuutta talostaan. Taloudellisesti olisi ollut minulle halvempaa vain maksaa puolet käyttökuluista, mutta en voi asua kodissa jonka asioihin itsellä on kovin rajallinen valta. Tällain insinöörinä muutenkin tykkään remontoida ja rakentaa, niin parempi vaan hankkia oma tontti.

Ehkä se on minulle se tärkein juttu parisuhteissa ja miksei elämässä muutenkin: täytyy ymmärtää mikä tuottaa onnellisuutta ja mikä syö sitä. Täytyy myös olla valmis näkemään asiat niin kuin ne ovat ja tekemään päätökset siltä pohjalta ettei oma onnellisuus ole uhattuna. Liian moni hyppää ja pysyy suhteissa, koska eivät ole kartalla siitä mitä itse tahtoo ja kuka toinen sisimmiltään on. Joskus on tullut piirrettyä vaikka ja mitä kuvitelmia toisesta. Tullut rakastuttua potentiaaliin. Siinä ei vaan ole mitään järkeä.
 
Yritit tai et, mutta niin päädyit kuitenkin mitätöimään keskustelijoita.

Jokainen ihminen toki on erilainen jo omasta uniikista kasvatuksesta ja seksuaalisista preferensseistä lähtien. Kuitenkin me olemme pohjimmiltamme eläimiä ja olemme kehittyneet toimimaan tietyllä tavalla. Osin toimintaamme ohjaa sosiaaliset standardit, mutta meissä on hyvin syvällä vuosituhansien aikana muovautuneet seksuaaliset strategiat.

Vaikuttaa siltä, että sinulle on merkitystä sillä ettei ketään tuomita spekuloinnin pohjalta tai muutoin tehdä yleistyksiä. Sikäli ihan kunnioitettavaa.
Ongelma näissä jutuissa on se, että mennyt ei ole ennuste tulevasta ja foorumille kirjoittavan henkilön ilmaisu värittää sanomaa vahvasti. Tästä sitten seuraa se, että esim. jätetyksi tullut tulee tänne avautumaan ja kertoo asian kuten se hänestä meni. Joka voi olla ja usein on hyvin kaukana totuudesta. Ei tässäkään sinällään mitään vielä, hän saa tulkita ihan miten haluaa ja kertominen auttanee. Se missä kohtaa menee yleensä vituiksi on, että ketjussa aletaan vahvistamaan noita samoja väärintulkintoja omien vastaavien traumojen pohjalta. H=h jne.
Tässä tapauksessa (ja todella usein) odotetaan että mies kärsii hiljaa oli hän syypää eroon tai ei. Läntisissä yhteiskunnissa miehiä saa haukkua ja/tai kohdella kuin koiraa - toisinaan mainoksia myöten. Jos nyt jossain satutaan sitten pitämään miehen puoltia kun nainen on toiminut tökerösti, niin ehkä sellaiselle ilmaisulle olisi hyvä myös antaa tilaa. Auttaako se sitten? Kyllä. Miestenkin täytyy voida puhua kokemistaan ongelmallisista tilanteista ja siitä mitä ei tule sietää.
Kyllä, olen tasan samaa mieltä, että miestenkin on syytä voida puhua. Ainoa ehto minulla hommaan on se, että täytyy olla raa'an rehellinen itselleen. Tässäkin asiallisesta aloituksesta huolimatta se kuitenkin kapsahti saman tien naisten yleistävään haukkumiseen. Ei kovin hedelmällistä tunteitaan purkavan kannalta, jos vertaa vaikka Jurppiin viestiin asiasta.
Itseäni henkilökohtaisesti on auttanut elämässäni eniten muiden virheistä oppiminen ja skenaarioajattelu. Mahdollisten lopputulemien kautta voi ja kannattaa ohjata omaa toimintaa jotta voi elää riskit huomioiden miellyttävää elämää.
Mun on hieman hankala hahmottaa miten skenaarioita voi soveltaa ihmissuhteisiin siten, että homma pysyisi jotenkin kasassa. Ei ihmissuhde oo mikään matemaattinen yhtälö, jonka voi pilkkoa osiin ja analysoida todennäköisyyksiä, jotta saa selville riskin ja palkkion suhteen.:confused:
 
Ei saa yleistää, paitsi silloin kun saa yleistää. Ketään ei saa haukkua, paitsi inceliä saa. Se on sitä tasa-arvoa. Pitihän se nyt tietää että paikalle ratsastaa valkoisia ritareita naisten kunniaa puolustamaan. :lol:
Onko sulla kaikki ok? Pikkuisen liian syvälle tuntuu uppoavan yksittäinen sana, joka ei ollut edes mitenkään sinulle tarkoitettu.
 
Ymmärrän tekstisi niin, että jos on
a) katkeroitunut ja/tai
b) tullut jätetyksi,

niin ei saa antaa elämänohjeita, varsinkaan sellaisia mitkä sinä katsot paskoiksi. Jos näin kuitenkin pääsee käymään, niin miten tarkalleen ottaen koet tarpeelliseksi reagoida?

Lopettakaa nyt vittu tää "Ai sä siis tarkoitat että xx". On ihan ymmärrettävää että joku tarttuu siihen kun vedetään helvetin pitkälle vedettyjä johtopäätöksiä naisista jonkun yksittäisen tapauksen perusteella josta joku random äijä kirjoittaa keskustelupalstalle pari lausetta.
 
Ongelma näissä jutuissa on se, että mennyt ei ole ennuste tulevasta ja foorumille kirjoittavan henkilön ilmaisu värittää sanomaa vahvasti.
Entä sitten? Olemme foorumilla ja ihmisillä on mielipiteitä. Niihin vaan pitää suhtautua mielipiteinä, ei totuuksina. En ole eroamassa vaimostani koska joku sanoo "jätä se" anonyymillä nörttifoorumilla. En ole myöskään ajanut autoani paaliin vaikka sellaisenkin ehdotuksen olen jokus kuullut jne.

Tässä on nyt aika monta viestiä ihan turhaa paskanjauhantaa (edit. paitsi Kvarkilla, jolla on pointti), olisiko mitään jos (edit. me muutkin siis Kvarkin lisäksi) keskityttäisiin aiheeseen?
 
Viimeksi muokattu:
Entä sitten? Olemme foorumilla ja ihmisillä on mielipiteitä. Niihin vaan pitää suhtautua mielipiteinä, ei totuuksina. En ole eroamassa vaimostani koska joku sanoo "jätä se" anonyymillä nörttifoorumilla. En ole myöskään ajanut autoani paaliin vaikka sellaisenkin ehdotuksen olen jokus kuullut jne.

Tässä on nyt aika monta viestiä ihan turhaa paskanjauhantaa, olisiko mitään jos keskityttäisiin aiheeseen?
Syytät paskanjauhannasta ja irrotat yhden lauseen pitkästä kokonaisuudesta ja hyökkäät sitä vastaan :tup: Se pointti oli siinä vähän pidemmälle kappaleessa.
 
Ongelma näissä jutuissa on se, että mennyt ei ole ennuste tulevasta ja foorumille kirjoittavan henkilön ilmaisu värittää sanomaa vahvasti. Tästä sitten seuraa se, että esim. jätetyksi tullut tulee tänne avautumaan ja kertoo asian kuten se hänestä meni. Joka voi olla ja usein on hyvin kaukana totuudesta. Ei tässäkään sinällään mitään vielä, hän saa tulkita ihan miten haluaa ja kertominen auttanee. Se missä kohtaa menee yleensä vituiksi on, että ketjussa aletaan vahvistamaan noita samoja väärintulkintoja omien vastaavien traumojen pohjalta. H=h jne.

Ymmärrän pointtisi, vaikken täysin samaa mieltä olekaan. Ja tämä on se mitä kaipaan keskustelulta: että saa esittää mielipiteensä ja olla eri mieltä ilman henkilöön käyviä hyökkäyksiä tai vähätteleviä termejä.

Yllä on jo esitetty, että eihän näitä kokemuksia / tapauskuvauksia pidäkään ottaa täysinä faktoina. Asiaa kuitenkin tarkastellaan siitä kehyksestä joka on kerrottu ja se sitten määrittää paljon lopputulemaa. Joskus se sitten voi johtaa yleistyksiin ja väärintulkintoihin - niistä on kuitenkin se hyöty, että saa palautetta muiden kokemuksista ja näkemyksistä, olivat ne sitten kuinka vinoutuneita tahansa. Sitä sitten täytyy kunkin itse reflektoida miten sopii omaan tilanteeseen.

Kyllä, olen tasan samaa mieltä, että miestenkin on syytä voida puhua. Ainoa ehto minulla hommaan on se, että täytyy olla raa'an rehellinen itselleen. Tässäkin asiallisesta aloituksesta huolimatta se kuitenkin kapsahti saman tien naisten yleistävään haukkumiseen. Ei kovin hedelmällistä tunteitaan purkavan kannalta, jos vertaa vaikka Jurppiin viestiin asiasta.

Rehellisyydestä omaan osuuteen olen samaa mieltä, sillä eihän kukaan ole immuuni suoranaisille virheille tai epäoptimaalisille ratkaisuille. Tässä on nyt kuitenkin eletty aika pitkään kulttuurissa joka maalaa naiset täydellisiksi ja miehet sioiksi, niin jossain se varoventtiili sitten päästelee ulos kertynyttä painetta. Naiset ja miehet ovat tarvittaessa ihan yhtä pahoja petoja ja se kannattaa vähintään toivomasi rehellisyyden nimissä hyväksyä.

Mun on hieman hankala hahmottaa miten skenaarioita voi soveltaa ihmissuhteisiin siten, että homma pysyisi jotenkin kasassa. Ei ihmissuhde oo mikään matemaattinen yhtälö, jonka voi pilkkoa osiin ja analysoida todennäköisyyksiä, jotta saa selville riskin ja palkkion suhteen.:confused:

Tästä olen eri mieltä. Varsinkin kun tekee taloudellisia päätöksiä parisuhteen sisällä, niin on ihan hyvä pohtia skenaarioita, esim avioliitto.
  1. Liitto purkautuu kun kuolema meidät erottaa --> leski / lapset saa jotain --> hieno juttu.
  2. Liitto purkautuu ja hommat pystytään sopimaan --> vituttaa mutta täytyy olla sovinnollinen ja toivoa että toinenkin on --> paljon epävarmuutta ja taloudellinen katastrofi on olemassa oleva riski.
  3. Liitto purkautuu ja polttopuutkin osittaa tuomioistuin --> saatanallinen rahanmeno ja vuosikausien taistelu --> pahimmillaan kestää vuosikymmenen ja ainoa joka tienaa on asianajaja. Paljon epävarmuutta omasta taloudellista ja mielenterveydellisestä tulevaisuudesta.
  4. Liitto purkautuu mutta hommat oli selkeitä avioehdon myötä --> lopputulema on ennalta aikalailla tiedossa --> hieno juttu, voi keskittyä muuhun elämään.
Samaa voi sitten soveltaa vaikka yhteenmuuton osalta. Mitä tapahtuu ja mitä se maksaa, jos päädymme eroamaan? Mitä tapahtuu jos emme muuta yhteen?

Pitää tietää mitä haluaa jotta voi tehdä itselleen oikeat ratkaisut.:cigarbeye:

Lopettakaa nyt vittu tää "Ai sä siis tarkoitat että xx". On ihan ymmärrettävää että joku tarttuu siihen kun vedetään helvetin pitkälle vedettyjä johtopäätöksiä naisista jonkun yksittäisen tapauksen perusteella josta joku random äijä kirjoittaa keskustelupalstalle pari lausetta.

Vaikuttaa siltä, että tulkitsit tekstiäni väärin. Pyrin kommunikoimaan hyvin suoraan, jotta väärinymmärrykset ja rivien välistä löytyvät piilomerkitykset minimoidaan. Kerroin miten olen tekstin ymmärtänyt. En ole väittänyt, että henkilö on sitä tarkoittanut viestillään, vaan nimenomaan halusin tietää mitä hän on tarkoittanut. Sen sijaan että tekstin kirjoittanut henkilö avaisi mitä hän on tekstillään tarkoittanut hän on tyytynyt väistämään esittämällä kysymyksen. Hänen tekstinsä sisältämästä viestistä ei siis ole mahdollista keskustella joten end of story.

Mielestäni tulee voida tarttua ongelmallisiin päättelyketjuihin tai yleistyksiin jos siltä tuntuu, mutta on ihan turhaa hyökätä henkilöitä kohtaan tai käyttää vähätteleviä termejä.
 
Sikäli antaa perspektiiviä jos sattuu tuttavapiirissä olemaan homoja. Samalla tavalla sielläkin exät on perseestä ja kusipäitä ja ties mitä kun tunteet on pinnassa.
 
Tästä olen eri mieltä. Varsinkin kun tekee taloudellisia päätöksiä parisuhteen sisällä, niin on ihan hyvä pohtia skenaarioita, esim avioliitto.

Samaa mieltä olen itse aika analyyttinen ja elämää pitkälle eteenpäin suunnitteleva. En esimerkiksi ole ikinä mennyt naimisiin elämässäni enkä mene suomen elatuslainsäädännön takia. En näet halua ikinä joutua elatusvelvolliseksi jonkun toisen miehen lapselle makselemaan 18 vuoden aikana satojatuhansia euroja jonkun toisen lapselle. Kun ei koskaan mene naimisiin on helpompaa kiistää isyys ja elatusvelvollisuus jos alkaa epäillä lapsen olevan biologisesti jonkun muun kuin oma. Laitan enemmin ne rahat mitkä olisivat menneet jonkun muun lapsen elatukseen osakkeisiin jos en muuta keksi ja perintönä sitten myöhemmin omille biologisille lapsilleni.

En ymmärrä miehiä jotka menevät Suomessa naimisiin ja siten ovat automaattisesti elatusvelvollisia kaikista lapsista mitä puolisolle sattuu tulemaan olivat ne omia tai eivät. Puhumattakaan, että silloin jonkun muun miehen lapsesta tulisi rintaperillinen omaan omaisuuteeni. En voisi elää itseni kanssa jos veisin omien biologisten lasteni perinnön jollekin ulkopuolisille lapsille. Omista lapsistani pidän huolen ja muiden lapsien asian hoitakoon se oikea isä ja hänen äitinsä heidän asia ei minulle kuulu.
 
Samaa mieltä olen itse aika analyyttinen ja elämää pitkälle eteenpäin suunnitteleva. En esimerkiksi ole ikinä mennyt naimisiin elämässäni enkä mene suomen elatuslainsäädännön takia. En näet halua ikinä joutua elatusvelvolliseksi jonkun toisen miehen lapselle makselemaan 18 vuoden aikana satojatuhansia euroja jonkun toisen lapselle. Kun ei koskaan mene naimisiin on helpompaa kiistää isyys ja elatusvelvollisuus jos alkaa epäillä lapsen olevan biologisesti jonkun muun kuin oma. Laitan enemmin ne rahat mitkä olisivat menneet jonkun muun lapsen elatukseen osakkeisiin jos en muuta keksi ja perintönä sitten myöhemmin omille biologisille lapsilleni.

En ymmärrä miehiä jotka menevät Suomessa naimisiin ja siten ovat automaattisesti elatusvelvollisia kaikista lapsista mitä puolisolle sattuu tulemaan olivat ne omia tai eivät. Puhumattakaan, että silloin jonkun muun miehen lapsesta tulisi rintaperillinen omaan omaisuuteeni. En voisi elää itseni kanssa jos veisin omien biologisten lasteni perinnön jollekin ulkopuolisille lapsille. Omista lapsistani pidän huolen ja muiden lapsien asian hoitakoon se oikea isä ja hänen äitinsä heidän asia ei minulle kuulu.

onko näin? En oo kyllä tota tullut miettineeksi.. eli jos menen naimisiin naisen kanssa jolla kouluikäinen lapsi minusta tulee elatusvelvollinen ja lapsesta perijä?
 
Samaa mieltä olen itse aika analyyttinen ja elämää pitkälle eteenpäin suunnitteleva. En esimerkiksi ole ikinä mennyt naimisiin elämässäni enkä mene suomen elatuslainsäädännön takia. En näet halua ikinä joutua elatusvelvolliseksi jonkun toisen miehen lapselle makselemaan 18 vuoden aikana satojatuhansia euroja jonkun toisen lapselle. Kun ei koskaan mene naimisiin on helpompaa kiistää isyys ja elatusvelvollisuus jos alkaa epäillä lapsen olevan biologisesti jonkun muun kuin oma. Laitan enemmin ne rahat mitkä olisivat menneet jonkun muun lapsen elatukseen osakkeisiin jos en muuta keksi ja perintönä sitten myöhemmin omille biologisille lapsilleni.

Prosessi on kyllä sellainen, että ihan samassa tilanteessa pitää olla hereillä.

onko näin? En oo kyllä tota tullut miettineeksi.. eli jos menen naimisiin naisen kanssa jolla kouluikäinen lapsi minusta tulee elatusvelvollinen ja lapsesta perijä?

Ei tule.

Toki jos omaa jälkikasvua ei siunaannu, perii leski ja välillisesti hänen lapsensa.
 
onko näin? En oo kyllä tota tullut miettineeksi.. eli jos menen naimisiin naisen kanssa jolla kouluikäinen lapsi minusta tulee elatusvelvollinen ja lapsesta perijä?

Onhan tästä kirjoitettu paljonkin:

Esim. Markon tapauksessa kaikki myöntävät äitiä myöten, että lapsi ei ole Markon ja dna-testit todistavat asian Marko maksaa silti elareita 18 vuotta, koska oli naimisissa lapsen syntymän aikaan naisen kanssa ja suomen laissa avioliitossa mies on lähes aina elatusvelvollinen kaikista lapsista mitä vaimolle sattuu syntymään olivat omia tai eivät. Tässä tapauksessa tapauksen nainen vieläpä elää nykyään lapsen oikean isän kanssa ja marko makselee elareita ex-vaimolleen ja lapsen oikealle isälle ulosottokelpoisesti 18 vuoden ajan.

Itseäni yllättää se miten moni mies Suomessa ei ota asioista selvää ja oikein hakeutuu asemaan missä he voivat joutua tilanteeseen missä vaimo lähtee toisen miehen matkaan ja synnyttää toiselle miehelle lapsen ja se ex-mies makselee lapsen elatuksesta, joka ei ole hänen omansa suuren osan loppuelämän ajan. Minkäs teet. Jokainen toki elää tavallaan.
 
no minä jo aattelin, mutta ku ei sitä nykyään enää tiedä mitä kaikkea koukeroita on olemassa

Tää oli taas esimerkki siitä, miten tässä ketjussa kannattaa lukea vahvalla suodatuksella. Asenne on vahva "muijjas pettää kuitenkin ja sen äpärät vie rahas vaikka olis ehto".
 
no minä jo aattelin, mutta ku ei sitä nykyään enää tiedä mitä kaikkea koukeroita on olemassa
No ei sentään onneksi ole noin, mutta avioliiton aikana syntyneet lapset ovat aviomiehen vastuulla vaikka ei isä olisikaan.

Dna testit ovat varmaan suht halpoja nykyään? Häviävän pieni kustannus koko synnytys hommassa varmaankin. Mielestäni kaikkein reiluinta kaikkia kohtaa olisi varmistaa aina synnytyssairaalassa oikea isä. Ilman poikkeuksia aina, niin ei voisi kukaan napista asiasta. (No oikea isä ei välttämättä selviäisi, mutta ainakin se että kuka ei ole isä)

Nykyinen laki on mielestäni vähintäänkin kyseenalainen ja epäreilu. Mutta jostain syystä ei päättäjillä ole mitään intoa sitä muuttaa mitenkään?

Jotenkin vain en oikein ymmärrä miksi se olisi niin kauheaa ja väärin jos kaikki tietäisivät kuka on oikeasti isä? Joku naisten salajuoni nyhtää miehiltä elatusrahaa tämä nykyinen systeemi? Tai no ei tässä ole mitään salaista, ihan laillinen ryöstöhän tämä laki on. Vähän sama kun valtio valkkaisi randomilla miehiä rekisteristä ja määräisi heitä tuntemattomien lasten elatusvelvollisiksi.
 
Samaa mieltä olen itse aika analyyttinen ja elämää pitkälle eteenpäin suunnitteleva. En esimerkiksi ole ikinä mennyt naimisiin elämässäni enkä mene suomen elatuslainsäädännön takia. En näet halua ikinä joutua elatusvelvolliseksi jonkun toisen miehen lapselle makselemaan 18 vuoden aikana satojatuhansia euroja jonkun toisen lapselle. Kun ei koskaan mene naimisiin on helpompaa kiistää isyys ja elatusvelvollisuus jos alkaa epäillä lapsen olevan biologisesti jonkun muun kuin oma. Laitan enemmin ne rahat mitkä olisivat menneet jonkun muun lapsen elatukseen osakkeisiin jos en muuta keksi ja perintönä sitten myöhemmin omille biologisille lapsilleni.

En ymmärrä miehiä jotka menevät Suomessa naimisiin ja siten ovat automaattisesti elatusvelvollisia kaikista lapsista mitä puolisolle sattuu tulemaan olivat ne omia tai eivät. Puhumattakaan, että silloin jonkun muun miehen lapsesta tulisi rintaperillinen omaan omaisuuteeni. En voisi elää itseni kanssa jos veisin omien biologisten lasteni perinnön jollekin ulkopuolisille lapsille. Omista lapsistani pidän huolen ja muiden lapsien asian hoitakoon se oikea isä ja hänen äitinsä heidän asia ei minulle kuulu.

Kannattaa suhtautua vähän varauksella tällaisiin tarinoijiin.

Jos niitä omia aviottomia lapsia olisi, tietäisi hän että niidenkin isyys käydään maistraatissa tunnustamasss ja ihan yhtälailla olet sen jälkeen nalkissa. Isyystestin taas voit teettää avioliitossakin eikä siitä vaimon tarvitse tietää jos hävettää vaatia.

Siitä ollaan kyllä samaa mieltä että laki on ihan perseestä. Oikeusvaltiossa tuo huoltajuus tulisi olla ikuisesti purettavissa ja naiselle petostuomio.
 
No ei sentään onneksi ole noin, mutta avioliiton aikana syntyneet lapset ovat aviomiehen vastuulla vaikka ei isä olisikaan.

En ole varma pitääkö niille kantaa ruokaa pöytään avioliiton aikana mutta jos isyytensä kiistää ja se todetaan perustelluksi AJOISSA, ei niisä omia perillisiä tai elatettavia liiton jälkeen tule.

Nykyinen laki on mielestäni vähintäänkin kyseenalainen ja epäreilu. Mutta jostain syystä ei päättäjillä ole mitään intoa sitä muuttaa mitenkään?

Jotenkin vain en oikein ymmärrä miksi se olisi niin kauheaa ja väärin jos kaikki tietäisivät kuka on oikeasti isä? Joku naisten salajuoni nyhtää miehiltä elatusrahaa tämä nykyinen systeemi? Tai no ei tässä ole mitään salaista, ihan laillinen ryöstöhän tämä laki on. Vähän sama kun valtio valkkaisi randomilla miehiä rekisteristä ja määräisi heitä tuntemattomien lasten elatusvelvollisiksi.

Oletettavasti liittyy edelleen ydinperheen harhaan. Että pitää elää isi, äiti ja lapset saman katon alla.
 
Joidenkin arvioiden mukaan 30 % miehistä ei ole oikeasti lapsen isä, vaikka vaimo niin väittää. Siinäpä varmaan yksi syy, miksi tuollaista rutiinitestiä ei haluta tuoda käyttöön.
 
Viimeksi muokattu:
Joidenkin tutkimusten mukaan 30 % miehistä ei ole oikeasti lapsen isä, vaikka vaimo niin väittää. Siinäpä varmaan yksi syy, miksi tuollaista rutiinitestiä ei haluta tuoda käyttöön.

Onko linkkiä tällaisiin tutkimuksiin? Eli 51% kaksilapsisista perheistä toinen lapsi olisi vieraan miehen?
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 256
Viestejä
4 486 869
Jäsenet
74 126
Uusin jäsen
rkj

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom