Kait me ollaa vaan niin erilaisia. Mä oon persoonaltaan aika herkkis ja koen asiat aika kovasti. En tiedä onko introverttiys (testit näyttää mua n. 70% introvertiksi) myös osasyynä se, että kun sitoudun, niin mä sitoudun kunnolla. Tästä syystä sen "oikean/sopivan" löytäminen on aika kriittinen juttu, koska jos hyppii väärään suhteisiin niin siinä sitten sattuu. Ei siinä että nykyinen olisi ollut jotenkin väärä, mutta jos ero tulee, niin ei se oikeakaan ole.
Mä itseasiassa nyt päätin niin, että ainakin kuukauden tässä tsekkaan fiiliksiä mihin suuntaan ne ovat menossa. Joko ne menee siihen, että yksinolo voittaa ja ero oli hyvä asia, tai sitten ikävä kasvaa ja se oli virhe. Tässä kohtaa sitten voi olla, että tekisin radikaalin päätöksen ottaa yhteyttä exään ja ottaa yhteenpaluumahdollisuuden auki, vaikka se tässä alkuun olikin tyrmätty. Mut eihän siinä mitää järkeä olisikaan just erovaiheessa tehdä mitään muuta päätöstä. Tosin en mitenkään epätoivoisesti vaikka se siltä saattaakin kuulostaa.
Kuitenkin yllättävää tässä on nyt se, että mulla on ainakin tällä hetkellä stabiilimpi fiilis nyt puolityhjässä asunnossa, jossa mainauskoneet pauhaa menemään, kuin asunnossa jossa exän kanssa vietin aikaa. Mut toisaalta eronneena jos vietän aikaa toisen asunnossa vaan tietäen, että muuttopäivä lähenee. Ei siinä mikään ihme, että olin niin hajalla. Sitten kun lähes joka päivä näki sitä toista ja ns vietti vielä aikaa eronneena. Tosin en mä tiedä auttoiko edellämainitut käsittelemään sitä pahinta alkua. Asioista puhuminen ja toista lohduttaminen oli noina viimeisinä päivinä minusta hyvä asia.
Vähä jännittyneenä odotan ensi yötä