Parisuhteen kiemurat

[zombie]

blaablaa

 

[yannara]

Epätodennäköistä, sillä kuulemma ystävällä myös erohommat meneillään ja kaverit tuntuu oikeen kannustavan eroon mentaliteetilla "ei lapsen takia kannata ei".

Doh, vittu kun toi eroaminen on niin helppoa nykyään. Anna aikaa, koittakaa puhua. Yhteinen lapsi on jo kuitenkin jo aika iso syy yrittää viimeiseen asti. Toki se on ihmisesta kiinni, miten ton ajattelee. Mikä teillä tarkalleen siis mätti, kiinnostus toiseen loppui vai?

 

[yannara]

...sillä nyt vasta viiden vuoden jälkeen sitä on oikeasti ruvennut tuntemaan kaiken pään seinään hakkaamisen olleen sen arvoista. Oli vaikea lapsi, meinasi tehdä molemmat hulluiksi.

Oman ajan puute ajoi molemmat tekemään omiaan jne peruskauraa. Nyt sitä yhteistä perhe-elämää vasta osaisi oikeasti arvostaa kun vaikeimmat ajat selvästi ohi.

..niinpä, ne ekat vuodet voi olla just vaikeita. Sääli, että ette kestäneet yhdessä "loppuun" asti tuon vaikean ajan, olisi ehkä helpottanut. Toisaalta, voihan sitä taukoakin pitää ja yrittää myöhemmin uudelleen. Muuten en näin sanoisi, mutta toi yhteinen lapsi on syy yrittää.

 

[barkhorn]

Pakko jonnekkin rustata itsekkin tuntemuksia...

6½-vuotta yhdessäoloa ja yksi 5v-muksu siunaantunut maailmaan. Itse pitänyt hommaa todellakin liian paljon itsestäänselvyytenä ja ajatusmaailma koko elämästä/parisuhteesta ollut päin vittua muutenkin. Muutama päivä sitten sain kaiveltua emännältä (kun ei viikkoon puhunut) että nyt kuulemma riittää. Juuri samoihin aikoihin kun rupesin ottamaan itseäni niskasta kiinni ajatusten tasolla, ja miettimään mikä se oikeasti on tärkeää, kunnes tämä pommi räjähti. Ehkä se on tuo ajoitus joka tässä nyt sattuu niin vaan perkeleesti. Tajusin mitä olen tehnyt/ollut tekemättä pitkän aikaa väärin, mutta ilmeisesti liian myöhään. Kyseinen nainen todellakin vaimomatskua koko loppuelämäksi, mutta tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Kaivelee varmasti sinne hautaan saakka mikäli tässä nyt ei jonkun ihmeen kautta polut vielä lähene. Epätodennäköistä, sillä kuulemma ystävällä myös erohommat meneillään ja kaverit tuntuu oikeen kannustavan eroon mentaliteetilla "ei lapsen takia kannata ei".

Kun olis pari viikkoa sitten tullut sanottua muutama lause, tai vaikka alkuviikosta, sen sijaan päätin antaa omaa aikaa ja selvitellä samalla omia ajatuksia, kun hänellä stressiä ollut kouluhommista yms...

Avatkaa ne suut ennenkuin on liian myöhäistä.

Kyllä se muuten menee mutta jos lapsia niin autsista! Nuo erohommat aina aikuisten kesken jotenkin menee, mutta jos lapsia niin vaikeeta on.
Lapsille ei ole mukavaa viikonloppuisä tai -äiti. Vaikka naistenlehdet toisin väittää, ei toimi.
Itsellä kokemusta, ei lystiä vanhemman eikä lapsen kannalta.
Sivusta seurannut vielä useampaa perhettä, toimi ei se.

 

[barkhorn]

Lapsi jos on niin pakko skarpata.
Toivon kaikkea hyvää teille, yrittäkää rakkaat ystävät, yrittäkää edes!

 

[zombie]

blaablaa

 

[Johto]

Toinen mies, tää on taputeltu.

Jotenkin arvasin, yleensä se menee näin. Älä vaan ota akkaa takas. Niin kuin sanoit, tää on taputeltu. Leuka ylös ja eteen päin. Ota oma aika latailulle ja asian kelailuille, sitten kohti uusia seikkailuja.

edit: suurempaan vitutukseen, lue vaikka tää sivusto läpi
The Rational Male

Tähän sopiva lainaus:

Iron Rule of Tomassi #7
It is always time and effort better spent developing new, fresh, prospective women than it will ever be in attempting to reconstruct a failed relationship. Never root through the trash once the garbage has been dragged to the curb. You get messy, your neighbors see you do it, and what you thought was worth digging for is never as valuable as you thought it was.

 

[Tatuks]

Toinen mies, tää on taputeltu.

Itehän erosin tossa vähän aikaa sitten, se nyt oli semmonen ero että fiilis sen jälkeen oli parempi. Mutta kuitenkin mitä nyt haluan tuoda esille on että aattelin sen jälkeen että ei varmasti löydy naista joka olis edes lähellä sitä mitä etin toiselta osapuolelta.

Noh, kuten tässäkin treadissa avauduin aikaisemmin niin tapasin sit naisen joka omien pienten alun epäilysten myötä on osoittautunut jotakuinkin juuri sellaiseksi millaisen voisin ottaa pitemmäksikin aikaa.

Kyllähän nyt vituttaa ja ärsyttää ja sattuu, mutta venailet hetken (kuukausia tai muutamia vuosia) niin todennäköisesti tällä pallolla elävistä miljoonista naisista löytyy sulle vielä sopivampi ku nykyinen.

Pää pystyyn ja alat duunailemaan kaikkea mihin ei oo ollut aikaa ennen eroa, joka päivä helpottaa vähän enemmän.

 

[DarthJysky]

Toinen mies, tää on taputeltu.

Saattasha tuo olla ilman toistakin. Oon pariki tapausta nähny että ettiivät sen toisen ukon että uskaltaavat avata suunsa ja lähteä.

 

[Kaiser Soze]

hänellä stressiä ollut kouluhommista

Liian nuorena aloitte kotia leikkimään.

 

[WaspPike]

Ei se ikä mitään merkkaa. Jotkut on sitoutuvaisempia 20v iässä kuin toiset 40v. Ja toisekseen, kyllä koulussa voi olla yli kolmekymppisenäkin.

 

[Tatuks]

Ei se ikä mitään merkkaa. Jotkut on sitoutuvaisempia 20v iässä kuin toiset 40v. Ja toisekseen, kyllä koulussa voi olla yli kolmekymppisenäkin.

Osittain samaa mieltä, taitaa vaan tilastot olla eri mieltä. Mitä nuorempana solmittu suhde niin sitä isommalla prosentilla se päättyy eroon tietyn ajan puitteissa ja tuolla 20v pinnassa muistaakseni ne eroprosentit oli aika jäätäviä.

 

[Zetteri]

Noista lapsista että kyllä meilläkin kun nuo tenavat tuli niin suhde oli koetuksella monta vuotta.
Perheterapeuttikin sano että "Ihme että olette kaiken jälkeen vielä yhdessä".
Sitä paskaa kesti parisen vuotta mutta sen jälkeen elämä on hymyillyt ja oli se kaikki sen arvoista loppujen lopuksi.

Joten arvon ihmiset yrittäkää ja vielä kerran yrittäkää. Lapsia kun tulee niin suhde on koetuksella ja tässä kohtaa moni eroaa valitettavasti.

 

[Tatuks]

Noista lapsista että kyllä meilläkin kun nuo tenavat tuli niin suhde oli koetuksella monta vuotta.
Perheterapeuttikin sano että "Ihme että olette kaiken jälkeen vielä yhdessä".
Sitä paskaa kesti parisen vuotta mutta sen jälkeen elämä on hymyillyt ja oli se kaikki sen arvoista loppujen lopuksi.

Joten arvon ihmiset yrittäkää ja vielä kerran yrittäkää. Lapsia kun tulee niin suhde on koetuksella ja tässä kohtaa moni eroaa valitettavasti.

En halua moralisoida mutta jos hankkii lapsia niin kyllä nyt joku vastuuntunto pitäisi olla ettei pienten töyssyjen takia heti erota kun alkaa vieraat sukupuolielimet syyhyttämään ja aleta aiheuttamaan lapselle stressiä.

 

[Tonnin Seteli]

Tiiän kyllä syyn, tommosia naisia on yks tuhannesta.

Tuo on vielä paljon. Paska tekosyy.

 

[Tonnin Seteli]

AKkas on miettinyt jo tuota kuukausia / vuosia, ei viikkoja Niin se vaan on. Mulla kosahti oma systeemi about 2.5 vuotta sitten. Tuli leikittyä kotia 5+ vuotta. Ei onneksi lapsia.

Tuota kutsutaan kauniisti "eron eriaikaisuudeksi". Rumemmin sanottuna se tarkoittaa sitä, että feminiinisen imperatiivin hallitsemassa maailmassa on aivan yleinen ja hyväksyttävä käytäntö, että pässiä viedään narussa jopa vuosia. Nainen etsii parempaa valmiiksi ihan ajan kanssa, ja ilmoittaa pölhölle vasta turvallisessa vaiheessa, kun tietää ettei itse jää tyhjän päälle ja mielellään on vielä ulkopuolinen varavaihtoehtokin katsottuna. Yleensä tähän liittyy myös taloudellisen hyödyn maksimointi ja joskus jopa muiden ihmissuhteiden laskelmointi, jos on oikein psykopaattinen tapaus kyseessä.

 

[tikkara]

Hienoa, että jätkät täällä keskenään avautuu... 40- vuoden jälkeen tajusin, että se joka sanoo ymmärtävänsä toista sukupuolta puhuu täyttä palturia.
Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista normaalilta heterolta.

 

[Tatuks]

Tuota kutsutaan kauniisti "eron eriaikaisuudeksi". Rumemmin sanottuna se tarkoittaa sitä, että feminiinisen imperatiivin hallitsemassa maailmassa on aivan yleinen ja hyväksyttävä käytäntö, että pässiä viedään narussa jopa vuosia. Nainen etsii parempaa valmiiksi ihan ajan kanssa, ja ilmoittaa pölhölle vasta turvallisessa vaiheessa, kun tietää ettei itse jää tyhjän päälle ja mielellään on vielä ulkopuolinen varavaihtoehtokin katsottuna. Yleensä tähän liittyy myös taloudellisen hyödyn maksimointi ja joskus jopa muiden ihmissuhteiden laskelmointi, jos on oikein psykopaattinen tapaus kyseessä.

Tää oli kyllä hienosti selitetty Oon aika varma että oma entinen emäntä teki tota, tosin itteä ei kiinnostanu se suhde enää siinä vaiheessa pätkääkään.

 

[yannara]

Itehän erosin tossa vähän aikaa sitten, se nyt oli semmonen ero että fiilis sen jälkeen oli parempi. Mutta kuitenkin mitä nyt haluan tuoda esille on että aattelin sen jälkeen että ei varmasti löydy naista joka olis edes lähellä sitä mitä etin toiselta osapuolelta.

Noh, kuten tässäkin treadissa avauduin aikaisemmin niin tapasin sit naisen joka omien pienten alun epäilysten myötä on osoittautunut jotakuinkin juuri sellaiseksi millaisen voisin ottaa pitemmäksikin aikaa.

Kyllähän nyt vituttaa ja ärsyttää ja sattuu, mutta venailet hetken (kuukausia tai muutamia vuosia) niin todennäköisesti tällä pallolla elävistä miljoonista naisista löytyy sulle vielä sopivampi ku nykyinen.

Pää pystyyn ja alat duunailemaan kaikkea mihin ei oo ollut aikaa ennen eroa, joka päivä helpottaa vähän enemmän.

Mä allekirjoitan tän täysin, itselläni oli joskus kans ero ja olin varmaan kuukauden ihan rikki, mutta sitten kun kun se helpotti ja "katsoin taakse" niin tuli thank-god fiilis että erottiin. Eli aikaa se vaatii, mutta lopussa kiitos seisoo...

 

[Tatuks]

Mä allekirjoitan tän täysin, itselläni oli joskus kans ero ja olin varmaan kuukauden ihan rikki, mutta sitten kun kun se helpotti ja "katsoin taakse" niin tuli thank-god fiilis että erottiin. Eli aikaa se vaatii, mutta lopussa kiitos seisoo...

Näinpä, itellä onneks se suhde oli niin pystyyn kuollut että meni about yks päivä ni oppi olemaan yksinään himassa. Mut joo, nyt kun katon taaksepäin niin ei vois olla helpottuneempi ettei hankittu lapsia tai jatkettu enää päivääkään.

Varmaan kaikki kertoo ihan samaa. Jos joku ei toimi niin se ei toimi, turha kattella taaksepäin.

 

[zombie]

blaablaa

 

[zombie]

blaablaa

 

[Kaiser Soze]

Seeeeelvä homma joo, eihän sitä voi olla sellaista koulutusalaa missä ei normaalia amista enempää tehdä käytännön hommia/oikeita töitä, varsinkin kun kahteen vuoteen pitäisi valmistua.

En ihan ymmärrä.

 

[zombie]

blaablaa

 

[Kaiser Soze]

Lainaus minkä valitsit oli suoraan kouluun liittyvä. Ajattelin että ajatuksesi oli jossei koulusta selviä ilman stressiä on turha perustaa perhettä tms lapsellista. Eniveis, ei se ikä tätä juttua paskonut...

Tarkoitin että harvoin kouluaikana kotia perustetaan. Toki poikkeuksia on.

 

[Tatuks]

Vittu että palaa käpy exään. Pitäis myydä asunto pois.

Noh, myyn itse ja tänään soitti ostaja joka tarjosi suoraan puhelimessa ihan reilua hintaa, kuulosti siltä että on ostohousut ihan oikeasti jalassa.

No nyt sitten tuon exän mielestä ei myydä sillä hinnalla, pitää saada pari tonnia enemmän. No voi vittu mä kyllä sanon, kämppä on menossa välittäjälle myyntiin ens kuun alusta ja se välittäjä ehkä saa tästä vähän enemmän (jos saa), ja palkkion jälkeen käytännössä kummallekin jää 1000€ enemmän käteen kuin että myytäisiin nyt.

Puhutaan siis siitä että jos saataisiin tästä kämpästä välittäjän kanssa vähän enemmän rahaa kuin mitä nyt on tarjottu, niin lapaseen jäis kummallekin vähän yli tonni lisää. Siis mitä vittua? Tämmösenä aikana viittii alkaa kirjoittelemaan välittäjän kanssa soppareita, maksamaan yhtiövastikkeita sillä välin ku ollaan myymässä, sen takia että sais EHKÄ ihan minimaalisesti enemmän lapaseen. Tässähän otetaan siis riski tuhannen euron takia ja toivotaan että alueen hinnat pysyy samana ja että välittäjä saa 5000€ enemmän ku mitä nyt on korkeimmillaan tarjottu.

Noh, kai tässä sitten saatana odotellaan vielä muutama kuukaus jos se ostaja kaikkoontuu jonkun parin tonnin takia (ei olis mitenkään harvinaista että kaikkoontuu) ja toivotaan että hinnat ei laske tai tapahdu mitään suurempaa joka vaikuttaisi kämppien arvoon.

 

[DarthJysky]

Vittu että palaa käpy exään. Pitäis myydä asunto pois.

Noh, myyn itse ja tänään soitti ostaja joka tarjosi suoraan puhelimessa ihan reilua hintaa, kuulosti siltä että on ostohousut ihan oikeasti jalassa.

No nyt sitten tuon exän mielestä ei myydä sillä hinnalla, pitää saada pari tonnia enemmän. No voi vittu mä kyllä sanon, kämppä on menossa välittäjälle myyntiin ens kuun alusta ja se välittäjä ehkä saa tästä vähän enemmän (jos saa), ja palkkion jälkeen käytännössä kummallekin jää 1000€ enemmän käteen kuin että myytäisiin nyt.

Puhutaan siis siitä että jos saataisiin tästä kämpästä välittäjän kanssa vähän enemmän rahaa kuin mitä nyt on tarjottu, niin lapaseen jäis kummallekin vähän yli tonni lisää. Siis mitä vittua? Tämmösenä aikana viittii alkaa kirjoittelemaan välittäjän kanssa soppareita, maksamaan yhtiövastikkeita sillä välin ku ollaan myymässä, sen takia että sais EHKÄ ihan minimaalisesti enemmän lapaseen. Tässähän otetaan siis riski tuhannen euron takia ja toivotaan että alueen hinnat pysyy samana ja että välittäjä saa 5000€ enemmän ku mitä nyt on korkeimmillaan tarjottu.

Noh, kai tässä sitten saatana odotellaan vielä muutama kuukaus jos se ostaja kaikkoontuu jonkun parin tonnin takia (ei olis mitenkään harvinaista että kaikkoontuu) ja toivotaan että hinnat ei laske tai tapahdu mitään suurempaa joka vaikuttaisi kämppien arvoon.

Ite kämppää vuoden myyneenä en lähtis leikkimää. jos on suurinpiirtee edes zonella tarjous ni kii vaa. Nimittäi vituttaa eksän kanssa asioiden pyörittämine siin vaiheessa.

 

[Tatuks]

Ite kämppää vuoden myyneenä en lähtis leikkimää. jos on suurinpiirtee edes zonella tarjous ni kii vaa. Nimittäi vituttaa eksän kanssa asioiden pyörittämine siin vaiheessa.

No just näin, ei mua ny vituta exän kanssa tätä asiaa hoitaa sinänsä, ollaan hyvissä väleissä. Nyt vaan ku tuli oikeasti ihan hyvä tarjous mikä hoituis pois nopealla kaupalla niin en lähtis minäkään jonkun tonnin takia pelleillemään.

Katotaan nyt mitä se ostaja sanoo, jos ostaa pari tonnia kalliimmalla niin hyvä mutta jos se 150 000€ on yläraja ja sillä se tekee kaupat niin sitten maksan exälle tonnin käteen ja kämppä on myyty.

 

[yannara]

Vittu että palaa käpy exään. Pitäis myydä asunto pois.

No onks vaihtoehto, että annat sille omasta pussista sen tonnin mitä se h.. nyt kinuaa?

 

[Räbätäti]

Luulen, että tonnin maksaminen exälle on hyvinkin kaiken säästetyn vitutuksen, säädön ja riidan väärti. Oikeastaan en edes miettisi.

 

[Tatuks]

No onks vaihtoehto, että annat sille omasta pussista sen tonnin mitä se h.. nyt kinuaa?

Joo mainitsinkin tossa edellisessä viestissä että maksan sen sille pois ja ei tartte sen jälkeen enää miettiä asiaa pätkääkään.

 

[Kuminaula]

Yli 20v naimisissa...ipanat lentäneet pesästä.
Silti....jos noilla lortoilla ei olisi sitä halkastua rämemajavaa jalkojen välissä niin ne olisi hakattu nuijilla sukupuuttoon jo kivikaudella. Kauhun tasapaino ja helvetisti löysää molemmin puolin, siinä resepti.
Kaikki tietämäni avioerot on johtuneet siitä että toinen on roikkuja,noi ei toimi.

 

[Tatuks]

Joo mainitsinkin tossa edellisessä viestissä että maksan sen sille pois ja ei tartte sen jälkeen enää miettiä asiaa pätkääkään.

Joo vittu "periaatteesta" ei voi myydä ostajan tarjoamalla hinnalla. Toivottelin hyvät loppuelämät ja sanoin että maksan sen 1000€ sille. Vittu että ottaa aivoon tollanen vitun idiotismi. Hinnat laskee koko ajan ja maailmantilanteen muutokset voi kerralla horjuttaa asuntomarkkinoita ihan kunnolla niin nyt ku pääsis eroon helposti ja nopeasti niin ei, pitää alkaa tavottelemaan jotain ihan päätöntä hintaa ja riskeeraamaan että 4kk päästä siitä saa 10 000€ vähemmän.

 

[j1h2d]

Joo vittu "periaatteesta" ei voi myydä ostajan tarjoamalla hinnalla. Toivottelin hyvät loppuelämät ja sanoin että maksan sen 1000€ sille. Vittu että ottaa aivoon tollanen vitun idiotismi. Hinnat laskee koko ajan ja maailmantilanteen muutokset voi kerralla horjuttaa asuntomarkkinoita ihan kunnolla niin nyt ku pääsis eroon helposti ja nopeasti niin ei, pitää alkaa tavottelemaan jotain ihan päätöntä hintaa ja riskeeraamaan että 4kk päästä siitä saa 10 000€ vähemmän.

Otan osaa. Ei näköjään mikään penaalin terävin kynä.

Ite kun ostin kämpän niin parista tonnista jäi kiinni, että olisivat hyväksyneet tarjouksen. Ei tarvinnut hirveesti miettiä, että laitanko pari tonnia lisää kiinni lainarahaa vai olenko pihi idiootti ja parhaimmassa tapauksessa oisin jäänyt ilman tätä kämppää. (Myyjät oli aikaisemmin saaneet paremman tarjouksen, mutta eivät olleet sitä hyväksyneet)

Itse aiheeseen: Puolitoista kuukautta nyt ollut sinkkuna. 2,5 vuotta tuli vietettyä yhteistä aikaa kauniimman osapuolen kanssa. Kasvettiin yhdessä aikuisiksi ja opittiin toisiltamme. Ei draama, ei riitaa, vieläkin ollaan väleissä. Jos nähtäisiin kaupassa, varmaan halattaisiin. Mulla ei ole ex-vaimokkeesta mitään pahaa sanottavaa, toivon hänelle kaikkea hyvää. Oli minun eka kunnollinen parisuhde.

Nyt olen ollut omasta tahdosta yksin. Moni lortto olisi halunnut nähdä ja pyytänyt kahville, mutta ei ole kinostanut. Enemmän on kiinnostanut tulla sinuiksi itsensä kanssa, olla kavereiden kanssa ja huutaa salilla "DO YOU EVEN LIFT BRO?"

Nyt näin, katsotaan keväämmällä. Sillon saa ottaa moottoripyöränkin pois tallista

Allekirjoittanut on 23-vuotias miäsnyymi.

 

[Kaiser Soze]

Ei se ikä mitään merkkaa. Jotkut on sitoutuvaisempia 20v iässä kuin toiset 40v. Ja toisekseen, kyllä koulussa voi olla yli kolmekymppisenäkin.

Puhut jostain 0,5% osasta ihmisiä.

 

[yannara]

Joo vittu "periaatteesta" ei voi myydä ostajan tarjoamalla hinnalla. Toivottelin hyvät loppuelämät ja sanoin että maksan sen 1000€ sille. Vittu että ottaa aivoon tollanen vitun idiotismi.

Toki tuossa voi olla sekin taustalla, että haluaa aiheuttaa sulle tahallaan mahd. paljon päänvaivaa nyt, kun ero on tuore jne. Naiset vaan on sellaisia...

 

[anonyymi]

Toki tuossa voi olla sekin taustalla, että haluaa aiheuttaa sulle tahallaan mahd. paljon päänvaivaa nyt, kun ero on tuore jne. Naiset vaan on sellaisia...

No aika helvetin tyhmä saa olla jos tuo olisi oikea syy

 

[yannara]

No aika helvetin tyhmä saa olla jos tuo olisi oikea syy

Etkö sinä naisista tiedä mitään?

 

[Wemps]

Reilut puoli vuotta kerkesi kulua onnellisesti yhdessä mutta eiköhän tämä ala olla tässä. Pari viikkoa sitten (ex?) tyttöystävä sanoi että alkanut tulemaan vähän toisiin ajatuksiin parisuhteesta.

Kuulemma kaukosuhde ja harvoin näkeminen ahdistaa, plus kaikki "haluan löytää itseni" lörpötykset siihen päälle. Tosin ilmeisesti itse en ole varsinaisesti mitään mokannut, tai niin se ainakin väitti.

Otettiin sitten (tytön toivomuksesta, ei halunnut laittaa välejä kokonaan poikki) vähän etäisyyttä, ei enää soiteltu tai tekstailtu iltaisin eikä sovittu seuraavaa tapaamisajankohtaa.

Nyt sitten olen tähän mennessä odotellut josko mieli muuttuisi (tytöllä muutenkin ollu aina vähän ongelmia päätöksenteossa) mutta nyt alkaa itselläkin jo innostus loppua ja tekisi mieli vain sanoa että eiköhän se ole molemmille parempi että jatketaan ihan vaan kavereina.

Viimmeiset pari viikkoa ollut jatkuva lievä ahdistus päällä, kun tuntuu (ja tietää, aika helvetin harvoin näistä enää päästään kuiville) että loppu lähestyy. Sitten kun oltaisiin yhdessä päätetty että se oli siinä niin voisi alkaa miettimään muitakin asioita ja voisi jatkaa elämää. Harmi sinällään, vaikkei nyt puolta vuotta kauempaa keretty seurustella niin itse oikeasti kuvittelin että nyt voisi olla oikeasti ihan pysyväkin suhde.

Tietysti parempi tässä kohtaa kuulla että ei jatkoon, oltiin nimittäin suunniteltu jo yhteen muuttamistakin jossain lähitulevaisuudessa.

 

[Stud]

Kuulemma kaukosuhde ja harvoin näkeminen ahdistaa, plus kaikki "haluan löytää itseni" lörpötykset siihen päälle.

Kuulostaa siltä, että et ole tehnyt tarpeeksi hommia muuttaaksesi kaukosuhteen lähisuhteeksi. Puoli vuotta kaukosuhdetta on pitkä aika. Tuossa tilaneessa suosittelisin sinun sanovan daamille, että tämä oli tässä. Ruinaaminen ei ainakaan mahdollisuuksiasi paranna.

 

[Wemps]

Kuulostaa siltä, että et ole tehnyt tarpeeksi hommia muuttaaksesi kaukosuhteen lähisuhteeksi. Puoli vuotta kaukosuhdetta on pitkä aika. Tuossa tilaneessa suosittelisin sinun sanovan daamille, että tämä oli tässä. Ruinaaminen ei ainakaan mahdollisuuksiasi paranna.

Yhteen muutto ei ole tähän mennessä ollut mahdollista meidän kummankaan elämäntilanteen takia. Kesäkuussa tilanne olisi muuttunut ja se olikin suunnitelmana.

Mutta joo, eiköhän tää ollut tässä.

 

[Tatuks]

Reilut puoli vuotta kerkesi kulua onnellisesti yhdessä mutta eiköhän tämä ala olla tässä. Pari viikkoa sitten (ex?) tyttöystävä sanoi että alkanut tulemaan vähän toisiin ajatuksiin parisuhteesta.

Kuulemma kaukosuhde ja harvoin näkeminen ahdistaa, plus kaikki "haluan löytää itseni" lörpötykset siihen päälle. Tosin ilmeisesti itse en ole varsinaisesti mitään mokannut, tai niin se ainakin väitti.

Otettiin sitten (tytön toivomuksesta, ei halunnut laittaa välejä kokonaan poikki) vähän etäisyyttä, ei enää soiteltu tai tekstailtu iltaisin eikä sovittu seuraavaa tapaamisajankohtaa.

Nyt sitten olen tähän mennessä odotellut josko mieli muuttuisi (tytöllä muutenkin ollu aina vähän ongelmia päätöksenteossa) mutta nyt alkaa itselläkin jo innostus loppua ja tekisi mieli vain sanoa että eiköhän se ole molemmille parempi että jatketaan ihan vaan kavereina.

Viimmeiset pari viikkoa ollut jatkuva lievä ahdistus päällä, kun tuntuu (ja tietää, aika helvetin harvoin näistä enää päästään kuiville) että loppu lähestyy. Sitten kun oltaisiin yhdessä päätetty että se oli siinä niin voisi alkaa miettimään muitakin asioita ja voisi jatkaa elämää. Harmi sinällään, vaikkei nyt puolta vuotta kauempaa keretty seurustella niin itse oikeasti kuvittelin että nyt voisi olla oikeasti ihan pysyväkin suhde.

Tietysti parempi tässä kohtaa kuulla että ei jatkoon, oltiin nimittäin suunniteltu jo yhteen muuttamistakin jossain lähitulevaisuudessa.

Kuulostaa taas siltä että siellä on potentiaalinen vaihdokki näköpiirissä. Pitää sua vähän vielä varalla jos uus juttu ei toimikaan. Toki voi olla muutakin mutta Melko hyvin on tässä ketjussa on selvinnyt eri tarinoiden alkamissyyksi se että muijalla on uus tyyppi kiikarissa.

Itsehän asun tässä ketjussa kertomani naisen kanssa jo yhdessä, mitä nyt 4kk ollaan tunnettu

Joojoo: "Ei tuu toimimaan" "Ei mitään järkeä" "Pitää asua erillään ensin 10 vuotta" "Salamasuhteet ei ikinä toimi" jne. En jaksa ajatella moisia kun homma rokkaa niin hyvin. Plus että on helvetin hyvännäköinen mimmi.

 

[Jage]

Vittu että palaa käpy exään. Pitäis myydä asunto pois.

Noh, myyn itse ja tänään soitti ostaja joka tarjosi suoraan puhelimessa ihan reilua hintaa, kuulosti siltä että on ostohousut ihan oikeasti jalassa.

No nyt sitten tuon exän mielestä ei myydä sillä hinnalla, pitää saada pari tonnia enemmän. No voi vittu mä kyllä sanon, kämppä on menossa välittäjälle myyntiin ens kuun alusta ja se välittäjä ehkä saa tästä vähän enemmän (jos saa), ja palkkion jälkeen käytännössä kummallekin jää 1000€ enemmän käteen kuin että myytäisiin nyt.

Puhutaan siis siitä että jos saataisiin tästä kämpästä välittäjän kanssa vähän enemmän rahaa kuin mitä nyt on tarjottu, niin lapaseen jäis kummallekin vähän yli tonni lisää. Siis mitä vittua? Tämmösenä aikana viittii alkaa kirjoittelemaan välittäjän kanssa soppareita, maksamaan yhtiövastikkeita sillä välin ku ollaan myymässä, sen takia että sais EHKÄ ihan minimaalisesti enemmän lapaseen. Tässähän otetaan siis riski tuhannen euron takia ja toivotaan että alueen hinnat pysyy samana ja että välittäjä saa 5000€ enemmän ku mitä nyt on korkeimmillaan tarjottu.

Noh, kai tässä sitten saatana odotellaan vielä muutama kuukaus jos se ostaja kaikkoontuu jonkun parin tonnin takia (ei olis mitenkään harvinaista että kaikkoontuu) ja toivotaan että hinnat ei laske tai tapahdu mitään suurempaa joka vaikuttaisi kämppien arvoon.

Jokos tämä on ratkennut? Itse kaivaisin ratakiskon esille ja esimerkkien kautta yrittäisin saada toisen tajuamaan homman nimen. Tyhminkin tahvo tajuaa kun tarpeeksi tekee selväksi minkälaisista summista (ja epävarmuudesta) on kyse.

 

[Jage]

Joojoo: "Ei tuu toimimaan" "Ei mitään järkeä" "Pitää asua erillään ensin 10 vuotta" "Salamasuhteet ei ikinä toimi" jne. En jaksa ajatella moisia kun homma rokkaa niin hyvin. Plus että on helvetin hyvännäköinen mimmi.

Hyvä homma jos tulee toimimaan, mutta tuo 4kk tuntemisen jälkeen yhdessä asuminen on aika next level. Toivotan onnea, mutta ymmärrä riskit. Tosin riskejä nyt on aina..

Tietysti parempi tässä kohtaa kuulla että ei jatkoon, oltiin nimittäin suunniteltu jo yhteen muuttamistakin jossain lähitulevaisuudessa.

Ymmärrän että helpompi puhua kentän laidalta mutta teepäs temppu ja totea itse homman olevan nyt paketissa. Mitä nopeammin näin teet, sen nopeammin alkaa kiinnostusta löytymään muun hameväen edustukseen.

 

[Awelonian]

Joojoo: "Ei tuu toimimaan" "Ei mitään järkeä" "Pitää asua erillään ensin 10 vuotta" "Salamasuhteet ei ikinä toimi" jne. En jaksa ajatella moisia kun homma rokkaa niin hyvin. Plus että on helvetin hyvännäköinen mimmi.

Nykyinen parisuhde on se, et kahden viikon jälkeen muutettiin yhteen. Nyt oltu yhdessä 10+ vuotta ja naimisssa 7+ vuotta. Voit kuvitella millaista sontaa sai itse kuulla aiheesta aikoinaan. Ja tosiaan hyvännäköinen mimmi oli silloinkin kyseessä (ja toki nyt yli kolmekymppisenä edelleen). Et kyllä nämä voi ihan toimiakin.

 

[amadeus]

Nykyinen parisuhde on se, et kahden viikon jälkeen muutettiin yhteen. Nyt oltu yhdessä 10+ vuotta ja naimisssa 7+ vuotta. Voit kuvitella millaista sontaa sai itse kuulla aiheesta aikoinaan. Ja tosiaan hyvännäköinen mimmi oli silloinkin kyseessä (ja toki nyt yli kolmekymppisenä edelleen). Et kyllä nämä voi ihan toimiakin.

Noinhan se selviää järjellä ajatellen lopulta helpoiten, tuleeko suhde toimimaan vai ei. Karisevat ne suhteettomat ideaalit/haavekuvat pois myös paljon aikaisemmin, kun näkee minkälainen se todellinen ihminen siellä persoonan takana oikein on. Samalla tavalla kaatuvat ne vuosien suhteet, kun muutetaan lopulta yhteen ja sitten kasvetaan erilleen. (Tosin silloin ei kukaan kettuile, että miten et tiennyt kenen kanssa oikein seurustelet. Eikä kukaan moralisoi, että olisiko kannattanut asua yhdessä jo aikaisemmin, niin ei olisi mennyt aikaa hukkaan...)

Kyllä se kestää, jos on kestääkseen, tuntemisajasta riippumatta. Jos menee poikki liian aikaisen muuton vuoksi, niin ei kai se olisi mitenkään voinut kestää muutenkaan, vaikka olisi vuosia vuosia pidetty yhtä? Tosin terve itsekontrolli siinä pitää olla mukana, eikä esim. lasta tai yhteistä lainaa ei tietty kannata pistää alulle, ennenkuin on homma suht selvä, mutta tämä lienee kaikille selvää muutenkin. Jos tuollaiset katastrofiskenaariot tajuaa välttää, ja psyyke kestää niin why not? Propsit jätkille, että uskallatte, vaikka takuulla olette asiasta saaneet kuulla.

Edit:typoja

 

[Tatuks]

Jokos tämä on ratkennut? Itse kaivaisin ratakiskon esille ja esimerkkien kautta yrittäisin saada toisen tajuamaan homman nimen. Tyhminkin tahvo tajuaa kun tarpeeksi tekee selväksi minkälaisista summista (ja epävarmuudesta) on kyse.

On ratkennut. Myytiin monta tonnia halvemmalla kun viimein tajusi välittäjän sanottua mikä se oikea hinta on.

Pidin suuni kiinni enkä alkanu vittuilemaan vaikka teki mieli kysyä että meniköhän se sun hinta-arvio ihan putkeen?

 

[Wemps]

Ymmärrän että helpompi puhua kentän laidalta mutta teepäs temppu ja totea itse homman olevan nyt paketissa. Mitä nopeammin näin teet, sen nopeammin alkaa kiinnostusta löytymään muun hameväen edustukseen.

Näin teinkin aikalailla heti tuon alkuperäisen postauksen jälkeen. Näin parin kuukauden jälkeen ajateltuna ihan oikea ratkaisu.

 

[M.P.T]

Itse on tullut muutama parisuhde ajettua karille elämän aikana, mutta nyt kaikki on mallillaan. Tiedä miten sitten käy kun muutetaan yhteen. Keskustelua on tullut käytyä monestakin asiasta. Kumpikin viihtyy yhdessä ja hän viihtyy myös täällä maaseudulla enemmän kuin hyvin. Edellisistä parisuhteista on opittu paljon ja nyt kokemusta käytetään hyväksi. Niin... Nyt on ensimmäinen parisuhde naisen kanssa joka on minua pari vuotta vanhempi. Tämä näkyy kyllä monessakin asiassa.

Todellakin. Toista ei pidä pitää itsestäänselvyytenä. Parisuhde vaatii huoltoa ja päivitystä.

 

[WaspPike]

Tavallaan kyseinalaistan tuon "Toista ei pidä pitää itsestäänselvyytenä. Parisuhde vaatii huoltoa ja päivitystä." -ajatuksen, ainakin näin avioliitossa.
Tärkeintä kunnon parisuhteessa mielestäni nimenomaan on, että voin luottaa siihen että aviopuolisoni pysyy rinnallani ja tukenani, vaikka tekisin jotain tyhmää, voin olla itseni ja pelata koneella kun huvittaa, yms. Vaikka kaikki muu kusisi, niin puolisoon voin luottaa.

Toisaalta en kyllä ole "sohvalla telkkaa ja kaljaa päivät pitkät"-tyyppiä, vaan pidän itsekin puolison kanssa kaiken touhuamisesta, niin shoppailusta, ravintoloista, matkoista, pelaamisesta, nussimisesta, kuntoilusta yms. ja puoliso on samalla paras kaverinikin, ja kaikki viikottainen aktiviteetti yhdessä on itsestäänselvää. Silti, en voisi kuvitella itseäni suhteeseen, joka vaatii "aktiivista hoitoa ja päivitystä", sisältäisi "keskusteluita parisuhteesta", ja vaatisi edes vähän omista kiinnostuksista ja mielipiteistä luopumista ja feikkielämän luomista että toisella on parempi mieli.