Parisuhteen kiemurat

[Kan Dee Dokata]

Kannattaa vaan muuttaa sitä ajattelua, jos elämässä onnistumisen tunne tulee 4 nuoren naisen samanaikaisesta pyörittämisestä. Kuulostaa sellaiselta teinimeiningiltä.

Ehkäpä se nyt ei ollut hänen pointtinsa, vaan kuvaus siitä, mikä on ollut asiassa "luonnollinen" seuraus.

 

[Jurppii]

Palaan nyt kuitenkin kun uusi osallistuja summonoi.

Ihan noin mielenkiinnosta niin miten sitten? Ymmärrän kyllä että jotkut vaan syntyy naistenmiehiksi ja toiset ei, mutta jos ei satu onni omalle kohdalle niin pitäisikö vain luovuttaa? Tuskin kirjoja lukemalla kenestäkään tulee mikään ultimaattinen nastenkaataja mutta varmasti asioista lukeminen kuitenkin parantaa tilannetta edes jonkin verran.

En mä osaa itsekään sanoa, että mitä konkreettisesti tein paitsi sen yhden, että hankkkiuduin oneitiksestä eroon alkamalla olemaan muiden tyttöjen kanssa, minkä kuvittelin alkuun suututtavan sen onen mutta hämmästyksekseni se vaikuttikin olevan vaan ihan hyvillään, uskoakseni kummankin puolesta eikä meidän kaveriudelle käynyt mitään. Mutta se, mikä itsessäni muuttui vähitellen menee nähdäkseni sen "kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa" teorian piikkiin, eli katsomalla onnistuvia kavereita, lopettamalla toiminnan joka ei johda mihinkään, oppimalla virheistä jne. asiat vaan tapaa kehittyä oikeaan suuntaan jos on vaan mahdollisuuksia päästä soveltamaan.

Summaten sanoisin, että aika paljon pitää olla jo perusasioita kondiksessa jos jonkun kirjan omaksuttuaan naisia lakoaa. Tän tyyppisiä ehdottomuuksia on paljon helpompi noudattaa jos on ulkonäköä, koulutus, kavereita ja jonkin verran sosiaalista pääomaakin jo valimiksi. Jos status on nolla ja ainoat valokuvat itsestäkin pitää ottaa peilin kautta, voi maksimoinnin jälkeenkin olla aika heikko tilanmne ja jos valkkaa treffit sen mukaan ,että naisella on aito palava himo niin...

- The importance of maximizing your looks, money, social status, and game.

- Why it's essential to get genuine burning desire from a woman who wants to date you.

 

[Markqq]

Sen enempää osallistumatta keskusteluun. Linkkaamani kirja ja muukin vastaava teos on antanut helvetillisen paljon tietoa jota olen ottanut käytännön elämään vain hyvillä tuloksilla ja tyytyväisyyttäni lisäämällä. Kaikki meistä ei ole saanut "täydellistä" lapsuutta, joten moni asia elämässä ollut hieman retuperällä.

Jos menneisyys meikäläisellä on mennyt liikalihavana, pornoon runkatessa, videopelejä pelatessa, isä koko lapsuuden passiivisena osapuolena, niin on menty aika pitkälti metsään. En syytä vanhempia millään tavalla. Ovat edelleen rakkaita. Olen vain tutustunut menneisyyteen aika perinpohjaisesti.

Sitä edellisen pitkän suhteen eron koittaessa oli sen verran paskana, että ei mitään järkeä. Ei ollut selkärankaa, anteeksipyyntöjä asioista missä ei ollut mitään järkeä, karsin omia menoja miellyttääkseni, jne..

Nykytilanne on lähestulkoon päinvastainen ja pystyn omassa kaveripiirissä näkee ne kiltit miehet ja ne, joilla jolla on selkäranka. Aikaisemmin sitä ei vain miettinyt.

Pääasia, että tämä itseni kehittäminen lähtee sisimmästäni. Teen oikeasti asioita mitä haluan, sekä aktiviteetteja joilla on merkitystä. On lyhyen ja pitkän ajan tavoitteita. Yllättävää on se, että kun nyt satun olemaan aika "itsekäs", niin samaan aikaan mulla tulee se positiivinen viba auttaa myös muita, ilman että vituttaa. Tavallaan olen saanut pallit ja sanoa ei. Vielä on prosessoitavaa ja opittavaa elämässäni ja paljon, mutta en ole koskaan voinut näin hyvin, sekä ollut yhtä tyytyväinen kun 30v lyö kohta tiskiin.

Ei mulla ole sinänsä tarve kertoa näistä eteenpäin millään tavalla, mutta jos joku on "vastaavassa" tilanteessa kuin minä, esim juuri tuosta "no more mr. nice guy" kirjasta voi olla mieletön apu.

@Jurppii kohdalla nämä asiat ovat varmaa enemmänkin luonnostaan jo tullut etkä edes mieti asioita samalla tavalla kuin meikäläinen, ex "kiltti" mies. Tuohon kirjan "descriptioniin", onhan tuo aika ylilyönti, mutta ei kannata kirjaa tuomita ennen lukemista. Kirjoista puheenollen pyrin vain ja ainoastaan löytämään ne hyvät yksilöt.

No ei kait siinä, jatketaan..

 

[Jurppii]

Sen enempää osallistumatta keskusteluun. Linkkaamani kirja ja muukin vastaava teos on antanut helvetillisen paljon tietoa jota olen ottanut käytännön elämään vain hyvillä tuloksilla ja tyytyväisyyttäni lisäämällä. Kaikki meistä ei ole saanut "täydellistä" lapsuutta, joten moni asia elämässä ollut hieman retuperällä.

Jos menneisyys meikäläisellä on mennyt liikalihavana, pornoon runkatessa, videopelejä pelatessa, isä koko lapsuuden passiivisena osapuolena, niin on menty aika pitkälti metsään. En syytä vanhempia millään tavalla. Ovat edelleen rakkaita. Olen vain tutustunut menneisyyteen aika perinpohjaisesti.

Sitä edellisen pitkän suhteen eron koittaessa oli sen verran paskana, että ei mitään järkeä. Ei ollut selkärankaa, anteeksipyyntöjä asioista missä ei ollut mitään järkeä, karsin omia menoja miellyttääkseni, jne..

Nykytilanne on lähestulkoon päinvastainen ja pystyn omassa kaveripiirissä näkee ne kiltit miehet ja ne, joilla jolla on selkäranka. Aikaisemmin sitä ei vain miettinyt.

Pääasia, että tämä itseni kehittäminen lähtee sisimmästäni. Teen oikeasti asioita mitä haluan, sekä aktiviteetteja joilla on merkitystä. On lyhyen ja pitkän ajan tavoitteita. Yllättävää on se, että kun nyt satun olemaan aika "itsekäs", niin samaan aikaan mulla tulee se positiivinen viba auttaa myös muita, ilman että vituttaa. Tavallaan olen saanut pallit ja sanoa ei. Vielä on prosessoitavaa ja opittavaa elämässäni ja paljon, mutta en ole koskaan voinut näin hyvin, sekä ollut yhtä tyytyväinen kun 30v lyö kohta tiskiin.

Ei mulla ole sinänsä tarve kertoa näistä eteenpäin millään tavalla, mutta jos joku on "vastaavassa" tilanteessa kuin minä, esim juuri tuosta "no more mr. nice guy" kirjasta voi olla mieletön apu.

@Jurppii kohdalla nämä asiat ovat varmaa enemmänkin luonnostaan jo tullut etkä edes mieti asioita samalla tavalla kuin meikäläinen, ex "kiltti" mies. Tuohon kirjan "descriptioniin", onhan tuo aika ylilyönti, mutta ei kannata kirjaa tuomita ennen lukemista. Kirjoista puheenollen pyrin vain ja ainoastaan löytämään ne hyvät yksilöt.

No ei kait siinä, jatketaan..

Hyviä pointteja kyllä. Olen luonnostani itsekäs, ehkä liiankin. Nuorena en niin selkeästi tai peitin sitä mukavuudella. Mutta teen usein mitä itse haluan ja olen paljon keskittynyt itseeni ja oman elämäni ja harrastusten, työn jne rakentamiseen. Parisuhteet ovat sitten enemmänkin vaan tulleet. Uusi hyvin pian edellisen jälkeen.

 

[smario]

Sen enempää osallistumatta keskusteluun. Linkkaamani kirja ja muukin vastaava teos on antanut helvetillisen paljon tietoa jota olen ottanut käytännön elämään vain hyvillä tuloksilla ja tyytyväisyyttäni lisäämällä. Kaikki meistä ei ole saanut "täydellistä" lapsuutta, joten moni asia elämässä ollut hieman retuperällä.

Jos menneisyys meikäläisellä on mennyt liikalihavana, pornoon runkatessa, videopelejä pelatessa, isä koko lapsuuden passiivisena osapuolena, niin on menty aika pitkälti metsään. En syytä vanhempia millään tavalla. Ovat edelleen rakkaita. Olen vain tutustunut menneisyyteen aika perinpohjaisesti.

Sitä edellisen pitkän suhteen eron koittaessa oli sen verran paskana, että ei mitään järkeä. Ei ollut selkärankaa, anteeksipyyntöjä asioista missä ei ollut mitään järkeä, karsin omia menoja miellyttääkseni, jne..

Nykytilanne on lähestulkoon päinvastainen ja pystyn omassa kaveripiirissä näkee ne kiltit miehet ja ne, joilla jolla on selkäranka. Aikaisemmin sitä ei vain miettinyt.

Pääasia, että tämä itseni kehittäminen lähtee sisimmästäni. Teen oikeasti asioita mitä haluan, sekä aktiviteetteja joilla on merkitystä. On lyhyen ja pitkän ajan tavoitteita. Yllättävää on se, että kun nyt satun olemaan aika "itsekäs", niin samaan aikaan mulla tulee se positiivinen viba auttaa myös muita, ilman että vituttaa. Tavallaan olen saanut pallit ja sanoa ei. Vielä on prosessoitavaa ja opittavaa elämässäni ja paljon, mutta en ole koskaan voinut näin hyvin, sekä ollut yhtä tyytyväinen kun 30v lyö kohta tiskiin.

Ei mulla ole sinänsä tarve kertoa näistä eteenpäin millään tavalla, mutta jos joku on "vastaavassa" tilanteessa kuin minä, esim juuri tuosta "no more mr. nice guy" kirjasta voi olla mieletön apu.

Suurin osahan pojista kasvatetaan uskomaan että kun autat kantamaan sen naapurin tytön kirjat koulusta kotiin niin se rakastuu sinuun, menette naimisiin ja elätte onnellisina elämänne loppuun asti.

Se herääminen todellisuuteen tapahtuu sitten useimmilla ennemmin tai myöhemmin. Toisilla ei koskaan, näkyyhän näitä keski-ikäisiä miehiäkin joilla on vielä se 15-vuotiaan pojan naiivi usko naisiin ja parisuhteisiin vaikka olisi pari epäonnistunutta avioliittoakin takana.

 

[smartti]

Kannattaa vaan muuttaa sitä ajattelua, jos elämässä onnistumisen tunne tulee 4 nuoren naisen samanaikaisesta pyörittämisestä. Kuulostaa sellaiselta teinimeiningiltä.

Niin, tässä on kyseenalaistettu se voiko self-help -kirjallisuudesta olla hyötyä. Halusin konkreettisesti kertoa oman kokemukseni mainitun kirjallisuuden tuomista mahdollisuuksista, koska se on oleellista käydyn keskustelun pohjalta. Harmi, että keksit tähän ainoastaan negatiivista sanottavaa ja keksimällä mistä minä kiksini saan.

Et tunne minua, joten kerron sinulle itselleni tärkeän asian: minulle onnistumisen kokemukset tulee niistä hetkistä kun voin auttaa muita ihmisiä ymmärtämään maailmaa ja pärjäämään paremmin omillaan omassa elämässään.

En mä osaa itsekään sanoa, että mitä konkreettisesti tein paitsi sen yhden, että hankkkiuduin oneitiksestä eroon alkamalla olemaan muiden tyttöjen kanssa, minkä kuvittelin alkuun suututtavan sen onen mutta hämmästyksekseni se vaikuttikin olevan vaan ihan hyvillään, uskoakseni kummankin puolesta eikä meidän kaveriudelle käynyt mitään. Mutta se, mikä itsessäni muuttui vähitellen menee nähdäkseni sen "kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa" teorian piikkiin, eli katsomalla onnistuvia kavereita, lopettamalla toiminnan joka ei johda mihinkään, oppimalla virheistä jne. asiat vaan tapaa kehittyä oikeaan suuntaan jos on vaan mahdollisuuksia päästä soveltamaan.

Tässä on yksi hyvä pointti minkä voi noista kirjoista oppia: olet haluttavampi kun sinulla on vaihtoehtoja ja olet valmis hyödyntämään niitä. Joillekin tämä ei avaudu ihan vaan yrityksen ja erehdyksen kautta, koska Disney-tarinoissa miehen pitää piirittää sitä yhtä ja ainoaa prinsessaa.

Summaten sanoisin, että aika paljon pitää olla jo perusasioita kondiksessa jos jonkun kirjan omaksuttuaan naisia lakoaa. Tän tyyppisiä ehdottomuuksia on paljon helpompi noudattaa jos on ulkonäköä, koulutus, kavereita ja jonkin verran sosiaalista pääomaakin jo valimiksi. Jos status on nolla ja ainoat valokuvat itsestäkin pitää ottaa peilin kautta, voi maksimoinnin jälkeenkin olla aika heikko tilanmne ja jos valkkaa treffit sen mukaan ,että naisella on aito palava himo niin...

Vaikka olisi siellä pohjalla niin aina voi tehdä jotain parantaakseen omia asemiaan. Voi sitä toki tyytyä istumaan telkan ääressä keskikalja kourassa. Valintoja.

 

[Sally_Spectra]

Niin, tässä on kyseenalaistettu se voiko self-help -kirjallisuudesta olla hyötyä. Halusin konkreettisesti kertoa oman kokemukseni mainitun kirjallisuuden tuomista mahdollisuuksista, koska se on oleellista käydyn keskustelun pohjalta. Harmi, että keksit tähän ainoastaan negatiivista sanottavaa ja keksimällä mistä minä kiksini saan.

Et tunne minua, joten kerron sinulle itselleni tärkeän asian: minulle onnistumisen kokemukset tulee niistä hetkistä kun voin auttaa muita ihmisiä ymmärtämään maailmaa ja pärjäämään paremmin omillaan omassa elämässään.
...

Jostain syystä kuitenkin annoit ensimmäisenä esimerkkinä niistä self kirjallisuuden hyödyistä sen neljän nuoren naisen samanaikaisen pyörittämisen, et kyvyn auttaa muita. Jotenkin ei oikein nämä kaksi asiaa kohtaa nyt kovin vahvasti, vai koetko auttavasi näitä neljää naista jotenkin tuolla ruljanssilla? Taitaa asia olla päinvastoin.

Miksi näitä pitää olla johonkin toisiin kääreisiin kietomassa. Jos luit kirjallisuutta jotta saisit enemmän pillua ja tämä auttoi niin voit sanoa sen kannattaneen. Turha sitä kuitenkaan alkaa muuksi satuilemaan.

 

[Frankie]

Pieni välikevennys. Kiitos ja anteeksi.

 

[smartti]

Jostain syystä kuitenkin annoit ensimmäisenä esimerkkinä niistä self kirjallisuuden hyödyistä sen neljän nuoren naisen samanaikaisen pyörittämisen, et kyvyn auttaa muita. Jotenkin ei oikein nämä kaksi asiaa kohtaa nyt kovin vahvasti, vai koetko auttavasi näitä neljää naista jotenkin tuolla ruljanssilla? Taitaa asia olla päinvastoin.

Yllä oleva boldaus minun. Konteksti alla, ole hyvä:

Rahastetaan hölmöillä jotka luulevat opiskelevansa kirjasta mieheksi, joka skooraa naisia. Kevytversio PUA-hörhöilystä.

- - vai koetko auttavasi näitä neljää naista jotenkin tuolla ruljanssilla? Taitaa asia olla päinvastoin.

Miksi näitä pitää olla johonkin toisiin kääreisiin kietomassa. Jos luit kirjallisuutta jotta saisit enemmän pillua ja tämä auttoi niin voit sanoa sen kannattaneen. Turha sitä kuitenkaan alkaa muuksi satuilemaan.

Hyvin tyytyväisiä nämä naiset olivat järjestelyyn, jossa avoimesti kerroin että on muitakin kuvioissa - sama oikeus heilläkin oli toteuttaa itseään kenen kanssa huvittaa. Mistä revit oletuksesi että olisin vahingoittanut näitä oikeustoimikelpoisia henkilöitä täyteen vapaaehtoisuuteen ja avoimuuteen pohjaavissa ihmissuhteissa?

Luen monenlaista kirjallisuutta tullakseni paremmaksi neuvottelijaksi; jokainen sosiaalinen kanssakäyminen on pohjimmiltaan neuvottelua. Kun ymmärtää ihmismieltä ja naisten sekä miesten eroja niin jotenkin elämä vaan tuppaa olemaan parempaa vähän joka rintamalla.

 

[idkf]

En tiedä mikä juuri tuon kirjan tilanne on, mutta kyllä itse ainakin koin oman naismenestykseni muuttuneen huomattavasti kun aikanaan luin erästä pelimiesblogia. Vaadittavat asiat ei olleet isoja, vaan ihan perus juttuja tilaisuuden tunnistamisesta ja sen käyttämisestä "harmittomalla" small talkilla ennenkuin tilanne valuu ohi tai paineet ehtii kasautua liian isoiksi. Isoimmat ongelmat itsellä oli clousaamisessa, ja siinä juuri auttoi, että oli sieltä blogista aluksi jonkinlaiset stepit ja tärpit, että mitä kehonkielen merkkejä seurata.

Toki kaikkeen ei kirjat toimi, mutta ainakin tuossa ihan lukeminen auttoi alkuun, jotta osasi sitten analysoida mihin ne orastavat jutut töppäsi.

 

[Kan Dee Dokata]

Jostain syystä kuitenkin annoit ensimmäisenä esimerkkinä niistä self kirjallisuuden hyödyistä sen neljän nuoren naisen samanaikaisen pyörittämisen, et kyvyn auttaa muita. Jotenkin ei oikein nämä kaksi asiaa kohtaa nyt kovin vahvasti, vai koetko auttavasi näitä neljää naista jotenkin tuolla ruljanssilla? Taitaa asia olla päinvastoin.

Miksi näitä pitää olla johonkin toisiin kääreisiin kietomassa. Jos luit kirjallisuutta jotta saisit enemmän pillua ja tämä auttoi niin voit sanoa sen kannattaneen. Turha sitä kuitenkaan alkaa muuksi satuilemaan.

Älä nyt jaksa. Naisistahan tässä on ollut kyse, joten voinee olettaa, että kommentointi pääasiassa koskee kyseistä aihepiiriä ja siinä tapahtuneita asioita.

 

[Kvarkki]

Suurin osahan pojista kasvatetaan uskomaan että kun autat kantamaan sen naapurin tytön kirjat koulusta kotiin niin se rakastuu sinuun, menette naimisiin ja elätte onnellisina elämänne loppuun asti.

Se herääminen todellisuuteen tapahtuu sitten useimmilla ennemmin tai myöhemmin. Toisilla ei koskaan, näkyyhän näitä keski-ikäisiä miehiäkin joilla on vielä se 15-vuotiaan pojan naiivi usko naisiin ja parisuhteisiin vaikka olisi pari epäonnistunutta avioliittoakin takana.

Osa ihmisistä on helposti höynäytettäviä, ei siihen liity naiset millään erityisellä tavalla. Oppi täytyy jotenkin hankkia ja tokihan se kirpaisee, kun tulee lunta tupaan. Tällä vaan ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että joku on sen verran sinut itsensä kanssa, että jaksaa uutta kumppania etsiä ja luottaa sellaisen löytymiseen vaikka pari avioliittoa olis jo takana. Ihmissuhde voi päättyä todella monesta syystä, ei siihen tarvitse mitään katkeruutta kehittää mukaan. En oikein hahmota mitä ongelmaa sä tässä yrität nyt luoda. Yritätkö sanoa, että mitä nopeammin luopuu parisuhteen haikailusta ja alkaa vihata naisia, sen parempi?

 

[smario]

Osa ihmisistä on helposti höynäytettäviä, ei siihen liity naiset millään erityisellä tavalla. Oppi täytyy jotenkin hankkia ja tokihan se kirpaisee, kun tulee lunta tupaan. Tällä vaan ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että joku on sen verran sinut itsensä kanssa, että jaksaa uutta kumppania etsiä ja luottaa sellaisen löytymiseen vaikka pari avioliittoa olis jo takana. Ihmissuhde voi päättyä todella monesta syystä, ei siihen tarvitse mitään katkeruutta kehittää mukaan. En oikein hahmota mitä ongelmaa sä tässä yrität nyt luoda. Yritätkö sanoa, että mitä nopeammin luopuu parisuhteen haikailusta ja alkaa vihata naisia, sen parempi?

Ei kannata alkaa vihata naisia tai lopettaa seurustelua vaan oppia, ymmärtää ja hyväksyä että usein naisten motiivit pariutumisessa on ei-imartelevia.

Asia on sinänsä vakava kun moni mies ei näistä asioista ole tietoinen ja moni on sen takia lähtenyt tästä maailmasta oman käden kautta.

 

[Jurppii]

Yleisesti ottaen nuoria miehiä on aika helppo neuvoa oikeille reiteille eikä siihen tarvitse maksullisia luentoja tai kirjoja. Eri asia, että ottavatko onkeensa jos sen joku vanha fabu netissä kirjoittaa. Täälläkin ne asiat on varmaan sataan kertaan sanottu.

Ehkä sain paljon kotoa kun oli erittäin lukemaan ja opiskelemaan kannustava, ellei peräti painostava koti. Yllyttivät myös lähtemään kaikkeen yhdistystoimintaan koska omatkin ystävänsä olivat sellaisissa tavattu. Kornisti sanottu mutta olemalla paras versio itsestäsi ja keskittymällä itsellesi tärkeisiin asioihin asiat menevät luultavasti parhaiten myös naisten suhteen (ne itselle tärkeät asiat toki sais olla jotain muuta kuin videopelaaminen tai perhosten keräily). Sosiaalinen pääoma on erittäin tärkeää.

 

[Kvarkki]

Ei kannata alkaa vihata naisia tai lopettaa seurustelua vaan oppia, ymmärtää ja hyväksyä että usein naisten motiivit pariutumisessa on ei-imartelevia.

Asia on sinänsä vakava kun moni mies ei näistä asioista ole tietoinen ja moni on sen takia lähtenyt tästä maailmasta oman käden kautta.

Kouvolan/Keravan wt mt vähän alle 40 v. neitokaisiako sä keräilet, kun näin ihmeellistä juttua pukkaa? Vai oletko vielä siinä näkemyksessä, että (ex-)muija on automaattisesti horo, kun tulee ero? Oman käden kautta lähtijöillä on kyllä ihan itsensä kanssa ne ongelmat, ei siihen vaikuta onko ex-puoliso Marja tai karhu-Markku.

 

[wanderer_]

Mitkäs ne meidän naisten motiivit pariutumiseen sitten ovat? Oletan, että rakkaus ja/tai halu perustaa perhe ovat motiiveina kovin vanhanaikaisia

Spoileri

Sellainen itsestäänselvyys vielä, että jos käytät omaisuutta tai asemaasi potentiaalisen kumppanin houkuttelemiseen, niin älä ihmettele jos parisuhde tosiaan perustuu osaltaan noihin.

 

[Jurppii]

Spoileri

Sellainen itsestäänselvyys vielä, että jos käytät omaisuutta tai asemaasi potentiaalisen kumppanin houkuttelemiseen, niin älä ihmettele jos parisuhde tosiaan perustuu osaltaan noihin.

Mut ku kirjallisuus painottaa imperatiivista importancea of maximising your status, jahti, auto, kartano ja tilin saldo

edit: Toki deittailu on huomattavasti helpompaa, jos voit ehdottaa jatkoja residenssissäsi Kampissa, Ullanlinnassa, Etu-Töölössä tai Krunassa kuin että jos pitäisi ottaa K-juna Korsoon ja kävellä siellä vielä kilometri.

 

[wanderer_]

Mut ku kirjallisuus painottaa imperatiivista importancea of maximising your status, jahti, auto, kartano ja tilin saldo

edit: Toki deittailu on huomattavasti helpompaa, jos voit ehdottaa jatkoja residenssissäsi Kampissa, Ullanlinnassa, Etu-Töölössä tai Krunassa kuin että jos pitäisi ottaa K-juna Korsoon ja kävellä siellä vielä kilometri.

Ah no niin. Asia selvä.

 

[Throwaway2021]

Pahoittelut foorumin sääntöjen rikkomisesta, loin tuplatilin koska oikea nimimerkkini on yhdistettävissä oikeaan nimeeni ja sitäkautta puolisooni.

Kävipä tässä ns. klassiset, joista olen monta kertaa tässäkin langassa lukenut. Tapasin vaimoni vuonna 2004, ja menimme naimisiin neljä vuotta myöhemmin. Talo rakennettiin ja jälkikasvua saatiin. Elämä oli asettunut uomiinsa ja elettiin arkea ruuhkavuosien keskellä. Jossain vaiheessa keskusteluyhteytemme vain näivettyi, eikä oikein kumpikaan tehnyt asian eteen mitään. Seksi loppui puolisen vuotta sitten, kun tuntui että olin asian suhteen ainoa aktiivinen osapuoli. Emme selkeästi lähteneet ratkomaan ongelmia, vaan ne jäivät taka-alalle. Jotenkin itse ajattelin että saamme keskusteluyhteyden ja pääsemme ongelmia avaamaan. Pariterapiaa olinkin jo joskus ehdottanut, mutta vaimoni "ei jaksanut".

Pikakelauksella tähän päivään... Kolmisen viikkoa sitten vaimo alkoi todenteolla laihduttamaan kertyneitä kiloja. Kuntoilu alkoi ja hän alkoi selvästi voimaan paremmin. Olin tyytyväinen, että hän selkeästi oli paremmalla tuulella. Viime viikolla vaimoni yllättäen ilmoitti, että häntä ahdistaa, 40 tuli mittariin hiljattain ja tuntuu että ei saa mitään aikaiseksi. Hän korosti että ongelma on yksin hänen, eikä minun tekemiseni tai tekemättä jättämiseni vaikuttaneet tähän mitenkään. Olin hieman hiljaista poikaa tässä vaiheessa, asia tuntui mahdottoman isolta - hän oli sitä pitänyt sisällään jo pidemmän aikaa. Totesin, että kuulostaa enemmänkin _meidän_ ongelmalta, kuin yksin hänen ongelmaltaan. Ehdotin jälleen terapiaa joko yksin tai yhdessä. "Ei jaksa". Kului pari päivää kireissä tunnelmissa. Vaimo oli hyvin etäinen, ja halusin vielä varmistaa, ettei varmasti meidän välillä ole nyt mitään ongelmaa mikä vaarantaisi perheen. "Ei tietenkään". Seuraavana päivänä tippui ensimmäinen pommi. "Haluan muuttaa omaan asuntoon". Mitä helvettiä, asumusero ihan puun takaa. "Olet kuitenkin yhä minun paras ystäväni". Vaimolta vielä vakuuttelut, ettei näin välttämättä tapahdu, hän tarvitsee vain omaa aikaa. "Voihan olla ettei sopivaa asuntoa edes löydy" (pienehkö paikkakunta, ei haluta että muksu vaihtaa koulua)

Pari päivää meni vähän sumussa. Mitä oikein on tapahtunut. Mitään lisätietoa ei aiheesta saanut, vaan asiat oli jo käsitelty. Ei ollut mitään puhuttavaa. Viikonloppuna oma jaksaminen alkoi olla äärirajoilla, maanantaina paluu töihin ja siihen päälle vielä parisuhdestressi ja epätietoisuus tulevasta. Piti sitten sunnuntaina avautua asiasta ja ryhtyä keskustelemaan käytännön asioista. Vastahakoisesti hän lateli miten käytännön asiat hoituu, asiat oli selkeästi mietitty hyvin pitkälle. Huoli ja ääretön pettymys oman lapsen puolesta alkoi olla omalle psykelle liikaa. Seuraavana päivänä varasin yksin psykoterapeutille ajan. Vaimo ei halunnut että kerron asiasta vielä kenellekään, koska ei ollut varmaa että muuttaisiko hän mihinkään. Käytännössä siis jäin yksin asian kanssa, kaikki ystävät olivat yhteisiä.

Tuli tiistai (eilen). Olin pari päivää kiinnittänyt huomiota lisääntyneeseen puhelimen käyttöön ja sen varjelemiseen siltä että se ei vartioimatta jäänyt mihinkään. Nyt laitoin jo merkille, että viestejä tuli aika nopealla tahdilla. Sivusilmällä huomasin että viesteihin vastaillessa nousi hymy huulille. Ehkä tämä on vain oman pään tuottamaa kuvitelmaa, hän viestittelee jonkun ystävän kanssa. Pumppu hakkasi rinnassa jo loppuillasta sen verran kovaa, että tieto piti saada, mistä tässä on kyse. Stalker-hattu päähän, ja kurkkaamaan whatsappin puolelta, onko hän siellä ollut aktiivisena. Ei pariin tuntiin. Sen jälkeen messenger, jota hän ei ikinä käytä mihinkään. Näkyi olevansa paraikaa aktiivisena. Tässä vaiheessa epäluulot aika maksimissaan.

Vaihtoehdot; kysyä suoraan mitä tapahtuu. Todennäköisin skenaario viimeaikaisen käytöksen vuoksi oli kieltolinja ja kunnon riita. Niinpä tuli tartuttua tähän lapselliseen vaihtoehtoon, ja avattua puhelin kun silmä vältti. Sisällön tässä vaiheessa varmasti kaikki arvaavat, messengeristä löytyi keskustelu entisen poikaystävän kanssa 20 vuoden takaa. Melko limaista tavaraa oli keskustelussa. Tästä välittömästi vaimon puheille, ja samalla tein lopullisen eropäätöksen. Ilmeisesti helpotus hänellekin kun sitä ei enää minulle tarvinnut itse kertoa. Kuulemma viestittely oli alkanut viikko sitten, eli samana iltana kuin ahdistuksestaan minulle kertoi. Melko nopeasti muutaman päivän viestittelyllä liitto muuttui tomuksi. Tällä viestittelyllä ei tietenkään ollut mitään tekemistä sen kanssa, että halusi asumuseron. Melkoisen katkerat fiilikset tästä jäi, 17 vuotta ja en ansainnut edes totuutta tältä "parhaalta ystävältä". Ahdistus on tietysti valtava ja itsetunto nollissa.

Kohti incel-elämää ->

 

[ANTI_L]

Pahoittelut foorumin sääntöjen rikkomisesta, loin tuplatilin koska oikea nimimerkkini on yhdistettävissä oikeaan nimeeni ja sitäkautta puolisooni.

Kävipä tässä ns. klassiset, joista olen monta kertaa tässäkin langassa lukenut. Tapasin vaimoni vuonna 2004, ja menimme naimisiin neljä vuotta myöhemmin. Talo rakennettiin ja jälkikasvua saatiin. Elämä oli asettunut uomiinsa ja elettiin arkea ruuhkavuosien keskellä. Jossain vaiheessa keskusteluyhteytemme vain näivettyi, eikä oikein kumpikaan tehnyt asian eteen mitään. Seksi loppui puolisen vuotta sitten, kun tuntui että olin asian suhteen ainoa aktiivinen osapuoli. Emme selkeästi lähteneet ratkomaan ongelmia, vaan ne jäivät taka-alalle. Jotenkin itse ajattelin että saamme keskusteluyhteyden ja pääsemme ongelmia avaamaan. Pariterapiaa olinkin jo joskus ehdottanut, mutta vaimoni "ei jaksanut".

Pikakelauksella tähän päivään... Kolmisen viikkoa sitten vaimo alkoi todenteolla laihduttamaan kertyneitä kiloja. Kuntoilu alkoi ja hän alkoi selvästi voimaan paremmin. Olin tyytyväinen, että hän selkeästi oli paremmalla tuulella. Viime viikolla vaimoni yllättäen ilmoitti, että häntä ahdistaa, 40 tuli mittariin hiljattain ja tuntuu että ei saa mitään aikaiseksi. Hän korosti että ongelma on yksin hänen, eikä minun tekemiseni tai tekemättä jättämiseni vaikuttaneet tähän mitenkään. Olin hieman hiljaista poikaa tässä vaiheessa, asia tuntui mahdottoman isolta - hän oli sitä pitänyt sisällään jo pidemmän aikaa. Totesin, että kuulostaa enemmänkin _meidän_ ongelmalta, kuin yksin hänen ongelmaltaan. Ehdotin jälleen terapiaa joko yksin tai yhdessä. "Ei jaksa". Kului pari päivää kireissä tunnelmissa. Vaimo oli hyvin etäinen, ja halusin vielä varmistaa, ettei varmasti meidän välillä ole nyt mitään ongelmaa mikä vaarantaisi perheen. "Ei tietenkään". Seuraavana päivänä tippui ensimmäinen pommi. "Haluan muuttaa omaan asuntoon". Mitä helvettiä, asumusero ihan puun takaa. "Olet kuitenkin yhä minun paras ystäväni". Vaimolta vielä vakuuttelut, ettei näin välttämättä tapahdu, hän tarvitsee vain omaa aikaa. "Voihan olla ettei sopivaa asuntoa edes löydy" (pienehkö paikkakunta, ei haluta että muksu vaihtaa koulua)

Pari päivää meni vähän sumussa. Mitä oikein on tapahtunut. Mitään lisätietoa ei aiheesta saanut, vaan asiat oli jo käsitelty. Ei ollut mitään puhuttavaa. Viikonloppuna oma jaksaminen alkoi olla äärirajoilla, maanantaina paluu töihin ja siihen päälle vielä parisuhdestressi ja epätietoisuus tulevasta. Piti sitten sunnuntaina avautua asiasta ja ryhtyä keskustelemaan käytännön asioista. Vastahakoisesti hän lateli miten käytännön asiat hoituu, asiat oli selkeästi mietitty hyvin pitkälle. Huoli ja ääretön pettymys oman lapsen puolesta alkoi olla omalle psykelle liikaa. Seuraavana päivänä varasin yksin psykoterapeutille ajan. Vaimo ei halunnut että kerron asiasta vielä kenellekään, koska ei ollut varmaa että muuttaisiko hän mihinkään. Käytännössä siis jäin yksin asian kanssa, kaikki ystävät olivat yhteisiä.

Tuli tiistai (eilen). Olin pari päivää kiinnittänyt huomiota lisääntyneeseen puhelimen käyttöön ja sen varjelemiseen siltä että se ei vartioimatta jäänyt mihinkään. Nyt laitoin jo merkille, että viestejä tuli aika nopealla tahdilla. Sivusilmällä huomasin että viesteihin vastaillessa nousi hymy huulille. Ehkä tämä on vain oman pään tuottamaa kuvitelmaa, hän viestittelee jonkun ystävän kanssa. Pumppu hakkasi rinnassa jo loppuillasta sen verran kovaa, että tieto piti saada, mistä tässä on kyse. Stalker-hattu päähän, ja kurkkaamaan whatsappin puolelta, onko hän siellä ollut aktiivisena. Ei pariin tuntiin. Sen jälkeen messenger, jota hän ei ikinä käytä mihinkään. Näkyi olevansa paraikaa aktiivisena. Tässä vaiheessa epäluulot aika maksimissaan.

Vaihtoehdot; kysyä suoraan mitä tapahtuu. Todennäköisin skenaario viimeaikaisen käytöksen vuoksi oli kieltolinja ja kunnon riita. Niinpä tuli tartuttua tähän lapselliseen vaihtoehtoon, ja avattua puhelin kun silmä vältti. Sisällön tässä vaiheessa varmasti kaikki arvaavat, messengeristä löytyi keskustelu entisen poikaystävän kanssa 20 vuoden takaa. Melko limaista tavaraa oli keskustelussa. Tästä välittömästi vaimon puheille, ja samalla tein lopullisen eropäätöksen. Ilmeisesti helpotus hänellekin kun sitä ei enää minulle tarvinnut itse kertoa. Kuulemma viestittely oli alkanut viikko sitten, eli samana iltana kuin ahdistuksestaan minulle kertoi. Melko nopeasti muutaman päivän viestittelyllä liitto muuttui tomuksi. Tällä viestittelyllä ei tietenkään ollut mitään tekemistä sen kanssa, että halusi asumuseron. Melkoisen katkerat fiilikset tästä jäi, 17 vuotta ja en ansainnut edes totuutta tältä "parhaalta ystävältä". Ahdistus on tietysti valtava ja itsetunto nollissa.

Kohti incel-elämää ->

Nämä ei ole kauhean hyviä juttuja kokea, mutta voin kertoa sen toisen puolen (kun ei enää välitä toisesta parisuhdemielessä) kahden viimeisimmän suhteen lopusta.

Olin siis tässä ensimmäisessä ko. suhteessa yli 10 vuotta ja alkoi viimeisen kolmen vuoden aikana tuntua, ettei oikein mennyt hyvään suuntaan mikään, no siinä keskustelin ja yritin jutella asiasta moneen kertaan, muttei tuottanut juurikaan tulosta, sitten oli siinä joku syrjähyppy viimeisenä keväänä ja se oli ehkä se lopullinen niitti itselle, kun se ei enää tuntunut miltään, että toinen kävi vieraissa. En tiedä ehkä sitä oli kummatkin niin väsyneitä toistensa seuraan, ettei enää kiinnostanut olla toisen kanssa, kun oltiin kuitenkin se kymmenisen vuotta asuttukin yhdessä. Edelleen ollaan yhteyksissä ja toivon todella hänelle vaina hyvää, koska ei ollut siis hankala ihminen, vain hänen oma päänsä oli hieman selvittelemättä.

No seuraava suhde kesti alle kaksi vuotta kun ensimmäisen vuoden jälkeen alkoi tulla samanlainen olo kuin edellisessä suhteessa, jotenkin sellainen, ettei ole mitään arvostusta tekemiäni asiota kohtaan. Siitä yritin puhua sitten yli puoli vuotta omasta olostani, mutta sieltä tuli vain, että on ollut rankkaa (olikin rankkaa, kun vaikea työkuvio), muttei se silti auttanut omaa oloa, no sehän tuossa keväällä sitten loppui, kun olin alkanut talvella jutella toiselle naiselle ihan vaan koska kummankin parisuhde oli siinä kunnossa, ettei enää jaksanut olla suhteessa. Ei juteltu mitään limaisuuksia tms. vaan ihan asiaa toisen kunnioittamisesta ja yhdessä olon olemuksesta. Keskustelukumppanilla oli siis mies, joka ei puhunut juuri mitään hänelle enää lapsen syntymän jälkeen, eli yli kuuteen vuoteen.

Tilanne kehittyi sitten siihen, että kummatkin sanottiin, että ei enää jatketa silloisissa suhteissa ja nyt olen sitten tämän uuden naisen kanssa suhteessa, joka tuntuu ensimmäiseltä suhteelta, jossa kummatkin on toisen huomioon ottamisen ja keskusteluyhteyden suhteen samalla aaltopituudella. Tässä nykyisen kumppanin edellisessä suhteessa on huolettavana se, että mies ei ymmärrä, että he erosivat, vaan kuvittelee voivansa ohjailla naisen elämää vieläkin. Joskus ihmiset on aika uskomattoman tietämättömiä reaalimaailmasta ja siksi näitä eroja tapahtuu.

Toivon teille, että saatte nuo eroasiat hoidettua sovussa, siitäpä vasta kunnon sotku syntyykin, jos ei saa niitä realismiin perustuen ja tasapuolisesti sovittua, kuten minä sain aikanaan ex-vaimoni kanssa.

 

[namlepo]

Kannattaa muistaa, että se puhelimen tutkiminen on jonkin sortin rikos.

 

[MaLin]

Kannattaa muistaa, että se puhelimen tutkiminen on jonkin sortin rikos.

Sama kuin avaisit toisen postit käsittääkseni.

 

[Dr. Who]

Kannattaa muistaa, että se puhelimen tutkiminen on jonkin sortin rikos.

Kyllä, mutta todellinen rangaistus nolla.

Omasta mielestäni lopputuloksen kannalta paras vaihtoehto, loppuu se pelleily kerta ei voida suoraan asioista puhua

 

[Tatuks]

Pahoittelut foorumin sääntöjen rikkomisesta, loin tuplatilin koska oikea nimimerkkini on yhdistettävissä oikeaan nimeeni ja sitäkautta puolisooni.

Kävipä tässä ns. klassiset, joista olen monta kertaa tässäkin langassa lukenut. Tapasin vaimoni vuonna 2004, ja menimme naimisiin neljä vuotta myöhemmin. Talo rakennettiin ja jälkikasvua saatiin. Elämä oli asettunut uomiinsa ja elettiin arkea ruuhkavuosien keskellä. Jossain vaiheessa keskusteluyhteytemme vain näivettyi, eikä oikein kumpikaan tehnyt asian eteen mitään. Seksi loppui puolisen vuotta sitten, kun tuntui että olin asian suhteen ainoa aktiivinen osapuoli. Emme selkeästi lähteneet ratkomaan ongelmia, vaan ne jäivät taka-alalle. Jotenkin itse ajattelin että saamme keskusteluyhteyden ja pääsemme ongelmia avaamaan. Pariterapiaa olinkin jo joskus ehdottanut, mutta vaimoni "ei jaksanut".

Pikakelauksella tähän päivään... Kolmisen viikkoa sitten vaimo alkoi todenteolla laihduttamaan kertyneitä kiloja. Kuntoilu alkoi ja hän alkoi selvästi voimaan paremmin. Olin tyytyväinen, että hän selkeästi oli paremmalla tuulella. Viime viikolla vaimoni yllättäen ilmoitti, että häntä ahdistaa, 40 tuli mittariin hiljattain ja tuntuu että ei saa mitään aikaiseksi. Hän korosti että ongelma on yksin hänen, eikä minun tekemiseni tai tekemättä jättämiseni vaikuttaneet tähän mitenkään. Olin hieman hiljaista poikaa tässä vaiheessa, asia tuntui mahdottoman isolta - hän oli sitä pitänyt sisällään jo pidemmän aikaa. Totesin, että kuulostaa enemmänkin _meidän_ ongelmalta, kuin yksin hänen ongelmaltaan. Ehdotin jälleen terapiaa joko yksin tai yhdessä. "Ei jaksa". Kului pari päivää kireissä tunnelmissa. Vaimo oli hyvin etäinen, ja halusin vielä varmistaa, ettei varmasti meidän välillä ole nyt mitään ongelmaa mikä vaarantaisi perheen. "Ei tietenkään". Seuraavana päivänä tippui ensimmäinen pommi. "Haluan muuttaa omaan asuntoon". Mitä helvettiä, asumusero ihan puun takaa. "Olet kuitenkin yhä minun paras ystäväni". Vaimolta vielä vakuuttelut, ettei näin välttämättä tapahdu, hän tarvitsee vain omaa aikaa. "Voihan olla ettei sopivaa asuntoa edes löydy" (pienehkö paikkakunta, ei haluta että muksu vaihtaa koulua)

Pari päivää meni vähän sumussa. Mitä oikein on tapahtunut. Mitään lisätietoa ei aiheesta saanut, vaan asiat oli jo käsitelty. Ei ollut mitään puhuttavaa. Viikonloppuna oma jaksaminen alkoi olla äärirajoilla, maanantaina paluu töihin ja siihen päälle vielä parisuhdestressi ja epätietoisuus tulevasta. Piti sitten sunnuntaina avautua asiasta ja ryhtyä keskustelemaan käytännön asioista. Vastahakoisesti hän lateli miten käytännön asiat hoituu, asiat oli selkeästi mietitty hyvin pitkälle. Huoli ja ääretön pettymys oman lapsen puolesta alkoi olla omalle psykelle liikaa. Seuraavana päivänä varasin yksin psykoterapeutille ajan. Vaimo ei halunnut että kerron asiasta vielä kenellekään, koska ei ollut varmaa että muuttaisiko hän mihinkään. Käytännössä siis jäin yksin asian kanssa, kaikki ystävät olivat yhteisiä.

Tuli tiistai (eilen). Olin pari päivää kiinnittänyt huomiota lisääntyneeseen puhelimen käyttöön ja sen varjelemiseen siltä että se ei vartioimatta jäänyt mihinkään. Nyt laitoin jo merkille, että viestejä tuli aika nopealla tahdilla. Sivusilmällä huomasin että viesteihin vastaillessa nousi hymy huulille. Ehkä tämä on vain oman pään tuottamaa kuvitelmaa, hän viestittelee jonkun ystävän kanssa. Pumppu hakkasi rinnassa jo loppuillasta sen verran kovaa, että tieto piti saada, mistä tässä on kyse. Stalker-hattu päähän, ja kurkkaamaan whatsappin puolelta, onko hän siellä ollut aktiivisena. Ei pariin tuntiin. Sen jälkeen messenger, jota hän ei ikinä käytä mihinkään. Näkyi olevansa paraikaa aktiivisena. Tässä vaiheessa epäluulot aika maksimissaan.

Vaihtoehdot; kysyä suoraan mitä tapahtuu. Todennäköisin skenaario viimeaikaisen käytöksen vuoksi oli kieltolinja ja kunnon riita. Niinpä tuli tartuttua tähän lapselliseen vaihtoehtoon, ja avattua puhelin kun silmä vältti. Sisällön tässä vaiheessa varmasti kaikki arvaavat, messengeristä löytyi keskustelu entisen poikaystävän kanssa 20 vuoden takaa. Melko limaista tavaraa oli keskustelussa. Tästä välittömästi vaimon puheille, ja samalla tein lopullisen eropäätöksen. Ilmeisesti helpotus hänellekin kun sitä ei enää minulle tarvinnut itse kertoa. Kuulemma viestittely oli alkanut viikko sitten, eli samana iltana kuin ahdistuksestaan minulle kertoi. Melko nopeasti muutaman päivän viestittelyllä liitto muuttui tomuksi. Tällä viestittelyllä ei tietenkään ollut mitään tekemistä sen kanssa, että halusi asumuseron. Melkoisen katkerat fiilikset tästä jäi, 17 vuotta ja en ansainnut edes totuutta tältä "parhaalta ystävältä". Ahdistus on tietysti valtava ja itsetunto nollissa.

Kohti incel-elämää ->

Vaikka nyt tuntuukin ihan paskalta niin kyllä se helpottaa. Jos luet tätä ketjua niin todella moni on jälkeenpäin sanonut että suhteen lopettaminen oli paras idea ikinä.

Pitkästä suhteesta ja sen lopettamisesta oppineena osaat etsiä nyt sellaista suhdetta ja naista että asiat on oikeasti hyvin.

Näin kävi kahdelle hyvälle kaverille jotka erosivat tahoillaan just tommoisista vastaavista suhteista ja muuttivat yhteen. Koko homma pyörii nyt ensihuuman tasoittumisenkin jälkeen vieläkin hyvin.

Tsemppiä!

 

[Admiral General Aladeen]

...Nyt laitoin jo merkille, että viestejä tuli aika nopealla tahdilla.

Kuulostaa niin omalta kokemukselta muutaman vuoden takaa. Sama oireilu. Samat tarinat että "olet edelleen ystävä", vaikka täysin sotajalla ja levitti minusta valheellisia juoruja perustellakseen uuden suhteen. Aikaisemmin ei chättöilyä paljonkaan, mutta sitten alkoi tulla paljon viestejä ja puhelin piipitti yhtenään. Ei tarvinnut ikinä hänen puhelinta katsoa, koska pian yllätin vieraan miehen sängystäni. Kaikki oli tietenkin minun vikaani.

Koville tuo otti (ja ottaa edelleen), erityisesti se että kaiken tämän teki nainen jota rakastin ja luotin täydellisesti.

Osaanottoni ja voimia!

 

[Kvarkki]

Kyllä, mutta todellinen rangaistus nolla.

Omasta mielestäni lopputuloksen kannalta paras vaihtoehto, loppuu se pelleily kerta ei voida suoraan asioista puhua

Eihän tämä sankari edes yrittänyt kysyä asiasta vaan meni kyyläilemään luvatta puhelinta. Aikajärjestyksen toki tietää nainen vain itse (ellei sitten ko. viestimessä näkynyt koko aikajana, en tiedä kun en käytä), mutta turha pelleilystä heti syyttää, jos tosissaan viestittely alkoi vasta naikkosen ekan ilmoituksen jälkeen. Sekaisinhan nuo molemmat osapuolet tuossa tilanteessa ovat tunteidensa kanssa vaikka selkeästi homma oli ollut tuloillaan jo pitkän aikaa sitten.

e: Teksti on kyllä varsin tyypillinen, ensin todetaaan, että ongelmia on ollut ja terapiaakin harkittu, mutta heti perään kommentti "asumusero tulee puun takaa". Ööö, miten se (ero) voi olla yllätys, jos ongelmia ei ratkota ja pilluakaan ei ole näkynyt puoleen vuoteen?

 

[Throwaway2021]

En missään nimessä väitä, että olisin ollut suhteessa se puhdas pulmunen. Ei me tässä tilanteessa ilman minun panostani oltaisi. Omaan ajatusmaailmaan ei vaan tuollainen petos mahdu. Kyllä, ajatusrikoksia varmasti jokainen tekee, mutta omasta mielestä se kuitenkin tuntuu äärettömän julmalta että lähtee viestittelemään toiselle kumppanin seläntakana, joka vielä yrittää takertua oljenkorsiin. Tuntuu että ihminen on täysin vieras, ja silti samalla olen äärettömän surullinen siitä, että menetin hänet loppuelämäkseni.

@Kvarkki ihan oikeassa olet, ettei ero yllätys pitäisi olla jos tarkistelee kertomiani asioita. Tekstistä toki jää pois ne miljoona muuta asiaa, mitkä vaikuttavat kokonaisuuteen. On meillä ennenkin ollut pitkiä taukoja seksistä, ja se on sitten alkanut taas toimia - toki ei näin pitkää, ja olisi pitänyt reagoida siihen aiemmin. Mutta on parisuhde muutakin kuin seksi. Rakkaus on kantanut vaikeiden asioiden läpi, kuten puolison ja lapsen vakavat sairaudet ja niistä selviäminen. Joskus on pitänyt kantaa kohtuutonta taakkaa ihan molempien. Siksi olen ymmälläni, miksi en ansainnut sanaakaan ennen kuin oli liian myöhäistä.

Edit: Kiitos kaikille vastanneille, ja kiitos myös kannustavista viesteistä, ja myös niistä vähemmän mairittelevista. Itselleni toivottavasti kasvun paikka, ja uuden, paremman alku. Huomenna psykoterapiaan juttelemaan, josko saisi lisäapua. Jo tämä vuodattaminen, ja vertaistuki auttaa.

 

[Kvarkki]

Jos viestittelyt tosissaan olivat alkaneet vasta silloin kun sinulle oli jo kerrottu lopun olevan lähellä, niin onko tuo nyt sit kummoinenkaan petos viestitellä? Ja enemmän minusta olisi julmuutta ollut sellainen läväyttää naamalle. Petit sinäkin luottamuksen, kun urkit. Tällä haluan sanoa vain sen, että älä nyt ihmeessä väännä tuosta eroanne määrittelevää asiaa, ihan kärpäsenpaska kokonaisuudessa. Varsinkin, kun on vielä jälkikasvua mukana. Asiallinen ero ja välit vaikka ihan varmasti sattuu pirusti. Vastaava aikamäärä tässä on itsekin lusittu, olis hyvin outo fiilis varmasti itselläkin jos homma päättyis.

e: Jos eroa haluavan asemaan asettuu, niin kyllähän minäkin aikanaan suunnittelin ties mitä valmiiksi, kun päätöstä puntaroin, mutta aina se kertominen meni vituiks. Noloin varmaan oli, kun möläytin päivää ennen tytön synttäriä, yritin viel korjata et jos vasta sitten juhlien jälkeen Olin aika nuori..

 

[Throwaway2021]

Kiitos taas @Kvarkki asiallisesta vastauksesta. Missään vaiheessa ei ajatuksissa ollut suhdeasioiden sotkeminen jälkikasvun osalta. Ne asiat sovittiin heti ja asiallisesti. Samoin omaisuuden osalta ajatukset olivat samoilla linjoilla. Pyysin heti myös anteeksi tuon puhelimen avaamisen, ex ymmärsi kyllä miksi sen tein. Kuitenkin tiesin tekeväni väärin, ja ajattelin sen helpottavan oloani. Ja niin se käytännössä tekikin. Jos asia ei olisi tullut ilmi ja vaimo olisi välittömästi ottanut erokortin esiin, olisin ollut ehkä vielä enemmän hukassa.

Hyvä pointti tuo, että tämä oli ihan maaliviivalla tapahtunut asia, ehkä se auttaa käsittelemään asiaa toisin.

 

[Sally_Spectra]

Eihän tämä sankari edes yrittänyt kysyä asiasta vaan meni kyyläilemään luvatta puhelinta. Aikajärjestyksen toki tietää nainen vain itse (ellei sitten ko. viestimessä näkynyt koko aikajana, en tiedä kun en käytä), mutta turha pelleilystä heti syyttää, jos tosissaan viestittely alkoi vasta naikkosen ekan ilmoituksen jälkeen. Sekaisinhan nuo molemmat osapuolet tuossa tilanteessa ovat tunteidensa kanssa vaikka selkeästi homma oli ollut tuloillaan jo pitkän aikaa sitten.

e: Teksti on kyllä varsin tyypillinen, ensin todetaaan, että ongelmia on ollut ja terapiaakin harkittu, mutta heti perään kommentti "asumusero tulee puun takaa". Ööö, miten se (ero) voi olla yllätys, jos ongelmia ei ratkota ja pilluakaan ei ole näkynyt puoleen vuoteen?

Älä viitsi tulla tänne negailemaan ja haastamaan riitaa. Nainen huoraamassa ja sinä täällä valitat, kun mies sen puhelimen viesteistä vahvisti. Sylkykuppi soijapoikameininki vain olisi pahentanut ja pitkittänyt asiaa. Nyt sentään faktat tuli selville. Sinulta varmaan jäi kanssa lukematta, kun kirjoittaja kertoi ehdottaneensa terapiaa yms monta kertaa. Lisäksi jokainen asiallinen henkilö muuttaa pois, ennenkuin alkaa muiden kanssa heilastelemaan.

 

[Myrkky]

Tuo puhelimen äkinnäinen muuttuminen näkymättömäksi ja äänettömäksi kertoo jo yleensä sen että jotain on tekeillä. Ex tuota alkoi harrastamaan, kun ennen luuri oli täysin valvomatta milloin missäkin. Mesessä tai whatsupissa ei näkynyt aktiivisena juuri koskaan. Jos sitten tekstareita perinteisesti... Sanoinkin vielä että kylläpäs nyt piippaa puhelin. Siinä kohtaa vaihtui värinälle, ei tosin sekään jäänyt huomaamatta.

Eroilmoitus ja paperithan oli tuossa kohtaa jo valmiina, asuttiin vielä saman katon alla kuitenkin. Itse hyppäsin uuteen suhteeseen samantien, enkä edes yrittänyt peitellä sitä mitenkään.

Nykyään ihan hyvissä väleissä kuitenkin, enkä hänen kuvioistaan nykyhetkellä tiedä, eikä se mulle kuulukkaan tai toisinpäin. Jos aluksi vituttaa, niin se menee ajan kanssa ohi ja elämä jatkuu.

 

[Taranis]

Mikäs parisuhde se sellainen on, jossa on salaisuuksia. Tottakai toisen puhelimen voi tutkia halutessaan. Itse ainakin voin, ja jos en voisi, olisi se siinä sitten. Eipä ole tarvinnut, koska voin niin tehdä millon vain.

 

[Tatuks]

No itse en kyllä suostuisi ikimaailmassa siihen että joku voi vaan tutkia mun kännykän. On vaikka kuinka paljon asioita jotka haluan pitää omana tietonani, ainakin tietyt sijoitukset, omien asiakkaiden tiedot, salasanat ja henkilökohtaiset keskustelut kavereiden kanssa koska siellä voi olla heidän puolelta luottamuksellista tietoa. Nämä nyt tuli ekana mieleen, eikä ole mitään salaisuuksia vaan ihan normaalia omana pidettävää tietoa.

 

[Taranis]

No itse en kyllä suostuisi ikimaailmassa siihen että joku voi vaan tutkia mun kännykän. On vaikka kuinka paljon asioita jotka haluan pitää omana tietonani, ainakin tietyt sijoitukset, omien asiakkaiden tiedot, salasanat ja henkilökohtaiset keskustelut kavereiden kanssa koska siellä voi olla heidän puolelta luottamuksellista tietoa. Nämä nyt tuli ekana mieleen, eikä ole mitään salaisuuksia vaan ihan normaalia omana pidettävää tietoa.

Salaisuus on omana pidettävä tieto.

 

[Tatuks]

Salaisuus on omana pidettävä tieto.

No en nyt tiedä voidaanko puhua salaisuuksista jos kyseessä on luottamuksellisuus tai vaitiolovelvollisuus. Tai kai nyt tiukkana määritelmänä on salaisuuksia, en vaan käyttäisi sanaa "salaisuus" jos sanon että en voi levittää asiakkaan luottamuksellista tietoa kenellekään muulle.

 

[Kan Dee Dokata]

Salaisuus on omana pidettävä tieto.

Parisuhde tai ei, on jokaisella oikeus yksityisyyteen. Mikäs se sellainen parisuhde on, jossa ei luottamusta ole?

Ja tämä kommentti liittyy yleisesti parisuhteisiin, ei nyt puitavaan asiaan.

 

[Kvarkki]

Älä viitsi tulla tänne negailemaan ja haastamaan riitaa. Nainen huoraamassa ja sinä täällä valitat, kun mies sen puhelimen viesteistä vahvisti. Sylkykuppi soijapoikameininki vain olisi pahentanut ja pitkittänyt asiaa. Nyt sentään faktat tuli selville. Sinulta varmaan jäi kanssa lukematta, kun kirjoittaja kertoi ehdottaneensa terapiaa yms monta kertaa. Lisäksi jokainen asiallinen henkilö muuttaa pois, ennenkuin alkaa muiden kanssa heilastelemaan.

Sinä se tässä haastat riitaa. Aloittaja otti viestin kuten kuuluu, hänellä kun on paljon enemmän elämää takana kuin tämän ketjun huora-huutelijoilla. Incelien huorakuoro ilman mitään kritiikkiä kertomukseen ei auta tilanteessa paskaakaan, täytyy olla itselle myös rehellinen. Ei noi erojutut ole mitenkään mustavalkoisia siinä vaiheessa, kun yhteistä elämää ja tapahtumia on takana likemmäs 20 vuotta. Muutamat viestit toiselle siinä vaiheessa, kun on jo ilmaissut lähtöhalut on hyvin pientä kaiken muun rinnalla.

 

[Taranis]

No en nyt tiedä voidaanko puhua salaisuuksista jos kyseessä on luottamuksellisuus tai vaitiolovelvollisuus. Tai kai nyt tiukkana määritelmänä on salaisuuksia, en vaan käyttäisi sanaa "salaisuus" jos sanon että en voi levittää asiakkaan luottamuksellista tietoa kenellekään muulle.

Kai luotat puolisoosi, ettei hän noita asiakastietoja katsoisi?

 

[Taranis]

Parisuhde tai ei, on jokaisella oikeus yksityisyyteen. Mikäs se sellainen parisuhde on, jossa ei luottamusta ole?

Ja tämä kommentti liittyy yleisesti parisuhteisiin, ei nyt puitavaan asiaan.

Luottamus hyvä, kontrolli parempi. Ja jos kontrollin hyväksyy, eihän sitä tarvitse käyttää.

 

[Kan Dee Dokata]

Luottamus hyvä, kontrolli parempi. Ja jos kontrollin hyväksyy, eihän sitä tarvitse käyttää.

Kukin tavallaan. Antaisin välittömästi kenkää naiselle, joka pyrkii kontrolloimaan tuolla tavoin.

Pettäminenhän nimittäin tapahtuu, jos henkilö niin haluaa. Ei siinä kontrollit auta, ellei vie asiaa loogiseen päätökseensä eli toisen vangitsemiseen kämppään tms.

 

[Taranis]

Parisuhde tai ei, on jokaisella oikeus yksityisyyteen. Mikäs se sellainen parisuhde on, jossa ei luottamusta ole?

Ja tämä kommentti liittyy yleisesti parisuhteisiin, ei nyt puitavaan asiaan.

Tätä en kyllä ymmärrä. Mitä se on se yksityisyys parisuhteessa. Mikä voi olla asia, jota et ole valmis kertomaan puolisollesi? Laita jotain listaa.

 

[Taranis]

Kukin tavallaan. Antaisin välittömästi kenkää naiselle, joka pyrkii kontrolloimaan tuolla tavoin.

Pettäminenhän nimittäin tapahtuu, jos henkilö niin haluaa. Ei siinä kontrollit auta, ellei vie asiaa loogiseen päätökseensä eli toisen vangitsemiseen kämppään tms.

Höpö. Kyllä tilaisuus tekee varkaan, ja jos noita tilaisuuksia ei anna tapahtua todennäköisyys pettämiselle pienenee.

 

[Kan Dee Dokata]

Tätä en kyllä ymmärrä. Mitä se on se yksityisyys parisuhteessa. Mikä voi olla asia, jota et ole valmis kertomaan puolisollesi? Laita jotain listaa.

En minä lähde listoja luettelemaan. Yksityisyyteen liittyy olennaisesti se, ettei sitä tarvitse erikseen perustella. Siksi se on laissakin säädetty perusoikeus.

 

[Sally_Spectra]

En usko, että ketään oikeaa naista kiinnostaisi teidän puhelimissa olevat työpaikan asiakaslistat tai palaverimerkinnät.

 

[Kan Dee Dokata]

Höpö. Kyllä tilaisuus tekee varkaan, ja jos noita tilaisuuksia ei anna tapahtua todennäköisyys pettämiselle pienenee.

Vähän kummalliset jutut. Jos puoliso käy vieraissa tai on suuri riski siihen, silloin varmaan kannattaa vaihtaa puolisoa.

Toisen kontrollointi on varsin infantiili reaktio asiaan, jolle ei mitään voi, jos niin on käydäkseen. Kuten sanoin, se ei toimi kutdn luulet, ellet lukitse häntä kämppään.

Parempi siis hankkiutua omasta hylkäämisenpelostaan eroon vaikka terapeutin kera, niin kontrollifantasiatkin kaikkoaa.

 

[Taranis]

En minä lähde listoja luettelemaan. Yksityisyyteen liittyy olennaisesti se, ettei sitä tarvitse erikseen perustella. Siksi se on laissakin säädetty perusoikeus.

Sano edes yksi asia.

 

[Taranis]

Vähän kummalliset jutut. Jos puoliso käy vieraissa tai on suuri riski siihen, silloin varmaan kannattaa vaihtaa puolisoa.

Toisen kontrollointi on varsin infantiili reaktio asiaan, jolle ei mitään voi, jos niin on käydäkseen. Kuten sanoin, se ei toimi kutdn luulet, ellet lukitse häntä kämppään.

Parempi siis hankkiutua omasta hylkäämisenpelostaan eroon vaikka terapeutin kera, niin kontrollifantasiatkin kaikkoaa.

Niin niin. Kuten sanoit, tapansa kullakin.

 

[Tatuks]

Kai luotat puolisoosi, ettei hän noita asiakastietoja katsoisi?

No en varmasti luottaisi. Ei yleensäkään kovin järkevää toimintaa jättää edes kavereiden luottamuksella lähettämiä viestejä jonkun luettevaksi.

Jos jotain on tässä vuosien varrella oppinut niin se on se että ihmisiin yksinkertaisesti ei pidä luottaa koskaan sataprosenttisesti.

Vai miltä kuulostaisi jos joku tulisi mainitsemaan sulle että "Hei ne tiedot mitkä laitoit on myös mun naisystävä luettavissa mutta luotan siihen että se ei katso niitä."

 

[Jooseppi80]

Kävipä tässä ns. klassiset, joista olen monta kertaa tässäkin langassa lukenut.

Noin se yleensä menee ja sen vuoksi tämä maa on täynnä yksinhuoltajanaisia. Miehelle jää yleensä vain maksajan rooli jos on yhteisiä lapsia.

Muutamia neuvoja haluaisin kertoa, eli ensinnäkin teit oikean ratkaisun laittamalla suhteen poikki. Kannattaa selvittää käytännön asiat nopeasti ja sitten otat reilusti etäisyyttä. Suosittelen että et pidä mitään yhteyttä tähän ex-tyttöystävään, ei puheluita, ei viestejä, ei mitään. Toki lasten tapaamisjutuista joudutte sopimaan, mutta parhaiten selviät kun lopetat kaiken yhteydenpidon.

Sitten alat jossain vaiheessa keskittyä itseesi, onko se sitten joku tärkeä harrastus, mikä nyt tuo hyvää oloa. Teet mitä haluat, ostat uuden auton tai menet Tallinnaan pitämään hauskaa, jokaisella on omat jutut.

Tärkeintä että poistat kaiken tiedon ja kuvat näkyvistä tuosta ex-tyttöystävästä ja jo jonkun kuukauden kuluttua alkaa asiat unohtumaan. Pahin virhe on että alat sovittelemaan ja anelemaan takaisin jne.

Eli välit poikki ja eteenpäin! Ei viestejä, ei puheluita, et edes tervehdi jos tulee kadulla vastaan.

 

[Tatuks]

En usko, että ketään oikeaa naista kiinnostaisi teidän puhelimissa olevat työpaikan asiakaslistat tai palaverimerkinnät.

Kyse olikin nyt siitä että ajatus siitä että puhelimen pitäisi olla toisen luettavissa on sellainen asia että voi olla montakin syytä miksi näin ei ole.

Eikä tarvitse mitään listoja tänne laitella asioista jotka haluaa pitää itsellään. Ihan jo pelkästään tunne siitä että on yksityisyys on sellainen asia että jokainen sitä voi vaatia, eikä ole mikään järkevä neuvo että luottamuksella mennään ja puhelimet vaan auki.