Olen lukenut ja täytyy sanoa, että Kan Dee Dokata on harvinaisen fiksu tyyppi.
Mitä tulee Petersoniin, niin kyseessähän on äärimmäisen arvostettu intellektuelli ja oman alansa huippuosaaja eli psykologian professori. Konsepti huoneen siivoamisen ja sängyn petaamisen suhteen on tämä: puhdas ympäristö, puhdas mieli; pedattu sänky on ensimmäinen suoritettava tehtävä jonka pohjalle on hyvä kasata muita onnistumisia päivä täyteen.
Hauska mielipide - oikeushan sinulla siihen toki on, mutta eipä se tosiasioita muuta. Tuollaiseen toimintaan meidät läntiset miehet kuitenkin tässä kulttuurissa kasvatetaan. Mun elämää sekä flaksia tässä triidissä mainitsemani kirjat ovat parantaneet. Onhan se tietty säälittävää.
Mun mielestä sellainen mies on säälittävä, joka tuomitsee ennalta ja luovuttaa yrittämättä. Sellaista taasen kunnioitan, joka ymmärtää rajallisuutensa ja yrittää ymmärtää sekä oppia.
Onko muuten säälittävää käydä terapiassa? Tai parisuhdeterapiassa?