Parisuhteen kiemurat

Täytyyhän tähän suhtautua kriittisesti ja arvioida, että mikä, missä ja milloin meni pieleen.
Toki, joku voi kokeilla ymmärtää asiaa tuon yhteensopivuuden tai sopimattomuuden kannalta, mutta itse miellän asiat usein kompromisseiksi.
Täten "fiksut" ihmiset käsitykseni mukaan pysyvät paremmin yhdessä kuin ne, jotka ovat täysin tunteidensa vietävinä.

Tässä korostuu se tosiasia, että tunneihminen ei näe samaa kuin järki-ihminen - ei sitten alkuunkaan.
Siinä missä järki-ihminen kykenee suhtautumaan asiaan rakentavasti ja kehittävästi, niin tunneihminen hakee huonon tunteen tilalle jostain parempaa sen sijaan, että korjaisi asian yhdessä.
Ja toisin sanoen, niin jos joku on todella loukkaantunut, vihainen, katkera tai muuta vastaavaa, niin siihen on voi olla hyvin vaikea hyväksyä vastapuolelta mitään täysin päinvastaista eli hyvitystä.
Etenkään, jos ymmärrystä, henkistä yhteyttä ja hyvää oloa on tarjolla jo jostain muualta...
 
Jos mikään muu ei kelpaa kuin "tykkään susta" niin hankalaa se on toisessa mitään hyvää ja uskottavaa nähdä. En mä jaksa uskoa, että se ihmisen perusluonto siitä mihinkään muuttuu vaikka tykkäämisen kohde vaihtuu. Eniten mä olen nähnyt täysin pihalla tunteistaan ja ihmissuhteistaan olevia äijäraunioita. Hokevat vaan samoja juttuja pohtimatta varsinaisesti mitä oikeastaan ihan oikeasti tapahtui. Mun ymmärrys nimenomaan muuttui siinä kohtaa, kun kauan sitten tuli näpeille pitkästä suhteesta. Lasten myötä vielä enemmän ymmärrän ongelmia, mitä erokuviot esim. lähipiirissä ovat aiheuttaneet.
Saattaa se perusluonto tulla paremmin esiin, kun se kohde vaihtuu. Miten asioihin, ihmisiin ja omaan toimintaansa ja sen vaikutuksiin muihin suhtautuu. Joku kontrolli pitää ihmisellä olla omaan käytökseensä vaikka kuinka olisi ihastunut.
 
Saattaa se perusluonto tulla paremmin esiin, kun se kohde vaihtuu. Miten asioihin, ihmisiin ja omaan toimintaansa ja sen vaikutuksiin muihin suhtautuu. Joku kontrolli pitää ihmisellä olla omaan käytökseensä vaikka kuinka olisi ihastunut.
Vaadit kontrollia ja sit
täällä suu vaahdossa selittelet ja tuomitset ko. naisen tai naiset yleisemminkin ilman sen kummempia todisteita :zoom: Ja totta helvetissä sä saat riidan aikaiseksi, jos asenteesi on heti kättelyssä ”pettäjähuora”.
 
Unohda ne päivittäiset kukkapaketit. Todellakin unohda ne - ei tuollaisia neuvoja saa jaella edes vitsinä. :D
Idea tuossa kuitenkin oli osoittaa toiselle joka päivä mitä haluaa. Onko se sitten kukkapaketti tai jotain muuta riippuu tietysti kohteesta.
 
Vaadit kontrollia ja sit
täällä suu vaahdossa selittelet ja tuomitset ko. naisen tai naiset yleisemminkin ilman sen kummempia todisteita :zoom: Ja totta helvetissä sä saat riidan aikaiseksi, jos asenteesi on heti kättelyssä ”pettäjähuora”.
En mä ymmärrä yhtään mitä sinä nyt yrität sanoa. Oot vetänyt jotain ihan omia johtopäätöksiä, millä ole mitään tekemistä minun sanomisteni kanssa.

En ole vaatinut mitään muuta kuin sitä, että toista ihmistä tulee kunnioittaa. Toista tulee kunnioittaa vaikka olisi minkälainen tunneihminen tai kuinka ihastunut. Jos se on vaatimus, jolla saa välittömästi riidan aikaiseksi, niin enpä tiedä mitä siihen voi sanoa. Mitään kontrollia ei tule tarvita, kun on se kunnioitus.
 
En mä ymmärrä yhtään mitä sinä nyt yrität sanoa. Oot vetänyt jotain ihan omia johtopäätöksiä, millä ole mitään tekemistä minun sanomisteni kanssa.

En ole vaatinut mitään muuta kuin sitä, että toista ihmistä tulee kunnioittaa. Toista tulee kunnioittaa vaikka olisi minkälainen tunneihminen tai kuinka ihastunut. Jos se on vaatimus, jolla saa välittömästi riidan aikaiseksi, niin enpä tiedä mitä siihen voi sanoa. Mitään kontrollia ei tule tarvita, kun on se kunnioitus.
Sä tunnut vaativan, että toisen kunnioittaminen tarkoittaa ettei saa ihastua kehenkään muuhun. Mahdotonta. Jos ihastuu, niin sitten menee sun rajan yli ja ei kunnioita toista. Ongelma vaan, että mitään selvää rajaa pienen viattoman piristyksen, parisuhdeongelman ja pettämisen välillä ei ole. Varsinkaan pitkissä suhteissa. Toki siinä vaiheessa kun ollaan kieli uuden kurkussa ilman lupaa tilanne on selvä, mutta siihen väliin mahtuu aika monta epäselvää pykälää. Kyllä mäkin silloin aikanaan olin jyrkkä ja vihasin/halveksuin, mutta ei nuo tunteet auta eteenpäin. Varsinkaan se, että katkeroituu loppuelämäksi.

Vois mennä vaimolta teet väärään kurkkuun, etukäteen ilmoittais, että mulla on nyt vähän sellainen fiilis, että voisin ihastua toiseen. Erottaisko varmuuden vuoksi. :rofl2:

e: Yritän siis sanoa, että vaadit ettei tee mitään ennemän eroa, mutta todellisuudessa se ihastuminen tms. on kuitenkin niin pitkällä siinä vaiheessa, kun sen tajuaa, että ollaan sun kriteerien mukaan jo pettäjä-tilanteessa.
 
Viimeksi muokattu:
En ymmärrä näitä jotka tarvitsevat jonkun ruuan laittajan tai imuroijan sinne kämpille ja sen takia sietävät pettäjää.
 
Sä tunnut vaativan, että toisen kunnioittaminen tarkoittaa ettei saa ihastua kehenkään muuhun. Mahdotonta. Jos ihastuu, niin sitten menee sun rajan yli ja ei kunnioita toista. Ongelma vaan, että mitään selvää rajaa pienen viattoman piristyksen, parisuhdeongelman ja pettämisen välillä ei ole. Varsinkaan pitkissä suhteissa. Toki siinä vaiheessa kun ollaan kieli uuden kurkussa ilman lupaa tilanne on selvä, mutta siihen väliin mahtuu aika monta epäselvää pykälää. Kyllä mäkin silloin aikanaan olin jyrkkä ja vihasin/halveksuin, mutta ei nuo tunteet auta eteenpäin. Varsinkaan se, että katkeroituu loppuelämäksi.

Vois mennä vaimolta teet väärään kurkkuun, etukäteen ilmoittais, että mulla on nyt vähän sellainen fiilis, että voisin ihastua toiseen. Erottaisko varmuuden vuoksi. :rofl2:
En mä tajua vieläkään mitä viestejä sinä oikein luet. Selvästi sä olet nyt päättänyt jo jotenkin mielessäsi etukäteen mitä niissä lukee ja kommentoit sen mukaan.

Edelleen, saa ihastua, mutta se, että ihastuu ei tarkoita, että saa käyttäytyä toista kohtaan miten tahansa. Se ei ole mikään tekosyy.
 
En mä tajua vieläkään mitä viestejä sinä oikein luet. Selvästi sä olet nyt päättänyt jo jotenkin mielessäsi etukäteen mitä niissä lukee ja kommentoit sen mukaan.

Edelleen, saa ihastua, mutta se, että ihastuu ei tarkoita, että saa käyttäytyä toista kohtaan miten tahansa. Se ei ole mikään tekosyy.
Kuten jo editoin, niin mun mielestä sun rajas on mahdoton. Harvemmin se ihastus iskee kerralla, vaan sen vaan tajuaa jossain vaiheessa. Varsinkin, jos kyse on jostain henkilöstä, jonka kanssa ollaan muutenkin tekemisissä. Siinä kohtaa sun kriteerein ollaan jo pitkään oltu punainen kortti-alueella.

Siitä olen täysin samaa mieltä, että käytöstavat pitää olla sen jälkeen, kun tilanne on valjennut. Mun mielestä kuulosti siltä, että tässä oli kerrottu olosuhteet ottaen asiasta siedettävästi. Sä olit eri mieltä.
 
Kuten jo editoin, niin mun mielestä sun rajas on mahdoton. Harvemmin se ihastus iskee kerralla, vaan sen vaan tajuaa jossain vaiheessa. Varsinkin, jos kyse on jostain henkilöstä, jonka kanssa ollaan muutenkin tekemisissä. Siinä kohtaa sun kriteerein ollaan jo pitkään oltu punainen kortti-alueella.

Siitä olen täysin samaa mieltä, että käytöstavat pitää olla sen jälkeen, kun tilanne on valjennut. Mun mielestä kuulosti siltä, että tässä oli kerrottu olosuhteet ottaen asiasta siedettävästi. Sä olit eri mieltä.
No sehän on nähty, että on erilaisia standardeja miten muita tulee kohdella ja monesti ne standardit ovat lähinnä "mikä vaan musta ittestä tuntuu hyvälle." Jos ajatellaan, että perustaso on joku temptation island niin kyllä tässä varmaan se sitten ylitettiin.

Itse olen hyvin tarkka mitä oma toiminta aiheuttaa muille ihmisille ja siten minulla on ihan hyvät lähtökohdat vaatia vastaavaa myös muilta. Vaikeahan niitä ihmisiä on (ainakin nykyaikana) löytää, joilla on edes jonkinlainen ns. integrigeetti olemassa. Ja se totuus tosiaan voi usein paljastua vasta kun se kiinnostuksen kohde vaihtuu, ja et enää olekaan ihminen josta pitäisi paskaakaan välittää ja toiminta sitten sen mukaan.

Pätee yleisemminkin ihmiselämään.
 
En mä kyllä tiedä mikä perustaso TI on, kun mukaan näytetään otettavan porukkaa vain penaalin tylsemmästä päästä ja sit juotetaan ne vielä känniin. Lisäksi skriptattua/sopivasti leikattua.

Rajansa silläkin on mitä muilta voi vaatia. Jos on itse äärimmäisen tarkka, niin muuden ei ole pakko olla. Toki hyvähän on, jos samanhenkisen löytää, mutta helppoa ei tule olemaan. Toista kohtaan tuo tarkkuus menee myös helposti liiallisen mustasukkaisuuden puolelle.
 
Se raja on kovin helppo määrittää missä se menee. Jos et voi olla avoin asiasta kumppanille tai et voisi tehdä jotain asiaa kumppanin silmien edessä niin silloin ollaan menty sen yli. Eiks se toimi aika hyvnä nyrkkisääntönä rajoille? :)
 
Rajansa silläkin on mitä muilta voi vaatia. Jos on itse äärimmäisen tarkka, niin muuden ei ole pakko olla. Toki hyvähän on, jos samanhenkisen löytää, mutta helppoa ei tule olemaan. Toista kohtaan tuo tarkkuus menee myös helposti liiallisen mustasukkaisuuden puolelle.
Kaikki ei ole aina helppoa, sehän se tuntuu näissä olevan ongelma. Eikä kyse ollut mistään tarkkuudesta vaan muiden kunnioittamisesta ja muiden tunteiden huomioon ottamisesta eikä vain omista tunteistaan kiinnostumista.

Jos on laitettu hynttyyt yhteen ja höpisty jotain kuolemasta ja kaikesta, niin kai siinä vaiheessa voi jo vähän odottaa muiltakin. Mutta tää nyt on tämmöstä.
 
Ensinnäkin ei ole olemassa mitään järki-ihmisiä ja tunneihmisiä. Ihan samaa paskaa kun oikesistolla on faktat ja vasemmistolla tunteet. Erona se, että tuollaisella ajattelulla politiikassa saa vittuilua, mutta parisuhteessa voi käydä huonommin. Uskallan väittää aika ison osan näin tosissaan ajattelevista miehistä olevan sinkkuja.

Kyllä me miehetkin niihin parisuhteisiin mennään tunteet edellä. Jossain vaiheessa ne toki vähän laantuu, mutta jos suhde alkaa olemaan vaan sitä järkisuhdetta, niin ehkä siitä ei molemmat saa enää mitä haluaa. Kolmekymppisenä tuskin aika moni on valmis jämähtämään suhteeseen, josta ei saa vastakaikua tarpeilleen, oli lapsia tai ei.
 
Ensinnäkin ei ole olemassa mitään järki-ihmisiä ja tunneihmisiä. Ihan samaa paskaa kun oikesistolla on faktat ja vasemmistolla tunteet. Erona se, että tuollaisella ajattelulla politiikassa saa vittuilua, mutta parisuhteessa voi käydä huonommin. Uskallan väittää aika ison osan näin tosissaan ajattelevista miehistä olevan sinkkuja.

Kyllä me miehetkin niihin parisuhteisiin mennään tunteet edellä. Jossain vaiheessa ne toki vähän laantuu, mutta jos suhde alkaa olemaan vaan sitä järkisuhdetta, niin ehkä siitä ei molemmat saa enää mitä haluaa. Kolmekymppisenä tuskin aika moni on valmis jämähtämään suhteeseen, josta ei saa vastakaikua tarpeilleen, oli lapsia tai ei.
Koitin tässä heijastella toisen osapuolen näkemystä, jonka olen ilmeisen hyvin omaksunut.
Hänen mielestään hän on tunneihminen ja minä en vaan pikemminkin järkeilijä. En tosin tiedä, että miksi järjen käyttö pitäisi kieltää.
 
Huomautus - jätä tällainen hyökkäävä kirjoitustyyli pois
Ensinnäkin ei ole olemassa mitään järki-ihmisiä ja tunneihmisiä.

Mitä paskaa tuo nyt oli? Luokittelet kaikki ihmiset samanlaisiksi kaikki, eli kellään ei ole mitään erillaisia luonteenpiirteitä? :thumbsdown:

Jokaisella ihmisellä on rationaalinen- ja tunne ajattelut molemmat, mutta niiden suhteellinen voimakkuus vaihtelee. Yksi ihminen menee aina suurella tunteella eteenpäin kun toinen jää edes hieman miettimään että miten se vaikuttaa suuressa mittakaavassa elämään.
 
Toimiva parisuhde vaatii molemmilta halun rakastaa toista osapuolta. Ihastumisia muihin tulee jokaisessa parisuhteessa jokaiselle osapuolelle jossain vaiheessa, mutta niiden tulee jäädä sille tasolle. Halu rakastaa menee ihastumisen edelle.

Jos toinen osapuoli on ilmoittanut löytäneensä sielunkumppaninsa jostain toisesta henkilöstä, on menty jo tietyn rajan yli ja luovuttu halusta rakastaa. Nimi eropaperiin ja kohti uusia pettymyksiä.
 
Huomautus - jätä tällainen hyökkäävä kirjoitustyyli pois
Mitä paskaa tuo nyt oli? Luokittelet kaikki ihmiset samanlaisiksi kaikki, eli kellään ei ole mitään erillaisia luonteenpiirteitä? :thumbsdown:
Juu en :facepalm:
Nimenomaan yleistämistä tuossa vastustin. Vittu miten voi näin väärin ymmärtää. Jos se koko postauksen lukee, niin pitää olla vähäjärki-ihminen, että tulee tällaiseen päätelmään.
 
Koitin tässä heijastella toisen osapuolen näkemystä, jonka olen ilmeisen hyvin omaksunut.
Hänen mielestään hän on tunneihminen ja minä en vaan pikemminkin järkeilijä. En tosin tiedä, että miksi järjen käyttö pitäisi kieltää.
Jos nämä on ihan hänen sanojaan, niin tuosta paistaa ehkä vähän läpi sellainen, että hän ei saa sulta tunteilleen vastakaikua.
Mutta tämä on taas ihan veikkailua.

Toivottavasti asiat selkenee tavalla tai toisella :thumbsup:
 
Tässä on tullut jo melko hyviä, sekä jonkin verran hieman vähemmän hyvin vinkkejä, mutta heitänpä omat pennin ajatukseni myös soppaan:

1) Valmistaudu eroon ja sen jälkeiseen elämään: mieti miten haluaisit käytännön asiat lapsiin liittyen järjestää, ja miten sinne pääsisit. Erityisesti jos tavoite on vuoroviikkovanhemmuus, kannattaa miettiä tarkkaan miten mahdollisesti saisit pitää lähivanhemmuuden itselläsi. Valmistautuminen on erityisesti miehen kannalta vain ja ainoastaan järkevää, vaikka vielä päätavoite olisi yrittää yhdessä (isä on valitettavasti yhä edelleen raskaasti takamatkalla kun lasten huoltajuudesta/lähivanhemmuudesta päätetään). Tärkeä lähtökohta: puolisosi muuttaa pois yhteisestä kodista, et sinä. Tällöin lapset jäävät ainakin aluksi sinun luoksesi kirjoille mikä kallistaa vaakaa merkittävästi eduksesi.

2) Keskustelu puolison kanssa onko halua vielä yrittää korjata suhde. Jos halua ei toisella puolella ole, ei siinä mitkään kukkapuskat, lomamatkat tai kosiskelut auta.

Parisuhdeterapiasta saattaa olla apua jos kummatkin osapuolet siihen sitoutuvat omasta tahdostaan.

Samoin siitä että jos sattuisit saamaan puolisosi pohtimaan eri tulevaisuudenskenaarioita ja niihin liittyviä plussia ja miinuksia kaikilta kanteilta -- tällaisessa tilanteessa missä toinen pakenee mitä ilmeisimmin fiilispohjalta ainakin jokseenkin hyvällä tolalla olevasta perhe-elämästä (tai sellainen kuva kertomastasi ainakin välittyy että mitään oikeasti kovin tavallisesta poikkeavaa teillä ei ole; perhe-elämä kolmekymppisenä useamman pienen lapsen kanssa on melkein kaikille hyvin vaikeaa aikaa), on ihan mahdollista että todellisuus iskee hänelle vasten kasvoja melko kovaa eron jälkeen, ja tajuaa tuossa vaiheessa tekemänsä virheen.

3) Jos puolisolla on halua korjata tilanne, on aivan välttämätöntä katkaista heti kaikki yhteydenpito kolmanteen osapuoleen. Kukin määrittelee uskottomuuden rajat tietysti tavallaan, mutta omasta vinkkelistä käsin tällainen viestittely sielunkumppaniksi tituleeratun henkilön kanssa on kyllä todella räikeästi kaiken soveliaisuuden yli, oli asiasta kerrottu puolisolle tai ei. Samoin on syytä kertoa avoimesti pääpiirteet kaikesta tapahtuneesta: kuka kolmas pyörä on, onko tapailtu töiden ulkopuollakin, onko ollut myös fyysistä ja jos niin kerran vai useammin. Nämä perustiedot on aivan välttämättömiä, jotta luottamusta ja kunnioitusta voidaan lähteä rakentamaan uudestaan.
 
Ensinnäkin ei ole olemassa mitään järki-ihmisiä ja tunneihmisiä. Ihan samaa paskaa kun oikesistolla on faktat ja vasemmistolla tunteet. Erona se, että tuollaisella ajattelulla politiikassa saa vittuilua, mutta parisuhteessa voi käydä huonommin. Uskallan väittää aika ison osan näin tosissaan ajattelevista miehistä olevan sinkkuja.

Kyllä me miehetkin niihin parisuhteisiin mennään tunteet edellä. Jossain vaiheessa ne toki vähän laantuu, mutta jos suhde alkaa olemaan vaan sitä järkisuhdetta, niin ehkä siitä ei molemmat saa enää mitä haluaa. Kolmekymppisenä tuskin aika moni on valmis jämähtämään suhteeseen, josta ei saa vastakaikua tarpeilleen, oli lapsia tai ei.
Siitä olen samaa mieltä, että se tunne-ihminen taitaa olla enemmän kiertoilmaisu "minäminä" ihmiselle. Keskiössä on se mitä itse tuntee ja sitten kaikki muu jää toissijaiseksi. Niin muut ihmiset kuin se rationaalinen ajattelu.
 
...Ja sitten aloit jälleen kerran vetämään politiikkaa, vasemmisto-oikesto naljailua tähänkin keskusteluun mukaan :x3:
En ottanut oikeistoa ja vasemmistoa puheeksi, vaan tuollaisen ajattelun typeryyttä. Jos pyritään jakamaan porukkaa tunne-/järki-ihmisiin sillä tavalla, jota tässä keskustelussa on ollut, niin menee aina vikaan.

Onko sulla jotain oikeasti keskusteltavaa tästä aiheesta, josta kuvittelet meidän olevan eri mieltä?

E: vittuilut pois
 
Siitä olen samaa mieltä, että se tunne-ihminen taitaa olla enemmän kiertoilmaisu "minäminä" ihmiselle. Keskiössä on se mitä itse tuntee ja sitten kaikki muu jää toissijaiseksi. Niin muut ihmiset kuin se rationaalinen ajattelu.
Ja hän on tosiaan itse sanonut, että on tehnyt tämän täysin itsekkäistä syistä.
Sinällään siis täsmää paremmin kuin hyvin.
 
Se raja on kovin helppo määrittää missä se menee. Jos et voi olla avoin asiasta kumppanille tai et voisi tehdä jotain asiaa kumppanin silmien edessä niin silloin ollaan menty sen yli. Eiks se toimi aika hyvnä nyrkkisääntönä rajoille? :)
En mä tiedä miten hyvin tää sääntö toimii, kun vaimon mielestä mä flirttailen jatkuvasti ja ainoa kuka ei sitä tajua olen minä. Vaimo vaan totee jälkikäteen, että ei mulla kuitenkaan saumoja olis :rofl2:
 
En mä tiedä miten hyvin tää sääntö toimii, kun vaimon mielestä mä flirttailen jatkuvasti ja ainoa kuka ei sitä tajua olen minä. Vaimo vaan totee jälkikäteen, että ei mulla kuitenkaan saumoja olis :rofl2:
No mutta toihan menee teillä sit ihan oikeassa linjassaan. :) Vaimo on sujut ja selkeästi pystyt tekee sen hänenkin seurassaan tiedostamatta joten en näe ongelmaa. :D
 
No joo, sehän osoittautui täydeksi seksisuhteeksi.
Aivan kunnon pornoilua jopa....

Joten uusia pettymyksiä kohti.
 
Muistaakseni tässä treadissa nähty aika monta kertaa että ensin kerrotaan kun muija löytänyt jonkun muun, sen jälkeen yritetään sovitella ja parantaa tilannetta ja lopuksi kerrotaan kun muija lähti menemään ja kävi ilmi että tää uus sielunkumppani on jyystäny sitä jo pitkän aikaa.

Jos alkaa moisia säröjä tulemaan ja tietää itse ettei kestä jos muija on pettänyt tai ajattelee jotain toista, niin uskaltaisin sanoa että kannattaa nostaa kytkintä aika nopeaan.
 
No joo, sehän osoittautui täydeksi seksisuhteeksi.
Aivan kunnon pornoilua jopa....

Joten uusia pettymyksiä kohti.
? Juurihan kerroit kuinka tiesit, että mitään seksiä ei harrastettu. Ei noin sumussa voi elää.
 
No joo, sehän osoittautui täydeksi seksisuhteeksi.
Aivan kunnon pornoilua jopa....

Joten uusia pettymyksiä kohti.

Miten tuo tuli ilmi?

Nythän sun ei varmaan tarvitse paljoa miettiä jatkoja. Mutta yrittäkää pysyä rauhallisina ja sopia jatkotoimenpiteet mahdollisimman hyvässä sovussa, vaikka nyt noin kävikin.
 
Nyt vaan avioeropaperit vetämään ja lusikat jakoon. Turha ihteään kiusata enempää. Keskustelu apua suosittelen omasta kokemuksesta.
 
Voihan sitä aina tottakai tehdä niinkuin muutama foorumilla ehdotti, eli ostaa joka päivä kukkia, tehdä hyvää ruokaa viinin kera ja kertoa kuinka kovasti haluat hänen jäävän. Sitten nainen jää sinun luo ja kaikki on taas hyvin.
 
Miten tuo tuli ilmi?

Nythän sun ei varmaan tarvitse paljoa miettiä jatkoja. Mutta yrittäkää pysyä rauhallisina ja sopia jatkotoimenpiteet mahdollisimman hyvässä sovussa, vaikka nyt noin kävikin.
Rikoksen ja erehdyksen kautta.
Keino lienee melko viljelty tässäkin ketjussa.

Ei tosiaan tartte miettiä, ovi kävi jo.
Huomenna muija saa vaihtaa maisemaa.
 
Noh, jos näin täytyi käydä niin parempi aiemmin kuin myöhemmin. Nyt huora kiertoon ja uutta matoa koukkuun. Henkilökohtaisesti tuota ei kannata ottaa, oli parisuhteessa vialla sitten mikä tahansa niin kyllä normaalin ihmisen täytyy pystyä ensin ottaa asia riittävän voimakkaasti puheeksi ja jos ei auta niin ottaa ero ainakin sanallisesti ennen seikkailuja. Tuskimpa tuolla arvomaailmalla olevan kanssa suhde muutenkaan olisi ollut helpoimmasta päästä. Mutta tosiaan kuumaa ei kannata ottaa liikaa, taustalla on jo aiemmin saattanut tapahtua muutakin, eli parempi väistää jo tässä vaiheessa.
 
Rikoksen ja erehdyksen kautta.
Keino lienee melko viljelty tässäkin ketjussa.

Ei tosiaan tartte miettiä, ovi kävi jo.
Huomenna muija saa vaihtaa maisemaa.

No, joskus joutuu vähän soveltamaan että saa tarvittavat tiedot, eipä noista sen enempää. Itsekin joutunut toimimaan vähän arveluttavasti.

Puolet liitoista päättyy kuitenkin eroon, joten tervetuloa kerhoon. Käytännön asiat kuntoon. Ei ole mikään maailman loppu, vaikka tällä hetkellä varmaan siltä tuntuukin.
 
No, joskus joutuu vähän soveltamaan että saa tarvittavat tiedot, eipä noista sen enempää. Itsekin joutunut toimimaan vähän arveluttavasti.

Puolet liitoista päättyy kuitenkin eroon, joten tervetuloa kerhoon. Käytännön asiat kuntoon. Ei ole mikään maailman loppu, vaikka tällä hetkellä varmaan siltä tuntuukin.
Tällä hetkellä olen kyllä helpottunut.
Pääsin eroon selvästi sairaasta henkilöstä.
Joku isäkompleksi ym. Eli joku hyvä kääntöpuoli.
 
Rikoksen ja erehdyksen kautta.
Keino lienee melko viljelty tässäkin ketjussa.

Ei tosiaan tartte miettiä, ovi kävi jo.
Huomenna muija saa vaihtaa maisemaa.

Puhelin oli jäänyt hetkeksi varjelematta ja päätit lukasta pornoviestit?

Lasten kannalta kannattaa yrittää pitää kohtalasiet keskusteluvälit vaikka siltä ei nyt varmaan tunnu. Helpommalla pääsee kun pystyy sopimaan asioista niin sinä itse kuin myös jälkikasvu. e: Ja ennenkaikkea nopeammin. Omalla kohdalla oli ainakin tärkeä päästä aiheesta yli ja ympäri nopeasti eikä venyyttää prosessia.

Ei muuta kun voimia ja kaikki sovitte kirjallisena vaikka tuntuisi, että nyt on selvät sävelet. Mitä lukenut niin jälkeenpäin tapahtuvaa sekoamista voi tapahtua ja tällöin mitä ei ole kirjallisena muuttuu hyvin äkkiä sinulle epäedulliseen tilaan. Varsinkin jos se säätö vanhemman lihan kanssa epäonnsituu ja sulla uusi niin katumus voi olla kova.

Kostohommat jne. äidin mustamaalaaminen lapsille kannattaa unohtaa. Eivät tuossa vaiheessa vielä ymmärrä mitä tapahtui, mutta varmaa on, että laskevat vanhempana 1+1, että mitä siinä tapahtui.

Tähän minäkin luotan, että vanhempana kyllä tajuavat ja poika oli senverran vanha, että sillä kyllä leikkas varmaan jo muutnekin. Jouduin kyllä käyttämään tuota korttia painostuksena, että sain sen tunnustuksen. Ei uskaltanut exä katsoa bluffia. Mutta juu rumia asioita tulee esille itse kustakin noissa tilanteissa...
 
Muistaakseni tässä treadissa nähty aika monta kertaa että ensin kerrotaan kun muija löytänyt jonkun muun, sen jälkeen yritetään sovitella ja parantaa tilannetta ja lopuksi kerrotaan kun muija lähti menemään ja kävi ilmi että tää uus sielunkumppani on jyystäny sitä jo pitkän aikaa.

Jos alkaa moisia säröjä tulemaan ja tietää itse ettei kestä jos muija on pettänyt tai ajattelee jotain toista, niin uskaltaisin sanoa että kannattaa nostaa kytkintä aika nopeaan.
Ja me jotka sanotaan että jätä se horo ollaan vain kusipäitä jotka ei ymmärrä että asiat ei ole niin mustavalkoisia, kyllä ne on ja jos nainen puhuu sielunkumppanista niin silloin kettu mennyt koloon jo pitkään.

Nykyajan miehet on vain sellaisia vässyköitä ettei perhettä saa rikkoa ja muut synttärisetit, mutta nainen saa sitten tehdä mitä vain(ko)? :facepalm:

Mä vain sanon että nämä on niin nähty. Hetken se kirpaisee ja sitten löytyy joku parempi, näin kävi itelle 3v sitten kun meni 8v suhteen jälkeen kattilat jakoon... :tup:
 
Ja me jotka sanotaan että jätä se horo ollaan vain kusipäitä jotka ei ymmärrä että asiat ei ole niin mustavalkoisia, kyllä ne on ja jos nainen puhuu sielunkumppanista niin silloin kettu mennyt koloon jo pitkään.

Nykyajan miehet on vain sellaisia vässyköitä ettei perhettä saa rikkoa ja muut synttärisetit, mutta nainen saa sitten tehdä mitä vain(ko)? :facepalm:

Tähän vielä lisään että ei about ikinä siinä toisessa roikuta sen takia että rakkaus on tulikuumaa ja ei haluta päästää siitä todellisesta sielunkumppanista irti.

Roikuin yhdessä suhteessa sen takia ku oli nii kivaa elellä ilman sen suurempia murheita, oli vieläpä eläimiä joista ei halunnut luopua. No nyt kun kattoo taaksepäin niin meni about 2 yötä kun oli ihan normaalit fiilikset eron jälkeen, ihan huvittaa kun miettii että miten se suhde mukamas oli jotain hyvää :D

Seuraavasta sitten lähdin kävelemään ihan ite eikä ole sekään kaduttanut. Nyt asun yksin ilman eläimiä ja paras fiilis vuosiin.

Eli uskallan jo jonkinlaisella kokemuksella sanoa että lähtekää menemään niistä suhteista jos tilanne on sellainen kuin monella tässä ketjussa.
 
Kostohommat jne. äidin mustamaalaaminen lapsille kannattaa unohtaa. Eivät tuossa vaiheessa vielä ymmärrä mitä tapahtui, mutta varmaa on, että laskevat vanhempana 1+1, että mitä siinä tapahtu

Joillekkin auttaa keskustelut ja terapialeikit, joillekkin vaan se kostohommat, vaihdetaan kadunpuolta jos tullaan vastaan. Kostot ja vihasysteemit on niin väärin jos on jälkikasvua.
 
Tällä hetkellä olen kyllä helpottunut.
Pääsin eroon selvästi sairaasta henkilöstä.
Joku isäkompleksi ym. Eli joku hyvä kääntöpuoli.

Jep, tuo oma exä, no sillä oli jo jotain peliä pomonsa kanssa - joka myös yli 20 vuotta vanhempi, ja vielä naimisissa. Se tosin muuttui todeksi vasta kun ero tuli ilmoitusluontoisena asiana, eroon vaikutti muut ulkopuoliset henkilöt, kun näitä enkelihoitoja ja muuta aivopesua naisporukassa, maksua vastaan. Sellaiset terapiat taustalla hänellä.

Jos vielä jotain positiivista, niin sulle asiat eteni nopeasti. Itse kun ihmettelin tilannetta vielä kuukausia, samalla selvitellen mitä oikein on meneillä ja tapahtunut.
Pääset nyt nopeasti uuteen alkuun, käytännön järjestelyt toki ottaa oman aikansa. Kunhan ei tarvitse saman katon alla asua.
 
Porukalla nyt menee täällä vähän yli noiden "dumppaa se horo" juttujen kanssa. Loppujenlopuksi asiat ei nyt kuitenkaan monimutkaisia ole vielä, jos akka kuitenkin haluaa keskustella asiasta. Sinuna sopisin jonkun kahdenkeskeisen ajankohdan, jossa asioisa on aikaa keskustella pidempään ja molemmat on sitoutunut sen keskustelun käymään.
Välillä niin toivoo, että näissä parisuhde-ketjuissa olisi omat osiot ikisinkuille, tosi ÄIJJILLE, paatuneille pelimiehille/naisille, perhe-elämää pitempään eläneille ja varmaan jollekin muullekin, mieluiten ikäryhmittäin. Hiukan liian iso osa neuvoista tulee janareilta, joiden elämänkokemus on ammennettu telkkarista.

Kommentit tähän väliin? :smoke: Ketjussa kyllä korostuu egoismi kun monikin kuvittelee oman kokemuksensa olevan jotenkin ylivertaista ja muiden yläpuolella.
 
... Jos noiden aiempien suhteen suhteella voisi olla molempien mielestä vielä mahdollisuuksia, niin vasta tässä vaiheessa on oleellista mitä se akka tarkalleen on tehnyt ja mitä ei. Sitä tietoa et siltä saa kaivettua väkisellä jos se ei ole halukas yrittämään suhteen jatkoa, ja toisaalta et sitä siinä vaiheessa enää edes tarvi. Jos nainen voisi olla halukas jatkamaan, niin tee selväksi, että sinun täytyy saada tietää KAIKKI mitä on tapahtunut, ennenkuin pystyt tuota päätöstä alkaa työstämään. Tarkoitti se sitten kaiken tämän kolmannen osapuolen ja vaimosi välistä viestinvaihtoa tai esimerkiksi sitä montako kertaa ovat tavanneet, missä ja milloin tms. Kuinka tutustuivat yms. Tuolta pohjalta sitten kannattaa ottaa sitä omaa aikaa ja miettiä onko se ihminen tehnyt jotain mikä estää sinua / et koe naisen enää olevan riittävän kiinnostava harkitsemaan jatkoa.

... Mutta tosiaan se käsitys tapahtuneesta on oltava päivänselvä eikä salailua saa jäädä mikäli sitä jatkoa aletaan pohtimaan.
Kommentit tähän väliin? :smoke: Ketjussa kyllä korostuu egoismi kun monikin kuvittelee oman kokemuksensa olevan jotenkin ylivertaista ja muiden yläpuolella.

Varmaankin luit sen viestin kokonaan? Siinähän nimenomaan sanotaan, että pitää tietää täsmälleen mitä on tapahtunut. Se, että ei oleta summittaisesti jokaista naista horoksi, vaan selvittää ensin faktat nyt on varmaan aika oleellista?
 

Statistiikka

Viestiketjuista
257 926
Viestejä
4 482 962
Jäsenet
74 033
Uusin jäsen
AuthenticNaabi

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom