Parisuhteen kiemurat

[Myrkky]

No se on hyvä. Kun ei nuo oudot yleensä tee aloitteita. Harrastukset, kaverit ja työ kyllä sopeutuu, kun löytyy se miellyttävä. Mulla meni se vuosi, ennenkuin tajusin sitä naista. Ja varmaan toisinpäin myös.

(enkä vieläkään ymmärrä yhtään mitään, se on oudolla tavalla kiinnostava)

Vähän samanlaista tällä suunnalla, vuoden päivät on tapailtu. Kumpikin viihtyy omissa oloissaan joten pieni etäisyys on aina. Oikeastaan yhtään mitään en sen menneisyydestä ole kysellyt, eikä sekään mun asioista. On mulla avaimet sen kämppään, mutta kutsumatta en silti mene, vaan käytännön syistä kun pitää siellä jotain hoitaa ajoittain.
Jopa chattailut on vähän hassuja, jos laitan viestiä, niin ajoitan sen verran myöhään että tietän ettei se jaksa mitään viestimaratonia aloittaa. Toisinpäin on sitten hankalampaa, kun en mä jaksa naputtaa kännyllä tai koneella ties mitä tuntikausia.

Outoa mutta jollain tasolla toimii. No onpahan oma rauha kummallakin.

 

[Xabrad]

No se on hyvä. Kun ei nuo oudot yleensä tee aloitteita. Harrastukset, kaverit ja työ kyllä sopeutuu, kun löytyy se miellyttävä. Mulla meni se vuosi, ennenkuin tajusin sitä naista. Ja varmaan toisinpäin myös.

(enkä vieläkään ymmärrä yhtään mitään, se on oudolla tavalla kiinnostava)

Juu täs ihan pari kuukaut vast takana ja kyl tuntuu et kokoaja oppii toisest kaikkea uutta, erilaista ja mielenkiintoista. Juu oli kyl tosi kiva positiivinen yllätys kun toinen ehdotti.

 

[petepeluri]

Etkö ole koskaan ihastunut kehenkään, vaikkapa työ-, koulu- tai opiskelukaveriin merkittävästi ensitutustumista myöhemmin? Väittäisin, etten ole kehenkään sellaiseen ihastunut ensisilmäyksellä, johon olisi jotkut todelliset saumat ollut. Ihmismieli vaan tottuu siihen tasoon, mitä tapaa saada ja jos joku on aivan ihastuttava heti ensinäkemällä, on hän luultvasti sitä omaa totuttua tasoasi ylempänä.

Mielestäni en, ainakaan kovin paljoa myöhemmin. Muutenkaan aikuisena ei noin vaan enää ihastu.

 

[Jurppii]

Mielestäni en, ainakaan kovin paljoa myöhemmin. Muutenkaan aikuisena ei noin vaan enää ihastu.

Ehkä me vaan puhutaan eri sanoilla. En itsekään ihastu enää kovin helposti mutta kyllä se vielä onnistuu koska muuten tuskin parisuhteisiin päätyisin. Se ei vaan ole oikeastaan koskaan ollut itselläni kerrasta syttyvä juttu vaan aina on pitänyt tapailla alkuun vähän kasuaalimmin jos nyt niin voi sanoa.

 

[Harmaa Puuma]

Kyllä se iskee ekalla tapaamisella jos on iskeäkseen, minun mielestä.

Aivan varmasti jokainen muodostaa jonkunlaisen ensivaikutelman. Joskus se on hyvä, joskus huono ja kaikkea siltä väliltä.
Olen itse pyrkinyt olemaan silti tekemättä täysin lopullisia päätelmiä kenestäkään vain yhden tapaamisen perusteella - koska yleensä ihan jokainen on lisäksi jotain muutakin, mitä ei heti paljastu. Todella todella ääripäät ehkä erikseen, mutta ei kenenkään tarvitse tehdä heti lähtemätöntä vaikutusta pysyäkseen kiinnostavana.

 

[Jurppii]

No omasta kokemuksesta vois todeta, että olen seurustellut useamman naisen kanssa ihan samoista piireistä, joihin kaikkiin tutustuin suunnilleen samaan aikaan. Toinen ei kiinnostanut pätkääkään aluksi vaan välit olivat lähes kireät aluksi kun onnistuin tekemään sekä ykköseen, että kakkoseen todella laadukkaan ensivaikutelman Eka kiinnosti alusta asti kyllä mutta sitten se kolmas ei herättänyt mitään fiiliksiä vuosiin. Tokan ja kolmannen kanssa aika vahvat "mitäs hittoa" fiilikset, kun yhtäkkiä huomaa olevansa kiinnostunut jostain, joka ennen on ollut ihan vaan tuttava.

 

[Markqq]

Ollaan oltu naisen kanssa 5 vuotta yhdessä noin suurinpiirtein. Tällä viikolla tuli naikkoselta ilmi, että tarvitsee nyt omaa aikaa ja selvittää ajatuksia yms, eli jatko epävarma ja suhteessa menee huonosti.

Tilanne tuli itselleni hieman yllätyksenä, vaikka ei ehkä pitäisi. Päällepäin kaikki vaikutti hyvältä. Tässä kevään aikana on patoutunut asioita, jotka purkautui. Suhtaudun asiaan hyvin, surumielisyydestä huolimatta, ja annan kaiken tilan minkä puoliso tarvitsee.

Se mistä tämä johtuu, olemme viettäneet aivan liikaa aikaa yhdessä. Teemme siis kaiken yhdessä. Kysymme lähestulkoon lupaa tai mielipiteitä asioista ja itseltäni johonkin kadonnut päätöksenteko. Kysyn aina melkein puolison mielipidettä. Tähän lisäksi on pidemmän aikaa tullut itselleni tapa jankkaa mm tekemättömiä asioita tai ehkä tavallaan vaatinut puolisolta asioita. Käytös on todennäköisesti tullut juurikin tästä tilanteesta kun olemme aina yhdessä (jollain tapaa varmaan puran stressiä tai tiedostamatonta pahaa oloa), emmekä usein näe muita tuttuja tai vietä sitä omaa aikaa kunnolla. Myös elämä on äärettömän rutinoitunut, eli pitäisi tehdä enemmän "extemporee" ja ei suunnitella niin paljon. Meidän on myös vaikea ilmaista tunteita ja tähänkin olisi tultava muutosta. Tässä on myös vähän muutakin, olemme kasvaneet ihmisenä, tilanne vaatii suhteeseen uutta näkökulmaa ja muutoksia, jne..

Rakastamme toisiamme ja olemme rehellisiä toisillemme.

Tämä on itselleni ensimmäinen pitkä parisuhde ja tästä syystä mulla ei ole aikaisempaa kokemusta tilanteeseen. Toki olen selvittänyt asioita, olemme puhuneet asiat läpi, ja tiedän missä mennään, mutta otan avosylin vastaan neuvoja.

Kiitos jo etukäteen.

Vähän lisää avautumista. En nyt kaikkea tänne jaa mitä ollaan keskusteltu asioista ja menneistä, mutta yleisin piirtein. Kolmatta pyörää ei ole kuviossa mukana, vaan ihan muuten parisuhdekriisiä. Sen voin sanoa, että ainakin naisen puolella hormonit hyrrää äärilaitoja (en lähde tarkemmin kertomaan syitä), mutta järki on myös kuulemma mukana. Tiedostettu ongelmat ja niitä yritetty tässä selvittää. Toistaiseksi ei ole oikein edistytty ja jatko edelleen epävarmaa. Pääpiirtein minä miehenä olen se heikompi osapuoli suhteessa, ja tämä tosiaan hiertää ja ärsyttää puolisoo, joka on temperamenttinen ja vahva. Olen ottanut esille sen, että pidän omat mielipiteeni ja sanon vastaan, en kuitenkaan pysty muuttumaan vahvemmaksi osapuoleksi, ja tämä on osa ongelmaa. Tietynlaiset toimintatavat ärsyttää toista, ja itse olen valmis muuttamaan tilannetta, mutta se vie aikaa. Puolisoni on sellainen persoona, että hän haluaa kaiken tapahtuvan nopeasti. Molempien on myös vaikea puhua tunteistaan järkevästi, mutta minun mielestäni tässä on edistytty jo paljon. Muuten asiat toimii suhteessa. Itse näen tässä elämänmittaisen kumppanin ja näen hänen heikkoudet sellaisina, joita itse pystyn täyttämään.

Kuitenkin tällä hetkellä omat fiilikset menee vuoristorataa (uskon, että osittain myös hänelläkin), ja on vaikeaa elää normaalisti, vaikka teenkin arkisia asioita normaalisti. Tällä hetkellä molemmat tarvitaan lisää omaa aikaa, mutta toisaalta en oikein tiedä, että mitä pitäisi tehdä. Terapeutti on kuulemma huono idea, suhde ei vaan toimi jos se ei toimi.

 

[Tatuks]

Vähän lisää avautumista. En nyt kaikkea tänne jaa mitä ollaan keskusteltu asioista ja menneistä, mutta yleisin piirtein. Kolmatta pyörää ei ole kuviossa mukana, vaan ihan muuten parisuhdekriisiä. Sen voin sanoa, että ainakin naisen puolella hormonit hyrrää äärilaitoja (en lähde tarkemmin kertomaan syitä), mutta järki on myös kuulemma mukana. Tiedostettu ongelmat ja niitä yritetty tässä selvittää. Toistaiseksi ei ole oikein edistytty ja jatko edelleen epävarmaa. Pääpiirtein minä miehenä olen se heikompi osapuoli suhteessa, ja tämä tosiaan hiertää ja ärsyttää puolisoo, joka on temperamenttinen ja vahva. Olen ottanut esille sen, että pidän omat mielipiteeni ja sanon vastaan, en kuitenkaan pysty muuttumaan vahvemmaksi osapuoleksi, ja tämä on osa ongelmaa. Tietynlaiset toimintatavat ärsyttää toista, ja itse olen valmis muuttamaan tilannetta, mutta se vie aikaa. Puolisoni on sellainen persoona, että hän haluaa kaiken tapahtuvan nopeasti. Molempien on myös vaikea puhua tunteistaan järkevästi, mutta minun mielestäni tässä on edistytty jo paljon. Muuten asiat toimii suhteessa. Itse näen tässä elämänmittaisen kumppanin ja näen hänen heikkoudet sellaisina, joita itse pystyn täyttämään.

Kuitenkin tällä hetkellä omat fiilikset menee vuoristorataa (uskon, että osittain myös hänelläkin), ja on vaikeaa elää normaalisti, vaikka teenkin arkisia asioita normaalisti. Tällä hetkellä molemmat tarvitaan lisää omaa aikaa, mutta toisaalta en oikein tiedä, että mitä pitäisi tehdä. Terapeutti on kuulemma huono idea, suhde ei vaan toimi jos se ei toimi.

Ootko onnellinen? Voisitko olla onnellisempi jonkun muun kanssa? Jos tuntuu että voisi oikeasti olla parempi niin jätä suhde sikseen.

Itse olen lähtenyt kahdesta parisuhteesta, muuttanut paikkakuntaa useamman kerran ja irtisanoutunut tyhjän päälle työpaikasta josta en tykännyt. Ensimmäiset isot muutokset olleet raskaampia mutta nyt kun tajunnut tiputtaa elämästä asiat jotka eivät tuo mitään hyvää, niin innolla odottaa että pääsee eteenpäin ja tekemään itse päätöksensä ja elämänsä.

 

[neaa82]

Vähän lisää avautumista. En nyt kaikkea tänne jaa mitä ollaan keskusteltu asioista ja menneistä, mutta yleisin piirtein. Kolmatta pyörää ei ole kuviossa mukana, vaan ihan muuten parisuhdekriisiä. Sen voin sanoa, että ainakin naisen puolella hormonit hyrrää äärilaitoja (en lähde tarkemmin kertomaan syitä), mutta järki on myös kuulemma mukana. Tiedostettu ongelmat ja niitä yritetty tässä selvittää. Toistaiseksi ei ole oikein edistytty ja jatko edelleen epävarmaa. Pääpiirtein minä miehenä olen se heikompi osapuoli suhteessa, ja tämä tosiaan hiertää ja ärsyttää puolisoo, joka on temperamenttinen ja vahva. Olen ottanut esille sen, että pidän omat mielipiteeni ja sanon vastaan, en kuitenkaan pysty muuttumaan vahvemmaksi osapuoleksi, ja tämä on osa ongelmaa. Tietynlaiset toimintatavat ärsyttää toista, ja itse olen valmis muuttamaan tilannetta, mutta se vie aikaa. Puolisoni on sellainen persoona, että hän haluaa kaiken tapahtuvan nopeasti. Molempien on myös vaikea puhua tunteistaan järkevästi, mutta minun mielestäni tässä on edistytty jo paljon. Muuten asiat toimii suhteessa. Itse näen tässä elämänmittaisen kumppanin ja näen hänen heikkoudet sellaisina, joita itse pystyn täyttämään.

Kuitenkin tällä hetkellä omat fiilikset menee vuoristorataa (uskon, että osittain myös hänelläkin), ja on vaikeaa elää normaalisti, vaikka teenkin arkisia asioita normaalisti. Tällä hetkellä molemmat tarvitaan lisää omaa aikaa, mutta toisaalta en oikein tiedä, että mitä pitäisi tehdä. Terapeutti on kuulemma huono idea, suhde ei vaan toimi jos se ei toimi.

Todella vaikea muiden ihmisten auttaa näin netin välityksella ilman hieman pidempää ymmärrystä teidän asioista. Jotain mielikuvia voi saada, mutta täällä ja muualla voi kyllä saada ihan mitä neuvoja vain.
Terapia olisi varmasti hyvä apu tilanteessa, jos tuntuu että ette itse pääse riittävästi selville ja eteenpäin. Ei sitä terapiaa tarvitse pelätä tai liioitella, periaatteessa se on vain asiantuntijan ottaminen mukaan keskusteluihin. Periaatteessa haet täältä samaa apua epävirallisemmin, mutta täällä ei ole asiantuntijoita ja täällä et pääse samaan tasoon ulosannissa. Sitä paitsi on todella hyvä jos yhdessä keskustelisitte asiantuntijan kanssa.

Jotain vinkkejä voisi antaa; voisi olla ihan hyvä myös lähteä tekemään paperille hotspotteja, kirjaat/-tte ylös niitä asioita, jotka nyt askarruttaa. Esim lokeroihin ja kutakin lokeroa voi lähteä avaamaan listauksen jälkeen. Näin asioihin voi saada perspektiiviä ja konkretisuutta, jotta ei anneta liikaa asian jäädä tunnepuolelle. Kun asoita on lokeroitu, niin osalle niistä voi asian esille tuonut tehdä ns. sokrateen keskustelun, jossa kirjataan sarja linkitettyjä kysymyksiä. Tämä voi hyvin avata joskus jumia ja saattaa auttaa hahmottamaan asioiden tärkeyttä/todellisuutta.

Mainitsit myös, että tietyt toimintatavat ärsyttävät toista. Näissä asioissa voitte kokeilla tilanneanalysointia (TA). Sen avulla voi oppia uusia, paremmin omia tavoitteita palvelevia toimintatapoja ja ratkaisemaan ongelmia. Kannattaa googlata ohjeita tähän, mutta käytännössä analysoit ensin mitä tapahtu (esim mikä ärsytti), mitä ajattelit, mitä teit, miten tilanne päättyi mielestäsi, miten olisit sen halunnut päättyvän. Tämän jälkeen voi koittaa korjata tilannetta (seuraava vaihe), siihenkin on oma ohjeistus ja käytäntö.

Jos huomaat, että usein jumitutte riitelemään tietyllä tavalla jostakin asioista, niin kannattaa tarkastella ns. negatiivistä kehää. Tämä löytyy lähes jokaisesta parisuhteesta. Netistä löydät tämän helposti hakemalla.
Voi kuulostaa äkkiseltään nämä asiat "just juu, höpöhöpö"-hommilta, mutta nämä ovat jo niin yleisiä asioita ja tutkittua että vähän sama kun ongelmana olisi nysvääntynyt ristipää ruuvi, sen ongelman ratkaisuun on kyllä olemassa jo ajat sitten löydetyt keinot.

 

[Tenebrae Aeternae]

Jos joudut muuttamaan liikaa itseäsi ja asioita jotka jotka kuuluvat perusluonteeseesi, olet todennäköisesti väärässä suhteessa. Jos ei voi olla oma itsensä, harvoin sitä voi olla oikeasti onnellinenkaan..

 

[Cereal killah]

Pääpiirtein minä miehenä olen se heikompi osapuoli suhteessa, ja tämä tosiaan hiertää ja ärsyttää puolisoo, joka on temperamenttinen ja vahva. Olen ottanut esille sen, että pidän omat mielipiteeni ja sanon vastaan, en kuitenkaan pysty muuttumaan vahvemmaksi osapuoleksi, ja tämä on osa ongelmaa. Tietynlaiset toimintatavat ärsyttää toista, ja itse olen valmis muuttamaan tilannetta, mutta se vie aikaa. Puolisoni on sellainen persoona, että hän haluaa kaiken tapahtuvan nopeasti. Molempien on myös vaikea puhua tunteistaan järkevästi, mutta minun mielestäni tässä on edistytty jo paljon. Muuten asiat toimii suhteessa. Itse näen tässä elämänmittaisen kumppanin ja näen hänen heikkoudet sellaisina, joita itse pystyn täyttämään.

Boldattu kohta se mikä eniten sattuu silmiin eli että puolisosi kokee ihan perusluonteesikin jollain tapaa vastenmielisenä. Sitä toki ei voi näin ulkopuolisena määräänsä enempää analysoida...jos ajatellaan positiivisten ominaisuuksien kautta että olet ehkä "rauhallinen, lempeä ja rakastava" (??) niin nämä ovat sellaisia asioita joita ei todellakaan kannata ruveta mitenkään muuttamaan. Ehkä voi miettiä että onko puolisollasi jotain edellytyksiä kehittää itseään ihmisenä jolloin näkisi muutakin kuin yksipuoliset mies/nainen-sukupuoliroolit. Toisaalta taas että onko tuossa sinun vastaavassa olemuksessa jotain mitä voisi kehittää: se että pidät itseäsi "heikkona" vähän pistää silmään, ja sinun maltillisia luonteenpiirteitä voi kasvattaa ja "kultivoida" siten että olet sinut itsesi kanssa.

 

[Räbätäti]

Itse "vahvana" naisena sanoisin, että puolison herkkyys on ihan ok ja söpöäkin, etenkin suhteen alussa. Mutta joskus elämässä tulee tilanteita ja kausia, kun se vahvakin haluaisi olla heikko ja tarvitsisi tukea ja vahvemman olkapäätä. Jos osat ovat olleet aina niin päin, että "vahva" kannattelee heikompaa ja jos tämä "vähemmän vahva" on myös jollain lailla passiivinen tai "kaikki käy" -tyyppiä, niin vahvemmalle tulee tunne että on yksin vastuussa päätöksistä, puoliso ei osaa tukea kun olisi tarvis ja on sitä vastoin ennemminkin perässä vedettävä.

Vähemmän mairittelevasti tällaisia miehiä kutsutaan man childeiksi, mutta ihan yhtälailla sellaisia on varmasti naisissakin.

Edit. En siis väitä, että tässä tapauksessa olisi kyse varmasti juuri tällaisista asioista, mutta mahdollista se on. Mahdollista on myös se, että puolisosi on vain lakannut rakastamasta jostain muusta syystä, tai on kiukutteleva prinsessa eikä ansaitse sinua. Tai kaikkia näitä tai jotain näiden väliltä.

 

[kasa]

Mulle kuulostaa oudolta jos joku on "vahva", mutta sanoo että terapia on huono idea. Jos on henkisesti vahva niin silloinhan ei haittaa kokeilla terapiaa ja tutkia asioita koska luottaa itseensä ja voi myöntää olevansa väärässä. Jos kyseessä on enemmänkin se että henkilö on puheissaan kova, vänkää ja haluaa saada aina tahtonsa läpi niin se on eri juttu.

Näkisin vahvan ihmisen ennemminkin sellaisena, että sitä ihan huomaamattaan luonnostaan kunnioittaa häntä ja seurassaan on vaan mukava olla. Ja tadaa - se on usein kuin itsestään molemminpuolista..

 

[Kan Dee Dokata]

Määrätietoinen ja sanavalmis kuvaa asiaa varmaan paremmin.

Kun vastapariksi tuollaiselle ryhtyy joku henkinen vellisäkki ja jees-mies, on turhautumisen määrä käsin kosketeltava.

Siinä on sukupuolesta riippumatta nopeasti tilanne, jossa tuntee enemmän kasvattavansa aikuisen kokoista lasta kuin että olisi parisuhteessa itsenäisen henkilön kanssa.

Siinä häviää rakkaus ja halut, koska toinen tuntee yksin vetävänsä hommaa eteenpäin. Myös kunnioitus toista kohtaan häviää luonnostaan pikkuhiljaa.

 

[Räbätäti]

Määrätietoinen tosiaan se avainsana. Toki jos henkilö on erityisen määrätietoinen voi se lähennellä jo itsekkyyttä ja kusipäisyyttäkin. Määrätietoinen ihminen tietää mitä haluaa, mutta ottaa toisenkin huomioon ja osaa tulla vastaan.

Jos jostain tämän tyyppisistä luonne-eroista on kyse ja ne on merkittävän suuria, voi olla että terapiakaan ei auta. Etenkään, jos tahto yrittää on jo kaikonnut.

 

[Henkka77]

Jos osat ovat olleet aina niin päin, että "vahva" kannattelee heikompaa ja jos tämä "vähemmän vahva" on myös jollain lailla passiivinen tai "kaikki käy" -tyyppiä, niin vahvemmalle tulee tunne että on yksin vastuussa päätöksistä, puoliso ei osaa tukea kun olisi tarvis ja on sitä vastoin ennemminkin perässä vedettävä.

Tämä tässä näin. Ex oli juuri tuollanen perässävedettävä, kuvaus osui aivan nappiin ja sen takia se onkin nykyään ex.

 

[Markqq]

Ootko onnellinen? Voisitko olla onnellisempi jonkun muun kanssa? Jos tuntuu että voisi oikeasti olla parempi niin jätä suhde sikseen.

Itse olen lähtenyt kahdesta parisuhteesta, muuttanut paikkakuntaa useamman kerran ja irtisanoutunut tyhjän päälle työpaikasta josta en tykännyt. Ensimmäiset isot muutokset olleet raskaampia mutta nyt kun tajunnut tiputtaa elämästä asiat jotka eivät tuo mitään hyvää, niin innolla odottaa että pääsee eteenpäin ja tekemään itse päätöksensä ja elämänsä.

Olen onnellinen suhteessa, vastapuoli sitten ei niinkään onnellinen. Tavallaan olen itsekin miettinyt monen asian muuttamista tässä. Ja moni asia tulee toteutumaan, jatkui suhde tai ei. Muutoksen tuulet alkoi jo kriisistä.

Jos joudut muuttamaan liikaa itseäsi ja asioita jotka jotka kuuluvat perusluonteeseesi, olet todennäköisesti väärässä suhteessa. Jos ei voi olla oma itsensä, harvoin sitä voi olla oikeasti onnellinenkaan..

Puhut täyttä asiaa. En kuitenkaan ole muuttamassa luonnettani, vaan tarkoitukseni on muuttaa itseäni paremmaksi ihmiseksi. Olen ollut paikoitellen liian miellyttämisenhaluinen, jopa alistuva. Tämä on yksi iso ongelma suhteessa. Vaatii molemmilta harppauksia, eikä prosessi välttämättä pelasta suhdetta, mutta pyrin itse kasvamaan.

Boldattu kohta se mikä eniten sattuu silmiin eli että puolisosi kokee ihan perusluonteesikin jollain tapaa vastenmielisenä. Sitä toki ei voi näin ulkopuolisena määräänsä enempää analysoida...jos ajatellaan positiivisten ominaisuuksien kautta että olet ehkä "rauhallinen, lempeä ja rakastava" (??) niin nämä ovat sellaisia asioita joita ei todellakaan kannata ruveta mitenkään muuttamaan. Ehkä voi miettiä että onko puolisollasi jotain edellytyksiä kehittää itseään ihmisenä jolloin näkisi muutakin kuin yksipuoliset mies/nainen-sukupuoliroolit. Toisaalta taas että onko tuossa sinun vastaavassa olemuksessa jotain mitä voisi kehittää: se että pidät itseäsi "heikkona" vähän pistää silmään, ja sinun maltillisia luonteenpiirteitä voi kasvattaa ja "kultivoida" siten että olet sinut itsesi kanssa.

Kuvasit mua aika nappiin. Olen rauhallinen, ymmärtävä, rakastava, jne. En suutu helposti, mutta jos suutun, suutun sitten kunnolla. En pidä itseäni heikkona ja olen aika määrätietoinen. Minulla on tavoitteita elämässäni. Oikeastaan kun tunnepuoli aktivoituu vahvasti, tuolloin altistumisen piirteitä esiintyy vahvasti ja vältän konflikteja. Vaikka tuntuisi siltä, että pidän puoleni, niin tunteet tekee toisin.

Itse "vahvana" naisena sanoisin, että puolison herkkyys on ihan ok ja söpöäkin, etenkin suhteen alussa. Mutta joskus elämässä tulee tilanteita ja kausia, kun se vahvakin haluaisi olla heikko ja tarvitsisi tukea ja vahvemman olkapäätä. Jos osat ovat olleet aina niin päin, että "vahva" kannattelee heikompaa ja jos tämä "vähemmän vahva" on myös jollain lailla passiivinen tai "kaikki käy" -tyyppiä, niin vahvemmalle tulee tunne että on yksin vastuussa päätöksistä, puoliso ei osaa tukea kun olisi tarvis ja on sitä vastoin ennemminkin perässä vedettävä.

Vähemmän mairittelevasti tällaisia miehiä kutsutaan man childeiksi, mutta ihan yhtälailla sellaisia on varmasti naisissakin.

Edit. En siis väitä, että tässä tapauksessa olisi kyse varmasti juuri tällaisista asioista, mutta mahdollista se on. Mahdollista on myös se, että puolisosi on vain lakannut rakastamasta jostain muusta syystä, tai on kiukutteleva prinsessa eikä ansaitse sinua. Tai kaikkia näitä tai jotain näiden väliltä.

Hyvää asiaa mainitsit kyllä. En koe itseäni passiiviseksi ja minulla on mielipiteet - joskin välillä en niitä mainitse, vaikka pitäisi. Meidän ero lienee siinä, että puolisoni on temperamenttinen ja sanavalmis kun itse olen lähes vastapuoli.

-

Nopeasti mainittuna mietteitä!

 

[Räbätäti]

Vähän pistää silmään tuo kun toistat adjektiivia "temperamenttinen" yhdistettynä "sanavalmiiseen". Usein nää on pehmentäviä kiertoilmaisuja räjähdysherkälle ihmiselle joka laukoo loukkauksia ja syyllistää kumppaniaan. Itseesi viittaat "heikompana", eli ilmeisesti häviät puolisollesi suunsoitossa ja alistut. Jos näin on, niin sellaisen ihmisen vuoksi ei ainakaan kannata hirveästi surra vaan säilyttää ylpeys ja nostaa itse kytkintä.

Kannattaa myös tutkailla kriittisesti niitä omia fiiliksiä. Oletko oikeasti onnellinen, vai vaan tottunut ja muutosta ja yksin jäämistä pelkäävä?

 

[Jurppii]

Ei heikkous tarkoita samaa kuin rauhallinen, lempeä tai rakastava eikä vahvuus tarkoita mitään aggressiivisuutta tai temperamenttia.

Eikä @Markqq ilmeisesti ole heikko vaan välttelee konflikteja "ettei vaan tulis mitään riitaa" ja antaa vaikutelman, että on heikko => muija ei tykkää "ovimatosta" eikä Markqqukaan saa tahtoaan läpi ja kärsii hiljaa siitä. Kyllä niitä tunteita kannattaa tuulettaa eikä vastaan sanominen ole mikään synti. Päin vastoin tuntuu menevän suhteessa paremmin kun kumpikin pitää puolensa vaikka vähän tiukemmalla sanalla.

 

[Taika-Jim]

Menis varmaan siihen mikä tänään vituttelee ketkuunkin, mutta exän hommat. Ei mulle kuulu, mutta kun oikein hieroo naamaan sitä uutta jätkää. Me mennään ja me tehään ja meillä nyt sitä ja tätä viikonloppuna. Siis aina kun vaihtuu isä/äiti viikko ja nähään nopsaan ovella.

En mä sille kerro viikonlopun suhailuista tai säädöistä. En ole edes kertonut, että tapailen jotakuta lähinnä "päiväkahvien" ja muun retkeilyn merkeissä. Eikä se sille kuulu.

Eivät ole somekavereita, mutta onhan se varmaan jostain kuullut, kuka puuma mulla nyt on työn alla. Eksäke on jossain määrin tunnettu henkilö ja kaikki tietää sen vähintään nimestä ja naamasta.

 

[Touhutippa]

Teenkö mä nyt itse tästä liian vaikeeta vai mikä vittu tässä nyt on? Joo, akka on tunnustanut jo muutama vuosi sitten kahteen kertaan pettäneensä saman miehen kanssa ja ihan siis nusaisuun asti. Välillä asia jää unholaan ja luulin jo tietäväni asiasta kaiken, kunnes asia jälleen eilen nousi tapetille ja selvisi, ettei emäntä ensimmäisellä kerralla ole edes ollut lapsenvahtina kuten minulle alunperin on kertonut olevansa, vaan on ollut tämän miehen kanssa tyyliin koko illan ja yön. Itsellä on näitä masennuskausia, että en kiinnitä huomiota jne., eli ymmärrän kyllä miksi on hakenut huomiota yms., mutta meinasi oksennus tulla, kun vastasi että on ollut ns. hyvänyön puhelun aikana toisen kanssa. Vetää aivan kauheat pultit jos asiasta haluaisin RAUHALLISESTI puhua. Ei muka muista mitään, mutta muistaa kyllä pienimmän ja vähäpätöisemmänkin asian mitä minä olen joskus sanonut, tehnyt tai tekemättä jättänyt, joten sitä en usko. Kuulemma pitäisi unohtaa ja siirtyä eteenpäin. Miten, jos itse olen uutta tietoa saanut eilen ja toinen on käsitellyt asiaa vuosia?

 

[Joymään]

Olisi kiva tietää mitä nämä "vahvat naiset" olevat. Ei ole sellaista vielä missään näkynyt. Ääntä ilman sisältöä lähtee monesta, mutta ei sitä voi vahvuudeksi sanoa. Munanpuutteesta kärsivät metelöivät eniten, mutta ne asiat voi aina panna kuntoon.

 

[Ukko Ylijumala]

Olisi kiva tietää mitä nämä "vahvat naiset" olevat. Ei ole sellaista vielä missään näkynyt. Ääntä ilman sisältöä lähtee monesta, mutta ei sitä voi vahvuudeksi sanoa. Munanpuutteesta kärsivät metelöivät eniten, mutta ne asiat voi aina panna kuntoon.

Jos kovaan ääneen pitää muille todistaa olevansa vahva, niin ei sitä ole.

 

[Jurppii]

Teenkö mä nyt itse tästä liian vaikeeta vai mikä vittu tässä nyt on? Joo, akka on tunnustanut jo muutama vuosi sitten kahteen kertaan pettäneensä saman miehen kanssa ja ihan siis nusaisuun asti. Välillä asia jää unholaan ja luulin jo tietäväni asiasta kaiken, kunnes asia jälleen eilen nousi tapetille ja selvisi, ettei emäntä ensimmäisellä kerralla ole edes ollut lapsenvahtina kuten minulle alunperin on kertonut olevansa, vaan on ollut tämän miehen kanssa tyyliin koko illan ja yön. Itsellä on näitä masennuskausia, että en kiinnitä huomiota jne., eli ymmärrän kyllä miksi on hakenut huomiota yms., mutta meinasi oksennus tulla, kun vastasi että on ollut ns. hyvänyön puhelun aikana toisen kanssa. Vetää aivan kauheat pultit jos asiasta haluaisin RAUHALLISESTI puhua. Ei muka muista mitään, mutta muistaa kyllä pienimmän ja vähäpätöisemmänkin asian mitä minä olen joskus sanonut, tehnyt tai tekemättä jättänyt, joten sitä en usko. Kuulemma pitäisi unohtaa ja siirtyä eteenpäin. Miten, jos itse olen uutta tietoa saanut eilen ja toinen on käsitellyt asiaa vuosia?

Jos se nyt on edelleen vuosia vanhat kaksi kertaa ja homma on sovittu ja anteeksi annettu niin se, että vuosia myöhemmin kilahdellaan lisädetaileista ei kyllä auta mitään. Jätä jos et kestä.

Olisi kiva tietää mitä nämä "vahvat naiset" olevat. Ei ole sellaista vielä missään näkynyt. Ääntä ilman sisältöä lähtee monesta, mutta ei sitä voi vahvuudeksi sanoa. Munanpuutteesta kärsivät metelöivät eniten, mutta ne asiat voi aina panna kuntoon.

No jos ne on just ne, jotka eivät tarvitse sua mihinkään?

 

[Ukko Ylijumala]

Teenkö mä nyt itse tästä liian vaikeeta vai mikä vittu tässä nyt on? Joo, akka on tunnustanut jo muutama vuosi sitten kahteen kertaan pettäneensä saman miehen kanssa ja ihan siis nusaisuun asti. Välillä asia jää unholaan ja luulin jo tietäväni asiasta kaiken, kunnes asia jälleen eilen nousi tapetille ja selvisi, ettei emäntä ensimmäisellä kerralla ole edes ollut lapsenvahtina kuten minulle alunperin on kertonut olevansa, vaan on ollut tämän miehen kanssa tyyliin koko illan ja yön. Itsellä on näitä masennuskausia, että en kiinnitä huomiota jne., eli ymmärrän kyllä miksi on hakenut huomiota yms., mutta meinasi oksennus tulla, kun vastasi että on ollut ns. hyvänyön puhelun aikana toisen kanssa. Vetää aivan kauheat pultit jos asiasta haluaisin RAUHALLISESTI puhua. Ei muka muista mitään, mutta muistaa kyllä pienimmän ja vähäpätöisemmänkin asian mitä minä olen joskus sanonut, tehnyt tai tekemättä jättänyt, joten sitä en usko. Kuulemma pitäisi unohtaa ja siirtyä eteenpäin. Miten, jos itse olen uutta tietoa saanut eilen ja toinen on käsitellyt asiaa vuosia?

Harvoin ne pettäjät nyt kuitenkaan ihan kaikkea kertoo. Voi olla asioita joita ei ole kertonut, voi olla toisiakin pettämisiä. Ken tietää. Kun asia kerran sinua edelleen harmittaa, niin jos ette pysty asioista keskustelemaan, niin varmaan parempi erota.

Itse olisin lähtenyt jo silloin kun sait tietää asiasta.

 

[Räbätäti]

Jos kovaan ääneen pitää muille todistaa olevansa vahva, niin ei sitä ole.

Jaa. No mä kyllä olen vahva, minut tuntevat sanovat myös niin ja silti voin sanoa sen ääneenkin jos pitää omaa persoonallisuuttaan kuvailla. En sitten tiedä onko se "kovaan ääneen todistelua". Toki vahvallakin ihmisellä on heikot kohtansa ja hetkensä, mitään kaiken kestävää superihmistä ei olekaan.

 

[smartti]

Teenkö mä nyt itse tästä liian vaikeeta vai mikä vittu tässä nyt on? Joo, akka on tunnustanut jo muutama vuosi sitten kahteen kertaan pettäneensä saman miehen kanssa ja ihan siis nusaisuun asti. Välillä asia jää unholaan ja luulin jo tietäväni asiasta kaiken, kunnes asia jälleen eilen nousi tapetille ja selvisi, ettei emäntä ensimmäisellä kerralla ole edes ollut lapsenvahtina kuten minulle alunperin on kertonut olevansa, vaan on ollut tämän miehen kanssa tyyliin koko illan ja yön. Itsellä on näitä masennuskausia, että en kiinnitä huomiota jne., eli ymmärrän kyllä miksi on hakenut huomiota yms., mutta meinasi oksennus tulla, kun vastasi että on ollut ns. hyvänyön puhelun aikana toisen kanssa. Vetää aivan kauheat pultit jos asiasta haluaisin RAUHALLISESTI puhua. Ei muka muista mitään, mutta muistaa kyllä pienimmän ja vähäpätöisemmänkin asian mitä minä olen joskus sanonut, tehnyt tai tekemättä jättänyt, joten sitä en usko. Kuulemma pitäisi unohtaa ja siirtyä eteenpäin. Miten, jos itse olen uutta tietoa saanut eilen ja toinen on käsitellyt asiaa vuosia?

Jos asia painaa edelleen, niin kerro se vastapuolelle. Kerro mitä haluat (käsitellä asian siten ettei se enää toistu ja/ tai paina sinua). Jos keskusteluyhteyttä ei voi rakentaa niin nosta kytkintä.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[Ukko Ylijumala]

Jaa. No mä kyllä olen vahva, minut tuntevat sanovat myös niin ja silti voin sanoa sen ääneenkin jos pitää omaa persoonallisuuttaan kuvailla. En sitten tiedä onko se "kovaan ääneen todistelua". Toki vahvallakin ihmisellä on heikot kohtansa ja hetkensä, mitään kaiken kestävää superihmistä ei olekaan.

Ihan yleisesti puhuin, en juuri sinusta.

 

[Joymään]

Naiset saattavat usein luulla heikkoudeksi, kun miestä ei vaan kiinnosta vängätä kaikista älyttömyyksistä, tai asioista jotka ei vaan kiinnosta.

On toki niitäkin miehiä, jotka ovat tossun alla. Hämmästyneenä kuuntelin, kun naispuolinen kollega jauhoi kesämökillä tehtävistä töistä. Kyseisen naisen mies ei saa korkata, ennen kuin työt on tehty. Tuossa tapauksessa tosin tossun alla oleilu saattaa juuri pitää parisuhteen kasassa?

 

[Myrkky]

Naiset saattavat usein luulla heikkoudeksi, kun miestä ei vaan kiinnosta vängätä kaikista älyttömyyksistä, tai asioista jotka ei vaan kiinnosta.

Enpä ole tuota ikinä siltä kantilta ajatellutkaan. Toisaalta itse totuin kaikkiin älyttömyyksiin ja asioihin, kun ne yleensä meni ohi ja kohti seuraavaa dorkailua. Sitten voisi miettiä sitä että pitikö se minua jotenkin laiskana ja tyhmänä kun tein mitä tahansa, niin aina väärin tehty jollain tavoin, ja lässytkset päälle miten olisi pitänyt tehdä ja mikä meni väärin - toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Niin en sitten enää tehnyt niitä asioita. Tästä tietysti uhriutui ja piti itseään piikana tai jotain...

On toki niitäkin miehiä, jotka ovat tossun alla. Hämmästyneenä kuuntelin, kun naispuolinen kollega jauhoi kesämökillä tehtävistä töistä. Kyseisen naisen mies ei saa korkata, ennen kuin työt on tehty. Tuossa tapauksessa tosin tossun alla oleilu saattaa juuri pitää parisuhteen kasassa?

Kaverilla tämä vahvasti esillä, jos ei lapset niin vaimo vie viimeistkin rahat, itsellehän ei saa ostaa tai hankkia mitään ilman lupaa. Viikonloppuna jos tilanne että ainakin toisen pitää olla ajokunnossa, niin silloin ei kyllä ukko ainakaan juo. Ja kaikkea muuta ihmeellistä dominointia.
Pienessä kännissä kertoilee sitten kahden kesken kaikenlaista melko katkeraan sävyyn. Mutta karkuunkaan ei pääse.

 

[Joymään]

@Myrkky meni pitkään, ennen kuin itse pääsin jyvälle, mutta jotkut ihmiset vaan hakevat koko ajan juttuja joilla haluavat omassa mielessään osoittaa dominointia. Välillä sitten homma räjähtää käsiin, kun on sellainen asia missä toinen osapuoli pitääkin puolensa. Luonnehäiriöiset kokevat valtaistuimensa keikkuvan, ja siitähän sitten voi tapahtua mitä vaan.

 

[Myrkky]

@Myrkky meni pitkään, ennen kuin itse pääsin jyvälle, mutta jotkut ihmiset vaan hakevat koko ajan juttuja joilla haluavat omassa mielessään osoittaa dominointia. Välillä sitten homma räjähtää käsiin, kun on sellainen asia missä toinen osapuoli pitääkin puolensa. Luonnehäiriöiset kokevat valtaistuimensa keikkuvan, ja siitähän sitten voi tapahtua mitä vaan.

Tuossa on vielä hauska yksityiskohta. Kaverin vaimo on mun entinen tyttöystävä, joten tiedän erittäin hyvin sen päätäntävallan halun ja manipulointikeinot Pitkälti tästä syystä mun entinen.

 

[Räbätäti]

Ihan yleisesti puhuin, en juuri sinusta.

Et tietenkään, mutta vastasin koska koin ettei yleistyksellesi ole reaalimaailmassa vastetta. En ole itse eikä kaveri- tai tuttavapiirissäkään ole sellaisia.

 

[kasa]

Et tietenkään, mutta vastasin koska koin ettei yleistyksellesi ole reaalimaailmassa vastetta. En ole itse eikä kaveri- tai tuttavapiirissäkään ole sellaisia.

En nyt ymmärrä. Voisitko kertoa ja kuvailla tarkkaan millainen olet ja miten se vahvuus ilmenee ja ei ilmene? Kertoisitko vielä, että mitä miehessä toivot ja mikä ärsyttää.

Oma vertailukohta on eksäni, joka kertoi olevansa vahva nainen. Hän sai laukoa aika koviakin arvosteluja muista ihmisistä ja suuttua avoimesti. Kun minä suutuin, hän sanoi että lopeta, pelottaa kun olet vihainen. Kun minä arvostelin jotain, mielestäni yhtä lailla kuin hän, loukkaantui eksä ja aloitti usein kuittailun ja mykkäkoulun. Hän lisäksi muisti nämä arvostelut vuosia myöhemminkin ja nosti niitä aktiivisesti keskusteluissa esiin. Tässä käytöksessä vallitsi niin suuri epäkohta sen suhteen mitä hän salli itselleen ja mitä muille, että en pysty nimittämään sitä vahvuudeksi.

 

[Räbätäti]

En nyt ymmärrä. Voisitko kertoa ja kuvailla tarkkaan millainen olet ja miten se vahvuus ilmenee ja ei ilmene? Kertoisitko vielä, että mitä miehessä toivot ja mikä ärsyttää.

Oma vertailukohta on eksäni, joka kertoi olevansa vahva nainen. Hän sai laukoa aika koviakin arvosteluja muista ihmisistä ja suuttua avoimesti. Kun minä suutuin, hän sanoi että lopeta, pelottaa kun olet vihainen. Kun minä arvostelin jotain, mielestäni yhtä lailla kuin hän, loukkaantui eksä ja aloitti usein kuittailun ja mykkäkoulun. Hän lisäksi muisti nämä arvostelut vuosia myöhemminkin ja nosti niitä aktiivisesti keskusteluissa esiin. Tässä käytöksessä vallitsi niin suuri epäkohta sen suhteen mitä hän salli itselleen ja mitä muille, että en pysty nimittämään sitä vahvuudeksi.

Exäsi ei ollut vahva vaan kusipää ja luultavasti heikolla itsetunnolla varustettu.

Itse ajattelen vahvan ihmisen kestävän vastoinkäymisiä lamaantumatta, olevan itsenäinen ja määrätietoinen ja omaavan terveen itsetunnon. Vahva ihminen ei ripustaudu eikä alennu kenenkään kynnysmatoksi, mutta sitävastoin kykenee tukemaan ja auttamaan muita ihmisiä raskaissakin tilanteissa. Vahva ihminen ottaa itse vastuun elämästään, onnellisuudestaan ja valintojensa seurauksista.

Vahva ihminen ei tarkoita riidanhaluista dominoimaan pyrkivää kontrollifriikkiä, joka kritisoi jatkuvasti muita omaa heikkoa itsetuntoaan pönkittääkseen.

Miehen tulisi olla jotakuinkin samanlainen, jotta aidosti tasavertainen parisuhde on mahdollinen. Itselläni erityisesti ripustautuminen osuu johonkin ärsytyspisteeseen.

 

[Jii85]

En nyt ymmärrä. Voisitko kertoa ja kuvailla tarkkaan millainen olet ja miten se vahvuus ilmenee ja ei ilmene? Kertoisitko vielä, että mitä miehessä toivot ja mikä ärsyttää.

Oma vertailukohta on eksäni, joka kertoi olevansa vahva nainen. Hän sai laukoa aika koviakin arvosteluja muista ihmisistä ja suuttua avoimesti. Kun minä suutuin, hän sanoi että lopeta, pelottaa kun olet vihainen. Kun minä arvostelin jotain, mielestäni yhtä lailla kuin hän, loukkaantui eksä ja aloitti usein kuittailun ja mykkäkoulun. Hän lisäksi muisti nämä arvostelut vuosia myöhemminkin ja nosti niitä aktiivisesti keskusteluissa esiin. Tässä käytöksessä vallitsi niin suuri epäkohta sen suhteen mitä hän salli itselleen ja mitä muille, että en pysty nimittämään sitä vahvuudeksi.

Yllättävän moni nainen käyttäytyy juuri tuolla tavalla.

Varmaa suurin syy omaan orastavaan "naisvihaan" on juuri tuo naisten kaksinaismoralismi.

 

[Jurppii]

Täällä menee ny adjektiivit ja luonteenpiirteet pahasti sekaisin. "Vahva" käsittääkseni viittaa ihmiseen, joka selviää elämästä ja sen vastoinkäynneistä eikä ole esimerkiksi läheis- yms. riippuvainen tai tarvitse välttämättä rinnalleen ketään. Jos haluaa jonkun rinnalleen niin harvoin "heikkoa" koska ainakin itse koen sellaisen hieman vastenmieliseksi, että toinen vaatii jatkuvaa tukea ja perässävetämistä selvitäkseen arjen haasteista hajoilematta.

Kusipäisyys, itsekkyys, aggressiivisuus, oikuttelu jne. on sitten jotain muuta. Jos naisviha alkaa orastaa koska kusipäät ärsyttää niin samalla selitätte luultavasti myös miesvihan.

 

[Joymään]

Täällä menee ny adjektiivit ja luonteenpiirteet pahasti sekaisin. "Vahva" käsittääkseni viittaa ihmiseen, joka selviää elämästä ja sen vastoinkäynneistä eikä ole esimerkiksi läheis- yms. riippuvainen tai tarvitse välttämättä rinnalleen ketään. Jos haluaa jonkun rinnalleen niin harvoin "heikkoa" koska ainakin itse koen sellaisen hieman vastenmieliseksi, että toinen vaatii jatkuvaa tukea ja perässävetämistä selvitäkseen arjen haasteista hajoilematta.

Kusipäisyys, itsekkyys, aggressiivisuus, oikuttelu jne. on sitten jotain muuta. Jos naisviha alkaa orastaa koska kusipäät ärsyttää niin samalla selitätte luultavasti myös miesvihan.

Just tätähän tässä on yritetty selittää. Monet naiset näkevät itsensä vahvana-, ja miehet heikkona väärin perustein. Naiset hakevat miehiä jotka "tarjoavat sopivasti haastetta".

 

[Medi]

Itse ajattelen vahvan ihmisen kestävän vastoinkäymisiä lamaantumatta, olevan itsenäinen ja määrätietoinen ja omaavan terveen itsetunnon. Vahva ihminen ei ripustaudu eikä alennu kenenkään kynnysmatoksi, mutta sitävastoin kykenee tukemaan ja auttamaan muita ihmisiä raskaissakin tilanteissa. Vahva ihminen ottaa itse vastuun elämästään, onnellisuudestaan ja valintojensa seurauksista.

Samaa mieltä. Ei vaan omallekaan kohdalle ole sattunut itseään vahvaksi kuvailevia, joihin tuo kuvaus sopisi. Enkä nyt missään nimessä väitä, ettetkö sinä sellainen olisi. Huomattavasti enemmän vain vaikuttaa olevan niitä, jotka tuntuvat ennemminkin itseään vakuutellakseen toistelevan olevansa niin ja niin vahva, mutta eivät kestä minkäänlaisia vastoinkäymisiä.
Sama koskee usein muitakin piirteitä ja myös osaamista. Jos teoilla ei pysty osoittamaan niin monilla ihmisillä alkaa sanoilla todistelu.
En siis ihmettele lainkaan, miksei täälläkään kovin moni tunnu antavan mitään todistusarvoa sille, että henkilö kuvailee itseään vahvaksi. Voi ollakin. Tai sitten ei ole.

 

[Räbätäti]

Täällä menee ny adjektiivit ja luonteenpiirteet pahasti sekaisin. "Vahva" käsittääkseni viittaa ihmiseen, joka selviää elämästä ja sen vastoinkäynneistä eikä ole esimerkiksi läheis- yms. riippuvainen tai tarvitse välttämättä rinnalleen ketään. Jos haluaa jonkun rinnalleen niin harvoin "heikkoa" koska ainakin itse koen sellaisen hieman vastenmieliseksi, että toinen vaatii jatkuvaa tukea ja perässävetämistä selvitäkseen arjen haasteista hajoilematta.

Kusipäisyys, itsekkyys, aggressiivisuus, oikuttelu jne. on sitten jotain muuta. Jos naisviha alkaa orastaa koska kusipäät ärsyttää niin samalla selitätte luultavasti myös miesvihan.

Tämä tässä näin.

Just tätähän tässä on yritetty selittää. Monet naiset näkevät itsensä vahvana-, ja miehet heikkona väärin perustein. Naiset hakevat miehiä jotka "tarjoavat sopivasti haastetta".

Ehkä mulla assosioituu tämä "haastekin" erilailla, mutta en mä kyllä tunnista tällaistakaan ilmiötä ainakaan aikuisten ihmisten maailmasta Siis että joku vartavasten haluaisi kumppaniksi ihmisen, jonka kanssa toimeentuleminen ei olisi mahdollisimman helppoa vaan "sopivasti haasteellista"? Kuullostaa joltain teinien jutulta.

 

[Räbätäti]

Samaa mieltä. Ei vaan omallekaan kohdalle ole sattunut itseään vahvaksi kuvailevia, joihin tuo kuvaus sopisi. Enkä nyt missään nimessä väitä, ettetkö sinä sellainen olisi. Huomattavasti enemmän vain vaikuttaa olevan niitä, jotka tuntuvat ennemminkin itseään vakuutellakseen toistelevan olevansa niin ja niin vahva, mutta eivät kestä minkäänlaisia vastoinkäymisiä.
Sama koskee usein muitakin piirteitä ja myös osaamista. Jos teoilla ei pysty osoittamaan niin monilla ihmisillä alkaa sanoilla todistelu.
En siis ihmettele lainkaan, miksei täälläkään kovin moni tunnu antavan mitään todistusarvoa sille, että henkilö kuvailee itseään vahvaksi. Voi ollakin. Tai sitten ei ole.

Hmmm. Ehkä mä sitten liikun ihan erilaisissa ympyröissä. Tai ehkä suurin osa ihmisistä vain on jotenkin epätasapainoisia, ja se ei näy päällepäin.

 

[Touhutippa]

Ehkä mulla assosioituu tämä "haastekin" erilailla, mutta en mä kyllä tunnista tällaistakaan ilmiötä ainakaan aikuisten ihmisten maailmasta Siis että joku vartavasten haluaisi kumppaniksi ihmisen, jonka kanssa toimeentuleminen ei olisi mahdollisimman helppoa vaan "sopivasti haasteellista"? Kuullostaa joltain teinien jutulta.

Kovasti näillä linnakundeilla tuntuu kysyntää olevan melkeinpä rikoksesta/rikoksista riippumatta. Luulisi elon taparikollisen kanssa olevan haastavampaa, kun ns. normaalin ihmisen kanssa. Omassa tuttavapiirissäkin näitä istuneita väkivaltarikollisia kuin myös kunnollisia työssäkäyviä miehiä, eikä tarvi kummoista tutkimusta tehdä nähdäkseen kummilla on enemmän kysyntää ja vieläpä oletettavasti ihan täyspäisten naisten toimesta. Kaikinpuolin kunnolliset miehet eivät kumppania meinaa löytää millään.

 

[Centteri]

Ehkä se vaara viehättää tiettyjä naisia... Jotenkin tuntuu että juurikin ne jotka pitävät itseään yliluonnollisen kauniina ja ovat muutenkin veemäisen oloisia ovat juuri kiinnostuneet "pahiksista",

 

[Myrkky]

Kovasti näillä linnakundeilla tuntuu kysyntää olevan melkeinpä rikoksesta/rikoksista riippumatta. Luulisi elon taparikollisen kanssa olevan haastavampaa, kun ns. normaalin ihmisen kanssa. Omassa tuttavapiirissäkin näitä istuneita väkivaltarikollisia kuin myös kunnollisia työssäkäyviä miehiä, eikä tarvi kummoista tutkimusta tehdä nähdäkseen kummilla on enemmän kysyntää ja vieläpä oletettavasti ihan täyspäisten naisten toimesta. Kaikinpuolin kunnolliset miehet eivät kumppania meinaa löytää millään.

Asia toimii muuten toisinkinpäin. Tiedän/tunnen yhden naisen jolla on melkoinen rikoshistoria takanaan, ja vankilassa on istuttu ei nähtävästi vielä tarpeeksi, kun taas viimeisin miesystävä joutui multiin. Sillon kun se on sattunut olemaan vapaalla, niin kysyntää on ollut. Taustat tuntien itseäkin jännitti olla sen asunnolla, vaikka kumpikin selvinpäin, vähän että enpä tuolle viitsi selkää kääntää näin ihan vaan varmuudeksi
Kyllähän tuon kanss kaveripohjalta pystyi aikaa viettämään, mutta yhtään mihinkään muuhun en olisi uskaltaunut. Tunne sen kanssa julkisilla paikoilla liikkuessa oli vähän outo, ketkä tiesivät niin tuijotus oli taattu.

 

[Markqq]

Paljon juttua tullut näköjään ja hyvä niin. Kiitokset myös vinkeistä Olemme keskustelleet asioista lisää ja keskustelu tulee jatkumaan. Tällä hetkellä ei ole oikeastaan päivitettävää. Laitan kyllä sitten lisää jos on tarpeen. Naisen puolelta fiilikset ovat menneet enemmän siihen suuntaan, että olisin ystävä/kaveri. Kriisin jälkeen toki läheisyys on etääntynyt pikkuhiljaa, tosin myös tiedostaen, kun otamme etäisyyttä. Joku tuossa kyselikin, että pelottaako se, että joutuisin elää yksin jne? Tavallaan sitä on miettinyt, kun kaveri -ja ystäväpiiri ei ole kovin laaja. Siihen on niin tottunut, että toinen herää vierestä. Tässä on myös tullut niin paljon muutoksia elämässä ja rutiineissa. Ennen suhdetta olin hyvinkin itsenäinen, toki ovi auki jos nainen tuleekin elämään. Tavallaan sitä kaipasi kun ei ollut tuolloin vielä mitään suhdetta takana. Ikää siis kohta 28 ja olin 22 kun suhde alkoi.

Niinkuin sanoin, olemme persoonallisuudeltaan aika erilaisia ja minä se ns heikompi tai hiljaisempi. Eli väittelyssä häviän jne, ja tämä on tavallaan aiheuttanut tossun alla ilmiötä. Tai ei välttämättä sitä, vaan olen muokannut helposti mielipiteitäni. Kuitenkin olen tehnyt asioita niinkuin haluan, mutta sitä helposti miettii, että mitä toinen ajattelee

Loppujen lopuksi ei kuitenkaan tehdä mitään hätiköityjä päätöksiä vaan annetaan kunnolla aikaa miten tämä tilanne kehittyy. Pyrin ristiriitaisista fiiliksistä huolimatta elämään normaalisti ja tekemään myös uusia asioita!

 

[Jurppii]

Kovasti näillä linnakundeilla tuntuu kysyntää olevan melkeinpä rikoksesta/rikoksista riippumatta. Luulisi elon taparikollisen kanssa olevan haastavampaa, kun ns. normaalin ihmisen kanssa. Omassa tuttavapiirissäkin näitä istuneita väkivaltarikollisia kuin myös kunnollisia työssäkäyviä miehiä, eikä tarvi kummoista tutkimusta tehdä nähdäkseen kummilla on enemmän kysyntää ja vieläpä oletettavasti ihan täyspäisten naisten toimesta. Kaikinpuolin kunnolliset miehet eivät kumppania meinaa löytää millään.

Näissä lienee enemmän kyse siitä, että moni nainen (virheellisesti) kuvittelee voivansa parantaa miehen "rakkaudellaan". Samalla jonkun väkivaltarikollisen etuna on usein siihen "kunnolliseen" mieheen verrattuna stereotyyppinen miehekkyys ja naisen harha siitä, että sellainen kanssa on turvallista, joka vetää haastajaa herkästi pataan. Luultavasti tuohon perustuu myös se, että nainen haluaa pitkän tai vahvan miehen.

"Kunnollisuus" taas ei tarkoita oikeastaan mitään enää nykypäivänä. Kunnollinen tai kiltti tavataan mainita piirteenä kun ei oikein mitään muuta mainittavaa ole.

 

[Räbätäti]

Paljon juttua tullut näköjään ja hyvä niin. Kiitokset myös vinkeistä Olemme keskustelleet asioista lisää ja keskustelu tulee jatkumaan. Tällä hetkellä ei ole oikeastaan päivitettävää. Laitan kyllä sitten lisää jos on tarpeen. Naisen puolelta fiilikset ovat menneet enemmän siihen suuntaan, että olisin ystävä/kaveri. Kriisin jälkeen toki läheisyys on etääntynyt pikkuhiljaa, tosin myös tiedostaen, kun otamme etäisyyttä. Joku tuossa kyselikin, että pelottaako se, että joutuisin elää yksin jne? Tavallaan sitä on miettinyt, kun kaveri -ja ystäväpiiri ei ole kovin laaja. Siihen on niin tottunut, että toinen herää vierestä. Tässä on myös tullut niin paljon muutoksia elämässä ja rutiineissa. Ennen suhdetta olin hyvinkin itsenäinen, toki ovi auki jos nainen tuleekin elämään. Tavallaan sitä kaipasi kun ei ollut tuolloin vielä mitään suhdetta takana. Ikää siis kohta 28 ja olin 22 kun suhde alkoi.

Niinkuin sanoin, olemme persoonallisuudeltaan aika erilaisia ja minä se ns heikompi tai hiljaisempi. Eli väittelyssä häviän jne, ja tämä on tavallaan aiheuttanut tossun alla ilmiötä. Tai ei välttämättä sitä, vaan olen muokannut helposti mielipiteitäni. Kuitenkin olen tehnyt asioita niinkuin haluan, mutta sitä helposti miettii, että mitä toinen ajattelee

Loppujen lopuksi ei kuitenkaan tehdä mitään hätiköityjä päätöksiä vaan annetaan kunnolla aikaa miten tämä tilanne kehittyy. Pyrin ristiriitaisista fiiliksistä huolimatta elämään normaalisti ja tekemään myös uusia asioita!

Ei ehkä saisi lannistaa, mutta kyllähän tuo suhde vaikuttaa aika taputellulta ja että odotellaan vain viimeistä armonlaukausta - ehkä sitä että naisen kärsivällisyys katkeaa tai että hän tapaa jonkun uuden. Valitettavan usein suhde päättyy likaisesti jos sitä ei tajuta lopettaa ajoissa, kun eron voisi hoitaa vielä tyylikkäästi.

 

[James]

Ei ehkä saisi lannistaa, mutta kyllähän tuo suhde vaikuttaa aika taputellulta ja että odotellaan vain viimeistä armonlaukausta - ehkä sitä että naisen kärsivällisyys katkeaa tai että hän tapaa jonkun uuden. Valitettavan usein suhde päättyy likaisesti jos sitä ei tajuta lopettaa ajoissa, kun eron voisi hoitaa vielä tyylikkäästi.

Usein myös myöhemmin selviää että toisella osapuolella onkin ollut suhde/suhteita jo pitkään. Siinä vaiheessa kun tämä valkenee, alkaa moni syy/seuraussuhde tuntua huomattavasti loogisemmalta.

 

[Harmaa Puuma]

Kauheen kiihkeesti ollaan tyrkyttämässä eroamista ennen asioiden selvittämistä. Minusta ei ole mitään menetettävää siinä, et selvitellään ensin - koska ei selvittely tarkoita pakollista jatkamista, vaan todellakin asioiden selvittämistä. JOS asiat siinä selviää, ok ja jossei, niin ehtii sitä erota sittenkin. Minusta selvittämättömät asiat jää vaan vaivaamaan ja kiusaavat mielessä pitkään ja silloin toipuminenkin on hitaampaa.

Ihmissuhteet verrattuna kengät: Ennen vietiin rikkinäiset kengät suutarille. Nyt ollaan heti heittämässä roskiin, edes kysymättä voisiko suutari niitä korjata.

Ei ole olemassakaan ihmissuhdetta, jossa ei joskus menisi sukset vähän ristiin. Usein asiat olisi selvitettävissä, koska väärin ymmärtäminen ja olettaminen on tositosi yleistä. Ongelmia tulee herkästi kommunikaatiosta/toistensa ymmärtämisestä/toistensa eri tavoista ilmaista asioita kuin siitä millainen ihminen pohjimmiltaan on. Liian usein skipataan kaikki selvittely ja tuomitaan koko suhde kuolleeksi samantein.

 

[James]

Kannattaa muistaa että ihmisellä on kuitenkin todennäköisesti vain yksi elämä elettävänään ja siitä ei välttämättä kannata tuhlata liian suurta osaa väärän ihmisen kanssa ja takia, ellei esim. oma uskonto siihen "pakota", etenkin kun nykyään koko maailma ihmisineen on enemmän kaikkien ulottuvilla kuin koskaan aikaisemmin.