Parisuhteen kiemurat

[ReliQ]

Niin no siis kurvikkuus on taas yksi näistä sanoista, joiden merkitystä on tahallaan lähdetty sekoittamaan. Kurvikkuudellahan on alunperin viitattu timmikroppaisiin naisiin, joilla on tissit ja perse, ei virtahevon kurveihin. Sen kyllä ymmärtää täysin miksi tuota sekoittamista on alettu tekemään, kun naiset eivät halua sanoa suoraan olevansa läskejä vaan käyttävät mieluummin mitä mielikuvituksellisempia kiertoilmaisuja. Toisaalta on vaikea ymmärtää miksi jotkut miehet eivät sano suoraan omaavansa läskifetissin vaan myöskin hämärtävät sanastoa.

 

[Awelonian]

Kurvit on eri asia kuin pallo. Lihavat ovat yleensä palloja, mutta puhuvat siitä kurvikkuutena, vaikka koko kehossa on vain yksi kurvi ja se on se pallo. Mutta lihavuus on uusi normi, niin tottakai siihen valitettavasti tottuu kunnes käy jossain Baltian maassa.

 

[Erkki_erikeepperi]

Kurvit on eri asia kuin pallo. Lihavat ovat yleensä palloja, mutta puhuvat siitä kurvikkuutena, vaikka koko kehossa on vain yksi kurvi ja se on se pallo. Mutta lihavuus on uusi normi, niin tottakai siihen valitettavasti tottuu kunnes käy jossain Baltian maassa.

Mä en ole kyllä tottunut, ja jollain tasolla tiedostan, että pitkällä tähtäimellä tämä ei ole se maa, jossa voin onnellisesti asua ja elää. Vituttaa joka kerta kun astun ovesta ulos ja ensimmäiset ihmiset osuu näkökenttään.

Ja kyllähän se parisuhteen dynamiikkaankin vaikuttaa kun ympäröivät markkinat on noin heikkotasoiset. (Eli käytännössä moni mies ajattelee vähintäänkin alitajuisesti, että on pidettävä naisestaan kynsin ja hampain kiinni, kun nyt on sellainen löytynyt, eikä oikein ole varaa riskeerata miten kävisi vapailla markkinoilla.)

 

[Markqq]

Kirjoitin parisen sivua sitten suhdeongelmasta. Yksi tähän lisäyksenä on tunnelukot (varmaan jotkut tietää mistä puhun), ja nämä ovat lapsuudessa tai menneisyydessa opittuja tapoja käsitellä tunteita. Meillä ongelma lienee siinä, että minä olen alistuvassa tunnelukossa ja puoliso on oikeutetussa tunnelukossa. Nämä siis pahimmat. Tähän yritetään tehdä kompromisseja ja niin, että minullakin on tarpeet ja mielipiteet. En alistu kun puhutaan asioita järjellä ja näin pidän puoleni, mutta heti kun tunnepuoli tulee kuvioon, homma romahtaa täysin. Tämä on vain hyvin vaikeaa kun molemmat ovat niin äärimmäisen tunnelukoissa noissa. Kirjat on hankittu, mutta kun ne vie aikaa, ja muutos vie aikaa. Molemmilla on vielä emotionaalinen estyneisyys.

Itse pystyn järkeilemään kaiken, mutta heti kun asioita otetaan pöydälle tunteiden merkeissä, menen lukkoon tai alistun, koska tunnepuoli hajoaa kasaan sillä tavalla. En osaa riidellä tai ilmaista järkevästi mielipiteitä kun käsitellään tunneasioita.

Nämä on vaikeita asioita, mutta onko antaa mitään vinkkejä?

 

[zepi]

Kirjoitin parisen sivua sitten suhdeongelmasta. Yksi tähän lisäyksenä on tunnelukot (varmaan jotkut tietää mistä puhun), ja nämä ovat lapsuudessa tai menneisyydessa opittuja tapoja käsitellä tunteita. Meillä ongelma lienee siinä, että minä olen alistuvassa tunnelukossa ja puoliso on oikeutetussa tunnelukossa. Nämä siis pahimmat. Tähän yritetään tehdä kompromisseja ja niin, että minullakin on tarpeet ja mielipiteet. En alistu kun puhutaan asioita järjellä ja näin pidän puoleni, mutta heti kun tunnepuoli tulee kuvioon, homma romahtaa täysin. Tämä on vain hyvin vaikeaa kun molemmat ovat niin äärimmäisen tunnelukoissa noissa. Kirjat on hankittu, mutta kun ne vie aikaa, ja muutos vie aikaa. Molemmilla on vielä emotionaalinen estyneisyys.

Itse pystyn järkeilemään kaiken, mutta heti kun asioita otetaan pöydälle tunteiden merkeissä, menen lukkoon tai alistun, koska tunnepuoli hajoaa kasaan sillä tavalla. En osaa riidellä tai ilmaista järkevästi mielipiteitä kun käsitellään tunneasioita.

Nämä on vaikeita asioita, mutta onko antaa mitään vinkkejä?

Pariterapiaa tai yksin jos haluat työstää ensin itseäsi? Sitä varten ne terapeutit ovat olemassa.

 

[█ █ █ █ █]

Pariterapiaan vaan, jos molemmilla on tahtotila suhteen menestymiseen. Ei siinä ole hävettävää ja monesti yhdistää pareja, kun kolmas osapuoli näkee asiat molempien kantilta ja neuvoo parempiin toimintatapoihin konfliktitilanteissa. Tunnelukkojen kanssa tappelu on melko kivinen tie ilman apua, kun itse noita toimintatapoja ei edes kaikkia tule identifioineeksi.

Tosin tiedän kyllä tapauksen, jossa pariterapian myötä on laitettu lusikat jakoon, mutta ihan yhteisymmärryksessä ja nykyisin ovat kavereita.

 

[ReliQ]

Tosin tiedän kyllä tapauksen, jossa pariterapian myötä on laitettu lusikat jakoon, mutta ihan yhteisymmärryksessä ja nykyisin ovat kavereita.

Meillä kävi eksän kanssa noin. Lopulta parisuhdeterapeutin vaihtaminen parempaan johti siihen, että tajuttiin ettei yhdessä jatkaminen ole järkevää. Nykyään ollaan tosi hyvissä väleissä ja nähdään koiran yhteishuoltajuuden takia, muttei muuten olla tekemisissä.

 

[Markqq]

Olemme käsitelleet näitä tunnelukkoja ja molemmat ymmärtää mistä on kyse ja tiedostetaan asiat. Työstämme näitä yhdessä. Katsomme mihin tää kehittyy. Olen aikaisemmin jo miettinyt tuota pariterapiaa ja se on mahdollisesti tulossa kuvioon.

Jos tästä suhteen tilasta jotain positiivista löytyy niin olemme varmaan keskustelleet viimeisen kolmen viikon aikana tunteista ja fiiliksistä enemmän kuin viiden vuoden aikana

 

[Harmaa Puuma]

Hei, kertokaas mikä on ollu teidän mielestä yksi yksittäinen ja fataalein syy siihen että parisuhde on kaatunut tai liipasimella kaatua?
Johtuiko itsestä/toisesta/molemmista? Kauanko ongelma kesti? Miten ongelma ratkesi vai menikö kupit jakoon? Mielellään esimerkkien kera.

Ehkä joku voi ottaa vihjettä ja mahdollisesti säästyä joko paskalta suhteelta ylipäätään tai vaistellä karikot omassa suhteessaan.
EDIT. Tai voi toki laittaa useammankin aihepiirin ja esimerkin mutta pyritään pysymään nyt niissä kriittisimmissä pointeissa.

Olettaminen, luuleminen.
Vaikka kuinka kuvittelet toisen tuntevasi, niin ei meistä kukaan voi lukea kenenkään ajatuksia. Älä oleta - puhu, kerro, kysy !

Odotukset toisen automaattisesta muuttumisesta ja niistä kertomattomuus.
Isossa mittakaavassa, ei ihmisesta vaan itsestään tule jotain mitä hän ei ole.
Eikä mahdollisetkaan muutokset tavoissa/asioiden tekemisessä jne, voi muuttua jossei tiedä että jotain muutosta ylipäätään toivottaisiin.

Ihmissuhteisiin TARVITAAN aina vähintään kaksi ihmistä. Kukaan ei yksinään saa rakennettua suhdetta tai hajoitettua sitä. AINA on vikaa molemmissa, toki tarkkaan katsoen voi olla toisessa enemmän ja toisessa vähemmän - MUTTA sillä ei ole merkitystä, eikä siihen pidä takertua. Parisuhteessa ollaan YHDESSÄ, ei kukaan siinä yksin voi olla.

 

[Harmaa Puuma]

Kirjoitin parisen sivua sitten suhdeongelmasta. Yksi tähän lisäyksenä on tunnelukot (varmaan jotkut tietää mistä puhun), ja nämä ovat lapsuudessa tai menneisyydessa opittuja tapoja käsitellä tunteita. Meillä ongelma lienee siinä, että minä olen alistuvassa tunnelukossa ja puoliso on oikeutetussa tunnelukossa. Nämä siis pahimmat. Tähän yritetään tehdä kompromisseja ja niin, että minullakin on tarpeet ja mielipiteet. En alistu kun puhutaan asioita järjellä ja näin pidän puoleni, mutta heti kun tunnepuoli tulee kuvioon, homma romahtaa täysin. Tämä on vain hyvin vaikeaa kun molemmat ovat niin äärimmäisen tunnelukoissa noissa. Kirjat on hankittu, mutta kun ne vie aikaa, ja muutos vie aikaa. Molemmilla on vielä emotionaalinen estyneisyys.

Itse pystyn järkeilemään kaiken, mutta heti kun asioita otetaan pöydälle tunteiden merkeissä, menen lukkoon tai alistun, koska tunnepuoli hajoaa kasaan sillä tavalla. En osaa riidellä tai ilmaista järkevästi mielipiteitä kun käsitellään tunneasioita.

Nämä on vaikeita asioita, mutta onko antaa mitään vinkkejä?

Toiset on parempia puhumaan ja toiset kirjoittamaan. Eli voi kokeilla myös kirjoittamista. Paperille kumpikin rauhassa omia mietteitään tai vaikka sähköposti kirjeenvaihtona.
Keskustelun pohjanakin voi käyttää kirjoitettua, niin siellä voi olla "muistissa" joku asia, joka ei tule ulos "kun juttelu tilanne päällä".

 

[Albireo]

Tuota puhuminen/kirjoittaminen metodia ollaan tässä omassa varsin tuoreessa suhteessa harrastettu paljon. Sopii hienosti tähän intro/ekstro -suhteeseen. Jutellaan paljon ja jatketaan WhatsAppin kautta joko jo samana päivänä tai myöhemmin. On antanut paljon kummallekin suhteen osapuolelle. Tässä en voi olla kuin kiitollinen tavattuani erittäin ymmärtäväisen ja ihanan naisen

 

[Polku]

Enpä tiedä onkohan tämä oikea ketju, mutta lähellä.

Olen onnistunut ihastumaan naispuoliseen kollegaani töissä... Olen melko varma, että tunne on yksipuolinen vaikka tuossa talvella ennen eroani olin vaistoavani jotain tuolta kollegan suunnalta kun kuljettiin paljon kimppakyydillä. Ollaan todella erilaisia ihmisiä (minä aavistuksen alisuorittava nörtti ja kollega perfektionisti urheiluhullu), mutta usein mietin kannattaisiko kuitenkin ottaa riski ja pyytää tämä nainen ulos. En niinkään pelkää kieltäytymistä ja siitä seuraavaa kiusallisuutta jonkin aikaa työpaikalla vaan enemmän sitä että siitä tulisikin jotain...

Tässä varmasti vaikuttaa, että exäni luultavasti sairasti melkein koko suhteemme ajan (yli 10 vuotta) eri asteista masennusta/burnouttia sekä oli voimakkaasti perfektionisti ja tässä kollegassani huomaan samoja varoitusmerkkekä joita minun olisi pitänyt exässäni huomata, mutta toisaalta olen huomannut kollegallani piirteitä joita exälläni ei ollut auttamaan niiden suhteen...

Tämä nyt ei ehkä ole niinkään asia johon kaipaan vastausta vaan jotain mitä haluan vain sanoa "ääneen" johonkin, niin ettei se jumittaisi vain omassa päässäni...

 

[Sivustakatsoja]

Olen onnistunut ihastumaan naispuoliseen kollegaani töissä...

Annan sulle hyvän vinkin, tämä on koettu ihan itse. Älä pasko sinne missä syöt.

 

[Jurppii]

Jos voi elää sen kanssa, että työpaikalla olo muuttuu monta astetta vittumaisemmaksi niin antaa mennä. Tai jos on mahdollisuus tarvittaessa vaihtaa duunia.

 

[Awelonian]

Olen onnistunut ihastumaan naispuoliseen kollegaani töissä...

Kuormasta ei kannata syödä. Plus jos se nainen on sinulle mukava, ei se välttämättä ole sinusta kiinnostunut. Harvemmin sitä timmikroppaiset urheilulliset naiset haluaa rinnalleen keskivartalolihavaa alisuorittajaa. Näin kärjistetysti.

 

[Polku]

Kuormasta ei kannata syödä. Plus jos se nainen on sinulle mukava, ei se välttämättä ole sinusta kiinnostunut. Harvemmin sitä timmikroppaiset urheilulliset naiset haluaa rinnalleen keskivartalolihavaa alisuorittajaa. Näin kärjistetysti.

Näinhän se menee useimmiten ja kuten kirjoitinkin uskon 95% varmuudella tunteen olevan yksipuolinen.

Turhauttaa vaan, kun tällainen tunne on päässyt syntymään ja oma pää on jotenkin niin monogaminen, että vaikea edes haikailla muita naisia kun tunne on olemassa jotakuta kohtaan. Siitä sitten välillä haluais varmistaa ettei chancejä ole ja sais käsitellä asian eikä vaan spekuloida...

 

[King_Diamond]

Anna mennä vaan. Tein itse vastaavan ja nyt ollaan oltu yhdessä 11.5 vuotta

 

[Awelonian]

Turhauttaa vaan

Sitähän se. Työpaikkaromanssin huono puoli on myös se, että koko lafka tietää aika nopeasti jutun juonen ja siitähän seuraa tosi aikuismaista juttelua esim. kahvihuoneessa. Kaiken kaikkiaan tämä ei vaan ole sen asian väärti, ihastumista ei toki voi kontrolloida, mutta suosittelen vahvasti "deal with it". Säästät melkoisen paljon hermoja, kun et turhaan asioita mieti sen pidemmälle. Useinhan sitä ehtii yksinään unelmoida ties mitä suurta rakkaustarinaa, mutta jos selkeitä signaaleja ei toiselta ole tullut, niin jäitä hattuun. En haluaisi olla negatiivinen, mutta mutta, kokemus ja sillai. Ei ollut kivaa.

 

[Jurppii]

Olis kyllä mielenkiintoista kuulla, että mitä ne merkit oli, mistä oltiin jotain aistivinaan? Ystävällinen ekstrovertti nainen saattaa tehdä paljon asioita, jotka vähemmän kokenut tulkitsee seksuaalisen mielenkiinnon merkeiksi. Ei ihme, että suomipojalla menee pää sekaisin kun matkustaa johonkin baananivaltioon ja kaikki naiset hymyilee ja mielistelee.

 

[Polku]

Olen paska tulkitsemaan toisten ihmisten signaaleja, mutta tämä kollega oli todella iso tuki minulle eroni aikana ja viestiteltiin kohtuullisen paljon tuossa keväällä ihan niitä näitäkin.

Ne merkit mitä itse ainakin luulin nähneeni oli pääasiassa todella hienoisia nyansseja: ei väitä mulle vastaan niin kiihkeästi kuin muille tai joskus keskustellessa tulee sellainen hyvin tietynlainen katse kun osutaankin juttelemaan jostain mistä ollaan samaa mieltä. Ehkä isoin oli talvella ennen eroani, kun työpäivä oltiin "kiusattu" porukalla kollegaani kranttuudesta miesten suhteen ja kotimatkalla kahdestaan kimppakyydillä sitten jatkettiin aiheesta vakavammin. Siinä vähän ennen kuin jäin kyydistä hidasti vauhtia ja huomasin ilmeestä että pohti jotakin hyvin tiiviisti ja oli aloittamassa sanomaan jotakin, mutta ei sanonutkaan. Tämän jälkeen ainakin itsestä tuntuu, että välille jäi semmoinen pieni jonkin sanomattoman jännite olemaan. Todennäköisemmin kuitenkin luin tilanteen ihan väärin siinä kun muutenkin pientä tunnemyrskyä oli jo päässä sen hetkisen parisuhteen tilanteen takia...

 

[JaySon]

"Get your shit together, man" ja kysy siltä mimmiltä miten se kokee teidän jutun. Tässä meinataan nyt unohtaa avoimen keskustelun jalo taito juuri niiden ihmisten välillä ketkä asiassa ovat osapuolina. Rule number one: Asiat selviää keskustelemalla!

 

[elmo]

"Get your shit together, man" ja kysy siltä mimmiltä miten se kokee teidän jutun. Tässä meinataan nyt unohtaa avoimen keskustelun jalo taito juuri niiden ihmisten välillä ketkä asiassa ovat osapuolina. Rule number one: Asiat selviää keskustelemalla!

Ehkei nyt kannata kysyä noin jos toinen ei ajattele edes että olisi mitään juttua. Sitten alkaa miettimään mitä kaikkea tuo toinen on luullut ja se tekee sen työpaikkaelämän vaikeaksi.

Kokemuksen (not) syvällä rinta-äänellä sanoisin, että kysyy vaikka jos mentäisin kahville tjsp. harmitonta minkä voi tulkita frendihommaksi. Eiköhän se siitä sitten selviä... Eikä lataa jotain hirveitä ennakkoodotuksia ja kelailla omassa päässä asioita liian pitkälle mitä varmaan olet jo pohtinut. Tyyliin kahville alat kyselemään sopivia lapsen nimiä . Eli ei mitään treffi juttua tuohon mukaan omalta puolelta ja jos sellasta signaalia ei tule vastapelurilta niin eiköhän se ollut sitten siinä. Eikä toivottavasti ole liian vaikeaa jatkossa töissäkään.


Oon aina luullut, että nainen on kiinnostunut jos se ei vaihda toiselle puolelle katua kohdatessa tai jos se katsoo päin. Puhumattakaan, että heittäisi jonkin moikka sanan. Onneksi olin 16v varattuna niin ei tarvinnut edetä näiden lukemattomien tapausten kanssa yhtään mihinkään.

No vitsit vitsinä. Vähän tässä tuon pidemmän parisuhteen jälkeen on miettinyt, että jaksaako pistää tiukkua ristiin naisrintaman suhteen. Kuulostaa niin työläältä ja pessimistinä ajattelen ettei se ruoho aidan toisella puolella ole sen vihreämpää. Joten miksi nähdä vaivaa jos saa samaa paskaa eri kääreessä. Ehkä mieli joskus muuttuu...

 

[Jurppii]

Jos se toinen olisi kiinnostunut oikeasti niin eiköhän se olisi oletetusti "ylemmän markkina-arvon" (laasastellakseni) omaavana tehnyt liikkeensä jo silloin kun auttoi miestä eron yli ja jauhoi parisuhdeasioita hänen kanssaan? Lisäksi kollegan kiusaaminen "kranttuudesta miesten suhteen" koko päivän vetää kyllä miehen kuin miehen osakkeet aika incel-levelille noin parisuhdemielessä. Ei noin

 

[Awelonian]

Jos se toinen olisi kiinnostunut oikeasti niin eiköhän se olisi oletetusti "ylemmän markkina-arvon" (laasastellakseni) omaavana tehnyt liikkeensä jo silloin kun auttoi miestä eron yli ja jauhoi parisuhdeasioita hänen kanssaan? Lisäksi kollegan kiusaaminen "kranttuudesta miesten suhteen" koko päivän vetää kyllä miehen kuin miehen osakkeet aika incel-levelille noin parisuhdemielessä. Ei noin

Tässäpä tämä, että jos joku on ystävällinen ja haluaa antaa henkistä tukea, niin se ei nyt ihan heti ole välttämättä tarkoittamassa sitä, että haluaa ratsastaa tämän autettavan peniksen päällä heti mahdollisuuden tullessa ilmi. Toki nyt kun tuli vielä tämä kranttuuskeissi, niin tämä molemminpuolinen ihastuminen vaikuttaa erittäin, erittäin epätodennäköiseltä.

 

[Polku]

No tuo nyt "kiusaaminen kranttuudesta" oli ehkä turhan vahva sana ja koko työpäivä liioittelua. Kiusoiteltiin kyselemällä millaista miestä etsii vapaa hetket töiden lomassa ehkä oikeammin sanottu Siitä ja yleisesti ottaen parisuhteista sitten jatkettiin ystävälliseen sävyyn kahdestaan kotimatkalla ihan hänen itsensä aloitteesta.

Mutta kyllä silti itsestäkin tuo tunteen molemminpuolisuus tuntuu hyvin hyvin epätodennäköiseltä. Siksi en nyt niin ole "Get my shit together man" suoraan asianosaiselle vaan purkautumassa aiheesta palstalla

 

[Kan Dee Dokata]

Tämän jälkeen ainakin itsestä tuntuu, että välille jäi semmoinen pieni jonkin sanomattoman jännite olemaan. Todennäköisemmin kuitenkin luin tilanteen ihan väärin siinä kun muutenkin pientä tunnemyrskyä oli jo päässä sen hetkisen parisuhteen tilanteen takia...

Täälläkin nyt aidosta kokemuksesta sanon, että olet niin syvällä "friendzonessa", ettei ole tosikaan. Hän on sulle ystävällinen ja normaalia avoimempi siksi, että pitää sinua luotettavana, mukavana ja ennen kaikkea turvallisena tyyppinä MUTTA ei seksuaalisesti haluttavana. Olet vastakohta sille, mitä hänen kaltaisensa nainen pitää kiihottavana.

Nuorempana vuosikausia mietin, että mikä perkele siinä on, kun naiset melkein tungeksivat kavereiksi, eikä persettä irronnut millään. No samasta syystähän se.

Myöhemmin sitten opin, miten naisen seurassa pitää olla, että siitä tulee jotakin muuta kuin kaveripelleilyä. Ja kyllä, myöhemmällä iällä olen käynyt toimistossa läpi muutamat panosuhteet ja yhden lähes identtisen tapauksen, jossa ihastuin ihan vaan itse erääseen ystävääni. Tunne ei todellakaan ollut molemminpuolinen, vaan paljastui, että hän piti minua ennemminkin veljen kaltaisena olentona, jota ei seksuaalisesti voinut ajatella. Toisin sanoen olin ihan samankaltainen kuin sinä olet nyt tuolle henkilölle.

Ne tapaukset, joiden kanssa sitten jotain muuta tuli kuvioihin oli pientä kiusaamista ja flirttiä jo alusta pitäen. Naisten kanssa ei todellakaan pidä aloittaa miltään kaveripohjalta kuvitellen, että siitä tulee vuosisadan romanssi. Ei tule. Siellä kaveripiirissä sitten ollaan ja pysytään.

Ja kyllä, nainen näyttää kyllä huomattavan paljon selkeämmin, jos hän ajattelee sinusta "sillä lailla". Siihen sisältyy silloin seksuaalissävytteistä flirttiä ja kiusaa molemmin puolin.

Ja näitä aiempia tapauksiani jälkikäteen katsoen --> Oli vain tuuri matkassa, ettei omalle kohdalle iskenyt mitään valtavaa paskamyrskyä, mutta jonkinlainen kuitenkin. Nykyään olen toimistolla jo aktiivisesti ja tietoisesti se tyyppi, johon toimiston tytöt eivät yhdistä mitään seksuaalista. Stressitaso x10 sen jälkeen, kun alkaa jotain säpinää niiden kanssa olemaan.

Ja kyllä, aloite on männävuosina tullut tätä yhtä tapausta lukuunottamatta heidän suunnaltaan.

Pahin ja viimeisin oli läheinen kollegani - jonka vuoksi opin, ettei enää koskaan mitään flirtin tynkää - joka oli ihastunut minuun pari vuotta tuomatta sitä esiin. En tuntenut samoin häntä kohtaan. Eräissä pikkujouluissa hän päätyi paljastamaan tämän asian, ja menihän se kollegiaalinen suhde aivan vituiksi sen jälkeen. Hän ei ole enää kollegani, emmekä ole missään tekemisissä. Pari vuotta jouduimme olemaan samassa paikassa vielä hänen paljastuksensa jälkeen, ja meni kyllä työilmapiiri niin perseelleen kuin voi mennä. Ei siksi, että minä en olisi voinut jatkaa kuin ennen, mutta hän veti koko pakastehernepussin nenään.

 

[Myrkky]

Enpä tiedä onkohan tämä oikea ketju, mutta lähellä.

Olen onnistunut ihastumaan naispuoliseen kollegaani töissä... Olen melko varma, että tunne on yksipuolinen vaikka tuossa talvella ennen eroani olin vaistoavani jotain tuolta kollegan suunnalta kun kuljettiin paljon kimppakyydillä. Ollaan todella erilaisia ihmisiä (minä aavistuksen alisuorittava nörtti ja kollega perfektionisti urheiluhullu), mutta usein mietin kannattaisiko kuitenkin ottaa riski ja pyytää tämä nainen ulos. En niinkään pelkää kieltäytymistä ja siitä seuraavaa kiusallisuutta jonkin aikaa työpaikalla vaan enemmän sitä että siitä tulisikin jotain...

Tässä varmasti vaikuttaa, että exäni luultavasti sairasti melkein koko suhteemme ajan (yli 10 vuotta) eri asteista masennusta/burnouttia sekä oli voimakkaasti perfektionisti ja tässä kollegassani huomaan samoja varoitusmerkkekä joita minun olisi pitänyt exässäni huomata, mutta toisaalta olen huomannut kollegallani piirteitä joita exälläni ei ollut auttamaan niiden suhteen...

Tämä nyt ei ehkä ole niinkään asia johon kaipaan vastausta vaan jotain mitä haluan vain sanoa "ääneen" johonkin, niin ettei se jumittaisi vain omassa päässäni...

Eihän sitä tiedä ellei kokeile. Tuossa edellisessa duunissa ensin flirttailin yhden työkaverin kanssa, sitten tulla tupsahti uusi työkaveri, jolla sattui olemaan aika samanlaiset harrastukset yms. mielenkiinnon kohteet kuin itsellänikin, ja tästä kaikesta satuin kuulemaan siltä äsken mainitulta jota yritin. Tietysti mokasin itseni aika perustellisesti kun uskaltauduin ensimmäisen kerran juttusille.

Siitä eteenpäin se lopulta kysyi että mikä mun toimenkuva oikein on, kun tulen aamulla ja sanaakaan sanomatta kenellekään häviän melkein loppupäiväksi. Jossain kohtaa tuli tilanne että tuo sitten tarvitsi apua yhdessä arjen pikkujutussa, sanoin että mulla on aikaa kyllä. Jonka jälkeen kutsui kahville...

Sitä ennen oli ehtinyt tenttaamaan multa kaiken mahdollisen mitä irti saa.

Niin sitä on pyöritty vuoden päivät yhdessä. Niin ja olin siis eronnut sitä ennen. Kaikkea sitä sattuukin.

 

[jipsu]

Sellaisen huomion olen itse tehnyt että Helsingin puolella paljon pienempi osa ~nuorista naisista on erityisen nättejä tai että tulisi katsottua toista kertaa, mutta esimerkiksi Oulussa tilanne on melko pitkälti toisin päin. Oikeastaan vähän jo sellainen mielikuva että jo Keravan puolella ja vantaallakin naiset ovat naisellisemman näköisiä tai enemmän omaan makuun eikä ole mitään kisaa menossa kuka näyttää "moderneimmalta". Enkä nyt tällä tarkoita tosiaan pelkästään kalliolookkia vaan myös sellaista vähän liian muovista ikävällä tavalla, hankala oikeastaan artikuloida. Toki kyseessä on varmasti ihan oma henkilökohtainen preferenssi mikä ulkonäköön tulee. Salilla niitä normaalimman näköisiä naisia edelleen täällä kyllä näkee mutta kadulla tuo on sitten vähän eri juttu.

Toinen huomio että oman ikäisistä (~30v) naisista iso osa alkaa olla jo melko rupsahtaneita, voin vain kuvitella mitä se tilanne on 10 vuoden päästä kun pääosin on jo jälkikasvua ja on eletty sitä lupsakkaa perhe-elämää hyvän aikaa.

 

[Benzin]

Suurin osa nuorista "naisista" (18-25) näyttää vielä ihan lapsilta, ihan riippumatta mikä kaupunki

 

[taski]

No ei kyllä näytä. Vanhat lortot ei kyllä lähtökohtaisesti paljon kiinnosta.

 

[Harmaa Puuma]

Mikä tunne on häiritsevin ja tuskallinen?
Epätietoisuus.
Miten saa oman pään sekaisin?
Suuntaan ja toiseen yksin pohtimalla.

Kyllä ihmisistä voi pitää, vaikkei heidän kanssaan suhdetta haluaisikaan.
Toisaalta suhdetta voi haluta ihmisen kanssa, josta ei edes pidä.

Ei ole olemassakaan mitään täysin varmaa ja kaikilla täysin samallalailla ilmenevää käytöstä, joka kertoo varmuudella onko ihminen kiinnostunut sinusta, puhumattakaan siitä että kertoisi varmaa tietoa siitä, missä muodossa hän on sinusta kiinnostunut.
On täysin mahdollista, että myötämielisyys tai jopa avoin flirtti on "vain normaalia" ihmisestä tykkäämistä. Yhtälailla välinpitämätön ja kalsea voi olla todella kiinnostunut.

Mitään ei saa, ellei ota riskiä. Mutta mikään ei ole varmaa, koskaan.
Ihan jokaisella tutustumisella on tasan 50% mahdollisuus onnistua ja ihan sama 50% mahdollisuus epäonnistua.

 

[Jurppii]

Mitään ei saa, ellei ota riskiä. Mutta mikään ei ole varmaa, koskaan.
Ihan jokaisella tutustumisella on tasan 50% mahdollisuus onnistua ja ihan sama 50% mahdollisuus epäonnistua.

No ei nyt kyllä ihan näinkään. Suurimpaan osaan ei ole mitään mahdollisuutta ihastua, jos nyt sitä tarkoitat tällä. Tosin yrittämättä ja selvittämättä siitä ei selvyyttä saa eli jos automaattisesti jättää aina ekaan tapaamiseen "ei iskenyt" -periaatteella niin tuskin koskaan suhdetta löytää.

 

[Harmaa Puuma]

No ei nyt kyllä ihan näinkään. Suurimpaan osaan ei ole mitään mahdollisuutta ihastua, jos nyt sitä tarkoitat tällä. Tosin yrittämättä ja selvittämättä siitä ei selvyyttä saa eli jos automaattisesti jättää aina ekaan tapaamiseen "ei iskenyt" -periaatteella niin tuskin koskaan suhdetta löytää.

Kyllä 50/50 on ihan oikea lähtökohta kaikkeen.
Voi olla että joskus asiat on todennäköisempiä kuin toiste, mutta sellaiseen ajatukseen päätyessä on jo edennyt pohjimmaisesta tilanteesta.
Mahdollisuudet kasvaa sitä enemmän, mitä enemmän itse antaa mahdollisuuksille mahdollisuuksia. Mikäli mieltää jotakin jo valmiiksi mahdottomaksi - ei se kuitenkaan tarkoita, että niin ehdottomasti on.

Jep, ensivaikutelma on aina vain ensivaikutelma - se ei kerro kaikkea. Nopeat lopulliset päätelmät vain teilaavat sen, ettet saa tietää enempää. Uhka vai mahdollisuus :-D ?

 

[Tenebrae Aeternae]

No tuo nyt "kiusaaminen kranttuudesta" oli ehkä turhan vahva sana ja koko työpäivä liioittelua. Kiusoiteltiin kyselemällä millaista miestä etsii vapaa hetket töiden lomassa ehkä oikeammin sanottu Siitä ja yleisesti ottaen parisuhteista sitten jatkettiin ystävälliseen sävyyn kahdestaan kotimatkalla ihan hänen itsensä aloitteesta.

Mutta kyllä silti itsestäkin tuo tunteen molemminpuolisuus tuntuu hyvin hyvin epätodennäköiseltä. Siksi en nyt niin ole "Get my shit together man" suoraan asianosaiselle vaan purkautumassa aiheesta palstalla

Rohkeutta vaan, ja ei kun tekemään aloite. Muuten kadut, ehkä vielä pitkäänkin. Pyydä häntä vaikka kahville tai syömään ja juttele tästä asiasta hänen kanssaan. Älä kuuntele näitä jarruttelijoita ja toppuuttelijoita, ei elämää kannata elää pelko persiissä. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Saat pakit? Ja mitä sitten? Voit jatkaa elämääsi ilman että tarvii enempää tätä asiaa vatvoa, ja edetä kohti uusia haasteita.

 

[Jurppii]

Kyllä 50/50 on ihan oikea lähtökohta kaikkeen.
Voi olla että joskus asiat on todennäköisempiä kuin toiste, mutta sellaiseen ajatukseen päätyessä on jo edennyt pohjimmaisesta tilanteesta.
Mahdollisuudet kasvaa sitä enemmän, mitä enemmän itse antaa mahdollisuuksille mahdollisuuksia. Mikäli mieltää jotakin jo valmiiksi mahdottomaksi - ei se kuitenkaan tarkoita, että niin ehdottomasti on.

No ei. Suhteellisia mahdollisuuksiaan voi kasvattaa kun ei edes testaa niitä mahdottomia. Onnistun useammassa lähestymisyrityksessä kun en edes kokeile missejä, malleja, lätkämorsiamia jne. Sen sijaan harvan itsetunto kestää kokeilla jokaista mahdollisuutta koska pakit kuluttaa vaikka teoriassa joku "mahdoton" saattaa josksus onnistuakin.

Rohkeutta vaan, ja ei kun tekemään aloite. Muuten kadut, ehkä vielä pitkäänkin. Pyydä häntä vaikka kahville tai syömään ja juttele tästä asiasta hänen kanssaan. Älä kuuntele näitä jarruttelijoita ja toppuuttelijoita, ei elämää kannata elää pelko persiissä. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Saat pakit? Ja mitä sitten? Voit jatkaa elämääsi ilman että tarvii enempää tätä asiaa vatvoa, ja edetä kohti uusia haasteita.

Kannattaa huomioida se, että mahdollisesti tarkoitus jatkaa samalla työpaikalla.

 

[Harmaa Puuma]

...vaikka teoriassa joku "mahdoton" saattaa josksus onnistuakin.

Niin teoriassa ON pohjimmaisena silti se 50/50.
Kertomasi suhteellisten mahdollisuuksien kasvattamisesta on jo itse tekemäsi pohjimmaista lähtökohtaa seuraava olettamus.

 

[PornReindeer]

...vaikka teoriassa joku "mahdoton" saattaa josksus onnistuakin.

Niin teoriassa ON pohjimmaisena silti se 50/50.
Kertomasi suhteellisten mahdollisuuksien kasvattamisesta on jo itse tekemäsi pohjimmaista lähtökohtaa seuraava olettamus.

Se että golfissa on mahdollisuus tehdä hole in one ja se joko onnistuu tai ei onnistu, niin mahdollisuudet eivät ole 50/50 edes teoriassa.

 

[Awelonian]

Jos haluaa uskotella että se on aina 50/50, näin voi toki tehdä. Mutta tässäkin tapauksessa, kun kyse on työkaverista, samasta työpaikasta jne. se on aika hiton kiusallista olla jatkossa tekemisissä henkilön kanssa, jolta pakit on saanut. Ainahan voi koittaa, eikä se tapa, muttei nyt välttämättä vahvistakaan. Tuo kuormasta syöminen ja työpaikkasuhteet aika harvoin onnistuvat pidemmän päälle. Plus jos joku heittää vähän väliä flirttiä ja on mukava, ei se edelleenkään tarkoita kiinnostusta.

Se on vaan aika ikävää, kun toinen luulee liikoja ja lopputuloksena on kiusallinen työnteko. Itsekin tykkään heittää flirttiä naisille melko paljon ja kerrankin yksi typykkä siitä päätteli, että olisin jotenkin hänestä kiinnostunut. Siinä yksi kerta kyseli, että mentäiskö illalliselle ja siitä hänen luo jatkoille. Ystävällisesti kieltäydyin (olenhan naimisissa muutenkin), mutta tämän jälkeen olikin jäätikareita työpaikalla pidempään. Plus ne naiset voi olla ihan kavereitakin. Oikeasti.

 

[Tenebrae Aeternae]

Kannattaa huomioida se, että mahdollisesti tarkoitus jatkaa samalla työpaikalla.

Mitä sitten? Oletan, että kyseessä ei kuitenkaan ole teini-ikäiset ihmiset, joille julkisivun naarmuttomuus on elämän tärkein asia. Jos joku puhuu paskaa, antaa puhua. Jos saakin pakit, kahden aikuisen ihmisen luulisi tästä asiasta selviävän ilman suurempaa draamaa.

"Mitäs jos?" "Jos kuitenkin?" "jos käykin niin?"

Tuollaisella mentaliteetilla harvemmin saavuttaa sellaisia asioita joita OIKEASTI haluaa.

 

[Centteri]

Vaimon kanssa kun nuorena tavattiin, niin hänen ei ollut tarkoitus alkaa seurustelemaan kanssani. No alkuun olimme "vain" ystäviä ja tavattiin satunnaisesti. Meni 3-4kk ja siitä se sitten syveni seurusteluksi. Se oli tässäkin tapauksessa 50/50. Olisi voinut kääntyä myös toiseen suuntaan.

 

[Cereal killah]

Kannattaa huomioida se, että mahdollisesti tarkoitus jatkaa samalla työpaikalla.

Näissä "sama työpaikka" jutuissa nyt sitten pitää tarkentaa itselleen että onko kyseessä joku sellainen "paita-ja-perse" tyyppinen työpaikka jossa nyt sitten oltaisiin ko. henkilön kanssa kontaktissa jatkuvasti vai ihan vaan että saattaa tulla käytävällä tai ruokalassa tai palaverissa vastaan. Itsellä esim. on sen verran iso työpaikka ja organisaatiot levällään että olisi kyllä aivan se ja sama vaikka yhdelle niistä aiheuttaisi jotain pientä kiusallista tunnetta tavattaessa.

Siihen "pitäisikö lähestyä" kyselijään sinänsä vain neuvoisin pyytämään sitä jatkuvasti lounaalle työaikana jonnekin ulos ja kahdestaan (tätähän kaikki tekee ihan vaan työkavereiden kesken) niin eiköhän se siitä selkene että onko jotain yhteistä potentiaalia ja pitäisi sitten siitä edetä luonnostaan suuntaan tai toiseen.

 

[Jurppii]

...vaikka teoriassa joku "mahdoton" saattaa josksus onnistuakin.

Niin teoriassa ON pohjimmaisena silti se 50/50.
Kertomasi suhteellisten mahdollisuuksien kasvattamisesta on jo itse tekemäsi pohjimmaista lähtökohtaa seuraava olettamus.

Niin mitä toi 50/50 tarkoittaa sulle? 50% mahdollisuus saada, 50% mahdollisuus olla saamatta vai jotain nykäs-fiftysixty -heittoa?

Näissä "sama työpaikka" jutuissa nyt sitten pitää tarkentaa itselleen että onko kyseessä joku sellainen "paita-ja-perse" tyyppinen työpaikka jossa nyt sitten oltaisiin ko. henkilön kanssa kontaktissa jatkuvasti vai ihan vaan että saattaa tulla käytävällä tai ruokalassa tai palaverissa vastaan. Itsellä esim. on sen verran iso työpaikka ja organisaatiot levällään että olisi kyllä aivan se ja sama vaikka yhdelle niistä aiheuttaisi jotain pientä kiusallista tunnetta tavattaessa.

Totta.

Siihen "pitäisikö lähestyä" kyselijään sinänsä vain neuvoisin pyytämään sitä jatkuvasti lounaalle työaikana jonnekin ulos ja kahdestaan (tätähän kaikki tekee ihan vaan työkavereiden kesken) niin eiköhän se siitä selkene että onko jotain yhteistä potentiaalia ja pitäisi sitten siitä edetä luonnostaan suuntaan tai toiseen.

Tuossa on vaarana se, että homma menee sinne kaveriuden kautta yrittämisen puolelle.

 

[Xabrad]

Tuota puhuminen/kirjoittaminen metodia ollaan tässä omassa varsin tuoreessa suhteessa harrastettu paljon. Sopii hienosti tähän intro/ekstro -suhteeseen. Jutellaan paljon ja jatketaan WhatsAppin kautta joko jo samana päivänä tai myöhemmin. On antanut paljon kummallekin suhteen osapuolelle. Tässä en voi olla kuin kiitollinen tavattuani erittäin ymmärtäväisen ja ihanan naisen

Itsellä samanlainen menossa, mutta ei viestitellä paljon yhtään ja jutellaan sitten kasvokkain. Joku hyvää yötä tai huomenta toivottaminen on toiselle osapuolelle viestillä tosi outoa. Ja introvertin oma aika pitää ottaa huomioon myös, että ei voi liikaa nähdä joka sopii itselle ekstroverttinä hyvin että on aikaa myös omille jutuille.

 

[Tatuks]

Tulipa sitten jätettyä nainen. Yhdessä oltiin n. 2,5v. Lähdettiin todella nopeasti suhteeseen ja tässä sitten huomattiin että ei ehkä sovitakaan yhteen.

Suurimmaksi osaksi johtunee siitä että nainen on kovin ekstrovertti ja tykkää bilettää. Itellä jäänyt biletykset ja juominen todella vähälle ja olen melko introvertti yksilö. Tykkään olla yksin paljon ja olen alkanut sen lisäksi keskittymään töihin ja itsensä kehittämiseen aika paljon. Tämä tietenkin tarkoittanut sitä että kun toisella ei oikein ole harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita paljoa, niin aiheuttaa yksinäisyydentunnetta ja sitä myötä sitten riitoja.

Tällä hetkellä työt vaatii pitkiä päiviä ja itellä on muitakin pidemmän ajan suunnitelmia. Parisuhteen ongelmat aiheuttaa itsellä stressiä ja tuntuu että en saavuta omia tavoitteita kun iso osa energiasta menee parisuhteen ratkomiseen. Lisäksi en suostu luopumaan nykyisestä työstä ja tunnen että tarviin joskus myöhemmin naisen joka on samanlainen ku minä ja pärjää yksinään kun mä keskityn omiin asioihini. (tuskin kovin helposti löytyy sellaista ihmistä, mutta sitten ollaan ilman)

Olen nyt täysin itsekeskeinen mulkku ja haluan olla yksin että voin keskittyä omiin tavoitteisiin ja unelmiin.

Fiilis on ihan paska vaikka itse tämän laitankin nyt poikki.

edit: vähän korjasin ajatusvirheitä.

 

[petepeluri]

No ei nyt kyllä ihan näinkään. Suurimpaan osaan ei ole mitään mahdollisuutta ihastua, jos nyt sitä tarkoitat tällä. Tosin yrittämättä ja selvittämättä siitä ei selvyyttä saa eli jos automaattisesti jättää aina ekaan tapaamiseen "ei iskenyt" -periaatteella niin tuskin koskaan suhdetta löytää.

Kyllä se iskee ekalla tapaamisella jos on iskeäkseen, minun mielestä.

 

[Jurppii]

Kyllä se iskee ekalla tapaamisella jos on iskeäkseen, minun mielestä.

Etkö ole koskaan ihastunut kehenkään, vaikkapa työ-, koulu- tai opiskelukaveriin merkittävästi ensitutustumista myöhemmin? Väittäisin, etten ole kehenkään sellaiseen ihastunut ensisilmäyksellä, johon olisi jotkut todelliset saumat ollut. Ihmismieli vaan tottuu siihen tasoon, mitä tapaa saada ja jos joku on aivan ihastuttava heti ensinäkemällä, on hän luultvasti sitä omaa totuttua tasoasi ylempänä.

 

[Taika-Jim]

On kerran ollut orastava työpaikkaromanssi. Ei siitä mitään tullut. Mukava tyttö duunissa, mutta aivan eri sitten normielämässä. Nätti oli kyllä, ei siinä mitään.

Nyt 14 avioliittovuoden ja eron jälkeen arvostaa sitä heittäytymistä ja yritteliäisyyttä, mitään ei saa jos ei kokeile. Ei siinä tasot tai yhteiskunnalliset asemat merkkaa mitään. Paitsi ehkä siellä syrjässä helsingin niemessä. Siellä tuli melkein parikymmentä vuotta vietettyä, ennenkuin tajusi, että vittumitäpaskaa, ja lähin maitojunalla kotiin.

Nyt deittailen huippunaista, vaikka helvetin introvertti onkin.

 

[Xabrad]

On kerran ollut orastava työpaikkaromanssi. Ei siitä mitään tullut. Mukava tyttö duunissa, mutta aivan eri sitten normielämässä. Nätti oli kyllä, ei siinä mitään.

Nyt 14 avioliittovuoden ja eron jälkeen arvostaa sitä heittäytymistä ja yritteliäisyyttä, mitään ei saa jos ei kokeile. Ei siinä tasot tai yhteiskunnalliset asemat merkkaa mitään. Paitsi ehkä siellä syrjässä helsingin niemessä. Siellä tuli melkein parikymmentä vuotta vietettyä, ennenkuin tajusi, että vittumitäpaskaa, ja lähin maitojunalla kotiin.

Nyt deittailen huippunaista, vaikka helvetin introvertti onkin.

Saaks udella tuost introverttiydestä, että millainen se hällä on? Onko niin että tulee päiviä kun ette ole yhteyksissä ollenkaan tai tyyliin viesti kaks? Ite koen et introvertit ovat mukavia kun jää sitä omaa aikaa ja voi vaan viettää koti iltaa eikä tart ravat missää yökerhos tai baaris viikonloppuisin.

 

[Taika-Jim]

Saaks udella tuost introverttiydestä, että millainen se hällä on? Onko niin että tulee päiviä kun ette ole yhteyksissä ollenkaan tai tyyliin viesti kaks?

Yleensä päivittäin viestittelyä, nähään kerta-kaks viikossa. Viihtyy omissa oloissaan, mutta kun sille päälle sattuu, niin se on menoa eikä meininkiä. Ite yleensä se aktiivinen ehdottelija. Yritän tässä nyt hillitä omaa mieltä, on sovittu että näin on nyt, ja tällä mennään. Kumpikaan ei halua semmoista vakituista säätöä.

Mutta jos ei päivään tule viestiä ja kuulumisia, niin ihan ok. En sun tilanteesta enempää tiedä, mutta se päivä tai pari on ihan ok, antaa sen toisen miettiä ja mutustella sun juttuja. Yleensä se liika kommunikaatio ahistaa tuontyyppisiä ihmisiä. Ja se heille suotakoon, kyllä sieltä jotain tulee, kun on asiaa.

 

[Xabrad]

Yleensä päivittäin viestittelyä, nähään kerta-kaks viikossa. Viihtyy omissa oloissaan, mutta kun sille päälle sattuu, niin se on menoa eikä meininkiä. Ite yleensä se aktiivinen ehdottelija. Yritän tässä nyt hillitä omaa mieltä, on sovittu että näin on nyt, ja tällä mennään. Kumpikaan ei halua semmoista vakituista säätöä.

Mutta jos ei päivään tule viestiä ja kuulumisia, niin ihan ok. En sun tilanteesta enempää tiedä, mutta se päivä tai pari on ihan ok, antaa sen toisen miettiä ja mutustella sun juttuja. Yleensä se liika kommunikaatio ahistaa tuontyyppisiä ihmisiä. Ja se heille suotakoon, kyllä sieltä jotain tulee, kun on asiaa.

Meil menee aivan loistavasti ja juu tuollasta luokkaa mekin ollaan nähty aina menojen ja töitten mukaan. Hulluksi tulisin jos toinen kokoajan roikkuis mun elämässä kun on työ, harrastukset ja kaverit. Kyllä sitä aikaa silti aina jää nähdä toista. Tuntuu että täs itekki saanu ylipaljouden sosiaaliasta tekemistä viime aikoina, että voisi koittaa pari päivää introverttiyttä . Enempi mul oli ehk toi et oppii tunteen tuota introverttiyttä ja nyt päässy siinä hyvälle alulle . Mä oon kans se ehottelija meil, toki viimeks nähtiin hänen ehdotuksesta.