Parisuhteen kiemurat

Kyse on tuskin naistenhakupaikoista, vaan siitä, että nykypäivänä ylipaino on uusi normaali ja sitä riittää kaikkialla ihan liikaa. Olet toki oikeassa, että ne timmit naiset ja miehet eivät kärtsää itseään 14h putkeen, mutta mutta...

Joo, no ketjun kontekstissa lähinnä lisäsin tuon rivin. Parhaitenhan naiskauneutta voi ihailla netissä ;)
 
Sä oot muutenkin vähän 90-luvulla noiden naistenhakupaikkojen suhteen ehkä mutta joo, osittain totta. Nuoret kuosissa olevat naiset (ja miehet) viihtyy omien havaintojeni perusteella paremmin jossain vähän aktiviteettia tarjoavammissa paikoissa. Vaikka Hietsu nyt ei sekään ihan ankea
Kyllä mä ihan nykyajassa olen "naistenhakupaikkojen" suhteen ja "hakenut naiseni" viime vuosina Netistä, mutta se ei tarkoita sitä, että A) pitäisin tästä nykytilanteesta, B) uimarannasta puhuttaessa välttämättä mielessäni olisi ensimmäisenä seuranhaku muutenkaan. Enemmänkin pointtinani on se, että ihmisten ilmoilla näkee yhä vähemmän hyvännäköisiä naisia, monistakin syistä johtuen toki. Ne ei liiku yöelämässä, eikä ne oikein liiku rannoillakaan, eikä niitä oikein ole enää edes olemassakaan kuten ennen... :D

Käytännössähän tämä tilanne johtaa siihen, että eipä mua itseänikään oikein huvita enää liikkua missään "pilke silmäkulmassa", koska miksi vaivautua? Jos talenttia ei ole rannoilla, ei ole yöelämässä, ei festareilla, ei oikein missään, niin miksi sitten liikkua enää missään, ellei ole "pakko". Masentavaa. Tämä on ihan ajankohtainen kysymys nyt juhannukseenkin liittyen.

Sitä paitsi jos nettideittailusta puhutaan, niin mulla on siitä kokemuksia jo yli 20 vuoden takaa. Kuinka moni voi sanoa saman? :) Olen ollut siis "nykyajassa" jo ennen kuin jotkut tämän palstan käyttäjistä on ehkä edes syntyneet...
 
Viimeksi muokattu:
Sitä paitsi jos nettideittailusta puhutaan, niin mulla on siitä kokemuksia jo yli 20 vuoden takaa. Kuinka moni voi sanoa saman? :) Olen ollut siis "nykyajassa" jo ennen kuin jotkut tämän palstan käyttäjistä on ehkä edes syntyneet...
Ihan oikean sanan valitsit, nettideitit tuohon aikaan nimenomaan olivat Kokemuksia. Kysymyksesi osalta muotoilisin ennemmin, että kuinka moni kehtaa tunnustaa :)
 
Ihan oikean sanan valitsit, nettideitit tuohon aikaan nimenomaan olivat Kokemuksia. Kysymyksesi osalta muotoilisin ennemmin, että kuinka moni kehtaa tunnustaa :)
Kokemukset kokemuksina, eikä ne sen erilaisempia varsinaisesti olleet kuin nykyäänkään.. :)

Tuohon aikaan asiat oli sikäli täysin käänteiset nykyiseen verrattuna, että koko homma perustui lähinnä verbaaliseen vokotteluun, eikä kuvien vaihtaminen ollut mitenkään itsestäänselvää eikä kaikilla edes ollut kuvaa itsestään tietokoneella. Useilla sokkotreffeillä tuli käytyä, eli ei ollut mitään tarkkaa käsitystä ulkonäöstä paitsi sanallinen kuvaus. Nykyäänhän kuvan pitää miellyttää toista ennen kuin päästään edes alkuun.
 
Kyllä mä ihan nykyajassa olen "naistenhakupaikkojen" suhteen ja "hakenut naiseni" viime vuosina Netistä, mutta se ei tarkoita sitä, että A) pitäisin tästä nykytilanteesta, B) uimarannasta puhuttaessa välttämättä mielessäni olisi ensimmäisenä seuranhaku muutenkaan. Enemmänkin pointtinani on se, että ihmisten ilmoilla näkee yhä vähemmän hyvännäköisiä naisia, monistakin syistä johtuen toki. Ne ei liiku yöelämässä, eikä ne oikein liiku rannoillakaan, eikä niitä oikein ole enää edes olemassakaan kuten ennen... :D

Käytännössähän tämä tilanne johtaa siihen, että eipä mua itseänikään oikein huvita enää liikkua missään "pilke silmäkulmassa", koska miksi vaivautua? Jos talenttia ei ole rannoilla, ei ole yöelämässä, ei festareilla, ei oikein missään, niin miksi sitten liikkua enää missään, ellei ole "pakko". Masentavaa. Tämä on ihan ajankohtainen kysymys nyt juhannukseenkin liittyen.

Sitä paitsi jos nettideittailusta puhutaan, niin mulla on siitä kokemuksia jo yli 20 vuoden takaa. Kuinka moni voi sanoa saman? :) Olen ollut siis "nykyajassa" jo ennen kuin jotkut tämän palstan käyttäjistä on ehkä edes syntyneet...

Vaikee sanoa, jos on juurtunut just noihin menneiden aikojen toimintamalleihin. Itse tykkään paljon enemmän käydä kavereiden kanssa radalla toisinaan nimenomaan siksi, että kenelläkään ei todellakaan ole mikään haku päällä eikä tartte edes miettiä menemistä sellaisiin paikkoihin, joissa ennen tuli käytyä ihan muuten vaan. Kaikki tosin ollaan aika sitkeästi pariutuneita, että kukaan ei taida porukoissa panna tätä kehitystä pahakseen. Sitten on noita mummotunneleita ja kalleja, joihin aina tietyt (duuni) bileet tahtoo johtaa ja kai siellä jotain vielä tapahtuu vaikka itelle aika evvk. Mutta nykyään aika moni tekee asioita joista pitää, ennen tuntui siltä, että tehtiin asioita, joita piti tehdä jotta löysi ehkä jonkun.
 
Vaikee sanoa, jos on juurtunut just noihin menneiden aikojen toimintamalleihin. Itse tykkään paljon enemmän käydä kavereiden kanssa radalla toisinaan nimenomaan siksi, että kenelläkään ei todellakaan ole mikään haku päällä eikä tartte edes miettiä menemistä sellaisiin paikkoihin, joissa ennen tuli käytyä ihan muuten vaan. Kaikki tosin ollaan aika sitkeästi pariutuneita, että kukaan ei taida porukoissa panna tätä kehitystä pahakseen. Sitten on noita mummotunneleita ja kalleja, joihin aina tietyt (duuni) bileet tahtoo johtaa ja kai siellä jotain vielä tapahtuu vaikka itelle aika evvk. Mutta nykyään aika moni tekee asioita joista pitää, ennen tuntui siltä, että tehtiin asioita, joita piti tehdä jotta löysi ehkä jonkun.
Mun pointti oli, että elämä oli paljon hauskempaa siihen aikaan, kun ihan normaalissa vapaa-ajan tekemisessä oli pientä flirttiä ilmassa ja oli tavallista nähdä hyvännäköisiä naisia ihan missä vaan liikkuikaan.

Nykyään ei ole yhtään samanlaista intoa enää astua ovesta ulos, koska heti kotipihalla näkee lähinnä jotain 100-kiloisia perheenäitejä, ja hyvännäköisiä naisia pitäisi suurin piirtein etsiä kuin neulaa heinäsuovasta, ja on yhä epätodennäköisempää nähdä niitä kovinkaan paljon sattumalta, missä ikinä sitten liikunkaan. Tylsää ja tyhmää.
 
Mun pointti oli, että elämä oli paljon hauskempaa siihen aikaan, kun ihan normaalissa vapaa-ajan tekemisessä oli pientä flirttiä ilmassa ja oli tavallista nähdä hyvännäköisiä naisia ihan missä vaan liikkuikaan.

Nykyään ei ole yhtään samanlaista intoa enää astua ovesta ulos, koska heti kotipihalla näkee lähinnä jotain 100-kiloisia perheenäitejä, ja hyvännäköisiä naisia pitäisi suurin piirtein etsiä kuin neulaa heinäsuovasta, ja on yhä epätodennäköisempää nähdä niitä kovinkaan paljon sattumalta, missä ikinä sitten liikunkaan. Tylsää ja tyhmää.

No keskimääräisesti voitaneen todeta, että se innoton mies on ottanut vähintään yhtä monta lisäkiloa. Kyllä ne treenanneet toisiaan löytää, ei tosin ehkä vanhan ajan yökerhosta vaan aktiivisemmista piireistä.
 
Kyllä ne treenanneet toisiaan löytää, ei tosin ehkä vanhan ajan yökerhosta vaan aktiivisemmista piireistä.
Löytää löytää, kun etsii ja näkee vaivaa, mutta pointti oli, että ympäröivä maailma on yhä vähemmän inspiroiva ja lämmintä flirttiä huokuva.

Kauppareissutkin on nykyään masentavia, kun ei välttämättä näe enää kivannäköisiä naisia edes kaupan kassalla.
 
Löytää löytää, kun etsii ja näkee vaivaa, mutta pointti oli, että ympäröivä maailma on yhä vähemmän inspiroiva ja lämmintä flirttiä huokuva.

Kauppareissutkin on nykyään masentavia, kun ei välttämättä näe enää kivannäköisiä naisia edes kaupan kassalla.

Nyt kyllä kuulosti varsin subjektiiviselta näkemykseltä tämä, missä ei tosin ole mitään väärää - ainoa ettei ole yleistettävissä. :) Itse näen päivittäin varmaan useamman kymmenen kivan näköistä naikkosta ihan vaan työmatkoihin ja kaupassakäynnin rutiineihin liittyen. Eikä flirtti ole kuollut vaikken itse sitä juuri ainakaan tietoisesti harrasta. :)

Esim viime viikolla kävi hauskasti kun joku mimmi tuli junassa juttelemaan aika tuttavallisesti ja iloisesti. Pitkään mietin että kuka mahtaa olla jne mutta sitten mainitsikin jossain kohden että oli noin viikkoa aiemmin koiransta makssa lähijunassa ja olin sitä rapsutellut ja silloin muutama sana vaihdettiin. Tuollaiset on just hauskoja, viattomia kohtaamisia. Ja olen aika pommin varma että tuo friidu olisi lähtenyt kahvittelemaan tms jos vaan olisin kysynyt. Ja en tosiaan edelleenkään ole itse mikään missi. :) Tokihan kaikki tällaiset riippuu niin paljon vain säkästä ja tietysti siitä missäpäin itse tapaa liikkua.
 
Itse näen päivittäin varmaan useamman kymmenen kivan näköistä naikkosta ihan vaan työmatkoihin ja kaupassakäynnin rutiineihin liittyen.
Varmaan riippuu aika paljon alueesta ja ikähaarukastakin. Itsellä vähän sama juttu, että vaikka suureen kauppakeskukseen menisikin, niin ei siellä välttämättä törmää yhteenkään edes jollain tavalla kiinnostavaan tapaukseen siinä 40 vuoden ikähaarukassa. Tai sitten olen vaan liian nirso.
 
Flirtti on tietty kaksisuuntainen juttu eli jos arki ei ole flirttiä huokuvaa niin syy voi olla myös oma näkkärillä oleva naama ja kalvakan väsynyt olemus. Se taas, ettei ole nättejä naisia tarjolla siellä ja täällä johtunee ihan vaan siitä, että niiden ei enää tarvitse notkua siellä ja täällä seuraa löytääkseen. Ne paikat oli alunperinkin luultavasti sellaisia, joissa ei muusta syystä huvittanut notkua (esim. just ne yökerhot).

Itse lopetin käytännössä yökerhossa käymisen aina siihen paikkaan kun pariutui ja lopullisesti kun nettideitit alkoivat yleistymään.
 
Nyt kyllä kuulosti varsin subjektiiviselta näkemykseltä tämä, missä ei tosin ole mitään väärää - ainoa ettei ole yleistettävissä. :) Itse näen päivittäin varmaan useamman kymmenen kivan näköistä naikkosta ihan vaan työmatkoihin ja kaupassakäynnin rutiineihin liittyen. Eikä flirtti ole kuollut vaikken itse sitä juuri ainakaan tietoisesti harrasta. :)
Tämä on sekä subjektiivinen että objektiivinen kysymys. Objektiivista on se, että nuoria hyvännäköisiä naisia liikkuu ihmisten ilmoilla vähemmän kuin ennen. Ihan jo yksinkertaisesti siitäkin johtuen, että ikäluokat on pienemmät, mutta muistakin syistä johtuen. Subjektiivista on sitten se, että riippuen siitä missä päin liikkuu, voi omat kokemukset olla ihan hyviäkin, ja etenkin jos ei ole kunnollista vertailupohjaa aiempiin vuosikymmeniin.
 
Jos haluaa nähdä paljon erilaisia naisia, niin varmaankin kannattaa matkustella kaiket päivät jossain Hjelsingjöörin julkisilla bussidösillä sun muilla rantsikoilla ja tåågeilla. Siellä niitä kai on läsnä. Muualla voi olla vähän nihkeämpää, esimerkiksi mun henkilöautossa niitä näkyy vain erikseen kutsuttuina, ja edes ikkunan läpi katsottuna näkyy melko vähän.

Ennen vanhaan kisakireät random-muijat oikein peukku pystyssä yritti päästä autoon sisälle. On ne ajat muuttuneet.
 
Seurustelen itseäni 9 vuotta vanhemman naisen kanssa. Kerrankin löytyi sellainen jonka kanssa on aito ja hyvä yhteys, niin keskusteluissa kuin peiton alla (tai päällä). Ainoastaan yksi asia on hieman ruvennut häiritsemään. Kyseisellä henkilöllä on jäänyt jonkinlaisia traumoja aiemmasta pitkästä liitosta jossa siis mies elänyt kaksoiselämää, tästä kuitenkin n. 7 vuotta aikaa. Nainen pitää selkeästi tietynlaisia defenssejä päällä ihan itsensä suojelemiseksi ja tästä ollaan puhuttukkin hieman.

Täti-ihmisenä (= elämänkokemusta omaavana?) sanoisin, että sillä kauanko traumasta on ei ole yksistään merkitystä. Traumat on paljon monimutkaisempi juttu. Myös sillä on suuri merkitys kauanko te olette tunteneet (hyvin) ja millainen suhteenne on.
Traumojen kanssa oppii elämään, mutta mitään yksiselitteistä aikaa "parantumiselle" ei ole olemassakaan. Pitää keskittyä siihen mitä on nyt ja antaa aikaa niin itselle kuin toiselle. Ainoastaan luottamus, toistuvat hyvät kokemukset ja aika siirtävät traumat taaemmas.
 
@redu8 , kauas te olette seurustelleet? Mietin vaan että missä kohtaa suhdetta on jo ollut kylmäkiskoista kilarointia. Voisin melkein sanoa että jos suhdetta on alle pari vuotta alla niin "Juokse, mies, juokse!!" Itsellä toleranssi kilahtelijoihin on tosi matalalla ja jos asioista ei pysty keskustelemaan asioina vaan ne jää kantamaan tai otetaaan henkilökohtaisesti niin se on kyllä punaista valoa siinä kohtaa surutta.

Ja yksi asia alkoi jännittää puolestasi. Miten aikuinen nainen vielä 7 vuoden jälkeen traumailee jonkin vanhan suhteensa takia? Olettaisin että homma olis jo käsitelty omassa päässä.. Tuo saa vähän varoitussignaalia soimaan itsellä.

Nyt olis kiinnostavaa tietää mitä kilahtelu konkreettisesti tarkoittaa!?!

Iällä, sukupuolella ja ajankululla EI ole mitään yksi yhteen aikamäärettä traumojen käsittelyyn. Ihmiset ei keskimäärin "parane" yksin asioita käsittelemällä, vaan toisilta saadut hyvät kokemukset suhteessa trauman-aiheeseen on ne jotka muovaa asiaa. Sillä on siis suurta väliä mitä siinä ajassa on tapahtunut ja mitä tapahtuu juuri nyt.
 
Ihmiset toki erilaisia, mutta yhden kerran oli tuollainen traumoja/muuta pään sisäistä ongelmaa -tapaus, ja yllä mainittuja kilahteluja tuli nähtyä. Saattoi tulla ihan puun takaa, ja auta armias jos oli muuten vähänkään pilvisempää säätä kotirintamalla. Jos henkilö ei jotain ihan oikeaa tee asian eteen, vaan menee "kyllä tää tästä," ja/tai asiasta ei oikein voi edes puhua, niin totuttaudu paskaan tai nosta kytkintä. Itse luojan kiitos ymmärsin valita ajan myötä jälkimmäisen.

Suurimmalla osalla ihmisistä on jotain traumaa tai nilkkiä pään sisällä... se minkä tasoista ja kuinka se tulee ilmi vaan vaihtelee.
Ihan samallalailla kuin et voi vaan sanoa poikki menneelle jalalle, että paraneppas nyt siitä...ei noita knuppi-viirauksiakaan voi hoputtaa. Jos ihmisestä muuten pitää ja yhdessä on hyvä, ei päässä-viiraus itsessään ole pelättävä asia. Ne on näiden vaurioituneidenkin tyyppejen kanssa ne tunteet ja teot jotka ratkaisee. Lisäksi ihan sama onko enempi vai vähempi traumaa, kaikille ja kaikelle pitää antaa tarpeeksi aikaa.
 
Suurimmalla osalla ihmisistä on jotain traumaa tai nilkkiä pään sisällä... se minkä tasoista ja kuinka se tulee ilmi vaan vaihtelee.
Ihan samallalailla kuin et voi vaan sanoa poikki menneelle jalalle, että paraneppas nyt siitä...ei noita knuppi-viirauksiakaan voi hoputtaa. Jos ihmisestä muuten pitää ja yhdessä on hyvä, ei päässä-viiraus itsessään ole pelättävä asia. Ne on näiden vaurioituneidenkin tyyppejen kanssa ne tunteet ja teot jotka ratkaisee. Lisäksi ihan sama onko enempi vai vähempi traumaa, kaikille ja kaikelle pitää antaa tarpeeksi aikaa.

Totta, enkä ainakaan yrittänyt toista väittää. Turhan "tulosorientoitunut" kumppani tuossa vain pahentaa asiaa.
Tarkoitukseni oli tuoda esiin, että jos tämä herkempi osapuoli on heittänyt pyyhettä kehään tai muuten vain ajautunut tilaan, jossa asialle ei tehdä eikä voida mitään, tai odotetaan että mitään tekemättömyys hoitaa sitten joskus, kannattaa miettiä tarkkaan miltä tulevaisuus näyttää. Viimeinen näistä voi toimia, joskin vuosien vieriessä aina epätodennäköisempää.
 
„Missä ne timmit tytöt luuraavat?“
Subjektiivisesti totean nähneeni heitä suuressa määrin erilaisten liikuntakeskusten yms. aktiivista ajanvietettä tarjoavien tilojen lähettyvillä. Kannattanee siirtää omat treeninsä paikkoihin, missä myös naiset viihtyvät...
 
„Missä ne timmit tytöt luuraavat?“
Subjektiivisesti totean nähneeni heitä suuressa määrin erilaisten liikuntakeskusten yms. aktiivista ajanvietettä tarjoavien tilojen lähettyvillä. Kannattanee siirtää omat treeninsä paikkoihin, missä myös naiset viihtyvät...

Eikö tässä just sitä valitettu? Että ennen niitä timmejä tyttöjä näki kaikkialla, nyt niin harvassa että pitää siirtyä sinne missä nuo viihtyvät.
 
Eikö tässä just sitä valitettu? Että ennen niitä timmejä tyttöjä näki kaikkialla, nyt niin harvassa että pitää siirtyä sinne missä nuo viihtyvät.
No totuus kuitenkin lienee, että niitä EI näy enää korostetusti yökerhoissa ja rannoilla lojumassa koska yökerhot on menneen maailman juttu ja terveydestään huolehtivat muutenkin pyrkivät rajoittamaan turhaa auringossa oleskelua. Kyllä niitä näkee kaupungilla ihan normaalisti esim. siirtymässä sinne tervehenkisiin harrastuksiinsa jos itse ei halua niihin osallistua.
 
No totuus kuitenkin lienee...

Tämä on totta, mutta on myös totta se, että ylipaino on nykypäivän ongelma jo teini-ikäisillä, joka korostuu mitä enemmän ikää tulee mittariin. Nykyään 35-vuotias perheenäiti on harvemmin hyvännäköinen, koska se vaatii työtä, eikä Netflixin tuijottelua.
 
Tämä on totta, mutta on myös totta se, että ylipaino on nykypäivän ongelma jo teini-ikäisillä, joka korostuu mitä enemmän ikää tulee mittariin. Nykyään 35-vuotias perheenäiti on harvemmin hyvännäköinen, koska se vaatii työtä, eikä Netflixin tuijottelua.

Aivan. Ja keskimäärin se naista ja netflixiä vieressä katseleva mies on suhteessa vielä useammin ylipainoinen. Ylipaino on yhteiskunnallinen ongelma, jolle tosiaan pitäisi tehdä jotain. Eikä vaan siksi, että nuoret naiset näyttäisivät vanhojen setämiesten silmään paremmilta.

Pikemminkin kyseessä on miehiä haittaava tasa-arvo-ongelma jonka syyn löytäminen olisi hyvä alku.
 
Tämä on totta, mutta on myös totta se, että ylipaino on nykypäivän ongelma jo teini-ikäisillä, joka korostuu mitä enemmän ikää tulee mittariin. Nykyään 35-vuotias perheenäiti on harvemmin hyvännäköinen, koska se vaatii työtä, eikä Netflixin tuijottelua.
Näinhän se on. Itselläkin vähän iskämassua vaikka ole edes iskä. Kyykky ja maastavetoa ihan hyvällä tasolla niin säästyy selkäongelmilta.

Naisella se 10-15 ylimääräistä niin mitäpä siitä valittaa :)

Sanoin kyllä hänelle että kymmenen vuoden päästä se on ruvettava jumppaa viimeistään ettei miu tarvii sängystä poimia toista .
 
Aivan. Ja keskimäärin se naista ja netflixiä vieressä katseleva mies on suhteessa vielä useammin ylipainoinen. Ylipaino on yhteiskunnallinen ongelma, jolle tosiaan pitäisi tehdä jotain. Eikä vaan siksi, että nuoret naiset näyttäisivät vanhojen setämiesten silmään paremmilta.

Pikemminkin kyseessä on miehiä haittaava tasa-arvo-ongelma jonka syyn löytäminen olisi hyvä alku.

Erittäin hyvin sanottu. Tosin tässäkin mitä olen katsonut tätä lähiöelämää, näyttää tuo ylipaino "periytyvän" melko tehokkaasti lapsiin. On jotenkin surullista nähdä, miten äiti 160cm ja 90kg on 3-vuotiaan kanssa liikenteessä joka on selkeästi ylipainoinen jo tuossa iässä. Voin kuvitella myöskin millaista mahtaa olla suhtautuminen neuvolassa, kun kysytään ruokatottumuksista.

Tämä polarisaatio on vaan rankkaa, on niitä perheitä joissa molemmat on hyvässä kunnossa ja lapset ovat liikkuvaisia jne. ja sitten on taas se ylipainoinen pariskunta, jonka lapset ovat jo ala-asteella lihavia ja tablettiriippuvaisia. Nyt tosin ollaan jo aika kaukana threadista itsessään, joten pitäkää huolta fysiikasta ihmiset. :)
 
Se oli miu nuoruudessa (80-luku) paljon helpompaa heilua pihalla. Toki oli c-64 ja 8-bit Nintendo vaan mieleen jäänyt kun joulupäivänä valitin että ei mitään tekemistä nii mutsi tönäisi luistimet rintaan ja sanoi että kahden tunnin päästä ruoka.

Olin jotain 7-8v. Joulupäivä oli kyllä silloin aika pyhä. Ei saanut ketään käydä häiritsee tai soittaa.
 
Se oli miu nuoruudessa (80-luku) paljon helpompaa heilua pihalla. Toki oli c-64 ja 8-bit Nintendo vaan mieleen jäänyt kun joulupäivänä valitin että ei mitään tekemistä nii mutsi tönäisi luistimet rintaan ja sanoi että kahden tunnin päästä ruoka.

Olin jotain 7-8v. Joulupäivä oli kyllä silloin aika pyhä. Ei saanut ketään käydä häiritsee tai soittaa.

Edit Mutta asiaan. Yhtään ylipainoista ei ollut meidän koulussa Ala-asteella.
 
Hei, kertokaas mikä on ollu teidän mielestä yksi yksittäinen ja fataalein syy siihen että parisuhde on kaatunut tai liipasimella kaatua?

Johtuiko itsestä/toisesta/molemmista? Kauanko ongelma kesti? Miten ongelma ratkesi vai menikö kupit jakoon? Mielellään esimerkkien kera.

Ehkä joku voi ottaa vihjettä ja mahdollisesti säästyä joko paskalta suhteelta ylipäätään tai vaistellä karikot omassa suhteessaan. :)

EDIT. Tai voi toki laittaa useammankin aihepiirin ja esimerkin mutta pyritään pysymään nyt niissä kriittisimmissä pointeissa. :)
 
Ensimmäinen kaatui miu sikailuun. Toinen kaatui armeijaan. Kolmas kaatui miu sikailuun. Sen jälkeen päätin että jossei pili pysy housuissa niin parempi olla yksin Ja olinkin 10v. Sen jälkeen uusi yritys ja ei toiminut. Toisella kertaa natsasi ja nyt avioliitto ja onnellisuus
 
Ensimmäinen kaatui miu sikailuun. Toinen kaatui armeijaan. Kolmas kaatui miu sikailuun. Sen jälkeen päätin että jossei pili pysy housuissa niin parempi olla yksin Ja olinkin 10v. Sen jälkeen uusi yritys ja ei toiminut. Toisella kertaa natsasi ja nyt avoliitto ja onnellisuus
Edit avioliitto avoliitto
 
Puhumattomuus, siis tunteista puhumattomuus lienee omalla kohdalla ollut se suurin kompastuskivi tähänastisissa suhteissa. Samoin toisen hyväksymättömyys omana itsenään. Toista on väärin lähteä muuttamaan. Vähän aikaa sitten tuli tutustuttua uuteen naiseen. Oon mm. oman ajan tarpeestani avoimesti kertonut (suurehko introversio) ja hän on tarpeeni ottanut hienosti vastaan. Vaikuttaa hienolta naiselta <3.
 
Olin liian nuori, halusin kokeilla jotain toista. Olin liian nuori, halusin kokeilla jotain toista jne. kunnes sitten "asetuttiin" ja kasvettiin kavereiksi, joilla oli eri harrastukset ja oikeestaan eri kaveritkin ja se homma väljähtyi lopulta. En mä tiedä, kannattaako tuollaista pelastamalla pelastaa kun ei lapsiakaan tuolloin.

Jos nyt jotain pelastavaa niin enemmän olisi pitänyt olla tunnetta ja tiukkoja tilanteita. Ei edes riitele kun ei ole mitään mikä aiheuttaisi ristiriitaa.
 
Olin liian nuori, halusin kokeilla jotain toista. Olin liian nuori, halusin kokeilla jotain toista jne. kunnes sitten "asetuttiin" ja kasvettiin kavereiksi, joilla oli eri harrastukset ja oikeestaan eri kaveritkin ja se homma väljähtyi lopulta. En mä tiedä, kannattaako tuollaista pelastamalla pelastaa kun ei lapsiakaan tuolloin.

Jos nyt jotain pelastavaa niin enemmän olisi pitänyt olla tunnetta ja tiukkoja tilanteita. Ei edes riitele kun ei ole mitään mikä aiheuttaisi ristiriitaa.

Ihmiset kasvaa aikuisiksi siinä 30-40 v. Sitten rupeaa niitä eroja tulee


Edit. Plus lapset ja ura ja lapset ja jne. .
 
Aivan. Ja keskimäärin se naista ja netflixiä vieressä katseleva mies on suhteessa vielä useammin ylipainoinen. Ylipaino on yhteiskunnallinen ongelma, jolle tosiaan pitäisi tehdä jotain. Eikä vaan siksi, että nuoret naiset näyttäisivät vanhojen setämiesten silmään paremmilta.

Pikemminkin kyseessä on miehiä haittaava tasa-arvo-ongelma jonka syyn löytäminen olisi hyvä alku.
Se ei toki tällaisen kohtuullisen timmivartaloisen miehen näkökulmasta lohduta yhtään, että onhan miehetkin läskejä. Tosin jotain outoa noissa virallisissa tilastoissa/väitteissä on, koska mielestäni subjektiivisesti tarkastellen nuoret naiset on selvästi enemmän läskejä. Ehkäpä miesten ja naisten BMI:tä ei kannattaisi ihan suoraan verrata toisiinsa.

Mutta joka tapauksessa kun liikun ulkona ja hyvännäköiset naiset loistavat poissaolollaan, niin ei tosiaan lohduta yhtään, että onhan maailmassa läskejä miehiäkin olemassa.

Toinen asia on väestödemografiset muutokset eli koko kansa on iäkkäämpää kuin ennen. Olen toki itsekin, mutta toisaalta olen nyt mies parhaassa iässä eli eihän miehelle ole mikään etu olla 20v keltanokka. Paitsi jos teinejä jahtaa.

Hei, kertokaas mikä on ollu teidän mielestä yksi yksittäinen ja fataalein syy siihen että parisuhde on kaatunut tai liipasimella kaatua?
Haluttomuuteni sitoutua perinteiseen perhe-elämä -tyyppiseen systeemiin, johtuen osittain musta itsestäni, siis siitä kuka olen ja mitä haluan, ja toisaalta terveydellisiin seikkoihin juontuvista syistä.
 
Se ei toki tällaisen kohtuullisen timmivartaloisen miehen näkökulmasta lohduta yhtään, että onhan miehetkin läskejä. Tosin jotain outoa noissa virallisissa tilastoissa/väitteissä on, koska mielestäni subjektiivisesti tarkastellen nuoret naiset on selvästi enemmän läskejä. Ehkäpä miesten ja naisten BMI:tä ei kannattaisi ihan suoraan verrata toisiinsa.

Se on jännää miten sellaiset ihan suht timmit ja hyvävartaloiset salimimmitkin painaa helposti sen 80 kiloa kun sitten on sitä lihastakin. Suomalaiset naiset on jotenkin "hyviä" kerryttämään massaa tavalla tai toisella. Varmaan on aika paljonkin suhteita joissa nainen painaa enemmän kuin mies, vaikka nainen ei olisikaan edes mitenkään erityisen ylipainoinen. Ja sitten toki näkyy katukuvassa tasaiseen tahtiin niitäkin pareja joissa on kynäniska mies ja tankkimallin nainen (eli tää perus B Virtanen- asetelma).
 
Ja toisaalta, mitä väliä subjektiivisen ja hyvin keskittyneen otannan perusteella tarkastelulla kun kerrankin on asia, jota tilastoidaan ja seurataan ihan tieteellisesti pätevän metodiikan avulla pitkän ajanjakson yli? Suurin subjektiivisuuden aiheuttaja lienee se, ettei jotain nuoria tai vanhepiakaan miehiä hirveesti tule katseltua.
 
Ja toisaalta, mitä väliä subjektiivisen ja hyvin keskittyneen otannan perusteella tarkastelulla kun kerrankin on asia, jota tilastoidaan ja seurataan ihan tieteellisesti pätevän metodiikan avulla pitkän ajanjakson yli? Suurin subjektiivisuuden aiheuttaja lienee se, ettei jotain nuoria tai vanhepiakaan miehiä hirveesti tule katseltua.
Kyllä ihmisten ulkonäköön liittyvät kokemukset on subjektiivisia mielipiteitä vähintään yhtä paljon kuin tilastotiedettäkin. Mutta ihan samaa tarinaahan ne pääasiassa kertoo, eli aina kun vuosi vaihtuu niin taas on suomalaiset x grammaa lihavampia ja y vuotta vanhempia kuin edellisenä vuotena.

Lihavuus näkyy myös epäsuorasti sillä tavalla, että ihmiset kirjaimellisesti liikkuu vähemmän ulkona kuin ennen. Toki siihen on muitakin syitä, mutta joo.
 
Kyllä ihmisten ulkonäköön liittyvät kokemukset on subjektiivisia mielipiteitä vähintään yhtä paljon kuin tilastotiedettäkin. Mutta ihan samaa tarinaahan ne pääasiassa kertoo, eli aina kun vuosi vaihtuu niin taas on suomalaiset x grammaa lihavampia ja y vuotta vanhempia kuin edellisenä vuotena.

No mutta minä kirjoitin ylipainosta, en ulkonäöstä ja ei kuulu oikeastaan edes ketjun aiheisiin paitsi jos se on jonkun parisuhteen vetänyt kiharalle.
 
No mutta minä kirjoitin ylipainosta, en ulkonäöstä ja ei kuulu oikeastaan edes ketjun aiheisiin paitsi jos se on jonkun parisuhteen vetänyt kiharalle.
Ylipaino ja ulkonäkö liittyvät huomattavan paljon toisiinsa..

Anyways, ylipaino on parisuhteen kompastuskivenä aika tavallinen tarina. Ainakaan miehistä hyvin harva varmastikaan on erityisen tyytyväinen siihen, että akka lihoaa vieressä ajan kuluessa. On mulla tästä itsellänikin hieman kokemuksia. Asiaan ei ole myöskään mitään helppoa ratkaisua parisuhteen sisällä, on vain huonoja vaihtoehtoja. Voit olla hiljaa ja toivoa, että asiat muuttuu paremmaksi (ei muutu), tai voit nostaa kissan pöydälle ja sanoa akalle, että nyt olisi vähän syytä karistaa kiloja. Huono idea sekin. Tai sitten voit yrittää jotenkin vaivihkaa kannustaa terveempiin elintapoihin ottamatta kiloja suoraan puheeksi, mutta todennäköisempää tässäkin on epäonnistuminen kuin onnistuminen.
 
Ylipaino ja ulkonäkö liittyvät huomattavan paljon toisiinsa..

Anyways, ylipaino on parisuhteen kompastuskivenä aika tavallinen tarina. Ainakaan miehistä hyvin harva varmastikaan on erityisen tyytyväinen siihen, että akka lihoaa vieressä ajan kuluessa. On mulla tästä itsellänikin hieman kokemuksia. Asiaan ei ole myöskään mitään helppoa ratkaisua parisuhteen sisällä, on vain huonoja vaihtoehtoja. Voit olla hiljaa ja toivoa, että asiat muuttuu paremmaksi (ei muutu), tai voit nostaa kissan pöydälle ja sanoa akalle, että nyt olisi vähän syytä karistaa kiloja. Huono idea sekin. Tai sitten voit yrittää jotenkin vaivihkaa kannustaa terveempiin elintapoihin ottamatta kiloja suoraan puheeksi, mutta todennäköisempää tässäkin on epäonnistuminen kuin onnistuminen.

Kirjoitin nimenomaan ylipainosta (sellaisesta, mitä mitataan vaa'an kanssa, ei kauneusihanteilla).

Mulla on kokemuksia siitä, miten yritetään pakottaa omaa missiota aiheeseen kuin aiheeseen ja tää haiskahtaa nyt siltä.
 
Kirjoitin nimenomaan ylipainosta (sellaisesta, mitä mitataan vaa'an kanssa, ei kauneusihanteilla).
Pussi päässä kyllä elät, jos sun mielestä ylipaino ja ulkonäkö eivät liity mitenkään toisiinsa, ja nimenomaan kääntäen verrannollisella tavalla (enemmän painoa = vähemmän ulkonäköä).

Toki sinä saat olla ihan mitä mieltä halua ja pitää juuri niin lihavista ihmisistä kuin haluat, onhan sinulla siihen täysi oikeus. Itse puhun kuitenkin yleisellä tasolla.
 
Pussi päässä kyllä elät, jos sun mielestä ylipaino ja ulkonäkö eivät liity mitenkään toisiinsa, ja nimenomaan kääntäen verrannollisella tavalla (enemmän painoa = vähemmän ulkonäköä).

Toki sinä saat olla ihan mitä mieltä halua ja pitää juuri niin lihavista ihmisistä kuin haluat, onhan sinulla siihen täysi oikeus. Itse puhun kuitenkin yleisellä tasolla.

Niin. Ja edelleen kirjoitin vain ylipainosta ja siitä, miten se ei ole subjektiivisen ja alueellisesti rajatun havainnointisi varassa koska se on yksi harvoja asioita, joita kattavasti seurataan. En ulkonäöstä. Enkä ymmärrä miten tämä painoasia liittyy aiheeseen muuten kuin että keksit lopulta historiastasi jutun, josta "hieman kokemusta" yhdistämään nämä :kahvi:
 
  • Tykkää
Reactions: hmb
Niin. Ja edelleen kirjoitin vain ylipainosta ja siitä, miten se ei ole subjektiivisen ja alueellisesti rajatun havainnointisi varassa koska se on yksi harvoja asioita, joita kattavasti seurataan.
Tilastotieteen ja mun subjektiivisten kokemusten välillä ei ole ristiriitaa. Ainut ristiriita on siinä, että miten mielekästä on verrata miesten ja naisten BMI:tä suoraan toisiinsa, mutta se on aika akateemista pohdintaa.

Lisäksi nuorten miesten painoa kai tilastoidaan kattavammin kuin naisten, koska armeija.

Ylipaino liittyy aiheeseen sitä kautta, että se voi aiheuttaa ongelmia parisuhteessa ja myös parisuhteen löytämisessä ylipäätään. Kuten oli aiemmin puhetta, niin ympäröivässä maailmassa on yhä vähemmän flirttiä ilmassa, koska ihmiset on yhä vastenmielisemmän näköisiä, liikkuvat yhä vähemmän ulkona, käyttävät yhä vähemmän alkoholia ja ovat muutenkin takakireämpiä kuin ennen. Ja vanhempia, keskimäärin. (Ja hormonitoiminnaltaan lamaantuneempia.)
 
Olisi kyllä raivostuttavaa olla parisuhteessa sellaisen mimmin kanssa, joka jatkuvasti valittaisi näkemistään läskeistä miehistä.

En ihmettele jos toisilla on vaikeaa kun oman elämän tarmon keskittää kaikkien rumien asioiden huomioimiseen sen sijaan, että keskittyisi havainnoimaan ympärillä olevia positiivisia juttuja.

Jos keskityttäisiin niihin oikeisiin olemassa oleviin parisuhteisiin, eikä johonkin OT:n jauhamiseen.
 
Pussi päässä kyllä elät, jos sun mielestä ylipaino ja ulkonäkö eivät liity mitenkään toisiinsa, ja nimenomaan kääntäen verrannollisella tavalla (enemmän painoa = vähemmän ulkonäköä).

Se nyt vaan sattuu olemaan johonkin rajaan asti makuasia eli toiset tykkää kurvikkaammasta (kuten itse). Jos menee ihan vaan tuolla sinun simppelillä kaavalla niin silloinhan a-kupin tissit ja lattana perse on ideaali niin niistä ei ainakaan silloin tule kiloja.
 
Se nyt vaan sattuu olemaan johonkin rajaan asti makuasia eli toiset tykkää kurvikkaammasta (kuten itse). Jos menee ihan vaan tuolla sinun simppelillä kaavalla niin silloinhan a-kupin tissit ja lattana perse on ideaali niin niistä ei ainakaan silloin tule kiloja.
Tutkitusti maailman miesten mielestä ideaali on noin 90-(60-67)-90, BMI ~20, ja iän suhteen periaatteessa mitä nuorempi, sitä parempi.

Ymmärrettävästi moni ei tuosta tiedosta tykkää, mutta elämä on. :)

Ja kurvikkuus ei sinänsä liity juuri mitenkään painoon. Päinvastoin, mitä enemmän painoa, sitä vähemmän kurveja. Toki aivan langanlaiha lattaperse voi olla ääriesimerkki toisesta päästä, mutta se on sitten ihan akateemista pohdintaa, että kummalla on enemmän kurveja, aivan langanlaihalla lattaperseellä vai keskivertalolihavalla pallukalla. Ei niillä ole oikein kummallakaan, mutta se varmaan vähän riippuu sitten tapauksesta. Lähtisin kuitenkin siitä, että naisen vetovoimalle ei ole ainakaan hyväksi, että vyötärön uuma on KÄÄNTEINEN eli pullottaa... Se ei ainakaan ole sellaista kurvikkuutta mitä arvostetaan.
 
Viimeksi muokattu:

Statistiikka

Viestiketjuista
258 256
Viestejä
4 486 869
Jäsenet
74 126
Uusin jäsen
rkj

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom