Parisuhteen kiemurat

Kannattaa muistaa että ihmisellä on kuitenkin todennäköisesti vain yksi elämä elettävänään ja siitä ei välttämättä kannata tuhlata liian suurta osaa väärän ihmisen kanssa ja takia, ellei esim. oma uskonto siihen "pakota", etenkin kun nykyään koko maailma ihmisineen on enemmän kaikkien ulottuvilla kuin koskaan aikaisemmin.
 
Kauheen kiihkeesti ollaan tyrkyttämässä eroamista ennen asioiden selvittämistä. Minusta ei ole mitään menetettävää siinä, et selvitellään ensin - koska ei selvittely tarkoita pakollista jatkamista, vaan todellakin asioiden selvittämistä. JOS asiat siinä selviää, ok ja jossei, niin ehtii sitä erota sittenkin. Minusta selvittämättömät asiat jää vaan vaivaamaan ja kiusaavat mielessä pitkään ja silloin toipuminenkin on hitaampaa.

Ihmissuhteet verrattuna kengät: Ennen vietiin rikkinäiset kengät suutarille. Nyt ollaan heti heittämässä roskiin, edes kysymättä voisiko suutari niitä korjata.

Ei ole olemassakaan ihmissuhdetta, jossa ei joskus menisi sukset vähän ristiin. Usein asiat olisi selvitettävissä, koska väärin ymmärtäminen ja olettaminen on tositosi yleistä. Ongelmia tulee herkästi kommunikaatiosta/toistensa ymmärtämisestä/toistensa eri tavoista ilmaista asioita kuin siitä millainen ihminen pohjimmiltaan on. Liian usein skipataan kaikki selvittely ja tuomitaan koko suhde kuolleeksi samantein.
Toki ihanteellista on, jos asioita pystyy rakentavasti selvittelemään. Aina näin ei kuitenkaan ole; toinen osapuoli ei ole syystä tai toisesta kykenevä asioiden syväluotaamiseen, tai toinen osapuoli ei ymmärrä vaikka toinen kuinka yrittäisi tuntemuksiaan avata. Viisautta on myös ymmärtää ja hyväksyä, milloin asiat eivät ole enää korjattavissa. Aina, ehkä jopa useinkaan, näkemykset suhteen pelastettavuudesta eivät kohtaa. Tässä marqquun tapauksessa kuullostaa pahasti siltä, että ainakin toinen osapuoli on jo luovuttanut, mutta rohkeus ei riitä sen myöntämiseen.
 
Kolmatta pyörää tässä ei ole mukana tai sitten mulle on valehdeltu jatkuvasti päin naamaa. Vaikea uskoa.

Olen jo itsekin mielessäni hyväksynyt sen seikan, että ero todennäköisemmin tulossa. Ei kuitenkaan jätetä kortteja kääntämättä ja katsotaan loppuun asti mitä tulee. Worst case scenario kuitenkin ystävinä jatkuu.

Päivä kerrallaan. Itseltäni myös tuntuu paljon paremmalta edetä hitaasti tämän asian kanssa, tuli ero tai ei.
 
Kolmatta pyörää tässä ei ole mukana tai sitten mulle on valehdeltu jatkuvasti päin naamaa. Vaikea uskoa.

Olen jo itsekin mielessäni hyväksynyt sen seikan, että ero todennäköisemmin tulossa. Ei kuitenkaan jätetä kortteja kääntämättä ja katsotaan loppuun asti mitä tulee. Worst case scenario kuitenkin ystävinä jatkuu.

Päivä kerrallaan. Itseltäni myös tuntuu paljon paremmalta edetä hitaasti tämän asian kanssa, tuli ero tai ei.
Voi olla, ettei kolmatta ole mutta jos olisi, niin juuri niinhän se menisi, että valehdellaan sulle päin naamaa.
 
Voi olla, ettei kolmatta ole mutta jos olisi, niin juuri niinhän se menisi, että valehdellaan sulle päin naamaa.

Naulan kantaan ja valitettavasti näinhän se juurikin olisi. Mulla on ollut epäilykseni ja olen tehnyt pientä salapoliisityötä :D Keskustelemme avoimesti ja luotto on vahva molemminpuolin. Siis jos tässä oikeasti ilmenisi kolmas pyörä, niin mulla romahtaisi luotto ihmisiin aivan täysin, varsinkin naisiin. Katkaisisin ystävyyden välittömästi. Valehtelu, pettäminen ja toisen selän takana puhuminen negatiiviseen sävyyn ovat kolme asiaa, jotka ovat nollatoleranssi mun kohdalla.

Tuossa tapauksessa joutuisi kyllä kasaamaan itseni uudelleen.
 
Naulan kantaan ja valitettavasti näinhän se juurikin olisi. Mulla on ollut epäilykseni ja olen tehnyt pientä salapoliisityötä :D Keskustelemme avoimesti ja luotto on vahva molemminpuolin. Siis jos tässä oikeasti ilmenisi kolmas pyörä, niin mulla romahtaisi luotto ihmisiin aivan täysin, varsinkin naisiin. Katkaisisin ystävyyden välittömästi. Valehtelu, pettäminen ja toisen selän takana puhuminen negatiiviseen sävyyn ovat kolme asiaa, jotka ovat nollatoleranssi mun kohdalla.

Tuossa tapauksessa joutuisi kyllä kasaamaan itseni uudelleen.

Paskalta se tuntuu mutta ei kannata yleistää vaikka niin kävisi. Suurin osa ihmisistä ei ole pettänyt luottamustani, sen enempää miehet kuin naisetkaan.
 
Jos haluaa vastauksia eikä toinen halua niitä tarjota kannattaa soveltaa samaa politiikkaa kuin lastenkasvatuksen abc eli uhkailu, kiristys ja lahjonta.

Toki tällöin kannattaa olla siinä tilanteessa, että tietää yhteisen leikin olevan ohi. Koska viimeistään tuon jälkeen ei jatku :).

Rumaahan se on, mutta niin nämä aina, joten miksei voi toimia itsekkäästi ja helpottaa omaa toipumisprosessia. Toimi omalla kohdalla ja voin sanoa, että oli aivan vitun maassa, mutta kun sai vastauksia niin toimintakyky parani x10. Jolloin oltiin taas siinä tilanteessa ettei voinut kuin ihmetellä miksi piti uhkailla rumilla asioilla, että sai niitä vastauksia eikä toinenkaan osannut perustella miksi ei voinut kertoa kupletin juonta ilman rumia temppuja.

Ystäviä ollaan ja viikottain tekemisissä... Lapset, talo + omaisuus hoitu sovinnossa kaikki 1kk aikana siitä kun lappu lähti maistraattiin. Että ei se tarkoita sitä jos sotakirveen kaivaa maasta, että sillä sitten viuhotaan seuraavan 3v ajan ja käydään oikeutta mummon perintölusikoista lapsiin asti. Voihan siinä kyllä käydä rumastikkin jos uhkailee jollain mitä ei halua toteuttaa ja toinen katsoo bluffin :D. Eli ihan hetken mielijohteesta kannata lähteä aukomaan päätään vaan miettiä vähän mitä tekee. Mikään pakko sillä toisella ei ole mitään kertoa ja mitä tuolloin googlailin niin paljon netissä on niitä jotka vielä vuosien jälkeen on epätietoisia ja katkeria. En halunnut siihen joukkoon...
 
Exäsi ei ollut vahva vaan kusipää ja luultavasti heikolla itsetunnolla varustettu.

Itse ajattelen vahvan ihmisen kestävän vastoinkäymisiä lamaantumatta, olevan itsenäinen ja määrätietoinen ja omaavan terveen itsetunnon. Vahva ihminen ei ripustaudu eikä alennu kenenkään kynnysmatoksi, mutta sitävastoin kykenee tukemaan ja auttamaan muita ihmisiä raskaissakin tilanteissa. Vahva ihminen ottaa itse vastuun elämästään, onnellisuudestaan ja valintojensa seurauksista.

Vahva ihminen ei tarkoita riidanhaluista dominoimaan pyrkivää kontrollifriikkiä, joka kritisoi jatkuvasti muita omaa heikkoa itsetuntoaan pönkittääkseen.

Miehen tulisi olla jotakuinkin samanlainen, jotta aidosti tasavertainen parisuhde on mahdollinen. Itselläni erityisesti ripustautuminen osuu johonkin ärsytyspisteeseen.

Jep, eksällä oli varmaan kohtalaisesti tuota kusipäisyyttä mukana. Eräs toinen suhteeni oli päinvastainen, keskustelimme avoimesti kaikesta, emme ripustautuneet toisiimme ja kaikki soljui jotenkin helpon mukavasti eteenpäin. Kuitenkin tuo suhde päättyi siihen, että toinen lähti pois, ehkä suurimpana syynä se että asui eri maassa. Kyllä se tuntui kurjalta, vaikka ei mitään oltu luvattukaan pitkästä yhdessäolosta.

Olen pohdiskellut näiden suhteiden hyviä ja huonoja puolia ja tällä hetkellä tuntuu siltä että minun kohdallani ratkaisu on jossain näiden välissä. Eli riittävän mukava parisuhde fyysisesti puoleensavetävän naisen kanssa hyvällä keskusteluyhteydellä, jossa voi kuitenkin ripustautuakin vähän ja saa olla myös huonoja päiviä.

Taidan sittenkin olla perinteisempi kuin luulinkaan. Ehkä oon vuoden päästä ostamassa farmarivolvoa ja jonottamassa ämpäriä.
 


Kannattaa käydä ottamassa vasektomia eikä kertoa siitä naiselle. Mielenkiintoista jos vauvoja silti tulee "vahingossa" kuten monille käy :kahvi:
 
Vasektomia ei ole pomminvarma juttu, etenkin jos sen onnistumista ei ole käynyt varmistuttamassa. Kaiser Sozen pointti oli ilmeisesti lähinnä tuuletella turhautumista naisiin.
 
Jos toisella puoliskolla on Borderline personality disorder (Rajatilapersoonallisuus, epävakaa persoonallisuushäiriö), juoskaa HETI pois. Me oltiin miehiä ja rakastimme toisiamme pitkään, se oli niin ainutlaatuista, mutta kesti vain alle muutaman kuukauden. Piti pistää välit poikki 2016 lopusta, koska häntä ei voinut sietää. Ajattelin, että hän olisi BPD, kun luin nettiä kahden tunnin ajan. Vuoden päästä 2018 otin yhteyttä, saatoin jo 2017 lopussa jo jutella - ei muista. Alkoi sama vaihe, hän rakasti minua todella paljon.

Kun tätä oli noin vuosi, ajattelimme, että minähän maksan meille matkan kun hyvin meni. Käytiin ulkomailla. Koska hän oli köyhä, maksoin hänelle lennot yms. Tiesin vain, että hän oli masentunut ja ahdistunut, tästä hän näytti minulle diagnoosit. Asui jossain asuntolassa mielenterveyspotilaille. Siinä vaiheessa en vielä herännyt, koska jokaisellahan voi olla jotain sairautta. Vasta tammikuussa matkamme jälkeen huomasin että rakkaus on taas kuihtunut. Hän kuitenkin koko ajan vaati enemmän juuri kun muutti omaan kämppään.

Vuokratalossa kävin, autoin muutossa, ja ennen sitä asuntolassa. Huoneessa oli vähän tavaraa, mutta tuossa asunnossa oli kaksi huonetta ja täynnä laatikoita. En tiedä mistä haki loput, varmaan jossain varastossa oli. Alkoi paljastumaan hänen sanoessa että olikin 15000+ velkaa. En ihmetellyt sen jälkeen miksi oli niin paljon tuota tavaraa. Kirjoja, leluja, gadgeteja, dvd-levyjä, pelejä, konsoleita, kaikkea joka lähtöön. Jopa kallis järjestelmäkamera täynnä kuvia sen naamasta - narsistin merkki!

Makselin osan laskuista, koska hänellä "ei ollut varaa". Silti hän osteli salaa kirjoja, pelejä, kaalimadon tuotteita yms. Puhelinlasku €20 oli aina rästissä. Laivalla sanoi viime vuonna, että "masennuksen takia en pysty antamaan mitään". Voit vapaasti seurustella muiden kanssa. En herännyt siihenkään, vaikka oli loistava paljastus huonosta suhteesta. Kertoi myös että kun kävi toisen asteen koulua sen päivän, ihastui samana päivänä toiseen poikaan ja sanoi vieressäni kun oletin olevani suhteessa hänen kanssa?

Koulun jätti kesken masennuksen takia, myös toisella yhteishaulla, ei mennyt ollenkaan, ja jätti noin. Nyt haki kolmatta, pääsee, mutta taas varmaan ei tule kouluun ja oli 25+. Borderlinen tosiaan SALASI viimeiseen asti. Kun tämä alkoi paljastua, sanoin suoraan, että mitä salaat. Näytin hänelle lääkärin paperit, ja huom. tiesin jo 2016 että hän on epävakaa persoonallisuus. Sanoi, että älä leiki lääkäriä :D Vaikka lääkärinkin lausunto oli nähtävänä. Mykkäkoulua oli tunteihin (tavallista BPD:lle) ja seuraavasta viikosta etääntyi. Koska tiesin, että kaikki ne riidat, uhkaavat päällekäymiset johtui tuosta sairaudesta. Suhde oli todella yksipuolista, nyt kun miettii en tiedä miten jaksoin.

Pelkästään kuluerä oli hän. Okei, oli huippuhetkiä, aina intiimeihin asti, mutta really? Onko sen arvoista, kerran vuodessa, tai muutaman?

Ei hän ollut mihinkään tyytyväinen, ruokakaupassakin oletti että maksan kaiken ja jätti lompakon kotiin. Meni vessaankin puhelimen ja lompakon kanssa, olikohan jotain salattavaa. Konettaan tutkaili niin että en saanut katsoa mitä surffaili. "Kuulemma maksoi laskuja", viikon päästä oli taas uusi tilaus kotona. Ei koskaan näyttänyt rahatilannettaan, korkeintaan pikaisesti saldon, mistä ei voinut tietää onko esim. säästötilejä. Puhelinta ei antanut käyttää edes hätätapauksissa esim. puhelun soittoon. Saati kannettavaa. Puhelimessa hänellä oli TINDER...

Joka välissä haukkui minua ja teki draamaa olemattomista. Saattoi suuttua rajusti kun sanoin, että nyt ei osteta mitään, kun ei ole kuin omiin menoihin. Tyhmä olin kun vielä työttömänä ollessa käytin enemmän kuin sain, oli virhe kertoa säästötilistäni. Nyt kun työllistyin alkuvuonna, OLETTI että saa enemmän rahaa käyttöönsä. Ja mun rahaa. Narsisti? Haukkui minua narsistiksi, koska sanoin, että mun raha on mun enkä voi joka välissä sille ostaa kaikkea. Sanoin myy roskaa mitä kotisi on täynnä, suuttui päiviksi.

Jos olette suhteessa rajatilahäiriöisen kanssa, kävelkää heti ulos!!!

Minä juoksin nyt ja hetkeäkään en kadu. Rahatilanne vakaa, yksin on mukavaa, ja ennen kaikkea kukaan ei hauku/kerjää rahaa joka välissä.

Kun kirjoitin jäähyväiskirjeen, ko narsisti suuttui, pelästyi mistä rahaa saa jatkossa -- ja sanoi että tekee kaikkensa että KAIKKi tietävät että olen narsisti kun jätin hänet. Vastasin vielä, että poliisilaitoksella nähdään jos noin käy. Hiljaisuus alkoi. No Contact. Tuo vielä ennen tuota sanoi että tekee lähestymiskiellon siitä, että kävin sillä joka toinen viikko siivoamassa, pesemässä astiat, ostamassa ruokaa viikonlopuksi ja tekemässä pyykit :D Eli autoin hyvää hyvyyttäni, niin lähestymiskieltoa mietiskeli.

Mutta tuollaiset ne on. Onneksi lähdin menemään. En kadu.

Olkoon siellä laatikossaan neljän seinän sisällä 24/7, menkööt kaikki puhelimet kiinni. Rahaa ei ollut, silti oli 20 euron liittymä johon ei selvästi ollut varaa, kotivakuutus oli ihmeen kallis, 200 euroa vuodessa ?? Itse maksan vastaavasta 80 euroa, kuulemma "ei kata mitään". Sähkösoppari oli liian kallis, ei vaihtanut, "katson tätä kulutustani". Ei uskonut minua, joka tietää varmaksi, että yksinasuvalla ei mene YLI 1500 kWh vuodessa. Otti sen 3000 kWh paketin. Pizzaa osti kotiin kannettuna, vaikka oli köyhä, mutta kun "ei jaksa tehdä ruokaa". Nyt joku kysyy miksi veloissa ja luottotiedotkin mennyt? Itse olin vain maksajan roolissa tässä koko jutussa!!! Seuraavaa varmaan hakee!
 
Parisuhde on kriisissä, ja eron ajatus on heitetty ilmoille. Meillä molemmilla on kuitenkin halua selvittää asioita ennen kuin lopullista ratkaisua tehdään, mutta keinot selvitellä asiat kahdestaan tuntuvat loppuneen. Pariterapia siis voisi olla varteenotettava vaihtoehto.

Olemme molemmat (pian valmistuvia) opiskelijoita, jotka käymme opiskelujen ohella töissä. Rahaa ei siis hirveästi ole, mutta olemme valmiita hommaan kohtuullisesti panostamaan. Jostain luin, että pariterapiaan voi saada Kelan avustusta, mutta onko tuo käytännössä realistisesti saavutettavissa?

Onko ihmisillä kokemusta parisuhdeterapiasta? Auttoiko vai pahensiko, ja kuinka pitkään kävitte? Millaista homma käytännössä oli?
 
Parisuhde on kriisissä, ja eron ajatus on heitetty ilmoille. Meillä molemmilla on kuitenkin halua selvittää asioita ennen kuin lopullista ratkaisua tehdään, mutta keinot selvitellä asiat kahdestaan tuntuvat loppuneen. Pariterapia siis voisi olla varteenotettava vaihtoehto.

Olemme molemmat (pian valmistuvia) opiskelijoita, jotka käymme opiskelujen ohella töissä. Rahaa ei siis hirveästi ole, mutta olemme valmiita hommaan kohtuullisesti panostamaan. Jostain luin, että pariterapiaan voi saada Kelan avustusta, mutta onko tuo käytännössä realistisesti saavutettavissa?

Onko ihmisillä kokemusta parisuhdeterapiasta? Auttoiko vai pahensiko, ja kuinka pitkään kävitte? Millaista homma käytännössä oli?

Kyyninen näkemys parisuhdeterapioista: Vain toinen haluaa oikeasti ja toinen myötäilee että vaikuttaisi rakentavalta vaikka suhde on jo käytännössä ohi. Jos molemmat haluavat aidosti, mihin tarvitaan terapiaa? Eikö seurakunnat tarjoa ilmaista? Voi olla vaikea päästä. Perheasiain neuvottelukeskus auttaa parisuhdeongelmissa.

Toisaalta taas, olette ilmeisen nuoria. Miten pitkä suhde kyseessä? Tiedän, että tuntuu pahalta mutta joskus on ihan hyvä pistää vaihtoon enkä ole taakse katsonut itse...
 
Kyyninen näkemys parisuhdeterapioista: Vain toinen haluaa oikeasti ja toinen myötäilee että vaikuttaisi rakentavalta vaikka suhde on jo käytännössä ohi. Jos molemmat haluavat aidosti, mihin tarvitaan terapiaa? Eikö seurakunnat tarjoa ilmaista? Voi olla vaikea päästä. Perheasiain neuvottelukeskus auttaa parisuhdeongelmissa.

Toisaalta taas, olette ilmeisen nuoria. Miten pitkä suhde kyseessä? Tiedän, että tuntuu pahalta mutta joskus on ihan hyvä pistää vaihtoon enkä ole taakse katsonut itse...
7v takana, molemmat about 25v. Molemmat ollaan kasvettu suhteen aikana, mutta mielestäni ei niin paljoa että oltaisiin kliseisesti kasvettu erilleen. Tai sitten olen vain perinteiseen miehiseen tapaan tietämätön naisen pään sisällöstä.
 
Kyyninen näkemys parisuhdeterapioista: Vain toinen haluaa oikeasti ja toinen myötäilee että vaikuttaisi rakentavalta vaikka suhde on jo käytännössä ohi. Jos molemmat haluavat aidosti, mihin tarvitaan terapiaa? Eikö seurakunnat tarjoa ilmaista? Voi olla vaikea päästä. Perheasiain neuvottelukeskus auttaa parisuhdeongelmissa.

Toisaalta taas, olette ilmeisen nuoria. Miten pitkä suhde kyseessä? Tiedän, että tuntuu pahalta mutta joskus on ihan hyvä pistää vaihtoon enkä ole taakse katsonut itse...
No eihän pariterapian tarkoituksena ole välttämättä suhteen jatkuminen, se voi olla myös hyvä ero ja parempi loppuelämä erikseen

Joskus objektiivisen ulkopuolisen näkemykset ovat arvokkaita, jos parin kommunikaatio on ajautunut suohon.
 
Kyyninen näkemys parisuhdeterapioista: Vain toinen haluaa oikeasti ja toinen myötäilee että vaikuttaisi rakentavalta vaikka suhde on jo käytännössä ohi. Jos molemmat haluavat aidosti, mihin tarvitaan terapiaa? Eikö seurakunnat tarjoa ilmaista? Voi olla vaikea päästä. Perheasiain neuvottelukeskus auttaa parisuhdeongelmissa.

Toisaalta taas, olette ilmeisen nuoria. Miten pitkä suhde kyseessä? Tiedän, että tuntuu pahalta mutta joskus on ihan hyvä pistää vaihtoon enkä ole taakse katsonut itse...
Tässäpä tulikin kaikki mitä itsekin meinasin vastata. Lisättäköön, että kokemusta on pariterapiasta kuuden käynnin verran, apua ei ollut, pikemminkin haittaa. Voihan se joillekin toimiakin, mutta mutulla sanoisin että harvemmin se umpikujassa olevaa suhdetta pelastaa. Hyvässä lykyssä auttaa käsittelemään eroa, huonossa vain pitkittää sitä.

Olette nuoria ja tulette muuttumaan ja kasvamaan ihmisinä vielä lisää. Jos suunta on jo nyt eri niin voi hyvinkin olla, että viisainta olisi erota nyt niin ehtii sitten ilman paineita löytää paremmin sopivan kumppanin, etenkin jos perheen perustaminen siintää haaveissa.
 
Parisuhde on kriisissä, ja eron ajatus on heitetty ilmoille. Meillä molemmilla on kuitenkin halua selvittää asioita ennen kuin lopullista ratkaisua tehdään, mutta keinot selvitellä asiat kahdestaan tuntuvat loppuneen. Pariterapia siis voisi olla varteenotettava vaihtoehto.

Olemme molemmat (pian valmistuvia) opiskelijoita, jotka käymme opiskelujen ohella töissä. Rahaa ei siis hirveästi ole, mutta olemme valmiita hommaan kohtuullisesti panostamaan. Jostain luin, että pariterapiaan voi saada Kelan avustusta, mutta onko tuo käytännössä realistisesti saavutettavissa?

Onko ihmisillä kokemusta parisuhdeterapiasta? Auttoiko vai pahensiko, ja kuinka pitkään kävitte? Millaista homma käytännössä oli?

Ei omaa kokemusta, mutta... kaverin ex-vaimo kertoi suoraan olevansa avioliitossa enää vain rahan takia, koska kaverilla hyvät tulot jne. No kaveri sai tästä huolimatta, vaikka eropäätös oli jo tehty, lähtemään parisuhdeterapiaan. Ei se tilannetta enää pelastanut, ja miksi olisikaan kun eukko oli motiivinsa paljastanut jo. Olivat kyllä pitkään yhdessä, lapsiakin. Mutta aikansa kutakin.

Te olette nuoria vielä, puhukaa, kirjoittakaan paperille ajatuksia niin ei pääse unohtumaan mitä pitikään sanoa, kun ilmeistikin haluatte yhdessä saada tilanteeseen selvyyttä. Ei siihen oikein ulkopuolista tarvitse kertomaan asioista mistä ei edes tiedä mitään.
 
7v takana, molemmat about 25v. Molemmat ollaan kasvettu suhteen aikana, mutta mielestäni ei niin paljoa että oltaisiin kliseisesti kasvettu erilleen. Tai sitten olen vain perinteiseen miehiseen tapaan tietämätön naisen pään sisällöstä.
Näillä tiedoilla, erotkaa heti, nauttikaa elämästä ja löytäkää uudet rakkaudet.
 
Mikään ehkäisy ei ole 100% varma, ei edes vasektomia tai sterilisaatio. Sitäpaitsi geenitestillähän nämä selviää.

Eikö se ole sama asia? Tai näin miehiseltä puolelta se on sama asia :)
Nimimerkillä tammikuussa operoitu.
Meinasi vain mennä hieman jo vati nurin onnistumisen kanssa,
kun reilun 3kk jälkeen testinäyte purkkiin ja tuloksena sekä kuolleita että eläviä siittiöitä seassa.
Ja määrällisesti liikaa.
No 2kk päästä uusiksi näytettä antamaan ja elävien määrä oli puolittunut, mutta silti liikaa.
Lääkäri totesi että 2kk vielä ja uusi näyte, jonka perusteella todetaan joutuuko uusinta leikkaukseen.
No helpotus oli suurin kun lekuri soitti sitten ja sanoi että näytteessä ei ollut enään eläviä eikä kuolleitakaan siittiöitä.

Jälkikäteen harmittaa etten ennen leikkausta tehnyt testiä paljon niitä veijareita mulla oli :D.
Vieläkin toki hieman epävarma olo, kun noin pitkään oli eläviäkin siittiöitä joukossa.
No toki tässä on tuntunut, ettei uskalla edes katsoa sillä silmällä kumppaniaan, kun heti raskaana :rofl:
4 lasta siunaantunut ja nyt sai riittää. Pillereillä olisi voinut jatkaa, mutta kumppanin varovaisesta vihjeestä ettei haluaisi enään hormonaalista pieksemistä niin otin asiasta kopin ja varasin ajan lekurille.

Naimisissa ei olla ja yhdessä oltu.. en muista. Tunnettu alaikäisistä asti ja seurusteltu yli 20vuotta.
Toki alkuvuodesta lipesi pieni vihje, että voisihan sitä virallistaa parisuhteen, mutta ei se ole niin justiinsa.
On työn alla, mutta yrittäjän arki ja 4 lasta sekä järjen päässä pitävät omat harrastukset ei kauheasti anna armoa :vihellys::D

Rakastan naistani, vaikka tuntuu etten anna tarpeeksi. Liian helpolla annan asioiden vain kulkea painollaan. Toki olemme molemmat hyvin samankaltaisia ja otamme ilomme pienistäkin asioista kun vain sen saamme.
Minä 38 ja nainen 35.
 
Ei uskonut minua, joka tietää varmaksi, että yksinasuvalla ei mene YLI 1500 kWh vuodessa. Otti sen 3000 kWh paketin

Rankka stoori. Hyvä että pääsit eteenpäin. MUTTA tuohon kohtaan kommentoin, mulla on mennyt yksin asuessa koko ajan ~2800kWh/vuosi.

Edit: Lämpö/vesi menee yhtiövastikkeesta.
 
Näillä tiedoilla, erotkaa heti, nauttikaa elämästä ja löytäkää uudet rakkaudet.
Öö miksi?






@poisheitto321

Sama tilanne voi tulla sen uudenkin kanssa kun suhde on kestänyt tuon ajan, ja jos ratkaisu sama, niin uudestaan samassa tilanteessa myöhemmin.
Ehkä alkaa pikkaisen pelottaa molempia tuossa vaiheessa, kun nuorina aloitettu seurustelu ja pidemmän aikaa oltu yhdessä. Ne vahvimmat rakastumisen tuomat tunteet alkaa ehkä hiipua. Se on normaalia ja luonnollista. Suhde alkaa arkiintua. Jos opiskelette ja käytte samaan aikaan töissä, jaksaminen voi olla vähäistä. Parisuhde ehkä alkaa tarvita jotain mitä kumpikaan ei oikein osaa kaivata.

Jos suhde alkanut suht nuorena ja kestänyt pidempää niin on normaalia alkaa miettiä esim.

Kestääkö tämä?
Löytääkö tuo toisen joskus?
Mitä jos jossain olisi minullekin parempi?
Menetänkö jotain kun seurustelen tämän ihmisen kanssa?
 
Parisuhde on kriisissä, ja eron ajatus on heitetty ilmoille. Meillä molemmilla on kuitenkin halua selvittää asioita ennen kuin lopullista ratkaisua tehdään, mutta keinot selvitellä asiat kahdestaan tuntuvat loppuneen. Pariterapia siis voisi olla varteenotettava vaihtoehto.

Olemme molemmat (pian valmistuvia) opiskelijoita, jotka käymme opiskelujen ohella töissä. Rahaa ei siis hirveästi ole, mutta olemme valmiita hommaan kohtuullisesti panostamaan. Jostain luin, että pariterapiaan voi saada Kelan avustusta, mutta onko tuo käytännössä realistisesti saavutettavissa?

Onko ihmisillä kokemusta parisuhdeterapiasta? Auttoiko vai pahensiko, ja kuinka pitkään kävitte? Millaista homma käytännössä oli?
Mitkä ovat kummankin syyt siihen, että ero tuntuu konkreettiselta vaihtoehdolta? Haluatteko samoja asioita lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä?

Mitkä olisivat niitä syitä pysyä yhdessä jos siihen ratkaisuun päädytte?

Näitä voi koittaa miettiä kahdestaan ilman terapeuttiakin, jos keskusteluyhteys on hyvä.

Pariterapia voi olla hyvä tapa saada ulkopuolista perspektiiviä, jolla pääsee ehkä ulos jostain lukosta / kehää kiertävistä keskusteluista. 90% työstä pitää kuitenkin tehdä itse / parin kanssa. Terapeutti ei sitä hommaa teidän puolestanne tee.

Yleisesti: Minusta on vastuutonta huudella ratkaisuehdotuksia muille tietämättä, mitä näiden pään sisällä tapahtuu.
 
Rankka stoori. Hyvä että pääsit eteenpäin. MUTTA tuohon kohtaan kommentoin, mulla on mennyt yksin asuessa koko ajan ~2800kWh/vuosi.

Edit: Lämpö/vesi menee yhtiövastikkeesta.
No ei hänellä ollut kuin kaksio, kaukolämpö, TV, tietokone, hellaa käytti. Valot päällä yms. Mitäs muuta, ei mitään. Maksaa vain turhasta, koska tosiaan vaikka käyttö ylittyisikin tuosta 1500 kWh, IISI KSS ottaa yhteys asiakkaaseen, ja nostaa sopparia seuraavalle tasolle ilman sanktiota. Käytännössä vain säästöä. Mutta kun hän on narsisti, masentunut ja ahdistunut, niin "ei hän kuuntele". Hän tekee kuten itse haluaa, samalla tavalla odotti minun ostavan sille mitä hän halusi ja perusteli sillä että oli masentunut, ahdistunut, 15 tuhannen velassa ja mitä muuta. Eli mun piti velkaantua tai elää yli varojeni hänen vuoksi että olisi hänellä paremmin. Eikä ollut siltikään tyytyväinen, narsisti kun on.

Eli ihan asiallisesti ehdotin, kun en minä voinut joka laskua herralle maksaa... aloita pienemmästä ja katso ylittyykö, KSS päivittäisi silloin sopparia tuohon 3000
/9,99 soppariin tuon 1500/5,99 sijasta. Ei rahattomana kannata kalliita soppareita hankkia, etenkään kun sossu ei maksa niitä sähkölaskuja.

Onneksi lopetin ko. yksipuolisen suhteen. Liittymästäkin pulitti alessa €20 kk, kaiken kattavasta, vaikka sain itse sen laskun maksaa kun oli Matti kukkarossa hänellä...

Ottaisi Prepaidin ja Whatsapp tilalle, mutta kun ei "mä tarviin nettiä" -- kysyin onko varaa ja koska ehdit käyttään kun nukut masentuneena sen 14h päivässä poistumatta kotoota. Onneksi en ole enää tekemisissä! Pelkkä rahallinen kulu hän, olisin itsekin veloissa tätä menoa! Onneksi löysin tien pois, vapauden!

Talossa hänellä oli vuokraan kuuluva 10 Mb netti. Luulisi riittävän onlinepuheluihin.
 
Viimeksi muokattu:
Eikö se ole sama asia? Tai näin miehiseltä puolelta se on sama asia :)
Nimimerkillä tammikuussa operoitu.
Meinasi vain mennä hieman jo vati nurin onnistumisen kanssa,
kun reilun 3kk jälkeen testinäyte purkkiin ja tuloksena sekä kuolleita että eläviä siittiöitä seassa.
Ja määrällisesti liikaa.
No 2kk päästä uusiksi näytettä antamaan ja elävien määrä oli puolittunut, mutta silti liikaa.
Lääkäri totesi että 2kk vielä ja uusi näyte, jonka perusteella todetaan joutuuko uusinta leikkaukseen.
No helpotus oli suurin kun lekuri soitti sitten ja sanoi että näytteessä ei ollut enään eläviä eikä kuolleitakaan siittiöitä.

Jälkikäteen harmittaa etten ennen leikkausta tehnyt testiä paljon niitä veijareita mulla oli :D.
Vieläkin toki hieman epävarma olo, kun noin pitkään oli eläviäkin siittiöitä joukossa.
No toki tässä on tuntunut, ettei uskalla edes katsoa sillä silmällä kumppaniaan, kun heti raskaana :rofl:
4 lasta siunaantunut ja nyt sai riittää. Pillereillä olisi voinut jatkaa, mutta kumppanin varovaisesta vihjeestä ettei haluaisi enään hormonaalista pieksemistä niin otin asiasta kopin ja varasin ajan lekurille.

Naimisissa ei olla ja yhdessä oltu.. en muista. Tunnettu alaikäisistä asti ja seurusteltu yli 20vuotta.
Toki alkuvuodesta lipesi pieni vihje, että voisihan sitä virallistaa parisuhteen, mutta ei se ole niin justiinsa.
On työn alla, mutta yrittäjän arki ja 4 lasta sekä järjen päässä pitävät omat harrastukset ei kauheasti anna armoa :vihellys::D

Rakastan naistani, vaikka tuntuu etten anna tarpeeksi. Liian helpolla annan asioiden vain kulkea painollaan. Toki olemme molemmat hyvin samankaltaisia ja otamme ilomme pienistäkin asioista kun vain sen saamme.
Minä 38 ja nainen 35.
Et vaan tule sisään niin ei ongelmaa.
 
No ei hänellä ollut kuin kaksio, kaukolämpö, TV, tietokone, hellaa käytti. Valot päällä yms. Mitäs muuta, ei mitään. Maksaa vain turhasta, koska tosiaan vaikka käyttö ylittyisikin tuosta 1500 kWh, IISI KSS ottaa yhteys asiakkaaseen, ja nostaa sopparia seuraavalle tasolle ilman sanktiota. Käytännössä vain säästöä. Mutta kun hän on narsisti, masentunut ja ahdistunut, niin "ei hän kuuntele". Hän tekee kuten itse haluaa, samalla tavalla odotti minun ostavan sille mitä hän halusi ja perusteli sillä että oli masentunut, ahdistunut, 15 tuhannen velassa ja mitä muuta. Eli mun piti velkaantua tai elää yli varojeni hänen vuoksi että olisi hänellä paremmin. Eikä ollut siltikään tyytyväinen, narsisti kun on.

Eli ihan asiallisesti ehdotin, kun en minä voinut joka laskua herralle maksaa... aloita pienemmästä ja katso ylittyykö, KSS päivittäisi silloin sopparia tuohon 3000
/9,99 soppariin tuon 1500/5,99 sijasta. Ei rahattomana kannata kalliita soppareita hankkia, etenkään kun sossu ei maksa niitä sähkölaskuja.

Onneksi lopetin ko. yksipuolisen suhteen. Liittymästäkin pulitti alessa €20 kk, kaiken kattavasta, vaikka sain itse sen laskun maksaa kun oli Matti kukkarossa hänellä...

Ottaisi Prepaidin ja Whatsapp tilalle, mutta kun ei "mä tarviin nettiä" -- kysyin onko varaa ja koska ehdit käyttään kun nukut masentuneena sen 14h päivässä poistumatta kotoota. Onneksi en ole enää tekemisissä! Pelkkä rahallinen kulu hän, olisin itsekin veloissa tätä menoa! Onneksi löysin tien pois, vapauden!

Talossa hänellä oli vuokraan kuuluva 10 Mb netti. Luulisi riittävän onlinepuheluihin.

Hmmm... mikäs personaallisuus sulla on kun mikromanageeraat toisen raha-asioita sähkölaskun optimoinnista alkaen, tutkit puhelimen ja lompakon salaa, saati sitten henkilökohtaiset lääkärinlausunnot, ... ?
 
Hmmm... mikäs personaallisuus sulla on kun mikromanageeraat toisen raha-asioita sähkölaskun optimoinnista alkaen, tutkit puhelimen ja lompakon salaa, saati sitten henkilökohtaiset lääkärinlausunnot, ... ?

Masennuksesta ja ahdistuksesta hän on kertonut itse suhteemme aikana. BPD tuli tietoon, kun hän pläräsi papereitaja vahingossa tuli näytille. Ilmeisesti halusi salata sen... no tiesin jo kyllä 2016 parin tunnin lukemisella että hänellä oli tuo BPD... Ja kyllä koen että suhteessa on oikeus ja kohtuus avoimesti puhua raha-asioista.

Erityisesti hänen tapauksessa. Hänellä oli vuosien mittaan kertynyt 15000 euron velat ja kasvaa. Luottotiedot mennyt, köyhä sosiaalituilla elää, niin ei siinä mene sekin raha kun vuokraan ja ruokaan, laskuihinpa ei jää varaa. Siksi IHMETTELIN hänelle miksi maksaa kalliimpia paketteja sähkössä ja puhelimessa, jos tietää ettei ole varaa! Minähän ne jouduin maksamaan, turhaan, kun vähemmälläkin pärjää. Minulla on 20 euron sijasta hieman hitaampi 10M kaiken kattava liittymä - voi soittaa rajattomasti ja viestiä kanssa 15 euroa kuukaudessa ja vielä 30 euron lahjakortti ruokakauppaan. Hän maksoi vakuutuksissa 200 euron vakuutusta, joka sisälsi kirjaimellisesti kaiken, vaikka hänen tulotasoon nähden halvempi vakuutus €80 olisi riittänyt. Esimerkki, hänen tulot vaikka nyt 909 euroa, ja mun tulot 1609, niin mulla oli se 15 eur liittymä ja 6 euron sähkösoppari ja 80 euron vuosivakuutus. Hänellä ei ollut mitään tilannetajua kuinka rahaa käyttää ja aina valitteli ettei muka riitä. Mä työttömänä elin 800 eurolla mukisematta ja kaikkeen riitti!

Ehkä säkin ymmärtäisit miksi erosin ja laskuista hänelle mainitsin, jos olisit ollut MAKSAJANA samaan aikaan kun tämä sun puoliso ostaa Kaalimadosta 80 euron seksileluja, kun aitoakin olisi tarjolla!!! Ja pistää sut maksamaan laskuja, eihän se niitä kommentoinut, kuin ei sitäkään miksi osti käytetyn tabletin vaikkei ollut varaa!!!

Mä luulin, että se on nainen, joka kalliiksi käy suhteessa. Mutta miehenä täytyy todeta, että osaa ne miehetkin, ja oli kaksi sellaista.

Eka jopa vielä normaali tuohon nähden... No jatkan etsintöjä, nyt yksin.

Ja mä maksoin laskut sille, kyllä rahaa olisi varmaan riittänyt, jos olisi jättänyt ostokset tekemättä joihin ei ole varaa.

Mutta kun narsisti haluaa sillä hetkellä mitä se haluaa!!

Ainoa että sinähän joudut maksamaan ja narsisti ottaa pisteet!!!
 
Viimeksi muokattu:
Masennuksesta ja ahdistuksesta hän on kertonut itse suhteemme aikana. BPD tuli tietoon, kun hän pläräsi papereitaja vahingossa tuli näytille. Ilmeisesti halusi salata sen... no tiesin jo kyllä 2016 parin tunnin lukemisella että hänellä oli tuo BPD... Ja kyllä koen että suhteessa on oikeus ja kohtuus avoimesti puhua raha-asioista.

Erityisesti hänen tapauksessa. Hänellä oli vuosien mittaan kertynyt 15000 euron velat ja kasvaa. Luottotiedot mennyt, köyhä sosiaalituilla elää, niin ei siinä mene sekin raha kun vuokraan ja ruokaan, laskuihinpa ei jää varaa. Siksi IHMETTELIN hänelle miksi maksaa kalliimpia paketteja sähkössä ja puhelimessa, jos tietää ettei ole varaa! Minähän ne jouduin maksamaan, turhaan, kun vähemmälläkin pärjää. Minulla on 20 euron sijasta hieman hitaampi 10M kaiken kattava liittymä - voi soittaa rajattomasti ja viestiä kanssa 15 euroa kuukaudessa ja vielä 30 euron lahjakortti ruokakauppaan. Hän maksoi vakuutuksissa 200 euron vakuutusta, joka sisälsi kirjaimellisesti kaiken, vaikka hänen tulotasoon nähden halvempi vakuutus €80 olisi riittänyt. Esimerkki, hänen tulot vaikka nyt 909 euroa, ja mun tulot 1609, niin mulla oli se 15 eur liittymä ja 6 euron sähkösoppari ja 80 euron vuosivakuutus. Hänellä ei ollut mitään tilannetajua kuinka rahaa käyttää ja aina valitteli ettei muka riitä. Mä työttömänä elin 800 eurolla mukisematta ja kaikkeen riitti!

Ehkä säkin ymmärtäisit miksi erosin ja laskuista hänelle mainitsin, jos olisit ollut MAKSAJANA samaan aikaan kun tämä sun puoliso ostaa Kaalimadosta 80 euron seksileluja, kun aitoakin olisi tarjolla!!! Ja pistää sut maksamaan laskuja, eihän se niitä kommentoinut, kuin ei sitäkään miksi osti käytetyn tabletin vaikkei ollut varaa!!!

Mä luulin, että se on nainen, joka kalliiksi käy suhteessa. Mutta miehenä täytyy todeta, että osaa ne miehetkin, ja oli kaksi sellaista.

Eka jopa vielä normaali tuohon nähden... No jatkan etsintöjä, nyt yksin.

Ja mä maksoin laskut sille, kyllä rahaa olisi varmaan riittänyt, jos olisi jättänyt ostokset tekemättä joihin ei ole varaa.

Mutta kun narsisti haluaa sillä hetkellä mitä se haluaa!!

Ainoa että sinähän joudut maksamaan ja narsisti ottaa pisteet!!!
:tdown:
 
Ylipäätään oli vaarallinen suhde, kun hän ilkeili, haukkui ja tarjosi hiljaisuutta (silent treatment) kun en toiminut hänen halujensa mukaan. Yhtenä päivänä hän sanoi, että maksatko mun vuokran, sellaiset 700 euroa. Hei tyyppi, minulla on oma vuokra maksettavana. Hän sanoi, aina löytyy ratkaisu, ja sanoin etten ole miljärdööri, hän suuttui ja käveli ovet paukkuen! Sellaisenko kanssa suhteita? Onneksi ei ehditty muuttaa yhteen, katastrofi, jos kumppanisi sairastaa noiden ohella rajatilapersoonallisuutta (BPD). Ja totta kai halusin että se halventaa menojaan, koska en myöskään voinut paisuttaa omiani, enkä halunnut hänelle lisää ongelmia... Lopulta piti kävellä ulos, kun ei enää jaksanut! Tiedä sitten olisiko pariterapiasta apua, tuskin, ei tuollaiset ihmiset muuutu ja terapiankin hän lopetti tässä että hyvin meni.

Kannattaa ottaa selvää mitä se BPD/epävakaa/rajatilapersoonallisuus on, niin tiedät miksi sanon kaikille, että juoskaa heti tällaisesta kumppanista pois.

Ellette tykkää tulla nöyryytetyksi, ryöstetyksi, kiusatuksi ja ennen kaikkea jos ette halua draamaa, mielenterveysongelmia ja heikkoa itsetuntoa tässä suhteessa.

Juoskaa heti kun näette että teidän suhde on yksipuolinen ja TE teette töitä.

He saattavat olla mukavia juuri kun olet lähdössä, jäät, sitten sama meno vain jatkuu pahimapana. Tulet olemaan heidän tyyny, jota potkia ja sydän jota rikkoa!
 
Viimeksi muokattu:
Ylipäätään oli vaarallinen suhde, kun hän ilkeili, haukkui ja tarjosi hiljaisuutta (silent treatment) kun en toiminut hänen halujensa mukaan. Yhtenä päivänä hän sanoi, että maksatko mun vuokran, sellaiset 700 euroa. Hei tyyppi, minulla on oma vuokra maksettavana. Hän sanoi, aina löytyy ratkaisu, ja sanoin etten ole miljärdööri, hän suuttui ja käveli ovet paukkuen! Sellaisenko kanssa suhteita? Onneksi ei ehditty muuttaa yhteen, katastrofi, jos kumppanisi sairastaa noiden ohella rajatilapersoonallisuutta (BPD). Ja totta kai halusin että se halventaa menojaan, koska en myöskään voinut paisuttaa omiani, enkä halunnut hänelle lisää ongelmia... Lopulta piti kävellä ulos, kun ei enää jaksanut! Tiedä sitten olisiko pariterapiasta apua, tuskin, ei tuollaiset ihmiset muuutu ja terapiankin hän lopetti tässä että hyvin meni.

Kannattaa ottaa selvää mitä se BPD/epävakaa/rajatilapersoonallisuus on, niin tiedät miksi sanon kaikille, että juoskaa heti tällaisesta kumppanista pois.

Ellette tykkää tulla nöyryytetyksi, ryöstetyksi, kiusatuksi ja ennen kaikkea jos ette halua draamaa, mielenterveysongelmia ja heikkoa itsetuntoa tässä suhteessa.

Juoskaa heti kun näette että teidän suhde on yksipuolinen ja TE teette töitä.

He saattavat olla mukavia juuri kun olet lähdössä, jäät, sitten sama meno vain jatkuu pahimapana. Tulet olemaan heidän tyyny, jota potkia ja sydän jota rikkoa!

Sanotaanko näin että ei tulisi mieleenkään edes yrittää suhdetta tuollaisen kanssa. Kiitos varoituksesta kumminkin, hyvä että ymmärsit lähteä.
 
Näyttää siltä, että lusikat tässä jakoon menee. Kesäkuun alusta lähtien päivittänyt tilannetta tänne. Tuossa etelän matka etelään parin muun kaverin kanssa ja tämän jälkeen ruetaan katsomaan erilleen muuttoa kun ei saada asioita vietyä eteenpäin yhteisen katon alla. Tuntuu, että riidellään turhista asioista ja toista ei tavallaan jaksa katsoa. Fiilikset mennyt kaverilliseks molemmilla. Siinä erillään sitten näkee tarviiko/kaipaako sitä toista. Ystävinä vähintään jatketaan, vaikka toista ei ehkä pysty hetkeen näkemäänkään.

Mulla oli tuossa keväällä vielä suunnitelmana kosia tuolla etelässä, mutta jääpi nyt tekemättä :D Lähes 6 vuotta takana.

Tämän nykyisen löysin Suomi24 täysin vastoin odotuksia. Netti jännä paikka.

Tässä koko kesän prosessoinut näitä asioita, niin ei tunnu niin pahalta, mutta kyllä tässä todennäköisesti tarvitsee pitkään toipumisaikaa.. Onneksi on näitä harrastuksia ja tekemistä. Yksinäinen fiilis joka tapauksessa jo nyt :tdown:

Sitä on tässä matkalla muuttunut paljon. Ennen suhdetta meni alkoholia ja kaveripiiri isompi. Pelasi paljon tietokoneella yms.. Nykyään juon todella harvoin ja kuntosali/kehon muokkaus on elämäntapa ja pelaaminen jäänyt vähemmälle. Alkanut ns elää enemmän. Kaveripiiri pienentynyt roimasti. Jännä miten se alkoholi yhdisti ihmisiä. Nykyään tuntuu että elää yksin sitä omaa elämää. Kyllä noita ystäviä on muutamia mutta asuvat aika kaukana. Ja huomannut myös arvostaa heitä, jotka ovat jääneet tähän piiriin. Pitäisi löytää jotain uusia kuvioita :)

Joka tapauksessa täytyy nyt keskittyä itseeni täysillä. Kerätä rippeitä ja kasata itseni uuteen valoon.

Lopuksi, keskustelemme vielä näistä asioista.
 
Viimeksi muokattu:
Nykyään juon todella harvoin ja kuntosali/kehon muokkaus on elämäntapa ja pelaaminen jäänyt vähemmälle.

Eikö tuosta voisi saada sosiaalisen harrastuksen? Otat jonkun kamppailulajin tai toiminnallisen harjoittelun rinnalle tai päälajiksi. Niissä käy naisiakin. Yksin punttihermannointi on tylsää mutta sopii hyvin jos haluaa kelailla kuulokkeet päässä omiaan.
 
Eikö tuosta voisi saada sosiaalisen harrastuksen? Otat jonkun kamppailulajin tai toiminnallisen harjoittelun rinnalle tai päälajiksi. Niissä käy naisiakin. Yksin punttihermannointi on tylsää mutta sopii hyvin jos haluaa kelailla kuulokkeet päässä omiaan.

Vähän OT, mutta menköön :)

Tosiaan olen juurikin miettinyt kuntosalin ohelle muutakin. Erityisesti kiinnostaa itsepuolustus. Tällä hetkellä on niin monta rautaa tulessa ettei ehdi. Myöhemmin kyllä rauhoittuu ja todennäköisesti toteutan tuota unelmaa. Tykkään kyllä myös yksin käydä salilla musiikit korvilla, mutta ihan yhtä paljon jonkun kanssa (veli, puoliso). Noita salikavereita ei ole juurikaan.

Ja ei sitä koskaan tiedä jos noista löytyy uusia tuttavuuksia. Itse olen aika kovakuorinen tyyppi. Harvemmin puhun tuntemattomille, puhumattakaan että lähtisin niitä lähestymään. Harrastuksissa toki eri asia. Salilla nyt moikkaa muita ja saattaa pari sanaa vaihtaa, mutta yleensä jää siihen :)
 
Alkuun pahoittelut, otin alter-merkin käyttöön kun aihe on vähän arka ja saattaa paljastaa yksityiselämästä liikaa...

Ollaan vaimon kanssa oltu yhdessä n. 20-vuotta, naimisissa 13-vuotta ja pari esiteini-ikästä lastakin on siunaantunut. Arki on perushuttua: puuduttavaa, mutta pyritty pitämään parisuhdetta elossa ja mielenkiintoisena. Jokunen vuosi sitten vaimo hurahti enkelijuttuihin ja muihin näihin perinteisiin naisia "voimaannuttaviin" asioihin. Äiti Ammaa, enkelikarttoja, chakroja ym. Olen antanut hänen rauhassa hörhöillä, puuttumasta perusateistina siihen hömpötykseen, mutta kun tykkää niin tykkää. Reilu kuukausi sitten hän tapasi työn kautta vajaa 80-vuotiaan vanhan miehen, jonka vaimo oli kuollut ja hän kävi hänen kanssaan pari kertaa lounaalla ihan vain miellyttääkseen häntä. Hän kyllä kertoi hänestä ja kertoi kun oli menossa juttelemaan ja lapsetkin olivat yhdellä kahvittelukerralla mukana.

Noh, tänään vaimolla oli jäänyt kirjautuminen facebookkiin auki ja näin vahingossa pienen palan hänen keskustelustaan hänen hörsöystävänsä kanssa jonka lukemista en pystynyt lopettamaan, koska hän ilmaisi siinä halunsa harrastaa seksiä tämän vanhan ukon kanssa, koska hän on uusi sielunkumppaninsa ja päätöksensä on jo tehnyt... Ampui kyllä kuin miljoona volttia kun tekstiä luin ja aloin kasaamaan palasia yhteen.. Mitä on tapahtunut, missä mennään.. Kovasti vaikuttaa aikaiselta neljänkympin kriisiltä, mutta oikeesti wtf. Ja mitä **ttua tässä pitäs tehdä?

Enhän mä pysty sanomaan, että näin muuten mitä oot kirjotellu, mutta jotenkinhan tuo pitäisi saada keskustelun aiheeksi. Vainoharhaisena selailin tekstejä taaksepäin jos sieltä löytyisi aiempia samanlaisia tapauksia, mutta mitään muuta kuin peruskeskustelua maan ja taivaan välistä ei kenenkään muunkaan kanssa. Hyvä että saa avautua esim. allekirjoittaneen työstressistä (itsehän lähinnä olen kuin zombie stressaantuneena, kun ajatukset käyvät Japanista Kanadaan viiden minuutin sisällä), mutta kun tuotakaan ei ole usein. Perhe-elämä on muutoin ehkä turhankin turvallista ja vakaata kun ei draamoja peruselämässä ole..
 
Jos eukko on päätöksensä tehnyt niin sitten on, eipä sulla ole siinä hirveästi tehtävissä, ja vaikka yrittäisit estelläkin, niin vahinko on jo tapahtunut eikä teidän suhde oikein tasapainoiselta vaikuta.

Vastapainoksi sun kannattaa hurahtaa toisenlaiseen "enkelikulttiin", jossa ihaillaan nuoria naisia ja harrastetaan seksiä niiden kanssa. Voithan sä sanoa muijalle, että jos hän jatkaa papparaisen tapailua niin sinä aloitat nuorten naisten tapailun. Reilu peli.
 
Alkuun pahoittelut, otin alter-merkin käyttöön kun aihe on vähän arka ja saattaa paljastaa yksityiselämästä liikaa...

Hankala tilanne, sillä etenkin tuon keskustelun lukemisen mainitseminen voi olla toiselle jo liikaa, ja sinua syytetään urkkimisesta. Sen jälkeen tunnelma voi tulehtua todella helposti.

Tilannetta voi ehkä kokeilla lähestyä neutraalimmin esimerkiksi ottamalla vaimon tekemisiin uteliaampi asenne, ja kysyä vaikkapa, että mitäs kaikkea te olette puhuneet ja tehneet tämän vanhan miehen kanssa. Ja osoittaa ehkä kiinnostusta myös tuohon enkeliasiaan, mikäli se on vaimolle tärkeää (vaikka se itsestä turhalta tuntuisikin, se saattaa auttaa ymmärtämään motiiveja). Tätä kautta ainakin selviää kertooko vaimosi asioista rehellisesti vai ei.

Liika turvallisuus saa jotkut ihmiset hakemaan jännitettä muualta. Tässä tapauksessa tosin sallitun rajan yli on menty jo aika reippaasti. Tilanteeseen ei ole helppoa ratkaisua, varsinkaan jos toinen keskusteluista huolimatta salaa tuon tapahtuneen asian. Mikäli vaimosi ei asiaa paljasta, vaihtoehtoja ei ole kuin muutama: ottaa asia reilusti puheeksi ja tunnustaa nähneensä keskustelun, tai olla hiljaa ja lopettaa suhde. Molemmissa tapauksissa lopputulos ei luultavasti ole kovin harmoninen.
 
Alkuun pahoittelut, otin alter-merkin käyttöön kun aihe on vähän arka ja saattaa paljastaa yksityiselämästä liikaa...

Ollaan vaimon kanssa oltu yhdessä n. 20-vuotta, naimisissa 13-vuotta ja pari esiteini-ikästä lastakin on siunaantunut. Arki on perushuttua: puuduttavaa, mutta pyritty pitämään parisuhdetta elossa ja mielenkiintoisena. Jokunen vuosi sitten vaimo hurahti enkelijuttuihin ja muihin näihin perinteisiin naisia "voimaannuttaviin" asioihin. Äiti Ammaa, enkelikarttoja, chakroja ym. Olen antanut hänen rauhassa hörhöillä, puuttumasta perusateistina siihen hömpötykseen, mutta kun tykkää niin tykkää. Reilu kuukausi sitten hän tapasi työn kautta vajaa 80-vuotiaan vanhan miehen, jonka vaimo oli kuollut ja hän kävi hänen kanssaan pari kertaa lounaalla ihan vain miellyttääkseen häntä. Hän kyllä kertoi hänestä ja kertoi kun oli menossa juttelemaan ja lapsetkin olivat yhdellä kahvittelukerralla mukana.

Noh, tänään vaimolla oli jäänyt kirjautuminen facebookkiin auki ja näin vahingossa pienen palan hänen keskustelustaan hänen hörsöystävänsä kanssa jonka lukemista en pystynyt lopettamaan, koska hän ilmaisi siinä halunsa harrastaa seksiä tämän vanhan ukon kanssa, koska hän on uusi sielunkumppaninsa ja päätöksensä on jo tehnyt... Ampui kyllä kuin miljoona volttia kun tekstiä luin ja aloin kasaamaan palasia yhteen.. Mitä on tapahtunut, missä mennään.. Kovasti vaikuttaa aikaiselta neljänkympin kriisiltä, mutta oikeesti wtf. Ja mitä **ttua tässä pitäs tehdä?

Enhän mä pysty sanomaan, että näin muuten mitä oot kirjotellu, mutta jotenkinhan tuo pitäisi saada keskustelun aiheeksi. Vainoharhaisena selailin tekstejä taaksepäin jos sieltä löytyisi aiempia samanlaisia tapauksia, mutta mitään muuta kuin peruskeskustelua maan ja taivaan välistä ei kenenkään muunkaan kanssa. Hyvä että saa avautua esim. allekirjoittaneen työstressistä (itsehän lähinnä olen kuin zombie stressaantuneena, kun ajatukset käyvät Japanista Kanadaan viiden minuutin sisällä), mutta kun tuotakaan ei ole usein. Perhe-elämä on muutoin ehkä turhankin turvallista ja vakaata kun ei draamoja peruselämässä ole..

Kuulostaapa kovin tutulta kuviolta. Boldasin nuo omakohtaiset kokemukset.

Mutta eihän sun tarvi luultavasti tehdä mitään, eukkos kattelee kämppää tai on jo suunnitellut muuttoa ukkelin luokse. Ilmoitusluontoisesti sitten kertoo että ottaa eron, ja muuttaa tietenkin pois.
Asumisasia onkin sille helppo, kun ukon vaimo on kuollut, niin ei tarvi välttämättä omaa kämppää etsiä.

Noi enkelikuviot on kyllä se juttu millä saa kuupan sekoitettua. Katsele tarkemmin, niin sitä on käyty kokouksissa ja ties missä, sekä maksettu sinne ja tuonne siitä ilosta. Nyt hänellä elämä hymyilee kun tähden asennot on kohdallaan.

Tervetuloa kerhoon:tup: Itse pääsin sekopäästä eroon, ja nyt exä on sen työkaverivanhuksen riesana. Se ukko pääsee varmaan pian eläkkeelle, ellei ole jo. Siinä on vaimolle ja lapsille selittämistä, että tässä olis tälläinen vähän nuorempi nainen:btooth: Hemmetti kun tekis mieli paljastaa koko juttu, mutta eipä tuo minua rassaa enää.
 
Mikäli vaimosi ei asiaa paljasta, vaihtoehtoja ei ole kuin muutama: ottaa asia reilusti puheeksi ja tunnustaa nähneensä keskustelun, tai olla hiljaa ja lopettaa suhde. Molemmissa tapauksissa lopputulos ei luultavasti ole kovin harmoninen.

Nostin vähän kissaa pöydälle ja asioita puheeksi ja vaimo tunnusti asian.. ei mitään petipuuhia, mutta tunteita on toista kohtaan ja hellyyttä on osoitettu muulla tavoin.. pistin sohvalle nukkumaan ja itse pyörin nyt sängyssä kun meni yöunet.. kävin heittämässä kävelylenkin ulkona mutta ei auttanu... Nyt on sitten pienen.. tai vähän isomman itsetutkiskelun paikka ja varmaan muutama uneton yö edessä. Periaatteessa mitään ei ole tapahtunut ja itsekin olen aina miettinyt, miten tietyt tilanteet olisi itsellä voinut eskaloitua ja vähän fantasioinutkin niistä, mutta suoraselkäisenä olen kuitenkin kaikki houkutukset vältellyt ja nyt tuo luottamuksen perusmuuri on saanut kovan kolauksen, 20 vuotta rännistä alas yhden papparaisen takia...
Ja vaikka tästä mentäisiinkin eteenpäin normaalisti, niin varmaan takaraivoon jää kytemään ajatus, että jos toinenkin, niin miksi en myös minä voisi vähän hakea hetken huumaa jostain ja tuolloin taas lähdetään koston tielle, mikä ei ole terveellistä, itse olen kuitenkin vankan ja vakaan perhesuhteen puolella, mikä antaa turvallisen pohjan kaikelle muulle terveelle elämiselle.

voi vittu kun menee hankalaksi.
 
Nostin vähän kissaa pöydälle ja asioita puheeksi ja vaimo tunnusti asian.. ei mitään petipuuhia, mutta tunteita on toista kohtaan ja hellyyttä on osoitettu muulla tavoin.. pistin sohvalle nukkumaan ja itse pyörin nyt sängyssä kun meni yöunet.. kävin heittämässä kävelylenkin ulkona mutta ei auttanu... Nyt on sitten pienen.. tai vähän isomman itsetutkiskelun paikka ja varmaan muutama uneton yö edessä. Periaatteessa mitään ei ole tapahtunut ja itsekin olen aina miettinyt, miten tietyt tilanteet olisi itsellä voinut eskaloitua ja vähän fantasioinutkin niistä, mutta suoraselkäisenä olen kuitenkin kaikki houkutukset vältellyt ja nyt tuo luottamuksen perusmuuri on saanut kovan kolauksen, 20 vuotta rännistä alas yhden papparaisen takia...
Ja vaikka tästä mentäisiinkin eteenpäin normaalisti, niin varmaan takaraivoon jää kytemään ajatus, että jos toinenkin, niin miksi en myös minä voisi vähän hakea hetken huumaa jostain ja tuolloin taas lähdetään koston tielle, mikä ei ole terveellistä, itse olen kuitenkin vankan ja vakaan perhesuhteen puolella, mikä antaa turvallisen pohjan kaikelle muulle terveelle elämiselle.

voi vittu kun menee hankalaksi.

Bro, se on lopun alkua. Itse lähtisin noista enkelikuvioista liikkeelle. Siinä akkalauma keskustelee tunteistaan ja fiiliksistään, hormonaalisissa outouksissaan. Ongelmaa löytyy jokaisella, nämä maksulliset sessiot yhdistää porukkaa ja luo yhteenkuuluvuutta, vähän ryhmäpainetta. Sitten privaatimpaa keskustelua terapeutin kanssa, joka lyö lisää löylyä omaan agendaansa.

Sinä olet kaikkien ongelmien lähde, koska et ole sitä ja tätä mitä pitäisi. Itsehän et välttämättä tuota tiedä ellet ole saanut jotain vihjettä tai palautetta siitä mitä olet tehnyt, tai jättänyt tekemättä.

Eli suoraan sanottuna tuleva ex-vaimosi on aivopesty. Se että joku papparainen sattuu ilmestymään kuvaan on vaan universumin sattuma. Itsenäinen nainen ei miestä tarvitse.

Tämä kuulostaa törkeältä vittuilulta, ja mollaukselta, ties miltä. Itse saman läpikäyneenä tiedän miten kuvio toimii. Mulla on yks HS artikkeli aiheesta, mikä siirtyi maksumuurin taakse joku vuosi sitten. Toverit täällä kaivoivat sen esiin ja mulla pitäisi olla teksti tallessa jossain koneen syövereissä.

Yritän etsiä sen teksin enkeliterapiasta, ja pistän tänne heti kun löytyy.

E: tuossa

Enkelihoito voi johtaa ojasta allikkoon” – Yhä useampi haluaa hoitaa mieltään, mutta epämääräiset pikaterapiat harmittavat psykologeja

Omaa mieltään voi ja kannattaa hoitaa, kunhan asialla on ammattilainen, muistuttaa psykologi.



Helsingin psykologiyhdistyksen puheenjohtaja Laura Blomqvist on huolestunut uskomushoitojen yleistymisestä.(KUVA: MIKA RANTA / HS)

Päivi Ala-Risku HS

Julkaistu: 22.9.2017 11:45


HENKISTÄ kasvua tai terapiaa tarjoaa nykyään moni yrittäjä. Esimerkiksi näin:


”Enkelihoidossa voit kokea jälleen yhteyden enkeleihin.”


”Sisäinen rauha yksisarvisten avulla.”


Myös terapiaa tarjoavien tittelit voivat hämätä. Kuinka moni tietää esimerkiksi, että psykologi on valvottu titteli, mutta kuka tahansa voi kutsua itseään terapeutiksi?


EPÄMÄÄRÄISET hoidot harmittavat laillistettuja psykologeja. Enkelihoitoon hakeutuminen voi johtaa ojasta allikkoon, sanoo Helsingin psykologiyhdistyksen puheenjohtaja Laura Blomqvist.


”Uskomushoidoilla ei yksinkertaisesti ole tieteellistä perustaa ja näyttöön perustuvaa tutkimusta taustallaan. Niiden vaikutusmekanismeista ei tiedetä oikeastaan mitään.”


Uskomushoidoissa houkuttelee varmasti niiden helppous, Blomqvist arvelee. Monimutkaiseen tilanteeseen luvataan hoidoissa usein nopeaa apua.


”Tarjoajia puskee todennäköisesti sen vuoksi, että kysyntää on.”


MONI kokee saavansa uskomushoidosta apua. Jos enkeliterapiasta saa apua, mitä väliä on tutkimusnäytöllä?


Kysymys on monitahoinen.


Kokemus siitä, että enkeliterapia on auttanut, on kyllä aito. Sitä kokemusta ei pidä vähätellä, sanoo Blomqvist.


Näennäinen apu voi kuitenkin johtua placebo-efektistä. Kun uskoo tulevansa autetuksi, ongelma helpottaa. Toinen syy voi olla se, että avun saanut ihminen kokee tulleensa kuulluksi. Kuulluksi tuleminen on ihmisen perustarve ja jo kuulluksi tuleminen voi tuntua helpottavalta.


Ongelmaksi nousee se, että helpotuksen tunne on uskomushoidoissa monesti lyhytaikaista. Se voi myös siirtää todellisen ongelman käsittelyä.


”Psyykkisesti terve ja hengellisyyttä hakeva ihminen saattaa kokea ’hyötyä’ yksisarvisista. Mutta mitä tekee yksisarvishoitaja, kun vastaan tulee vakavasti traumatisoitunut?”


Terveydenhuollon ammattilaisella on paremmat valmiudet kohdata ihminen, jolla on todellisia mielenterveydellisiä ongelmia.


MONI kolme- tai nelikymppinen pohtii elämä- ja uravalintojaan. Tässäkö tämä oli? Vaihtaisinko vielä? Tällöin erilaiset aarrekarttakurssit saattavat herättää kiinnostuksen. Eikä siinä mitään. Ne saattavat hyvin vastata tietynlaisen hengellisyyden kaipuuseen.


Silti Blomqvist ammattinsa edustajana suosittelee niihinkin psykologin vastaanottoa.


”Psykologit ovat kuitenkin ihmisten käyttäytymisen, ajatusten, tunteiden ja toiminnan ammattilaisia.”


Juuri tätä puolta psykologin työstä Blomqvist kollegoineen haluaakin nyt tuoda esille. Aina ei tarvitse olla kyse mielenterveyden järkkymisestä tai mielen sairastumisesta, että psykologille olisi käyttöä. Psykologin kanssa voi jutella yleisemminkin vaikkapa omista elämänvalinnoistaan.


VIME aikoina on avautunut paljon matalan kynnyksen psykologipalveluita. Esimerkiksi Minduu.fi:stä voi löytää psykoterapeutteja ja Vastaamo.fi:stä psykologeja ja psykoterapeutteja. Myös online-yhteys on mahdollista. Vastaamo kauppaa myös yhden kysymyksen ja vastauksen settejä 25 euron hintaan.


Fammi.fi tarjoaa tukea lapsiperheille. Huolikonsultaatio-nimistä yhden kerran 90 euron käyntiä markkinoidaan heille, jotka haluavat esimerkiksi pohtia, onko lapsen kiukuttelu normaalia tai onko lapsi ylivilkas tai liian kiltti.


Palveluiden kirjo voi kuulostaa kaupalliselta, mutta Blomqvistin mukaan on hyvä, että kynnys psykologin palveluiden käyttöön on madaltunut. Enää ei pelätä hullun leimaa, vaikka psykologilla kävisikin.


Mutta on ilmiöllä kääntöpuolensakin. Liiallista asiantuntijoihin ja lääkäreihin tukeutumista kritisoidaan siksi, että sen sanotaan edistävän medikalisaatiota. Sillä tarkoitetaan, että normaalitkin elämän ilmiöt nähdään sairauksina ja että kaikelle pitää saada diagnoosi. Tekevätkö yksityiset psykologipalvelut nyt rahaa ihan tavallisilla, elämään kuuluvilla ongelmilla?


Blomqvistin mielestä tällainen kritiikki menee osittain hutiin. On toki tärkeää erottaa, milloin on kyse varsinaisesta sairaudesta ja milloin normaaliin elämään kuuluvasta ongelmasta.


”Mutta siihen normaaliin elämään kuuluvaan kriisiinkin voi hakea apua ja tukea. Se on pelkästään hyvä asia: itsestä huolehtimista ja ongelmien ehkäisyä ennalta.”


Hyvinvointiin panostaminen on kaiken kaikkiaan nousussa. Yksi palkkaa personal trainerin, toinen käy valkaisemassa hampaitaan ja kolmas tapaa psykologin.


KAIKILLA ei kuitenkaan ole varaa kymmenien tai satojen eurojen tapaamisiin tai terapioihin kaiken varalta tai itseään kehittääkseen.


Tällöin voi netistäkin löytää luotettavaa apua, Blomqvist vinkkaa. Esimerkiksi HUS:n vetämä Mielenterveystalo.fi tarjoaa luotettavaa tietoa ja omahoito-ohjelmia esimerkiksi parisuhteeseen, masennukseen, taloudelliseen ahdinkoon ja unettomuuteen.


Self help -kirjallisuutta parjataan usein, mutta kyllä apua voi löytyä sieltäkin. Blomqvist kehottaa tällöin tarkastamaan ainakin sen, että kirjoittajalla on asianmukainen koulutus eli esimerkiksi psykologin tai psykoterapeutin paperit.


Näin tunnistat luotettavan auttajan

– Psykologi, psykoterapeutti, psykiatri ja psykiatrinen sairaanhoitaja ovat valvottuja titteleitä, joita ei saa käyttää kuin asianmukaisen koulutuksen käyneet.


– Ole tarkkana tittelien kanssa. Kuka tahansa voi kutsua itseään terapeutiksi tai vaikkapa psykologiseksi neuvojaksi.


– Termiviidakko voi hämmentää. Esimerkiksi pelkkä yksilöterapeutti ei ole valvottu titteli, mutta jotkut psykoterapeutit käyttävät lisäksi termiä yksilöterapeutti. Tällä kuvataan kahdenkeskistä terapiaa erotuksena esimerkiksi ryhmäterapiasta. Tarkasta siis aina koulutus.


– Koulutuksen tarkastat helpoiten JulkiTerhikki.fi:stä. Se on sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran ylläpitämä palvelu, josta kuka tahansa voi nimellä hakemalla selvittää onko henkilöllä virallista terveysalan koulutusta.


– Ammattilaisilla on vaitiolovelvollisuus ja tarkat ammattieettiset säännöstöt. Laki vaatii heiltä myös potilasvakuutuksen.


[/QUOTE]
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: eba
Nostin vähän kissaa pöydälle ja asioita puheeksi ja vaimo tunnusti asian.. ei mitään petipuuhia, mutta tunteita on toista kohtaan ja hellyyttä on osoitettu muulla tavoin.. pistin sohvalle nukkumaan ja itse pyörin nyt sängyssä kun meni yöunet.. kävin heittämässä kävelylenkin ulkona mutta ei auttanu... Nyt on sitten pienen.. tai vähän isomman itsetutkiskelun paikka ja varmaan muutama uneton yö edessä. Periaatteessa mitään ei ole tapahtunut ja itsekin olen aina miettinyt, miten tietyt tilanteet olisi itsellä voinut eskaloitua ja vähän fantasioinutkin niistä, mutta suoraselkäisenä olen kuitenkin kaikki houkutukset vältellyt ja nyt tuo luottamuksen perusmuuri on saanut kovan kolauksen, 20 vuotta rännistä alas yhden papparaisen takia...
Ja vaikka tästä mentäisiinkin eteenpäin normaalisti, niin varmaan takaraivoon jää kytemään ajatus, että jos toinenkin, niin miksi en myös minä voisi vähän hakea hetken huumaa jostain ja tuolloin taas lähdetään koston tielle, mikä ei ole terveellistä, itse olen kuitenkin vankan ja vakaan perhesuhteen puolella, mikä antaa turvallisen pohjan kaikelle muulle terveelle elämiselle.

voi vittu kun menee hankalaksi.
Muuten oli että kenkää muttakun taas ne lapset..
 
20 vuotta rännistä alas yhden papparaisen takia...
Onko parisuhteella sitten joku päämäärä? Olet onnistunut kun kuolet suhteessa? Eikai tuossa mitään hukkaan mene vaikka eroaa, onhan sitä ollut kivaa yhdessä. Vähän sama jos saat töistä potkut, eihän siinäkään mitään ole hukkaan mennyt, sait töissä ollessasi palkkaa jne.

Itse lähtisin kyllä suhteesta jos toinen on niin hölmö että huitelee jossain enkelihoidoissa ja muussa hölynpölyssä.
 
Nostin vähän kissaa pöydälle ja asioita puheeksi ja vaimo tunnusti asian.. ei mitään petipuuhia, mutta tunteita on toista kohtaan ja hellyyttä on osoitettu muulla tavoin.. pistin sohvalle nukkumaan ja itse pyörin nyt sängyssä kun meni yöunet.. kävin heittämässä kävelylenkin ulkona mutta ei auttanu... Nyt on sitten pienen.. tai vähän isomman itsetutkiskelun paikka ja varmaan muutama uneton yö edessä. Periaatteessa mitään ei ole tapahtunut ja itsekin olen aina miettinyt, miten tietyt tilanteet olisi itsellä voinut eskaloitua ja vähän fantasioinutkin niistä, mutta suoraselkäisenä olen kuitenkin kaikki houkutukset vältellyt ja nyt tuo luottamuksen perusmuuri on saanut kovan kolauksen, 20 vuotta rännistä alas yhden papparaisen takia...
Ja vaikka tästä mentäisiinkin eteenpäin normaalisti, niin varmaan takaraivoon jää kytemään ajatus, että jos toinenkin, niin miksi en myös minä voisi vähän hakea hetken huumaa jostain ja tuolloin taas lähdetään koston tielle, mikä ei ole terveellistä, itse olen kuitenkin vankan ja vakaan perhesuhteen puolella, mikä antaa turvallisen pohjan kaikelle muulle terveelle elämiselle.

voi vittu kun menee hankalaksi.

Voimia. Tunnepuolen pettäminen voi olla usein pahempaa, sillä siinä on aina suurempi riski ettei asioita saa enää palautumaan ennalleen. Toinen osapuoli on jo tunnetasolla siirtynyt eteenpäin. Jos itse olet ollut selkärankainen, ja tästä on ns. yhteinen sopimus, varmasti se kolahtaa, kun toinen ei noudatakaan sitä.

Koston tielle lähtemisessä on riskinsä, sillä silloin asioita tekee satuttaakseen toista, ei välttämättä siksi, että itse haluaisi tehdä mitään. Morkkis voi olla paha.

Esiteini-ikäiset lapset kyllä ymmärtävät jo todella hyvin erotilanteen, ja näkevät myös sen, jos suhdetta jatketaan kulissina. Konkreettiset ratkaisut ovat aina parempi lopputulos niin teille kuin lapsillekin. Vankka ja vakaa perhesuhde on jo tässä tilanteessa mennyt rikki.

Hankala sanoa ovatko nuo enkelijutut syy vai seuraus. Joka tapauksessa ne ovat aiheuttaneet enemmän harmia kuin hyötyä.
 
Nostin vähän kissaa pöydälle ja asioita puheeksi ja vaimo tunnusti asian.. ei mitään petipuuhia, mutta tunteita on toista kohtaan ja hellyyttä on osoitettu muulla tavoin.. pistin sohvalle nukkumaan ja itse pyörin nyt sängyssä kun meni yöunet.. kävin heittämässä kävelylenkin ulkona mutta ei auttanu... Nyt on sitten pienen.. tai vähän isomman itsetutkiskelun paikka ja varmaan muutama uneton yö edessä. Periaatteessa mitään ei ole tapahtunut ja itsekin olen aina miettinyt, miten tietyt tilanteet olisi itsellä voinut eskaloitua ja vähän fantasioinutkin niistä, mutta suoraselkäisenä olen kuitenkin kaikki houkutukset vältellyt ja nyt tuo luottamuksen perusmuuri on saanut kovan kolauksen, 20 vuotta rännistä alas yhden papparaisen takia...
Ja vaikka tästä mentäisiinkin eteenpäin normaalisti, niin varmaan takaraivoon jää kytemään ajatus, että jos toinenkin, niin miksi en myös minä voisi vähän hakea hetken huumaa jostain ja tuolloin taas lähdetään koston tielle, mikä ei ole terveellistä, itse olen kuitenkin vankan ja vakaan perhesuhteen puolella, mikä antaa turvallisen pohjan kaikelle muulle terveelle elämiselle.

voi vittu kun menee hankalaksi.

Noh, eihän tuossa mitään varsinkaan, jos mitään ei ole tapahtunut patun kanssa. Sen takia mielestäni ei kannata tuskailla, mutta kukin tyylillään. Kuinka moni äijä haluaakaan ajatuksissaan toista varsinkin missikisojen aikaan ja toisaalta kuinka paljon yleisempää akkojen käkätys ukoille vastaavista asioista onkaan. Kukaan, missään, ikinä ei kykene houkutuksia ajatusten tasolla estämään. Teot ja toimet ovat erikseen harkittavia asioita.
 
Nostin vähän kissaa pöydälle ja asioita puheeksi ja vaimo tunnusti asian.. ei mitään petipuuhia, mutta tunteita on toista kohtaan ja hellyyttä on osoitettu muulla tavoin.. pistin sohvalle nukkumaan ja itse pyörin nyt sängyssä kun meni yöunet.. kävin heittämässä kävelylenkin ulkona mutta ei auttanu... Nyt on sitten pienen.. tai vähän isomman itsetutkiskelun paikka ja varmaan muutama uneton yö edessä. Periaatteessa mitään ei ole tapahtunut ja itsekin olen aina miettinyt, miten tietyt tilanteet olisi itsellä voinut eskaloitua ja vähän fantasioinutkin niistä, mutta suoraselkäisenä olen kuitenkin kaikki houkutukset vältellyt ja nyt tuo luottamuksen perusmuuri on saanut kovan kolauksen, 20 vuotta rännistä alas yhden papparaisen takia...
Ja vaikka tästä mentäisiinkin eteenpäin normaalisti, niin varmaan takaraivoon jää kytemään ajatus, että jos toinenkin, niin miksi en myös minä voisi vähän hakea hetken huumaa jostain ja tuolloin taas lähdetään koston tielle, mikä ei ole terveellistä, itse olen kuitenkin vankan ja vakaan perhesuhteen puolella, mikä antaa turvallisen pohjan kaikelle muulle terveelle elämiselle.

voi vittu kun menee hankalaksi.
Kannattaa yrittää ymmärtää että se teidän 20 vuotta ei ole menossa rännistä papparaisen takia, vaan suhteenne on jo käytännössä kuivunut kokoon. Tämä viimeinen selkkaus on vain seurausta siitä. Veikkaan että viimeistään siinä kohtaa kun vaimosi on alkanut kiinnostua enkelihoidoista tilanne on ollut erittäin huono, vaikka et ole sitä välttämättä itse ymmärtänytkään.

Homma on aivan mahdollista vielä pelastaa, mutta se vaatii aivan julmetun kovaa motivaatiota teiltä kummaltakin, ja tulee viemään pitkän ajan. Sinä tunnut olevan valmis yrittämään, mutta onko vaimosi? Jos vaimosi ei ole omasta tahdostaan (pl. myös tähän kiinnijäämiseen liittyvästä syyllisyydentunnosta) valmis tekemään töitä suhteenne pelastamiseksi, onnistumisen todennäköisyys on pyöreä nolla. Kannattaa siis käydä avoin ja syyllistämätön keskustelu siitä, että näette kumpikin avioliittonne pelastamisen arvoiseksi, ja miksi.

Jos päätätte yrittää, niin pariterapiasta saattaa olla hyötyä. Kuulostaa kuitenkin siltä että akuuteimmin vaimosi tarvitsisi ihan yksilötason apua. Joka tapauksessa kannattaa omalta osin jo nyt miettiä mitä itse haluaa omalta eron jälkeiseltä elämältä, ja alkaa valmistautua käytännön tasolla tulevaan (suunnitelmat miten ero etenee, talous, valmistautuminen mahdollisiin huoltajuusriitoihin, yms.).

P.S. Juuri nyt tuntuu todennäköisesti siltä että avioero merkitsee käytännössä elämän loppua, mutta jos asiat etenevät siihen suuntaan, tulet huomaamaan siinä myös hyvin paljon positiivista. Elämä jatkuu.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
259 272
Viestejä
4 503 280
Jäsenet
74 378
Uusin jäsen
Mirle78

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom