Parisuhteen kiemurat

Pitää varmaan ehdotella vaimolle että voinko tapailla muita, se on ihan OK ja yleinen käytäntö :) no joo, ei ehkä päde siinä vaiheessa kun on rengastettu.

Ei ollut siitä kyse, lukemisen ymmärtäminen!

Jos kaverit ajautuu seksisuhteeseen niin siitä pitää puhua mitä se on ja mikä on sallittua, jos se ei ole ok että saa panna muita niin sitten pitää pysyä kaverina, ei muuta.

Seurustelu, avoliitto, avioliitto on eriasia, se on silloin jo itsestään selvyys, silti painotan että puhukaa asioista, älkää tehkö typeriä olettamuksia!
 
Ei ollut siitä kyse, lukemisen ymmärtäminen!

Jos kaverit ajautuu seksisuhteeseen niin siitä pitää puhua mitä se on ja mikä on sallittua, jos se ei ole ok että saa panna muita niin sitten pitää pysyä kaverina, ei muuta.

Seurustelu, avoliitto, avioliitto on eriasia, se on silloin jo itsestään selvyys, silti painotan että puhukaa asioista, älkää tehkö typeriä olettamuksia!

Kyllä ymmärsin, mutta saahan sitä aina yrittää :)
 
Kyllä ymmärsin, mutta saahan sitä aina yrittää :)

Joo ja terveen miehen pitää antaa kattoa ja ihailla, pysyy vireys yllä:tup:

Akka kun raahas mut salille (ensimmäistä kertaa elämässä) perusteli asiaa sillä että siellä on hyviä perseitä mitä voit katella jos et muuta keksi:)
 
Parisuhteen kiemuroista niin tiedä mutta aiemmin tinder-ketjussa tosiaan höpisin (vähän aiheen vierestä tosin) että facesta tarttui se sellainen nuorehko nätti mimmi hengailemaan vierelle. No, nyt sitten tilanne on se että ollaan oltu kuukausi yhdessä ja on se kyllä hitto hämmentävän fiksu mimmi. Vaikka eksäkin oli ihan fiksu ja noin 10v vanhempi niin on tuo silti ihan eri levelillä. Hämmennyn yhä terävästä ajatelutavasta. :D Ja parastahan toki on että arvomaailma kohtaa hienosti, samoin käytännön jutut, seksi yms on tosi hyvin linjassaan.

Kovasti oli ajatuksena aiemmin että pyörin kesän sinkkuna vaikka väkisin mutta ei nyt vaan pystynyt muuta kuin dumppaamaan idean kesähurjastelusta. Tai siis, nyt se tehdään tämän yhden tipusen kanssa. :D Tässä kesällä hän muuttaa lomansa aikana ns. "koeasumaan" mun luokse ja jos homma toimii niin jatkossa hän myös muuttanee mun luokse. Sanoisin että ei kyllä kuulosta yhtään paskemmalta! :)

Toivottavasti en joudu ihan heti täällä ruikuttamaan kun homma jostain mystisestä syystä kusi totaalisesti ja usko vastakkaista sukupuolta kohtaan on pohjamudissa. :D
 
Niin, kaveruus meni sun ehdottomuuden takia, jos te tapailette mutta ette seurustele niin ei sulla ole mitään oikeutta määräillä toista ja ei sulla ole oikeutta määräillä toista vaikka asuisitte saman katon alla. Sun ainoa oikeus on ottaa takki ja lähteä tai vaikka keskustella asiasta muutenkin kuin ehdoton ei, pitää sopia yhteiset pelisäännöt, toki monelle miehelle kova paikka kun sitä vientiä ei vain ole ja naisille sitä riittää helposti.

Kyllä mä sinkkuna tapailin monia naisia samaan aikaan ja kerroin kaikille siitä ja niille se oli ok. Yksikin totesi että eipä tarvii pelätä sitä että mä olisin joku epätoivoinen roikkuja vaan osaan jatkaa matkaan. Oli opettavainen 2v ja hauskaa oli.
Niin, kaveruus meni minun takia, en muuta ole väittänytkään. Hyvin oltais mun puolesta vielä kavereita oltu, mutta vähän nihkeetä siinä oli alkaa riidan jälkeen sopiin kaverikuvioita, kun molemmat vaan piti pitkän hiljasuuden kun päätin lopettaa sen meidän jutun.
Eikä minulla ole oikeutta ketään määräillä vaikka oltais naimisissa, mutta kuten sanoit, mulla on oikeus laittaa suhde poikki, jonka tein. Tämä keissi nyt vaan juontuu ajasta, kun seurustelin tapapettäjän kanssa, joka ei vaan pystynyt oleen pettämättä ja annoin aina anteeks. Silti yritin pysyä sen kanssa yhessä ja korjata asioita. Tästä suhteesta oppineena en ala seurusteleen jos on pientäkään viitettä sen suuntaan suhteen alussa.
Siitä en tie minkälaista vientiä muille miehille on, mutta omaan makuun itselle ollut vähän liikaakin, jonka takia olen nyt pitänyt erittäin pitkän tauon naisista seurustelumielessä.

Monen tapaileminen ok, mikäli juttu ei ole edennyt siihen ihastusvaiheeseen, joka meillä oli jo. Olis myös hyvä kertoo jos useampaa tapailee ja etsii sitä oikeeta.
Itsekin käynyt kahveella ja yökylässä monien kanssa samaan aikaan, mutta nämä ovat ollu sellasia tapauksia, että kumpikaan ei ole osoittanu mitään ihastumisen merkkejä toisilleen, vaan pidetty hauskaa ja hengailtu ja sitten asia johtanu toiseen.
Monen tapaileminen on myös ok jos siitä puhutaan ja sovitaan että se käy, minulle ei käynyt.


Sulla oli kaveri, jonka kanssa viihdyitte hyvin mutta ei ollut mitään seurustelua. Kun nainen sanoi, että voi käydä muiden kanssa treffeillä, pistit kaveruudenkin poikki? Eikö tää nyt ollut sitä klassista kaveripoikameininkiä?
Mulla oli kaveri, jonka kanssa viihdyttiin vähän enemmän kun kaverina monen vuoden jälkeen, josta keskusteltiin ja oltiin samalla sivulla tunteista toista kohtaan. Tämä oli alkamassa seurusteluksi. Tossa yllä jo mainittin tosta kaveruuden poikkipistämisestä; "Hyvin oltais mun puolesta vielä kavereita oltu, mutta vähän nihkeetä siinä oli alkaa riidan jälkeen sopiin kaverikuvioita, kun molemmat vaan piti pitkän hiljasuuden kun päätin lopettaa sen meidän jutun."
Tosta ei kyllä saa mitenkään kaveripoikameininkiä.
 
Ollaan oltu naisen kanssa 5 vuotta yhdessä noin suurinpiirtein. Tällä viikolla tuli naikkoselta ilmi, että tarvitsee nyt omaa aikaa ja selvittää ajatuksia yms, eli jatko epävarma ja suhteessa menee huonosti.

Tilanne tuli itselleni hieman yllätyksenä, vaikka ei ehkä pitäisi. Päällepäin kaikki vaikutti hyvältä. Tässä kevään aikana on patoutunut asioita, jotka purkautui. Suhtaudun asiaan hyvin, surumielisyydestä huolimatta, ja annan kaiken tilan minkä puoliso tarvitsee.

Se mistä tämä johtuu, olemme viettäneet aivan liikaa aikaa yhdessä. Teemme siis kaiken yhdessä. Kysymme lähestulkoon lupaa tai mielipiteitä asioista ja itseltäni johonkin kadonnut päätöksenteko. Kysyn aina melkein puolison mielipidettä. Tähän lisäksi on pidemmän aikaa tullut itselleni tapa jankkaa mm tekemättömiä asioita tai ehkä tavallaan vaatinut puolisolta asioita. Käytös on todennäköisesti tullut juurikin tästä tilanteesta kun olemme aina yhdessä (jollain tapaa varmaan puran stressiä tai tiedostamatonta pahaa oloa), emmekä usein näe muita tuttuja tai vietä sitä omaa aikaa kunnolla. Myös elämä on äärettömän rutinoitunut, eli pitäisi tehdä enemmän "extemporee" ja ei suunnitella niin paljon. Meidän on myös vaikea ilmaista tunteita ja tähänkin olisi tultava muutosta. Tässä on myös vähän muutakin, olemme kasvaneet ihmisenä, tilanne vaatii suhteeseen uutta näkökulmaa ja muutoksia, jne..

Rakastamme toisiamme ja olemme rehellisiä toisillemme.

Tämä on itselleni ensimmäinen pitkä parisuhde ja tästä syystä mulla ei ole aikaisempaa kokemusta tilanteeseen. Toki olen selvittänyt asioita, olemme puhuneet asiat läpi, ja tiedän missä mennään, mutta otan avosylin vastaan neuvoja.

Kiitos jo etukäteen.
 
Viimeksi muokattu:
Ollaan oltu naisen kanssa 5 vuotta yhdessä noin suurinpiirtein. Tällä viikolla tuli naikkoselta ilmi, että tarvitsee nyt omaa aikaa ja selvittää ajatuksia yms, eli jatko epävarma ja suhteessa menee huonosti.

Tilanne tuli itselleni hieman yllätyksenä, vaikka ei ehkä pitäisi. Päällepäin kaikki vaikutti hyvältä. Tässä kevään aikana on patoutunut asioita, jotka purkautui. Suhtaudun asiaan hyvin, surumielisyydestä huolimatta, ja annan kaiken tilan minkä puoliso tarvitsee.

Se mistä tämä johtuu, olemme viettäneet aivan liikaa aikaa yhdessä. Teemme siis kaiken yhdessä. Kysymme lähestulkoon lupaa tai mielipiteitä asioista ja itseltäni johonkin kadonnut päätöksenteko. Kysyn aina melkein puolison mielipidettä. Tähän lisäksi on pidemmän aikaa tullut itselleni tapa jankkaa mm tekemättömiä asioita tai ehkä tavallaan vaatinut puolisolta asioita. Käytös on todennäköisesti tullut juurikin tästä tilanteesta kun olemme aina yhdessä (jollain tapaa varmaan puran stressiä tai tiedostamatonta pahaa oloa), emmekä usein näe muita tuttuja tai vietä sitä omaa aikaa kunnolla. Myös elämä on äärettömän rutinoitunut, eli pitäisi tehdä enemmän "extemporee" ja ei suunnitella niin paljon. Meidän on myös vaikea ilmaista tunteita ja tähänkin olisi tultava muutosta. Tässä on myös vähän muutakin, olemme kasvaneet ihmisenä, tilanne vaatii suhteeseen uutta näkökulmaa ja muutoksia, jne..

Rakastamme toisiamme ja olemme rehellisiä toisillemme.

Tämä on itselleni ensimmäinen pitkä parisuhde ja tästä syystä mulla ei ole aikaisempaa kokemusta tilanteeseen. Toki olen selvittänyt asioita, olemme puhuneet asiat läpi, ja tiedän missä mennään, mutta otan avosylin vastaan neuvoja.

Kiitos jo etukäteen.
Ettei vaan olis kolmas pyörä kuvioissa. Vähän siltä vaikuttaa vaikka nainen sanoisi mitä.
 
@Markqq :
Tuo on yllättävän inhottava tilanne kun suhde ajautuu tuollaiseen täysin stabiiliin tilaan. Periaatteessa se on juuri turvallisin ja vakain suhteen tila. Ihmismieli kun vaan tuppaa olemaan sellainen ettei se tyydy vallitsevaan olotilaan vaan aina haluaa jotain muuta. Eli tässä tapauksessa spontaaniutta, jännitystä, sitä että otat sellaisen "alfan" roolin itsellesi ja suot omaa aikaa mimmille.

Pahinta tuossa itse muutoksessa rutiineihin on se että niiden pitäisi olla jollain tavalla luonnollisia ja myös tuntua siltä, muuten menee metsään niin että rytisee. Ja jos sama stabiilius jatkuu ja mimmi sen hyväksyy niin voit olla lähes satavarma että sama tilanne on uudestaan edessä myöhempänä ajankohtana.

Riippuen mimmisi spontaaniuden tasosta, keksi hänelle jotain ohjelmaa. Voit aloittaa aika pikku jutuista ettei koko homma vaikuta päälleliimatulta. Varaa vaikka Tallinnasta viikonlopuksi huone jostain kivasta hotellista, lähdette syömään, chillaamaan ja katselemaan paikkoja. Ennen reissua pistät mimmin ulos viettämään tyttöjen iltaa etkä selittele mitä itse sillä aika teet - etkä ainakaan jynssää kämppää sillä välin koska sinne tossun alle ei ole menemistä, siitä ei muijakaan tykkää oikeasti. Istut itse alas, otat konua ja katselet vaikka leffoja illan. Siinä omaa aikaa. Tai mikä nyt sattuu miellyttämäänkään. Sellaisia pikku asioita.

Sitten kun olet vähän ottanut tuollaista uutta suuntaa niin sit voi helpommin istahtaa alas ja jutella asioita läpi ja kysellä tuntemuksia. Toki tuo kaikki edellyttää että mimmi ylipäätään on tällä hetkellä siinä mielentilassa että jaksaa/kykenee/viitsii/haluaa tehdä jotain yhdessä. Jos ei niin sitten en juuri osaa neuvoa sillä homma on mennyt tosi pitkälle jos ns. yhteyttä ei saa auki.

Mutta voimia, tuollaiset tilanteet on perseestä!
 
Viimeksi muokattu:
Ollaan oltu naisen kanssa 5 vuotta yhdessä noin suurinpiirtein. Tällä viikolla tuli naikkoselta ilmi, että tarvitsee nyt omaa aikaa ja selvittää ajatuksia yms, eli jatko epävarma ja suhteessa menee huonosti.

Tilanne tuli itselleni hieman yllätyksenä, vaikka ei ehkä pitäisi. Päällepäin kaikki vaikutti hyvältä. Tässä kevään aikana on patoutunut asioita, jotka purkautui. Suhtaudun asiaan hyvin, surumielisyydestä huolimatta, ja annan kaiken tilan minkä puoliso tarvitsee.

Se mistä tämä johtuu, olemme viettäneet aivan liikaa aikaa yhdessä. Teemme siis kaiken yhdessä. Kysymme lähestulkoon lupaa tai mielipiteitä asioista ja itseltäni johonkin kadonnut päätöksenteko. Kysyn aina melkein puolison mielipidettä. Tähän lisäksi on pidemmän aikaa tullut itselleni tapa jankkaa mm tekemättömiä asioita tai ehkä tavallaan vaatinut puolisolta asioita. Käytös on todennäköisesti tullut juurikin tästä tilanteesta kun olemme aina yhdessä (jollain tapaa varmaan puran stressiä tai tiedostamatonta pahaa oloa), emmekä usein näe muita tuttuja tai vietä sitä omaa aikaa kunnolla. Myös elämä on äärettömän rutinoitunut, eli pitäisi tehdä enemmän "extemporee" ja ei suunnitella niin paljon. Meidän on myös vaikea ilmaista tunteita ja tähänkin olisi tultava muutosta. Tässä on myös vähän muutakin, olemme kasvaneet ihmisenä, tilanne vaatii suhteeseen uutta näkökulmaa ja muutoksia, jne..

Rakastamme toisiamme ja olemme rehellisiä toisillemme.

Tämä on itselleni ensimmäinen pitkä parisuhde ja tästä syystä mulla ei ole aikaisempaa kokemusta tilanteeseen. Toki olen selvittänyt asioita, olemme puhuneet asiat läpi, ja tiedän missä mennään, mutta otan avosylin vastaan neuvoja.

Kiitos jo etukäteen.
Ensimmäisenä tulee mieleen että aika aloittaa oikeasti omia harrastuksia ja toteuttaa itselle mielekkäitä uusia juttuja. Vähän omaa tilaa tarvitsee jokainen, kuulostaa aika tukahdutavalta meiningiltä tuollainen että kaikki tehdään yhdessä.

Tsemppiä
 
Niin ja kaikkeen aiempaan liittyen: ikävän tai kaipuun tunnteen tärkeyttä ei tule aliarvioida. :) Jos ei koskaan ole edes mahdollista olla ikävä toista niin pää automaattisesti olettaa että toista ei edes tule ikävä. Se tunne vahvistaa suhdetta ja on pelkkää plussaa sopivina annoksina!
 
Meillä on tullut kiemuroita seksin takia. Ilmeisesti meillä on kuitenkin eri mieltymykset tässä touhussa. Kumppani haluaa tietyllä tavalla. Itse haluaisin toisella ja vähän useammalla muulla tavalla. Tästä seuraa se, että pihtaan kun en ole tyytyväinen seksiin. Ja kun päädytään tekemään sängyssä jotain, niin tyty ei ole tyytyväinen. En ota häntä huomioon tarpeeksi.

Kuitenkin aina silloin tällöin teen kuten tyty tykkää, ja silloin saan kiitosta.

Luulen, että tää kaatuu lopulta tähän ellei muihin juttuihin.
 
@Muumi , ootteko yrittäneet keskustella tuosta ihan suoraan - tyyliin kahvipöydässä? :) Jos ette, kokeile!

Viestistä jäi täysin auki se mikä seksissä nyppii teitä. Eli onko tyyliin kyseessä eri mieltymykseet asennoissa, esileikissä, ylipäätään vanilla/kovemmat otteet vai kenties jotkin fetissit tai vastaavat?

Nyrkki(nainti)sääntönä että jos et jostain tykkää niin pihtaaminen ei ole se oikea reagointitapa vaan keskustelu. ;) Ja jos nainen esim lahnaa ja haluaa vain pimeessä peiton alla niin siihen auttaa hyvä esileikki, aika ja ei-painostava ote. Se saa ujon nörttitytönkin sisällä pienen porton nostamaaan päätään kun homma alkaa toimimaan ja ujous karisee :D
 
Meillä on tullut kiemuroita seksin takia. Ilmeisesti meillä on kuitenkin eri mieltymykset tässä touhussa. Kumppani haluaa tietyllä tavalla. Itse haluaisin toisella ja vähän useammalla muulla tavalla. Tästä seuraa se, että pihtaan kun en ole tyytyväinen seksiin. Ja kun päädytään tekemään sängyssä jotain, niin tyty ei ole tyytyväinen. En ota häntä huomioon tarpeeksi.

Kuitenkin aina silloin tällöin teen kuten tyty tykkää, ja silloin saan kiitosta.

Luulen, että tää kaatuu lopulta tähän ellei muihin juttuihin.
Mites jos keskustelisit ihan sen puolison kanssa näistä asioista kasvotusten? Mieluiten kun kumpikin on hyvällä mielellä, eikä riitelypäällä.

Kaikkia omia patoutumia ei kannata välttämättä ladata tiskiin kerralla, tee hommasta keskustelu, älä luennoi.
Ja kuuntele mitä se toinen sanoo.

Sovitte, että koitatte täyttää kumpienkin toiveita välillä tai etsiä uusia keinoja siihen, että miten sinä saisit tyydytystä jos osa/tai kaikki haluamistasi asioista ovat toisen osapuolen mielestä epämiellyttäviä.

Jos jotkut hommat on tylsiä, niin koittakaa etsiä jotain uutta mielenkiintoista mihin kumpikin syttyy.

Vaikkapa tuo uusi kirja yhteiseksi iltalukemistoksi:
Valkia, Armi : Hehku: Naisten aitoja fantasioita
 
Meillä on tullut kiemuroita seksin takia. Ilmeisesti meillä on kuitenkin eri mieltymykset tässä touhussa. Kumppani haluaa tietyllä tavalla. Itse haluaisin toisella ja vähän useammalla muulla tavalla. Tästä seuraa se, että pihtaan kun en ole tyytyväinen seksiin. Ja kun päädytään tekemään sängyssä jotain, niin tyty ei ole tyytyväinen. En ota häntä huomioon tarpeeksi.

Kuitenkin aina silloin tällöin teen kuten tyty tykkää, ja silloin saan kiitosta.

Luulen, että tää kaatuu lopulta tähän ellei muihin juttuihin.

Vaatiiko jompi kumpi "kohtuuttomia" vai eikö toinen muuten vaan halua koskaan taipua toisen toiveisiin? Jos toinen haluaa kolmatta ja neljättä pyörää ja toista kiinnostaa vain nyrkkihommat antavana osapuolena niin voi olla tietty nihkee sovitella...
 
^ Mä en tällä hetkellä lainkaan usko, että kyseessä olisi kolmas pyörä, mutta jos tämä ilmenee, niin kyllä kuulette minusta vielä :D

@Markqq :
Tuo on yllättävän inhottava tilanne kun suhde ajautuu tuollaiseen täysin stabiiliin tilaan. Periaatteessa se on juuri turvallisin ja vakain suhteen tila. Ihmismieli kun vaan tuppaa olemaan sellainen ettei se tyydy vallitsevaan olotilaan vaan aina haluaa jotain muuta. Eli tässä tapauksessa spontaaniutta, jännitystä, sitä että otat sellaisen "alfan" roolin itsellesi ja suot omaa aikaa mimmille.

Pahinta tuossa itse muutoksessa rutiineihin on se että niiden pitäisi olla jollain tavalla luonnollisia ja myös tuntua siltä, muuten menee metsään niin että rytisee. Ja jos sama stabiilius jatkuu ja mimmi sen hyväksyy niin voit olla lähes satavarma että sama tilanne on uudestaan edessä myöhempänä ajankohtana.

Riippuen mimmisi spontaaniuden tasosta, keksi hänelle jotain ohjelmaa. Voit aloittaa aika pikku jutuista ettei koko homma vaikuta päälleliimatulta. Varaa vaikka Tallinnasta viikonlopuksi huone jostain kivasta hotellista, lähdette syömään, chillaamaan ja katselemaan paikkoja. Ennen reissua pistät mimmin ulos viettämään tyttöjen iltaa etkä selittele mitä itse sillä aika teet - etkä ainakaan jynssää kämppää sillä välin koska sinne tossun alle ei ole menemistä, siitä ei muijakaan tykkää oikeasti. Istut itse alas, otat konua ja katselet vaikka leffoja illan. Siinä omaa aikaa. Tai mikä nyt sattuu miellyttämäänkään. Sellaisia pikku asioita.

Sitten kun olet vähän ottanut tuollaista uutta suuntaa niin sit voi helpommin istahtaa alas ja jutella asioita läpi ja kysellä tuntemuksia. Toki tuo kaikki edellyttää että mimmi ylipäätään on tällä hetkellä siinä mielentilassa että jaksaa/kykenee/viitsii/haluaa tehdä jotain yhdessä. Jos ei niin sitten en juuri osaa neuvoa sillä homma on mennyt tosi pitkälle jos ns. yhteyttä ei saa auki.

Mutta voimia, tuollaiset tilanteet on perseestä!

Olemme puhuneet noista rutiinien muutoksista ja siitä, että meillä molemmilla pitää olla ne omat jutut. Asia ei välttämättä heti korjaannu, koska olemme viettäneet niin paljon aikaa yhdessä, mutta pikkuhiljaa. Tähän siis pyrimme. Olemme puhuneet myös luottamuksesta ja että on tärkeä ilmoittaa omista menoistaan. Välimme ovat hyvät tai naisystäväni on halukas keskustelemaan sekä kuuntelemaan, ja pystymme olemaan keskenään. Hän on ärsyyntynyt tai ahdistunut parisuhteen tilanteeseen, ja tilanne tarvii nyt aikaa ja muutosta, ja olen siinä asiassa samaa mieltä omalla kohdallanikin (mitä siis yllä olen maininnut). Molemmat kyllä keksii tekemistä ja nähdään kavereita sekä ystäviä, eikä nyt olla yhdessä tekemässä kaikkea asioita, eli tilanne ei ole passivoitunut. Tilanne on ehkä siinä vaiheessa, etten lähtisi vielä ihan suunnittelemaan yhteisiä "extempore" tai "irti arjesta" kuvioita. Toki tähänkin voi antaa viisaammat mielipiteitä, että miten olisi järkevintä toimia.

Ajattelin antaa tilanteen tasaantua. Annan siis reippaasti tilaa puolisolle ja myöhemmin kyselen fiiliksiä ja/tai keksin jotain extempore tekemistä molemmille. Enkä rutinoi tai suunnittele mitään etukäteen.

Ensimmäisenä tulee mieleen että aika aloittaa oikeasti omia harrastuksia ja toteuttaa itselle mielekkäitä uusia juttuja. Vähän omaa tilaa tarvitsee jokainen, kuulostaa aika tukahdutavalta meiningiltä tuollainen että kaikki tehdään yhdessä.

Tsemppiä

Molemmilla on yhteinen harrastus: Kuntosali. Toki tässä vaiheessa parempi ravata siellä erikseen ainakin toistaiseksi. Itse käyn myös kiekkoa heittelemässä ja todennäköisesti nyt paljon enemmän kuin ennen. Ja olen täysin samaa mieltä, että pitää olla omat jutut eikä asioita tehdä aina yhdessä saatika rutiininomaisesti. Sitä vaan on jotenkin sokaistunut ja puoliso oikeastaan heräsi tilanteeseen ennen mua.

Niin ja kaikkeen aiempaan liittyen: ikävän tai kaipuun tunnteen tärkeyttä ei tule aliarvioida. :) Jos ei koskaan ole edes mahdollista olla ikävä toista niin pää automaattisesti olettaa että toista ei edes tule ikävä. Se tunne vahvistaa suhdetta ja on pelkkää plussaa sopivina annoksina!

Samaa mieltä sinun kanssa. Tästä varmaan otetaan vielä puheenaihetta.
 
Viimeksi muokattu:
Kuvio taitaa olla aika vakio. Feel you, bro
Samaa arvelen kirjoitetun tekstin perusteella. Oikeastaan kaikki vastaavat tilanteet, joista olen kuullut, niin kuvio on ollut tämä.
_______

Tämä EI tietenkään tarkoita sitä, että juuri tässä tapauksessa ei voisi olla kysessä jokin erityistilanne.

Monilla vaan on tapana pelata kaksilla korteilla ja jos toinen pakka kuivuu kasaan, niin sitten palata vanhaan. Kai siinä koetaan, että on voitettu jotain sillä, että toinen on ollut tietämätön tässä taustalla olleesta kuviosta.

Kävi miten kävi, niin jaksamisia sinne ja nauti kesästä nyt muilla keinoin!
 
Tuli tänään käytyä lapsen kanssa ensimmäistä kertaa uimarannalla tälle kesälle ja rannalla silmään pisti, että stringibikinit ovat näemmä tämän kesän juttu. Lähes jokainen edellytykset omaava nuori neito keikkui ohi persposket paljaana. Pariutuneena setämiehenä yritin toki välttää vilkuilemista. Jälkikäteen päällä on vittuuntunut ja vaille jäänyt olo. Mistä tämä johtuu? Olin kuvitellut, että elämässä olisi kaikki hyvin.
 
Toi on normaalia. Itsekin tykkään olla setämiehenä rannalla muksun kanssa, kun ei ne teinit silloin noin avuliaasti itseään tuonneet esille :D

Onneksi vaimoni sentään pitää itsestään huolt ja pinnaa aina ruoat ja muut ja kattelee muutenkin ettei perse leviä. Mut joo, kyllä noi rannat ja nykyinen tyyli on 30+ miehelle vaikeaa aikaa.
 
Toi on normaalia. Itsekin tykkään olla setämiehenä rannalla muksun kanssa, kun ei ne teinit silloin noin avuliaasti itseään tuonneet esille :D

Onneksi vaimoni sentään pitää itsestään huolt ja pinnaa aina ruoat ja muut ja kattelee muutenkin ettei perse leviä. Mut joo, kyllä noi rannat ja nykyinen tyyli on 30+ miehelle vaikeaa aikaa.
Sori. Oli pakko :D
 
Tuli tänään käytyä lapsen kanssa ensimmäistä kertaa uimarannalla tälle kesälle ja rannalla silmään pisti, että stringibikinit ovat näemmä tämän kesän juttu. Lähes jokainen edellytykset omaava nuori neito keikkui ohi persposket paljaana. Pariutuneena setämiehenä yritin toki välttää vilkuilemista. Jälkikäteen päällä on vittuuntunut ja vaille jäänyt olo. Mistä tämä johtuu? Olin kuvitellut, että elämässä olisi kaikki hyvin.

Vielä ehdit aloittamaan stringien käytön.
 
Tuli tänään käytyä lapsen kanssa ensimmäistä kertaa uimarannalla tälle kesälle ja rannalla silmään pisti, että stringibikinit ovat näemmä tämän kesän juttu. Lähes jokainen edellytykset omaava nuori neito keikkui ohi persposket paljaana. Pariutuneena setämiehenä yritin toki välttää vilkuilemista. Jälkikäteen päällä on vittuuntunut ja vaille jäänyt olo. Mistä tämä johtuu? Olin kuvitellut, että elämässä olisi kaikki hyvin.
Tarkoitit varmaan:
"Pariutuneena setämiehenä yritin toki välttää ettei kukaan näe vilkuilemistani."

Taitaa olla kaikilla sama juttu. Menetetty nuoruus jne.
 
Yksi asia ihmetyttää. Kun joskus ollaan vaimokkeen kera ravintolassa niin hänen käydessään puuteroimassa nenäänsä, läihstöllä olevat naiset tuntuvat flirttailevan katseillaan ja hymyillään.
Mutta auta armias kun ollaan "poiken kesken" niin ei sitten mitään. Ei edes silmäpeliä. Mitä ihmettä!
 
Tarkoitit varmaan:
"Pariutuneena setämiehenä yritin toki välttää ettei kukaan näe vilkuilemistani."

Taitaa olla kaikilla sama juttu. Menetetty nuoruus jne.

No kannattaa lohduttautua sillä, ett hyvin harvan nuoruus oikeasti mitään jatkuvaa eri teinien polkemista on, ihan riippumatta siitä, miten paljon perseestä on rannalla peitetty milläkin aikakaudella. Sikäli ihmettelen, että nykymaailma on niin totaalisen yliseksualisoitu, että joku stringiperse ei juurikaan hätkähdytä.

Yksi asia ihmetyttää. Kun joskus ollaan vaimokkeen kera ravintolassa niin hänen käydessään puuteroimassa nenäänsä, läihstöllä olevat naiset tuntuvat flirttailevan katseillaan ja hymyillään.
Mutta auta armias kun ollaan "poiken kesken" niin ei sitten mitään. Ei edes silmäpeliä. Mitä ihmettä!

No siksi, että miesporukalla siinä on riski, että liitytte seuraan.
 
ollaan vaimokkeen kera ravintolassa niin hänen käydessään puuteroimassa nenäänsä, läihstöllä olevat naiset tuntuvat flirttailevan katseillaan ja hymyillään.

Liittynee suvunjatkamiseen. Kun naiset huomaa, että tuolla on nyt onnistanut, niin vaistot herää. Sekalainen miesjoukko ei aiheuta samaa reaktiota, liikaa kilpailua. :p

Sama, jos lähtee pojan kanssa jätskille/tms. niin kyllä saa katseita ja hymyjä. Jos menee yksin, on täysin näkymätön.:rofl:
 
Yksi asia ihmetyttää. Kun joskus ollaan vaimokkeen kera ravintolassa niin hänen käydessään puuteroimassa nenäänsä, läihstöllä olevat naiset tuntuvat flirttailevan katseillaan ja hymyillään.
Mutta auta armias kun ollaan "poiken kesken" niin ei sitten mitään. Ei edes silmäpeliä. Mitä ihmettä!
Johtuiskohan siitä, että miesporukalla ollaan yleensä aika paljon vahvemmassa humalatilassa, kun vaimon kanssa ravintolaillallisella...
 
Tuli tänään käytyä lapsen kanssa ensimmäistä kertaa uimarannalla tälle kesälle ja rannalla silmään pisti, että stringibikinit ovat näemmä tämän kesän juttu. Lähes jokainen edellytykset omaava nuori neito keikkui ohi persposket paljaana. Pariutuneena setämiehenä yritin toki välttää vilkuilemista. Jälkikäteen päällä on vittuuntunut ja vaille jäänyt olo. Mistä tämä johtuu? Olin kuvitellut, että elämässä olisi kaikki hyvin.
On kieltämättä vähän hämäävää, kun jollain 13v pimulla on seksikkäät stringit jalassa ihmisten ilmoilla. Miten tuollaiseen nyt sitten pitäisi suhtautua.

Anyways, tämän kesän juttu on yhä enenevissä määrin löysät vatsamakkarat! Itseäni kävin ihan etomaan kun kävin eilen rannalla, kaiken maailman lyllertäjiä ja "rantautuneita" ryhävalaita siellä esittelee löysiä makkaroitaan ilman mitään häpyä, ja se on todella surullista miten yleistä tämä on! Ikään katsomatta.

Eli jos pitäisi miettiä, oliko rannalla seksikkäämpää 30 vuotta sitten vai nyt, niin ehdottomasti 30 vuotta sitten, vaikka stringit ei ollutkaan silloin mikään juttu...

Ja loppukaneettina sanottakoon, että se on täysin normaalia, että "varattuna setämiehenä" kiihotut/kiinnostut vieraista naisista - vaikka sanaa "nainen" tässä nyt käytettäisiinkin hyvin laveassa merkityksessään. Jos käy vituttamaan, niin parempi sitten pysyä poissa rannalta. Mutta ei pidä olla häpeissään siitä että on mies. Sehän on vaan terveen miehen merkki, että naiselliset uomat ja muhkurat kiinnostaa.
 
Viimeksi muokattu:
@Jurppii saattoi nyt vähän kettuilla.

Älä, niinkö?!

Kieltämättä erikoista. Mutta ei siis mitään paheksuntaa tuohon tunteeseesi liity?

Ei kukaan paheksunut.

Taitaa olla kaikilla sama juttu. Menetetty nuoruus jne.

Niin se taitaa mennä, ei tätä paremminkaan osaa selittää.

On kieltämättä vähän hämäävää, kun jollain 13v pimulla on seksikkäät stringit jalassa ihmisten ilmoilla. Miten tuollaiseen nyt sitten pitäisi suhtautua.

Toivottavasti olivat reilusti yli 13...mutta kyllähän sitä välttämättä miettii, mikä on seuraava askel rantamuodissa. Vai oliko se tämä tissiflashmob?
 
Tissien peittäminen rannalla ei mene jakeluun.
Stringit ovat olleet maailmalla iso juttu jo kauan sitten. Kestikin että Suomeen jalkautuivat (jos siis näin on). Muistan eräänkin kerran jossain eteläisessä Ameriikassa kun "normaalia" uimapukua ei meinannut naisille löytyä kaupoista ;)
 
Minulle kelpaa yleensä mainiosti kaikenlainen itseään tyrkyttävä katu/rantamuoti, mutta toki sitten esineellistän näitä naisia sen mukaisesti :) Eli ihan hyvä small talk-aihe esim. tyttöystävän tai frendin kanssa on kommentoida kroppia. Vastaavasti ns. normaalisti pukeutuvat välttyvät tältä, joten varmaan itse kukin saa sitä mitä haluaakin saada (huomiota, viihdettä jne.) joten näillä mennään :tup:
 
Tissien peittäminen rannalla ei mene jakeluun.
Stringit ovat olleet maailmalla iso juttu jo kauan sitten. Kestikin että Suomeen jalkautuivat (jos siis näin on). Muistan eräänkin kerran jossain eteläisessä Ameriikassa kun "normaalia" uimapukua ei meinannut naisille löytyä kaupoista ;)
Tuota noin, bikinit, stringibikinit ja uimapuku on käsittääkseni kolme eri asiaa, vaikken mikään muodin asiantuntija näin heteromiehenä olekaan... :D Varsinaisia stringibikineitä on Suomessa näkynyt mielestäni aika vähän vuosien varrella, mutta en ole kovin perehtynyt aiheeseen.

PS. Neljäs variaatio, naru-stringibikinit?
 
Tuota noin, bikinit, stringibikinit ja uimapuku on käsittääkseni kolme eri asiaa, vaikken mikään muodin asiantuntija näin heteromiehenä olekaan... :D Varsinaisia stringibikineitä on Suomessa näkynyt mielestäni aika vähän vuosien varrella, mutta en ole kovin perehtynyt aiheeseen.

PS. Neljäs variaatio, naru-stringibikinit?

Niin, perseen paljastavat ovat ikivanha juttu maailmalla mutta niitä ei täällä juuri ole näkynyt. Jossain Brasiliassa oli hyvin vaikea löytää sellaista (bikineitä tai uimapukua), jonka alaosa ei olisi ollut stringimäinen.
 
Paljon on rannalla sellaisiakin naisia, että niiden oikeastaan toivoisi käyttävän kokouimapukua... Pikku-teinitkin voisivat käyttää. Ei jonkun 13-vuotiaan välttämättä tarvitse vielä seksualisoida kehoaan (ainakaan stringibikineillä).

Mutta vapaa maa, tehköön jokainen kuten haluaa, kukapa mä olen sanomaan. Olkoot vaikka nakuna.
 
Seurustelen itseäni 9 vuotta vanhemman naisen kanssa. Kerrankin löytyi sellainen jonka kanssa on aito ja hyvä yhteys, niin keskusteluissa kuin peiton alla (tai päällä). Ainoastaan yksi asia on hieman ruvennut häiritsemään. Kyseisellä henkilöllä on jäänyt jonkinlaisia traumoja aiemmasta pitkästä liitosta jossa siis mies elänyt kaksoiselämää, tästä kuitenkin n. 7 vuotta aikaa. Nainen pitää selkeästi tietynlaisia defenssejä päällä ihan itsensä suojelemiseksi ja tästä ollaan puhuttukkin hieman.
Tilannetta ei sinänsä helpota se, että meillä on etäsuhde joten nähdään pääasiassa 2krt viikossa tällä hetkellä (viikonloppuisin pidempiä pätkiä).
Pahiten tämä näkyy siinä, että kun tulee vähän isompi vääntö niin menee selvästi kylmemmäksi koko touhu, vaikka asia puhutaan ja sovitaan, tämä näkyy siis muutaman päivän viiveellä.

Tästä voisi havannoida hieman pelkoa sitoutumisesta ja hänen omista tunteistaan. Noh aika tulee näyttämään tuleeko tämä olemaan ongelmana jatkossa.. tähän kuitenkin tarvitsee aina sen kaksi ihmistä joilla on halua tavoitella yhteistä päämäärää.

Harvoin vaan nykyään tapaa naisia joilla on arvot samaa luokkaa kuin itsellä ja sellasia joilla ei ole se nenä jatkuvasti kiinni jossain älylaitteessa :D Siispä pitää tässäkin tapauksessa katsoa kortit loppuun saakka, kukaanhan meistä ei ole täydellinen.
 
@redu8 , kauas te olette seurustelleet? Mietin vaan että missä kohtaa suhdetta on jo ollut kylmäkiskoista kilarointia. Voisin melkein sanoa että jos suhdetta on alle pari vuotta alla niin "Juokse, mies, juokse!!" Itsellä toleranssi kilahtelijoihin on tosi matalalla ja jos asioista ei pysty keskustelemaan asioina vaan ne jää kantamaan tai otetaaan henkilökohtaisesti niin se on kyllä punaista valoa siinä kohtaa surutta.

Ja yksi asia alkoi jännittää puolestasi. Miten aikuinen nainen vielä 7 vuoden jälkeen traumailee jonkin vanhan suhteensa takia? Olettaisin että homma olis jo käsitelty omassa päässä.. Tuo saa vähän varoitussignaalia soimaan itsellä.
 
Mutta vapaa maa, tehköön jokainen kuten haluaa, kukapa mä olen sanomaan. Olkoot vaikka nakuna.
Mut nakuillessakin on omat ongelmat:
Miss Suomen perintöprinsessaa ahdisteltiin nakurannalla – uhkasi poliisilla ja sai vastaukseksi oudon rituaalitanssin

ei kyllä puhuta Suomesta mutta kuitenkin. Ja vähän on OT mutta itse mietin että onko nakurannoilla alle 30v naisiakin? Kun oon ymmärtänyt että siellä olis lähinnä gay osastoa ja sit +50v miehiä...
 
ei kyllä puhuta Suomesta mutta kuitenkin. Ja vähän on OT mutta itse mietin että onko nakurannoilla alle 30v naisiakin? Kun oon ymmärtänyt että siellä olis lähinnä gay osastoa ja sit +50v miehiä...
Eipä parikymppiset naiset ole kovin suuri vähemmistö edes tavallisillakaan uimarannoilla sen perusteella mitä olen nähnyt viime kesinä, mutta se voi toki olla hyvin paikkakuntasidonnainen asia.

Pääasiassa rannoilla tuntuu viihtyvän lapset, teinit, lapsiperheet, nuoret miehet ja pienimpänä ryhmänä sitten nuoret naiset ja hyvin pienenä vähemmistönä pantavannäköiset, hoikat nuoret naiset.
 
Eipä parikymppiset naiset ole kovin suuri vähemmistö edes tavallisillakaan uimarannoilla sen perusteella mitä olen nähnyt viime kesinä, mutta se voi toki olla hyvin paikkakuntasidonnainen asia.

Pääasiassa rannoilla tuntuu viihtyvän lapset, teinit, lapsiperheet, nuoret miehet ja pienimpänä ryhmänä sitten nuoret naiset ja hyvin pienenä vähemmistönä pantavannäköiset, hoikat nuoret naiset.

Sä oot muutenkin vähän 90-luvulla noiden naistenhakupaikkojen suhteen ehkä mutta joo, osittain totta. Nuoret kuosissa olevat naiset (ja miehet) viihtyy omien havaintojeni perusteella paremmin jossain vähän aktiviteettia tarjoavammissa paikoissa. Vaikka Hietsu nyt ei sekään ihan ankea tuon osalta ole niin paljon enemmän katseltavaa on vaikka Uimastadionilla tai noissa ulkokuntosaleissa, joita Hietsustakin ainakin viime kesänä löytyi yksi. Puhdas itsensä tarkoitushakuinen kärtsäys ei ole trendikästä terveydestään huolehtivien piireissä.

Toki en itsekään pitkään rannalla jaksa lojua.
 
Ihmiset toki erilaisia, mutta yhden kerran oli tuollainen traumoja/muuta pään sisäistä ongelmaa -tapaus, ja yllä mainittuja kilahteluja tuli nähtyä. Saattoi tulla ihan puun takaa, ja auta armias jos oli muuten vähänkään pilvisempää säätä kotirintamalla. Jos henkilö ei jotain ihan oikeaa tee asian eteen, vaan menee "kyllä tää tästä," ja/tai asiasta ei oikein voi edes puhua, niin totuttaudu paskaan tai nosta kytkintä. Itse luojan kiitos ymmärsin valita ajan myötä jälkimmäisen.
 
Sä oot muutenkin vähän 90-luvulla noiden naistenhakupaikkojen suhteen ehkä mutta joo, osittain totta.

Kyse on tuskin naistenhakupaikoista, vaan siitä, että nykypäivänä ylipaino on uusi normaali ja sitä riittää kaikkialla ihan liikaa. Olet toki oikeassa, että ne timmit naiset ja miehet eivät kärtsää itseään 14h putkeen, mutta mutta...
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 256
Viestejä
4 486 869
Jäsenet
74 126
Uusin jäsen
rkj

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom