- Liittynyt
- 02.08.2018
- Viestejä
- 676
Jaa että harva kuitenkaan suostuu avoimeen suhteeseen? No älä helvetissä
Nyt voikin taas joku kaivaa tilastot, mutta ovathan nuo avoimet suhteet marginaalijuttu.
Viimeksi muokattu:
Parisuhteen kiemurat
- Keskustelun aloittaja MinttuViina
- Aloitettu
Nyt voikin taas joku kaivaa tilastot, mutta ovathan nuo avoimet suhteet marginaalijuttu.Tuosta asiastahan me ei olla eri mieltä.Jaa että harva kuitenkaan suostuu avoimeen suhteeseen? No älä helvetissä
Nyt puhuttiin ajatuksesta, että mies lähtisi suoriltaan avoimeen suhteeseen naisen kanssa, joka mielestäni harvalta mieheltä olisi luontaisaa, ellei kyseessä ole aavistuksen epätoivoinen mies puutteessa tai matalalla itsetunnolla - nuo parempien piirien perheelliset kulissiliitot ovat eri asia.
Itse siis rohkaisisin ketä tahansa avointa liittoa harkitsevaa unohtamaan koko ajatuksen. Pyrkii mieluummin tilanteeseen, jossa kumpi vain voi lähettää ehdotuksen vaikka yhteisestä illasta kaupungilla ja jos se etenee vällyihin niin no worries - kumpikin voi viettää elämäänsä sen jälkeen normaalisti omistamatta toiselle mitään ajatusta, kunnes ehkä jompi kumpi ehdottaa taas jotakin pientä uudestaan. Toisin sanoen, friends with benefits.
Jos pitäisi miettiä siihen joitakin 'sääntöjä' ja suhdenysväämistä, niin unohtaa koko jutun. Eiköhän sitä moni toisin toiminut mies ole monta kertaa katunut.
- Liittynyt
- 17.06.2018
- Viestejä
- 9 059
Kuulostaa sellaisen puheelta jolle parisuhde on vain seksin lähde. Tuohon ekaan taas, mielestäni avoin suhde on pettämistä parempi. Lisään vielä että käsittääkseni pettäminen on suunnilleen yhtä yleistä sukupuolesta riippumatta, avoimeen suhteeseen verrattuna vain toisessa pidetään asiat salassa eikä olla rehellisiä/luottamuksen arvoisia.
Väärin. Tällä puheella idea oli se, ettei tyydy kakun viipaleeseen vaan vaatii koko kakun.
Sinkkuna FwB:t ym. seksin lähteet - mikä tahansa vakavampi vain omistautuneena parisuhteena. Kaikki, tai ei mitään. Tämä siis tarkasti siihen tilanteeseen, jossa joku satunnainen mies miettisi, kannattaisiko lähteä johonkin siltä väliltä, eli avoimeen suhteeseen. Ei kannata.
Ne spesifit tapaukset, joissa avoin suhde on selvä ja toimiva ratkaisu, niin kaikkea kunnia heille. Asiaa yleisesti miettivälle normaalille ihmiselle sanoisin, ettei suostu moiseen ja jatkaa sen oikean etsimistä, joka haluaa vain hänet.
- Liittynyt
- 02.08.2018
- Viestejä
- 676
wanderer_
Team R&T
- Liittynyt
- 30.10.2016
- Viestejä
- 2 559
Mullekin tuli ekana mieleen jaetut sukupuolitaudit, hyh. Erityisesti jos avoin suhde tarkoittaa sitä, että harrastetaan lyhyitä seksijuttuja muiden kanssa, välttäen sitoutumista.
No eipä olisi mun juttu tuollainen suhde muutenkaan.
No ihan niin kuin missä tahansa muussakin asiassa, jos moelmmat haluavat tuollaista niin kaikin mokomin ja voi toimiakin. Jos vain toinen haluaa ja itse haluaa jotain muuta niin se on ihan sama kuin että haluttaisiin olla jonkun ihan muun kanssa.
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 672
Tutustuin tähän aiheeseen itse edellisen liittoni aikana - kun pelastukseksi mietittiin tätäkin vaihtoehtoa. Siellä on kirjoituksiin tutustumiseni perusteella paljon sellaisia tlianteita joissa on joku todella haluttu mies/nainen jolla on tietynlainen haaremi. Vähän sellainen FwB+ tilanne paitsi että osa osallistujista haluaisi exklusiivisen suhteen panomiehen (tai -naisen) kanssa mutta ei sitä saa ja joutuu tyytymään järjstelyyn. Perusmiehelle, peruspiparin hankkiminen on vähän hankalaa ja työlästä joten käytännössä aina jos vaimo sellaista ehdottaa olet altavastaajana.
Ajatusleikkinä voi miettiä että kuinka moni haluaisi suhteeseen miehen kanssa joka ei varsinaisesti ole vapaa ja nussii toisinaan myös "oman kumppanin kanssa"? Ei niille tahdo antaa edes ne seikkailua etsivät, tahollaan suhteessa olevat perheenäidit (koska heille on tarjolla nämä + salaseuraa etsivät + sinkut). Eikä suhdetta etsiviäkään oikeastaan kiinnosta tuollaiset "puolikkaat" kakusta. Me miehet keskimäärin ollaan ilmeisesti kohtuulllisen paskoja sängyssä. Ihan minkä tahansa perusjannun kanssa ei halua maata ilman ihastumisen huumaa kukaan. Fetissiporukka on erikseen ja sieltä sm/swingers yms porukoista sit voi löytyä hyviä kumppaneita ja vaihtelua molemmille.
wanderer_
Team R&T
- Liittynyt
- 30.10.2016
- Viestejä
- 2 559
No kieltämättä seksi ilman jonkinlaista ihastumista tai vetovoimaa kuulostaa aika väljähtäneeltä idealta.
- Liittynyt
- 06.01.2017
- Viestejä
- 1 557
Erään henkilön kanssa tulee puhuttua erittäin paljon kaikesta elämään liittyvästä aivan ihkaoikeassa elämässä. Yksi kysymys on herännyt, jota hänkään ei tiedä...
Minkä takia naiset puhuvat sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole mitenkään järkevää puhua? Tai toisena optiona, miksi he vastaavat kaikille? Luottamus ainakin on liian kova tuntemattomiin. Itse olen todella varovainen kaikkien kanssa, vaikka sosiaalinen olenkin ja voin kenen kanssa vain jutustella. Tuttavani omaa myös kokemusta (tai nähnyt sivusta?) siitä, kuinka naiset ovat keskustelleet typerästi ihmisten kanssa joiden kanssa ei pitäisi. Vaikkei mitään haittaa syntyisikään, niin silti se vain on sellainen asia joka jää vaivaamaan. Jotkut naiset vieläpä kertovat itsestään paljon tuntemattomille, onneksi omassa lähipiirissä ei tälläisiä ole.
Minkä takia naiset puhuvat sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole mitenkään järkevää puhua? Tai toisena optiona, miksi he vastaavat kaikille? Luottamus ainakin on liian kova tuntemattomiin. Itse olen todella varovainen kaikkien kanssa, vaikka sosiaalinen olenkin ja voin kenen kanssa vain jutustella. Tuttavani omaa myös kokemusta (tai nähnyt sivusta?) siitä, kuinka naiset ovat keskustelleet typerästi ihmisten kanssa joiden kanssa ei pitäisi. Vaikkei mitään haittaa syntyisikään, niin silti se vain on sellainen asia joka jää vaivaamaan. Jotkut naiset vieläpä kertovat itsestään paljon tuntemattomille, onneksi omassa lähipiirissä ei tälläisiä ole.
Voitko tarkentaa? Puhun itsekin aika paljon kenen vaan kanssa koska ekstrovertti ja sosiaalinen luonne. Örisevistä deekuista, feissaajista ja kerjäläisistä sen sijaan painan ohi ihan muista syistä (heitä kiinnostaa raha, ei henkilö tai jutuissa ei ole mitään tolkkua + epämiellyttävä olemus). Ei kai tää nyt ole mikään vihjaus siihen, että keskustelee muiden miesten kanssa kuin omansa ja että ei pitäisi?
Nuorempana tuli kokeiltua vapaata suhdetta. Vaikka ehkä se oli enemmän sellaista FWB-säätöä missä toisen kanssa oli mukava olla, mutta ei kuitenkaan kiinnostanut ihan niiiiiiiiin paljoa. Hyvin toimi eikä jäänyt traumoja. Silloin tietty itsekin sai kun vaan kaupungille lähti. En tiedä olisiko nykyisin vähän negatiivisemmat fiilikset, kun oma markkina-arvo ei ihan samalla tasolla kuin nuorempana. (Tuokin tietty riippuu isolta osin omistakin standardeista)
(Tuokin tietty riippuu isolta osin omistakin standardeista)Miehillä MA senkun paranee iän lisääntyessä. Joku 18-20 -vuotias kloppi on ihan pohjalla.Nuorempana tuli kokeiltua vapaata suhdetta. Vaikka ehkä se oli enemmän sellaista FWB-säätöä missä toisen kanssa oli mukava olla, mutta ei kuitenkaan kiinnostanut ihan niiiiiiiiin paljoa. Hyvin toimi eikä jäänyt traumoja. Silloin tietty itsekin sai kun vaan kaupungille lähti. En tiedä olisiko nykyisin vähän negatiivisemmat fiilikset, kun oma markkina-arvo ei ihan samalla tasolla kuin nuorempana.
Siis mitä? Onko ihmisille puhuminen nyt jotenkin naisten erityispiirre vai mitä ihmettä tämä oikein tarkoittaa?
Itse ainakin koen sen ihan normaaleina käytöstapoina vastata, jos joku tulee juttelemaan. Myös silloin, jos joku tulee pokailemaan, koska naamaan ei ole tatuoitu, että olen varattu ja silloinkin voi olla kohtelias.
wanderer_
Team R&T
- Liittynyt
- 30.10.2016
- Viestejä
- 2 559
Eli tuntemattomien ihmisten kanssa ei pitäisi puhua?
Miten parisuhteet koskaan syntyisivät?
Lisätietoa tästä?
- Liittynyt
- 17.06.2018
- Viestejä
- 9 059
Kirsi on viihtynyt vuosia avoimessa suhteessa: ”Seksi nuoremman miehen kanssa on erinomaista”
Vapaasta suhteesta
"Nuoren kumppanin mieleen on myös se, että vaurasta elämää elävä Kirsi voi tarjota elämyksiä ja ravintolaillallisia ja että hänellä on ”näkemys, miten edetään”. Se voi helpottaa miehen oloa ja poistaa suorituspaineita."
Vapaasta suhteesta
"Nuoren kumppanin mieleen on myös se, että vaurasta elämää elävä Kirsi voi tarjota elämyksiä ja ravintolaillallisia ja että hänellä on ”näkemys, miten edetään”. Se voi helpottaa miehen oloa ja poistaa suorituspaineita."
- Liittynyt
- 06.03.2019
- Viestejä
- 3
Eka postaus, mutta en tiedä kenen kanssa näistä puhua, kun kaveripiirissänikään ei ole tapana keskustella näistä asioista...
Olen ollut samassa parisuhteessa >10 vuotta ja aikaisemmin kokenut, että rakastan avokkiani loppuun asti, mutta viimeisen parin vuoden aikana vähitellen alkanut tuntumaan, että en enään sano "rakastan sinua" tarkoittaen sitä. Viimeisen pari kuukautta olen vain miettinyt miten voisin tämän asian sanoa toiselle ja mitä tekisimme yhteisille koirillemme. Toivoin pitkään, että tämä olisi vain ikäkriisi (tämä tunne alkoi vähän sen jälkeen, kun täytin 30), mikä menee ohi, mutta kun ei se vain tunnu hellittävän... Ikinä ennen en ole ollut tällaisessa tilanteessa ja jotain kommentteja kokeneemmilta kaipaisin...
Olen ollut samassa parisuhteessa >10 vuotta ja aikaisemmin kokenut, että rakastan avokkiani loppuun asti, mutta viimeisen parin vuoden aikana vähitellen alkanut tuntumaan, että en enään sano "rakastan sinua" tarkoittaen sitä. Viimeisen pari kuukautta olen vain miettinyt miten voisin tämän asian sanoa toiselle ja mitä tekisimme yhteisille koirillemme. Toivoin pitkään, että tämä olisi vain ikäkriisi (tämä tunne alkoi vähän sen jälkeen, kun täytin 30), mikä menee ohi, mutta kun ei se vain tunnu hellittävän... Ikinä ennen en ole ollut tällaisessa tilanteessa ja jotain kommentteja kokeneemmilta kaipaisin...
Tunnen kyllä aika paljon. Johtunee siitä että eivät länträä aina alkoholin kanssa. Pääsee yllättävän pitkälle tällä konstilla.
Ai mä ymmärsin, että tuossa @Alternativemotive n tapauksessa oli käymässä niin kuin tavallista, eli harva haluaa olla koko ikäänsä lopulta yhden kanssa ja tunteet voivat väljähtyä. Viinasta ei mainittu sanallakaan.
Niin en viitannut hänen tapaukseen vaan sinun kommenttiin.
Meinaatko, että viinattomuus saa jotenkin rakkauden roihuamaan ja toisen kiinnostamaan pitempään?
En minä nyt kokisi edes mitenkään varsinaisesti ongelmaksi, että kovin nuorena aloitetut suhteet menee elämässä uusiksi.
Viina kyllä edistää kaikkia mahdollisia kuningas ideoita ja luo turhaa draamaa suhteisiin.
No omat ei onneksi ole menneet vaihtoon kummankaan osapuolen juomisen vuoksi vaikka juhlittu onkin, nuorempana enemmän, vanhemmiten vähemmän ja rauhallisemmin. Muiden viinattomuus ei ole mulle ongelma mutta kyllä se nyt vähän hassulta kuulostaa jos sen alkottomuuspäätöksen tekee jotta parisuhde kestäisi kun se nyt kuitenkin voi mennä telakalle miljoonasta eri syystä.
3sekunnin googletuksella viina on viidenneksi yleisin syy parisuhteen päätökseen.
IL-erokysely: Tässä ovat suomalaisten yleisimmät eron syyt – katso, miten omat syysi vertautuvat muiden syihin
Aloita perheenjäsenellä tai parhaalla kaverillasi. Löydät varmasti jonkun kenen kanssa puhua.
Olet ikävä kyllä pari vuotta myöhässä näistä tunteista keskustelemisen suhteen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. En automaattisesti näe, että kyse olisi mistään suhteen kuolemasta, mutta suosittelen puhumaan tuntemuksistasi jollekulle, jotta saat vähän perspektiiviä etkä pyörittele asioita pelkästään oman pääsi sisällä.
- Liittynyt
- 07.11.2016
- Viestejä
- 2 325
Itselläni oli vähän se että ei tullut kerrottua/puhuttua mitään, toivoen että asiat korjaatuvat itsekseen kunnes tunteet toista kohtaan olivat vaan "pakollista välittämistä". Jossain välissä alkoi se että jotkin asiat rupesi todella ärsyttämään toisessa ja sanoisin että tuosta se alamäki jyrkkeni.
Ehkä voi kokeilla jotain parisuhdeneuvonta puhelinpalvelua, niissä kun taitaa olla mahdollista puhua anonyymisti jos kokee että on helpompi puhua tuntemattomalle henkilölle. Saa parempia vastauksia kuin koiralle puhuminen (mitä itse olisin tehnyt jos olisi ollut elikoita)
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 4 878
Kaikkeen kai joskus voi kyllästyä. Jos tuntuu ettei halua olla yhdessä niin sitten kai kannattaa erota. Käykö sitten aina näin tarpeeksi pitkän ajan jälkeen? Ehkä, mutta jos näin on niin sitten vaan pitää päättää haluaako olla suhteessa jossa ei rakasta vai koittaa etsiä aina uutta puolisoa kun kyllästyy.
Tätä mä tarkoitin ennenkuin alkoholivalistuksella tulin derailatuksi. Jos suhde alkaa kovin nuorena niin on ihan luonnollista että tulee vielä niitä ajatuksia, että millainen elämä olisi jonkun toisen kanssa ja jos ikäkin on vielä tuollainen suhteellisen nuori (etenkin miehen parhaita vuosia ajatellen) ja pitkä suhde muuttunut enemmän ystävyydeksi tai muuksi arkisemmaksi kumppanuudeksi, sitä saattaa alkaa miettiä, että olisihan se kiva vielä tuntea voimakkaasti kun ehtii.
- Liittynyt
- 06.03.2019
- Viestejä
- 3
Kiitos jo näistä vastauksista, kenellekkään tutulle tätä on vaikea sanoa, kun äiti ja isäkin olivat isän kuolemaan asti yhdessä vähän reilusta parikymppisestä... Helpotti kuitenkin jo itseä saada asia sanottua "ääneen" foorumilla.
Sen verta ehkä lisää taustoja, että alkoholi ei suoraan ole suorana tekijänä, mutta esimerkkinä nyt kun itse yritän saada hieman turhan lähellä ongelmakäyttöä mennyttä juomistani kuriin ei avokki tätä tue käytännössä mitenkään vaan jatkaa itse samaa tahtia pyynnöistäni huolimatta...
Sen verta ehkä lisää taustoja, että alkoholi ei suoraan ole suorana tekijänä, mutta esimerkkinä nyt kun itse yritän saada hieman turhan lähellä ongelmakäyttöä mennyttä juomistani kuriin ei avokki tätä tue käytännössä mitenkään vaan jatkaa itse samaa tahtia pyynnöistäni huolimatta...
Noin se meni vähän omallakin kohdalla. Sitten kun kissa nostetaan pöydälle niin on jo vähän liian myöhäistä.
16v saman pirkon kanssa ja nyt kolmevitosena ensimmäistä kertaa yksin :O. Meidät taisi 10v tuosta 16v:stä yhdessä pitää lapset.
Erikoisinta asiassa on se, että hajosin aika täysin kuukaudeksi siinä kun homma varmistui. Vaikka tilanne oli tiedossa jo vuosia ja itse otin asian vielä esille, että jotain tarttis tehdä tai erotaan viimeistään kun lapset lähtee kotoa.
Yllätys ehkä oli sitten se, että toista ei edes kiinnostanut tehdä mitään eli keskustella aiheesta minun tai ulkopuolisen kanssa pariterapian merkeissä ja muut mitä ehdotin oli ei. Piti saada miettiä itse mitä haluaa, mutta ei tiennyt koska tietää mitä haluaa.
Mulle tuo sitten taas oli aika punainen vaate. En voinut ymmärtää miten aikuinen ihminen voi elää tilanteessa missä ei tiedä mitä haluaa. Pari viikkoa jaksoin odottaa joskos saisi edes päätettyä sen, että onko korjaamisen arvoista vai ei kunnes laitoin itse eropaperit eteenpäin.
Aika monta iltaa/yötä asioita kyllä tuli suuntaan tai toiseen käsiteltyä, mutta aika yksipuolisesti. Kyllä toisesta paistoi läpi heti alusta asti se ettei kiinnosta. Eniten ehkä harmittaa ettei mielestäni edes yritetty kunnolla. Paremmin mielin olisin eronnut jos molemmat olisi tehneet töitä suhteen eteen. Lapsiperhe arki kuitenkin oli ollut sen 10v ja asiat menneet täysin muksujen ehdoilla.
Sen verran hyvin hänet tunnen kun puolet elämästä asunut saman katon alla, että tiedän hänet hyvin läheisriippuvaiseksi ihmiseksi niin taustalla oli se kolmaspyörä. Olin 100% varma, että tyhjän päälle tuo ei hyppää vaan jotain pitää olla valmiina ja ilmeisesti se ei nyt ollut niin valmista minkä takia oltiin tilanteessa ettei tiedetä mitä tahtoo. Erikoisinta tässä on se, että se kolmaspyörä on ilmeisesti nainen. Aluksi sitä en edes uskonut, ajattelin, että puhuu paskaa että minulle ei jäisi niin huono mieli (mikä oli kyllä aika erikoista, koska tilanne muuttui aika täysin omassa pääkopassa kun kolmaspyörä onkin nainen eikä mies).Epäilen silti, mutta toisaalta enää ei edes kiinnosta.
Eron varmistuessa siitä ylipääseminen oli yllättävän pitkä prosessi. Muistan ihmetelleeni monta kertaa, että miten ihmeessä voin tuntea näin vaikka parisuhde on ollut paskaa jo pitkään. Jotenkin se vaan kolahtaa kuitenkin melkein puolet elämästä ollut yhden ja saman ihmisen kanssa.
Ja tietenkin silloin kun on paskana niin ei oikein ollut mitään paikkaa mihin puhua. Otin jopa perheneuvolaan ja työterveyteen yhteyttä. Psykologi aika meni kuukauden päähän ja perheneuvolan kautta vielä pitemmälle. Loppu viimein olin sitten saanut kelattua asiat jo niin selväksi että peruutin molemmat.
Muuten ero hommat meni ihan ok ja helvetin nopeasti. Muksut viikko/viikko systeemillä. Toinen kirjoilla siellä ja toinen täällä, joten en jäänyt etävanhemmaksi... Exä osti osakkeen parin kilometrin päästä ja muksut pääsee pyörillä liikkumaan koulun ja kotien välillä. Yhteinen tili minne menee lapsilisät ja 5% kummankin nettopalkasta. Sieltä harrastukset yms. menot. Kumpikin maksaa omalta osalta lasten asumisen ja elämisen. En oikein reilumpaa järjestelmää keksinyt. Jos exä olisi halunnut vittumiaseksi ruveta niin aika isoja elareita olisi voinut joutua maksamaan vaikka viikko systeemi onkin. Siitä nostan hattua. Ainut mikä vähän nakertaa on tasinko (fiilis, että saa taas maksaa kahteen kertaa kun ensin on itse nostanut talon arvoa), mutta nyt se on maksettu ja talo omissa nimissä. Velkaa tosin on ihan tarpeeksi. Ennen sitä oli 1,5x nettovuositulot nyt taitaa olla lukema 4x nettovuositulot. Ei näitä asioita kannata jättää kaivelemaan kun siitä ole mitään hyötyä.
Aika paljon joudutaan lasten takia olemaan tekemisissä mikä itselle on vähän niin ja näin. Toisaalta olisi ihan ok jos jatkettaisiin ystävinä, mutta jotenkin oman mielenterveyden kannalta aina tuntuu paremmalta mitä vähemmän olen hänen kanssaan tekemisissä. Lapsista vanhempi ottaa tämän aika raskaasti ja huomaa selvästi, että elättää toivoa yhteenpaluusta. Ei heille tietenkään kerrottu, että äiti ei halua jatkaa/yrittää vaan sitä yleistä aikuisten juttuja ja ei ole teidän syytä missään tapauksessa jne.
Nyt olen rehellisesti antanut itselleni aikaa olla tekemättä yhtään mitään. Eli tyyliin katson 8h pelkkää GoT:tia töiden jälkeen. Muksu viikoilla tietenkin vähän eri meininki. Tosiaan kun mamman helmoista aikoinaan tuli lähdettyä niin omasta mielestäni nyt on tärkeä oppia olemaan yksin. Parisuhde ei ole mikään itseisarvo omalla kohdalla. Ja ensin pitää olla sinut itsensä kanssa. Olisihan se kiva löytää joskus joku pirkko v2, mutta jotenkin sellainen ajatus ei nyt kolahda yhtään. Niin pitkään on tullut elettyä toisen ehdoilla, että nyt ainakin vuoden ajattelin tehdä ihan vain sitä mitä itseä kiinnostaa.
Minulle kävi aikalailla samalla tavalla (toisen haluttomuus keskustella oikeastaan aivan 1:1 sinun tarinasi kanssa). Parikymppisinä alettiin pyöriä yhdessä ja sitä kesti yli 10 vuotta. Kuitenkin, en itse osannut ottaa asiaa puheeksi, vaan ex-vaimoni alkoi oireilla useilla eri tavoilla jo lähes vuosi ennen asian konkretisoitumista.
Asia jäi roikkumaan (virhe!) erinäisistä syistä alkuun useammaksi kuukaudeksi, vaikka olimmekin asumuserossa ja lopulta minä jouduin tekemään päätöksen, että tämä oli nyt tässä. Ennen päätöstä vietin kuukausia aivan paskana enimmäkseen sohvan pohjalla välillä itseni keikoille tms. repien. Epäonnistumisen tunne oli valtava ja tuntui ylitsepääsemättömältä. Laihduin tänä aikana yli 10kg.
Lopulta osasin hakea apua itselleni ja pääsin jaloilleni. Tästä ei mennyt kauaa, kun törmäsin uuteen naiseen, vaikka olin juuri vannottanut itselleni, että nyt on oltava yksin pitkään tai jopa lopullisesti. En vaan voinut jättää sitä ovea avaamatta. Tajusin onneksi melko pian, että tässä ei ole kyse vain siitä, että hakisin lohtua vaan ihan oikeista tunteista.
Työkuvioiden vuoksi lapset eivät ole meillä aivan puoliksi ja lisäksi asumme eri kaupungeissa (ex-vaimoni valinta), mikä kieltämättä hankaloittaa arkea.
En oikeastaan edelleenkään osaa sanoa absoluuttisesti mikä meni parisuhteessamme pieleen vai menikö mikään edes pieleen. Oliko arki kenties liian raakaa ja yritimmekö pärjätä liian vähillä unilla. Siitä olen kuitenkin ylpeä, että en itse ollut petollinen ja olisin ollut valmis hakemaan apua keskusteluyhteyden löytämiseksi, vaikka olisimmekin päätyneet lopulta eroon. Sinänsä sääli, että tuo mahdollisuus jäi käyttämättä ja nyt yhteydenpito on tasolla "Pakolliset, lapsiin liittyvät asiat".
Tässä vaiheessa ainut asia mikä minua harmittaa on se, että lapsille tämä asetelma on huomattavasti hankalampi kuin ns. täydellisessä perheessä. Sitä en oikein ole pystynyt antamaan itselleni anteeksi.
Itsellä oli jo 2-3v sitten lähellä etten aiemmin ehdottanut eroa. Sen takia se oli niin hemmetin erikoista, että miten voi olla rikki. Reilun kuukauden tunteet tuli pintaan milloin missäkin ja piti vetäytyä vääntämään porua. En muista edes, koska olisin aiemmin itkenyt aikuisiällä. Jälkeenpäin ajateltuna hyvin erikoista aikaa eikä mielellään kokisi uudelleen. Joskus jos on joku asia huonosti niin yleensä se on sen hetken asia tai korkeintaan päivän. Mutta kun paska olo jatkui päivästä ja viikosta toiseen. Ja kun tiesi, että paska olo jatkuu huomennakin. Sitten kun sitä oli ollut viikkoja niin oli aika epätoivoinen tunnelma että miksi nyt on näin...
Se on varmaan vähän sama kun moni pitää mt-potilaiden ongelmia keksittyinä tjms. Mutta jos ne ihmiset vellovat tuollaisissa ajatuksissa ja tunteissa 'normaali' tilanteessakin niin eihän siitä elämästä tule mitään. Kokemuksena kyllä avarsi omaa maailmankatsomusta.
Moni asia olisi voinut mennä paljon huonommin erossa joten siinä mielessä kyllä itsekkin olin ihan toimintakykyinen enkä antanut periksi mikä olisi toisaalta ollut helppoa vaan siinä tilanteessa sanoa, että ihan sama hoida miten hoidat. Vaan asiat puhuttiin moneen kertaan halki ja tein itse osituspaperit ja sopimuksen lastenhuollosta lastenvalvojalle. Kerran kun menet nimesi laittamaan vklp iskä tai elatusmaksupapereihin niin niitä ei niin vaan muuteta. Suomi on näissä asioissa vähän jäljessä vaikka lapset olisivatkin yhteishuoltajuudesta on pakko olla etä ja lähivanhempi (mm. Ruotsissa ei ole näin). Mikä käytännössä aina rajatumpia oikeuksia etävanhemmalle. Jos lapsia sattuu löytymään enemmän kuin yksi niin vanhemmat pystytään saamaan oikeudellisesti tilanteeseen muutamalla lasten kirjat toinen toiselle ja toinen toiselle. Lapsille asiasta tietenkään tarvitse ja kannata sanoa mitään.
En ole mikään ulospäin suuntautuva ihminen ja luonteelta täysi introvertti, joten sen puolesta en kyllä jaksa edes odottaa parisuhdetta. Enkä tosiaan pidä sitä ainakaan tällä hetkellä minään tavoiteltavana asiana. Ja itsestään sellainen ei tule kävelemään vastaan kun mielelläni vältän kaikki sosiaaliset tilanteet mihin ei ole pakko osallistua. Töissä saa jo ihan tarpeekseen ihmisistä. Ja kun aiemmin kotona oli hyperaktiivinen (omasta mielestäni) ihminen joka taas aina halusi mennä jonnekkin ja piti saada niitä fb kuvia joka helvetin paikasta. Mielenkiinnonkohteet melkein kaikessa mahdollisessa oli ihan eri sarjaa. Jotta miksiköhän erottiin.... Ei meillä oikein mitään muuta yhteistä ollut kuin lapset. Että en kyllä tosiaan sen puolesta tunne mitään katkeruutta, että nyt meni elämän rakkaus.
Olisihan se ihan hienoa löytää joku ihminen joka olisi kiinnostunut samoista asioista ja tuntisi vielä jotain syvempää häntä kohtaan, mutta olen liian realisti ettei sellaista ole olemassa. Tai ainakaan niin, että tiet kohtaisi sellaisen ihmisen kanssa. Se, että jaksaako itse vetää mitään normaalin ihmisen roolia yrittää löytää joku normaali nyt kun on tilanteessa missä ei tarvitse yrittää olla jotain muuta muita ihmisiä varten. Ei tunnu reilulta kumpaakaan kohtaan varsinkin kun nyt tietää ettei itse ole mikään normaali ihminen :O. Luulen, että tämä on aika perussettiä tälläsellä atk foorumilla. Epäsosiaalisia nörttimiehiä löytyy 50 yhtä vastaavaa naista kohden. Voihan sitä yrittää taas tsempata ja kokeilla mitä tulisi normikansalaisena, mutta aika kuluttavaa enkä minä ainakaan siitä mihinkään muuttunut aiemmin. Ehkä vähän soisaalisemmaksi, mutta en kyllä lue itseäni lähellekkään normaaliksi.
Se on varmaan vähän sama kun moni pitää mt-potilaiden ongelmia keksittyinä tjms. Mutta jos ne ihmiset vellovat tuollaisissa ajatuksissa ja tunteissa 'normaali' tilanteessakin niin eihän siitä elämästä tule mitään. Kokemuksena kyllä avarsi omaa maailmankatsomusta.
Moni asia olisi voinut mennä paljon huonommin erossa joten siinä mielessä kyllä itsekkin olin ihan toimintakykyinen enkä antanut periksi mikä olisi toisaalta ollut helppoa vaan siinä tilanteessa sanoa, että ihan sama hoida miten hoidat. Vaan asiat puhuttiin moneen kertaan halki ja tein itse osituspaperit ja sopimuksen lastenhuollosta lastenvalvojalle. Kerran kun menet nimesi laittamaan vklp iskä tai elatusmaksupapereihin niin niitä ei niin vaan muuteta. Suomi on näissä asioissa vähän jäljessä vaikka lapset olisivatkin yhteishuoltajuudesta on pakko olla etä ja lähivanhempi (mm. Ruotsissa ei ole näin). Mikä käytännössä aina rajatumpia oikeuksia etävanhemmalle. Jos lapsia sattuu löytymään enemmän kuin yksi niin vanhemmat pystytään saamaan oikeudellisesti tilanteeseen muutamalla lasten kirjat toinen toiselle ja toinen toiselle. Lapsille asiasta tietenkään tarvitse ja kannata sanoa mitään.
En ole mikään ulospäin suuntautuva ihminen ja luonteelta täysi introvertti, joten sen puolesta en kyllä jaksa edes odottaa parisuhdetta. Enkä tosiaan pidä sitä ainakaan tällä hetkellä minään tavoiteltavana asiana. Ja itsestään sellainen ei tule kävelemään vastaan kun mielelläni vältän kaikki sosiaaliset tilanteet mihin ei ole pakko osallistua. Töissä saa jo ihan tarpeekseen ihmisistä. Ja kun aiemmin kotona oli hyperaktiivinen (omasta mielestäni) ihminen joka taas aina halusi mennä jonnekkin ja piti saada niitä fb kuvia joka helvetin paikasta. Mielenkiinnonkohteet melkein kaikessa mahdollisessa oli ihan eri sarjaa. Jotta miksiköhän erottiin...
. Ei meillä oikein mitään muuta yhteistä ollut kuin lapset. Että en kyllä tosiaan sen puolesta tunne mitään katkeruutta, että nyt meni elämän rakkaus.Olisihan se ihan hienoa löytää joku ihminen joka olisi kiinnostunut samoista asioista ja tuntisi vielä jotain syvempää häntä kohtaan, mutta olen liian realisti ettei sellaista ole olemassa. Tai ainakaan niin, että tiet kohtaisi sellaisen ihmisen kanssa. Se, että jaksaako itse vetää mitään normaalin ihmisen roolia yrittää löytää joku normaali nyt kun on tilanteessa missä ei tarvitse yrittää olla jotain muuta muita ihmisiä varten. Ei tunnu reilulta kumpaakaan kohtaan varsinkin kun nyt tietää ettei itse ole mikään normaali ihminen :O. Luulen, että tämä on aika perussettiä tälläsellä atk foorumilla. Epäsosiaalisia nörttimiehiä löytyy 50 yhtä vastaavaa naista kohden. Voihan sitä yrittää taas tsempata ja kokeilla mitä tulisi normikansalaisena, mutta aika kuluttavaa enkä minä ainakaan siitä mihinkään muuttunut aiemmin. Ehkä vähän soisaalisemmaksi, mutta en kyllä lue itseäni lähellekkään normaaliksi.
- Liittynyt
- 01.12.2016
- Viestejä
- 1 231
@sälä mulla meni vuosi päätökseen, että tämä ei toimi. Vuosi toipumiseen erosta, ja prosessi jatkuu. Viihdyin puolison kinkereissä ja muissa edustustilaisuuksissa, mutta introverttinä itsekkin loppuillasta vetäydyin taka-alalle siemailemaan punkkua omien ajatusten kanssa. Jaksan ihmisiä sen puolituntia kerrallaan, ja sitten adios.
Toki yhteiset ystävät on suurinpiirtein säilynyt, ja siitä olen kiitollinen. Eksän kanssa hoidetaan puhelimessa vain pakolliset asiat. (poika)
En haaveile uudesta parisuhteesta, kun on jotenkin vielä vereslihalla. Treffailen toki, mutta siihen se jää.
Niinjoo, viihdyin myös vaimon seurassa, ei siinä mitään. Sen ura ja omat toiveet ja omat unelmat oli ristiriidassa. Tuin ja kannustin tekemällä töitä sen firmaan, ja tuin rahallisesti myös. Sitten kun itse olisin tarvinnut sitä tukea ja kannustusta, tuli vaan kylmää kyytiä, naamari kuntoon ja seuraaviin bileisiin. Siihen se sitten kai kaatui.
Parisuhteessa on aina se pari. Nyt lopulta niin meillä ei ollutkaan. Oli vaan se toinen.
Noh, ex-rouva on saanut asiat jokseenkin kuosiin, kun on taas varaa violettiin hiuksenpidennykseen ja vampyyrikynsiin. Maksoin vittuillessani sen kesä- ja talvirenkaat, jotta ei pääse siitäkään sanomaan mitään.
Enkä ole normaali, kaikki muut on mentaalitapauksia tai vähintään outoja vittumaisia kusipäitä. Niinjoo, pari alamäkipyörää, motskarit ja viiniharrastus sekä "ura" muotoilijana ja suunnittelijana takaa raikkaat ja ilmeisen mielenkiintoiset keskustelut naisten kanssa
Disclaimer: Ei tosiaan takaa mitään, edelleen kaikki on outoja paskiaisia
Toki yhteiset ystävät on suurinpiirtein säilynyt, ja siitä olen kiitollinen. Eksän kanssa hoidetaan puhelimessa vain pakolliset asiat. (poika)
En haaveile uudesta parisuhteesta, kun on jotenkin vielä vereslihalla. Treffailen toki, mutta siihen se jää.
Niinjoo, viihdyin myös vaimon seurassa, ei siinä mitään. Sen ura ja omat toiveet ja omat unelmat oli ristiriidassa. Tuin ja kannustin tekemällä töitä sen firmaan, ja tuin rahallisesti myös. Sitten kun itse olisin tarvinnut sitä tukea ja kannustusta, tuli vaan kylmää kyytiä, naamari kuntoon ja seuraaviin bileisiin. Siihen se sitten kai kaatui.
Parisuhteessa on aina se pari. Nyt lopulta niin meillä ei ollutkaan. Oli vaan se toinen.
Noh, ex-rouva on saanut asiat jokseenkin kuosiin, kun on taas varaa violettiin hiuksenpidennykseen ja vampyyrikynsiin. Maksoin vittuillessani sen kesä- ja talvirenkaat, jotta ei pääse siitäkään sanomaan mitään.
Enkä ole normaali, kaikki muut on mentaalitapauksia tai vähintään outoja vittumaisia kusipäitä. Niinjoo, pari alamäkipyörää, motskarit ja viiniharrastus sekä "ura" muotoilijana ja suunnittelijana takaa raikkaat ja ilmeisen mielenkiintoiset keskustelut naisten kanssa
Disclaimer: Ei tosiaan takaa mitään, edelleen kaikki on outoja paskiaisia
- Liittynyt
- 07.11.2016
- Viestejä
- 2 325
Tekisi mieli sanoa että tuli hoidettua eron vatvominen omassa päässä tämän 2v aikana mitä "prosessi" on kestänyt. Nyt harmittaa vähän että ei tullut tehtyä erohakemusta silloin tasan tarkkaan 2v sitten. Jos olisi tehnyt tuolloin niin harkinta-aika olisi mukavasti kulunut sinä aikana kun hän oli ulkomailla töissä 6kk kunnes palasi suomeen.
Vähän erikoiseksi tilanteen tekee että eksä asuu täällä vielä noin kuukauden ennenkuin muuttaa "helvetin" kauas. Noin 1,5v onkin tuntunut lähinnä että ollaan kämppiksiä.
Eihän tässä mitää seuraavaa suhdetta olla etsimässä vaikka Tinderiä piti mennä jo kokeilemaan, tietysti olisi itsetuntoa kohottavaa jos joku "sopiva" vastakkaisen sukupuolen edustaja ilmaisee kiinostusta. Luultavasti yrittäisin välttää yhteen muuttamista aika kauan.
Tuli mieleen yhtenä vaihtoehtona kirjeen kirjoittaminen toiselle osapuolelle jos ei tiedä miten kertoisi asiat/tunteet. Itse ainankin osaan paremmin jäsentää asiat kirjoittamalla kun silloin on helpompi pohtia lauseita ja toinen ei ole heti puhumassa kun on 5 sek tauko.
Tulikin kerran kirjoitettua puolikännissä pitkä kirje eksälle, ei sentään kynällä. Kun sain tekstin valmiiksi ja lukasin sen 3 kertaan läpi niin totesin itsekseni "asia käsitelty" ja poistin tekstin/kirjeen. Että näin sitä Lumimies kertoo "tunteistaan".
Vaikka olen introvertti (vähemmän kuin 10v sitten) ja eksä on täysin extrovertti niin asetelma ei haitannut minua läheskään yhtä paljon kuin eksää. Tosin tällä kylläkin taisi olla osuutta eroon, ainankin hänen puolelta. (Onneksi tytär on tuntunut perivän tuon ulospäinsuutautumisen äitiltään).
Vähän erikoiseksi tilanteen tekee että eksä asuu täällä vielä noin kuukauden ennenkuin muuttaa "helvetin" kauas. Noin 1,5v onkin tuntunut lähinnä että ollaan kämppiksiä.
Eihän tässä mitää seuraavaa suhdetta olla etsimässä vaikka Tinderiä piti mennä jo kokeilemaan, tietysti olisi itsetuntoa kohottavaa jos joku "sopiva" vastakkaisen sukupuolen edustaja ilmaisee kiinostusta. Luultavasti yrittäisin välttää yhteen muuttamista aika kauan.
Tuli mieleen yhtenä vaihtoehtona kirjeen kirjoittaminen toiselle osapuolelle jos ei tiedä miten kertoisi asiat/tunteet. Itse ainankin osaan paremmin jäsentää asiat kirjoittamalla kun silloin on helpompi pohtia lauseita ja toinen ei ole heti puhumassa kun on 5 sek tauko.
Tulikin kerran kirjoitettua puolikännissä pitkä kirje eksälle, ei sentään kynällä. Kun sain tekstin valmiiksi ja lukasin sen 3 kertaan läpi niin totesin itsekseni "asia käsitelty" ja poistin tekstin/kirjeen. Että näin sitä Lumimies kertoo "tunteistaan".
Vaikka olen introvertti (vähemmän kuin 10v sitten) ja eksä on täysin extrovertti niin asetelma ei haitannut minua läheskään yhtä paljon kuin eksää. Tosin tällä kylläkin taisi olla osuutta eroon, ainankin hänen puolelta. (Onneksi tytär on tuntunut perivän tuon ulospäinsuutautumisen äitiltään).
- Liittynyt
- 06.03.2019
- Viestejä
- 3
Omaan tilanteeseen päivitys. Kerroin avokille miltä minusta tuntuu ja saimme yllättäen rakentavan keskustelun aikaiseksi. Sovimme, että menemme terapiaan yhdessä vielä ennenkuin teemme lopullista päätöstä jatkosta. Itse en liikaa siltä odota, mutta haluan kuitenkin, että hänelle jää sellainen fiilis, että yritimme vielä tosissaan saada suhteen toimimaan.
- Liittynyt
- 24.12.2016
- Viestejä
- 696
En nyt keksi parempaakaan ketjua, enkä viitsi uutta avata joten tulee tänne.
Tilanne lyhyesti: 3v naimisissa, yks vajaa 2-vuotias lapsi ja toinen kohta tulossa. Asutaan kaupungissa, jossa ei sukulaisia tai muita jotka voisivat esikoista hoitaa, eli kahdenkeskeistä aikaa hankala järjestää.
Vaimo on kovan luokan romantikko ja noh, itse en käytännössä lainkaan. Multa varmaan puuttuu joku palikka aivoista kun tuntuu, etten ymmärrä romantiikasta mitään. Puoliso on "joitakin kertoja" ilmaissut "varovasti", että toivoisi minulta jotain romanttista huomionosoitusta laatuajan merkeissä, mutta tuntuu, että tälläistä on helvetin vaikeaa keksiä. Etenkin kun sen pitäisi käytännössä tapahtua kotona lapsen nukkumaanmenon jälkeen. Kukat, suklaat yms lahjat on kokeiltu, eivätkä ole aiheuttaneet haluttua lopputulosta kun hakusessa on nimenomaan romanttinen laatuaika.
Koska kaikki internetin romantikot todennäköisesti on pesiytyneet tänne, niin onko mitään hyvää vinkkiä miten näillä lähtökohdilla voisi järjestää romanttista laatuaikaa kotona?
Tilanne lyhyesti: 3v naimisissa, yks vajaa 2-vuotias lapsi ja toinen kohta tulossa. Asutaan kaupungissa, jossa ei sukulaisia tai muita jotka voisivat esikoista hoitaa, eli kahdenkeskeistä aikaa hankala järjestää.
Vaimo on kovan luokan romantikko ja noh, itse en käytännössä lainkaan. Multa varmaan puuttuu joku palikka aivoista kun tuntuu, etten ymmärrä romantiikasta mitään. Puoliso on "joitakin kertoja" ilmaissut "varovasti", että toivoisi minulta jotain romanttista huomionosoitusta laatuajan merkeissä, mutta tuntuu, että tälläistä on helvetin vaikeaa keksiä. Etenkin kun sen pitäisi käytännössä tapahtua kotona lapsen nukkumaanmenon jälkeen. Kukat, suklaat yms lahjat on kokeiltu, eivätkä ole aiheuttaneet haluttua lopputulosta kun hakusessa on nimenomaan romanttinen laatuaika.
Koska kaikki internetin romantikot todennäköisesti on pesiytyneet tänne, niin onko mitään hyvää vinkkiä miten näillä lähtökohdilla voisi järjestää romanttista laatuaikaa kotona?
- Estetty
- #739
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 1 452
Muuta en osaa kommentoida kuin että et ole asian kanssa yksin
- Liittynyt
- 01.12.2016
- Viestejä
- 1 231
Nojuu, mutta vaatimuksetkin on kovat. Illalla lapsen mentyä nukkumaan, laatuaikaa kun lasta ei saa hoitoon, väsyneenä töitten jälkeen... kyllä siinä jokainen on kovilla.
Ootko kokeillu kokkailua? Lasit punkkua ja joku hyvä ruoka. Toki yhdessä pitää tehdä, niin että nainen osallistuu, mutta itse on kokkina ja säätäjänä. Sitten vähän juustoa ja parit kynttilät palamaan siihen jälkiruokatarjoiluun. Tietysti jos on raskaana, romanttinen jälkiruoka voi olla suolakurkusta lakritsijäätelöön, riippuu vähän mielentilasta. Mutta noin yleensä, ruuanlaitto on seksikästä.
- Liittynyt
- 24.12.2016
- Viestejä
- 696
Jooh, vaatimukset on kovat. Jälkiviisaus on toki helppoa, mutta ehkä olisi pitänyt asiaan panostaa enemmän kun lapsia ei vielä ollut...
Kokkailua en kauhean paljon ole kokeillut, joitakin kertoja kyllä. Raskaus tuo oman haasteensa tähän kun ei etukäteen pysty ennustamaan mitkä ruoat himottaa ja mitkä ällöttää. Jonkun kynttiläillallisen voisi tässä jonain päivänä pyöräyttää. Yllätyksellisyyttä on turha varmaan tavoitella kun vaimo on kotona ja minä töissä, mutta ehkä ajatus on tärkein.
Kiitos vastauksesta. Lisää ideoita otetaan avosylin vastaan...
Kokkailua en kauhean paljon ole kokeillut, joitakin kertoja kyllä. Raskaus tuo oman haasteensa tähän kun ei etukäteen pysty ennustamaan mitkä ruoat himottaa ja mitkä ällöttää. Jonkun kynttiläillallisen voisi tässä jonain päivänä pyöräyttää. Yllätyksellisyyttä on turha varmaan tavoitella kun vaimo on kotona ja minä töissä, mutta ehkä ajatus on tärkein.
Kiitos vastauksesta. Lisää ideoita otetaan avosylin vastaan...
- Liittynyt
- 17.06.2018
- Viestejä
- 9 059
Tuo menee hankalaksi riippuen mikä hänelle on romantiikkaa. Netflix yhdessä hänen ollessa kainalossa hyvää leffaa katsoen on ilmeisin vastaus. Varmuudeksi voitte valita romanttisen filmin. Saunaan kahdestaan kun olet koristellut ja hajustanut sen sopivasti. Itse pidän ruusuista, vaimo inhoaa leikkokukkia joten ota hänet huomioon noissa. Samoin kynttilöitä hän inhoaa mutta niistä en aio luopua.
Onko teillä ylipäätään laatuaikaa? Se on tärkeää. Eli aikaa kaksin ilman häiriöitä tai puhelimia jolloin teette yhdessä jotakin taikka vain juttelette. Tuohon käy vaikka hotseattina civilizationia taikka mtg:tä pelaten.
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 12 925
No yks omasta mielestäni hyvä ja "romanttinen" juttu olis vaikka lahjakortti valokuvaelämykseen:
Valokuvaaja - Raimo Dahl, märkälevy kollodium kuvaaja Helsingissä
Käytte ottamassa itsestänne vanhanaikaisen parikuvan. Aidolla 150v vanhalla kameralla ja tekniikalla. Koko projekti on elämys jo sinällään ja lopputuotteena on romanttinen wanhan ajan valokuva
Olisiko mahdollista kuitenkin saada lapsi isovanhemmilleen hoitoon ja lähteä vaikka vaimon kanssa kylpylään ja siellä sitten saada kunnolla aikaa toisilleen? Syömään ravintolaan ja vaikka kylpyläosastolle uimaan? Tietysti itse hoitaisit lasten hoitajan ja kertoisivat matkasta vasta lähtöpäivänä
- Liittynyt
- 17.06.2018
- Viestejä
- 9 059
Palkallinen hoitaja varmaan toimisi, MLL tarjoaa noin kympillä tunti lastenhoitoa ja siihen on mahdollista saada kotitalousvähennystäOlisiko mahdollista kuitenkin saada lapsi isovanhemmilleen hoitoon ja lähteä vaikka vaimon kanssa kylpylään ja siellä sitten saada kunnolla aikaa toisilleen? Syömään ravintolaan ja vaikka kylpyläosastolle uimaan? Tietysti itse hoitaisit lasten hoitajan ja kertoisivat matkasta vasta lähtöpäivänä
Perhe työnantajana - MLL:n Uudenmaan piiri
Flamingon Spata suosittelen, ei ole lapsia häiritsemässä ja voi juoda vaikka viiniä altaassa. Tuolla on mukavia hoitoja pariskunnille
Pariskunnille ja ryhmille
- Liittynyt
- 24.12.2016
- Viestejä
- 696
Sehän tästä tekeekin pitkälle haasteellista, kun en ainakaan vielä ole tuota keksinyt mitä siellä "romantiikan ytimessä" hänen kohdallaan on, mikä tekisi romanttisesta laatuajasta ns. täydellistä... Arvelen sen olevan jotain sellaista, että olen ottanut/otan häntä huomioon ja keskitän huomioni täysin häneen.
No sanoisin, että aika vähän kahdenkeskeistä laatuaikaa ylipäätään. Itse teen vuorotyötä, molemmilla on harrastuksensa ja tosiaan kun on tuo vajaa 2-vuotias eikä käytännössä lainkaan hoitoapuja, niin illat menee pitkälle netflixiä katsellessa kun ei oikeastaan jaksa muuta. Tästä johtuen netflix-ilta sohvalla ei välttämättä ole tässä elämäntilanteessa vastaus alkuperäiseen kysymykseen.
Tuo on oikeastaan aika toteuttamiskelpoinen idea, vaikkakaan ei voi vissiin kotona illalla toteuttaa.
On kyllä ja jotain tälläistä on itse asiassa suunnitteillakin. Lähinnä tosiaan mietin, että millaista "arjen romantiikkaa" olisi mahdollista järjestää kun mahdollisuutta yhteiseen aikaan ei kovin usein ole. Ehkä kerran kuussa-kahdessa jommankumman vanhemmat saadaan lasta hoitamaan, kun molemmat isovanhemmat asuu +200km päässä...
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 12 925
Joo tosiaan se huono puoli että muksut pitää saada kyllä hoitoon jos kaksin laatuaikaa valokuvajutussa haluaa.
- Liittynyt
- 01.12.2016
- Viestejä
- 1 231
Yks varmanakki on kyselypeli. Eli etit purikin, paperia ja sakset. Sitten kirjoittelet paperilapuille erilaisia kysymyksiä, kuten mihin rakastuit minussa ensin, mikä on paras kohta, mitä jäi ensitapaamisesta mieleen.. tms. Laput purkkiin ja sitten kumpikin vuorollaan ottaa yhden, ja kysyy toiselta lapun kysymyksen. Menee pitkät ajat muistellessa, ja vaimokin huomaa että ajattelet asioita.
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 12 925
Siinä on vaan se ongelma että homma karahtaa kiville kun et muistakkaan jotain joka emännän mielestä on tärkeää muistaa
Esimerkis mä muista mitä syötiin paremman puoliskon kanssa ensimmäsellä tapaamisella, mutta en kirveelläkään muista sen syntymäpäivää vielä näin 5 vuoden jälkeen
- Liittynyt
- 01.12.2016
- Viestejä
- 1 231
Nojoo, mutta ite kun tekee kysymykset ja ei liian vaikeita(itselle) niin onnistuuSiinä on vaan se ongelma että homma karahtaa kiville kun et muistakkaan jotain joka emännän mielestä on tärkeää muistaa
Esimerkis mä muista mitä syötiin paremman puoliskon kanssa ensimmäsellä tapaamisella, mutta en kirveelläkään muista sen syntymäpäivää vielä näin 5 vuoden jälkeen
Uutiset
-
Intelin vuoden ensimmäinen neljännes sukelsi miinukselle
2.5.2024 02:45
-
Corsair julkaisi 30 millimetrin paksuiset RS Max -tuulettimet ilman RGB-valoja
1.5.2024 22:47
-
Nubian 599 euron hintainen taittuvanäyttöinen Flip 5G -älypuhelin saataville Euroopassa
29.4.2024 22:10
-
EHA Awards 2024 -finalistit julki
29.4.2024 20:09
-
HP:lta langattomat HyperX-nappikuulokkeet ja -pelihiiri sekä uusi Omen-pelikannettava
27.4.2024 01:07
Uutisia lyhyesti
-
Suomen myydyimmät puhelimet huhtikuussa 2024- Vastauksia: 2
-
Asus julkaisee Snapdragon X -kannettavan 20. toukokuuta- Vastauksia: 4
-
AMD juhlistaa 55 vuotista taivaltaan
- Vastauksia: 2
