Palkkakeskustelu

[elmo]

Jos lähtee sillä uudella työtarjouksella palkkaa korottamaan niin silloin on syytä myös olla valmis oikeasti vaihtamaan työpaikkaa.

 

[Makos]

Jos lähtee sillä uudella työtarjouksella palkkaa korottamaan niin silloin on syytä myös olla valmis oikeasti vaihtamaan työpaikkaa.

Joo, ei varmaan myöskään montaa kertaa kannata lähteä renkaita potkimaan samalle kilpailijalle

 

[mittari]

Monestihan näissä työntekijät luulevat olevansa arvokkaampia mitä oikeasti on. Ei nähdä asiaa muiden kantilta

 

[pelitys]

Monestihan näissä työntekijät luulevat olevansa arvokkaampia mitä oikeasti on. Ei nähdä asiaa muiden kantilta

Keneen ”muihin” viittaat tässä? Onko palkkasi muilta pois?

 

[penttip]

On myös paljon töitä, joita kuka tahansa keskivertolahjoilla varustettu kaveri pystyy hoitamaan pienellä asiaan perehtymisellä. Usein kyse onkin siitä, kuka sattuman kautta pääsee siihen positioon ja tätä kautta urallaan eteenpäin. Kaikella kunnioituksella alkuperäistä kysyjää kohtaan, tuo logistiikkaihmisten esimiehenä ja pääkäyttäjänä toimiminen kuulostaa vähän tällaiselta positiolta. Osittain tuosta tietysti on jo osoituksena se, että siihen asemaan on päässyt nousemaan sieltä lattiatasolta. Tuo tekee siitä palkankorotusneuvottelusta aika hankalaa, kun samassa firmassa voi olla kymmeniä tyyppejä, jotka voitaisiin hetkessä nostaa "opettelemaan" samoja hommia. Toki työteho ei alkuun ole yhtä hyvä, mutta pidemmällä aikavälillä se silti tullee halvemmaksi kun antaa sille yhdelle tyypille 100% korotus.

Alkuperäisen kysyjän tilanteessa on tietysti se hyvää, että jos tulossa on joku isompi projekti, ei tuohon välttämättä sitä korvaajaa löydy riittävän nopeasti, eli aika neuvottelulle on otollinen.

E: Pehmennetään nyt vielä sen verran, että toki tässä tapauksessa voi olla paljonkin sellaista kokemuksen tuomaa osaamista ja näkemystä, jota ei pysty nopeasti korvaamaan tilanteessa jossa suunnitellaan kehistyprojektia. Pääkäyttäjän rooli vaan vähän kuulostaa siltä, että normaalisti 97% töistä on rutiinijuttuja

 

[Harb]

Yleisenä ohjeena vois sanoa että ei kannata jäädä siihen ensimmäiseen työpaikkaan turhan pitkäksi aikaa. Tosin olisi hyvä että on joku pidempikin pätkä CV:ssä. Pari vuotta olisi optimi. Tietysti poikkeus vahvistaa säännön ja jos pääsee hienosti etenemään yrityksen sisällä kannattaa katsoa vähän pidempään vaikka palkka ei suhteessa nousekaan. Antaa vaan parempaa pohjaa kun vaihtaa firmaa.

 

[Bnaut]

Moni firma (ei toki kaikki) ampuu itseään jalkaan kun ei kykene talon sisällä nostamaan palkkaa riittävästi kilpaillakseen työvoiman sisälläpysymisestä. On tavallaan sääli, että palkan saa nousemaan piipahtamalla toisessa firmassa ja pahimmillaan palaamalla takaisin siihen alkuperäiseen, joka ei kyennyt antamaan kunnon korotusta. En väitä, että olisi aina helppoa ennakoida tuollainen tilanne työnantajan puolelta, mutta kumminkin. Joissain firmoissa palkkoja tarkastellaan säännöllisesti (korotuksin) tyyliin pari kertaa vuodessa, eikä vain silloin kuin työntekijä pyytää korotusta.

Itse näen, että kyse on enemmän puutteellisista prosesseista liittyen talenttien hallintaan.

Parin sadan ihmisen palkkojen päällä istuvana voin sanoa, että kyse on pitkälti kauhun tasapainon ylläpidosta. Niin kauan kuin palkkoja ei voi säätää helposti myös alaspäin "reilu palkitseminen" on aika lyhyt tie. Lähtöriski ja arvo yritykselle.

 

[D1UD1U]

Itse näen, että kyse on enemmän puutteellisista prosesseista liittyen talenttien hallintaan.

Parin sadan ihmisen palkkojen päällä istuvana voin sanoa, että kyse on pitkälti kauhun tasapainon ylläpidosta. Niin kauan kuin palkkoja ei voi säätää helposti myös alaspäin "reilu palkitseminen" on aika lyhyt tie. Lähtöriski ja arvo yritykselle.

Kaikista vittumaisin tilanne on se, että kun sulla on selvästi euroissa mitattavaa tulosta ja kuulet ne peruslauseet palkkapolitiikasta ja ettei kerralla voi korottaa kuin vähän ja sekään ei ole varmaa. Työntekijänä voisi yhtä hyvin heittää, että kun muutkin on työntekijöinä sitä ja tätä, en minäkään voi olla parempi ja vuositasolla omaa tekemistä ei voi viedä kerralla eteenpäin kuin määrän x verran.

Jos kaksi ihmistä kaivaa ojaa ja toinen kaivaa päivässä 10m ja toinen 20m, niin en itse näe mitään ongelmaa siinä, että tavalla tai toisella jälkimmäisen palkka on selvästi suurempi. Toki tässä on riskinä että 10m suorittaja lähtee, johon kyllä saa helpommin tilalle uuden.
Toinen vaihtoehto on että 20m suorittaja lähtee tai hidastaa työtehonsa samaksi ja turhautuu täydellisesti.

 

[dropadrop]

Jos lähtee sillä uudella työtarjouksella palkkaa korottamaan niin silloin on syytä myös olla valmis oikeasti vaihtamaan työpaikkaa.

Jos lähtee tuplaamaan palkkaansa kannattaa ylipäätänsä olla valmis vaihtamaan työpaikkaansa.

Mä en tuossa edes ehdottanut, että toisella työpaikalla uhkailee. Käytännössä vaan merkittävän palkankorotuksen vaatiminen on lähes mahdoton tehtävä ilman itsevarmuutta joka tulee siitä että toinen paikka on jo plakkarissa.

Jos rupeat ettimään uutta paikkaa siinä vaiheessa kun pyynnöistä hermostunut pomo savustaa sua ulos, olet jo tilanteessa jossa et voi tehdä kovaa pyyntöä uuteenkaan paikkaan (kun tarvitset sitä niin pahasti).

 

[P3ltsi]

On myös paljon töitä, joita kuka tahansa keskivertolahjoilla varustettu kaveri pystyy hoitamaan pienellä asiaan perehtymisellä. Usein kyse onkin siitä, kuka sattuman kautta pääsee siihen positioon ja tätä kautta urallaan eteenpäin.

Tämä on ollut se miten itsekin tullut päästyä eteenpäin, aika pitkälle tuntuu pääsevän jo sillä että ottaa niitä uusia hommia vastaan ja tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa. Tällä on nyt päästy muutamassa vuodessa kahden ja olen tuhannen traineen palkasta vajaaseen vitoseen nyt ensi vuoden alkupuolella. Tässä vaiheessa taitaa kuitenkin iskeä katto jo vastaan, varsinkin kun ei sitä varsinaista lahjakkuutta löydy (ainakaan omasta mielestä).

Määrällisesti kohtuullisesti tehnyt töitä, erityisestä kovuudesta tai vaativasta en osaa sanoa. Isompana tekijänä tuntuukin olleen ihan pelkästään Can Do -asenne, vaikka asioista ei mitään oikeasti vielä siinä vaiheessa tietäisikään mutta haluaa ottaa selvää. Plus tuuria sen suhteen että on päässyt isompaan muutosprojektiin mukaan aikoinaan mistä tällaisia uusia paikkoja kuulata omaa jalkaa väliin aukeaa ilman kymmenien vuosien grindaamista.

 

[munse]

Suomen palkkatasoon ja verotukseen liittyen: onko esim. tekniikan alan asiantuntijatöissä olevissa kaltaisiani, jotka tyytyvät OK palkkaan ja suht kevyisiin hommiin, mutta sitten vapaa-ajalla tulee tehtyä omaan alaan liittyviä vaativampia juttuja? Ja tämä siitä syystä, että ammatillista nälkää tavallaan on, mutta vaativammissa positioissa ei saisi tarpeeksi suurta lisäkorvausta suhteessa stressiin/vastuuseen ym.

Mielestäni tämä on ongelma Suomen palkkatasossa ja verotuksessa. En tiedä tosin kuinka laaja.

 

[Bertta]

Monestihan näissä työntekijät luulevat olevansa arvokkaampia mitä oikeasti on. Ei nähdä asiaa muiden kantilta

Suomessa pikemminkin mielestäni aliarvioidaan ainakin asiantuntijatehtävissä toimivien eroamisesta aiheutuvia kuluja. Yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan ne ovat yllättävän korkeita, ellen aivan väärin muista.

 

[pkuitune]

Suomen palkkatasoon ja verotukseen liittyen: onko esim. tekniikan alan asiantuntijatöissä olevissa kaltaisiani, jotka tyytyvät OK palkkaan ja suht kevyisiin hommiin, mutta sitten vapaa-ajalla tulee tehtyä omaan alaan liittyviä vaativampia juttuja? Ja tämä siitä syystä, että ammatillista nälkää tavallaan on, mutta vaativammissa positioissa ei saisi tarpeeksi suurta lisäkorvausta suhteessa stressiin/vastuuseen ym.

Mielestäni tämä on ongelma Suomen palkkatasossa ja verotuksessa. En tiedä tosin kuinka laaja.

Tässähän kokee itsensä ihan vetelykseksi, kun lukee tällaisia ajatuksia ammattitaitonsa jatkojalostamisesta työajan ulkopuolella. Kyllä tuota varmasti jonkin verran esiintyy, mutta itse olen tähän asti onnistunut vielä pitämään miltei kaiken työhön liittyvän hyvin pitkälti siellä töissä. Onko tässä ajatuksena valmentaa itseään tulevaa palkankorotuspyyntöä tai työpaikan vaihdosta ajatellen?

 

[jsbandit]

Suomen palkkatasoon ja verotukseen liittyen: onko esim. tekniikan alan asiantuntijatöissä olevissa kaltaisiani, jotka tyytyvät OK palkkaan ja suht kevyisiin hommiin, mutta sitten vapaa-ajalla tulee tehtyä omaan alaan liittyviä vaativampia juttuja? Ja tämä siitä syystä, että ammatillista nälkää tavallaan on, mutta vaativammissa positioissa ei saisi tarpeeksi suurta lisäkorvausta suhteessa stressiin/vastuuseen ym.

Mielestäni tämä on ongelma Suomen palkkatasossa ja verotuksessa. En tiedä tosin kuinka laaja.

Voitko vähän avata? Kuinka löysissä hommissa pitää olla, että vapaa-ajalla voi tehdä vaativampia hommia? Mitä nämä vaativammat jutut on ja miksi niissä on vähemmän vastuuta ja stressiä? Meinaatko, että omalla firmalla pyörität vaativampia juttuja, joista saat paremman korvauksen kuin palkasta? Ihan mielenkiinnosta kyselen.

Edit: itsellä on tavoitteena taas tehdä toisin päin. Tai on siis tullut hakeuduttua noihin paskoihin (vaativampiin) hommiin, mutta sielunpalo vähän eri tyyppisiin hommiin ja tuota lievittäisin noilla vapaa-ajan töillä. Tällöin pysyisi osaaminen yllä myös noihin töihin. Pitkälti ihmisestä kiinni, muttei ole rakennusalalla kovin harvinaista tehdä vapaa-ajalla leipä työstä eroavia töitä ihan vain rakkaudesta lajiin.

 

[munse]

Voitko vähän avata? Kuinka löysissä hommissa pitää olla, että vapaa-ajalla voi tehdä vaativampia hommia? Mitä nämä vaativammat jutut on ja miksi niissä on vähemmän vastuuta ja stressiä? Meinaatko, että omalla firmalla pyörität vaativampia juttuja, joista saat paremman korvauksen kuin palkasta? Ihan mielenkiinnosta kyselen.

Aika rutiininomaista teknistä laskentaa töissä. Vapaa-ajalla tulee tehtyä ja opiskeltua vaativamman tyyppisiä laskentoja, joita töissä harvemmin tulee vastaan. Siihen päälle aiheeseen liittyvää ohjelmointia, sovellettua matematiikkaa, ym.

Vapaa-ajalla kun tekee niin saa vapaasti valita mitä tekee eikä ole tulospaineita. Harrastamista siis.

Tässähän kokee itsensä ihan vetelykseksi, kun lukee tällaisia ajatuksia ammattitaitonsa jatkojalostamisesta työajan ulkopuolella. Kyllä tuota varmasti jonkin verran esiintyy, mutta itse olen tähän asti onnistunut vielä pitämään miltei kaiken työhön liittyvän hyvin pitkälti siellä töissä. Onko tässä ajatuksena valmentaa itseään tulevaa palkankorotuspyyntöä tai työpaikan vaihdosta ajatellen?

Ihan ns. rakkaudesta lajiin teen. Tosin ei tämä huono idea palkankorotuksen tai työpaikan vaihdoksen kannalta ole.

 

[Tordah]

Tässä ketjussa on hyvin tuotu esiin eri alojen ja tehtävien palkkoja sekä pohdintaa siitä miten palkkaa voi nostaa. Mahtuisiko keskusteluun myös hieman erilainen näkökulma:
mihin kaikkeen tietyllä palkalla/tuloluokalla tulisi olla varaa? Tarkkaan vertailuun pitäisi tietenkin ottaa huomioon työvuodet, eri paikkakuntien asumiskustannukset ja mahdollisen puolison tulot jne, mutta sallittakoon vähän generisempi pohdinta.

Tässä tilastokeskuksen uusin(?) tulotaulukko vuoden 2018 yksityisten henkilöiden palkoista: Tulot ja kulutus

Taulukon mukaan olen itse onnekkaana top 6% ja avovaimo top 25% tuloryhmissä. Joku taulukko jossa vertailtaisiin työssäolevia voisi toki antaa parempaa perspektiiviä.
Meidän tapauksessa tällä kombinaatiolla ja noin 10v työurilla (palkat ei tietenkään alussa samaa tasoa, noussut tasaisesti) ei Helsingin paremmilta alueilta onnistu helposti yli 100 neliön perheasunto (ilman perintöjä/lahjoja) ilman kompromisseja. Omassa tapauksessa hyvään hintaan hankittu aikaisempi omistusasunto ja läheisen poismenon perinnön kautta asumme nykyään oikein mukavasti (ahtaampi perheasunto, mutta mahtava sijainti), mutta voin vain kuvitella vitutuksen määrää niillä jotka pelkästään hyvillä palkoilla luulevat pääsevänsä perheen perustamisiässä paljon parempaan asuntoon.

Subjektiivista katkeran hyväosaisen vuodatusta, tiedän. Voisi muuttaa maalle jne, mutta mielestäni jos nyt työllä ja tuurilla on onnistunut hilautumaan tohon parempiosaisten ryhmään niin saisi jotain suurempaa hyötyä, myös täällä pääkaupungissa. Tuntuu turhauttavalta tehdä tällä verotuksella ja hintatasolla yhtään enempää kun ei se mihinkään huomattavaan muutokseen johda alle 20v horisontilla.

 

[Bertta]

Tässä ketjussa on hyvin tuotu esiin eri alojen ja tehtävien palkkoja sekä pohdintaa siitä miten palkkaa voi nostaa. Mahtuisiko keskusteluun myös hieman erilainen näkökulma:
mihin kaikkeen tietyllä palkalla/tuloluokalla tulisi olla varaa? Tarkkaan vertailuun pitäisi tietenkin ottaa huomioon työvuodet, eri paikkakuntien asumiskustannukset ja mahdollisen puolison tulot jne, mutta sallittakoon vähän generisempi pohdinta.

Kaksi lapsetonta akateemista, jotka aloittivat nollasta ja ovat työskennelleet kuin eläimet 30 vuotta - toinen usein hyvätuloisena - ja käytännössä juuri mitään ei ole jäänyt käteen melko vaatimattomallakin elämäntavalla.

Verottaja on vain tarjoillut työntuloksilla viinat Suomen alkoholisteille. Kiitos Suomi tästäkin. Jos olisin ollut vähänkään viisas, olisin lähtenyt täältä heti koulutuksen jälkeen. Suomi teki minusta talous-äärioikeistolaisen. Progressiivinen verotus on saatanan keksintö.

 

[aukusti]

Kaksi lapsetonta akateemista, jotka aloittivat nollasta ja ovat työskennelleet kuin eläimet 30 vuotta - toinen usein hyvätuloisena - ja käytännössä juuri mitään ei ole jäänyt käteen melko vaatimattomallakin elämäntavalla.

Verottaja on vain tarjoillut työntuloksilla viinat Suomen alkoholisteille. Kiitos Suomi tästäkin. Jos olisin ollut vähänkään viisas, olisin lähtenyt täältä heti koulutuksen jälkeen. Suomi teki minusta talous-äärioikeistolaisen. Progressiivinen verotus on saatanan keksintö.

Erikoista, me olemme hoitoalalla ja opetusalalla. Aika keskituloisia, silti säästöön jää sellaiset 15k/vuosi.

 

[pokkus]

Kaksi lapsetonta akateemista, jotka aloittivat nollasta ja ovat työskennelleet kuin eläimet 30 vuotta - toinen usein hyvätuloisena - ja käytännössä juuri mitään ei ole jäänyt käteen melko vaatimattomallakin elämäntavalla.

Eiköhän tuossa ole syypää joku ihan muu kuin verotus.

 

[dropadrop]

Tässä ketjussa on hyvin tuotu esiin eri alojen ja tehtävien palkkoja sekä pohdintaa siitä miten palkkaa voi nostaa. Mahtuisiko keskusteluun myös hieman erilainen näkökulma:
mihin kaikkeen tietyllä palkalla/tuloluokalla tulisi olla varaa? Tarkkaan vertailuun pitäisi tietenkin ottaa huomioon työvuodet, eri paikkakuntien asumiskustannukset ja mahdollisen puolison tulot jne, mutta sallittakoon vähän generisempi pohdinta.

Tässä tilastokeskuksen uusin(?) tulotaulukko vuoden 2018 yksityisten henkilöiden palkoista: Tulot ja kulutus

Taulukon mukaan olen itse onnekkaana top 6% ja avovaimo top 25% tuloryhmissä. Joku taulukko jossa vertailtaisiin työssäolevia voisi toki antaa parempaa perspektiiviä.
Meidän tapauksessa tällä kombinaatiolla ja noin 10v työurilla (palkat ei tietenkään alussa samaa tasoa, noussut tasaisesti) ei Helsingin paremmilta alueilta onnistu helposti yli 100 neliön perheasunto (ilman perintöjä/lahjoja) ilman kompromisseja. Omassa tapauksessa hyvään hintaan hankittu aikaisempi omistusasunto ja läheisen poismenon perinnön kautta asumme nykyään oikein mukavasti (ahtaampi perheasunto, mutta mahtava sijainti), mutta voin vain kuvitella vitutuksen määrää niillä jotka pelkästään hyvillä palkoilla luulevat pääsevänsä perheen perustamisiässä paljon parempaan asuntoon.

Subjektiivista katkeran hyväosaisen vuodatusta, tiedän. Voisi muuttaa maalle jne, mutta mielestäni jos nyt työllä ja tuurilla on onnistunut hilautumaan tohon parempiosaisten ryhmään niin saisi jotain suurempaa hyötyä, myös täällä pääkaupungissa. Tuntuu turhauttavalta tehdä tällä verotuksella ja hintatasolla yhtään enempää kun ei se mihinkään huomattavaan muutokseen johda alle 20v horisontilla.

Tolla perusteella mä olen ehkä yhden tuloluokan sun yläpuolella, vaimo taas aika pienituloinen ja pari lasta. 5 vuotta sitten tulot olivat molemmilla vielä reilusti pienemmät. Ollaan onnistuttu ihan hyvin ostamaan se 100m2 kämppä, ja kohta se on maksettu (2000-luvulla rakennettu hitas metron lähellä). Kaikenkaikkiaan onistusasunto on ollut alle 20v.

Mun mielestä tommosilla tuloilla jos on puolisokin pitäisi helposti pystyä ostamaan se 100m2 kämppä jostakin. Toki on myös tosi kalliita asuntoja, ja ajoittain ihmettelen kuka ne kaikki ostaa.

Toki riippuu varmaan elämäntavasta. Vaikka mulla ei ole mielestäni edelleenkään kummoiset tulot, säästän niistä 40-60% nyt kun ei voi edes matkustaa. Tulojen myötä menotkin helposti kasvaa. Jostain syystä työkaverit jotka tienaa suunnilleen saman verran kuin mä valittavat aina rahojen loppumista...

 

[Tordah]

Tolla perusteella mä olen ehkä yhden tuloluokan sun yläpuolella, vaimo taas aika pienituloinen ja pari lasta. 5 vuotta sitten tulot olivat molemmilla vielä reilusti pienemmät. Ollaan onnistuttu ihan hyvin ostamaan se 100m2 kämppä, ja kohta se on maksettu (2000-luvulla rakennettu hitas metron lähellä). Kaikenkaikkiaan onistusasunto on ollut alle 20v.

Mun mielestä tommosilla tuloilla jos on puolisokin pitäisi helposti pystyä ostamaan se 100m2 kämppä jostakin. Toki on myös tosi kalliita asuntoja, ja ajoittain ihmettelen kuka ne kaikki ostaa.

Toki riippuu varmaan elämäntavasta. Vaikka mulla ei ole mielestäni edelleenkään kummoiset tulot, säästän niistä 40-60% nyt kun ei voi edes matkustaa. Tulojen myötä menotkin helposti kasvaa. Jostain syystä työkaverit jotka tienaa suunnilleen saman verran kuin mä valittavat aina rahojen loppumista...

Tein varmasti väärin kun aloin yksityiskohtia listaamaan viestissäni, koska nyt keskustelu menee johonkin "minä pystyn säästämään 20k vuodessa/minä saan herttoniemestä 100m2 parinkymmenen vuoden omistusasumisen jälkeen" (anteeksi pieni liiottelu). Jos jätetään hitas-lotot ja muut tuuriin perustuvat asuntohankintamenetelmät pois, Helsingin paremmilla alueilla neliöhinnat alkavat olemaan isoissakin asunnoissa siinä 6k+ e/m2, jolloin 100 neliöön tarvitset noin 600t euroa. Sellaisia lainoja ei anneta edes meidän (hyvien) tulojen spekseillä, ellet ole kerännyt ~200t omaisuutta. Kovalla säästöllä ja/tai vuosien sijoittelun/omistusasumisen jälkeen tuo on tietenkin mahdollista, mutta pointti tässä oli se että tämän ei pitäisi olla niin vaikeeta niille harvoille jotka pääsevät ylimpiin tuloluokkiin. Siis minun mielestäni.

Ja tässähän on rima aika alhaalla (100m2 kerrostaloasunto Helsingin paremmilta alueilta). Nyt ei edes puhuta mistään kattohuoneistoista Eirasta tai omakotitaloista Lauttasaaresta.
Ajattele, laitat 100 suomalaista sun kanssa jonoon tulojärjestykseen, olet ihan ensimmäisiä ja tässä rajat mitkä sulle on varallisesti mahdollista. Toki tämä on paljon enemmän kun niille vähävaraisille. Itse näkisin kuitenkin että ne harvat jotka saavat itsensä tuurilla ja työllä hilattua ylimpiin desiileihin, olisi joku arvoasunto, mökki, autot ja harrastus+lomailu mahdollista saavuttaa myöhempään keski-ikään mennessä (ei tietenkään velattomana).

Tästä tietenkin kaikilla oma mielipide, olisi kiinnostavaa kuulla kenelle ihmiset soisivat mitäkin.

 

[Nomber]

Yleisenä ohjeena vois sanoa että ei kannata jäädä siihen ensimmäiseen työpaikkaan turhan pitkäksi aikaa. Tosin olisi hyvä että on joku pidempikin pätkä CV:ssä. Pari vuotta olisi optimi. Tietysti poikkeus vahvistaa säännön ja jos pääsee hienosti etenemään yrityksen sisällä kannattaa katsoa vähän pidempään vaikka palkka ei suhteessa nousekaan. Antaa vaan parempaa pohjaa kun vaihtaa firmaa.

Tätä nopeaa paikan vaihtoa olen aina vähän ihmetellyt ihan käytännön tasolla. Oma työni on sellaista ainakin että jonkun 2v jälkeen on vasta ihan alussa eikä ole vielä tuottanut yhtään mitään. Jos kokoajan vaihtaa paikkaa niin ei saa missään mitään aikaan? No töitä on tietysti erilaisia. Mutta minä en palkkaisi ketään jonka CV on täynnä jotain parin vuoden pestejä, koska se varmaan lähtisi taas menemään ennenkun on edes oppinut kaikkea.

Ok toki työntekijän kannalta jos palkka aina nousee ja tekijälle sinänsä sama tuottaako koskaan mitään firmalle jossa on töissä jos on kuitenkin heti vaihtamassa uuteen.

 

[Bertta]

Erikoista, me olemme hoitoalalla ja opetusalalla. Aika keskituloisia, silti säästöön jää sellaiset 15k/vuosi.

Eli 7500 per nuppi? Kolmenkymmenen vuoden rankan työskentelyn jälkeen sinulla on omaisuutta 225 000 euroa jos hyvin käy.

Juuri ja juuri saat ehkä kämäisen yksiön Helsingistä säästöilläsi?

Onko tuo hyvä tulos 30 vuoden työskentelystä ja säästämisestä?

 

[aukusti]

Eli 7500 per nuppi? Kolmenkymmenen vuoden rankan työskentelyn jälkeen sinulla on omaisuutta 225 000 euroa jos hyvin käy.

Juuri ja juuri saat ehkä kämäisen yksiön Helsingistä säästöilläsi?

Onko tuo hyvä tulos 30 vuoden työskentelystä ja säästämisestä?

Emme toki asu pk-seudulla. Oma asuntomme on maksettu, auto myös. Kolme lasta löytyy. Ja emme siis kuulu mihinkään top 10% tulonsaajiin. Ihan tyytyväisiä olemme säästön määrään suhteessa palkkaan. Palkka voisi tietenkin aina olla isompi.

 

[Paapaa]

käytännössä juuri mitään ei ole jäänyt käteen melko vaatimattomallakin elämäntavalla

Eli paljonko siis on jäänyt ja mihin se raha on mennyt? Vähän lukuja niin keskustelu olisi helpompaa.

 

[Harb]

Eli 7500 per nuppi? Kolmenkymmenen vuoden rankan työskentelyn jälkeen sinulla on omaisuutta 225 000 euroa jos hyvin käy.

Kannattaa huomata säästön tuotto tuolla ajalla. Keskimääräisen pörssituoton pohjalta kokonaisarvo on kuitenkin yli 500 000, joka on ihan kiva eläkekassa.

 

[dropadrop]

Tein varmasti väärin kun aloin yksityiskohtia listaamaan viestissäni, koska nyt keskustelu menee johonkin "minä pystyn säästämään 20k vuodessa/minä saan herttoniemestä 100m2 parinkymmenen vuoden omistusasumisen jälkeen" (anteeksi pieni liiottelu). Jos jätetään hitas-lotot ja muut tuuriin perustuvat asuntohankintamenetelmät pois, Helsingin paremmilla alueilla neliöhinnat alkavat olemaan isoissakin asunnoissa siinä 6k+ e/m2, jolloin 100 neliöön tarvitset noin 600t euroa. Sellaisia lainoja ei anneta edes meidän (hyvien) tulojen spekseillä, ellet ole kerännyt ~200t omaisuutta. Kovalla säästöllä ja/tai vuosien sijoittelun/omistusasumisen jälkeen tuo on tietenkin mahdollista, mutta pointti tässä oli se että tämän ei pitäisi olla niin vaikeeta niille harvoille jotka pääsevät ylimpiin tuloluokkiin. Siis minun mielestäni.

Ja tässähän on rima aika alhaalla (100m2 kerrostaloasunto Helsingin paremmilta alueilta). Nyt ei edes puhuta mistään kattohuoneistoista Eirasta tai omakotitaloista Lauttasaaresta.
Ajattele, laitat 100 suomalaista sun kanssa jonoon tulojärjestykseen, olet ihan ensimmäisiä ja tässä rajat mitkä sulle on varallisesti mahdollista. Toki tämä on paljon enemmän kun niille vähävaraisille. Itse näkisin kuitenkin että ne harvat jotka saavat itsensä tuurilla ja työllä hilattua ylimpiin desiileihin, olisi joku arvoasunto, mökki, autot ja harrastus+lomailu mahdollista saavuttaa myöhempään keski-ikään mennessä (ei tietenkään velattomana).

Tästä tietenkin kaikilla oma mielipide, olisi kiinnostavaa kuulla kenelle ihmiset soisivat mitäkin.

Ei tarvitse vetää hernettä nenään, sanoin itsekin etten tiedä kuka niitä kalleimpia ostaa.

Mun veikkaus on, että jotkut uskaltavat vetää taloutensa paljon tiukemmaksi kuin toiset. Eli 600k asunnon ostaa joku joka on valmis käyttänään koko oman ja puolison palkan velan lyhennykseen ilman mitään liikkumisvaraa.

 

[tpu]

Ei ne isot tulot auta yhtään mitään, jos menopuoli ei ole hallinnassa. Itse kun aloittelin työelämää, niin palkka oli 2400 euroa kuukaudessa. Sillä tuli hyvin toimeen. Ja kun nykyisin palkka on reilu tuplat tuosta, niin menot ovat edelleen samat kuin silloin pienemmällä palkallakin. Eli kaikki palkan korotukset ovat menneet suoraan omaisuuden kartuttamiseen. Monillahan homma menee siinä pieleen, kun tulojen kasvaessa aletaan tuhlaamaan rahaa kaikenmaailman turhuuksiin, jolloin lopulta melkein kaikki menee mitä tuleekin. Ei siinä tartte sitten ihmetellä miksi omaisuus ei kartu.

 

[Tordah]

Ei tarvitse vetää hernettä nenään, sanoin itsekin etten tiedä kuka niitä kalleimpia ostaa.

Mun veikkaus on, että jotkut uskaltavat vetää taloutensa paljon tiukemmaksi kuin toiset. Eli 600k asunnon ostaa joku joka on valmis käyttänään koko oman ja puolison palkan velan lyhennykseen ilman mitään liikkumisvaraa.

Ei hätää, ei tässä mitään hernettä nenään sinun viestistäsi ole vedetty. Olet ihan oikeassa siinä että esittämäni skenaario on tietyn ehdoin mahdollista tälle tulotasolle, mutta ymmärsit varmaan pointin siitä että top10 tuloluokalla ei mahdollisuuksien rajat pitäisi tulla tuossa vaiheessa vastaan. Turhautumiseni kohdistuu siihen etten näe järkeä puskea sen enempää urallani koska verotuksen ja pk-seudun hintatason takia en siitä pääse mitenkään suuresti nauttimaan. Jos olisin (pk-seudun) normipalkoilla hyväksyisin tosiasiat ja muuttaisin halvemmalle alueelle.

En tässä tarkoita että heitän pyyhkeen nurkkaan ja alan työttömäksi, vaan tyydyn nykyiseen hyvään palkkaan (verrattuna efforttiin). Seuraavat askeleet uralla vaatisivat worklife-balancen osalta uhrauksia, ja palkkiona tästä tilille tulisi jotakin satasia lisää nettoa. Ei sota yhtä miestä kaipaa, mutta jos ajatteluni on omassa segmentissä yleistä, koen sen olevan suurempi yhteiskunnallinen ongelma.

Otan henkilökohtaisen keissini pois keskustelusta koska se ajaa juttelun sivuraiteille - meillä on kaikki hyvin (mutta vain osittain palkkatason takia) ja olen elämääni muuten oikein tyytyväinen.

Rivien välistä luen että sinun mielestä top10 tuloluokalla ei vielä ole asiaa ns. "parempiin" asuinalueisiin perheen kanssa (ainakaan ennen korkeampaa ikää/pitkäaikaista varallisuuden keräämistä)? Mihin sinun mielestäsi top10 pitäisi olla varaa (esim. pk-seudulla)?

 

[chrisekh]

Sanoisin etta top10 palkka ei tarkoita sita etta paasee lyhyella tahtaimella niiden ohitse jotka ovat saaneet hyvan perinnon.

 

[dropadrop]

Mun mielestä top 10 palkka ei suomessa oikeasti tarkoita että olet hyvätuloinen, verottaja sen vielä varmistaa. Itse kun katon noita listoja ihmettelen lähinnä, että miten voin olla tuossa joukossa.

Ja olen aika samaa mieltä tuosta motivaatiosta. Jos mulle nyt annettaisiin 500€ palkankorotus niin se ei oikein tuntuisi missään. Kun katson esimiehiäni heidän palkkansa on ehkä tonni kuukaudessa enemmän kuin mulla - ja stressi ehkä vielä pahempi. Heidän esimies sitten saakin tuplat, ja siitä seuraava 5x enemmän.

Eli eihän toi motivoi.

 

[Tordah]

Mun mielestä top 10 palkka ei suomessa oikeasti tarkoita että olet hyvätuloinen, verottaja sen vielä varmistaa. Itse kun katon noita listoja ihmettelen lähinnä, että miten voin olla tuossa joukossa.

Joo, itelläkin sama reaktio kun noita on aikoinaan katellut. Mutta kai se on pakko uskoa, ellei huomattava osuus kerää rahansa pimeenä. Toki nämä tulotaulukot koskevat yleensä ansiotuloja, joten koko totuutta ei niistä nähdä.

Mutta olet keskimäärin tyytyväinen tuloluokkasi (jos oikein ymmärsin aikaisemmasta viestistäsi top 4-5%) tarjoamiin mahdollisuuksiin?

 

[zepi]

Paljonko pitää tulla nettoa kouraan yhdelle ja paljonko kahdelle, jotta itseään voi pitää hyvätuloisena?

3000e/kk ei varmaan vielä riitä erityiseen hyvätuloisuuden määritelmään, mutta jos 4000e/kk tulee kouraan, niin alkaako se jo olla? Tuo toteutuu Helsingissä n. 6500e/kk liksalla.

Sen jälkeen jokainen nettotonni vaatii n. 2000e/bruttoa lisää.

 

[marse]

Paljonko pitää tulla nettoa kouraan yhdelle ja paljonko kahdelle, jotta itseään voi pitää hyvätuloisena?

3000e/kk ei varmaan vielä riitä erityiseen hyvätuloisuuden määritelmään, mutta jos 4000e/kk tulee kouraan, niin alkaako se jo olla? Tuo toteutuu Helsingissä n. 6500e/kk liksalla.

Sen jälkeen jokainen nettotonni vaatii n. 2000e/bruttoa lisää.

Mielestäni tuo 4000€ netto olisi raja tuohon hyvätuloisuuteen täällä kehä kolmosen ulkopuolella, raha riittää ostaa hyvältä asuinalueelta mieleisen asunnon viimeistään pienen säästämisen jälkeen ja rahaa jää muuhunkin.

Toki tässä taas huomioitava perheen kokonaistulot, eli mikä olisi taas perheellisenä talouden hyvätuloisuus raja? 6000€ netto kuussa kenties ja PK seudulla 7000€?

Tähän kun mietitään sitten millä rahalla saa kohtalaisen asunnon ko. seuruilta. Oman mielikuvan hyvätuloinen asuisi täälläpäin noin 350000€ asunnossa, tällä budjetilla kehä kolmosen ulkopuolelta saa siis "hyvältä sijainnilta" uudehkon talon, ei siis mitään huippuhienoa oman arkkitehdin suunnittelemaa kivitaloa uima-altaalla ja päijänne tontilla.

Vastaavan asunnon hinta pk. seudulla taitaa olla sitten se 500000€ joten vastaavasti tarvitaan isompi rahamäärä.

Meillä tosiaan mennään n. 5000k€ nettotuloissa. Perheet joissa molemmat aikuiset korkeakoulutettuja taitaa nettu tulot mennä väkisin tuon 6000€ neton yli kehäkolmosen ulkopuolella ja samoin 7000€ yli kehä kolmosen sisällä.

Perinnöt toki tasaa tätä hommaa kummasti jos pelkkää asuntoa ajattelee, mutta vastaavasti tuolla 6000€ perheen brutto palkalla sen kivan asunnon maksat pois sekä käyt ulkomaillakin kerran pari mausta riippuen. Toki hyvin tällä 5000€ kuussakin pärjää....

Palkkakeskusteluun liittyen, niin itse kanssa suosittelen tuota parempipalkkaisen työn hakemista ja valmiutta vaihtaa hommaa, itsellä ei ainakaan ole koskaan tullut suuria palkan korotuksia vaikka omat tavoitteet työssä saavuttanut. Itsellä vaihtamalla paikkaa samalla hommalla vuosi ansiot n. 35k€ -> 56k€ ilman esimies vastuita ja stressatakkaan ei tarvitse pahemmin.

Monesti työnantajat palkkaavan keltanokan tilalle sinun nykyisellä palkalla kun antaa 10% palkankorotusta, joka on mielestäni outo tapa...

 

[dropadrop]

Joo, itelläkin sama reaktio kun noita on aikoinaan katellut. Mutta kai se on pakko uskoa, ellei huomattava osuus kerää rahansa pimeenä. Toki nämä tulotaulukot koskevat yleensä ansiotuloja, joten koko totuutta ei niistä nähdä.

Mutta olet keskimäärin tyytyväinen tuloluokkasi (jos oikein ymmärsin aikaisemmasta viestistäsi top 4-5%) tarjoamiin mahdollisuuksiin?

Noin yleisesti ihminen kai aina haluaa sitä mitä ei ole, mutta olisihan se noloa valittaa kun on kuitenkin hyvässä tilanteessa.

Mutta kyllä mulle kelpaisi omakotitalo meren rannalla omalla laiturilla. Mun tuloilla joudun tyytymään mökkiin

 

[Honzo]

Joo, itelläkin sama reaktio kun noita on aikoinaan katellut. Mutta kai se on pakko uskoa, ellei huomattava osuus kerää rahansa pimeenä. Toki nämä tulotaulukot koskevat yleensä ansiotuloja, joten koko totuutta ei niistä nähdä.

Kyllähän ainakin verottajan taulukoissa näkyy myös pääomatulot..

Itsekin ihmetellyt kyllä noita taulukoita. Parhaaseen kymmenykseen pääsee tosi pienillä ansiotuloilla.
Itse taidan olla parhaasa viidessä prosentissa ainakin. Tuntuu hassulta. En nyt mitään tolkuttomia kuitenkaan tienaa ja osaan nimetä kymmeniä mua paremmin tienaavia työpaikaltani.. ja edellisestä duunista myös.

 

[Heteromies]

Ihan mielenkiintoista keskustelua siitä, kuinka työtä, sen stressaavuutta ja vapaa-aikaansa arvottaa. Nuorena idealistisena humanistina (olen taidehistorian maisteri (2009), kohta myös tietojenkäsittelyn) sitä oli tyytyväinen pieneen palkkaan mielenkiintoisessa työympäristössä. Silloin kaikki meni, mitä tulikin. Siinä karvan alle 30-vuotiaana kun kuvioihin tuli tyttöystävä, josta tuli vaimo, alkoi kiinnostaa mm. asumisen kannalta joku muukin kuin vuokrattu kerrostalokaksio ydinkeskustassa. Lisäksi kun 30-vuotiaana on säästöjä 0€, niin alkoihan sekin mietityttää. Luulen, että moni tällaisen "herätyksen" saa ja silloin tehdään työtä vapaa-ajan kustannuksella.

Nyt kun kovan työn tuloksena ammatti on vaihdettu ja olen melko rennossa ohjelmointityössä julkisella sellaisella 3.6t€/kk palkalla, niin en kyllä todennäköisesti vaihtaisi yksityiselle 4.1t€/kk palkalla, koska luultavasti työ olisi stressaavampaa ja käteen jäisi ehkä se ~300€ enemmän. Ehkä en edes 4.6t€/kk, koska siitä käteenjäävä osuus taitaa olla se 500€. Toki jos olisin vielä alle 30-vuotias, ottaisin miettimättä 500€ paremmat nettotulot, mutta nyt olen jo lähempänä 40 vuotta. Kunnianhimottomuudesta voi toki syytää, jos jää tekemään "ei-tuottavaa työtä" julkiselle, mutta julkisellakin puolella on paljon tietoteknistä kehittämistä. Työuraa on varmaan se 30 vuotta jäljellä, joten tuskin mikään mahdottomuus on siirtyä yksityiselle puolelle, jos tulee kiinnostava työ vastaan ja jos omat taidot riittää. Loputtomiin ei jaksaisi verotuksesta valittaa, mutta onhan tämä verotus aika julma, jos sinne +4t€ palkoille pääsee.

Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu kyllä melkoiselta itsepetokselta olla tyytyväinen pieneen palkkaan ja pieneen asuntoon. Ehkä se oli sellaista olosuhteiden pakosta tullutta ajatusmaailmaa, että ei tarvitse mitään suuria asuntoja. Kyllä nykyään on hieman eri fiilis tulla kotiin 120m² kämppään ja juoda kylmä olut omalla terassilla kuin aikoinaan siihen 48 neliön hikikuutioon. Materialistiksi voi toki syyttää. Niin, eikä tarvitse edes mitään hyviä tuloja vaan meidän talouden nettotulot ovat 4500€, josta keskimäärin 1/3 asumiseen, 1/3 elämiseen ja 1/3 säästöön. Itseäni hirvittää kyllä nähdä ihmisten ostavan Helsingin keskustasta näitä alle 50 neliön räppänöitä 5-6t€/neliö. Pääseehän niistä eroon halutessaan ja varmaan voitollakin, mutta en kyllä ikinä muuttaisi takaisin ydinkeskustaan, kun on saanut nauttia väljemmästä asumisesta "kauempana" (eli joku 15min riippuen ruuhkasta keskustaan). Ja eikös ne pk-seudun lähialueidenkin rivarit mene varsin vauhdikkaasti keski-ikää lähestyville perheille?

Ehkä nyt hieman off-topicia oli, mutta menköön.

 

[shams]

Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu kyllä melkoiselta itsepetokselta olla tyytyväinen pieneen palkkaan ja pieneen asuntoon. Ehkä se oli sellaista olosuhteiden pakosta tullutta ajatusmaailmaa, että ei tarvitse mitään suuria asuntoja. Kyllä nykyään on hieman eri fiilis tulla kotiin 120m² kämppään ja juoda kylmä olut omalla terassilla kuin aikoinaan siihen 48 neliön hikikuutioon. Materialistiksi voi toki syyttää. Niin, eikä tarvitse edes mitään hyviä tuloja vaan meidän talouden nettotulot ovat 4500€, josta keskimäärin 1/3 asumiseen, 1/3 elämiseen ja 1/3 säästöön. Itseäni hirvittää kyllä nähdä ihmisten ostavan Helsingin keskustasta näitä alle 50 neliön räppänöitä 5-6t€/neliö. Pääseehän niistä eroon halutessaan ja varmaan voitollakin, mutta en kyllä ikinä muuttaisi takaisin ydinkeskustaan, kun on saanut nauttia väljemmästä asumisesta "kauempana" (eli joku 15min riippuen ruuhkasta keskustaan). Ja eikös ne pk-seudun lähialueidenkin rivarit mene varsin vauhdikkaasti keski-ikää lähestyville perheille?

Harva nyt on tyytyväinen omaan palkkaansa, oli se sitten pieni tai iso. Mutta mielestäni iso asunto ei ole mikään itseisarvo, kaikki eivät vaan tarvitse paljoa tilaa. Tosiasia on että suurin osa kotitalouksista pk-seudulla on nykyään yhden hengen talouksia, eikä ole mitään indikaatiota että trendi olisi muuttumassa tulevaisuudessa. Aika harvassa on ihmiset joille se ~50m2 ei oikeasti riittäisi yhdelle hengelle, vaikka olisikin lemmikkejä ym.

 

[John Doe]

Itseäni hirvittää kyllä nähdä ihmisten ostavan Helsingin keskustasta näitä alle 50 neliön räppänöitä 5-6t€/neliö.

Tolla neliöhinnalla ei vielä keskustaan pääse.

 

[Lämpöpumppu]

Ei tarvitse vetää hernettä nenään, sanoin itsekin etten tiedä kuka niitä kalleimpia ostaa.

Mun veikkaus on, että jotkut uskaltavat vetää taloutensa paljon tiukemmaksi kuin toiset. Eli 600k asunnon ostaa joku joka on valmis käyttänään koko oman ja puolison palkan velan lyhennykseen ilman mitään liikkumisvaraa.

Tarviiko edes vetää lopulta niin tiukalle? 6000-8000 nettoava nelikymppinen pariskunta voi hyvin ostaa tuollaisen 600k asunnon, varsinkin jos alla on joku velaton 200-300k arvoinen asunto, josta myymällä saa jo hyvän pesämunan siihen kalliimpaan asuntoon. Jos ostaa uuden kerrostalo-osakkeen, niin yleensä noissa yli 600k asunnoissa myyntihinnat ovat alle 200k, mikä yleensä mahdollista kuitata sen edellisen asunnon myyntituloilla ja sitten maksellaan vaan rahoitusvastiketta.

 

[D1UD1U]

Tässä ketjussa on hyvin tuotu esiin eri alojen ja tehtävien palkkoja sekä pohdintaa siitä miten palkkaa voi nostaa. Mahtuisiko keskusteluun myös hieman erilainen näkökulma:
mihin kaikkeen tietyllä palkalla/tuloluokalla tulisi olla varaa? Tarkkaan vertailuun pitäisi tietenkin ottaa huomioon työvuodet, eri paikkakuntien asumiskustannukset ja mahdollisen puolison tulot jne, mutta sallittakoon vähän generisempi pohdinta.

Tässä tilastokeskuksen uusin(?) tulotaulukko vuoden 2018 yksityisten henkilöiden palkoista: Tulot ja kulutus

Taulukon mukaan olen itse onnekkaana top 6% ja avovaimo top 25% tuloryhmissä. Joku taulukko jossa vertailtaisiin työssäolevia voisi toki antaa parempaa perspektiiviä.
Meidän tapauksessa tällä kombinaatiolla ja noin 10v työurilla (palkat ei tietenkään alussa samaa tasoa, noussut tasaisesti) ei Helsingin paremmilta alueilta onnistu helposti yli 100 neliön perheasunto (ilman perintöjä/lahjoja) ilman kompromisseja. Omassa tapauksessa hyvään hintaan hankittu aikaisempi omistusasunto ja läheisen poismenon perinnön kautta asumme nykyään oikein mukavasti (ahtaampi perheasunto, mutta mahtava sijainti), mutta voin vain kuvitella vitutuksen määrää niillä jotka pelkästään hyvillä palkoilla luulevat pääsevänsä perheen perustamisiässä paljon parempaan asuntoon.

Subjektiivista katkeran hyväosaisen vuodatusta, tiedän. Voisi muuttaa maalle jne, mutta mielestäni jos nyt työllä ja tuurilla on onnistunut hilautumaan tohon parempiosaisten ryhmään niin saisi jotain suurempaa hyötyä, myös täällä pääkaupungissa. Tuntuu turhauttavalta tehdä tällä verotuksella ja hintatasolla yhtään enempää kun ei se mihinkään huomattavaan muutokseen johda alle 20v horisontilla.

Riippuu niin paljon kulutustottumuksistakin. Jos on "pakko" olla pihassa pari max viisi vuotta vanhaa autoa ja talo täynnä uusinta elektroniikkaa ja huonekaluja, joita päivitellään ihan huvin vuoksi koko ajan, niin saahan sitä rahaa menemään.

Meillä on kaksi keskituloista, niin rahat riittää ihan mukavasti. Olisiko nettotulot vuodessa 50-55ke. Pari velatonta vanhempaa autoa ja asuntona pari vuotta vanha omakotitalo. Tulot olisivat varmaan kehä 3 sisällä huomattavasti kovemmat, molemmilla kuitenkin takana kaksi korkeakoulututkintoa, mutta ei siellä viihtyisi meistä kumpikaan. Lisäksi bruttotulot saisi varmaan triplata, että saavutettaisiin sama elintaso.

 

[Nomber]

Tässä ketjussa on hyvin tuotu esiin eri alojen ja tehtävien palkkoja sekä pohdintaa siitä miten palkkaa voi nostaa. Mahtuisiko keskusteluun myös hieman erilainen näkökulma:
mihin kaikkeen tietyllä palkalla/tuloluokalla tulisi olla varaa? Tarkkaan vertailuun pitäisi tietenkin ottaa huomioon työvuodet, eri paikkakuntien asumiskustannukset ja mahdollisen puolison tulot jne, mutta sallittakoon vähän generisempi pohdinta.

Tässä tilastokeskuksen uusin(?) tulotaulukko vuoden 2018 yksityisten henkilöiden palkoista: Tulot ja kulutus

Taulukon mukaan olen itse onnekkaana top 6% ja avovaimo top 25% tuloryhmissä. Joku taulukko jossa vertailtaisiin työssäolevia voisi toki antaa parempaa perspektiiviä.
Meidän tapauksessa tällä kombinaatiolla ja noin 10v työurilla (palkat ei tietenkään alussa samaa tasoa, noussut tasaisesti) ei Helsingin paremmilta alueilta onnistu helposti yli 100 neliön perheasunto (ilman perintöjä/lahjoja) ilman kompromisseja. Omassa tapauksessa hyvään hintaan hankittu aikaisempi omistusasunto ja läheisen poismenon perinnön kautta asumme nykyään oikein mukavasti (ahtaampi perheasunto, mutta mahtava sijainti), mutta voin vain kuvitella vitutuksen määrää niillä jotka pelkästään hyvillä palkoilla luulevat pääsevänsä perheen perustamisiässä paljon parempaan asuntoon.

Subjektiivista katkeran hyväosaisen vuodatusta, tiedän. Voisi muuttaa maalle jne, mutta mielestäni jos nyt työllä ja tuurilla on onnistunut hilautumaan tohon parempiosaisten ryhmään niin saisi jotain suurempaa hyötyä, myös täällä pääkaupungissa. Tuntuu turhauttavalta tehdä tällä verotuksella ja hintatasolla yhtään enempää kun ei se mihinkään huomattavaan muutokseen johda alle 20v horisontilla.

Riippuu toki mitä mieltää Helsingin paremmiksi alueiksi, mutta tietysti tässä on kysyntä ja tarjonta. Eli käytännössä tarjontaa ei juuri keskustassa ole lähellekään sitä määrää mitä kysyntää joten hinnat ovat mitä ovat. Itselleni kelpaisi 100 neliön asunto vaikka Kaartinkaupungista, mutta ei normaalilla työssäkäyvällä ole varaa mitenkään. Ei siis vaikka kuuluu siihen 5% eniten tienaavaan joukkoon. No ehkä juuri ja juuri jotenkin saisi ostettua kun pistäisi kaikki säästöt ja jatkossa koko palkan lyhennyksiin, mutta ei ole kovin mielekästä.

 

[Köntsä-Ana]

Kyllä sitä välillä miettii että minkälaiset tulot porukalla on kun ostelee noita 500k kämppiä hesasta. Mutta kai se vaan niin on että vähemmän jää käteen.

 

[dropadrop]

Kyllä sitä välillä miettii että minkälaiset tulot porukalla on kun ostelee noita 500k kämppiä hesasta. Mutta kai se vaan niin on että vähemmän jää käteen.

Ei se aina ole tuloista. Monella on perheen suunnalta vanhaa omaisuutta...

 

[pkuitune]

Tätä nopeaa paikan vaihtoa olen aina vähän ihmetellyt ihan käytännön tasolla. Oma työni on sellaista ainakin että jonkun 2v jälkeen on vasta ihan alussa eikä ole vielä tuottanut yhtään mitään. Jos kokoajan vaihtaa paikkaa niin ei saa missään mitään aikaan? No töitä on tietysti erilaisia. Mutta minä en palkkaisi ketään jonka CV on täynnä jotain parin vuoden pestejä, koska se varmaan lähtisi taas menemään ennenkun on edes oppinut kaikkea.

Olen samaa mieltä kanssasi, joskin olen myös itse tuossa alituiseen työpaikkaansa vaihtajien junassa. Valmistuin aikalailla tasan viisi vuotta sitten ja tälle aikavälillä minulla on ollut viisi eri työnantajaa. Kahden viikon päästä vaihdan jälleen maisemaa palaamalla takaisin sinne, missä kirjoitin dippani ja josta lähdin pois heti valmistumisen jälkeen.

Olen pyöritellyt noita samoja ajatuksia päässäni, ettei kukaan haluaisi minua rekrytä, koska a) se on vain ajan kysymys, koska kaveri lähtee meiltä pois ja b) ei tuo voi tuolla syklillä ehtiä paneutua mihinkään työtehtäviinsä. Ihmetys on suuri, ettei yhdessäkään työhaastattelussa ole koskaan nostettu tätä asiaa pinnalle ja kyselty sen enempää, mistä nämä lyhyet, noin vuoden mittaiset työsuhteet johtuvat. Toivon mukaan tämä uusin suhde toisi tullessaan ”rauhan”.

 

[pokkus]

Kyllä sitä välillä miettii että minkälaiset tulot porukalla on kun ostelee noita 500k kämppiä hesasta. Mutta kai se vaan niin on että vähemmän jää käteen.

Eihän PK-seudulla tarvitse olla kuin reilu 10 vuotta sitten ostettu oma asunto esim. 150k€ hintaan, joka onkin nostanut arvoaan reilusti lähemmäs sitä 250k€ rajaa, josta sitten irtoaa melkein jo se puolet siihen 500k€ asunnon hommaamiseen.

 

[Heteromies]

Kyllä sitä välillä miettii että minkälaiset tulot porukalla on kun ostelee noita 500k kämppiä hesasta. Mutta kai se vaan niin on että vähemmän jää käteen.

No ei mitenkään mahdotonta ole tulojen puolesta. Kaksi korkeakoulutettua, joilla 6t€ nettotulot yhteensä, siitä pari tonnia kuukaudessa lainan lyhennykseen. Säästössä muutamia kymppejä ja tarvittaessa takauksena toisen suvusta joku kämppä ja se on siinä. PK-seudulla palkat ovat kuitenkin selvästi korkeammat kuin muualla.

Itse olen taipuvainen uskomaan siihen, että moni Helsingissä asuva menee ihan äärirajoilla tulojensa suhteen, ts. > 40% tuloista menee lainoihin. Itselläni on juuri sellasia 30-40 -vuotiaita tuttuja pk-seudulta, ja todella tiukkaa tuntuu olevan, jos perheen kanssa haluaa asua omistusasunnossa Helsingin vähän paremmilla alueille. Voin toki olla väärässäkin.

 

[Bertta]

Eihän PK-seudulla tarvitse olla kuin reilu 10 vuotta sitten ostettu oma asunto esim. 150k€ hintaan, joka onkin nostanut arvoaan reilusti lähemmäs sitä 250k€ rajaa, josta sitten irtoaa melkein jo se puolet siihen 500k€ asunnon hommaamiseen.

Kymmenen vuotta sitten ostettu 150 000 euron asunto pääkaupunkiseudulla on murju, jota ei kovin helpolla myytyä saa - ei ainakaan 250 000 eurolla.

 

[Tatuks]

Riippuu niin paljon kulutustottumuksistakin. Jos on "pakko" olla pihassa pari max viisi vuotta vanhaa autoa ja talo täynnä uusinta elektroniikkaa ja huonekaluja, joita päivitellään ihan huvin vuoksi koko ajan, niin saahan sitä rahaa menemään.

Meillä on kaksi keskituloista, niin rahat riittää ihan mukavasti. Olisiko nettotulot vuodessa 50-55ke. Pari velatonta vanhempaa autoa ja asuntona pari vuotta vanha omakotitalo. Tulot olisivat varmaan kehä 3 sisällä huomattavasti kovemmat, molemmilla kuitenkin takana kaksi korkeakoulututkintoa, mutta ei siellä viihtyisi meistä kumpikaan. Lisäksi bruttotulot saisi varmaan triplata, että saavutettaisiin sama elintaso.

Muistan ku opiskeluiden jälkeen oli oppinut elämään ihan minimituloilla niin pysty ihan pienellä palkalla säästämään vaikka kuinka paljon ku eli ku spartalainen. Nyt oon tänä vuonna tähän mennessä tienannu jotain 55 000€ + kilometrit ja koko ajan miettii että ei hitto eikö tässä pitäis olla jo paljon enemmän säästössä...

 

[Niamu]

Paljonko pitää tulla nettoa kouraan yhdelle ja paljonko kahdelle, jotta itseään voi pitää hyvätuloisena?

3000e/kk ei varmaan vielä riitä erityiseen hyvätuloisuuden määritelmään, mutta jos 4000e/kk tulee kouraan, niin alkaako se jo olla? Tuo toteutuu Helsingissä n. 6500e/kk liksalla.

Sen jälkeen jokainen nettotonni vaatii n. 2000e/bruttoa lisää.

Eikös palkkojen mediaani ole noin 3600-3800€ kohdilla joten tuskin 4000€ kuussa tienaavaa voidaan pitää kovinkaan hyvätuloisena vielä?