Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Jos lähtee sillä uudella työtarjouksella palkkaa korottamaan niin silloin on syytä myös olla valmis oikeasti vaihtamaan työpaikkaa.
Keneen ”muihin” viittaat tässä? Onko palkkasi muilta pois?Monestihan näissä työntekijät luulevat olevansa arvokkaampia mitä oikeasti on. Ei nähdä asiaa muiden kantilta
Itse näen, että kyse on enemmän puutteellisista prosesseista liittyen talenttien hallintaan.Moni firma (ei toki kaikki) ampuu itseään jalkaan kun ei kykene talon sisällä nostamaan palkkaa riittävästi kilpaillakseen työvoiman sisälläpysymisestä. On tavallaan sääli, että palkan saa nousemaan piipahtamalla toisessa firmassa ja pahimmillaan palaamalla takaisin siihen alkuperäiseen, joka ei kyennyt antamaan kunnon korotusta. En väitä, että olisi aina helppoa ennakoida tuollainen tilanne työnantajan puolelta, mutta kumminkin. Joissain firmoissa palkkoja tarkastellaan säännöllisesti (korotuksin) tyyliin pari kertaa vuodessa, eikä vain silloin kuin työntekijä pyytää korotusta.
Kaikista vittumaisin tilanne on se, että kun sulla on selvästi euroissa mitattavaa tulosta ja kuulet ne peruslauseet palkkapolitiikasta ja ettei kerralla voi korottaa kuin vähän ja sekään ei ole varmaa. Työntekijänä voisi yhtä hyvin heittää, että kun muutkin on työntekijöinä sitä ja tätä, en minäkään voi olla parempi ja vuositasolla omaa tekemistä ei voi viedä kerralla eteenpäin kuin määrän x verran.Itse näen, että kyse on enemmän puutteellisista prosesseista liittyen talenttien hallintaan.
Parin sadan ihmisen palkkojen päällä istuvana voin sanoa, että kyse on pitkälti kauhun tasapainon ylläpidosta. Niin kauan kuin palkkoja ei voi säätää helposti myös alaspäin "reilu palkitseminen" on aika lyhyt tie. Lähtöriski ja arvo yritykselle.
Jos lähtee sillä uudella työtarjouksella palkkaa korottamaan niin silloin on syytä myös olla valmis oikeasti vaihtamaan työpaikkaa.
Tämä on ollut se miten itsekin tullut päästyä eteenpäin, aika pitkälle tuntuu pääsevän jo sillä että ottaa niitä uusia hommia vastaan ja tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa. Tällä on nyt päästy muutamassa vuodessa kahden ja olen tuhannen traineen palkasta vajaaseen vitoseen nyt ensi vuoden alkupuolella. Tässä vaiheessa taitaa kuitenkin iskeä katto jo vastaan, varsinkin kun ei sitä varsinaista lahjakkuutta löydy (ainakaan omasta mielestä).On myös paljon töitä, joita kuka tahansa keskivertolahjoilla varustettu kaveri pystyy hoitamaan pienellä asiaan perehtymisellä. Usein kyse onkin siitä, kuka sattuman kautta pääsee siihen positioon ja tätä kautta urallaan eteenpäin.
Monestihan näissä työntekijät luulevat olevansa arvokkaampia mitä oikeasti on. Ei nähdä asiaa muiden kantilta
Suomen palkkatasoon ja verotukseen liittyen: onko esim. tekniikan alan asiantuntijatöissä olevissa kaltaisiani, jotka tyytyvät OK palkkaan ja suht kevyisiin hommiin, mutta sitten vapaa-ajalla tulee tehtyä omaan alaan liittyviä vaativampia juttuja? Ja tämä siitä syystä, että ammatillista nälkää tavallaan on, mutta vaativammissa positioissa ei saisi tarpeeksi suurta lisäkorvausta suhteessa stressiin/vastuuseen ym.
Mielestäni tämä on ongelma Suomen palkkatasossa ja verotuksessa. En tiedä tosin kuinka laaja.
Suomen palkkatasoon ja verotukseen liittyen: onko esim. tekniikan alan asiantuntijatöissä olevissa kaltaisiani, jotka tyytyvät OK palkkaan ja suht kevyisiin hommiin, mutta sitten vapaa-ajalla tulee tehtyä omaan alaan liittyviä vaativampia juttuja? Ja tämä siitä syystä, että ammatillista nälkää tavallaan on, mutta vaativammissa positioissa ei saisi tarpeeksi suurta lisäkorvausta suhteessa stressiin/vastuuseen ym.
Mielestäni tämä on ongelma Suomen palkkatasossa ja verotuksessa. En tiedä tosin kuinka laaja.
Aika rutiininomaista teknistä laskentaa töissä. Vapaa-ajalla tulee tehtyä ja opiskeltua vaativamman tyyppisiä laskentoja, joita töissä harvemmin tulee vastaan. Siihen päälle aiheeseen liittyvää ohjelmointia, sovellettua matematiikkaa, ym.Voitko vähän avata? Kuinka löysissä hommissa pitää olla, että vapaa-ajalla voi tehdä vaativampia hommia? Mitä nämä vaativammat jutut on ja miksi niissä on vähemmän vastuuta ja stressiä? Meinaatko, että omalla firmalla pyörität vaativampia juttuja, joista saat paremman korvauksen kuin palkasta? Ihan mielenkiinnosta kyselen.
Ihan ns. rakkaudesta lajiin teen.Tässähän kokee itsensä ihan vetelykseksi, kun lukee tällaisia ajatuksia ammattitaitonsa jatkojalostamisesta työajan ulkopuolella.Kyllä tuota varmasti jonkin verran esiintyy, mutta itse olen tähän asti onnistunut vielä pitämään miltei kaiken työhön liittyvän hyvin pitkälti siellä töissä. Onko tässä ajatuksena valmentaa itseään tulevaa palkankorotuspyyntöä tai työpaikan vaihdosta ajatellen?
Tässä ketjussa on hyvin tuotu esiin eri alojen ja tehtävien palkkoja sekä pohdintaa siitä miten palkkaa voi nostaa. Mahtuisiko keskusteluun myös hieman erilainen näkökulma:
mihin kaikkeen tietyllä palkalla/tuloluokalla tulisi olla varaa? Tarkkaan vertailuun pitäisi tietenkin ottaa huomioon työvuodet, eri paikkakuntien asumiskustannukset ja mahdollisen puolison tulot jne, mutta sallittakoon vähän generisempi pohdinta.
Erikoista, me olemme hoitoalalla ja opetusalalla. Aika keskituloisia, silti säästöön jää sellaiset 15k/vuosi.Kaksi lapsetonta akateemista, jotka aloittivat nollasta ja ovat työskennelleet kuin eläimet 30 vuotta - toinen usein hyvätuloisena - ja käytännössä juuri mitään ei ole jäänyt käteen melko vaatimattomallakin elämäntavalla.
Verottaja on vain tarjoillut työntuloksilla viinat Suomen alkoholisteille. Kiitos Suomi tästäkin. Jos olisin ollut vähänkään viisas, olisin lähtenyt täältä heti koulutuksen jälkeen. Suomi teki minusta talous-äärioikeistolaisen. Progressiivinen verotus on saatanan keksintö.
Eiköhän tuossa ole syypää joku ihan muu kuin verotus.Kaksi lapsetonta akateemista, jotka aloittivat nollasta ja ovat työskennelleet kuin eläimet 30 vuotta - toinen usein hyvätuloisena - ja käytännössä juuri mitään ei ole jäänyt käteen melko vaatimattomallakin elämäntavalla.
Tässä ketjussa on hyvin tuotu esiin eri alojen ja tehtävien palkkoja sekä pohdintaa siitä miten palkkaa voi nostaa. Mahtuisiko keskusteluun myös hieman erilainen näkökulma:
mihin kaikkeen tietyllä palkalla/tuloluokalla tulisi olla varaa? Tarkkaan vertailuun pitäisi tietenkin ottaa huomioon työvuodet, eri paikkakuntien asumiskustannukset ja mahdollisen puolison tulot jne, mutta sallittakoon vähän generisempi pohdinta.
Tässä tilastokeskuksen uusin(?) tulotaulukko vuoden 2018 yksityisten henkilöiden palkoista: Tulot ja kulutus
Taulukon mukaan olen itse onnekkaana top 6% ja avovaimo top 25% tuloryhmissä. Joku taulukko jossa vertailtaisiin työssäolevia voisi toki antaa parempaa perspektiiviä.
Meidän tapauksessa tällä kombinaatiolla ja noin 10v työurilla (palkat ei tietenkään alussa samaa tasoa, noussut tasaisesti) ei Helsingin paremmilta alueilta onnistu helposti yli 100 neliön perheasunto (ilman perintöjä/lahjoja) ilman kompromisseja. Omassa tapauksessa hyvään hintaan hankittu aikaisempi omistusasunto ja läheisen poismenon perinnön kautta asumme nykyään oikein mukavasti (ahtaampi perheasunto, mutta mahtava sijainti), mutta voin vain kuvitella vitutuksen määrää niillä jotka pelkästään hyvillä palkoilla luulevat pääsevänsä perheen perustamisiässä paljon parempaan asuntoon.
Subjektiivista katkeran hyväosaisen vuodatusta, tiedän. Voisi muuttaa maalle jne, mutta mielestäni jos nyt työllä ja tuurilla on onnistunut hilautumaan tohon parempiosaisten ryhmään niin saisi jotain suurempaa hyötyä, myös täällä pääkaupungissa. Tuntuu turhauttavalta tehdä tällä verotuksella ja hintatasolla yhtään enempää kun ei se mihinkään huomattavaan muutokseen johda alle 20v horisontilla.
Tolla perusteella mä olen ehkä yhden tuloluokan sun yläpuolella, vaimo taas aika pienituloinen ja pari lasta. 5 vuotta sitten tulot olivat molemmilla vielä reilusti pienemmät. Ollaan onnistuttu ihan hyvin ostamaan se 100m2 kämppä, ja kohta se on maksettu (2000-luvulla rakennettu hitas metron lähellä). Kaikenkaikkiaan onistusasunto on ollut alle 20v.
Mun mielestä tommosilla tuloilla jos on puolisokin pitäisi helposti pystyä ostamaan se 100m2 kämppä jostakin. Toki on myös tosi kalliita asuntoja, ja ajoittain ihmettelen kuka ne kaikki ostaa.
Toki riippuu varmaan elämäntavasta. Vaikka mulla ei ole mielestäni edelleenkään kummoiset tulot, säästän niistä 40-60% nyt kun ei voi edes matkustaa. Tulojen myötä menotkin helposti kasvaa. Jostain syystä työkaverit jotka tienaa suunnilleen saman verran kuin mä valittavat aina rahojen loppumista...
Tätä nopeaa paikan vaihtoa olen aina vähän ihmetellyt ihan käytännön tasolla. Oma työni on sellaista ainakin että jonkun 2v jälkeen on vasta ihan alussa eikä ole vielä tuottanut yhtään mitään. Jos kokoajan vaihtaa paikkaa niin ei saa missään mitään aikaan? No töitä on tietysti erilaisia. Mutta minä en palkkaisi ketään jonka CV on täynnä jotain parin vuoden pestejä, koska se varmaan lähtisi taas menemään ennenkun on edes oppinut kaikkea.Yleisenä ohjeena vois sanoa että ei kannata jäädä siihen ensimmäiseen työpaikkaan turhan pitkäksi aikaa. Tosin olisi hyvä että on joku pidempikin pätkä CV:ssä. Pari vuotta olisi optimi. Tietysti poikkeus vahvistaa säännön ja jos pääsee hienosti etenemään yrityksen sisällä kannattaa katsoa vähän pidempään vaikka palkka ei suhteessa nousekaan. Antaa vaan parempaa pohjaa kun vaihtaa firmaa.
Erikoista, me olemme hoitoalalla ja opetusalalla. Aika keskituloisia, silti säästöön jää sellaiset 15k/vuosi.
Emme toki asu pk-seudulla. Oma asuntomme on maksettu, auto myös. Kolme lasta löytyy. Ja emme siis kuulu mihinkään top 10% tulonsaajiin. Ihan tyytyväisiä olemme säästön määrään suhteessa palkkaan. Palkka voisi tietenkin aina olla isompi.Eli 7500 per nuppi? Kolmenkymmenen vuoden rankan työskentelyn jälkeen sinulla on omaisuutta 225 000 euroa jos hyvin käy.
Juuri ja juuri saat ehkä kämäisen yksiön Helsingistä säästöilläsi?
Onko tuo hyvä tulos 30 vuoden työskentelystä ja säästämisestä?
käytännössä juuri mitään ei ole jäänyt käteen melko vaatimattomallakin elämäntavalla
Eli 7500 per nuppi? Kolmenkymmenen vuoden rankan työskentelyn jälkeen sinulla on omaisuutta 225 000 euroa jos hyvin käy.
Ei tarvitse vetää hernettä nenään, sanoin itsekin etten tiedä kuka niitä kalleimpia ostaa.Tein varmasti väärin kun aloin yksityiskohtia listaamaan viestissäni, koska nyt keskustelu menee johonkin "minä pystyn säästämään 20k vuodessa/minä saan herttoniemestä 100m2 parinkymmenen vuoden omistusasumisen jälkeen" (anteeksi pieni liiottelu). Jos jätetään hitas-lotot ja muut tuuriin perustuvat asuntohankintamenetelmät pois, Helsingin paremmilla alueilla neliöhinnat alkavat olemaan isoissakin asunnoissa siinä 6k+ e/m2, jolloin 100 neliöön tarvitset noin 600t euroa. Sellaisia lainoja ei anneta edes meidän (hyvien) tulojen spekseillä, ellet ole kerännyt ~200t omaisuutta. Kovalla säästöllä ja/tai vuosien sijoittelun/omistusasumisen jälkeen tuo on tietenkin mahdollista, mutta pointti tässä oli se että tämän ei pitäisi olla niin vaikeeta niille harvoille jotka pääsevät ylimpiin tuloluokkiin. Siis minun mielestäni.
Ja tässähän on rima aika alhaalla (100m2 kerrostaloasunto Helsingin paremmilta alueilta). Nyt ei edes puhuta mistään kattohuoneistoista Eirasta tai omakotitaloista Lauttasaaresta.
Ajattele, laitat 100 suomalaista sun kanssa jonoon tulojärjestykseen, olet ihan ensimmäisiä ja tässä rajat mitkä sulle on varallisesti mahdollista. Toki tämä on paljon enemmän kun niille vähävaraisille. Itse näkisin kuitenkin että ne harvat jotka saavat itsensä tuurilla ja työllä hilattua ylimpiin desiileihin, olisi joku arvoasunto, mökki, autot ja harrastus+lomailu mahdollista saavuttaa myöhempään keski-ikään mennessä (ei tietenkään velattomana).
Tästä tietenkin kaikilla oma mielipide, olisi kiinnostavaa kuulla kenelle ihmiset soisivat mitäkin.
Ei tarvitse vetää hernettä nenään, sanoin itsekin etten tiedä kuka niitä kalleimpia ostaa.
Mun veikkaus on, että jotkut uskaltavat vetää taloutensa paljon tiukemmaksi kuin toiset. Eli 600k asunnon ostaa joku joka on valmis käyttänään koko oman ja puolison palkan velan lyhennykseen ilman mitään liikkumisvaraa.
Mun mielestä top 10 palkka ei suomessa oikeasti tarkoita että olet hyvätuloinen, verottaja sen vielä varmistaa. Itse kun katon noita listoja ihmettelen lähinnä, että miten voin olla tuossa joukossa.
Mielestäni tuo 4000€ netto olisi raja tuohon hyvätuloisuuteen täällä kehä kolmosen ulkopuolella, raha riittää ostaa hyvältä asuinalueelta mieleisen asunnon viimeistään pienen säästämisen jälkeen ja rahaa jää muuhunkin.Paljonko pitää tulla nettoa kouraan yhdelle ja paljonko kahdelle, jotta itseään voi pitää hyvätuloisena?
3000e/kk ei varmaan vielä riitä erityiseen hyvätuloisuuden määritelmään, mutta jos 4000e/kk tulee kouraan, niin alkaako se jo olla? Tuo toteutuu Helsingissä n. 6500e/kk liksalla.
Sen jälkeen jokainen nettotonni vaatii n. 2000e/bruttoa lisää.
Joo, itelläkin sama reaktio kun noita on aikoinaan katellut. Mutta kai se on pakko uskoa, ellei huomattava osuus kerää rahansa pimeenä. Toki nämä tulotaulukot koskevat yleensä ansiotuloja, joten koko totuutta ei niistä nähdä.
Mutta olet keskimäärin tyytyväinen tuloluokkasi (jos oikein ymmärsin aikaisemmasta viestistäsi top 4-5%) tarjoamiin mahdollisuuksiin?
Kyllähän ainakin verottajan taulukoissa näkyy myös pääomatulot..Joo, itelläkin sama reaktio kun noita on aikoinaan katellut. Mutta kai se on pakko uskoa, ellei huomattava osuus kerää rahansa pimeenä. Toki nämä tulotaulukot koskevat yleensä ansiotuloja, joten koko totuutta ei niistä nähdä.
Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu kyllä melkoiselta itsepetokselta olla tyytyväinen pieneen palkkaan ja pieneen asuntoon. Ehkä se oli sellaista olosuhteiden pakosta tullutta ajatusmaailmaa, että ei tarvitse mitään suuria asuntoja. Kyllä nykyään on hieman eri fiilis tulla kotiin 120m² kämppään ja juoda kylmä olut omalla terassilla kuin aikoinaan siihen 48 neliön hikikuutioon. Materialistiksi voi toki syyttää. Niin, eikä tarvitse edes mitään hyviä tuloja vaan meidän talouden nettotulot ovat 4500€, josta keskimäärin 1/3 asumiseen, 1/3 elämiseen ja 1/3 säästöön. Itseäni hirvittää kyllä nähdä ihmisten ostavan Helsingin keskustasta näitä alle 50 neliön räppänöitä 5-6t€/neliö. Pääseehän niistä eroon halutessaan ja varmaan voitollakin, mutta en kyllä ikinä muuttaisi takaisin ydinkeskustaan, kun on saanut nauttia väljemmästä asumisesta "kauempana" (eli joku 15min riippuen ruuhkasta keskustaan). Ja eikös ne pk-seudun lähialueidenkin rivarit mene varsin vauhdikkaasti keski-ikää lähestyville perheille?
Tolla neliöhinnalla ei vielä keskustaan pääse.Itseäni hirvittää kyllä nähdä ihmisten ostavan Helsingin keskustasta näitä alle 50 neliön räppänöitä 5-6t€/neliö.
Tarviiko edes vetää lopulta niin tiukalle? 6000-8000 nettoava nelikymppinen pariskunta voi hyvin ostaa tuollaisen 600k asunnon, varsinkin jos alla on joku velaton 200-300k arvoinen asunto, josta myymällä saa jo hyvän pesämunan siihen kalliimpaan asuntoon. Jos ostaa uuden kerrostalo-osakkeen, niin yleensä noissa yli 600k asunnoissa myyntihinnat ovat alle 200k, mikä yleensä mahdollista kuitata sen edellisen asunnon myyntituloilla ja sitten maksellaan vaan rahoitusvastiketta.Ei tarvitse vetää hernettä nenään, sanoin itsekin etten tiedä kuka niitä kalleimpia ostaa.
Mun veikkaus on, että jotkut uskaltavat vetää taloutensa paljon tiukemmaksi kuin toiset. Eli 600k asunnon ostaa joku joka on valmis käyttänään koko oman ja puolison palkan velan lyhennykseen ilman mitään liikkumisvaraa.
Riippuu niin paljon kulutustottumuksistakin. Jos on "pakko" olla pihassa pari max viisi vuotta vanhaa autoa ja talo täynnä uusinta elektroniikkaa ja huonekaluja, joita päivitellään ihan huvin vuoksi koko ajan, niin saahan sitä rahaa menemään.Tässä ketjussa on hyvin tuotu esiin eri alojen ja tehtävien palkkoja sekä pohdintaa siitä miten palkkaa voi nostaa. Mahtuisiko keskusteluun myös hieman erilainen näkökulma:
mihin kaikkeen tietyllä palkalla/tuloluokalla tulisi olla varaa? Tarkkaan vertailuun pitäisi tietenkin ottaa huomioon työvuodet, eri paikkakuntien asumiskustannukset ja mahdollisen puolison tulot jne, mutta sallittakoon vähän generisempi pohdinta.
Tässä tilastokeskuksen uusin(?) tulotaulukko vuoden 2018 yksityisten henkilöiden palkoista: Tulot ja kulutus
Taulukon mukaan olen itse onnekkaana top 6% ja avovaimo top 25% tuloryhmissä. Joku taulukko jossa vertailtaisiin työssäolevia voisi toki antaa parempaa perspektiiviä.
Meidän tapauksessa tällä kombinaatiolla ja noin 10v työurilla (palkat ei tietenkään alussa samaa tasoa, noussut tasaisesti) ei Helsingin paremmilta alueilta onnistu helposti yli 100 neliön perheasunto (ilman perintöjä/lahjoja) ilman kompromisseja. Omassa tapauksessa hyvään hintaan hankittu aikaisempi omistusasunto ja läheisen poismenon perinnön kautta asumme nykyään oikein mukavasti (ahtaampi perheasunto, mutta mahtava sijainti), mutta voin vain kuvitella vitutuksen määrää niillä jotka pelkästään hyvillä palkoilla luulevat pääsevänsä perheen perustamisiässä paljon parempaan asuntoon.
Subjektiivista katkeran hyväosaisen vuodatusta, tiedän. Voisi muuttaa maalle jne, mutta mielestäni jos nyt työllä ja tuurilla on onnistunut hilautumaan tohon parempiosaisten ryhmään niin saisi jotain suurempaa hyötyä, myös täällä pääkaupungissa. Tuntuu turhauttavalta tehdä tällä verotuksella ja hintatasolla yhtään enempää kun ei se mihinkään huomattavaan muutokseen johda alle 20v horisontilla.
Riippuu toki mitä mieltää Helsingin paremmiksi alueiksi, mutta tietysti tässä on kysyntä ja tarjonta. Eli käytännössä tarjontaa ei juuri keskustassa ole lähellekään sitä määrää mitä kysyntää joten hinnat ovat mitä ovat. Itselleni kelpaisi 100 neliön asunto vaikka Kaartinkaupungista, mutta ei normaalilla työssäkäyvällä ole varaa mitenkään. Ei siis vaikka kuuluu siihen 5% eniten tienaavaan joukkoon. No ehkä juuri ja juuri jotenkin saisi ostettua kun pistäisi kaikki säästöt ja jatkossa koko palkan lyhennyksiin, mutta ei ole kovin mielekästä.Tässä ketjussa on hyvin tuotu esiin eri alojen ja tehtävien palkkoja sekä pohdintaa siitä miten palkkaa voi nostaa. Mahtuisiko keskusteluun myös hieman erilainen näkökulma:
mihin kaikkeen tietyllä palkalla/tuloluokalla tulisi olla varaa? Tarkkaan vertailuun pitäisi tietenkin ottaa huomioon työvuodet, eri paikkakuntien asumiskustannukset ja mahdollisen puolison tulot jne, mutta sallittakoon vähän generisempi pohdinta.
Tässä tilastokeskuksen uusin(?) tulotaulukko vuoden 2018 yksityisten henkilöiden palkoista: Tulot ja kulutus
Taulukon mukaan olen itse onnekkaana top 6% ja avovaimo top 25% tuloryhmissä. Joku taulukko jossa vertailtaisiin työssäolevia voisi toki antaa parempaa perspektiiviä.
Meidän tapauksessa tällä kombinaatiolla ja noin 10v työurilla (palkat ei tietenkään alussa samaa tasoa, noussut tasaisesti) ei Helsingin paremmilta alueilta onnistu helposti yli 100 neliön perheasunto (ilman perintöjä/lahjoja) ilman kompromisseja. Omassa tapauksessa hyvään hintaan hankittu aikaisempi omistusasunto ja läheisen poismenon perinnön kautta asumme nykyään oikein mukavasti (ahtaampi perheasunto, mutta mahtava sijainti), mutta voin vain kuvitella vitutuksen määrää niillä jotka pelkästään hyvillä palkoilla luulevat pääsevänsä perheen perustamisiässä paljon parempaan asuntoon.
Subjektiivista katkeran hyväosaisen vuodatusta, tiedän. Voisi muuttaa maalle jne, mutta mielestäni jos nyt työllä ja tuurilla on onnistunut hilautumaan tohon parempiosaisten ryhmään niin saisi jotain suurempaa hyötyä, myös täällä pääkaupungissa. Tuntuu turhauttavalta tehdä tällä verotuksella ja hintatasolla yhtään enempää kun ei se mihinkään huomattavaan muutokseen johda alle 20v horisontilla.
Kyllä sitä välillä miettii että minkälaiset tulot porukalla on kun ostelee noita 500k kämppiä hesasta. Mutta kai se vaan niin on että vähemmän jää käteen.
Tätä nopeaa paikan vaihtoa olen aina vähän ihmetellyt ihan käytännön tasolla. Oma työni on sellaista ainakin että jonkun 2v jälkeen on vasta ihan alussa eikä ole vielä tuottanut yhtään mitään. Jos kokoajan vaihtaa paikkaa niin ei saa missään mitään aikaan? No töitä on tietysti erilaisia. Mutta minä en palkkaisi ketään jonka CV on täynnä jotain parin vuoden pestejä, koska se varmaan lähtisi taas menemään ennenkun on edes oppinut kaikkea.
Eihän PK-seudulla tarvitse olla kuin reilu 10 vuotta sitten ostettu oma asunto esim. 150k€ hintaan, joka onkin nostanut arvoaan reilusti lähemmäs sitä 250k€ rajaa, josta sitten irtoaa melkein jo se puolet siihen 500k€ asunnon hommaamiseen.Kyllä sitä välillä miettii että minkälaiset tulot porukalla on kun ostelee noita 500k kämppiä hesasta. Mutta kai se vaan niin on että vähemmän jää käteen.
Kyllä sitä välillä miettii että minkälaiset tulot porukalla on kun ostelee noita 500k kämppiä hesasta. Mutta kai se vaan niin on että vähemmän jää käteen.
Eihän PK-seudulla tarvitse olla kuin reilu 10 vuotta sitten ostettu oma asunto esim. 150k€ hintaan, joka onkin nostanut arvoaan reilusti lähemmäs sitä 250k€ rajaa, josta sitten irtoaa melkein jo se puolet siihen 500k€ asunnon hommaamiseen.
Riippuu niin paljon kulutustottumuksistakin. Jos on "pakko" olla pihassa pari max viisi vuotta vanhaa autoa ja talo täynnä uusinta elektroniikkaa ja huonekaluja, joita päivitellään ihan huvin vuoksi koko ajan, niin saahan sitä rahaa menemään.
Meillä on kaksi keskituloista, niin rahat riittää ihan mukavasti. Olisiko nettotulot vuodessa 50-55ke. Pari velatonta vanhempaa autoa ja asuntona pari vuotta vanha omakotitalo. Tulot olisivat varmaan kehä 3 sisällä huomattavasti kovemmat, molemmilla kuitenkin takana kaksi korkeakoulututkintoa, mutta ei siellä viihtyisi meistä kumpikaan. Lisäksi bruttotulot saisi varmaan triplata, että saavutettaisiin sama elintaso.
Paljonko pitää tulla nettoa kouraan yhdelle ja paljonko kahdelle, jotta itseään voi pitää hyvätuloisena?
3000e/kk ei varmaan vielä riitä erityiseen hyvätuloisuuden määritelmään, mutta jos 4000e/kk tulee kouraan, niin alkaako se jo olla? Tuo toteutuu Helsingissä n. 6500e/kk liksalla.
Sen jälkeen jokainen nettotonni vaatii n. 2000e/bruttoa lisää.
Käytämme välttämättömiä evästeitä, jotta tämä sivusto toimisi, ja valinnaisia evästeitä käyttökokemuksesi parantamiseksi.