- Liittynyt
- 24.01.2019
- Viestejä
- 101
Ihan mielenkiintoista keskustelua siitä, kuinka työtä, sen stressaavuutta ja vapaa-aikaansa arvottaa. Nuorena idealistisena humanistina (olen taidehistorian maisteri (2009), kohta myös tietojenkäsittelyn) sitä oli tyytyväinen pieneen palkkaan mielenkiintoisessa työympäristössä. Silloin kaikki meni, mitä tulikin. Siinä karvan alle 30-vuotiaana kun kuvioihin tuli tyttöystävä, josta tuli vaimo, alkoi kiinnostaa mm. asumisen kannalta joku muukin kuin vuokrattu kerrostalokaksio ydinkeskustassa. Lisäksi kun 30-vuotiaana on säästöjä 0€, niin alkoihan sekin mietityttää. Luulen, että moni tällaisen "herätyksen" saa ja silloin tehdään työtä vapaa-ajan kustannuksella.
Nyt kun kovan työn tuloksena ammatti on vaihdettu ja olen melko rennossa ohjelmointityössä julkisella sellaisella 3.6t€/kk palkalla, niin en kyllä todennäköisesti vaihtaisi yksityiselle 4.1t€/kk palkalla, koska luultavasti työ olisi stressaavampaa ja käteen jäisi ehkä se ~300€ enemmän. Ehkä en edes 4.6t€/kk, koska siitä käteenjäävä osuus taitaa olla se 500€. Toki jos olisin vielä alle 30-vuotias, ottaisin miettimättä 500€ paremmat nettotulot, mutta nyt olen jo lähempänä 40 vuotta. Kunnianhimottomuudesta voi toki syytää, jos jää tekemään "ei-tuottavaa työtä" julkiselle, mutta julkisellakin puolella on paljon tietoteknistä kehittämistä. Työuraa on varmaan se 30 vuotta jäljellä, joten tuskin mikään mahdottomuus on siirtyä yksityiselle puolelle, jos tulee kiinnostava työ vastaan ja jos omat taidot riittää. Loputtomiin ei jaksaisi verotuksesta valittaa, mutta onhan tämä verotus aika julma, jos sinne +4t€ palkoille pääsee.
Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu kyllä melkoiselta itsepetokselta olla tyytyväinen pieneen palkkaan ja pieneen asuntoon. Ehkä se oli sellaista olosuhteiden pakosta tullutta ajatusmaailmaa, että ei tarvitse mitään suuria asuntoja. Kyllä nykyään on hieman eri fiilis tulla kotiin 120m² kämppään ja juoda kylmä olut omalla terassilla kuin aikoinaan siihen 48 neliön hikikuutioon. Materialistiksi voi toki syyttää. Niin, eikä tarvitse edes mitään hyviä tuloja vaan meidän talouden nettotulot ovat 4500€, josta keskimäärin 1/3 asumiseen, 1/3 elämiseen ja 1/3 säästöön. Itseäni hirvittää kyllä nähdä ihmisten ostavan Helsingin keskustasta näitä alle 50 neliön räppänöitä 5-6t€/neliö. Pääseehän niistä eroon halutessaan ja varmaan voitollakin, mutta en kyllä ikinä muuttaisi takaisin ydinkeskustaan, kun on saanut nauttia väljemmästä asumisesta "kauempana" (eli joku 15min riippuen ruuhkasta keskustaan). Ja eikös ne pk-seudun lähialueidenkin rivarit mene varsin vauhdikkaasti keski-ikää lähestyville perheille?
Ehkä nyt hieman off-topicia oli, mutta menköön.
Nyt kun kovan työn tuloksena ammatti on vaihdettu ja olen melko rennossa ohjelmointityössä julkisella sellaisella 3.6t€/kk palkalla, niin en kyllä todennäköisesti vaihtaisi yksityiselle 4.1t€/kk palkalla, koska luultavasti työ olisi stressaavampaa ja käteen jäisi ehkä se ~300€ enemmän. Ehkä en edes 4.6t€/kk, koska siitä käteenjäävä osuus taitaa olla se 500€. Toki jos olisin vielä alle 30-vuotias, ottaisin miettimättä 500€ paremmat nettotulot, mutta nyt olen jo lähempänä 40 vuotta. Kunnianhimottomuudesta voi toki syytää, jos jää tekemään "ei-tuottavaa työtä" julkiselle, mutta julkisellakin puolella on paljon tietoteknistä kehittämistä. Työuraa on varmaan se 30 vuotta jäljellä, joten tuskin mikään mahdottomuus on siirtyä yksityiselle puolelle, jos tulee kiinnostava työ vastaan ja jos omat taidot riittää. Loputtomiin ei jaksaisi verotuksesta valittaa, mutta onhan tämä verotus aika julma, jos sinne +4t€ palkoille pääsee.
Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu kyllä melkoiselta itsepetokselta olla tyytyväinen pieneen palkkaan ja pieneen asuntoon. Ehkä se oli sellaista olosuhteiden pakosta tullutta ajatusmaailmaa, että ei tarvitse mitään suuria asuntoja. Kyllä nykyään on hieman eri fiilis tulla kotiin 120m² kämppään ja juoda kylmä olut omalla terassilla kuin aikoinaan siihen 48 neliön hikikuutioon. Materialistiksi voi toki syyttää. Niin, eikä tarvitse edes mitään hyviä tuloja vaan meidän talouden nettotulot ovat 4500€, josta keskimäärin 1/3 asumiseen, 1/3 elämiseen ja 1/3 säästöön. Itseäni hirvittää kyllä nähdä ihmisten ostavan Helsingin keskustasta näitä alle 50 neliön räppänöitä 5-6t€/neliö. Pääseehän niistä eroon halutessaan ja varmaan voitollakin, mutta en kyllä ikinä muuttaisi takaisin ydinkeskustaan, kun on saanut nauttia väljemmästä asumisesta "kauempana" (eli joku 15min riippuen ruuhkasta keskustaan). Ja eikös ne pk-seudun lähialueidenkin rivarit mene varsin vauhdikkaasti keski-ikää lähestyville perheille?
Ehkä nyt hieman off-topicia oli, mutta menköön.