Täytyy kyllä sanoa, että ei nyt ihan hohdokkaasti ole alkanut tämä vuosi ja moti on jokseenkin hukassa.
Ensin tuli ilmoitus, että jatkossa on pakko käydä toimistolla 6 krt / kk. Tähän työnantajalla on toki täysi oikeus, mutta kun oma tiimi on joka tapauksessa hajallaan ympäri Suomea, niin perustellut tuolle pakotukselle on vähintäänkin ontuvia. Varsinkin kun sen jälkeen kun korona pakotti kankean julkisen puolen laitoksen täysiin etätöihin, homma on mennyt suunnilleen kaikilla mitattavilla parametreillä koko ajan vaan paremmin. Henkilöstökyselyissä ihmiset on olleet tyytyväisiä, kaikki tulostavoitteet on lyöty, ulkopuolista rahoitusta tullut hyvin jne. Mutta nyt on vaan johdolle iskenyt joku RTO - psykoosi "kun kaikki muutkin".
Lähinnä tässä itsellä on se, että kun kyseessä ei nyt varsinaisesti mikään unelmatyöni ole muutenkaan, vaan lähinnä se on ollut mukavan vakaa duuni, joka yleiseltä vaativuudeltaan ja joustavuudeltaan ollut aika hyvä mätsi pikkulapsiarkeen ja tasapainottaa perheessä hyvin vaimon vähän sekavampia työkuviota. Varsinkin tuo täyden etätyön suoma työaikojen joustavuus on ollut tärkeää, koska vaimo saa usein vasta edellisenä iltana kuulla seuraavan päivän työt ja kuviot saattaa muuttua voimakkaasti päivän aikanakin, joten hyvin usein sumplitaan lasten päiväkotiviemisiä ja -hakemisia hyvin lyhyellä varoitusajalla. Jatkossa tämä kaikki muuttuu hieman hankalammaksi kun minun pitääkin ruveta ynnäilemään ja huolehtimaan, että saa kvartaaleittain läsnäpäivät täyteen yms. skeidaa. On myös suorastaan itsestäänselvää, että tämähän on vain alkua ja, että jatkossa läsnäolovaatimus tulee vain kasvamaan.
Tähän päälle sitten oli äsken kehityskeskustelut, jotka valtiolla määräävät sitten myös kuluvan vuoden palkan, koska niissä tsekataan vastaako nykyinen työkuva määriteltyä vaatimustasoa (peruspalkka) ja katsotaan miten edellisen vuoden tavoitteet on saavutettu ja sitä kautta säädetään henkilökohtainen palkanosa. Noh, tässähän kävi sitten niin, että esihenkilö aika ykskantaan ilmoitti, että minun henkilökohtaisen suoriutumisen osuus on jo "liian korkealla" (koska vitun typerä systeemi, johon en nyt jaksa tarkemmin mennä), mutta toisaalta hän koki myös, että rahkeita ei ole myöskään vaatimustason nostoon, vaikka tänä vuonna tulee viisi vuotta täyteen nykyisellä tasolla ja sinä aikana työnkuva on merkittävästi laajentunut. Seurauksena tällä siis, että palkka pysyy koko tämän vuoden muuttumattomana viime vuoteen. Esihenkilö kysyi, että miltäs tämä kuulostaa, johon totesin, että eihän se nyt kovin hyvältä kuulosta.
Eniten vituttaa se, että varsinkin viime vuoden aikana tuli oikeasti otettua reilusti lisää uusia tehtäviä ja vastuita. Olin projektipäällikkönä useammassa hankkeessa, avainhenkilönä monessa isossa asiakastyössä ja ministeriötoimeksiannossa jne. ja varsinkin vuoden loppuneljänneksen painoin vielä aivan peräsuoli pitkällä töitä ja paikkasin vielä muidenkin hommia. Palkinnoksi siitä efektiivinen palkanalennus, kun jatkossa pitää ravata enemmän toimistolla eli työssäkäyntikustannukset kasvaa ja sitten palkka pysyy samana, samalla kun elinkustannukset jatkaa nousuaan, eli efektiivisesti tulee vaan palkanalennus.
Ajattelin nyt hetken vielä katsoa touhua, mutta voisi kyllä pikkuhiljaa päivitellä CV:n taas pelikuntoon. Jos nykyisen työn paras puoli, eli täyden etätyön suoma joustavuus menetetään, onkin oikeastaan ihan sama vaihtaa sellaiseen duuniin, jossa menetetystä vapaa-ajasta ja varsinkin työpanoksesta maksetaan sentään kunnon korvaus. Ideaalitilanteessa toki löytyisi sellainen työnantaja, joka on kiinnostuneempi tuloksesta kuin typeristä piirileikeistä ja maksaisi sen mukaisesti.
Ugh, vittusaatana.