Palkkakeskustelu

[FireFly Renaissance]

Toki opitaan. Mun kritiikki ei kohdistu koulujärjestelmää kohtaan, vaan ajatusta siitä että yrityksen pitäisi maksaa työntekijälle koulumenestyksen perusteella.

Eikai tässä ollut suoraan maksamisesta kyse, vaan millä meriiteillä yrityksissä ihmisiä valitaan tehtäviinsä. Tai siis onko ne meriittejä ollenkaan, vai jotain muuta.

 

[Bertta]

Siinä äkkiä tulee mieleen, kun katsoo kuinka paljon vaikka 70k€ tuloista menee verottajalle, että olisiko joku parempi maa. Toki iso osa vaan autistelee ja valittaa, eikä sitten uskalla lähteä.

Itse otin iisisti kymmenisen vuotta kun huomasin, että Suomessa millään ei ole mitään väliä. Työnantaja ei palkitse suorituksista ja jos sattuu muruja jakamaan, verottaja poimii niistä merkittävän osansa.

Nyt on vähän kuin hiipien taas palattu liian korkealle tasolle, Himmaan taas jossain välissä.

 

[dropadrop]

Mä luulen, että firmaan palkkaavat uskovat ottavansa parhaan mahdollisen ehdokkaan.

Viime kesänä me otettiin suoraan koulusta työharjoittelijaksi lupaava kaveri joka ei toki ollut mitenkään kypsä. Jo kesän aikana me todettiin, että potentiaalia on niin paljon, että tarjottiin mahdollisuutta vakinaiseksi ja omistamaan alue jota oli opiskellut (mä tein sitä oto’na eikä aika riittänyt). Näin siis poika joka oli edelleen märkä korvien takaa päätyi manageriksi alueelle johon olis varmasti löytynyt parempikin - mut mä edelleen ajattelen että vuoden parin sisällä se voi olla ihan eri tasolla.

Rekryssä itsessään ei ollut mitään reilua. Pätemätön tyyppi pääsee positioon johon ei ole vielä kunnon osaamista vaikka talon sisältäkin olis varmasti löytynyt sopivampi. Mut tämmöstä elämä on, se oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja mahtavalla drivellä ja asenteella. Katotaan vuoden kuluttua oliko järkeä vai ei, mut noin varmaan tapahtuu noi ”suoraan johtajaksi” tarinat.

Mulle joku joskus vinkkas että pitää pukeutua niinkuin siellä mihin haluaa päätyä. Musta se oli jotenkin tyhmää kun olin arkkitehtina enkä erityisesti halunnut mihinkään. Panostin kuitenkin vähän pukeutumiseen ja VP tason suhtautuminen muuttui yllättäen täysin.

Ei mikään ole reilua, muttei välttämättä epäreiluakaan. Mä en kauheasti yritä löytää asioihin järkeviä selityksiä, mutta aina voi yrittää ymmärtää taustalla vaikuttavia voimia.

 

[Honzo]

Eikö noilla tuloilla voisi harkita työnteon lopettamista jo joskus siinä viiskymppisenä?
En siis tiedä minkä ikäinen olet ja mitä hommia teet, mutta itse varmaan nostaisin kytkintä firmasta hyvissä ajoin noilla tuloilla.
Toki tämä kaikkihan riippuu ihan elintasosta ja mihinkä ja mitenkä sitä rahaa käyttää ja mitenkä paljon. Jo jotkutkan tykkäävät omista töistään niin paljon että eivät kertakaikkiaan osaa jäädä eläkkeelle vaikka voisivat.

Alkaa mennä vähän ohi palkkakestustelun, mutta laitetaan silti.

Totuus on, että sijoituksia tosiaan pitäisi olla n. miljoona/pää, eli pariskunnalla 2Me, jotta voisi täysin varmasti heittäytyä oravanpyörästä. Siis jos ei aio pääomaan koskea ja siltikään ei mitenkään ylettömästi ole rahaa käytettävissä. Ja jos lopetat työt 50-vuotiaana, niin eläkekertymäkin pysähtyy. Silloin vuodet 50-65 (tai mikä se tarkka eläkeikä onkaan) ainoat tulot tulevat säästöistä/sijoituksista. Yleensä on käytetty tota 4% sijoitusvarallisuudesta/vuosi, eli 40te/vuosi/pää. Toki, jos kaikki suuret hankinnat on tehty, niin pärjäähän tolla, mutta ei sillä mihinkään leveään elämään pysty. Sitten 65v tietty helpottaa,kun rupeaa saamaan vähän eläkettäkin.

Sanotaan nyt, että vaikka 50-vuotiaana olis tuo 1Me/pää kasassa, niin elinvuosia lienee 25-35 edessä. Jos vain hyvin karkeasti ( ja tyhmästi) ajattelisi syövän koko pääoman tuona aikana, niin eihän se tee 35v jaettuna, kuin reippaat 28te/ vuodessa. Eli hyvin vähän. Toki, jos ja kun raha on sijoitettuna, niin se todennäköisesti myös tuottaa. Mutta saattaa myös romahtaa vuosiksi lama-aikana (joita 25-35v ajanjaksolle osunee useitakin), eli joudut myymään sijoituksia myös "pohjilla".

Todellisuushan lienee jotakin tältä väliltä, mutta itselleni ainakin pääomien syöminen nollaan elämän aikana tuntuu vieraalta ajatukselta. Eihän täältä mitään mukaansa saa, mutta jotenkin kahden lapsen vanhempana haluais jättää sitten joskus myös perintöä... Tähän päivään mennessä kun en ole koskaan mitään sijotuksia myynyt, eikä nyt lähitulevaisuudessakaan sille tarvetta näe, niin henkisesti pitää kyllä aikalailla kypsytellä noita myyntejä. Vaikka kyllä nämä sijoitukset on nimenomaan ajateltu tonne 60v. eteenpäin käyettäviksi. Lähinnä eläkkeiden lisäksi ja ja jos mahdollista, työelämän keventämiseksi (3-4pv työviikko esim. jossain vaiheessa). Ja nyt on alkanut ajatuksissa pyörimään lasten auttaminen esim. ensiasunnon muodossa jne..

Ja sitten vielä sellainen totuus, että toi 2Me ei tule meillä ihan heti toteutumaan (ei todennäköisesti koskaan). 1Me todennäköisesti jossain vaiheessa, kuitenkin lähempänä 60, kuin 50 -vuotiaana.

Se on kyllä niin, että itsellä/vaimolla jonkun 5-6te/kk jälkeen (siis per pää) ei juuri ole päivittäisessä elintasossa näkynyt muutosta. Ylimääräinen vain menee sijoituksiin/kertyy tilille. Olen tainnut aiemminkin mainita, että autot ovat suht uusia (3v vanhoja, 35te hintaluokassa), eli ei mitään erikoista. Ruokakaupassa tai vaatekaupoilla ei tartte laskeskella, onko varaa, mutta siltikään ei tule kyllä tuhlailtua. Ehkä suurin rahareikä vuodessa on matkustelu, johon on mennyt sellaiset 20te vuodessa jo pidempään (no tänä vuonna jää nekin rahat käyttämättä). Ja jos tosiaan pitäisi "Oravanpyörästä heittäytyä", niin luultavimmin toi matkailu kiinnostaisi vielä enemmän, jolloin rahaa tarttettais vielä enemmän. Nyt lähinnä rajoitteena ollut lomien määrä.

Ehkä parasta tällä hetkellä suurissa tuloissa tosiaan on se "turva", että rahaa tarvittaessa on, mutta ei sitä tosiaan juurikaan tule turhaan käytettyä.

Tässä muutama linkki aiheesta:
Säästöillä elävä tarvitsee puskurin
Huomioi ikä ja tuotto, säästäjä

karkea laskuri:
Kiinnostaisiko elämä oloneuvoksena? IL selvitti, paljonko juuri sinä tarvitsisit rahaa jäädäksesi pois työelämästä nyt
toinen laskuri:
FIRECalc Results 3.0

 

[Makos]

Mä luulen, että firmaan palkkaavat uskovat ottavansa parhaan mahdollisen ehdokkaan.

Viime kesänä me otettiin suoraan koulusta työharjoittelijaksi lupaava kaveri joka ei toki ollut mitenkään kypsä. Jo kesän aikana me todettiin, että potentiaalia on niin paljon, että tarjottiin mahdollisuutta vakinaiseksi ja omistamaan alue jota oli opiskellut (mä tein sitä oto’na eikä aika riittänyt). Näin siis poika joka oli edelleen märkä korvien takaa päätyi manageriksi alueelle johon olis varmasti löytynyt parempikin - mut mä edelleen ajattelen että vuoden parin sisällä se voi olla ihan eri tasolla.

Rekryssä itsessään ei ollut mitään reilua. Pätemätön tyyppi pääsee positioon johon ei ole vielä kunnon osaamista vaikka talon sisältäkin olis varmasti löytynyt sopivampi. Mut tämmöstä elämä on, se oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja mahtavalla drivellä ja asenteella. Katotaan vuoden kuluttua oliko järkeä vai ei, mut noin varmaan tapahtuu noi ”suoraan johtajaksi” tarinat.

Toihan on perinteinen kisälli-mestari asetelma muuten (käsittääkseni) hierarkisen organisaation sisällä. Meidän firmassa on aika lailla vastaava esimerkki, mutta reippaasti todistustaakkaa oppipojalla on, varsinkin jos talon sisältä olisi löytynyt sopivampi ja siitä tietoinen seniori.

Itse oon funtsinut, että firma haluaa kasvattaa managereita siipiensä alla lujitaakseen suhdetta ja sitoutumista vs. poimia valmis random manageri linkedin:stä.

Lesson Learned - South Park | South Park Studios Nordic

Tolkien learns his lesson and goes home.

www.southparkstudios.nu

 

[pokkus]

Ehkä parasta tällä hetkellä suurissa tuloissa tosiaan on se "turva", että rahaa tarvittaessa on, mutta ei sitä tosiaan juurikaan tule turhaan käytettyä.

Juuri noin itsekin asian ajattelen. Hyvän ansiotulon myötä arki helpottuu ja yksi (tärkeä) asia vähemmän mietittävänä joka kuukausi. Onnellisuutta se raha ei kuitenkaan automaattisesti tuo, vaan joskus jopa vie sen pois. Jotta raha näkyisi jokapäiväisessä elämässä merkittävästi niin sitä pitäisi tulla ihan älyttömästi lisää, muutamia miljoonia ainakin. Silloin voisi lopetella ehkä töiden tekoa tai alkaa tekemään sitä ainakin vähemmän. Pienituloisella, joka taas laskee joka päivä rahan riittämistä, niin se satasen tai parinkin lisäys on aivan toinen juttu ja merkitsee todella paljon.

 

[Honzo]

Juuri noin itsekin asian ajattelen. Hyvän ansiotulon myötä arki helpottuu ja yksi (tärkeä) asia vähemmän mietittävänä joka kuukausi. Onnellisuutta se raha ei kuitenkaan automaattisesti tuo, vaan joskus jopa vie sen pois. Jotta raha näkyisi jokapäiväisessä elämässä merkittävästi niin sitä pitäisi tulla ihan älyttömästi lisää, muutamia miljoonia ainakin. Silloin voisi lopetella ehkä töiden tekoa tai alkaa tekemään sitä ainakin vähemmän. Pienituloisella, joka taas laskee joka päivä rahan riittämistä, niin se satasen tai parinkin lisäys on aivan toinen juttu ja merkitsee todella paljon.

Just näin. Eipä Suomessa jollain 100-200te vuosituloillakaan ihan nopeasti pääse työelämästä pois hyppämään ilman vuosikymmenen/kahden säästämistä/sijoittamista. Ja silloinkin joutunee tinkimään aika paljon jostakin. Sitä rahaa kun todella tarvitsee miljoonia.

Jos mä saisin 100te tai 200te tilille huomenna, niin ei se oikeastaan muuttaisi mitään. Joo, voisin nostaa vaikka Teslan tai kaksi, mutta eipä se mua onnellisemmaksi tee kuin toi 35te uutena maksanut auto tossa pihassa. Työkuviot säilyisivät kuitenkin samana jne. Kun ei nytkään tartte rahoja laskea, niin ei se ekstraraha oikeastaan "tunnu missään". Numeroita lähinnä. Näin se vaan menee.

 

[Oravamedian käpy]

Töiden lopettamisen jälkeen voi kuitenkin nostaa ansiosidonnaista parin kolmen kuukauden jälkeen. 400-500 päivän ansiosidonnaisen jälkeen pääsee vielä peruspäivärahalle, josta töistäkieltäytymis-karenssi voi miinustaa tietyn prosentin pois. Kumpaankaan etuuteen ei vaikuta tällä hetkellä omaisuuden tai tilillä olevan rahan määrä.

Eli ihan nollatuloilla ei tarvitse olla, ellei välttämättä halua jättää tukia hakematta.

 

[Honzo]

Töiden lopettamisen jälkeen voi kuitenkin nostaa ansiosidonnaista parin kolmen kuukauden jälkeen. 400-500 päivän ansiosidonnaisen jälkeen pääsee vielä peruspäivärahalle, josta töistäkieltäytymis-karenssi voi miinustaa tietyn prosentin pois. Kumpaankaan etuuteen ei vaikuta tällä hetkellä omaisuuden tai tilillä olevan rahan määrä.

Eli ihan nollatuloilla ei tarvitse olla, ellei välttämättä halua jättää tukia hakematta.

Totta tuokin, kai sitä jotenkin kikkailemalla totakin voisi aika monta vuotta harrastella..

 

[Armatt]

Pienellä liksalla joutuu taas miettimään laittaako sen 500€~, 0€ arvoiseen koslaan vai lähteekö etsimään uutta. Luottotiedotkin saa takaisin vasta vuodenvaihteessa niin ei osamaksulla ostella mitään.

 

[dropadrop]

Toihan on perinteinen kisälli-mestari asetelma muuten (käsittääkseni) hierarkisen organisaation sisällä. Meidän firmassa on aika lailla vastaava esimerkki, mutta reippaasti todistustaakkaa oppipojalla on, varsinkin jos talon sisältä olisi löytynyt sopivampi ja siitä tietoinen seniori.

Itse oon funtsinut, että firma haluaa kasvattaa managereita siipiensä alla lujitaakseen suhdetta ja sitoutumista vs. poimia valmis random manageri linkedin:stä.

Lesson Learned - South Park | South Park Studios Nordic

Tolkien learns his lesson and goes home.

www.southparkstudios.nu

Ei toi varmaan pelkästään koske managereita täällä. Meillä on monen tyypin lapsi osa-aikaisessa työssä (erityisesti koodaajina). Jollain johtavilla koodaajilla on aina joku tyyppi siipensä alla eikä paljoa tarvitse selitellä. Musta se on ihan siistiä, enkä osaa edes kuvitella kuinka kovia noista tulee kun jo lapsina treenaa huippujen kanssa.

 

[Ylimaisteri]

Alkaa mennä vähän ohi palkkakestustelun, mutta laitetaan silti.

Totuus on, että sijoituksia tosiaan pitäisi olla n. miljoona/pää, eli pariskunnalla 2Me, jotta voisi täysin varmasti heittäytyä oravanpyörästä. Siis jos ei aio pääomaan koskea ja siltikään ei mitenkään ylettömästi ole rahaa käytettävissä. Ja jos lopetat työt 50-vuotiaana, niin eläkekertymäkin pysähtyy. Silloin vuodet 50-65 (tai mikä se tarkka eläkeikä onkaan) ainoat tulot tulevat säästöistä/sijoituksista. Yleensä on käytetty tota 4% sijoitusvarallisuudesta/vuosi, eli 40te/vuosi/pää. Toki, jos kaikki suuret hankinnat on tehty, niin pärjäähän tolla, mutta ei sillä mihinkään leveään elämään pysty. Sitten 65v tietty helpottaa,kun rupeaa saamaan vähän eläkettäkin.

Sanotaan nyt, että vaikka 50-vuotiaana olis tuo 1Me/pää kasassa, niin elinvuosia lienee 25-35 edessä. Jos vain hyvin karkeasti ( ja tyhmästi) ajattelisi syövän koko pääoman tuona aikana, niin eihän se tee 35v jaettuna, kuin reippaat 28te/ vuodessa. Eli hyvin vähän. Toki, jos ja kun raha on sijoitettuna, niin se todennäköisesti myös tuottaa. Mutta saattaa myös romahtaa vuosiksi lama-aikana (joita 25-35v ajanjaksolle osunee useitakin), eli joudut myymään sijoituksia myös "pohjilla".

Todellisuushan lienee jotakin tältä väliltä, mutta itselleni ainakin pääomien syöminen nollaan elämän aikana tuntuu vieraalta ajatukselta. Eihän täältä mitään mukaansa saa, mutta jotenkin kahden lapsen vanhempana haluais jättää sitten joskus myös perintöä... Tähän päivään mennessä kun en ole koskaan mitään sijotuksia myynyt, eikä nyt lähitulevaisuudessakaan sille tarvetta näe, niin henkisesti pitää kyllä aikalailla kypsytellä noita myyntejä. Vaikka kyllä nämä sijoitukset on nimenomaan ajateltu tonne 60v. eteenpäin käyettäviksi. Lähinnä eläkkeiden lisäksi ja ja jos mahdollista, työelämän keventämiseksi (3-4pv työviikko esim. jossain vaiheessa). Ja nyt on alkanut ajatuksissa pyörimään lasten auttaminen esim. ensiasunnon muodossa jne..

Ja sitten vielä sellainen totuus, että toi 2Me ei tule meillä ihan heti toteutumaan (ei todennäköisesti koskaan). 1Me todennäköisesti jossain vaiheessa, kuitenkin lähempänä 60, kuin 50 -vuotiaana.

Se on kyllä niin, että itsellä/vaimolla jonkun 5-6te/kk jälkeen (siis per pää) ei juuri ole päivittäisessä elintasossa näkynyt muutosta. Ylimääräinen vain menee sijoituksiin/kertyy tilille. Olen tainnut aiemminkin mainita, että autot ovat suht uusia (3v vanhoja, 35te hintaluokassa), eli ei mitään erikoista. Ruokakaupassa tai vaatekaupoilla ei tartte laskeskella, onko varaa, mutta siltikään ei tule kyllä tuhlailtua. Ehkä suurin rahareikä vuodessa on matkustelu, johon on mennyt sellaiset 20te vuodessa jo pidempään (no tänä vuonna jää nekin rahat käyttämättä). Ja jos tosiaan pitäisi "Oravanpyörästä heittäytyä", niin luultavimmin toi matkailu kiinnostaisi vielä enemmän, jolloin rahaa tarttettais vielä enemmän. Nyt lähinnä rajoitteena ollut lomien määrä.

Ehkä parasta tällä hetkellä suurissa tuloissa tosiaan on se "turva", että rahaa tarvittaessa on, mutta ei sitä tosiaan juurikaan tule turhaan käytettyä.

Tässä muutama linkki aiheesta:
Säästöillä elävä tarvitsee puskurin
Huomioi ikä ja tuotto, säästäjä

karkea laskuri:
Kiinnostaisiko elämä oloneuvoksena? IL selvitti, paljonko juuri sinä tarvitsisit rahaa jäädäksesi pois työelämästä nyt
toinen laskuri:
FIRECalc Results 3.0

Hyviä pointteja tuossa ja tuo mitä itse lapsettomana ei tule ajatelleeksi on se että mitä haluaa jättää omille penskoille.
Mutta miljoona per pää? Ottaen siis huomioon että teillä varmaan niitä säästöjäkin on?
Kai sitä näin köyhänä ajattelee hieman toisin, meidän pariskunnalle riittäisi jo 1mil€ lottovoitto niin voisi lopettaa työnteon tähän paikkaan.
Ja köyhänä/pienituloisena sitä on väkisinkin oppinut tulemaan toimeen vähällä. Ja samoila menoilla voisi sitten lopettaa työntekemisen nopsaan.

Jo noin isoilla tuloilla mitä teikäläisellä on, niin voisi vielä vittuillesssaan nostaa melkoisen runsasta ansiosidonnasta liitosta tai YTK:sta.
Noillahan maksaa vaikka vuokran pääkaupunkiseudulla vähän paremmasta asunnosta ihan heittämällä.
Jo tuo on nin paljon enemmän kuin mitä perus köyhä saa.

Jos itselle nyt tulisi tuollainen lottopotti, tai tulot olisivat olleet tuota luokka kuin sinulla, niin en voi kuvitella itseäni kuluttamaan enemmän.
Ehkä se 100 000€ omakotitalo kaukana ihmisistä olisi se ainoa unelma ja investointi, mutta tuo nyt on sama kuin nytkin paitsi että olisi kerralla maksettu pois.

 

[juhei]

Tuossahan nimenomaan puhuttiin miljoonasta sijoituksina, jonka tuotoilla olisi tarkoitus elää eikä koskea pääomaan. Miljoonan lottovoitolla eläminen taas olisi sen pääoman kuluttamista

 

[Oravamedian käpy]

Jos asunto olisi velaton, yksinasuvana pärjäisi varsin mukavasti jo 9000 euron nettotuloilla per vuosi. Vähempikin riittäisi, mutta mahdollisiin remontteihin ja yllättäviin kulueriin pitää jonkin verran varautua. Toki oma menorakenne ei ole paljoa kasvanut opiskeluajoista, jos asumismenoja ei huomioida.

Ideaalitilanteessa ei tarvitsisi edes pääomaa, kun erilaiset tulonsiirrot kuittaisivat kaikki välttämättömät ja vähemmän tarpeelliset elinkustannukset. Toki tämän varaan ei kannata yksistään laskea johtuen muuttuvasta maailmantilanteesta, poliittisista päätöksistä ja mm. viranomaisten mielivallasta, joten 200k - 500k netto-omaisuus riittäisi syötäväksi loppuun asti, riippuen elinajan odotteesta ja muuttuvista tekijöistä.

 

[Honzo]

Hyviä pointteja tuossa ja tuo mitä itse lapsettomana ei tule ajatelleeksi on se että mitä haluaa jättää omille penskoille.
Mutta miljoona per pää? Ottaen siis huomioon että teillä varmaan niitä säästöjäkin on?
Kai sitä näin köyhänä ajattelee hieman toisin, meidän pariskunnalle riittäisi jo 1mil€ lottovoitto niin voisi lopettaa työnteon tähän paikkaan.
Ja köyhänä/pienituloisena sitä on väkisinkin oppinut tulemaan toimeen vähällä. Ja samoila menoilla voisi sitten lopettaa työntekemisen nopsaan.

Jo noin isoilla tuloilla mitä teikäläisellä on, niin voisi vielä vittuillesssaan nostaa melkoisen runsasta ansiosidonnasta liitosta tai YTK:sta.
Noillahan maksaa vaikka vuokran pääkaupunkiseudulla vähän paremmasta asunnosta ihan heittämällä.
Jo tuo on nin paljon enemmän kuin mitä perus köyhä saa.

Jos itselle nyt tulisi tuollainen lottopotti, tai tulot olisivat olleet tuota luokka kuin sinulla, niin en voi kuvitella itseäni kuluttamaan enemmän.
Ehkä se 100 000€ omakotitalo kaukana ihmisistä olisi se ainoa unelma ja investointi, mutta tuo nyt on sama kuin nytkin paitsi että olisi kerralla maksettu pois.

10te liksasta saa n. 3200e ansiosidonnaista. Ja 15te liksasta n. 4te. Ja verot toki pois. Että eipä liiton rahoilla nyt mitenkään herroiksi elellä. Toimeen toki tulee, jopa pk-seudulla.

Eipä miljoona kyllä keskimäärin pariskunnalle oikein mitenkään riitä loppuelämäksi, siis jos joskus 30-35v jäisi pois työelämästä. 50v ajalle, eli 80-85v ikään. Tai todella kitsastellen pitäisi elää. Varsinkaan, jos ei ole jo asuntoa maksettuna.

 

[Honzo]

Jos asunto olisi velaton, yksinasuvana pärjäisi varsin mukavasti jo 9000 euron nettotuloilla per vuosi. Vähempikin riittäisi, mutta mahdollisiin remontteihin ja yllättäviin kulueriin pitää jonkin verran varautua. Toki oma menorakenne ei ole paljoa kasvanut opiskeluajoista, jos asumismenoja ei huomioida.

Ideaalitilanteessa ei tarvitsisi edes pääomaa, kun erilaiset tulonsiirrot kuittaisivat kaikki välttämättömät ja vähemmän tarpeelliset elinkustannukset. Toki tämän varaan ei kannata yksistään laskea johtuen muuttuvasta maailmantilanteesta, poliittisista päätöksistä ja mm. viranomaisten mielivallasta, joten 200k - 500k netto-omaisuus riittäisi syötäväksi loppuun asti, riippuen elinajan odotteesta ja muuttuvista tekijöistä.

Eli 750e/kk. Aika harva tolla haluaisi elää..

 

[pähk1nä]

Eli 750e/kk. Aika harva tolla haluaisi elää..

Juu, tuonhan nyt melkein saa kuka tahansa, kun vain heittäytyy työttömäksi.

 

[Oravamedian käpy]

Eli 750e/kk. Aika harva tolla haluaisi elää..

Asuminen ja liikenne 300, ruoka ja juoma 250, muut kulut ja pahan päivän varalle säästäminen 200 --> Kyllä tuolla toimeen tulee myös PK-seudulla mutta harrastuksista ja ulkona syömisestä joutuu tinkimään, ja yksityisautoilun voi suosiolla unohtaa.

Ps. Opiskeluaikana 450 eurolla pärjäsi Excelin mukaan mutta halpa soluhuone ja yliopiston ruokailut ym. edut kompensoivat jonkin verran.

Toki menopuolta saa entisestään poljettua, jos syö joka pelkkää kaurapuuroa lounaaksi ja hyödyntää Hurstin ruokajonoja sekä muita kolmannen sektorin ja sosiaalihuollon palveluita. Toisaalta pummi-elintaso tuskin istuu mielekkäästi kenellekään täyspäiselle pidemmäksi aikaa.

 

[Lämpöpumppu]

Vieroksuuko tai vihaako ihmiset täällä tosiaan noin paljon työntekoa, että jäisivät jo miljoonan lottovoitolla pois töistä, nostaen lisäksi "ihan vittuillakseen" kaikki mahdolliset ansiosidonnaiset yms? Vaikka sosiaaliturvajärjestelmämme tukee nyt jo liikaa kaikenlaisia työtä vieroksuvia ihmisiä, joille ei kuuluisi antaa penniäkään tukea, niin kyllä pitäisin silti sosiaaliturvajärjestelmästä ainakin jollain tasolla kiinni tässä yhteiskunnassa ja sen ylläpitämiseen olisi parasta, että ihmiset tekisivät mahdollisimman pitkän työuran ja eläköityisivät mahdollisimman myöhään. Jos työnteko tuntuu täysin pakkopullalta, niin pitäisikö harkita alan vaihtoa? Itse ainakin olen kiitollinen yhteiskunnalle, jossa olen voinut kouluttautua ilmaiseksi uralle, josta oikeasti voin jopa nauttia. Toki onhan mullakin summa, ehkä jotain toistakymmentä miljoonaa, jolla voisin lopettaa työt. Pienemmillä lottovoitoilla saisi vain turvaa ja huolettomuutta elämiseen, sillä tuppaa se ostokäyttäytyminen muuttumaan varallisuuden kasvaessa.

 

[Ylimaisteri]

10te liksasta saa n. 3200e ansiosidonnaista. Ja 15te liksasta n. 4te. Ja verot toki pois. Että eipä liiton rahoilla nyt mitenkään herroiksi elellä. Toimeen toki tulee, jopa pk-seudulla.

Eipä miljoona kyllä keskimäärin pariskunnalle oikein mitenkään riitä loppuelämäksi, siis jos joskus 30-35v jäisi pois työelämästä. 50v ajalle, eli 80-85v ikään. Tai todella kitsastellen pitäisi elää. Varsinkaan, jos ei ole jo asuntoa maksettuna.

Kyllä riittää ainakin täällä päin. 3200€ ansiosidonnaista on tonni enemmän kuin mitä nykyään saa nettona normi töistä . Olisihan se aika koomista saada tuo määrä euroja tekemättä mitään.
Miljoona riittäisi helposti tässä kolmekymppisenä. 32 000 vuosituloilla voi ynnäillä jokainen huvikseen. Yksinkertaista matematiikkaa, kerro tuo 32 000 vaikka 30:llä vuodella.

Toki itse vain mielessäni pyörittelin sitä eläkkeelle jäämistä siinä joskus viiskymppisenä.

Kitsastellen elämistä, "tirsk" anteeksi jos naurahdin tuolle. Eli että ei voi ostaa vuoden 2020 Teslaa ja matkata maailman ympäri pari kertaa vuodessa?

 

[Wemps]

Asuminen ja liikenne 300, ruoka ja juoma 250, muut kulut ja pahan päivän varalle säästäminen 200 --> Kyllä tuolla toimeen tulee myös PK-seudulla mutta harrastuksista ja ulkona syömisestä joutuu tinkimään, ja yksityisautoilun voi suosiolla unohtaa.

Ps. Opiskeluaikana 450 eurolla pärjäsi Excelin mukaan mutta halpa soluhuone ja yliopiston ruokailut ym. edut kompensoivat jonkin verran.

Toki menopuolta saa entisestään poljettua, jos syö joka pelkkää kaurapuuroa lounaaksi ja hyödyntää Hurstin ruokajonoja sekä muita kolmannen sektorin ja sosiaalihuollon palveluita. Toisaalta pummi-elintaso tuskin istuu mielekkäästi kenellekään täyspäiselle pidemmäksi aikaa.

Firetyksessä / aikaisin eläkkeelle jäämisessä on se ongelma, että kun työt loppuu niin vapaa-ajan määrä kasvaa huomattavasti. Aika harva jaksaa pidemmän päälle vain möllöttää kotona ja tuijottaa Netflixiä ja sen sijaan aika monet haluaisi tehdä ja kokea. Mutta tekeminen ja kokeminen on harvoin ilmaista.

Aihetta liipaten: Itse olen tänä keväänä painanut aika niska limassa, kun otin oman yrityksen pyörittämisen ohelle osa-aikaisen 6kk määräaikaisen työsopimuksen, lähinnä siksi että koin että tämä palkkatyö antaisi aika hyvää oppia, ja toki myös vähän lisää tuloja.

Nyt sopimus on päättymässä ja tiedän että työnantaja haluaisi tarjota jatkoa, mutta taidan jättää välistä. 10-12+h työpäiviä jaksaa silloin tällöin, mutta pidemmän päälle käy raskaaksi. Olen myös huomannut, että työnantajalle hommien tekeminen ei ole läheskään yhtä palkitsevaa kuin oman firman hommat. Itselle ei oikein sovi puolivaloilla asioiden tekeminen, mutta toisaalta sykkimisestä ei palkita käytännössä millään konkreettisella tavalla.

Palkka taas katoaa marginaaliveroprosenttiin, ja vaikka oppiminen edellä tätä lähdinkin tekemään, niin alkaa tunti / eurosuhde olemaan aika kehno, varsinkin verrattuna oman yrityksen hommiin.

Yrityksen kautta saa sen ~60 000€ nettotulot tekemällä itseä oikeasti kiinnostavaa työtä noin ~30h viikkopanoksella. Lisäksi olen nyt päässyt mukaan pariin kiinnostavaan startup-projektiin, joista ei tuloja vielä tule, mutta jotka onnistuessaan voisivat olla tuottavia ja erityisesti tekemisessä on taas sellaista iloa jota ei palkkatyöstä saa. Noihin ajattelin jatkossa upottaa "ylimääräiset" tunnit.

 

[zepi]

Mulle on ihan se ja sama jos joku tyytyy punamultamökkiin ja oman takapihan pottuihin. Kannattaa silti olla tyytyväinen, että osa meistä muista haluaa tehdä elämässään enemmän kuin minimit.

Kun kunnianhimoiset ihmiset paiskivat pitkiä päiviä itselleen tärkeiden asioiden parissa lopputuloksena on SpaceX:n raketteja ja muuta vastaavaa. Tai miljoonille viihdettä halvalla tarjoavia Netflixejä jne.

Itse en oikein ymmärrä pieneen palkkaan tyytymistä, kun enemmänkin voi saada ja omien kokemusten mukaan paremmin palkatut hommat ovat myös olleet aina kiinnostavampia. Tietty jossain kait se raja menee, en mä pörssifirman TJ:ksi kyllä haluaisi, vaikka palkka nykyistä parempi olisikin.

 

[Ylimaisteri]

Vieroksuuko tai vihaako ihmiset täällä tosiaan noin paljon työntekoa, että jäisivät jo miljoonan lottovoitolla pois töistä, nostaen lisäksi "ihan vittuillakseen" kaikki mahdolliset ansiosidonnaiset yms? Vaikka sosiaaliturvajärjestelmämme tukee nyt jo liikaa kaikenlaisia työtä vieroksuvia ihmisiä, joille ei kuuluisi antaa penniäkään tukea, niin kyllä pitäisin silti sosiaaliturvajärjestelmästä ainakin jollain tasolla kiinni tässä yhteiskunnassa ja sen ylläpitämiseen olisi parasta, että ihmiset tekisivät mahdollisimman pitkän työuran ja eläköityisivät mahdollisimman myöhään. Jos työnteko tuntuu täysin pakkopullalta, niin pitäisikö harkita alan vaihtoa? Itse ainakin olen kiitollinen yhteiskunnalle, jossa olen voinut kouluttautua ilmaiseksi uralle, josta oikeasti voin jopa nauttia. Toki onhan mullakin summa, ehkä jotain toistakymmentä miljoonaa, jolla voisin lopettaa työt. Pienemmillä lottovoitoilla saisi vain turvaa ja huolettomuutta elämiseen, sillä tuppaa se ostokäyttäytyminen muuttumaan varallisuuden kasvaessa.

En minä, kunhan leikittelin ajatuksella. Jos saisin lottovoiton niin en todellakaakaan imisi sosialistisen järjestelmän rahoja enää siinä vaiheessa.
Koska mielestäni niinsanotut hyvätuloiset eivät tarvitse minkäänlaisia sosiaalisia tukia rahan muodossa.
Ne tuet on niille jotka niitä tarvitsevat.

Pahimpia esimerkkejä taitaa olla nuo rahanahneet kansanedustajat joilla ei ole mitään moraalia, ja silti satelee rahaa tukien muodossa ovista ja ikkunoista.

 

[juhei]

Vieroksuuko tai vihaako ihmiset täällä tosiaan noin paljon työntekoa, että jäisivät jo miljoonan lottovoitolla pois töistä, nostaen lisäksi "ihan vittuillakseen" kaikki mahdolliset ansiosidonnaiset yms? Vaikka sosiaaliturvajärjestelmämme tukee nyt jo liikaa kaikenlaisia työtä vieroksuvia ihmisiä, joille ei kuuluisi antaa penniäkään tukea, niin kyllä pitäisin silti sosiaaliturvajärjestelmästä ainakin jollain tasolla kiinni tässä yhteiskunnassa ja sen ylläpitämiseen olisi parasta, että ihmiset tekisivät mahdollisimman pitkän työuran ja eläköityisivät mahdollisimman myöhään. Jos työnteko tuntuu täysin pakkopullalta, niin pitäisikö harkita alan vaihtoa? Itse ainakin olen kiitollinen yhteiskunnalle, jossa olen voinut kouluttautua ilmaiseksi uralle, josta oikeasti voin jopa nauttia. Toki onhan mullakin summa, ehkä jotain toistakymmentä miljoonaa, jolla voisin lopettaa työt. Pienemmillä lottovoitoilla saisi vain turvaa ja huolettomuutta elämiseen, sillä tuppaa se ostokäyttäytyminen muuttumaan varallisuuden kasvaessa.

Sama täällä. En ole tarkkoja laskelmia tehnyt mutta olen omasta mielestäni saanut veroeuroilleni ihan hyvää vastinetta erityisesti koulutuksen kautta, ja vaikka verotuksen määrä vituttaakin niin toisaalta ei ole satojen tuhansien opintolainoja maksettavana.

Suomalaista yhteiskuntaa voisi myös pitää melkoisen vakaana, eikä täällä ole isoa ongelmaa vaikkapa sellaista jokapäivästä arkea uhkaavan rikollisuuden suhteen. Sosiaaliturvaa jos mietitään, niin aika rankasti yksinkertaistaen maksan tuosta vakaudesta ja sen tuomasta turvallisuudesta mieluummin verojen kautta kuin ostamalla aitaa "closed communityn" ympärille

 

[juhei]

Ja jos lottovoitto osuisi kohdalle niin jättäisin kyllä työhommat samantien ja valitsisin sellaisen downshifting elämäntavan jossain maaseudulla

 

[Honzo]

Kyllä riittää ainakin täällä päin. 3200€ ansiosidonnaista on tonni enemmän kuin mitä nykyään saa nettona normi töistä . Olisihan se aika koomista saada tuo määrä euroja tekemättä mitään.
Miljoona riittäisi helposti tässä kolmekymppisenä. 32 000 vuosituloilla voi ynnäillä jokainen huvikseen. Yksinkertaista matematiikkaa, kerro tuo 32 000 vaikka 30:llä vuodella.

Toki itse vain mielessäni pyörittelin sitä eläkkeelle jäämistä siinä joskus viiskymppisenä.

Kitsastellen elämistä, "tirsk" anteeksi jos naurahdin tuolle. Eli että ei voi ostaa vuoden 2020 Teslaa ja matkata maailman ympäri pari kertaa vuodessa?

Tolla skenaariolla sulla voi 60-vuotiaana rahat käytetty (ihan siis jos vain söisi pääomaa, toki 30v päästä inflaation takia tarttet huomattavasti enemmän kuin 32te... Eli oikeasti se miljoona riittäisi tän päivän 32te vastaavalla tasolla huomattavasti lyhyemmäksi aikaa. Voipi olla, että 55v iässä on potti syöty. Mitäs sitten? Eläkkeelle ei vielä pääse, eläkettä ei ole kertynyt juurikaan. 32te vuodessa ei ole myöskään paljon, varsinkaan, jos ei asuntoa maksettuna. Kyllähän sillä pärjää, mutta ilman työtä sitä vapaa-aikaa tosiaan on aika paljon ja olisi kiva tehdä jotain muutakin kuin syödä ja nukkua.

Tosiasiassa, jos miljoona tupsahtaisi tilille, niin aniharva pystyisi pitämään kulutuksen vaikkapa tolla 32te vuodessa tasolla. Muutamassa vuodessa saattaisi olla aikalailla pääomaa syötynä. Ja sit ois entistä vähemmän loppuelämäksi...

 

[Honzo]

Täällä ihmetellään myös sitä, että kovapalkkaiset jatkaa töitä eläkeikään saakka.

Tässä oma näkemys asiaan.

Normaalisti johonkin asti kulutus myös kasvaa tulojen kasvaessa ja pudotus tuloissa eläkkeelle jäädessä on aika suuri. Voi olla vaikea ylläpitää elintasoa, jos ei tee niitä viimeisiäkin vuosia töitä (ja saa suurempaa eläkettä).

Lisäksi moni korkeapalkkainen työ on mielenkiintoista ja tuo sisältöä elämään. Eläkkeellejäänti ei ehkä ole samanlainen "tavoite" kuin jossain vähemmän mielenkiintoisessa rutiinityössä. Useimmiten kovapalkkaiset työt ovat myös niitä, joita voi jatkaa vaikka 70v ikään saakka (toisin kuten moni raskas ruumillinen työ).

 

[Mechanical Man]

Jos saisi miljoonan ja jättäisi yhteiskunnan minimituet ottamatta, niin on vähän typerä.

Ne kannattaa ennemmin ottaa ja vaikka lahjoittaa taholle, joka ajaa järkevämpää järjestelmää, taikka itse ruveta ammattipoliitikoksi ajamaan sitä. Se ei "yhteisessä" kassassa yksittäisten ihmisten tukien ottamattajättäminen näy ollenkaan.

 

[null0]

Ne kannattaa ennemmin ottaa ja vaikka lahjoittaa taholle, joka ajaa järkevämpää järjestelmää

Mikähän olisi parempi kuin tämä pohjoismaalainen demokratia?

Se ei "yhteisessä" kassassa yksittäisten ihmisten tukien ottamattajättäminen näy ollenkaan.

Tämä on juuri sitä sossupummiajattelua.

 

[Datsyuk13]

Jos saisi miljoonan ja jättäisi yhteiskunnan minimituet ottamatta, niin on vähän typerä.

Ne kannattaa ennemmin ottaa ja vaikka lahjoittaa taholle, joka ajaa järkevämpää järjestelmää, taikka itse ruveta ammattipoliitikoksi ajamaan sitä. Se ei "yhteisessä" kassassa yksittäisten ihmisten tukien ottamattajättäminen näy ollenkaan.

Itse ottaisin ne tuet, jotka rehellisesti kuuluukin. Mikäli ei ole työmarkkinoiden käytettävissä, jos/kun käsky käy niin silloinhan tulee karenssi. Ensimmäinen 90 päivää napsahtaa saman tien kun irtisanoutuu. Toki valehtelemalla yms kikkailuilla varmaan saisi tukia jonkin aikaa.

Mitä tulee lottomiljoonan saamiseen ja sillä elämiseen niin ihmettelen suuresti, että miksi sillä miljoonalla pitäisi elää? Ennemmin sijoittaisin sen miljoonan pääasiassa suomaisiin laatufirmoihin, joista pystyy olemaan hyvin kartalla ja eläisin osingoilla. Eihän siinä tarvita miljoonalla kuin 3% keskimääränen osinkotuotto niin saisi jo 30 000€ vuodessa sillä, että antaa rahan tehdä töitä. Arvonnousu toki siihen päälle jos joskus innostuu jotain myymäänkin. Ja toki osinkoprosentti nousee ajan myötä ja sen mukana nousee vuositulot. En ymmärrä millään sitä logiikkaa, että miljoonalla maksettaisiin halpa asuntolaina pois ja alettaisiin vaan elämään ja tuhlaamaan. Sitten ihmetellään, että mites tässä nyt rahat loppu. Joku ihmetteli kun jäätäis JO miljoonasta pois töistä. Irtisanoutuisin välittömästi miljoonasta ja tekisin siitä lähtien korkeintaan hyväntekeväisyystyötä ynnä muuta mielekästä touhua. Miksi ihmeessä elämästä pitäisi tuhlata 40h viikossa työntekoon jos ei ole enää rahasta kiinni? Rahan takia minä ainakin teen töitä.

Mitä aiemmin mainittuun 750€/kk elämiseen tulee niin kyllä tuo ainakin minulle riittäisi jos tuota ennen on maksettu asumiskulut ja muut laskut. Eipä sitä jää itellekään montaa satasta enempää 2k€ nettotuloista. Ihan hyvältä rahalta kuulostaa jos tuo on tosiaan pelkästään "ylimääräistä" ja velaton asunto olis omistuksessa.

 

[Mechanical Man]

Mikähän olisi parempi kuin tämä pohjoismaalainen demokratia?

Rautalanka: Parempi järjestelmä voi jollekin tarkoittaa vaikkapa jotakin pientä muutosta pienituloisten tukien saamisen helpottamiseksi.

 

[Lämpöpumppu]

Joku ihmetteli kun jäätäis JO miljoonasta pois töistä. Irtisanoutuisin välittömästi miljoonasta ja tekisin siitä lähtien korkeintaan hyväntekeväisyystyötä ynnä muuta mielekästä touhua. Miksi ihmeessä elämästä pitäisi tuhlata 40h viikossa työntekoon jos ei ole enää rahasta kiinni? Rahan takia minä ainakin teen töitä.

Eikö palkkatyötä voi sitten ajatella hyväntekeväisyytenä tällaisessa sosiaalidemokraattisessa yhteiskunnassa? Lahjoitat jokaisesta palkastasi veroina tämän yhteiskunnan pyörittämiseen, siihen että joku vähempiosainen pystyy elämään suhteellisen laadukasta ja hyvää elämää. Me työssäkäyvät maksamme myös tällä hetkellä vanhusten eläkkeitä, tulevaisuudessa seuraava sukupolvi maksaa meidän eläkkeitä jne. Nykyinen yhteiskunta ei pyörisi tuolla sinun mentaliteetilla, vaikkakin harvalle se lottovoitto lopulta siunautuu. Edelleen, tämä yhteiskunta saadaan pidettyä toiminnassa vain ja ainoastaan sillä, että ihmiset tekevät töitä ja maksavat veroja mahdollisimman vanhaksi. Pudottaisin kyllä surutta ihmiset, joita työnteko ei vain yksinkertaisesti kiinnosta eikä ole oikeaa syytä saada tukea, pois sosiaaliturvan ja veroilla kustannettavien palveluiden piiristä.

Raha on toki suurin syy työssäkäynnille, mutta siitä voi myös jollain tasolla nauttia. Ei välttämättä yhtä paljon kuin vapaa-ajan aktiviteeteistä, mutta kuitenkin. Jos teet 40h viikossa jotain pakkopullaa, niin kannattaa miettiä onko väärällä alalla.

 

[kaarlos]

Nykyinen yhteiskunta ei pyörisi tuolla sinun mentaliteetilla, vaikkakin harvalle se lottovoitto lopulta siunautuu. Edelleen, tämä yhteiskunta saadaan pidettyä toiminnassa vain ja ainoastaan sillä, että ihmiset tekevät töitä ja maksavat veroja mahdollisimman vanhaksi.

Samaan aikaan suuryritykset siirtävät voittojaan maihin joissa veroja maksetaan joko todella vähän tai ei lainkaan.

 

[FireFly Renaissance]

Vieroksuuko tai vihaako ihmiset täällä tosiaan noin paljon työntekoa, että jäisivät jo miljoonan lottovoitolla pois töistä, nostaen lisäksi "ihan vittuillakseen" kaikki mahdolliset ansiosidonnaiset yms? Vaikka sosiaaliturvajärjestelmämme tukee nyt jo liikaa kaikenlaisia työtä vieroksuvia ihmisiä, joille ei kuuluisi antaa penniäkään tukea, niin kyllä pitäisin silti sosiaaliturvajärjestelmästä ainakin jollain tasolla kiinni tässä yhteiskunnassa ja sen ylläpitämiseen olisi parasta, että ihmiset tekisivät mahdollisimman pitkän työuran ja eläköityisivät mahdollisimman myöhään. Jos työnteko tuntuu täysin pakkopullalta, niin pitäisikö harkita alan vaihtoa? Itse ainakin olen kiitollinen yhteiskunnalle, jossa olen voinut kouluttautua ilmaiseksi uralle, josta oikeasti voin jopa nauttia. Toki onhan mullakin summa, ehkä jotain toistakymmentä miljoonaa, jolla voisin lopettaa työt. Pienemmillä lottovoitoilla saisi vain turvaa ja huolettomuutta elämiseen, sillä tuppaa se ostokäyttäytyminen muuttumaan varallisuuden kasvaessa.

Eiköhän useimmalle "aktiivi-iässä" 5v norkoilua jo riittäisi, että kummasti työntekokin maistuu. Jos nyt jonkun lottovoiton nappaisi, niin kyllä siinä silti voisi sapattivuosi maistua. Ja todennäköisesti lyhennetty työviikko. Työpäivä tai pari pois, niin kummasti kuvittelisin nousevan työn mielekkyyden, kun ei tarvi ihan siinä arkiviikko, buukattu viikonloppu, arkiviikko rytmissä elää ja jää aikaa ihan joutenolollekin.

Ja, jos nyt mietitään vaikka huippu-urheilijoita, niin harva sielläkään tuntuu "töitä" lopettavan vaikka tilille kilahtaa miljoonia vuodessa. Räkäkin vaan vääntää rattia viimeiseen asti.

 

[pähk1nä]

Raha on toki suurin syy työssäkäynnille, mutta siitä voi myös jollain tasolla nauttia. Ei välttämättä yhtä paljon kuin vapaa-ajan aktiviteeteistä, mutta kuitenkin. Jos teet 40h viikossa jotain pakkopullaa, niin kannattaa miettiä onko väärällä alalla.

Itse pidän työstäni ja siitä myös maksetaan ihan kohtuullinen korvaus. Tiedostan myös, että olen loppupeleissä melko onnellisessa asemassa verrattuna moneen muuhun, eikä ole mitenkään realistista ajatella, että kaikille riittäisi mukavia hommia, mistä vieläpä maksettaisiin hyvin.

Minun on helppo sanoa, että miljoonan voitolla ostaisin ehkä pykälää hienomman kämpän ja sijoittaisin loput, jatkaen töissä ihan normaalisti. Toki joitain normaalia pidempiä lomia saattaisin pitää. Voin silti hyvin kuvitella, että joku nostaa työpaikalla kytkintä heti voiton varmistuttua.

 

[Datsyuk13]

Eikö palkkatyötä voi sitten ajatella hyväntekeväisyytenä tällaisessa sosiaalidemokraattisessa yhteiskunnassa? Lahjoitat jokaisesta palkastasi veroina tämän yhteiskunnan pyörittämiseen, siihen että joku vähempiosainen pystyy elämään suhteellisen laadukasta ja hyvää elämää. Me työssäkäyvät maksamme myös tällä hetkellä vanhusten eläkkeitä, tulevaisuudessa seuraava sukupolvi maksaa meidän eläkkeitä jne. Nykyinen yhteiskunta ei pyörisi tuolla sinun mentaliteetilla, vaikkakin harvalle se lottovoitto lopulta siunautuu. Edelleen, tämä yhteiskunta saadaan pidettyä toiminnassa vain ja ainoastaan sillä, että ihmiset tekevät töitä ja maksavat veroja mahdollisimman vanhaksi. Pudottaisin kyllä surutta ihmiset, joita työnteko ei vain yksinkertaisesti kiinnosta eikä ole oikeaa syytä saada tukea, pois sosiaaliturvan ja veroilla kustannettavien palveluiden piiristä.

Raha on toki suurin syy työssäkäynnille, mutta siitä voi myös jollain tasolla nauttia. Ei välttämättä yhtä paljon kuin vapaa-ajan aktiviteeteistä, mutta kuitenkin. Jos teet 40h viikossa jotain pakkopullaa, niin kannattaa miettiä onko väärällä alalla.

Jos alkupääoma pörssisijoituksille on miljoona niin eiköhän sitä kautta kanna vallan mainiosti oman kortensa yhteiskunnan kekoon verojen muodossa. Puhutaan hieman eri luokan verojen maksusta jos verrataan siihen mitä nykyisestä palkasta maksan, joten ei todellakaan voi sanoa, ettei yhteiskunta toimisi tällä minun mentaliteetillä. Pikemminkin niin, ettet ymmärtänyt koko asiaa

Kiitos vinkistä, mutta ei mua alan vaihtaminen kiinnosta. Tykkään työstäni, mutta en todellakaan niin paljon, että jatkaisin työntekoa lottomiljoonan voitettuani. Jos täällä pysähtyy yhteiskunnan pyöriminen lottovoittajien valintojen perusteella niin muutetaan jonnekin, missä se vielä pyörii. Tehköön kukin niinku itse haluaa. Myös työttömät maksaa veroja eikä työssäkäyvät ole sen kummempia ihmisiä. Eikä varsinkaan automaattisesti mitään hyväntekijöitä.

 

[FireFly Renaissance]

Jos alkupääoma pörssisijoituksille on miljoona niin eiköhän sitä kautta kanna vallan mainiosti oman kortensa yhteiskunnan kekoon verojen muodossa. Puhutaan hieman eri luokan verojen maksusta jos verrataan siihen mitä nykyisestä palkasta maksan, joten ei todellakaan voi sanoa, ettei yhteiskunta toimisi tällä minun mentaliteetillä. Pikemminkin niin, ettet ymmärtänyt koko asiaa

Kyllähän näitä, jotka vain sijoittavat, mutta eivät tee työtä kutsutaan kansantaloudessa termillä vapaamatkustaja. Jonkun pitää tehdä työtä ei se, että sijoittelee rahaa luo mitään uutta sinänsä. Jos kaikki vaan rupeaa elämään pelkillä sijoituksilla niin eihän se kovin pitkään silleen toimi.

 

[Lämpöpumppu]

Samaan aikaan suuryritykset siirtävät voittojaan maihin joissa veroja maksetaan joko todella vähän tai ei lainkaan.

Tuosta olisi oikeasti mielenkiintoista saada joskus ihan faktaakin, kuinka paljon verokikkailulla on hävitty verotuloja. Nyt nuo summat ovat lähinnä arvioiden ja arvailujen tuloksia. Mutta usein tässä veronkiertämisestä puhuttaessa mukaan sekoitetaan myös se voitto, mikä ei kuulu Suomen verotuksen piiriin. Kyllähän suurimmat suomalaisyritykset maksavat huimia yhteisöveroja Suomessa, kuten kuuluukin. Kannatan kyllä avoimempaa verotiedottamista, jotta nähtäisiin kuinka paljon tosiaan verokikkailua tapahtuu.

Jos alkupääoma pörssisijoituksille on miljoona niin eiköhän sitä kautta kanna vallan mainiosti oman kortensa yhteiskunnan kekoon verojen muodossa. Puhutaan hieman eri luokan verojen maksusta jos verrataan siihen mitä nykyisestä palkasta maksan, joten ei todellakaan voi sanoa, ettei yhteiskunta toimisi tällä minun mentaliteetillä. Pikemminkin niin, ettet ymmärtänyt koko asiaa

Kiitos vinkistä, mutta ei mua alan vaihtaminen kiinnosta. Tykkään työstäni, mutta en todellakaan niin paljon, että jatkaisin työntekoa lottomiljoonan voitettuani. Jos täällä pysähtyy yhteiskunnan pyöriminen lottovoittajien valintojen perusteella niin muutetaan jonnekin, missä se vielä pyörii. Tehköön kukin niinku itse haluaa. Myös työttömät maksaa veroja eikä työssäkäyvät ole sen kummempia ihmisiä. Eikä varsinkaan automaattisesti mitään hyväntekijöitä.

Ei tämä yhteiskunta tietenkään kaadu siihen, että juuri sinä lopetat työt voitettuasi lotossa. Tarkoitin lähinnä tuota ajatusmalliasi kokonaiskuvassa. Jokainen tehköön lottomiljoonillaan mitä haluaa, mutta se ei poista sitä faktaa, että mahdollisimman suuri työllisyysaste tekee tästä yhteiskunnasta toimivan. Työttömät (valtion tuilla elävät) maksavat kyllä monenlaisia veroja käyttäessään rahaa, mutta sitä voisi kutsua kirjaimellisesti veronkierroksi, sillä raha on pois valtion budjetista ja sinne se myös päätyy takaisin. Myöskään julkisen puolen työpaikat kuuluvat samaan ryhmään, raha kiertää. Lisää rahaa tähän palettiin tulee pääasiassa yksityisten yritysten viennistä. Huolestuttavaa kehitystä on se, että julkisen puolen työpaikat lisääntyvät yksityisten työpaikkojen määrän junnatessa paikallaan. Yrittämisestä pitäisi saada vielä houkuttelevampaa. Ainoana korjausliikkeenä tämän paletin pyörittämiseen tuntuu olevan vain verojen korotus, mikä on täysin väärä tapa korjata tilanne.

 

[Datsyuk13]

Kyllähän näitä, jotka vain sijoittavat, mutta eivät tee työtä kutsutaan kansantaloudessa termillä vapaamatkustaja. Jonkun pitää tehdä työtä ei se, että sijoittelee rahaa luo mitään uutta sinänsä. Jos kaikki vaan rupeaa elämään pelkillä sijoituksilla niin eihän se kovin pitkään silleen toimi.

Mun mielestäni nyt liikaa keskitytään siihen, että kaikki alkais sijottamaan ja kaikki lottovoittajat lopettais työnteon ja yhteiskunta ei enää pyöris. Kerroin vaan miten ite tekisin. Yhteiskunta kyllä pyörii minun suunnitelmalla ihan niin kuin muillakin valinnoilla. Ei siitä kannata murehtia. Siihen ei yhden ihmisen valinta vaikuta yhtään mitään

 

[FireFly Renaissance]

Mun mielestäni nyt liikaa keskitytään siihen, että kaikki alkais sijottamaan ja kaikki lottovoittajat lopettais työnteon ja yhteiskunta ei enää pyöris. Kerroin vaan miten ite tekisin. Yhteiskunta kyllä pyörii minun suunnitelmalla ihan niin kuin muillakin valinnoilla. Ei siitä kannata murehtia. Siihen ei yhden ihmisen valinta vaikuta yhtään mitään

Ei vaikutakaan, ja kyllä tämä järjestelmä vapaamatkustajineenkin paremmin toimii kuin se naapurissa kokeiltu. Mutta turha sitä kaunistellakaan

 

[kilroy1]

Kyllähän näitä, jotka vain sijoittavat, mutta eivät tee työtä kutsutaan kansantaloudessa termillä vapaamatkustaja. Jonkun pitää tehdä työtä ei se, että sijoittelee rahaa luo mitään uutta sinänsä. Jos kaikki vaan rupeaa elämään pelkillä sijoituksilla niin eihän se kovin pitkään silleen toimi.

Mitäs eroa on lottovoittaja Pertillä jolla on se 1milj eur. sijoituksina, maksaa melko isot verot yhteiskunnalle sijoitusten tuotosta (luultavasti enemmän kuin saman verran tienaava palkkatyöläinen) ja elää mukavaa elämää tuotoilla ja on oman kulutuksen ja lisääntyneen vapaa-ajan kautta luomassa uusia esim palvelualan työpaikkoja.

vrt.

Sijoittaja Perttiin joka 1milj € lottovoiton turvin perustaa sijoitusyrityksen jonka ainoa työntekijä ja toimitusjohtaja on. Yritys sijoittaa varat järkevästi ja maksaa Pertille sopivaa palkkaa. Edelleen lisääntyneen vapaa-ajan ansiosta Pertti auttaa mm. palvelualan ja matkailualan yrityksiä luomaan uusia työpaikkoja.

Kumpi on mielestäsi vapaamatkustaja yhteiskunnassa vai molemmat?

Ja ovatko kaikki yritykset joiden ainoana toimialana on yrityksen tai asiakkaiden varallisuuden sijoittaminen eri kohteisiin yhteiskunnan vapaa-matkustajia koska eiväthän nämä ns. tuota mitään uutta..?

 

[Paapaa]

Mun mielestäni nyt liikaa keskitytään siihen, että kaikki alkais sijottamaan ja kaikki lottovoittajat lopettais työnteon ja yhteiskunta ei enää pyöris. Kerroin vaan miten ite tekisin. Yhteiskunta kyllä pyörii minun suunnitelmalla ihan niin kuin muillakin valinnoilla. Ei siitä kannata murehtia. Siihen ei yhden ihmisen valinta vaikuta yhtään mitään

Suomi kaipaa paljon nykyistä enemmän niitä, joilla on likvidejä pääomia - ei vain kiviseiniä. Tarvitsemme pääomia, joilla voidaan luoda uusia yrityksiä, voidaan palkata työvoimaa, voidaan investoida tuotekehitykseen ja tuotantoon. Suomi kaipaa paljon nykyistä enemmän kotimaista pääomaa, joilla ostetaan laadukkaita yrityksiä tuottamaa pääomavirtoja. Suomi on verrattain pääomaköyhä maa. Iso osa pääomista on instituutioilla ja ulkomaalaisilla sijoittajilla. Kotimaiset instituutiot taas joutuvat sääntöjensä puolesta investoimaan aika matalan tuoton kohteisiin nollakorkoaikoina. Pääomia valuu ulkomaisiin käsiin. Omasta mielestäni aivan turhaan.

Puheet jostain "mutku kaikki alkaa sijoittaa, niin eihän toi voi toimia" on täysin epärelevanttia lätinää, eikä liity mitenkään todellisiin ongelmiin maassa, jossa omistetaan todella vähän ja pääomaverotus on piensijoittajalle aika kireää. Tuollaista kuulee valitettavan usein vassarilandiassa ihmisiltä, jotka syystä tai toisesta kokevat, että omistaminen on synti ja Suomi olisi parempi paikka kun ulkomaalaiset omistaisivat koko maan.

 

[FireFly Renaissance]

Mitäs eroa on lottovoittaja Pertillä jolla on se 1milj eur. sijoituksina, maksaa melko isot verot yhteiskunnalle sijoitusten tuotosta (luultavasti enemmän kuin saman verran tienaava palkkatyöläinen) ja elää mukavaa elämää tuotoilla ja on oman kulutuksen ja lisääntyneen vapaa-ajan kautta luomassa uusia esim palvelualan työpaikkoja.

vrt.

Sijoittaja Perttiin joka 1milj € lottovoiton turvin perustaa sijoitusyrityksen jonka ainoa työntekijä ja toimitusjohtaja on. Yritys sijoittaa varat järkevästi ja maksaa Pertille sopivaa palkkaa. Edelleen lisääntyneen vapaa-ajan ansiosta Pertti auttaa mm. palvelualan ja matkailualan yrityksiä luomaan uusia työpaikkoja.

Kumpi on mielestäsi vapaamatkustaja yhteiskunnassa vai molemmat?

Ja ovatko kaikki yritykset joiden ainoana toimialana on yrityksen tai asiakkaiden varallisuuden sijoittaminen eri kohteisiin yhteiskunnan vapaa-matkustajia koska eiväthän nämä ns. tuota mitään uutta..?

Tämä nyt ei varsinaisesti ole mikään mielipidekysymys.

Ihminen, joka tekee työtä yhteiskunnassa ei ole vapaa-matkustaja. Työn palkkaus ei liity tähän. Se mikä työ on kuinkakin palkitsevaa ja tärkeää on nyt ihan turha keskustelu tässä. Eiköhän jokaisella ole mielipide ja käsitys siitä.

 

[Mechanical Man]

Voisko ton Ot jatkaa sopivammassa keskustelussa tuolla aliosion puolella kiitos.

 

[Taikaorava]

Nyt 2kk Suomeen paluun jalkeen alkaa paasta yli Suomen verotuksen ja palkkatason aiheuttamasta shokista NZ vastaavaan verrattuna, joka muuten puolestaan jaa jalkeen esim. Australian palkoista.

Uuden Seelannin IT puolen bruttopalkat koodarista, BA, architect rooleille ovat 100K - 150K haitarissa brutto.
Kokonaisveroaste noilla tuloilla jaa viela karvan alle 30%, joten vuodesta jaa kateen noin NZD 70-100K, mika taalan keskikurssilla vastaisi 40K-58K euroja nettona vuoteen.
Ainoa Suomea olennaisesti kalliimpi hyodyke ovat asunnot isojen kaupunkien lahistolla, mutta muuten hintataso on korkeintaan sama kuin Suomessa.
Esimerkkina vaikka autot ja polttoaine, joissa molemissa hintalapuissa on samat numerot kuin Suomessa, mutta tilinauhalle kuukausittain ilmestyva lukema on 2 kertaa isompi.

Kaikenkaikkiaan en kylla ihmettele miksi ulkomailta ei ole tunkua Suomeeen IT alalle, enka itsekaan olisi tanne palannut ilman perhesyita.

 

[Juppiiis]

Tuntuu, että täällä joillakin on vähän etääntynyt kuva tavallisen ihmisen arjesta ja elämästä. Olette varmasti olleet ahkeria, opiskelleet ja tehneet paljon työtä päästäksenne nykyiseen asemaanne, mutta korkea palkkataso ja elintaso on selvästi sokaissut teidät ja mentaliteetti tuntuu olevan, ettei onnea voi olla ellei pihassa ole kahta uuden karheaa bemaria, 300 neliöistä siporex kivitaloa ja erikoisia harrastuksia.

Jos tililleni tupsahtaisi miljoona, voisin hetken jatkaa töissä ja varmasti sen jälkeen keksisin jotain muuta tekemistä. Teen tavallisia toimistoduunarin hommia, joista saan käteen n. 2000e/kk. Työuraa on jäljellä n. 30v ja vaikka inflaatio otettaisiinkin huomioon, todennäköisesti en tule ikinä tienaamaan miljoonaa tai ainakaan enempää työuran aikana. Silti elintasoni on tällä hetkellä ihan kelvollinen, joten en ymmärrä miksei miljoonalla voisi jo heittäytyä oloneuvokseksi velattoman asunnon kanssa? Eläkkeen kertyminen tai oikeastaan sen kertymättömyys on ongelma, mutta en usko oman sukupolven ikinä saavan eläkettä muutenkaan tai sen määrä tulee todennäköisesti olemaan hyvin pieni. Miljoona nyt käteen vs nykyinen 2000e/kk netto olisi kuitenkin saman verran, ellei jopa enemmänkin rahaa mitä tällä hetkellä on käytettävissä.

Puhumattakaan jos tuon miljoonan sijoittaisi.

Alaa voisi toki vaihtaa, mutta en usko sen kantavan kovinkaan pitkälle. Opiskeluaika söisi valtavan määrän rahaa ja olisiko uusi työ, joka omalla kohdalla olisi realistisesti saavutettavissa niin paljon palkitsevampaa, etteikö hetken päästä oltaisi samassa tilanteessa kuin edellisellä alalla.
Kuten joku täällä jo mainitsi. Niitä hyviä ja mielenkiintoisia hommia ei riitä kaikille, eikä niitä löydy kaikilta alueilta. Itse en ainakaan pelkän työn perässä ole valmis muuttamaan, koska elämässäni on paljon muitakin asioita, jotka sijaitsevat tällä alueella joista en ole valmis luopumaan.

 

[jarhu]

Miljoonalla eurolla eläisi helposti 50+ vuotta oloneuvoksena velattomassa asunnossa, eikä olisi puutetta mistään. Sitten jos arvostaa uusia autoja yms luksustuotteita, niin kyllähän sen rahan saa kulumaan kovaa tahtia. Veikkaisin vain, että sellainen henkilö kuka on kerännyt miljoonasijoituksen on tottunut normaalia korkeampaan elintasoon, jolloin oloneuvokseksi tiputtautuminen tarkottaisi elämästä karsimista. Eikö tässä keskustelussa ollut nimenomaan siitä kyse, eikä lottovoitoista?

Jos nyt omalla kohdalla lähtisi miettimään, niin tulot ei ole niin kovia että todennäköistä olisi saavuttaa tuollaista asemaa ilman kovaa karsimista päivittäisistä menoista. Korkeaa loikkaa tarvittaisiin työelämässä vielä, että pääsisi nykyiseltä tulodesiililtä parempaan. Tunku alkaa olla kova ja suhteet on jo suuressa merkityksessä. Nykyisessä asemassa on varmasti varaa palkan osalta nousta, mutta tuntuu että oman linjan katto on lähellä eli työtehtävien pitäisi muuttua aika radikaalisti.

Jos nyt kuitenkin jossain vaiheessa näyttää siltä, että varallisuus kasvaa tuohon luokkaan niin itse ajattelisin asiaa niin että alkaisin tehdä sellaista työtä, joka on kaikista antoisimpaa ja mielekkäintä itselle. Onko pakko tiputtautua kokonaan pois työelämästä? Jotain on kuitenkin tehtävä ja itsellä on kyllä suunnitelmia tulevaisuuden varalle siitä, mitä haluaisin tehdä jos olisi muutoin omavarainen.

 

[kilroy1]

Tämä nyt ei varsinaisesti ole mikään mielipidekysymys.

Ihminen, joka tekee työtä yhteiskunnassa ei ole vapaa-matkustaja. Työn palkkaus ei liity tähän. Se mikä työ on kuinkakin palkitsevaa ja tärkeää on nyt ihan turha keskustelu tässä. Eiköhän jokaisella ole mielipide ja käsitys siitä.

Haluaisin kuulla sinun mielipiteesi asiasta.. Pertti joka sijoittaa sen millin yksityishenkilönä ja elää niillä tuloilla vrt. Pertti joka sijoittaa millin yrityksen kautta ja elää niillä tuloilla.

Kumpi on mielestäsi yhteiskunnan vapaa-matkustaja vai molemmat ja millä perusteella?

 

[Paapaa]

Tuntuu, että täällä joillakin on vähän etääntynyt kuva tavallisen ihmisen arjesta ja elämästä. Olette varmasti olleet ahkeria, opiskelleet ja tehneet paljon työtä päästäksenne nykyiseen asemaanne, mutta korkea palkkataso ja elintaso on selvästi sokaissut teidät ja mentaliteetti tuntuu olevan, ettei onnea voi olla ellei pihassa ole kahta uuden karheaa bemaria, 300 neliöistä siporex kivitaloa ja erikoisia harrastuksia.

Itse asiassa moni hyvin tienaava on todennut täällä työnsä olevan kiinnostavaa, motivoivaa ja luultavasti tekisivät (tai jo tekevät) työtä senkin jälkeen kun taloudellinen riippumattomuus on saavutettu halutulla elintasolla. En nyt heti muista, että joku olisi täällä liittänyt onnen bemareihin ja kivitaloon. Laita ihmeessä lainaus, jos joku noin oikeasti totesi. Vaikka korkea varallisuus ei toisi aina onnea, sanoisin, että muutamaa poikkeusta lukuunottamatta köyhyys+matalatuloisuus ja näihin liittyvä epävarmuus tuo onnettomuutta. Ei siis niinkään se bemari, mutta hyvä taloudenhoito, säännölliset tulot ja riittävät puskurit poistavat kaiken talouteen liittyvän stressin ja epävarmuuden. Se yksinään parantaa elämänlaatua merkittävästi.

Itse kokisin aika kamalaksi tilanteen, että tekee työtä, jota ei halua tehdä ellei se ole taloudellisesti välttämätöntä. Työ/yrittäminen vie valtaosan ihmisen ajasta. Ei voi kylliksi korostaa sitä, että kannattaa ainakin tavoitella työtä, jonka tekemisestä nauttii. Toki siitä pitää saada asiallinen korvaus mutta motivaatiopuolta ja työhyvinvointia ei voi väheksyä.

On oikeassa työpaikassa/yrityksessä, jos sitä tekisi sen lottovoitonkin jälkeen.

 

[FireFly Renaissance]

Haluaisin kuulla sinun mielipiteesi asiasta.. Pertti joka sijoittaa sen millin yksityishenkilönä ja elää niillä tuloilla vrt. Pertti joka sijoittaa millin yrityksen kautta ja elää niillä tuloilla.

Kumpi on mielestäsi yhteiskunnan vapaa-matkustaja vai molemmat ja millä perusteella?

Jos syöt leipää, mutta et tee sen leivän eteen työtä, joku muu tekee sinulle sen työn ja leivän. Ja jatkot jossain muualla, jos jäi epäselvää.