Tässä on hyvin kuvattu miksi en suostuisi yhteisiin rahoihin. Niissä alkaa helposti pihaan ilmestymään yllätysautoja ja kymppitonnin sohvaryhmä joille en näe tarvetta.Vielä näistä omista ja puolison tavaroista.
Mitenkä menee vaikka kodin stereot ja muu elektroniikka? Jos toinen haluaa hienot hifilaitteet ja toiselle kelpaisi melkein mikä vaa, niin miten ostaako se enemmän halauva sitten omaksi? Tai just mun mainitsemat huonekalut (Ikeasta vai Vepsäläiseltä?. Taikka kodinkoneet? Auto? Noita kaikkia nyt pääosin kuitenkin molemmat käyttävät. Lista on pitkä ja varmasti puolisoiden välillä on eroa mitä kelpuuttaa omaan kotiinsa.
Esimerkkejä omasta elämästä:
-Mulle oli selvää, että hommaan Weberin Genesiksen grilliksi. Vaimo ei ole koskaan grillannut. No yhteinen se silti on, Samoin savustin ja kallis hiiligrilli.
-Vaimo kävi uuden kotiteatterisohvaryhmän valitsemassa ja mä vaan kuittasin, että ok. Ei ollut halpa kun oli omilla mitoilla teetetty HT-Collectionilla, mutta on muuten hyvä. Taasen vaimo ei paljoa uuden 4k videotykin speksailuun osallistunut.
-Autot olen oikeastaan valinnut 95%, vaimoa kiinnostaa eniten väri... Silti se joka pihasta eka lähtee pääosin saa valita millä autolla lähtee.
-Ruokailuryhmä oli 10v ollut meillä ja vaimo tuumas, että vaihtoon. No jälkikäteen oliha se vanha jo kulunut ja joutikin kiertoon. Osallistuin käytännössä tasan kasauksen ja roudauksen verran hankintaan (no näyttäähän vaimo mulle noita vaihtoehtoja etukäteen jne, mutta luotan 100% vaimon makuun)
-Mä olen ostellut työkaluja, kun olen johonkin tarvinnut: akkuporakoneet, poravasara, pöytäsirkkeli, kaapparisaha, kompura jne. Eipä ole vaimo noihin koskaan koskenut, mutta yhteisiä asioita noilla on rakennettu ja yhteisiä on laitteet
Helppoa kun kaikki on yhteistä.