Omat vai yhteiset rahat?

[Warwick]

Vielä näistä omista ja puolison tavaroista.

Mitenkä menee vaikka kodin stereot ja muu elektroniikka? Jos toinen haluaa hienot hifilaitteet ja toiselle kelpaisi melkein mikä vaa, niin miten ostaako se enemmän halauva sitten omaksi? Tai just mun mainitsemat huonekalut (Ikeasta vai Vepsäläiseltä?. Taikka kodinkoneet? Auto? Noita kaikkia nyt pääosin kuitenkin molemmat käyttävät. Lista on pitkä ja varmasti puolisoiden välillä on eroa mitä kelpuuttaa omaan kotiinsa.

Esimerkkejä omasta elämästä:
-Mulle oli selvää, että hommaan Weberin Genesiksen grilliksi. Vaimo ei ole koskaan grillannut. No yhteinen se silti on, Samoin savustin ja kallis hiiligrilli.
-Vaimo kävi uuden kotiteatterisohvaryhmän valitsemassa ja mä vaan kuittasin, että ok. Ei ollut halpa kun oli omilla mitoilla teetetty HT-Collectionilla, mutta on muuten hyvä. Taasen vaimo ei paljoa uuden 4k videotykin speksailuun osallistunut.
-Autot olen oikeastaan valinnut 95%, vaimoa kiinnostaa eniten väri... Silti se joka pihasta eka lähtee pääosin saa valita millä autolla lähtee.
-Ruokailuryhmä oli 10v ollut meillä ja vaimo tuumas, että vaihtoon. No jälkikäteen oliha se vanha jo kulunut ja joutikin kiertoon. Osallistuin käytännössä tasan kasauksen ja roudauksen verran hankintaan (no näyttäähän vaimo mulle noita vaihtoehtoja etukäteen jne, mutta luotan 100% vaimon makuun)
-Mä olen ostellut työkaluja, kun olen johonkin tarvinnut: akkuporakoneet, poravasara, pöytäsirkkeli, kaapparisaha, kompura jne. Eipä ole vaimo noihin koskaan koskenut, mutta yhteisiä asioita noilla on rakennettu ja yhteisiä on laitteet

Helppoa kun kaikki on yhteistä.

Tässä on hyvin kuvattu miksi en suostuisi yhteisiin rahoihin. Niissä alkaa helposti pihaan ilmestymään yllätysautoja ja kymppitonnin sohvaryhmä joille en näe tarvetta.

 

[Pete88]

Tässä on hyvin kuvattu miksi en suostuisi yhteisiin rahoihin. Niissä alkaa helposti pihaan ilmestymään yllätysautoja ja kymppitonnin sohvaryhmä joille en näe tarvetta.

Ja tuo tapahtuisi vaan siksi, ettei kyetä puhumaan asioista. Täysjärkinen ihminen, vaikka olisi kuinka omat rahat, niin varmaan välittäisi mainita etukäteen, jos on autokaupoille lähdössä tai uutta sohvaa vaihtamaan. Ihan sama, meneekö yhteisistä vai erillisistä rahoista.

 

[zepi]

Itse olen sitä koulukuntaa, että jos jotain asiaa muutetaan, niin silloin pitäisi olla olemassa jokin ongelma, jonka korjaamiseksi tämä muutos tehdään. Olen tätä ketjua yrittänyt lukea sillä silmällä, että löytäisin niitä ongelmia, minkä ratkaisuksi näitä rahoja laitetaan yhteiseksi. En ole löytänyt ainuttakaan.

Miten eri verran tienaavat voivat tehdä asioita yhdessä jotka ovat liian kalliita tai aiheuttavat kohtuuttomia taloudellisia rajoitteita vähemmän tienaavalle?

Mennäänkö sellaisella hiljaisella ”minä nyt massia tekevänä piffaan ja jäät vaan henkisesti velkaa kun eletään omilla rahoillamme” -mentaliteetilla?

Edit: Suomessa on vieläpä sosiaalitukien rakenne sellainen, että usein se on suoraan vähemmän tienaavalta pois kun enemmän tienaava saa enemmän liksaa.

Esim. jos töissä käyvän osapuolen tulot nousevat, kotona pysyvän lasta hoitavan osapuolen kotihoidontuki ja asumislisä laskevat. Silloin olisi nähdäkseni kohtuullista, että sen tulonlaskun aiheuttanut osapuoli kompensoi toiselle aiheutuvat menetykset. Tämä koko keskustelu tietty muuttuu merkityksettömäksi jos mennään yhteisillä rahoilla.

—
Tässä kohtaa kannattaa kyllä erotella varallisuus ja tulot kun puhutaan ”rahasta”.

Siinä missä arkipäivän tulojen ja menojen vähintään osittainen yhdistäminen on usein sosiaalitukirakenteiden takia kohtuullista, ei varallisuuden yhdistämisessä ole nähdäkseni juuri mitään tolkkua, ellei liitto ole jatkunut pitkään ja varallisuutta ole todellisuudessa kartutettu yhdessä (perheyritystä, sukutila peritty toiselta, toisen rahoittaessa ehostusta jne.)

 

[Ana]

Vielä näistä omista ja puolison tavaroista.

Mitenkä menee vaikka kodin stereot ja muu elektroniikka? Jos toinen haluaa hienot hifilaitteet ja toiselle kelpaisi melkein mikä vaa, niin miten ostaako se enemmän halauva sitten omaksi? Tai just mun mainitsemat huonekalut (Ikeasta vai Vepsäläiseltä?. Taikka kodinkoneet? Auto? Noita kaikkia nyt pääosin kuitenkin molemmat käyttävät. Lista on pitkä ja varmasti puolisoiden välillä on eroa mitä kelpuuttaa omaan kotiinsa.

Esimerkkejä omasta elämästä:
-Mulle oli selvää, että hommaan Weberin Genesiksen grilliksi. Vaimo ei ole koskaan grillannut. No yhteinen se silti on, Samoin savustin ja kallis hiiligrilli.
-Vaimo kävi uuden kotiteatterisohvaryhmän valitsemassa ja mä vaan kuittasin, että ok. Ei ollut halpa kun oli omilla mitoilla teetetty HT-Collectionilla, mutta on muuten hyvä. Taasen vaimo ei paljoa uuden 4k videotykin speksailuun osallistunut.
-Autot olen oikeastaan valinnut 95%, vaimoa kiinnostaa eniten väri... Silti se joka pihasta eka lähtee pääosin saa valita millä autolla lähtee.
-Ruokailuryhmä oli 10v ollut meillä ja vaimo tuumas, että vaihtoon. No jälkikäteen oliha se vanha jo kulunut ja joutikin kiertoon. Osallistuin käytännössä tasan kasauksen ja roudauksen verran hankintaan (no näyttäähän vaimo mulle noita vaihtoehtoja etukäteen jne, mutta luotan 100% vaimon makuun)
-Mä olen ostellut työkaluja, kun olen johonkin tarvinnut: akkuporakoneet, poravasara, pöytäsirkkeli, kaapparisaha, kompura jne. Eipä ole vaimo noihin koskaan koskenut, mutta yhteisiä asioita noilla on rakennettu ja yhteisiä on laitteet

Helppoa kun kaikki on yhteistä.

Hiuskiharrin puoliso.

Hifit minä kun minä ne halusin, toi on tyytyväinen telkkarin äänentoistoon.

Pöytä taloustililtä mutta väännettiin kummallekkin sopivaa aikansa.

Työkalut riippuen käyttötarkoituksesta taloustili/puokkiin/minä. Taloustililtä vaikka ruohonleikkuri. Puokkiin sirkkeli. 3D -printteri minä.

Auto minä, kun ostin sellaisen jonka halusin omaan käyttöön, totta munassa saa muija käyttää vapaahkosti, makselee bensoja yms. sillon kun jaksaa jos jaksaa. Toka tulossa oleva auto taloustililtä, menee perheen käyttöön. Harrasteauto minä.

Piha puokkiin/puoliso

Grilli taloustili.

Rempat puokkiin.

Lomat taloustili.

4080 minä.

Kaljat pääsääntöisesti minä.

Pesukone taloustili.

Partaveitsi minä.

Ladyshavet muija.

Ei minusta ole hankalaa, kummankin haluamat/yhteiseen käyttöön/mukulat taloustili, omat jutut omalta tililtä, suoraan talon arvoon puokkiin. Taloustililtä kuittaillaan jotain pieniä omia ostoksia muiden mukana, ei nyt herranjestas mitään sixpäckiä tai jalkahöyliä ruveta erikseen makselemaan, mutta halusin omat keittiöveitset kun tuo pesee koneessa kaikki niin maksoin ne ihan itse.

Pärjättäisiin ihan hyvin yhteisillä rahoilla, mutta jonkin verran närää olisi esimerkiksi tuo 4080 aiheuttanut. Tai jos muija ostaisi kympin sohvan yhteisistä rahoista ilman hyväksyntää. Tai minä auton ilman lupaa. Meille toimii riidattomasti nykyinen systeemi, mitä sitä ehdoin tahdoin draamaa tähän suhteeseen lisäämään, kun nyt ei tartte vääntää rahasta ollenkaan.

 

[Mikkos]

Vielä näistä omista ja puolison tavaroista.

Mitenkä menee vaikka kodin stereot ja muu elektroniikka? Jos toinen haluaa hienot hifilaitteet ja toiselle kelpaisi melkein mikä vaa, niin miten ostaako se enemmän halauva sitten omaksi? Tai just mun mainitsemat huonekalut (Ikeasta vai Vepsäläiseltä?. Taikka kodinkoneet? Auto? Noita kaikkia nyt pääosin kuitenkin molemmat käyttävät. Lista on pitkä ja varmasti puolisoiden välillä on eroa mitä kelpuuttaa omaan kotiinsa.

Esimerkkejä omasta elämästä:
-Mulle oli selvää, että hommaan Weberin Genesiksen grilliksi. Vaimo ei ole koskaan grillannut. No yhteinen se silti on, Samoin savustin ja kallis hiiligrilli.
-Vaimo kävi uuden kotiteatterisohvaryhmän valitsemassa ja mä vaan kuittasin, että ok. Ei ollut halpa kun oli omilla mitoilla teetetty HT-Collectionilla, mutta on muuten hyvä. Taasen vaimo ei paljoa uuden 4k videotykin speksailuun osallistunut.
-Autot olen oikeastaan valinnut 95%, vaimoa kiinnostaa eniten väri... Silti se joka pihasta eka lähtee pääosin saa valita millä autolla lähtee.
-Ruokailuryhmä oli 10v ollut meillä ja vaimo tuumas, että vaihtoon. No jälkikäteen oliha se vanha jo kulunut ja joutikin kiertoon. Osallistuin käytännössä tasan kasauksen ja roudauksen verran hankintaan (no näyttäähän vaimo mulle noita vaihtoehtoja etukäteen jne, mutta luotan 100% vaimon makuun)
-Mä olen ostellut työkaluja, kun olen johonkin tarvinnut: akkuporakoneet, poravasara, pöytäsirkkeli, kaapparisaha, kompura jne. Eipä ole vaimo noihin koskaan koskenut, mutta yhteisiä asioita noilla on rakennettu ja yhteisiä on laitteet

Helppoa kun kaikki on yhteistä.

Lainat ja isot ostokset, kuten auto on selkeästi yhteisiä ja jos ero tulee niin ne on ne suurimmat asiat. Mistään telkkareista tai imureista ei tarvii alkaa tappelemaan, ne jaetaan parhain päin kun yhdessä ostettukkin.

Muutenkin noi sun esimerkit on niin absurdeja tavallisen duunarin näkökulmasta että eihän tommosia pysty edes kuvittelemaan. Jo yhden auton hankinta on aikamoinen talouspäätös monella, saatikka parin lisäauton hommaaminen kysymättä. Meillä normaaleilla ihmsillä kun ei tuota rahaa ole kylvää joka paikkaan niin pitää neuvotella isoista ostoksista eikä niitä mennä tosta vaan heräteostoksena hommaamaan.

 

[Köntsä-Ana]

Tässä on hyvin kuvattu miksi en suostuisi yhteisiin rahoihin. Niissä alkaa helposti pihaan ilmestymään yllätysautoja ja kymppitonnin sohvaryhmä joille en näe tarvetta.

Näkisin että terveeseen parisuhteeseen kuuluu että isot hankinnat keskustellaan yhdessä ellei olla miljonäärejä.

 

[pulatunnus]

Eikös tällaista kutsuta muussa yhteydessä orjuudeksi? Voisi sitä kuvitella terveemmänkin lähtökohdan parisuhteelle.

Miten niin, jos elättäjä purkaa sopimuksen, hakee avioeroa, niin ei sitä orjuudeksi kutsuta.
Se että lupaa elättää on sen avioliiton ydin idea, sitten lipsutaan jos ei sitä tehdä, ei anneta vähätuloiselle puolisolle omaa rahaa, ei täytetä hänen taloudelisia tarpeita, tai kiristetään niiden ehtona, tai jopa uhkaillaan erolla.

Jälkimäistä voi olla tietoista tai tiedostamatonta, ja voi olla myös papeeilla oilla molemilla ansioita.

A)
Toinen puolisi hoitaa raha-asiat, käyttöoikeudet puolison tileille, maksaa laskut, siirtelée puolison tililtä yhteisille/omille. Keskustellaan hankinnoista, puolisolla rahaa käytössä, ihan näennäisesti vapaasti, mutta puolison silmän alla, ja siis halitsee paljonko. Isoista hanlinnoista voidaan keskustella, se voi olla juurikin se millä hallitaan, kontroloidaan.

B)
Vs, se että elättäjä maksaa perheen menot ja pitää huolen että puolisolla on omaa käyttörahaa omaan itsenäiseen käyttöön, sillä tasolla mitä perheen elintason mukaan olettaa. Jos vielä pikkuhiljaa turvaa hänen taloudellista turvaa esim. eron varalle.


Tämä se miksi ns. A kohta ovat vaaran merkki. Ja se miksi B kohta, omat tilit, omat varat, viestii että avioliitto solmittu tuomaan taloudellista turvaa parisuhteeseen

 

[pulatunnus]

Ja tuo tapahtuisi vaan siksi, ettei kyetä puhumaan asioista. Täysjärkinen ihminen, vaikka olisi kuinka omat rahat, niin varmaan välittäisi mainita etukäteen, jos on autokaupoille lähdössä tai uutta sohvaa vaihtamaan. Ihan sama, meneekö yhteisistä vai erillisistä rahoista.

Näkisin että terveeseen parisuhteeseen kuuluu että isot hankinnat keskustellaan yhdessä ellei olla miljonäärejä.

Hyvässä parisuhteessa ne hankinnat mitkä koskee molempia, molemmilla mielipìde, niin joku mekanismi.
Sohvanosto, auton osto, jos se ei vaaranna perheen elintasoa, niin se pitääkö keskustella, se voi olla ihan vain sitä että puoliso haluaa kontroloida mitä toinen hankkii. Tai naamioitu ilmoitukseski.

Sohvasta voi toki keskustella ja voi olla hyväkin. Jotkut haluaa omalle valinnalle tukea (puoliso sitten tukee), tai vasta väitteitä, tai ihan varmistaa oliko se pääkallo kuosi ok.

Joskus voi tulla virheitä, se nyt kuuluu asiaan, ja virheitä saa tehdä.

 

[OscarK]

Eli omistatte asunnon 50/50 ja molemmilla omat lainat. Mitä jos toinen osapuoli ei suoridukaan lainastaan?

No eikös se ole jo lähtökohtaisesti ihan selvää, miten pankin kanssa toimitaan, jos lainoja ei makseta? Vai mitä yrität kysyä? Meillä nyt ei sellaista mahdollisuutta ole, että toinen ei suoriutuisi lainastaan, ellei tee sitä ihan tarkoituksella. Ja jos tekee tarkoituksella, niin silloin on jo avioero kyseessä, jolloin mentäisiin joka tapauksessa siihen vaiheeseen, että asunto joko myydään ulkopuoliselle tai toinen ostaa toisen ulos. Joten ei tämän suhteen ole mitään ongelmaa.

Ihmetyttää "mun auto" ja "vaimon auto". Meillä on kolme autoa, kaikki myös uusia ja hyviä sähköautoja mutta yksikään ei ole "mun" taikka "vaimon".

No kenen nimi niissä auton papereissa lukee? Kyllä ne nyt autot tuppaavat ihan yleensäkin olemaan jomman kumman nimissä. Sitä tarkoittaa minun auto ja vaimon auto. Toki kumpikin voi niitä käyttää, eli ihan yhteisessä käytössä ne on. Mutta kumpikin omistaa omansa. Ja kummallakin on ihan vapaus ostaa sellainen auto kuin haluaa, ilman että siihen tarvitsee toiselta kysellä mitään.

Kenen rahoilla ostetaan uusi vatkain tai yleiskone? Onko vaimon kiharrin tai sähköhammasharja oma? Entäs silitysrauta?

Vatkain ja yleiskone ovat ihan kodin ostoksia siinä missä ruuatkin, eli ihan yhteisesti ostellaan. Vaimo hommaa luonnollisestikin kihartimen itse.

Mitenkä menee vaikka kodin stereot ja muu elektroniikka? Jos toinen haluaa hienot hifilaitteet ja toiselle kelpaisi melkein mikä vaa, niin miten ostaako se enemmän halauva sitten omaksi? Tai just mun mainitsemat huonekalut (Ikeasta vai Vepsäläiseltä?. Taikka kodinkoneet? Auto? Noita kaikkia nyt pääosin kuitenkin molemmat käyttävät. Lista on pitkä ja varmasti puolisoiden välillä on eroa mitä kelpuuttaa omaan kotiinsa.

Meillä on ihan toimiva periaate se, että jos jokin asia halutaan yhteisesti, niin silloin voidaan se ostaakin yhteisesti. Mutta jos jokin tavara on sellainen, minkä vain se toinen osapuoli haluaa, niin hän sitten ostaa sen itse omilla rahoillaan.

Yhtä hyvin voi kääntää asian toisinpäin ja kysyä, että mihin niitä erillisiä rahoja tarvitaan. Mihin ongelmaan se on vastaus?

No ei sitä noin päin voi kääntää, koska lähtökohtaisesti ja oletusarvoisesti kaikilla on jo omat rahat. Se yhteinen raha on se muutos, joten jos jotain muutetaan, niin sille pitäisi olla perustelu.

Miten eri verran tienaavat voivat tehdä asioita yhdessä jotka ovat liian kalliita tai aiheuttavat kohtuuttomia taloudellisia rajoitteita vähemmän tienaavalle?

No mielestäni tuota jo avasin omalta kohdalta. Jos tehdään yhteisesti asioita ja toisella on rahaa ja toisella ei, niin se jolla on rahaa, kustantaa ne yhteiset asiat.

 

[BongisKhan]

Juoksevat kulut asumisesta onnistuu myös hyvin. Toinen voi esim. maksella sähkö- ja lämmityslaskut ja toinen voi maksella kaupassa ruokaostokset. Edelleen onnistuu täysin ilman yhteisiä rahoja tai tilejä.

Mun mielestä tää on about se "worst of both worlds" - vaihtoehto, jossa ei ole täysin yhteisten rahojen helppoutta, eikä selkeän 50:50 (tai mikä ikinä) jaon reiluutta. Tuo kun vaatii joko jatkuvaa kirjanpitoa jotta pysyy kärryillä kuinka paljon kukin on mitäkin maksanut (nuo kaikki kolme on hyviä esimerkkejä menoista jotka elää voimakkaasti kuukaudesta toiseen) tai sitten riskeeraa epäreiluuden ja kaunan tunteita. Toki aikuiset ihmiset terveessä parisuhteessa osaavat tietysti ottaa tällaiset asiat puheeksi....

Eli mihin ihmeeseen jotkut pariskunnat tarvitsevat niitä yhteisiä rahoja ja tilejä? Mikä on se ongelma, mikä ei muuten ratkea?

Vaivattomuus, selkeys ja reiluus.

Yhtä hyvin voi kääntää asian toisinpäin ja kysyä, että mihin niitä erillisiä rahoja tarvitaan. Mihin ongelmaan se on vastaus?

On siinä se ongelma, että pitää kaikista pelkästään toisen käyttöön menevistä hankinnoista neuvotella (tai potea huonoa omatuntoa). Siinäkin oma vaivattomuutensa ja mutkattomuutensa, että molemmilla on edes jonkinlaiset täysin omat rahat joista ei ole mitenkään tilivelvollinen toiselle, olettaen että siis että perheen kokonaistaloustilanne on kunnossa.

Näkisin että terveeseen parisuhteeseen kuuluu että isot hankinnat keskustellaan yhdessä ellei olla miljonäärejä.

Miten määrittelet "ison hankinnan"? Itse ostin esim. tuossa juuri muutama päivä sitten toista tuhatta euroa maksaneen kaikuluotaimen veneeseeni, jonka olen myös täysin omista rahoistani maksanut (jo ennen avioliittoa). En koe, että tämä hankinta mitenkään kuuluisi vaimolleni, tai että siitä tarvitsisi mitenkään neuvotella. Toisaalta jos rahat olisivat yhteisessä läjässä, en tietenkään voisi tuollaista hankintaa tehdä konsultoimatta ensin.

 

[OscarK]

Mun mielestä tää on about se "worst of both worlds" - vaihtoehto, jossa ei ole täysin yhteisten rahojen helppoutta, eikä selkeän 50:50 (tai mikä ikinä) jaon reiluutta. Tuo kun vaatii joko jatkuvaa kirjanpitoa jotta pysyy kärryillä kuinka paljon kukin on mitäkin maksanut (nuo kaikki kolme on hyviä esimerkkejä menoista jotka elää voimakkaasti kuukaudesta toiseen) tai sitten riskeeraa epäreiluuden ja kaunan tunteita. Toki aikuiset ihmiset terveessä parisuhteessa osaavat tietysti ottaa tällaiset asiat puheeksi....

Meillä tämä on toiminut iät ajat ilman minkäännäköistä kirjanpitoa. Joten en ihan ymmärrä väitettäsi. Ei meillä ole kummallakaan tarvetta olla kartalla siitä kuinka paljon kumpikin on maksellut.

 

[pulatunnus]

Näkisin että terveeseen parisuhteeseen kuuluu että isot hankinnat keskustellaan yhdessä ellei olla miljonäärejä.

Missä tahansa taloudellisessa suhteessa jos se päätös uhkaa sitä taloudellista suhdetta.
Parisuhteessa jos se uhkaa sitä parisuhdetta, parisuhteessa oleellista ei ole se arvo, vaan se miten se vaikuttaa parisuhteseen.

Avioliitto on molempoen yhdistelmä.

Euro Summa, jos aviopariskunta on tiukilla, niin se kympikin voi olla tiukalla hetkellä iso juttu. Auto sählääminen duunari parilla voi olla enemän parisuhde ongelma kuintalous.
Toisen mielestä ne autot on pihan kaunnistus, toisen mielestä kauhistus, jossain kyse ajankäytöstä.
Toki totta että autoilla voi sotkea talouden, vaarantaa kyky elättää puoliso.

Miljoonikko, miljoonikotkin voivat menettää varallisuuden, viedä muita mukan, esimerkeistä ei pulaa.

 

[zepi]

No mielestäni tuota jo avasin omalta kohdalta. Jos tehdään yhteisesti asioita ja toisella on rahaa ja toisella ei, niin se jolla on rahaa, kustantaa ne yhteiset asiat.

Etkä näe mitään eroa parin dynamiikassa kun ollaan liikkeellä erillisillä rahoilla omilla tileillä ja se rahakkaampi puoliso sitten höylää platinavisalla yhteiset menot? Käy ainakin selväksi että kenen ehdoilla homma toimii kun se ihan konkreettisesti tulee ilmi arkipäivän elämässä...

Näin varsinkin maissa (kuten Suomessa) jossa lapsia kotona hoitavan puolison tulot riippuvat suoraan sen töissä käyvän puolison tuloista. Mitä enemmän töissä käyvä tienaa, sitä vähemmän kotihoidontukea ja asumistukea kotona oleva saa. Tällöin reiluuden nimissä voisi ajatella, että se enemmän tienaavan kuuluisi maksaa vahingonkorvausta sen toisen kokemista tulon menetyksistä.

Tai sitten voisi yhdistää (osittain) arkipäivän tulot yhteisiksi jolloin koko hommaa ei tarvitse miettiä lainkaan.

--
Tässä kohtaa kuitenkin pitää selkeästi erottaa, että tarkoitetaanko "yhteisillä rahoilla"
1) yhteisiä tuloja
vai
2) yhteistä varallisuutta

Koen että kyseessä ovat täysin erilliset asiat. Parisuhteissa joissa suurin osa arkipäivän tuloista menee myös sen arjen pyörittämiseen voidaan tulojen (vähintään osittaisella) yhdistämisellä muuttaa insentiivejä ja perheen kannustimia.

Perhe A jossa toinen tienaa 2500e/kk nettoa ja toinen 2000e/kk nettoa, kumpikin käy duunissa omissa työpaikoissaan, rahat pidetään erillään ja jaetaan elämisen kulut ~tasan, paremmin tienaava ehkä maksaa pari saturaista kuussa yhteisistä enemmän tjsp.

Perhe B joissa tienataan samat, kaikki pistetään yhteiselle tilille, maksetaan yhteiset menot ja kuun jälkeen yli menevä pistetään 50/50 tasan erillisille säästötileille.

Kaikki menee varsin hyvin niin kauan kuin mikään ei muutu ja mahdolliset duunin vaihdot tehdään lähiympäristössä eikä jouduta muuttamaan. Mutta entäs tilanteessa missä paremmin tienaava osapuoli saa työtarjouksen eri kaupungista, uuden paikan nettoliksa on 4500e/kk. Perhe B voi ihan suoraan muuttaa uuden hienon duunin perässä ja jatkaa vanhalla menetelmällä ilman että tarvitsee sopia asiasta yhtään enempää - arkitulot ovat yhteiset ja kumpikin jatkaa entisellä elintasolla / henkilökohtaisen varallisuuden kerrytystasolla.

Mutta miksi ihmeessä perhe A:ssa pienemmän palkkansa ja duuninsa menettävä puoliso suostuisi tuohon, varsinkin jos omat uraprospektit tarkoittavat että tulee helposti vain vuoden työnhakurupeama + uuden elämän rakentamisen vaiva uudella paikkakunnalla palkkioksi siitä, että rahakkaamman puolison omaisuus karttuu jatkussa nopeammin?

On tietysti täysin ilmeistä, että sitten kun pienemmän palkan puoliso löytää uuden duunin uudelta paikkakunnalta, niin kokonaisuutena perheellä menee paremmin, mutta mitä ihmettä hän henkilökohtaisesti hyötyy tästä vaivannäöstä jos tulot eivät ole vähintään osittain yhteiset?

 

[Mikkos]

Miten niin, jos elättäjä purkaa sopimuksen, hakee avioeroa, niin ei sitä orjuudeksi kutsuta.
Se että lupaa elättää on sen avioliiton ydin idea, sitten lipsutaan jos ei sitä tehdä, ei anneta vähätuloiselle puolisolle omaa rahaa, ei täytetä hänen taloudelisia tarpeita, tai kiristetään niiden ehtona, tai jopa uhkaillaan erolla.

Jälkimäistä voi olla tietoista tai tiedostamatonta, ja voi olla myös papeeilla oilla molemilla ansioita.

A)
Toinen puolisi hoitaa raha-asiat, käyttöoikeudet puolison tileille, maksaa laskut, siirtelée puolison tililtä yhteisille/omille. Keskustellaan hankinnoista, puolisolla rahaa käytössä, ihan näennäisesti vapaasti, mutta puolison silmän alla, ja siis halitsee paljonko. Isoista hanlinnoista voidaan keskustella, se voi olla juurikin se millä hallitaan, kontroloidaan.

B)
Vs, se että elättäjä maksaa perheen menot ja pitää huolen että puolisolla on omaa käyttörahaa omaan itsenäiseen käyttöön, sillä tasolla mitä perheen elintason mukaan olettaa. Jos vielä pikkuhiljaa turvaa hänen taloudellista turvaa esim. eron varalle.


Tämä se miksi ns. A kohta ovat vaaran merkki. Ja se miksi B kohta, omat tilit, omat varat, viestii että avioliitto solmittu tuomaan taloudellista turvaa parisuhteeseen

Mulla kyllä särisee toi korvaan että avioliitto olis joku elättäjä sopimus. Vähän vanhan kansan uskomusjuttuja samoin kuin että avioliiton tarkoitus on tehdä ihmisistä yksi aina ja ikuisesti.
Kyllä se enemmänkin on juridinen sopimus jolla taataan osapuolten oikeudet ja omaisuus jne vaikka kuoleman, perinnön ja muun vastaavan varalta.
Ainakin me mentiin naimissin tasan sen takia että meillä on lain edessä joku status toisiimme. Ei meillä koskaan ollu mitään aikomustakaan mennä naimisiin että sen jälkeen kaikki on yhteistä ja toinen elättää toisen jne. Toisen elättäminen (erikoistilanteessa: opiskelu, sairasloma jne) parisuhteessa on meille itsestään selvyys vaikka ei oliskaan naimisissa. Vaikka tosin molemmilla on säästöjä siltä varalta että vaikka mitä kävis niin toisen ei kuitenkaan tarvii toista elättää ja rahat riittää elämiseen vaikka jotain poikkeusta tapahtuisikin.

 

[OscarK]

Etkä näe mitään eroa parin dynamiikassa kun ollaan liikkeellä erillisillä rahoilla omilla tileillä ja se rahakkaampi puoliso sitten höylää platinavisalla yhteiset menot? Käy ainakin selväksi että kenen ehdoilla homma toimii kun se ihan konkreettisesti tulee ilmi arkipäivän elämässä...

Mitä ihmettä oikein tarkoitat? Millä tavalla se ”dynamiikka” olisi parempi sillä, että varakkaampi olisi luovuttanut ne isommat tulonsa ensin yhteiseen kassaan, josta se pienituloisempi niitä sitten höyläisi?

Koko homman pointti on nimenomaan siinä että yhteiset menot hoidetaan yhdessä ja sitten kumpikin voi niitä omia rahojaan käytellä miten itse haluaa.

Silloin kun vaimo opiskeli, niin minä makselin pääsääntöisesti meidän elämisen kulut, jolloin vaimolla oli omat rahansa ihan täysimääräisesti käytössään. Ei mitään ongelmaa.

Onko tuo sun hakema ongelmaskenaario jokin marginaalinen erikoistapaus, jossa toinen puolisoista on täysin varaton ja elää puolisonsa siivellä? Kun kuulostaa oudolta ajatella että rahojen pitäisi olla yhteisiä siksi että pienempituloinen ei kokisi käyttävänsä toisen rahoja.

 

[Varistin]

Meillä tämä on toiminut iät ajat ilman minkäännäköistä kirjanpitoa. Joten en ihan ymmärrä väitettäsi. Ei meillä ole kummallakaan tarvetta olla kartalla siitä kuinka paljon kumpikin on maksellut.

Mitä ihmettä oikein tarkoitat? Millä tavalla se ”dynamiikka” olisi parempi sillä, että varakkaampi olisi luovuttanut ne isommat tulonsa ensin yhteiseen kassaan, josta se pienituloisempi niitä sitten höyläisi?

Koko homman pointti on nimenomaan siinä että yhteiset menot hoidetaan yhdessä ja sitten kumpikin voi niitä omia rahojaan käytellä miten itse haluaa.

Näiden kanssa olen aika lailla samaa mieltä, rahankäytön dynamiikka voi olla pielessä tai kunnossa ihan riippumatta siitä, onko ne rahat eri vai samassa kasassa. Ei erillistenkään rahojen kanssa tarvitse olla taustalla mitään henkistä kirjanpitoa ja kyräilyä siitä, miten paljon kumpikin maksaa, eivätkä toisaalta yhteiset rahat takaa sitä ettei niiden käytöstä voi tulla skismaa. Ihan puhtaasti se on niiden kahden ihmisen sopimisesta ja näkemyksistä kiinni molemmissa tapauksissa.

 

[pulatunnus]

Mulla kyllä särisee toi korvaan että avioliitto olis joku elättäjä sopimus.

Se silti on sitä, jos tarkoitus olla naimisissa vuosikymmeniä elämänloppuun asti, niin sitä se on.

Ainakin me mentiin naimissin tasan sen takia että meillä on lain edessä joku status toisiimme. Ei meillä koskaan ollu mitään aikomustakaan mennä naimisiin että sen jälkeen kaikki on yhteistä ja toinen elättää toisen jne.

Mitä muuta se avioliitto on lainedessä, sitoudutaan elättään, ja purkamisen hetkellä omaisuuden jakamisessa veroetua.

Toki siitä voi jotain statusarvoa saada, mutta jos ei aikomustakaan noudatta sopimusta, niin saa vain ulkun arvon.

Vuosikymenniin ei ole ollut pakosolmia avioliittoa, yhdessä voi asua ilmankin, lapsia voi tehdä ne. Sukupuolet tasa-arvoisia jne.

 

[zepi]

Onko tuo sun hakema ongelmaskenaario jokin marginaalinen erikoistapaus, jossa toinen puolisoista on täysin varaton ja elää puolisonsa siivellä? Kun kuulostaa oudolta ajatella että rahojen pitäisi olla yhteisiä siksi että pienempituloinen ei kokisi käyttävänsä toisen rahoja.

Miksi sotket varat ja tulot?

Tuloton ei tarkoita varatonta, mutta usein ihmisestä tulee tuloton jos joutuu irtosanoutumaan jos/kun perhe muuttaa.

Miksi kukaan suostuisu tuohon uhraukseen jos lähtökohta on se, että uralla edistyvä saa kaikki hyödyt? (eläkekertymät, sairauspäivärahat jos jotain käy jne.)

 

[pulatunnus]

Mitä ihmettä oikein tarkoitat? Millä tavalla se ”dynamiikka” olisi parempi sillä, että varakkaampi olisi luovuttanut ne isommat tulonsa ensin yhteiseen kassaan, josta se pienituloisempi niitä sitten höyläisi?

Koko homman pointti on nimenomaan siinä että yhteiset menot hoidetaan yhdessä ja sitten kumpikin voi niitä omia rahojaan käytellä miten itse haluaa.

Silloin kun vaimo opiskeli, niin minä makselin pääsääntöisesti meidän elämisen kulut, jolloin vaimolla oli omat rahansa ihan täysimääräisesti käytössään. Ei mitään ongelmaa.

Onko tuo sun hakema ongelmaskenaario jokin marginaalinen erikoistapaus, jossa toinen puolisoista on täysin varaton ja elää puolisonsa siivellä? Kun kuulostaa oudolta ajatella että rahojen pitäisi olla yhteisiä siksi että pienempituloinen ei kokisi käyttävänsä toisen rahoja.

Avioliitossa.
Jos toinen tienaa reilusti, toinen niukasti mutta sen verran että omat menot hoituu helposti, niin ihan toimiva malli missä enemän tienaava maksaa kaikko yhheiset menot. Teknisesti voi olla yhteinen tili, maksukortti jne.

Jos vähemmön tienaavan rahat ei riitä omiinmenoihin, niin sitten toinen antaa lisäksi hänelle ķk rahaa.

 

[Taneli-]

Se silti on sitä, jos tarkoitus olla naimisissa vuosikymmeniä elämänloppuun asti, niin sitä se on.

Jos kaikki toimii kuten suunnitellaan (tai suurin osa suunnittelee) toki se sitä onkin. Mutta jos (kuten noin 50% ihmisistä tapahtuu) tuleekin ero se ei olekaan "myötä ja vastoinkäymisissä kunnes kuolema erottaa" ja silloin tulee niitä ongelmia sekä erimielisyyksiä.

Varsinkin jos asioista ei ole etukäteen keskusteltu tai sovittu mitenkään vaan jopa lapsenomaisesti uskottu ja luotettu siihen että kumpikaan ei petä, ei jätä ja eletään se loppu elämä yhdessä jolloin sillä ei ole ns. oikeasti mitään väliä kumman varoilla mitäkin maksetaan tai kumman varoista ja nimissä tehdään säästöjä, tilejä ja hankitaan asuntoa jne.

Esim. ei minua haittaisi yhtään maksaa toisen täyttä elämistä ja hankkia kämppää vaikka toisen nimiin ja maksaa se 100% itse jos oikeasti voisi luottaa että niin pitkään kuin elän homma toimii ja kuolema kun se tulee on joko tapaturma tai johtuu vanhuudestani. Mutta jos onkin mahdollisuus että tulee ero tms. se onkin äkkiä aika paljon tärkeämpi seikka että en "kustanna toisen elämistä" tms. kuten tässäkin ketjussa puhuttiin tyypistä joka naisen kanssa hankki asuntoa, maksoi ja maksaa vieläkin siitä enempi lainaa ja nyt nainen asuu siinä yksin. Ei kuulosta oikein reilulta.. jos joskus myyvät niin nainen saa siitä sitten 50%. Luultavasti myyvät jos nainen joskus kyllästyy asumaan siinä yksin / uuden miehen kanssa minkä hommaa...

 

[Mikkos]

Se silti on sitä, jos tarkoitus olla naimisissa vuosikymmeniä elämänloppuun asti, niin sitä se on.


Mitä muuta se avioliitto on lainedessä, sitoudutaan elättään, ja purkamisen hetkellä omaisuuden jakamisessa veroetua.

Toki siitä voi jotain statusarvoa saada, mutta jos ei aikomustakaan noudatta sopimusta, niin saa vain ulkun arvon.

Vuosikymenniin ei ole ollut pakosolmia avioliittoa, yhdessä voi asua ilmankin, lapsia voi tehdä ne. Sukupuolet tasa-arvoisia jne.

Se silti on sitä, jos tarkoitus olla naimisissa vuosikymmeniä elämänloppuun asti, niin sitä se on.

No ei edelleenkään ole vaikka kuinka sitä jauhat.

Mitä muuta se avioliitto on lainedessä, sitoudutaan elättään, ja purkamisen hetkellä omaisuuden jakamisessa veroetua.

Toki siitä voi jotain statusarvoa saada, mutta jos ei aikomustakaan noudatta sopimusta, niin saa vain ulkun arvon.

Mitä muutakaan sen tarvii olla?
Mutta jos nyt muutamia listataan niin:
-Avioliitossa saat adoptio oikeuden
-Saatte halutessanne saman sukunimen
-Verotustekniset jutut
-Leskeneläke
-Toisen kuoleman tapahtuessa puoliso perii kuolleen puolisonsa (avoparikin voi testamentata, mutta perintövero astuu kuvioihin)
-Avioleskellä on oikeus jäädä asumaan yhteiseen kotiin, avopuoliso ei

Ja nämä siis vain lapsettoman pariskunnan näkökulmasta, lapset tuo sitten vielä lisää etuja.

Avioliiton edut avoliittoon verrattuna - Minilex

www.minilex.fi

 

[oltsandeeri]

On siinä se ongelma, että pitää kaikista pelkästään toisen käyttöön menevistä hankinnoista neuvotella (tai potea huonoa omatuntoa). Siinäkin oma vaivattomuutensa ja mutkattomuutensa, että molemmilla on edes jonkinlaiset täysin omat rahat joista ei ole mitenkään tilivelvollinen toiselle, olettaen että siis että perheen kokonaistaloustilanne on kunnossa.

"Ongelma" on olemassa vain, jos on tarvetta henkilökohtaisille erityishankinnoille, joita toinen osapuoli ei halua omalta osaltaan syystä tai toisesta rahoittaa. Jos näin on, kannattaa tietysti raha-asiat hoitaa eri tavalla kuin, jos ei ole.

Onneksi kaikille löytyy se oma toimivin tapansa käsitellä raha-asiat. Omat rahat vs yhteiset rahat - kummallekin äärilaidalle ja kaikille tavoille niiden välistä löytyy vankat tilanne- ja parisuhdekohtaiset perustelut.

Rahankäytön dynamiikka voi olla pielessä tai kunnossa ihan riippumatta siitä, onko ne rahat eri vai samassa kasassa. Ei erillistenkään rahojen kanssa tarvitse olla taustalla mitään henkistä kirjanpitoa ja kyräilyä siitä, miten paljon kumpikin maksaa, eivätkä toisaalta yhteiset rahat takaa sitä ettei niiden käytöstä voi tulla skismaa. Ihan puhtaasti se on niiden kahden ihmisen sopimisesta ja näkemyksistä kiinni molemmissa tapauksissa.

Indeed.

 

[pulatunnus]

No ei edelleenkään ole vaikka kuinka sitä jauhat.

Mitä muutakaan sen tarvii olla?
Mutta jos nyt muutamia listataan niin:
-Avioliitossa saat adoptio oikeuden
-Saatte halutessanne saman sukunimen
-Verotustekniset jutut
-Leskeneläke
-Toisen kuoleman tapahtuessa puoliso perii kuolleen puolisonsa (avoparikin voi testamentata, mutta perintövero astuu kuvioihin)
-Avioleskellä on oikeus jäädä asumaan yhteiseen kotiin, avopuoliso ei

Ja nämä siis vain lapsettoman pariskunnan näkökulmasta, lapset tuo sitten vielä lisää etuja.

Avioliiton edut avoliittoon verrattuna - Minilex

www.minilex.fi

Jos yliviivaat kuolemaan eroon liittyvät jutut, niin adoptiota ja nimeä vastaan tulee se elatusvelvolisuus. Se kai se veroetu. Elatusvelvollisuus sitten syö niitä julkisiatulonsiirtoja

Adoptoida ei tarvi, nimeä ei tarvi muuttaa.


Toki kärjistän, mutta ihan oikeasti siitä puolisoa on tarvitaessa elätettävä, jos sen nimenhaluaa. Jos meinaa vielä adoptoida, niin joo tää avioliitto on tälläinen feikki.

Edit:
Edut
Voi adoptioda lapsen (jos haluaa toisen lapsen aoptoida)
Jos haluaa toisen sukunimen, jota ei muuten saisi
Jos toinen kuolee ensin ja muut reunaehdot täyttyy niin lesken eläke
voi saada toisen omaisuutta (ero, tai jos hän kuolee ensin, ja jos yhteisestä tahdosta, niin veroatua)
voi saada toiselta elatusapua, käyttörahaa (muistaa että myös voi menettää julkisia etuja, tulonsiirtoja, joten netto voi olla negatiivinen)

Kannattaa myös muistaa velvollisuudet

Elatusvelvollisuus,
puoliso voi saada omaisuuttasi ilman sinun tahtoa, kuolema, ero. osittain voi suojautua.

 

[OscarK]

Ainakin me mentiin naimissin tasan sen takia että meillä on lain edessä joku status toisiimme.

Meillä syy naimisiinmenoon ennen lapsia oli se, että toisen kuollessa selviää pienemmällä perintöverolla. Nyt kun on yhteisiä lapsia, niin enää ei sinänsä olisi mitään syytä olla naimisissa.

Miksi sotket varat ja tulot?

Tuloton ei tarkoita varatonta, mutta usein ihmisestä tulee tuloton jos joutuu irtosanoutumaan jos/kun perhe muuttaa.

Miksi kukaan suostuisu tuohon uhraukseen jos lähtökohta on se, että uralla edistyvä saa kaikki hyödyt? (eläkekertymät, sairauspäivärahat jos jotain käy jne.)

No ajattelen että varat ja tulot ovat kummallakin sitä käytettävissä olevaa rahaa. Ja nyt alkaa mennä jo vähän tuuheiksi skenaarioiksi, kun alettiin vetämään mukaan jo muuttoja, jonka seurauksena toinen menettäisi työnsä jne

 

[Kvarkki]

Tässä keskustelussa kyllä närästää ”jos ei tule eroa” ja ”eron sattuessa” keinotekoinen rajanveto osalla keskustelijoista. Jos on valmis maksamaan toisen elämisestä, niin sitten maksaa ilman reunaehtoja. Jos ei ole valmis, niin täysin turha teeskennellä muuta. Naurettavaa lähteä jälkikäteen peruuttelemaan, että olisi maksanut toisin jos olisi tiennyt eron tulevan. Naurettavaa on myös perustella omaa tiukkaa rahapolitiikkaa eron pelolla. Tosiasiassahan ko. tilanteessa et vain ole valmis yhteisiin rahoihin, joten miksi täytyy koko ehkäero sotkea mukaan? Valinta on hyvä tehdä ja toimia sitten sen mukaan.

 

[jk72]

No ei edelleenkään ole vaikka kuinka sitä jauhat.

Mitä muutakaan sen tarvii olla?
Mutta jos nyt muutamia listataan niin:
-Avioliitossa saat adoptio oikeuden
-Saatte halutessanne saman sukunimen
-Verotustekniset jutut
-Leskeneläke
-Toisen kuoleman tapahtuessa puoliso perii kuolleen puolisonsa (avoparikin voi testamentata, mutta perintövero astuu kuvioihin)
-Avioleskellä on oikeus jäädä asumaan yhteiseen kotiin, avopuoliso ei

Ja nämä siis vain lapsettoman pariskunnan näkökulmasta, lapset tuo sitten vielä lisää etuja.

Avioliiton edut avoliittoon verrattuna - Minilex

www.minilex.fi

Täytyy muistaa et leskeneläkettä ei saa jos menee naimisiin yli 50V ikäisenä.Ennen ainakaan ei saanut.Aika paljon on lapsuuden kavereita jotka on mennyt naimisiin yli viiskymppisenä ja niille asia on tullut täytenä yllätyksenä.

 

[Mikkos]

Täytyy muistaa et leskeneläkettä ei saa jos menee naimisiin yli 50V ikäisenä.Ennen ainakaan ei saanut.Aika paljon on lapsuuden kavereita jotka on mennyt naimisiin yli viiskymppisenä ja niille asia on tullut täytenä yllätyksenä.

Siksipä mekin mentiin nyt naimisiin.

 

[cman]

Täytyy muistaa et leskeneläkettä ei saa jos menee naimisiin yli 50V ikäisenä.Ennen ainakaan ei saanut.Aika paljon on lapsuuden kavereita jotka on mennyt naimisiin yli viiskymppisenä ja niille asia on tullut täytenä yllätyksenä.

Nykyään 65 vuotta.

Voit saada leskeneläkettä, jos kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:

Puolisosi on kuollut 1.1.2022 tai sen jälkeen.
Avoliittonne alkoi ennen kuin puolisosi oli täyttänyt 65 vuotta.
Avoliittonne oli kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään 5 vuotta, kun puolisosi kuoli.
Sinulla on puolisosi kanssa yhteinen alle 18-vuotias lapsi, joka on asunut sinun ja puolisosi kanssa samassa taloudessa.

Kuka voi saada leskeneläkettä?

Leskeneläkkeen saamisen edellytys on, että olet ollut puolisosi kanssa avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Avopuolison kuoleman jälkeen et voi saada Kelasta leskeneläkettä, mutta puolisosi lapset voivat saada lapseneläkettä.

www.kela.fi

 

[jk72]

Nykyään 65 vuotta.

Kuka voi saada leskeneläkettä?

Leskeneläkkeen saamisen edellytys on, että olet ollut puolisosi kanssa avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Avopuolison kuoleman jälkeen et voi saada Kelasta leskeneläkettä, mutta puolisosi lapset voivat saada lapseneläkettä.

www.kela.fi

Hyvä uudistus.Aika moni löytää sen oikean vanhoilla päivillä.

 

[Pempula]

-Toisen kuoleman tapahtuessa puoliso perii kuolleen puolisonsa (avoparikin voi testamentata, mutta perintövero astuu kuvioihin)

Ei muuten peri, jos on rintaperillisiä. Tai ei siis peri ilman testamenttia (kuten ei avopuolisokaan).

-Avioleskellä on oikeus jäädä asumaan yhteiseen kotiin, avopuoliso ei

Tuota varten voi tehdä sitten sen testamentin, vaikkapa vain sen yhteisen kodin hallintaoikeudesta (alentanee samalla sitten myös mahdollisten lasten perintöveroa).

 

[Mikkos]

Ei muuten peri, jos on rintaperillisiä. Tai ei siis peri ilman testamenttia (kuten ei avopuolisokaan).


Tuota varten voi tehdä sitten sen testamentin, vaikkapa vain sen yhteisen kodin hallintaoikeudesta (alentanee samalla sitten myös mahdollisten lasten perintöveroa).

Kirjoitinkin lapsettoman näkökulmasta.

 

[OscarK]

-Toisen kuoleman tapahtuessa puoliso perii kuolleen puolisonsa (avoparikin voi testamentata, mutta perintövero astuu kuvioihin)

Miksi tuo perintövero on mainittu tuossa avoparin kohdalla erikseen? Kyllä perintövero astuu kuvioon ihan avioparinkin kohdalla.

 

[Mikkos]

Miksi tuo perintövero on mainittu tuossa avoparin kohdalla erikseen? Kyllä perintövero astuu kuvioon ihan avioparinkin kohdalla.

Joo ei se kokonaan toki poistu.

Hätkähdyttävä laskelma: Avioliitto voi tuoda tuhansien eurojen verohyödyn perinnönjaossa

Puolison kuollessa verojen jälkeinen perittävä omaisuus voi avoliitossa jäädä tuhansia euroja alhaisemmaksi kuin avioliitossa.

www.salkunrakentaja.fi

 

[pulatunnus]

Miksi tuo perintövero on mainittu tuossa avoparin kohdalla erikseen? Kyllä perintövero astuu kuvioon ihan avioparinkin kohdalla.

Olisko kyse siitä että pika-avioliitto, pika suhde, niin kevyempi verokohtelu. Jos pitkä avOliitto, sellainen missä tulee helpotuksia, niin mutuilen ajattelen että mietitty sitä että avioliitossa sen purkatuessa voidaan ensin tasotella, jolloin olisi sitten vähemmän perittävää.
Kovalla säätämisellä optimointia yrittäessä väijyy sitten se yllättyskortti, kuviot ei menekkään suunnitellusti.

Jos avioliiton perusajatus on se taloudellinen hyöty, turvataan kumppania taloudellisesti, eläessä elatus, kuolmean erottaessa taloudellinen turva leskelle. monilla oletus että kumppani a kuolee ensin ja sen mukaan rakkenetaan, mutta avioliittoa voi käyttää tuomaan käänteistä turvaa, jos se yllättyskortti tulee kehiin.

Nämä sitten vähän niitä juttuja jos elinaika odotukset alkaa oleen vähissä. Tilanne toinen jos jos ollaan (suku)terveitä alle kolmekymppisiä toimihenkilöitä, 40v vähintää odottaa elämän jatkuvan, niin sitten ihan muut kuviot.