Nettitreffit + Tinder

Itekkin samassa veneessä Sabren kanssa, että ikää 32 vuotta ja olisi kuitenkin kiva säilyttää se optio että naisen kanssa voi vielä lapsia tehdä, toisaalta ei nyt ihan heti suhteen alkajaisiksi viitsisi niitä alkaa pykäämään. Tässä iässä kun alkaa vanhempia naisia deittailemaan niin ne on joko ei halua lapsia tai sitten niitä pitäisi tehdä heti.

Tuo 25-30 ikäinen nainen on siis aika ideaali tuolta kantilta. Mutta sehän siitä tekee vaikean kun kaikki muutkin on tuon ikäisten naisten perään ja tuon ikäiset naisetkin etsivät sitä ideaalikumppania, jonka kanssa mahdollisesti tehdä niitä lapsia.

Tämän osalta täysin sama tilanne täälläkin, tosin itsellä ikää jo 38 vuotta. Ja ongelmaksi alkaa tulla se, että ikäeroa alkaa olla niihin naisiin, joilla potentiaalisesti biologinen kello on "oikeassa vaiheessa" kun omanikäisillä se tikittää jo aivan liian kovaa.
 
Viimeksi muokattu:
No sanottakoon nyt lohdutukseksi, että kyllä niitä on paljonkin naisia, jotka on 40 jälkeen vasta aloittaneet ja useamman putkauttaneet ja ihan terveitä tulee. Tietysti saumat heikkenee mutta ei kannata heittää lusikkaa nurkkaan. Nykyisin ihmiset pysyvät virkeinäkin pitempään ja 40 on uusi 30 kun joskus se 40 oli väsyvä keski-ikäinen (tässä tietty oma fysiikan ylläpitäminenkin merkitsee). Mutta siis ei tartte pelätä, ettei 40+ "jaksaisi" enää vaipparallia kun pikemminkin tuntuu, että nykyään se on sitä nuoremmat, jotka vielä jaksaa paahtaa duunia pää hikisenä ja vanhemmiten porukka jo vähän rentoutuu senkin osalta. Onhan se tietty joskus vähän huvittavaa kun 50-60 vuotiaat äijät jää isyyslomalle ;)

Eipä sillä, ettei tuo olisi omaankin nettitreffailuun vaikuttanut. Oman ikäselle "haluan lapsia" tapauksille piti melkein sanoa, että sori vaan, ne pitäis tehdä nyt enkä mä ole valmis.
 
No sanottakoon nyt lohdutukseksi, että kyllä niitä on paljonkin naisia, jotka on 40 jälkeen vasta aloittaneet ja useamman putkauttaneet ja ihan terveitä tulee. Tietysti saumat heikkenee mutta ei kannata heittää lusikkaa nurkkaan.
Kuin myös niitäkin, ketkä ovat serkkujen kanssa tehneet lapsia. Samat saumat saada terve mukula.
 
Aikamoista, että lähemmäs 40-vuotiaat miehet eivät koe olevansa "vielä" valmiita lapsiin. Ei tarvitse ihmetellä, miksi syntyvyys laskee. Nelikymppinen on jo keski-ikäinen, parhaat perheenperustamisvuodet lienevät miehillä(kin) siinä vaiheessa hyvinkin takana :kahvi:


Olen itsekin lapseton, ja imo olisi kannattanut lisääntyä alle 35-vuotiaana. Valitettavasti elämä vain ei aina mene niin kuin olisi halunnut.
 
Nopea googletus löytää heti tällaisen: Maternal Age and Offspring Adult Health: Evidence From the Health and Retirement Study

Äkkiä katsoen terveimmän ihmisen synnyttää ~28 vuotias nainen. Joten 25v kumppaniehdokas on optimaalinen.

Kaikki tietää että näin on mutta sillä ei ole mitään tekemistä lähisukulaisten keskuudessa lisääntymisen seurauksena puhkeavien perinnöllisten saisauksien kanssa.

Pointtini on, että ei kannata heittää lusikkaa nurkkaan vaikka ikää olisikin. Voi olla, että lasta ei tule tai että tulee keskenmeno. Suurin osa pahemmista ongelmista voidaan seuloa jo raskausaikana ja keskeyttää raskaus mutta jos vaihtoehtona on, että ei edes yritä koska epäilyttää niin voi jäädä kaduttamaan myöhemmin.

Sitä paitsi, onnea vaan matkaan etsimään niitä optimaalisia synnyttäjiä kun tuntuu monella olevan vaikeuksia löytää "ketään". Elämä on epätäydellistä.
 
Aikamoista, että lähemmäs 40-vuotiaat miehet eivät koe olevansa "vielä" valmiita lapsiin. Ei tarvitse ihmetellä, miksi syntyvyys laskee. Nelikymppinen on jo keski-ikäinen, parhaat perheenperustamisvuodet lienevät miehillä(kin) siinä vaiheessa hyvinkin takana :kahvi:

No mä oon tästä vähän eri mieltä, ainakin jos siis mies löytää paljon itseään nuoremman naisen. Jos nelikymppinen pitää itsensä kunnossa, ei se ole sen väsyneempi tai raihnaisempi kuin kolmikymppinen tai nuorempikin ja ainakin itse täytyy sanoa, että elämässä olisi paljon enemmän aikaa ja vähemmän stressiä kuin aikoinaan kaikenmaailman uran rakentamisen ja muun lopulta aika epäoleellisen kanssa.
 
No mä oon tästä vähän eri mieltä, ainakin jos siis mies löytää paljon itseään nuoremman naisen. Jos nelikymppinen pitää itsensä kunnossa, ei se ole sen väsyneempi tai raihnaisempi kuin kolmikymppinen tai nuorempikin ja ainakin itse täytyy sanoa, että elämässä olisi paljon enemmän aikaa ja vähemmän stressiä kuin aikoinaan kaikenmaailman uran rakentamisen ja muun lopulta aika epäoleellisen kanssa.



Niin, aina voi luottaa siihen, että sellainen nainen löytyy. Siis sellainen, jonka kanssa yleensä kannattaa jälkikasvua hankkia, meitä kun on moneen junaan :kahvi:


Pakko sanoa vähän rumasti, mutta minusta jengi voisi kasvaa aikuiseksi jo vähän ennen keski-ikää. Huom. en tarkoita tällä niitä, jotka eivät aio hankkia lapsia lainkaan. Sehän on hyvinkin aikuinen ratkaisu.
 
Viimeksi muokattu:
Pakko sanoa vähän rumasti, mutta minusta jengi voisi kasvaa aikuiseksi jo vähän ennen keski-ikää. Huom. en tarkoita tällä niitä, jotka eivät aio hankkia lapsia lainkaan. Sehän on hyvinkin aikuinen ratkaisu.

Hmmm, mikäs on tämä aikuiseksi kasvamisen määritelmä tässä tapauksessa? Olisi kiinnostavaa tietää, lähinnä mietin, että olenkohan aikuinen vieläkään millään mittarilla :D
Ikää 31.
 
Hmmm, mikäs on tämä aikuiseksi kasvamisen määritelmä tässä tapauksessa? Olisi kiinnostavaa tietää, lähinnä mietin, että olenkohan aikuinen vieläkään millään mittarilla :D
Ikää 31.


Lähinnä tarkoitin sitä, että ihminen haluaa perheen, mutta ei koe olevansa "riittävän kypsä" vaikka ikää on lähemmäs 40 tai jopa yli. Ehkä tuo on tälle ajalle tyypillinen ilmiö, joku sosiologi varmaan tietäisi mistä moinen johtuu. (Ja samahan koskee sekä miehiä että naisia, naisilla vaan biologia asettaa rajoja.)


En sitten kohdistanut kommentteja millekään nimimerkille, tulipahan vain yleisenä pohdintana mieleen.
 
Mun mielestä jokainen voi kasvaa niin rauhassa kuin haluaa mutta turha jälkeenpäin valittaa, jos juna tai pari meni. Koskee montaa muutakin asiaa kuten koulutusta ja sitä kuuluisaa "elämää" kun vielä voi ja on jotain edes etäisesti oman ikäistä seuraa missä sitä elää. :tup:

Tietty se on vähän kurj... säälittävää jos havahtuu joskus 45-vuotiaana, että on se nyt vittu kun ei muka optimaalisessa synnytysiässä olevaa naistakaan enää löydy.
 
Mun mielestä jokainen voi kasvaa niin rauhassa kuin haluaa mutta turha jälkeenpäin valittaa, jos juna tai pari meni. Koskee montaa muutakin asiaa kuten koulutusta ja sitä kuuluisaa "elämää" kun vielä voi ja on jotain edes etäisesti oman ikäistä seuraa missä sitä elää. :tup:

Tietty se on vähän kurj... säälittävää jos havahtuu joskus 45-vuotiaana, että on se nyt vittu kun ei muka optimaalisessa synnytysiässä olevaa naistakaan enää löydy.


Muotoilit asian hieman kauniimmin kuin minä :tup:
 
Kauhulla olen katsonut kun työkaveri 45v sai kaksoset:facepalm: Ei ole sen miehen hyvä olla ja pettää vaimoaan minkä ehtii kun ei kuulemma kotona saa. (jotkut miehet on niin säälittäviä)

No ei siinä mitään, toinen teki 55v yhden muksun 35v vaimonsa kanssa ja kun yksi ei riittänyt niin 58 tehtiin toinen:bored:
 
Toi kyllä helpottaa jos on jo lapsen/lapsen tehnyt ja ei enempää halua. Sillon ei tarvii niinkään välittää tuosta iästä.

Itekkin samassa veneessä Sabren kanssa, että ikää 32 vuotta ja olisi kuitenkin kiva säilyttää se optio että naisen kanssa voi vielä lapsia tehdä, toisaalta ei nyt ihan heti suhteen alkajaisiksi viitsisi niitä alkaa pykäämään. Tässä iässä kun alkaa vanhempia naisia deittailemaan niin ne on joko ei halua lapsia tai sitten niitä pitäisi tehdä heti.

Tuo 25-30 ikäinen nainen on siis aika ideaali tuolta kantilta. Mutta sehän siitä tekee vaikean kun kaikki muutkin on tuon ikäisten naisten perään ja tuon ikäiset naisetkin etsivät sitä ideaalikumppania, jonka kanssa mahdollisesti tehdä niitä lapsia.
Onko se nyt niin vaikeaa. Omien kokemusten mukaan naiset haluavat hieman vanhemman miehen, siis nuo ikähaarukassasi olevat.
 
Joo mulle yksi 25 vuotias latvialainen laittoi matchin. Pistin viestiä, niin taas poistui koko match.
 
Onko se nyt niin vaikeaa. Omien kokemusten mukaan naiset haluavat hieman vanhemman miehen, siis nuo ikähaarukassasi olevat.

No kyllähän tuohon ikäryhmään varmaan kohdistuu kaikkein eniten kysyntää. Se on siinä juuri sellaisen oikean "aikuisuuden" saavuttanutta, eli opinnot luultavasti valmiit ja elämässä suunta (duuni ja asuu omillaan, ei opiskelijakämpässä tai kommuunissa). Kysyntää riittää varmasti miehiltä 25-50 ikäryhmässä ja varmaan ylöspäinkin.
 
No kyllähän tuohon ikäryhmään varmaan kohdistuu kaikkein eniten kysyntää. Se on siinä juuri sellaisen oikean "aikuisuuden" saavuttanutta, eli opinnot luultavasti valmiit ja elämässä suunta (duuni ja asuu omillaan, ei opiskelijakämpässä tai kommuunissa). Kysyntää riittää varmasti miehiltä 25-50 ikäryhmässä ja varmaan ylöspäinkin.
Varmasti kohdistuu. Kyllä naisen pitää olla sen 5-10v nuorempi, mitään vanhaa kotkaa ei jaksaisi katsella.
 
No ne 25-vuotiaat miehet voi olla kanssasi eri mieltä asiasta ja siksi hekin ovat mahdollisesti kiinnostuneita noista samoista naisista.

Ja varmaan löytyy myös 18-19v miehiä jotka haluavat "vähän vanhempaa" ja kisaavat myös. Mutta tossa kisassa 30-35v miehet ovat aika tavalla vahvemmilla keskimäärin.
 
Joo eipä ollut vuodella tai parilla väliä joskus ylioppilasiässä, pikemminkin oikeastaan niin että alle 18-vuotiaat ei kiinnostaneet (koska pyörittiin paljon baareissa kun lopulta pääsi varmasti). Mutta joku 25-vuotias ei olisi ollut missään nimenssä liikaa vaan eipä niitä kiinnostanut poikaset, joilla oli vielä kaikenmaailman armeijat ja pääsykokeet sun muut fuksivuodet edessä.
 
Oma isäkin lykkäsi kymmenen vuotta sitten reiluna nelikymppisenä uuden vaimonsa (pari vuotta vanhempi) kanssa iltatähden maailmaan, ja täysin terve poika sieltä tuli. Eli kyllä ne yli nelikymppiset naisetkin vielä lisääntymiskelpoisia voivat olla, vaikka riskit tietysti suuremmat.

Samaa mieltä Jurppiin kanssa siitä, että ei voi kuin peiliin katsoa, jos keski-ikäisenä herää siihen todellisuuteen ettei pääse pari-kolmekymppisten kanssa parittelemaan ja perhettä perustamaan.
 
...
Samaa mieltä Jurppiin kanssa siitä, että ei voi kuin peiliin katsoa, jos keski-ikäisenä herää siihen todellisuuteen ettei pääse pari-kolmekymppisten kanssa parittelemaan ja perhettä perustamaan.

Löytyy paljon luuseria jotka ovat käyttäneet parhaat vuotensa internetissä, nettipeleissä, alkoholiongelman kanssa jne. ilman naista. Siis jo paljon nuorempina ennen keski-ikää.

Parhaimmillaan miehellä on keski-iässä omaisuutta, karismaa, hyvä työpaikka, hieno auto jne jne. Jolloin ne parittelemiset nuorempien kanssa voivat olla aika triviaaleja (olettaen jos on sinkkuna pysynyt).

Jos nainen on ruma, siinä ei paljon hokkus-pokkus keinot auta laadukkaan miehen löytämiseksi. Miehiä ei samalla tavalla kiinnosta onko se nainen varakas tai karismaattinen.

Miehillä on ylipäänsä niin paljon enemmän keinoja nostaa markkina-arvoaan pelkän "geenien tuoman" pääoman lisäksi, että usein on varmasti peiliin katsominen jos nais-asiat ovat ongelma.
 
Pahinta mitä voi itselleen tehdä parisuhdemarkkinoilla on vaipua epätoivoon. Asenne on mielestäni yksi tärkeimmistä yksittäisistä tekijöistä kumppania etsiessä ja katkera tilitys liian kovista naisten kriteereistä ei edesauta parin löytämisessä.

Toinen jonka olen omalla kohdalla huomannut, niin täytyy löytää se oikea "alusta" jossa pääsee omimmillaan lähestymään naisia ja pystyy olemaan oma hurmaava itsensä ;)
Parhaita paikkoja on intiimit tilanteet, joissa pystyn olemaan helposti oma itseni.
Minulle se tarkoittaa harrastuksia, tuttavapiiriä ym. tilanteita, joissa mahdollista tutustua uusiin ihmisiin, vaikka olenkin introvertti. Netti ei ole ikinä ollut itselleni se oikea paikka.

Terveisin mies, joka tapailee itseään yhdeksän vuotta nuorempaa ja korkeammin koulutettua naista.
 
Pahinta mitä voi itselleen tehdä parisuhdemarkkinoilla on vaipua epätoivoon. Asenne on mielestäni yksi tärkeimmistä yksittäisistä tekijöistä kumppania etsiessä ja katkera tilitys liian kovista naisten kriteereistä ei edesauta parin löytämisessä.

Toinen jonka olen omalla kohdalla huomannut, niin täytyy löytää se oikea "alusta" jossa pääsee omimmillaan lähestymään naisia ja pystyy olemaan oma hurmaava itsensä ;)
Parhaita paikkoja on intiimit tilanteet, joissa pystyn olemaan helposti oma itseni.
Minulle se tarkoittaa harrastuksia, tuttavapiiriä ym. tilanteita, joissa mahdollista tutustua uusiin ihmisiin, vaikka olenkin introvertti. Netti ei ole ikinä ollut itselleni se oikea paikka.

Terveisin mies, joka tapailee itseään yhdeksän vuotta nuorempaa ja korkeammin koulutettua naista.

Asenne ja itsevarmuus. Oma muija kiittelee juuri noita asioita mihin kiinnitti ensimmäisen 5s sisällä huomiota. Miehellä pitää olla sellainen tietty johdonmukaisuus ja taito ottaa tilanne ns. haltuun ja tehdä niitä päätöksiä ja samalla kuunnella toisen mielipidettä.

Miehen pitää olla mies, mutta ei kusipää.
 
Ja se asenne kannattaa tosiaan ajaa myös omaan päähän niin, että se on oikeaa. Itsevarmuutta, rentoutta ja positiivista asennetta on vaikea feikata uskottavasti. Ja sitten tulee näitä "bullet dodged" tarinoita kun joku oli vähän off ja varovainen perääntyminen johti paskaräjähdykseen.
 
Tämän ketjun perusteella pahinta hylkyluokkaa pariutumismarkkinoilla ovat ne 35+ -naiset, jotka eivät halua kovin paljon vanhempaa miestä. Vieläkö joku väittää, että miehillä on asiat huonosti ;)


P.S. Viesti sisältää sarkasmia.
 
Mä aloin nyt miettimään tuota "asenne ja itsevarmuus" -komboa. Lähinnä siltä kantilta kumpi noista olisi tärkeämpi vaikka osin toki limittyvätkin. Jotenkin ihan näin pintäpuolisesti ajateltuna sanoisin että noista tärkeämpi elementti on asenne - ainakin omasta mielestä. Asenne määrittää sitä polkua ja keinoja millä taivaltaa eteenpäin. Vastaavasti pelkkä itsevarmuus kuulostaa siltä kuin olisi kova tekemään kaikenlaista, isommassa kuvassa epäjohdonmukaista kovalla varmuudella. Ja tulos olisi sitten arvalla vedettävissä. :D

En nyt tiedä liittyikö mitenkään aiheeseen mutta tulipahan vaan mieleen. Tosin nyt kun mietin niin mielipiteeni tästä vahvistui, peilasin sitä vastakkaiseen sukupuoleen. Muhun ainakin vetoaa sellaiset ehkä jopa vähän aremmatkin mimmit millä selvästi liikkuu jotain päässä ja se sisäinen asenne on jopa suoraansanottuna upea, sellainen "hidden gem". Etenkin jos toisena vaihtoehtona pitää sellaista kovalla buustilla ympäriinsä poukkoilevaa mimmiä minkä ajatuksenjuoksusta ei usein saa järin fiksua kokonaiskuvaa. :D

No, nyt lopetan tän OT:n!
 
Tämän ketjun perusteella pahinta hylkyluokkaa pariutumismarkkinoilla ovat ne 35+ -naiset, jotka eivät halua kovin paljon vanhempaa miestä. Vieläkö joku väittää, että miehillä on asiat huonosti ;)


P.S. Viesti sisältää sarkasmia.

Ilman sarkasmiakin täytyy todeta, että kyllä tuossa totuuden siemen on kun otetaan huomioon, ettei kukaan pakolla ole pariutumassa. Tunnen monta tuohon 35-45 väliin osuvaa sinkkunaista, jotka ovat ulkoisesti vähintäänkin ok ja osa jopa oikein nättejä, ei juurikaan lapsia ja urheilijan fysiikka. Toki sitten myös ura, koira, erittäin vilkas sosiaalinen elämä ja korkea koulutus. Mistä nää nyt sitten löytää Helsingissä miehen, joka edes jotenkin vastaa omaa elämää ja sitä vaikeasti määriteltävää "tasoa"? Samanikäiset tutut miehet näissä piireissä on kaikki aikapäiviä sitten varattu. Itse viivyin viimeksi markkinoilla pari hassua kuukautta ja koin oman ikäiset vähän vaikeasti deitattaviksi joten en kauheasti edes katsellut sinne päin.
 
Pahinta mitä voi itselleen tehdä parisuhdemarkkinoilla on vaipua epätoivoon. Asenne on mielestäni yksi tärkeimmistä yksittäisistä tekijöistä kumppania etsiessä ja katkera tilitys liian kovista naisten kriteereistä ei edesauta parin löytämisessä.

Toinen jonka olen omalla kohdalla huomannut, niin täytyy löytää se oikea "alusta" jossa pääsee omimmillaan lähestymään naisia ja pystyy olemaan oma hurmaava itsensä ;)
Parhaita paikkoja on intiimit tilanteet, joissa pystyn olemaan helposti oma itseni.
Minulle se tarkoittaa harrastuksia, tuttavapiiriä ym. tilanteita, joissa mahdollista tutustua uusiin ihmisiin, vaikka olenkin introvertti. Netti ei ole ikinä ollut itselleni se oikea paikka.

Terveisin mies, joka tapailee itseään yhdeksän vuotta nuorempaa ja korkeammin koulutettua naista.

No enpä tiedä mitä siinä silloin voisi tehdä kun toistakymmentä vuotta hakenut aktiivisesti parisuhdetta ja saanut pakit livenä kymmeniltä naisilta ja etänä sadoilta? Mielestäni se epätoivo ja luovuttaminen siinä tilanteessa on paljon parempi vaihtoehto, kuin pään seinään hakkaaminen. Sentään tajuaa itsekin että homma kusee. Yksi jo edesmennyt sukulainen jaksoi yritysmaailmassa noin parikymmentä erilaista yritysviritystä tehdä elämänsä aikana ja kaikki olivat aina alusta alkaen tuhoontuomittuja. Lopputuloksena sitä rikastumista ei koskaan tapahtunut ja kuoli persaukisena, eli vaikka sitkeästi aina jaksaisi hakata päätä seinään niin ehkä vaan jossain vaiheessa olisi parempi lopettaa?

Asenteella on hyvin vähän merkitystä, ei se auta yhtään etenkään nettimaailmassa vaikka olisi kuinka asenne kunnossa kun koko homma perustuu ulkonäköön ja se on kuitenkin se kriteeri millä naiset itselleen kumppania ovat netissä hakemassa. Sama juttu se tahtoo olla livenäkin, eli jos nyt menet lähestymään naista niin eka se katsoo sua päästä varpaisiin ja jos et satu olemaan seksuaalisesti haluttavalla tasolla, niin aikamoinen manipuloija-casanova saa olla joka siitä sitten itselleen treffiseuraa saa itselleen järjestettyä omalla asenteellaan.

Ihan jees jos harrastusten ja tuttavapiirien kautta olet päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin, pieni lottovoitto sekin jos sellaisia tipahtelee siitä vaan koska ei nyt ole mikään itsestäänselvyys todellakaan kaikille. Omalla kohdalla harrastus- ja tuttavapiireissä kaikki naiset ovat lähtökohtaisesti varattuja ja muutenkin nykyään ihmiset viettävät pääasiassa perhe-elämää keskenään.
 
@yks-vesa-vaan : Et voi yksinkertaisesti sivuuttaa asenteen vaikutusta flaksiin. Nimittäin jos asenne ei ole kohdillaan, vaikka muut jutut jollekin daamille natsaisi niin jää edelleen ilman saantia/seurustelusuhdetta jos asenne on kuin tuulessa heiluva märkä säkki. :D

Pakko sanoa jos sukulaismiehesi on parikymmentä viritystä liike-elämässä tehnyt ja kaikki ovat kusseet niin ainoana yhteisenä nimittäjänä löytyy herra itse. Ja jo pois menneistä itselleni tuntemattomista ihmisistä en todellakaan halua pahaa sanoa mutta näkisin että jos noin on känyt niin silloin ei ole ollut osaaminen tarvittavalla tasolla - tai ei ole osattu oikea-aikaisesti sopeuttaa toimintaansa muuttuviin tilanteisiin. Tuo sama karkeasti yleistettynä toimii ihmissuhteisiin ja ylipäätään ihmiskontakteihin. Jos asia ei tietyllä tavalla varmuudella onnistu, on kokeiltava toista lähestymistapaa.
 
Viimeksi muokattu:
@yks-vesa-vaan : Et voi yksinkertaisesti sivuuttaa asenteen vaikutusta flaksiin. Nimittäin jos asenne ei ole kohdillaan, vaikka muut jutut jollekin daamille natsaisi niin jää edelleen ilman saantia/seurustelusuhdetta jos asenne on kuin tuulessa heiluva märkä säkki. :D

Pakko sanoa jos sukulaismiehesi on parikymmentä viritystä liike-elämässä tehnyt ja kaikki ovat kusseet niin ainoana yhteisenä nimittäjänä löytyy herra itse. Ja jo pois menneistä itselleni tuntemattomista ihmisistä en todellakaan halua pahaa sanoa mutta näkisin että jos noin on känyt niin silloin ei ole ollut osaaminen tarvittavalla tasolla - tai ei ole osattu oikea-aikaisesti sopeuttaa toimintaansa muuttuviin tilanteisiin. Tuo sama karkeasti yleistettynä toimii ihmissuhteisiin ja ylipäätään ihmiskontakteihin. Jos asia ei tietyllä tavalla varmuudella onnistu, on kokeiltava toista lähestymistapaa.

Mitä nyt kavereitten tapauksessa olen huomannut, niin jos mies on komea niin ihan sama mitä sammakoita se suustaan päästään ja vientiä löytyy reilusti, joten en nyt tuota allekirjoita. :D

No niinhän olenkin tiedostanut että vika on itsessäni ja ulkonäössäni. Vielä kun keksisi sen toisen lähestymistavan ja en todellakaan ollut kyyninen paskiainen vaan minusta on nyt sitten tullut tämmönen eli voin sanoa että asenteeni olleen ihan ok monta vuotta, mutta nyt sitten kun elämän realismi iski vastaan niin asenteetkin muuttuivat. Sehän tässä maailmassa on ongelmallista että koko maailma pyöriin ulkonäön varassa. :(
 
No niinhän olenkin tiedostanut että vika on itsessäni ja ulkonäössäni. Vielä kun keksisi sen toisen lähestymistavan ja en
todellakaan ollut kyyninen paskiainen vaan minusta on nyt sitten tullut tämmönen eli voin sanoa että asenteeni olleen ihan ok monta vuotta, mutta nyt sitten kun elämän realismi iski vastaan niin asenteetkin muuttuivat. Sehän tässä maailmassa on ongelmallista että koko maailma pyöriin ulkonäön varassa. :(
Sullahan on pari mahdollisuutta sitten, lähde ulkomaille merta pidemmälle, siellä jo pelkästään ihonvärillä ja kansallisuudella on suuri plus-arvo. Ja/tai paranna ulkonäköäsi tavalla tai toisella, siihenkin nykyaika tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia.

Ei silti kannata luulla, että naiset hyppii sun syyliin vaikka olisi suht kivannäköinenkin. Ulkonäöllä on merkitystä, mutta ei keskinkertainen tai vähän keskivertoa parempi ulkonäkö vielä yksinään takaa yhtään mitään. Toisaalta jos on ihan liian komea, niin sekin voi jo pelottaa osaa naisista... No, se on ehkä pieni ongelma sitten jos osaa vähän pelottaa.
 
@yks-vesa-vaan ,
Tuo oli kyllä jonkinmoinen yleistys että ulkonäkö merkkaa "kaikkea". Tämä pätee niin miehiin kun naisiinkin ettei todella merkkaa. Lyhyempiä suhteita tuollaiset mallityyppiset ukot ja akat saa toki helpommin mutta voin kertoa että oikeaa, pidempää ihmissuhdetta on vähintäänkin haastavaa ylläpitää jos ainoa valtti on ulkonäkö. En usko että sinäkään haluisit vierellesi emäntää joka on varustettu saappaan terävyydellä. Niitä ei oikeasti jaksa katsella ellei myy sieluaan (tai tee lobotomiaa).

Olen lukenut tätä ketjua aika tarkasti mutta aiemmassa viestissäsi niputit netin yhteen könttään, käsittääkseni sinulla oli ollut Tinder ja jokin deittipalveluprofiili tms ainakin olemassa? Mietin että miten olisi jotkin yleiset FB:n ryhmät, aihepiirien läheltä jotka sinua kiinnostaa, tai ihan sellaiset yleiset? Ettei välttis mikään "sinkkuryhmä". Oletko sellaisia kokeillut? Niissä jos hetken malttaa olla aktiivisena niin ei ole yhtään poissuljettua että voi käydä kahvittelemassa jne. :)
 
Viimeksi muokattu:
Tämän ketjun perusteella pahinta hylkyluokkaa pariutumismarkkinoilla ovat ne 35+ -naiset, jotka eivät halua kovin paljon vanhempaa miestä. Vieläkö joku väittää, että miehillä on asiat huonosti ;)


P.S. Viesti sisältää sarkasmia.

Mitä sarkasmia tässä on? Tottahan tuo on. Vielä jos on lapsi/lapsia siunaantunut niin voi olla "hieman" vaikea miestä löytää.

@yks-vesa-vaan ,
Tuo oli kyllä jonkinmoinen yleistys että ulkonäkö merkkaa "kaikkea". Tämä pätee niin miehiin kun naisiinkin ettei todella merkkaa...

Aiheesta on ihan tutkimuksia. Naisten mielestä mihissä on puolueensavetävintä karisma/luonne/varallisuus. Ulkonäkö tulee jossain neljännen ominaisuuden kohdalla.

Miesten mielestä taas naisessa on kauneus tärkeintä.
 
Tämän ketjun perusteella pahinta hylkyluokkaa pariutumismarkkinoilla ovat ne 35+ -naiset, jotka eivät halua kovin paljon vanhempaa miestä. Vieläkö joku väittää, että miehillä on asiat huonosti ;)


P.S. Viesti sisältää sarkasmia.
Riippuu varmasti naisesta. Hajonta alkaa olla suurempaa tuossa ikäluokassa, osa näyttää jo todella vanhalta ja elähtäneeltä.
 
Riippuu varmasti naisesta. Hajonta alkaa olla suurempaa tuossa ikäluokassa, osa näyttää jo todella vanhalta ja elähtäneeltä.

No vamasti. Mutta sitten kun sillä naisella on ulkonäkö ja olemus nuorekkaassa kunnossa ja muutkin asiat mallillaan, odottaisi hän mieheltä mielellään samaa. Mies taas ottaisi mielellään nuoremman jos on asiat mallillaan.
 
Harvemmin miehet kaljuuntuu ja harmaantuu noin nuorina.


Ai neljäkymppisenä? Really?



Wikistä:

"Androgenetic alopecia or common male pattern baldness (MPB) accounts for more than 95% of hair loss in men. By the age of thirty-five two-thirds of American men will experience some degree of appreciable hair loss, and by the age of fifty approximately 85% of men have significantly thinning hair."


“On average, 50 percent of the population will have 50 percent gray hair by the age of 50,” says Eidelman. Gender seems to play a role as well: Men start graying closer to 30, while women begin to notice gray hairs around 35"
 
Ja todella moni mies on lihonut ja kaljuuntunut, puhumattakaan harmaista hiuksista. Sellaista se elämä on.

Jotkut kaljuuntuu jo kaksikymppisinä. Mutta onneksi on aina niitä jotka tykkää ;)
Itsellä kaljuuntuminen tosin alkoi vasta kolmekymppisenä, joten kerkesin hurmaamaan naisia kunnon hiuspehkolla.
 
Ne jotka kaljuuntuu, alkaa usein sitä tekemään jo alle kolmikymppisinä. Siinä vaiheessa pitäis olla munaa vetää kunniakas kuula sen sijaan, että alkaa jotain juice-tukkaa tms. tonsuuria kasvattamaan.
 
Ai neljäkymppisenä? Really?



Wikistä:

"Androgenetic alopecia or common male pattern baldness (MPB) accounts for more than 95% of hair loss in men. By the age of thirty-five two-thirds of American men will experience some degree of appreciable hair loss, and by the age of fifty approximately 85% of men have significantly thinning hair."


“On average, 50 percent of the population will have 50 percent gray hair by the age of 50,” says Eidelman. Gender seems to play a role as well: Men start graying closer to 30, while women begin to notice gray hairs around 35"
Entäs suomessa?
Tosin miehistä tulee vain enemmän charmantteja jos vähän harmaata.
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
284 926
Viestejä
4 894 190
Jäsenet
78 896
Uusin jäsen
tacosancheese

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom