Nettitreffit + Tinder

[koirakoira]

Harkitsen vuosien tauon jälkeen uudestaan nettitreffejä. Vilkaisin Tinderiä ja se toimii pelkällä pärstäkertoimella.

Onko mitään treffisivustoa josta saattaisi löytyä pääkopan sisällöstä kiinnostuva nainen? En tarkoita ettei naisen ulkonäöllä ole mitään väliä, mutta pään sisältö on ensisijainen.

Pärstäkertoimen perusteella toki swaipataan oikealle, mutta ei treffeille asti pääse, jos ei pääkopan sisältä löydy mitään. Tapana kun on yleensä edes tovi jutustella, ennen kuin päädytään sinne deiteille. Sama pätee varmastikin kaikkiin deittisovelluksiin.

Vai onko toiveenasi siis sellainen deittisovellus, jossa ei ole kuvia ollenkaan? Jodelissa taitaa olla omat palstansa deittailulle, mutta se on itselleni täysin vieras alusta. Ja käsittääkseni Jodelin kautta sovitut tapaamiset päätyvät n. 90% ajasta pettymykseen, kun vastassa onkin joku ulkoisesti ei-niin-viehättävä.

 

[Joku_242]

No kyllä siinä on jotain outoa, jos kaikki naiset katoaa ympäriltä eikä edes hyvänpäiväntuttuna tai kaverina pysty pitämään.

No mutta missä @samsungaaja sanoi tällaista? En itse ainakaan näe tuollaista näissä viesteissä.

Kyllä minulle ainakin jo noista viesteistäkin tuli sellainen kuva, että en itse tuollaisen kanssa haluaisi olla missään tekemisissä. Liian red flag, liikaa katkeruutta ja olen aika varma, että naiset haistaa saman livenä kuin mitä minä näistä viesteistä. Sen takia kannattaisi keskittyä hetki itseensä, niin ehkä se sitten näkyisi päällekin päin ja ei olisi niin paha olla.

No mitä nyt? Onko se siis liian red flag että tekopositiivisen pöhinän ja hyvien fiiliksien levittelyn sijaan sanoo ääneen myös epämiellyttäviä asioita? Sehän näissä jutuissa onkin ärsyttävintä kun monien mielestä asioita ei saisi sanoa ääneen vaan pitäisi feikata sitä hyvää pöhinää ja teeskennellä että kyllä kaikki menee eteenpäin, kunhan vaan on "hyvä ihminen" ja "ansaitsee" sen.

 

[CaseAce]

Ja käsittääkseni Jodelin kautta sovitut tapaamiset päätyvät n. 90% ajasta pettymykseen, kun vastassa onkin joku ulkoisesti ei-niin-viehättävä.

Ehkä kaipaisin juuri tällaista. Itsekin helposti sortuu ulkonäön perusteella karsimaan ehdokkaita, vaikka oikeasta elämästä on paljonkin kokemuksia jossa ulkoisesti ei alussa niin iske, mutta kun syystä tai toisesta joutuu/pääsee aikaa viettämään enemmän, huomaakin että tässähän on ihan mahtava tyyppi. Tulisi paremmin kohdattua ehkä sellaisiakin ihmisiä jotka mätsää sisäisesti. Nyt ulkonäkökarsinta johtaa siihen ettei tällaisten kanssa ehkä edes lähde jutustelemaan edes siellä sovelluksessa.

 

[Matkatavara]

Vai onko toiveenasi siis sellainen deittisovellus, jossa ei ole kuvia ollenkaan? Jodelissa taitaa olla omat palstansa deittailulle, mutta se on itselleni täysin vieras alusta. Ja käsittääkseni Jodelin kautta sovitut tapaamiset päätyvät n. 90% ajasta pettymykseen, kun vastassa onkin joku ulkoisesti ei-niin-viehättävä.

Koen vieraaksi naisten etukäteisvalikoinnin kuvan perusteella. Vuosia sitten kävin treffeillä enimmäkseen naisten kanssa joilla ei ollut profiilikuvaa. Kannatti koska yksi naisista oli sopiva.

Viimeksi kokeilin Suomi24, OkCupidin ja Happypancake sivut. Suomi24 oli surkea, muista löytyi järkevämpiä naisia. Olen pihalla miten nettitreffisivustojen tilanne on tällä hetkellä.

En ole Jodelia kokeillut, täytyy vilkaista.

 

[Reali]

Tilanne on se, että webbipohjaiset alustat ovat täysin kuolleita verrattuna tilanteeseen vaikka 10v sitten. Naiset ovat appeissa tai kyllästyneet koko hommaan.

 

[badboybubby]

Äkkiseltään Tinder voi tuntua ulkonäkökeskeiseltä, mutta voisi ajatella, että niillä joilla on profiilissa tekstiä, ovat itsekin ihminen edellä etsimässä seuraa.
Samaan hengenvetoon totean, että on yllättävän vaikeaa omine ennakkoluuloineen tykätä "rumista" mimimmeistä, vaikka kokemuksesta tiiän, että se "rumuus" unohtuu heti kun toinen osoittautuu kivaksi tyypiksi.

Esim: Hiljattain kävin treffeillä yhden vähän rupsahtaneen kanssa, mutta yllättäen treffit oli kivat, venähti 4-tuntiseksi ja tuli myös voimakasta fyysistä kiinnostusta häntä kohtaan.

 

[Sallys]

Äkkiseltään Tinder voi tuntua ulkonäkökeskeiseltä, mutta voisi ajatella, että niillä joilla on profiilissa tekstiä, ovat itsekin ihminen edellä etsimässä seuraa.
Samaan hengenvetoon totean, että on yllättävän vaikeaa omine ennakkoluuloineen tykätä "rumista" mimimmeistä, vaikka kokemuksesta tiiän, että se "rumuus" unohtuu heti kun toinen osoittautuu kivaksi tyypiksi.

Esim: Hiljattain kävin treffeillä yhden vähän rupsahtaneen kanssa, mutta yllättäen treffit oli kivat, venähti 4-tuntiseksi ja tuli myös voimakasta fyysistä kiinnostusta häntä kohtaan.

Eli sinulle rumuus ei ole turn off. Itse olen jossain välimaastossa. Mutta se on totta, että ulkonäkö ei kerro kuinka mahtava tyyppi voi olla. Tietty siihen fyysiseen vetovoimaan liittyy vahvasti se fyysinen ulkonäkö myös.

 

[badboybubby]

Eli sinulle rumuus ei ole turn off. Itse olen jossain välimaastossa. Mutta se on totta, että ulkonäkö ei kerro kuinka mahtava tyyppi voi olla. Tietty siihen fyysiseen vetovoimaan liittyy vahvasti se fyysinen ulkonäkö myös.

Tuossa vähän karrikoiden rumuudella, tarkoitin sellaista, joka ei kesäkuumalla ohiajaessa välttämättä saa päitä kääntymään.

No, kun on tavannut kaikennäköisiä ihmisiä elämän varrella - töissä / koulussa / harrastuksissa, siis ilman omaa valintaa - niin tosi moni on mukavia ja ihmisinä viehättäviä, siis hyvää kumppanimatskua, vaikkeivät olisi päitäkääntävän "kauniita". Ja jotenkin tulee sokeaksi "rumuudelle" ja ylipainolle, hassulle pukeutumiselle, rypyille ja kaikelle muulle, kun tutustuu ja tykästyy (ihan kaverillisestikin) siihen ihmiseen. Hyvä ihminen alkaa jopa näyttämään viehättävältä..

Sitten on vielä Tinderissä esimerkiksi ne, joiden profiilikuvista näkee, että toinen on sinut itsensä kanssa. Silloin saa olla aika lailla minkä näköinen hyvänsä, niin silti jostain syystä näyttää hyvältä.

 

[[13]]

Vähä päivitystä tänne. Edelleen tapaillaan, varmaan alkaa olemaan jo parisuhde -tasolla tämä pian.

Mulla oli tosiaan tuossa vaihe ku punnitsin tosi paljon tätä juttua, mut nyt fiilikset syventynyt ja omalta kohdalta täysin inessä.

Mul tuli taas semmonen ”turvaton” olo jostain syystä. Ehkäpä just se ku uskaltaa olla haavoittuvainen.

Ei siinä, laittelen päivitystä taas myöhemmin

Toukokuussa itse viimeksi kirjoitin tänne. Alkuvuosi oli ollut deittirintamalla hiljaista, yksi pano oli muutaman kuukauden ajan ja kesää kohti sitten muutamia ihmisiä tapasin. Olin päättänyt, että kesäkuun loppuun asti annan aikaa, sitten poistan deittisovellukset. Kappas kesäkuussa lähdin tapaamaan naista hyvin pienin odotuksin. En jutellut kuin lyhyesti ja ehdotin tapaamista. Aattelin, että turha panostaa ennen näkemistä vaan käyn katsomassa millainen nainen on kyseessä. Tämä osoittautui paljon paremmaksi, kuin kuvien ja tekstin perusteella. Aloimme tapailla ja nainen oli myös aloitteellinen. Nyt on kohta puoli vuotta tutusteltu ja osan aikaa seurusteltu.

Fiilikset on vaihdelleet. Välillä oon miettinyt onko tuo henkilö mulle hyvä ja välillä taasen pelännyt homman loppuvan. Silti vielä porskutellaan ja rakas-sanakin otettu käyttöön. Silloin tällöin ahdistus nostaa päätään, enkä saa kunnolla kiinni mistä se kumpuaa. Tuo Markon kuvaama turvattomuus tulee esiin, kenties juuri tuosta syystä että alkaa näyttää itsestään muitakin kuin hyviä puolia. Ja kun suhde syventyy, niin suhteen loppuminen tuntuisi hankalalta. Vaikka tiedän kokemuksesta, että eroista selviää, niin on tämä melkoista tunteiden vuoristorataa.

Laittelepa päivitystä taas jossain kohtaa, että miten teillä juttu on edennyt!

 

[badboybubby]

No mutta toihan kuulostaa hyvältä. Kesäkollithan on pääsääntöisesti tähän vuodenaikaan mennessä jo karisteltu kyydistä.

Puhutteko näistä tunteista kumppanienne kanssa? Mitä se toinen voisi tehdä että kokisit olosi vähemmän epävarmaksi?
Kaipa sillä toisellakin on epävarmuuden tunteita?

Joku viikon yhteinen matka, jossa ei pääse toista pakoon, on hyvä pikakurssi niihin "muihin kuin hyviin" puoliin. Jos reissun jälkeen vielä kiinnosta katteella toista niin ei tarvitse miettiä onkohan hän oikea.

Muuten totean, että ajan haaskuuta, jos ei uskalla olla oma ittensä ja anna sille toiselle mahdollisuutta oppia tuntemaan kuka oikeasti on.
Ne omasta mielestä "ei niin hyvät" puolet saattaa toiselle olla yhdentekeviä tai jopa niitä hyviä puolia...

 

[koirakoira]

Tein nykyisen profiilini Tinderiin 7.11.. Tätä ennen minulla on ollut profiili aina satunnaisesti, olenhan ollut pian jo neljä vuotta sinkkuna. Omat speksini: vajaa kolmekymppinen, ulkonäöllisesti keskitasoa, tätä nykyä myös työtön (tämän kerron mukisematta melkein heti keskustelun alettua, samalla kun käydään läpi perustiedot duunipaikasta harrastuksiin, lähinnä siksi että voi olla monelle iso turn-off). Tavoitteena oli löytää joku kenen kanssa nauttia joulukuusta ja sen tunnelmasta.

Aikalailla tasan kuukausi tässä on nyt siis jälleen takana. Tykkäykset näyttää lukua 99+ ja matcheja on tällä hetkellä 76kpl. Varsin hyvännäköisiä daameja, jos minulta kysytään. Ikähaitari on väliltä 22-29. Mitään sen suurempia kriteereitä minulla swaippailun suhteen ei ole. Kunhan ulkonäkö miellyttää niin sillä päästään jo alkuun. Korkeakoulututkinnosta plussaa.

Kuukauden aikana ehdin tavata neljä eri ihmistä. Ihan mukavia ja fiksuja tyyppejä jokainen. Valitettavasti kuitenkin vaikuttaa siltä, että mitään pidempikestoista ei yhdestäkään näistä muodostunut. Kahden kanssa päädyttiin vällyjen väliin, yhden kanssa ei löytynyt oikein minkäänlaista yhteistä säveltä. Kerran tuli keskellä yötä täysin uudelta ihmisiltä viesti, että voisinko tulla heti kylään. Melko suora lähestymistapa, siitä hatunnosto, mutta kieltäydyin kuitenkin kohteliaasti.

Tälle viikolle on taas uuden ihmisen kanssa sovittuna deitit. Jos siitäkään ei mitään tule niin sitten taidan taas luovuttaa hetkeksi. Kovin on vaikea löytää neitoa, joka jaksaisi kuunnella meikäläisen juttuja viikkoa pidempään. Onneksi viihdyn varsin hyvin myös omissa oloissani, eli mitään akuuttia tarvetta vakavammalle ihmissuhteelle ei ole.

Täytyy kyllä yrittää skarpata tuon tämänviikkoisen daamin kanssa. Ollaan muutama päivä viestitelty ja vaikuttaa erittäin potentiaaliselle tapaukselle. Josko ne kemiat tällä kertaa kohtais? Alkaa tulla kohta kiire tuon joulufiilistelyn ja piparinleipomisien kanssa.

 

[Joku_242]

Tein nykyisen profiilini Tinderiin 7.11.. Tätä ennen minulla on ollut profiili aina satunnaisesti, olenhan ollut pian jo neljä vuotta sinkkuna. Omat speksini: vajaa kolmekymppinen, ulkonäöllisesti keskitasoa, tätä nykyä myös työtön (tämän kerron mukisematta melkein heti keskustelun alettua, samalla kun käydään läpi perustiedot duunipaikasta harrastuksiin, lähinnä siksi että voi olla monelle iso turn-off). Tavoitteena oli löytää joku kenen kanssa nauttia joulukuusta ja sen tunnelmasta.

Aikalailla tasan kuukausi tässä on nyt siis jälleen takana. Tykkäykset näyttää lukua 99+ ja matcheja on tällä hetkellä 76kpl. Varsin hyvännäköisiä daameja, jos minulta kysytään. Ikähaitari on väliltä 22-29. Mitään sen suurempia kriteereitä minulla swaippailun suhteen ei ole. Kunhan ulkonäkö miellyttää niin sillä päästään jo alkuun. Korkeakoulututkinnosta plussaa.

Mitä "ulkonäöllisesti keskitasoa" tarkoittaa, kun mätsien määrä kuulostaa hyvinkin isolta omiin kokemuksiin verrattuna?

 

[FarColdDistance]

Tein puolen vuoden tauon jälkeen Tinderiin tilin.
Huomasin, että joka kerta näkyy täysin samat profiilit.
Mietin, että ehkä tämä pitää minua jostain syystä bottina, joten tein vielä kuvavarmistuksenkin.
Ei auttanut, aina vain samat henkilöt joka ikinen kerta.
Totesin tämän olevan täysin rikki, joten yritin poistaa tilini.
Ei antanut edes poistaa tiliä.

Tähän asti pidin puheita Tinderin varjobänneistä ihan paskapuheena, mutta kaipa niihin täytyy tämän jälkeen uskoa.

 

[Markqq]

Tein nykyisen profiilini Tinderiin 7.11.. Tätä ennen minulla on ollut profiili aina satunnaisesti, olenhan ollut pian jo neljä vuotta sinkkuna. Omat speksini: vajaa kolmekymppinen, ulkonäöllisesti keskitasoa, tätä nykyä myös työtön (tämän kerron mukisematta melkein heti keskustelun alettua, samalla kun käydään läpi perustiedot duunipaikasta harrastuksiin, lähinnä siksi että voi olla monelle iso turn-off). Tavoitteena oli löytää joku kenen kanssa nauttia joulukuusta ja sen tunnelmasta.

Aikalailla tasan kuukausi tässä on nyt siis jälleen takana. Tykkäykset näyttää lukua 99+ ja matcheja on tällä hetkellä 76kpl. Varsin hyvännäköisiä daameja, jos minulta kysytään. Ikähaitari on väliltä 22-29. Mitään sen suurempia kriteereitä minulla swaippailun suhteen ei ole. Kunhan ulkonäkö miellyttää niin sillä päästään jo alkuun. Korkeakoulututkinnosta plussaa.

Kuukauden aikana ehdin tavata neljä eri ihmistä. Ihan mukavia ja fiksuja tyyppejä jokainen. Valitettavasti kuitenkin vaikuttaa siltä, että mitään pidempikestoista ei yhdestäkään näistä muodostunut. Kahden kanssa päädyttiin vällyjen väliin, yhden kanssa ei löytynyt oikein minkäänlaista yhteistä säveltä. Kerran tuli keskellä yötä täysin uudelta ihmisiltä viesti, että voisinko tulla heti kylään. Melko suora lähestymistapa, siitä hatunnosto, mutta kieltäydyin kuitenkin kohteliaasti.

Tälle viikolle on taas uuden ihmisen kanssa sovittuna deitit. Jos siitäkään ei mitään tule niin sitten taidan taas luovuttaa hetkeksi. Kovin on vaikea löytää neitoa, joka jaksaisi kuunnella meikäläisen juttuja viikkoa pidempään. Onneksi viihdyn varsin hyvin myös omissa oloissani, eli mitään akuuttia tarvetta vakavammalle ihmissuhteelle ei ole.

Täytyy kyllä yrittää skarpata tuon tämänviikkoisen daamin kanssa. Ollaan muutama päivä viestitelty ja vaikuttaa erittäin potentiaaliselle tapaukselle. Josko ne kemiat tällä kertaa kohtais? Alkaa tulla kohta kiire tuon joulufiilistelyn ja piparinleipomisien kanssa.

Leivo vaan piparia tai jopa pipareita ihan rauhassa, if you know what I mean Näyttäs riittävän kysyntää. Nauti sinkkuudesta ja tuosta ajasta rennoin mielin Kyl se sopiva sieltä jossai vaiheessa kolahtaa. Kunhan ei ajaudu ”olisikohan tuolla parempi sittenkin” -kierteeseen.

 

[dragon age]

Ennemmin sen loppuunpalamisen ja katkeroitumisen aiheuttaa joku ihmeellinen hyvän ihmisyyden tavoittelu ja kokemus ettei riitä normaalina omana itsenään hyvine ja huonoinen puolineen. Kyllä näissä taitaa loppuviimeksi olla aika karuista jutuista kyse mitkä kaikki tietää mutta leikitään jotain kyllä kaikki löytää jonkun - oot vaan oma ittes niin mäkin onnistuin (bro).

Näinhän se ehkä on. Tänään kävin eräässä liikkeessä ja kahvilla ja siinä jonottaessa joku vanhempi nainen alkoi juttelemaan. Tuo ei kovin ihmeellistä ollut, mutta kun menin pöytään istumaan, hän kysyi saako istua seuraksi. Siinä sitten juteltiin niitä näitä kunnes lähdin pois. Oikeassa maailmassa ei tarvi edes etsiä ketään ja "joutuu" heti naisen kanssa kahville. Eli jos vain uskaltaisi lähteä ihmisten ilmoille useammin, niin voisi tuuriakin olla. Jotenkin vain tuntuu, että jos itse edes yhden kerran kysyisi joltain naiselta, että saanko istua seuraksi, vastaus olisi varmasti ei.
Jäi myös nyt tietämättä mitä nainen ajatteli, tuskin mitään, mutta mistä sitä voi tietää.

 

[Maester]

Tinderissä kun pyörinyt silleen aktiivisemmin kohta kolmisen vuotta, niin onhan tämä nimen omaan hemmetin tympeä tapa hoitaa pariutuminen ja treffailu. Tosiaan olisi niin paljon hauskempaa jos kirjaimellisesti törmäisi vaikka kaupassa niin, että ostokset leviävät ja siitä voisi sitten huvittuneina siirtyä vaikka kahville jatkamaan keskustelua - kuin romanttisissa elokuvissa konsanaan.

 

[Erkki_erikeepperi]

Tinderissä kun pyörinyt silleen aktiivisemmin kohta kolmisen vuotta, niin onhan tämä nimen omaan hemmetin tympeä tapa hoitaa pariutuminen ja treffailu. Tosiaan olisi niin paljon hauskempaa jos kirjaimellisesti törmäisi vaikka kaupassa niin, että ostokset leviävät ja siitä voisi sitten huvittuneina siirtyä vaikka kahville jatkamaan keskustelua - kuin romanttisissa elokuvissa konsanaan.

Baarit oli aika selkeitä paikkoja pariutumiseen aikoinaan.

Ylipäätään elävän elämän tilanteet oli hieman todennäköisempiä kuin nykyään, koska ihmiset olivat enemmän läsnä oikeassa todellisuudessa cyberavaruuden sijaan. Läsnä myös mentaalisella tasolla. Elämä oli tässä ja nyt, eikä sitä voinut paeta ruutua tuijottamalla, eikä naisilla ollut ääretöntä määrää huomion antajia siellä ruudun takana.

Romanttiset elokuvat on silti pääasiassa olleet höpöhöpöä ennenkin...

 

[Maester]

Baarit oli aika selkeitä paikkoja pariutumiseen aikoinaan.

Baarit toki, mutta itse en ole yhtään baari-ihmisiä eikä tuo olisi sellainen luonnollinen ympäristö tavata naisia itsellä.

 

[Erkki_erikeepperi]

Baarit toki, mutta itse en ole yhtään baari-ihmisiä eikä tuo olisi sellainen luonnollinen ympäristö tavata naisia itsellä.

No ei se enää entiseen tapaan toimisi vaikka olisitkin baari-ihmisiä. Maailma on muuttunut.

 

[JaySon]

Tinderissä kun pyörinyt silleen aktiivisemmin kohta kolmisen vuotta, niin onhan tämä nimen omaan hemmetin tympeä tapa hoitaa pariutuminen ja treffailu. Tosiaan olisi niin paljon hauskempaa jos kirjaimellisesti törmäisi vaikka kaupassa niin, että ostokset leviävät ja siitä voisi sitten huvittuneina siirtyä vaikka kahville jatkamaan keskustelua - kuin romanttisissa elokuvissa konsanaan.

Kun tuota Tinderin tympeyttä manasit niin otetaan tällainen leikkimielinen reality check.

Eli kuinka monta kertaa sulle on aikuisiällä käynyt niin että törmäät kaupassa niin että ostokset leviävät? On sit törmäyksen kohde joko ihminen (mies, nainen, joku-muu-mikä) tai vaikka joku hyllyn kulma. Itselle tosiaan ei ole käynyt niin koskaan joten aika heikossa olis kahvittelut..

 

[Maester]

Kun tuota Tinderin tympeyttä manasit niin otetaan tällainen leikkimielinen reality check.

Eli kuinka monta kertaa sulle on aikuisiällä käynyt niin että törmäät kaupassa niin että ostokset leviävät? On sit törmäyksen kohde joko ihminen (mies, nainen, joku-muu-mikä) tai vaikka joku hyllyn kulma. Itselle tosiaan ei ole käynyt niin koskaan joten aika heikossa olis kahvittelut..

Eipä ole, mutta jäänyt mieleen kun kerran olin menossa ostamaan kahvia Tampereen rautatieasemalla, ja siinä jonossa sitten vahingossa meinasin ohitella naista ja naureskeltiin molemmat. Jos olisi vähän supliikimpi niin tuollaisessa tilanteessa olisi aika hyvä tilanne viedä juttelua eteenpäin.

 

[Erkki_erikeepperi]

Eipä ole, mutta jäänyt mieleen kun kerran olin menossa ostamaan kahvia Tampereen rautatieasemalla, ja siinä jonossa sitten vahingossa meinasin ohitella naista ja naureskeltiin molemmat. Jos olisi vähän supliikimpi niin tuollaisessa tilanteessa olisi aika hyvä tilanne viedä juttelua eteenpäin.

Kyllähän niitä tilanteita joskus tulee, mutta ainakin mä olen niin kyynistynyt etten jaksa edes ajatella että kävisin jotain peliä pelaamaan. Vaikka se nainen olisikin hyvännäköinen (90 kertaa sadasta ei ole), niin varattu se on kuitenkin ja todennäköisesti mies odottaa kulman takana ja ilmestyy paikalle kahden sekunnin kuluttua.