Näin se taitaa olla. Kranttuus on mielestäni ihan hyvä juttu silloin kun valitsee itselleen kumppania lopulle elämää. Kenellä sitten minkäkinlaiset kriteerit. Veikkaan, että monella keski-ikäisellä naisella haussa ei enää niinkään tietty miestyyppi, vaan osataan jo etsiä yhteneväistä rakkaudenkieltä ja sopivia elämäntapoja.
Hyvä olisi varmaan selvittää itselleenkin minkälaiset hellyyden ja rakkaudenosoitukset tulevat luonnostaan ja millaisia itse kaipaa.
Etsiä sitten kumppaniksi sellaista jolla ne ovat yhteneväiset.
Olishan se syvältä parisuhteessa esimerkiksi, että toinen kavahtaa kosketusta ja kaipaisi kauniita sanoja suoraan sydämestä, kun toinen taas koskettaisi mieluiten hellästi ja halailisi, eikä kauniit sanat tule helposti.
Saada ja voida antaa rakkautta sillä tavalla, joka itseltä luonnollisimmalta tuntuu, on ihaninta parisuhteessa.
Toki myös tärkeää, että suht saman verran kiinnostelee dokaaminen, liikunta, syöminen ja varsinkin seksi. Noilla ja uskaltmalla avoimesti keskustella, niin uskoisin olevan hyvät edellytykset pitkälle suhteelle.
Kranttuus ei siis välttämättä ole paha juttu - edes sille, joka sen kranttuuden vuoksi jää rannalle. Tinderissä tietty roikkuu vuodesta toiseen ne keille ei kukaan kelpaa ja ne ketkä ei kelpaa kellekään. Hyvät on parisuhteessa - ja sittenkin kun päätyvät Tinderiin, niin ei siellä kauaa tarvi olla.
Kärsivällisyyttä ja optimistista luottoa tulevaisuuteen pitää siis olla, että jaksaa Tinderissä sitä yhtä sopivaa metsästää.