Nettitreffit + Tinder

En tiedä, pitäisikö vielä kokeilla nähdä kolmannen kerran.

Itse tuossa tilanteessa varmaan antaisin livekolahtamiselle vielä yhden mahdollisuuden. Jos juttu skulaa hyvin chätissä ja yhteistä on niin en malttais olla katsomatta että johtuuko jäisyys sitten jomman kumman jännityksestä vai kemian puutteesta. Jos kolmannellakaan näkemisellä ei tapahdu tiettyä vapautumista niin olettaisin että jälkimmäisestä.

Omat tinder-treffit meni muuten hyvin. Oikeastaan niin hyvin että nyt on takana jo toiset ja menin perhana ihastumaan siihen :D Fiilis on ilmeisesti vielä molemminpuolinen. Kiva tuntea pitkästä aikaa perhosia vatsassa ja keskittymiskyvyn puutetta kun mielessä pyörii vaan että tähän tapaukseen pitää tutustua enemmän.
 
En tiedä, pitäisikö vielä kokeilla nähdä kolmannen kerran. Ajatus kuitenkin esimerkiksi läheisyydestä tai pussailusta tuntuu todella kaukaiselta ja ahdistavalta ilman tunteita. Jos päädyn fyysiseen kontaktiin ilman tunteita, niin siinä tulee itselle pikainen poistuminen useiden tekosyiden kera. Ei vain pysty. Ei toki sillä, että tässä tilanteessa olisi vielä sitä, mutta kunhan pohdin omia tuntemuksia.

Tämä on se syy miksei naiset voi vaan "ottaa jonosta seuraavaa miestä" vaikka niin täällä monet tuntuu kuvittelevan. Kun ei se vaan voi toimia, jos ajatus toisen kosketuksesta lähinnä ällöttää. Sellainen tilanne tai suhde ei olisi mitenkäänpäin kiva kummallekaan. Pakko olla joku kipinä tai kemia, ei siitä pääse mihinkään. Harmillisesti sitä vaan tulee koettua aika harvan kanssa.
 
Tämä on se syy miksei naiset voi vaan "ottaa jonosta seuraavaa miestä" vaikka niin täällä monet tuntuu kuvittelevan. Kun ei se vaan voi toimia, jos ajatus toisen kosketuksesta lähinnä ällöttää. Sellainen tilanne tai suhde ei olisi mitenkäänpäin kiva kummallekaan. Pakko olla joku kipinä tai kemia, ei siitä pääse mihinkään. Harmillisesti sitä vaan tulee koettua aika harvan kanssa.


Lisäksi uusiin ihmisiin tutustuminen on ahdistavaa ja vaikeaa. Joo, joillekin treffeillä käyminen on helppoa, mut ei kaikille.
 
Tämä on se syy miksei naiset voi vaan "ottaa jonosta seuraavaa miestä" vaikka niin täällä monet tuntuu kuvittelevan.
Teoriassa tämä kuitenkin on mahdollista, koska naisten ovelle muodostuu jono joka tapauksessa verrattuna miekkosiin jotka itse ovat siellä oven takana jonossa.

En tiedä, pitäisikö vielä kokeilla nähdä kolmannen kerran.
Vähemmän ajattelua ja eikun vaan tärskyille. Et kertonut miten kauan aikaisemmat tapaamiset ovat kestäneet, mutta ei nyt vielä kantsi henkisesti masistella hyvin orastavaa juttua. Diesel syttyy hitaasti, mutta palaa isolla liekillä :tup:
 
Teoriassa tämä kuitenkin on mahdollista, koska naisten ovelle muodostuu jono joka tapauksessa verrattuna miekkosiin jotka itse ovat siellä oven takana jonossa.

Teoriassa? Käytännössä kuitenkin ei, eli mitä sitten? Mitä iloa on tällaisesta teoreettisesta mahdollisuudesta? Sadasta epäsopivasta ja epäkiinnostavasta miehestä on yhtä vähän iloa naiselle kuin miehille on kolmesta epäsopivasta ja epäkiinnostavastai naisesta. Melemmissa tapauksissa lopputulos nolla.
 
Tarpeeksi iso talo jossa on käytännössä omat tilat introvertille ilman että kuuluu pihahdustakaan toisesta. Tässä täytyy myös toisen osaa arvostaa toisen yksinoloa ja olemista.
Ongelma ratkaistu :D
No nyt on helppo aloittaa keskustelu nettideitin kanssa kysymällä " Onko sulla omakotitalo"? Jos vastaus on "kyllä" niin sitten jatketaan keskustelua. Jos vastaus on "ei" niin sitten voi lopettaa keskustelun. :D
 
Mitä iloa on tällaisesta teoreettisesta mahdollisuudesta?
Kyllä se ainakin allekirjoittaneella boostaisi itsetuntoa aika paljon, jos seuraani edes teoriassa olisi tunkua jopa oven saranapuolelta. Onko jokin mahdollisuus olemassa verrattuna, ettei mahdollisuutta ole ollenkaan.
 
Kyllä se ainakin allekirjoittaneella boostaisi itsetuntoa aika paljon, jos seuraani edes teoriassa olisi tunkua jopa oven saranapuolelta. Onko jokin mahdollisuus olemassa verrattuna, ettei mahdollisuutta ole ollenkaan.


Mulla ei kyllä kohota, koska tiedän ettei ne tunne mua. Jos tuntisivat, tunkua ei olisi :smoke:
 
Tämä on se syy miksei naiset voi vaan "ottaa jonosta seuraavaa miestä" vaikka niin täällä monet tuntuu kuvittelevan. Kun ei se vaan voi toimia, jos ajatus toisen kosketuksesta lähinnä ällöttää. Sellainen tilanne tai suhde ei olisi mitenkäänpäin kiva kummallekaan. Pakko olla joku kipinä tai kemia, ei siitä pääse mihinkään. Harmillisesti sitä vaan tulee koettua aika harvan kanssa.

Tää ällötys kuulostaa kieltämättä erikoiselta, olisin olettanut ettei lähinnä kiinnosta. Enkä edes ole mikään "aina valmis parittelemaan" -karju toisin kuin yllättävän monet miehet näyttää olevan, vaan varmaan mieheksi keskimääräistä nirsompi... Kai sukupuolten välillä on vaan yllättävänkin isoja eroja tässä?




Hieman asiaa sivuten, voiskohan tämä ilmiö osaltaan selittää miksi lääppiminen yms. näyttää olevan naisille paljon järkyttävämpi kokemus kuin miehille? Ymmärtääkseni harvemmin miehet järkyttyvät jos pikkujouluissa esim. joku humalainen tätinainen puristaa pyllystä (joka toki on harvinaisempaa kuin toisin päin), vaan lähinnä hämmentyvät tilanteesta. :hmm:

Mulla ei kyllä kohota, koska tiedän ettei ne tunne mua. Jos tuntisivat, tunkua ei olisi :smoke:

Mitä tarkoitat jos saa kysyä?
 
Tää ällötys kuulostaa kieltämättä erikoiselta, olisin olettanut ettei lähinnä kiinnosta. Enkä edes ole mikään "aina valmis parittelemaan" -karju toisin kuin yllättävän monet miehet näyttää olevan, vaan varmaan mieheksi keskimääräistä nirsompi... Kai sukupuolten välillä on vaan yllättävänkin isoja eroja tässä?




Hieman asiaan sivuten, voiskohan tämä ilmiö osaltaan selittää miksi lääppiminen yms. näyttää olevan naisille paljon järkyttävämpi kokemus kuin miehille? Ymmärtääkseni harvemmin miehet järkyttyvät jos pikkujouluissa esim. joku humalainen tätinainen puristaa pyllystä (joka toki on harvinaisempaa kuin toisin päin), vaan lähinnä hämmentyvät tilanteesta. :hmm:



Mitä tarkoitat jos saa kysyä?


Tohon voi vaikuttaa sekin, että lähtökohtaisesti mies on yleensä isokokoisempi ja vahvempi kuin nainen, joten lähentelyyn voi liittyä pelon elementti. Vastareaktio torjuntaankin voi pelottaa.


En nyt kommentoi tota kommenttiani sen enempää, mut se että tykkää jostain kuvasta on aivan eri asia kuin että tykkäisi oikeasta ihmisestä.
 
Kyllä se ainakin allekirjoittaneella boostaisi itsetuntoa aika paljon, jos seuraani edes teoriassa olisi tunkua jopa oven saranapuolelta. Onko jokin mahdollisuus olemassa verrattuna, ettei mahdollisuutta ole ollenkaan.
No, naisena ja tätä peliä nyt 1,5v pelanneena (en väitä että olisin joku konkari, mutta ihan suht mittava kokemus kuitenkin) voin kertoa, että vaikutus mihinkään itsetuntoon on aika lailla nolla ellei peräti negatiivinen. Äkkiä se riemu siitä "jonon" olemassaolosta karisee kun tajuaa että niitä miehiä, jotka ei edes lue profiilia ei kiinnosta meikäläisen persoona millään tavalla, kunhan vaan löytäisivät jonkun vaan joka heille jotenkuten kelpaa. Ja että tykkäyksen arvo on todennäköisesti nolla ja mätsi poistuu vikkelään jos sille laittaa viestiä.
 
Tää ällötys kuulostaa kieltämättä erikoiselta, olisin olettanut ettei lähinnä kiinnosta. Enkä edes ole mikään "aina valmis parittelemaan" -karju toisin kuin yllättävän monet miehet näyttää olevan, vaan varmaan mieheksi keskimääräistä nirsompi... Kai sukupuolten välillä on vaan yllättävänkin isoja eroja tässä?
No visioi joku tosi vastenmielinen tyyppi jota sun pitäis vaikka halailla. Miltä se tuntuu? Ällötykseltä.

Joku tyyppi voi olla tosi kiva mutta ei vaan mietenkään pysty kuvittelemaan mitään läheisyyttä. Ei vaan pysty.
 
Aika oudolta tuntuisi näin miehenä haalia tindermatchejä tai treffejä tyyppien kanssa ketkä ei kiinnosta. Toki se hetken aikanaan imarteli kun tinderissä sateli tykkäyksiä, mut hittoako niillä pelkillä liketyksillä aikuinen ihminen alkaa leijailemaan?
 
No visioi joku tosi vastenmielinen tyyppi jota sun pitäis vaikka halailla. Miltä se tuntuu? Ällötykseltä.

Joku tyyppi voi olla tosi kiva mutta ei vaan mietenkään pysty kuvittelemaan mitään läheisyyttä. Ei vaan pysty.

Joo mutta on yllättävää että tuollaista ällötystä tuntisi lähes kaikkia kohtaan, ja että vain harvat poikkeukset jotka saa syttymään eivät aiheuttaisi sitä.
 
No visioi joku tosi vastenmielinen tyyppi jota sun pitäis vaikka halailla. Miltä se tuntuu? Ällötykseltä.

Joku tyyppi voi olla tosi kiva mutta ei vaan mietenkään pysty kuvittelemaan mitään läheisyyttä. Ei vaan pysty.
Noinhan se menee valtaosan kavereiden tai hyvänpäivän tuttujen kanssa. En mä kaverinaisia pääsääntöisesti halua halailla tai viettää niiden kanssa jotain netflix and chill-iltoja, joitain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Vaikka ne olis kuinka hauskaa ja kivaa seuraa tahansa.

edit. Ja sama pätee tietysti myös tuntemattomiin vastaantulijoihin.
 
Joo mutta on yllättävää että tuollaista ällötystä tuntisi lähes kaikkia kohtaan, ja että vain harvat poikkeukset jotka saa syttymään eivät aiheuttaisi sitä.
Ei se ole yllättävää, se on biologiaa. Jos sulla olis raskauden riski jokaisesta seksikerrasta, saattaisit itsekin kokea aika herkästi ällötystä ja olla hyvin hyvin valikoiva sen suhteen kenen kanssa haluat lähempää tuttavuutta.
 
Hieman asiaa sivuten, voiskohan tämä ilmiö osaltaan selittää miksi lääppiminen yms. näyttää olevan naisille paljon järkyttävämpi kokemus kuin miehille? Ymmärtääkseni harvemmin miehet järkyttyvät jos pikkujouluissa esim. joku humalainen tätinainen puristaa pyllystä (joka toki on harvinaisempaa kuin toisin päin), vaan lähinnä hämmentyvät tilanteesta. :hmm:
Varmasti nojaa vähän sukupuoliin, mutta kyse on ennen kaikkea persoonasta. Luulen, että ne, joita tuntemattomien lääppiminen ei haittaa, ovat niitä, jotka itsekin ovat herkemmin lääppiviä. Toki heihinkin kohdistuva koskeminen kuuluu tulla siltä Oikealta Sukupuolelta.

Naisilla lienee enemmän kokemusta ei-toivotusta lääppimisestä, joka taas on ohjannut mielipiteen siihen, että se tuntui epämukavalta -> en halua tehdä sitä toisille. Luultavasti useamman mieslääppijänki tajuntaa voisi avartaa 30 kg isomman miehen ei-toivottu seksuaalismielinen kosketus. Tohon vielä lukitut ovet ja lääppijän auktoriteettiasema.
 
No nyt on helppo aloittaa keskustelu nettideitin kanssa kysymällä " Onko sulla omakotitalo"? Jos vastaus on "kyllä" niin sitten jatketaan keskustelua. Jos vastaus on "ei" niin sitten voi lopettaa keskustelun. :D

No joo :D Mut siis jos ajatellaan treffailuja ja sitä vaihetta kun asutaan erillään on loppupeleissä aika pitkä. Jos hommat etenee ja puhe tulee yhteisestä asunnosta niin mä tarvisin vähintään oman eristetyn huomeen. Vielä parempi jos on erillinen ulkorakennus. Syynä omien musajuttujen mesoominen ja pääseepähä yksin tuulettaa ajatuksia. Niin paljo ku kaipaan yhteistä aikaa, vastapainoksi kaipaan myös yksinoloa.

Introvertin juttuja.

En tiedä muista, mutta lukenut juttuja, että pitkäaikainen parisuhde introvertin kanssa on antoisampaa kuin ekstrovertin. En tietenkää allekirjoita mitää näitä juttuja täysin. Mut jos ajatellaan sopivassa suhteessa yksinoloa, yhteistä aikaa, hiljaisuutta ja sielun tuntemista, menee introvertimpi tähän kastiin.

Enkä tiedä teistä muista, mutta itselläni on niin vahva ja tunteellinen sisäinen maailma, että jos sinne joku pääsee kurkkimaan ja mä päästän ihmisen ineen, niin sitten roihuu liekki :)
 
Viimeksi muokattu:
Kun ei se vaan voi toimia, jos ajatus toisen kosketuksesta lähinnä ällöttää. Sellainen tilanne tai suhde ei olisi mitenkäänpäin kiva kummallekaan. Pakko olla joku kipinä tai kemia, ei siitä pääse mihinkään. Harmillisesti sitä vaan tulee koettua aika harvan kanssa.


Ja jos kokee, niin se toinen ei kuitenkaan koe. Ällötyksen ja kaiken muunkin ymmärtää helposti jos on esim. koko elämän mittainen supertarrautuja, josta ei koskaan voi päästä eroon. Tietysti se voi saada aina kaikki tulevatkin suhteet loppumaan, mutta pakko silti ottaa riski, muuten joutuu elämään elämän yksin. Epäsopivan kanssa oleminen ei siksi ole kivaa, koska sellaisessa suhteessa ei voi tehdä mitään eikä voi käydä missään.
Noh, onneksi ei ole kuin yksi, jollakin kaikkein epäonnekkaimmalla voi olla useitakin tarrautujia :D
Niin no naisilla tosiaan voikin olla jopa vielä tympeämpiä tarrautujia.
 
Tulee tämä miun juttu jatkuu tai ei (so far doing good), niin hieman havaintoja:

1. Nainen laittaa kyllä viestiä ja ilmaisee kiinnostuksen. Perään on aivan turha haahuilla. 1,5v tinderöinnin kokemuksen pohjalta. Se viestin avaus treffien jälkeen voi olla "?", mutta jos ei mimmi ole laittanut 12-24h sisään viestiä, laita ensimmäinen viesti. Sen kyllä sitten näkee todella nopeasti onko mimmi kiinnostunut vai ei (moni tosin elää mukana ja se on ärsyttävää). Ja se on vastavuoroista. Mimmin viesteistä voi jo jonkun verran päätellä, että missä mennään.
2. Aidot mimmit kaipaa syvää yhteyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että miehen on tärkeä olla tunteistaan tietoinen ja "tunteellinen". Tunteellisuudella tarkoitan sitä, että on 90% ajasta hyvin tasapainossa, mutta tuntee ilot, surut ja vihan vahvasti mitä osaa rakentavasti ja oikein ilmaista.
3. Kun se kolahtaa, se kolahtaa. Tästä ei ole välimallia ainakaan omalla kohdalla. Se sellainen "spirituaalinen" yhteys.
4. Ole oma itsesi. Jos et pohjimmiltaan omana itsenään heitä PUA juttua ja lupaa kopterilentoja honeymoonislandille, jätä ne pois. Parasta on tutustua mimmiin, kenen kanssa voi kertoa, että minkä värinen paska tippui aamulla pönttöön, you know what I mean. Parisuhde ei tarvi suuntaan tai toiseen "extra efforttia". Se vaan.. on..
 
Viimeksi muokattu:
2. Aidot mimmit kaipaa syvää yhteyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että miehen on tärkeä olla tunteistaan tietoinen ja "tunteellinen". Tunteellisuudella tarkoitan sitä, että on 90% ajasta hyvin tasapainossa, mutta tuntee ilot, surut ja vihan vahvasti mitä osaa rakentavasti ja oikein ilmaista.
3. Kun se kolahtaa, se kolahtaa. Tästä ei ole välimallia ainakaan omalla kohdalla. Se sellainen "spirituaalinen" yhteys.

Mitä muuten tarkoitat tässä aidolla? :hmm:

Mut joo, noi yhteydet kuulostaa musta kyllä aika ufojutuilta, kaipa ihmiset on vaan todella erilaisia...
 
Mitä muuten tarkoitat tässä aidolla? :hmm:

Mut joo, noi yhteydet kuulostaa musta kyllä aika ufojutuilta, kaipa ihmiset on vaan todella erilaisia...

Aitous on vaikea käsite. Mut mä koen sen niin, että on tosi tasapainossa ja ei ole mitään toksista. Mieti minkälainen juuri "sinä" olet pohjimmiltaan ilman mitään traumoja tai elämän esteitä tai tunnelukkoja. Juuri se oma itsesi. Kovin harva pääsee tutustumaan itseensä niinku oikeesti syvälle. Ja sanoisin että itsekin vielä matkalla.

Toi tunneyhteys voi toki myös kääntää molemminpuoliseen ihastukseen ja tietynlaiseen "tämä tyyppi sopii tälle" -ilmiölle.
 
Aitous on vaikea käsite. Mut mä koen sen niin, että on tosi tasapainossa ja ei ole mitään toksista. Mieti minkälainen juuri "sinä" olet pohjimmiltaan ilman mitään traumoja tai elämän esteitä tai tunnelukkoja. Juuri se oma itsesi. Kovin harva pääsee tutustumaan itseensä niinku oikeesti syvälle. Ja sanoisin että itsekin vielä matkalla.

Toi tunneyhteys voi toki myös kääntää molemminpuoliseen ihastukseen ja tietynlaiseen "tämä tyyppi sopii tälle" -ilmiölle.

Eli aitous tarkoittaa sitä ettei esitä mitään? Niin minäkin sen käsittäisin, mutta eihän sillä ole sinänsä mitään tekemistä tunteellisuuden kanssa. :hmm:
 
1. Nainen laittaa kyllä viestiä ja ilmaisee kiinnostuksen. Perään on aivan turha haahuilla. 1,5v tinderöinnin kokemuksen pohjalta. Se viestin avaus treffien jälkeen voi olla "?", mutta jos ei mimmi ole laittanut 12-24h sisään viestiä, laita ensimmäinen viesti. Sen kyllä sitten näkee todella nopeasti onko mimmi kiinnostunut vai ei (moni tosin elää mukana ja se on ärsyttävää). Ja se on vastavuoroista. Mimmin viesteistä voi jo jonkun verran päätellä, että missä mennään.
Jaa, ei se minusta hirveästi "tunneälyä" vaadi, että vaistoaa jo treffien aikana missä mennään..
 
Aitous on vaikea käsite. Mut mä koen sen niin, että on tosi tasapainossa ja ei ole mitään toksista. Mieti minkälainen juuri "sinä" olet pohjimmiltaan ilman mitään traumoja tai elämän esteitä tai tunnelukkoja. Juuri se oma itsesi. Kovin harva pääsee tutustumaan itseensä niinku oikeesti syvälle. Ja sanoisin että itsekin vielä matkalla.

Toi tunneyhteys voi toki myös kääntää molemminpuoliseen ihastukseen ja tietynlaiseen "tämä tyyppi sopii tälle" -ilmiölle.

Aika supersankari on siis aito ihminen, kun ei ole mitään traumoja, elämän esteitä eikä tunnelukkojakaan. Noiden tunnistaminen itsessä on jo varmaan koko elämän tie. Me kaikki ollaan myös hyvin sokeita ainakin osittain omille lukoillemme eivätkä kaikki välttämättä ole edes päällä, vaan eri puolet uinuu ja odottaa tarvittavia hetkiä.

Minä näen aitouden jotenkin yhdistettynä omatunnon puhtauteen. Minulla on traumoja ja lukkoja, joiden eteen pyrin tekemään töitä, mutta pidän silti itseäni ns. aitona, vaikka suhteeni omaan aitouteen elää ja se muuttuu sekä kenties kehittyy. Missään nimessä se ei ole mitään staattista.
 
Eli aitous tarkoittaa sitä ettei esitä mitään? Niin minäkin sen käsittäisin, mutta eihän sillä ole sinänsä mitään tekemistä tunteellisuuden kanssa. :hmm:
No on sillä sikäli, että jos tuntee jotain, sen voi myös ilmaista. Vaikkapa niin, että ei himmaile hymiöiden ja viestien kanssa, vaikka kaikki oppaat sanoisi, että saat viestiä vain maksimissaan kaksi kertaa päivässä ja käyttää vain yhtä hymiötä per viesti. Tai jos tuntuu siltä, että tyyppi on ihana, sen voi sanoa, eikä tarvi esittää ihansamaa, ettei vaikuttaisi epätoivoiselta. Tai jos on toisesta epävarma, voi kysyä, että mitä hän tuumaa, se ei tee susta surkimusta jos haluat tietää.
 
Jaa, ei se minusta hirveästi "tunneälyä" vaadi, että vaistoaa jo treffien aikana missä mennään..

Ei oo täysin yksiselitteinen asia. Avaan myöhemmin tuota mun ekaa treffikokemusta tän nykyisen kanssa (tästä sais jonku lyhyen erotiikkateoksen :D), mutta mulla on aikaisemmin ollut lähellä, jotka päätyny friendzoneen, koska siitä "puuttui" jotain. Ok, on varmasti ollut tapaus jos toinen missä ollut vain väärä aika elämästä tavata tämä vastapeluri.

Nyt kyllä on sanottava kuitenkin, että tästä ei enää melkein voi ensinäkemisen roihua paremmaksi enää vetää.

En odota kuitenkaan mitään vielä tässä kohtaa. Päivä kerrallaan.
 
Viimeksi muokattu:
Aika supersankari on siis aito ihminen, kun ei ole mitään traumoja, elämän esteitä eikä tunnelukkojakaan. Noiden tunnistaminen itsessä on jo varmaan koko elämän tie. Me kaikki ollaan myös hyvin sokeita ainakin osittain omille lukoillemme eivätkä kaikki välttämättä ole edes päällä, vaan eri puolet uinuu ja odottaa tarvittavia hetkiä.

Minä näen aitouden jotenkin yhdistettynä omatunnon puhtauteen. Minulla on traumoja ja lukkoja, joiden eteen pyrin tekemään töitä, mutta pidän silti itseäni ns. aitona, vaikka suhteeni omaan aitouteen elää ja se muuttuu sekä kenties kehittyy. Missään nimessä se ei ole mitään staattista.

En lue ap. viestiä uudelleen, mutta joo taisin mainita vähä turha raffisti asiaa. Jokaisella meistä on jotain traumaa tai tunnelukkoja. Mut niiden työstäminen ja lopulta ehkä avaaminen tai vähintään parempaan suuntaan vieden tulee itse vapautuneemmaksi.

Etenkin kun astuu parisuhteesen niin ne möröt alkaa nostaa päätään tunnelukkojen osalta. Nää vähä pelottaa siinä mielessä, että mitä "ex-viboja" tulee esiin, mut nää on aina tosi tärkee ottaa esille uudessa suhteessa ja vielä tärkeämpää on toisen ymmärtää ja antaa ne työkalut näiden avaamiselle.

Omantunnon puhtaus on myös hyvin kiteytetty!
 
No on sillä sikäli, että jos tuntee jotain, sen voi myös ilmaista. Vaikkapa niin, että ei himmaile hymiöiden ja viestien kanssa, vaikka kaikki oppaat sanoisi, että saat viestiä vain maksimissaan kaksi kertaa päivässä ja käyttää vain yhtä hymiötä per viesti. Tai jos tuntuu siltä, että tyyppi on ihana, sen voi sanoa, eikä tarvi esittää ihansamaa, ettei vaikuttaisi epätoivoiselta. Tai jos on toisesta epävarma, voi kysyä, että mitä hän tuumaa, se ei tee susta surkimusta jos haluat tietää.

Niin, eikö nuo mainitsemasi asiat ole sitä että ainakin jossain määrin esittää jotain? Se kuinka tunteellinen on on taas eri asia.

Aika supersankari on siis aito ihminen, kun ei ole mitään traumoja, elämän esteitä eikä tunnelukkojakaan. Noiden tunnistaminen itsessä on jo varmaan koko elämän tie. Me kaikki ollaan myös hyvin sokeita ainakin osittain omille lukoillemme eivätkä kaikki välttämättä ole edes päällä, vaan eri puolet uinuu ja odottaa tarvittavia hetkiä.

Minä näen aitouden jotenkin yhdistettynä omatunnon puhtauteen. Minulla on traumoja ja lukkoja, joiden eteen pyrin tekemään töitä, mutta pidän silti itseäni ns. aitona, vaikka suhteeni omaan aitouteen elää ja se muuttuu sekä kenties kehittyy. Missään nimessä se ei ole mitään staattista.

Mitä nämä tunnelukot tai omatunnon puhtaus tässä yhteydessä tarkoittaa? :hmm:
 
No on sillä sikäli, että jos tuntee jotain, sen voi myös ilmaista. Vaikkapa niin, että ei himmaile hymiöiden ja viestien kanssa, vaikka kaikki oppaat sanoisi, että saat viestiä vain maksimissaan kaksi kertaa päivässä ja käyttää vain yhtä hymiötä per viesti. Tai jos tuntuu siltä, että tyyppi on ihana, sen voi sanoa, eikä tarvi esittää ihansamaa, ettei vaikuttaisi epätoivoiselta. Tai jos on toisesta epävarma, voi kysyä, että mitä hän tuumaa, se ei tee susta surkimusta jos haluat tietää.

No just näitä perusjuttuja. Mä en itse ainakaa jaksa pelleillä vaan antaa mennä just siltä ku tuntuu omana itsenään hymiöiden kanssa. Toki ei välttis kannata ensitreffien jälkeen sanoa, että olen ihastunut sinuun. Tai muutenkaa alkuun hirveesti latoa positiivista toiselle kun toista ei oikeasti tunne. Mut ajatellaan, että asiat etenisi ekalta leveliltä seuraavalle, parempi olla aito ja kertoa mitä tuntee.

Jos nainen on minusta kiinnostunut niin tavallaan myös "testaan" häntä. Eli mun kanssa viestittelyssä yritän jopa olla vähä tylsä. Siis vuorovaikutustaidot ja toiselta kysymykset säilyy, mut täysin arjen tavallisilla jutuilla. Näkyy säilyykö kiinnostus vai tarviiko vetää hihasta jotai ässiä, että toinen jaksaa jatkaa tutustumista. Eipähä tule sitten suhteen edetessä vastaan sitä, että kun mies oli alussa nii ihana ja sitten siitä tuli tylsä.

Toki livenä ihan eri asia sitten hupsutella yhdessä.
 
Vaikkapa niin, että ei himmaile hymiöiden ja viestien kanssa, vaikka kaikki oppaat sanoisi, että saat viestiä vain maksimissaan kaksi kertaa päivässä ja käyttää vain yhtä hymiötä per viesti.
Himmailu vaan kummasti tuppaa empiiristen kokeilujen perusteella viemään paljon kovemmalla prosentilla haluttuun lopputulokseen, kun ei heti kärkeen vaikuta epätoivoiselta ja liian innokkaalta :confused:
 
Himmailu vaan kummasti tuppaa empiiristen kokeilujen perusteella viemään paljon kovemmalla prosentilla haluttuun lopputulokseen, kun ei heti kärkeen vaikuta epätoivoiselta ja liian innokkaalta :confused:

Samaa olen analysoinut. Toiselle täytyy tulla jonkun verran se fiilis, että on jotain menetettävää. Kun huokuu ulospäin "Mä haluan olla sun kanssa, mut en tarvitse sulta mitään" -energia, niin aika hyvin pitäs teerentanssi mennä.

Mut siis tohon viestittelyyn ei ole oikeaa sääntöä. Kunhan se on vastavuoroista. Jotkut viestittelee useammin, toiset harvemmin. Päivästä ja ajankohdasta riippuen myös tämä vaihtelee. Meno sen tilanteen ja fiiliksen mukaan. Kirjoita yhtä pitkiä viestejä kuin toinenkin. Reflektoi.

Tärkeintä on se, että ei ole heti myymässä itseään täysillä toiselle. Se pelästyttäisi meikäläisenki vaikka toinen kiinnostaisikin.
 
Himmailu vaan kummasti tuppaa empiiristen kokeilujen perusteella viemään paljon kovemmalla prosentilla haluttuun lopputulokseen, kun ei heti kärkeen vaikuta epätoivoiselta ja liian innokkaalta :confused:

Miksi pitäisi ylipäätään vaikuttaa epätoivoiselta? Sehän kertoo vaan toiselle että ko. henkilö yrittää täyttää omaa tyhjiötään toisella henkilöllä, sensijaan että täyttäisi tämän tyhjiön itse. Ei ihmekään jos tuolla tapaa jää luu käteen.
 
Viimeksi muokattu:
Miksi pitäisi ylipäätään vaikuttaa epätoivoiselta ylipäätään? Sehän kertoo vaan toiselle että ko. henkilö yrittää täyttää omaa tyhjiötään toisella henkilöllä, sensijaan että täyttäisi tämän tyhjiön itse. Ei ihmekään jos tuolla tapaa jää luu käteen.

Hyvä pointti. Innokkuus ja epätoivoisuus on täysin kaksi eri asiaa. Voi olla innokas laittaa viestiä, näyttää että kiinnostaa ja välittää toisesta kysymällä toisen arjesta ja päivästä. Se ei ole mitenkään epätoivoista.
Epätoivoisuus menee "needy" -asteikolle, joka on epätervettä.
 
Joo pienesti kyllä tulee haikea olo ko täällä toista vuotta pälpättäny menee lie tunteiden vuoristorataa ja elämäntarinaa. Jos tämän kanssa asiat etenee niin tuskinpa iha täysin täältä jään pois. Täytyyhä se "tinder ammattilaisen" tulla antaa tänne näkökulmia muille :D

Tilanne voi muuttua anytime, joten eletee hetkessä :tup:
 
Joo pienesti kyllä tulee haikea olo ko täällä toista vuotta pälpättäny menee lie tunteiden vuoristorataa ja elämäntarinaa. Jos tämän kanssa asiat etenee niin tuskinpa iha täysin täältä jään pois. Täytyyhä se "tinder ammattilaisen" tulla antaa tänne näkökulmia muille :D

Tilanne voi muuttua anytime, joten eletee hetkessä :tup:
Ihan kiva täällä on hengailla näin parisuhteessakin ollessa :D Tulevaisuudesta ei tiedä, niin turha sitä on murehtia.
 
Tapahtui taas melkein kuin elokuvissa, viikon odotin ja nainen perui viime tingassa treffit. Harmitti sitten niin paljon, että päätin kokeilla tuuria ja kirjoittaa jollekin toiselle samasta kaupungista ja onnistuin, nainen suostuikin heti lähtemään.
Kävin sitten sattumoisin vanhemmilla ensin ja tuli puhetta suhteista ja neuvoivat, että tällaisen miehen kannattaa valita sellainen jonkun tavallisen ammatin omaava kumppani, kuten ompelija tai kokki ja ettei missään nimessä mitään vaikka sairaanhoitajaa.

Noh, menin sitten treffeille ja siinä kahvikassalla sattumoisin kysyin, että minkä alan ihmisiä mahdat olla ja hän vastasi, että sairaanhoitaja.
Ratkesin sellaiseen John Cleese nauruun, ei mahtanut mitään :D varmaan hän ihmetteli, mutta hyvin meni treffit silti.
Juteltiin sitten kaikesta mahdollisesta ja olihan tuo mukava käydä kuitenkin.
 
Aiemmin ketjussa joku kommentoi, että kaikilla ei ole niin helppo käydä treffeillä. Johtuu varmaan ujoudesta, mutta siinä on kyllä hyvä mahdollisuus pilata treffit helposti muutenkin.

Aluksi ihmiset opastivat väärin, nainen oli myöhässä ja kertoi väärän kahvilan nimen, kävin sitten mahdollisimman nopeasti tsekkaamassa pari muuta kahvilaa ja äkkiä takaisin, siinä helposti saattaisi jotain sanoa, vaikkapa että miten sitä nyt näin myöhässä ollaan, mutta parempi vain odotella kärsivällisesti.

Kahvikassallakin nainen tilasi niin nopeasti, että juuri ehdin pohtia pitäisikö minun maksaa, mutta tilasikin sitten niin paljon ja kalliita ostoksia, että ajattelin, että parempi pysyä tällä kertaa hiljaa :D

Sitten jos naisella on kovin paljastava vaatetus, niin on hyvin vaikea yrittää katsoa vain silmiin, koska katse tahtoo vahingossakin harhautua :D
Ja helposti saattaa nauraa jollekin jutulle jolle ei saisi nauraa ja sen kyllä huomaa sitten naisen ilmeestä.
Lukemattomia muitakin juttuja voi sattua, mutta silti kannattaa ottaa riski jos kumppanin haluaa löytää.
 
Just tuli somessa pätkä vastaan (tää oli joku sertifioitu ammattilainen mikä jakaa someen ajatuksia, eli ei sunnuntaimarkku mitä näitä löytynee), missä se "henkinen yhteys" ei välttämättä tapahdu ensitreffeillä juuri jännityksen ja muiden seikkojen vuoksi. Neuvona on antaa yleensä 2-3 treffeihin asti aikaa, jotta se mahdollinen yhteys voisi syntyä, koska tullaan rennommaksi toisen seurassa. Toki siinä huomioitiin sitä, että jos ei muuten tule toimeen tai ei ole minkäänlaista "kipinää", tuskin sitä yhteyttäkään syntyy. Eli jos on hyvät ja hauskat treffit niin jopa suositeltavaa kokeilla vähintäänkin uudelleen.

Ja itsellä ainakin voi olla tosi pienestä jutusta kiinni se, että ei "klikkaa". Tätä on tosi vaikea selittää, että mikä se on. Se voi olla mitä vain toisen olemuksesta, persoonasta, ulkonäöstä, kymmenistä muista jutuista kiteytetty kokonaisuus, mutta jos ei silmät, nenä, persoona tai joku muu näistä kymmenistä jotenkin "loksahtele" paikalleen, niin silloin siitä puuttuu jotain. Veikkaan, että monilla naisista on samoja ajatuksia. Jos on vääränlaiset kengät, niin silloin ne kengät ei vaan jotenkin istu siihen kaikkeen muuhun, vaikka jollakin toisella tyypillä ne kengät voisi ollakin positiivinen juttu.

Emmä tiiä saiko kukaa mitää selvää ylemmästä, mut yritin ainakin :D

Mutta juu @dragon age ylempään kommenttiin. Se on hyvä aina mennä tilanteen ja vähä fiilispohjan mukaan näissä. Ei se toinen ole tahallaan aina myöhässä tai hommat ei suju kuin ennakkoon ajateltu. Tässä on tärkeä se kommunikointi ja miten asiat ottaa.

Mie oon nykyää ottanut kanssa sen maksajan roolin, jos kyse on kahvista ja pullasta. Yleensä siksi en haluakaan reffeille mihinkää ravintolaan vaan kahvila, puisto, ajelulle (minä ne bensat kuitenkin kustannan), jolloin ei tuu juurikaa taloudellista lovia. Parisuhteessa voi sitten sopia näistä maksujutuista.

Aina katso silmiin ja luo yhteyttä mimmin sieluun. Ne tissidistractionit saa siellä olla. Ajattele tätä vähän "testinä".
 
Kaunis nainen kirjoitti yhtäkkiä ja taas joutuu viikon odottamaan jos treffeille asti pääsee. Nyt on selvästi enemmän treffejä mitä koskaan, tai ainakin läheltä piti tilanteita.

Minua jäi vaivaamaan miten sairaanhoitaja ei muka ole tavallinen ammatti, ja millaisen miehen ei siis kannata pariutua sairaanhoitajan kanssa :D

Sairaanhoitaja on ihan tavallinen ammatti ja kannattaa tietysti alkaa seurustelemaan. Jos vaikka vuosia etsii ja pääsee mahdottomalla tuurilla jonkun sattumanvaraisen kanssa treffeille, niin ei siinä paljoa ammatteja ehdi pohtimaan.
Mutta se, että miksi yleensä ei koskaan voi alkaa johtuu siitä, että ompelija ja jotkut muut ammatit ovat ammatillisia koulutuksia ja muut korkeakoulutuksia tai yliopistokoulutuksia. Ja jos vaikka pitkäaikaistyötön menee kysymään professorilta alkaako seurustelemaan, niin ei varmasti ala.
Voi tietysti olla, että seurustelussa ammatilla ei olekaan niin paljon väliä mitä sitä luulisi.
 
Minua jäi vaivaamaan miten sairaanhoitaja ei muka ole tavallinen ammatti, ja millaisen miehen ei siis kannata pariutua sairaanhoitajan kanssa :D @dragon age

Ammatti harvoin määrittelee ihmistä ja en näe mitään väliä mitä toinen tekee töikseen. Olkoon siivoja tai asiantuntija, jos nauttii työstään ja on ihmisenä huikea tapaus. Vähän jäi sellainen mielikuva käyttäjän vanhemmista, et taitaa elää jossain 1960-luvun maailmassa he :hmm:
 
Minua jäi vaivaamaan miten sairaanhoitaja ei muka ole tavallinen ammatti, ja millaisen miehen ei siis kannata pariutua sairaanhoitajan kanssa :D @dragon age
Ainoa, mikä tulee minulla mieleen sairaanhoitajan kanssa olemisen vaaroista, on jatkuva / epäsäännöllinen kolmivuorotyö, sekä aika stressaavat työvuorot, joista palautuminen on raskasta. Mutta noin muuten en kyllä vaan tajua!
 
Sen verran päivitystä tähän omaan juttuu, että hommat ei jatku. Sanotaanko nyt näin, että toinen tapaus kun ajankohta väärä, seinä kestää vielä nyrkkiä :tup: Kerron lisää myöhemmin niistä reffeistä ja poimintoja reffien jälkeiseen kirjeenvaihtoon, mutta tämä nainen on kyllä fiksu ja osaa keskustella.

Samalla päätin, että kirves lentää kaivoon. Tai en mä lopullisesti luovuta, mutta en enää "etsi" parisuhdetta. Toki toi Tinder on tuolla jos sieltä joskus kivan oloinen pitkäaikaista kumppania hakeva osuu kohdalle, voin kortit katsoa. Kokemukset kuitenkin osoittaa, että moni pitkäaikaista suhdetta hakevat tajuavat täystyrmäyksen kohdalla, että eivät ole valmiita. Näin on tapahtunut ainakin 2-3 kertaa kenen kanssa siis kolahtanut. Voihan siinä olla jotain muutakin taustalla, mutta niin kauan kuin elän oman totuuteni pohjalta, näitä on turha surra.

Onhan noita treffejä muuten ollut ko ei oo "energiat" kohdanneet, jotka etsii pidempiaikaista kumppania.

Keskityn yhä enemmän omien juttujen kehittämiseen, itsereflektointiin, yksin elämiseen ja vahvistaen ajatuksia elämään, että mitä haluan kaikin puolin. Nämä "pakit" antaa aina vähä uutta suuntaa ja näkökulmaa.

PS. Sitten kun parisuhde kolahtaa, tulen poimimaan täältä kaikki omat löpinät ja kirjoitan kirjan Tinderöinnistä. Ei sanasta sanaan, mutta tarinan muodossa kokemuksista :) Tiedä sitten miten sitä aion myydä tai jakaa. Ehkä alkuun PDF-kirjana jonkun alustan kautta.

"Tositarina miehen sinkkuajasta ja tinder elämästä. Tunteiden vuoristorataa. Hyviä ja huonoja kohtaamisia. Intohimoa. Onnistumisia. Pettymyksiä. Lopulta sydänkäpysen löytymiseen."
 
Viimeksi muokattu:
PS. Sitten kun parisuhde kolahtaa, tulen poimimaan täältä kaikki omat löpinät ja kirjoitan kirjan Tinderöinnistä. Ei sanasta sanaan, mutta tarinan muodossa kokemuksista :) Tiedä sitten miten sitä aion myydä tai jakaa. Ehkä alkuun PDF-kirjana jonkun alustan kautta.
Huutele jos kaipailet kirjoittajaa kirjan osuuteen "Markkina-arvo" :cigarbeye:

Harmi, että meni puihin. Parhaat asiat elämässä tapahtuu kun ei "liikaa" yritä :tup:
 
Viimeksi muokattu:
Huutele jos kaipailet kirjoittajaa kirjan osuuteen "Markkina-arvo" :cigarbeye:

Harmi, että meni puihin. Parhaat asiat elämässä tapahtuu kun ei "liikaa" yritä :tup:

Kyllähä sitä varmaa täytyy ottaa tämän palstan juttuja sinne mukaan :)

Mutta joo. Tässä nykyisessä ei ollut mitään liikayrittämistä. Mukavaa teerentanssia sanoisinko. Iso vaikuttaja tekijä monella tuntuu olevan liian lyhyt sinkkuaika ja edellisen elämän haasteet mitkä jää kummittelee niin, että sitten kun tunteet tulee peliin, iskee paniikki. Oma näkökulma kokonaisuuteen. Toki pelissä on varmasti muitakin juttuja näin ihmisten tutustumisen kannalta.

Mut se, että jaksaako kukaa jäädä odottelemaan, että toinen saa pakkansa kasaan tulevaisuuteen. Silloin kun on se mahdollisuus pariutua, kysymysmerkkien varaan tutustumista on turha tai vaikea jättää. Se, että pystyykö elää vahvojen fiiliksien kanssa siinä samalla todeten itselleen, että tästä voi tulla jotain, mutta siinä saattaa kestää seuraavat 4kk, koska juuri nyt en ole valmis mihinkään. Mikä on taas mielestäni ihan järjetöntä sen sijaan, että kertoisi toiselle hyvää jatkoa ja ehkä me joskus kohdataan vielä -ajatuksella. Kolahdus, mutta väärään ajankohtaan :)

Parempi jatkaa omaa elämää ja nauttia asioista ilman, että on mitenkään tunnesidettä ihmiseen, joka ei ole saatavilla lainkaan.

Antaa kohtalon puuttua peliin, jos sillä on osansa!

PS: Sitku jaksan kertoa niistä ensitreffistä, kerron sen niin "eroottisen tarinan" mukaisesti, että palstan naiset saa itselleen ajatusmatkan :D
 
Viimeksi muokattu:

Statistiikka

Viestiketjuista
283 237
Viestejä
4 865 732
Jäsenet
78 624
Uusin jäsen
rupureiska

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom