Sinäpä sen sanoit, draamaa. En jaksa mitään turhaa draamailua kun en itsekään mikään draamailija ihmissuhteissani ole. Tässä tuleekin nyt esiin se, että tunteellisuus ja herkkyys ≠ dramaattisuus, impulsiivisuus ja ailahtelevaisuus. Vaikka olen tunteellinen ja herkkä, osaan kuitenkin käsitellä ja säädellä tunteitani, enkä toimi tunteiden vallassa impulsiivisesti. Iän ja elämänkokemuksen myötä tasapainoisuus on vain lisääntynyt. Samaan aikaan sietokyky minuun kohdistuvalle draamailulle on vähentynyt, mutta toisaalta muiden ihmisten draamailun sivusta seuraaminen ei enää juurikaan hetkauta, kunhan sellaiseen ei tarvitse itse sotkeutua.Mä elin vastaavanlaisessa siis ed. suhteessa. Oli niitä hyviä kausia mut sit piti saada taas draamaa niin että eron vaiheessa olin itse ainakin henkisesti niin hajalla, että liekö sitä koskaa henkisesti parane, mutta kyllä vaan tässä seistään
Elähän viitsi. Tiedät varmasti, mistä diagnoosien kasvu tulee. Jos asiantuntijoiden mielestä vaikkapa naisten ahdh on alidiagnosoitu, niin diagnoosien kasvu on vain hyvä asia.
Teksteistäsi ja sanavalinnoistasi ("saada kicksejä" yms.) välittyy kuva, että arvottaisit asioita siten, että rationaalisuus ja vähempi tunteellisuus on hyväksi, ja naisten tulisi arvostaa enemmän kylmän analyyttisiä ja vähemmän tunteellisia miehiä. Ja onhan niitä varmasti sellaisiakin naisia, mutta kyllä mä olen sitä mieltä että niitä tunteitakin todella tarvitaan pysyvän parisuhteen liimaksi.Luulisin silti, että tuo kaikki on helpompaa jos tunteet on vähemmän voimakkaita, eikä niiden hallintaa siten edes tarvi samassa määrin opetella. Jos taas on kovin tunteellinen, niitä tunnetaitoja tarvii enemmän että saa pidettyä kasetin kasassa.
Oliskohan tässä kyse niistä paljon puhutuissa miesten tunteenhallintataitojen puutteissa? Kun perinteisesti miehiä on pidetty vähemmän tunteellisina, heille on opetettu noita menetelmiä vähemmässä määrin ja sitten ne miehet jotka ovat luonnostaan kovin tunteellisia (ja joista naiset siten saavat kovimpia kicksejä?) ovat ongelmissa tän kanssa?
No mikä nimi sinulla siellä sitten oli?
Tuo minun viesti oli Farcolddistancelle (katso lainaus). Hän muutti tekstiä ja sitten homma oli taas ok. Häneltä varmaan saamme tietoa, mitä sieltä tekstistä kannattaa muuttaa.
Jaa-a. Mitään oikeaa nimeä ei ollut. Poistin yhden lauseen, jossa oli hieman pidempi sana, joka kai ehkä voisi olla jonkun mielikuvituksettoman ihmisen somenimi. Valitusta ei tuon muutoksen jälkeen tullut, mutta mistäpä minä tiedän näkyykö mun profiili siltikään ihmisille.
näihin voi myös vedota aina ja kaikkialla ja vaatia erityiskohtelua koska olen erityinen ja minulla on viralinen diagnoosi.
Ei kaikkia terveydenhuollossa kuunnella. Vaivat ja ongelmat pysyvät silti ilman diagnoosiakin.
Eikös tää toimi just päinvastoin, että alussa niitä näyttöjä ja kiinnostuneitakin riittää, mutta etenkin pienemmillä paikkakunnilla käyttäjien määrä on niin vähäinen että ei sitä samaa profiilia kannata iäisyyksiä seisottaa kun kaikki on jo swaipannut sen ohi?
Taitaa olla nykyajan trendi. Vähän sama kuin "ahdistus", eli jos elämä ei olekaan samanlaista kuin Instargramin parhaat palat -> masentaa ja elämä on vaikeaa ja täytyy ahdistua.
Voisiko harkita jo täyttä avoimuutta alusta asti ja sanoa tämä ääneen, että tuntuu, ettei toinen ole kiinnostunut keskustelemaan? Voihan se toinen lukea sun kysymykset ihan eri tavalla kuin tarkoitit.
Tää olis paras. MUTTA muotoile huolellisesti, ettet vaikuta epätoivoiselta, aggressiiviselta, syyttelevältä tms. Kirjallinen viestintä on taitolaji...
Lähinnä tarkoitan semmoisia, jotka vastailevat muutamalla sanalla. Jos vaikka yrittää saada keskustelua rullaamaan ja kysyy "Mistä oot muuten kotoisin?", niin toinen saattaa vastata yhdellä sanalla. Suorastaan tarjoan tilaisuutta vastakysymykselle, mutta haastateltavat eivät tartu niihin. Noita on yllättävän paljon ja itsellä menee niihin järki. Vaikea uskoa, että tilanne muuttuisi tuosta paremmaksikaan etenkin, kun itse tykkään viestitellä pitkästi ja syvällisesti. Eiköhän tuossa ole vain kaksi eri ihmis/viestittelijätyyppiä vastakkain
En oo hirveemmin pistänyt painoarvoa vaan pyytänyt sit aika nopee treffeille. Kyl se livenä sit näkee miten synkkaa ja miten vuorovaikutus taittuu.
Oma kokemukseni on täysin erilainen
99% tapauksista livenä ei kolahda yhtään vaikka olis viesteissä ollut kuinka kivaa ja kuvissa kivan näköinen. Siksi haluan nähdä mahdollisimman pian livenä. Se loputon viestittely vaan kasvattaa niitä odotuksia ja pettymys on sitten sitäkin isompi kun ei vaan livenä nappaa yhtään. Mielummin yllätyn livenä iloisesti.Oma kokemukseni on täysin erilainen
No tämä. Itselle se kiinnostavan henkilön löytäminen on jo niin työn ja tuskan takana, kun kukaan ei oikeen sytytä, että en oo ihan kauheasti jaksanut pohtia miten vaikeeta se jalostaa ihastuksesta ihmissuhde. Koska onhan siinä näitä mutkia matkassa, vaikka sitä toivois, että se kiinnostavan ehdokkaan löytäminen ja molemminpuolinen ihastus riittäis. Pitäs olla samansuuntaiset tulevaisuudensuunnitelmat ja yhteensopivat luonteet ja elämäntavat ja pitäs olla yhtä sitoutunut ja olla yhtä mieltä isoista linjoista ja niin poispäin. Kyllä voi tosiaan moni asia mennä pieleen vielä vaikka olis molemmilla mitä parhaimmat aikomukset.
Pitkän tinderöinnin ja tyhjien arpojen jälkeen se kynnys tutustua uusiin sekä lähteä reffeille nousee nousemistaan. Omat jutut ottaa vaan enemmän tilaa elämässä.
Tokkopa siinä kohtaa ko päätän, että mä tuun soittaa kitaraa loppuelämän enkä enää koskaa mee treffeille - se nainen ilmestyy oven taakse -tyylillä
Miten ennen ei ollut näin vaikeaa, nykyään on kyllä kaikki pilalla.. ja seuraukset näkyy (syntyvyys). Ennen osa naisista oli tyytymättömiä ja useammat miehet tyytyväisiä. Nyt enemmistö miehistä tyytymättömiä, pieni osa tyytyväisiä ja naiset edelleen tyytymättömiä (eri syistä).
Kyllä mä kahville lähden hyvinkin matalalla kynnyksellä jos vaan joku pyytää ja itsekin pyydän. Ei vaan oo toistaiseksi näistä kuin yksi ollut sellainen, kenen kanssa voisi kuvitella jotain jatkoja.Jos unohdat nuo mainitsemasi asiat ja kuvitellaan, että olen Heppu hei ja sovitaan nyt, että lähdetään vain kahville tulevana viikonloppuna.
Eihän se onnistu, koska:
-naiset eivät lähde kahville Heppu hein kanssa, eivät varmaan juo edes kahvia nykyään
-oletan, että asut etelässä, liian pitkä välimatka
-"pieni" vaatimuslista mahtanee löytyä sinultakin
-varmaan paljon muitakin syitä miksi kahville ei voida viikonloppuna eikä koskaan lähteä
Kyllähän nuo asiat itsekin ymmärtää, mutta olisihan se helppoa jos noita asioita ei olisi ja kahville päästäisiin. Jos siellä sitten ihastuttaisiin, niin sitten sovittaisiin jatkosta.
Ja sitähän ei voi tietää montako itselleni sopivaa ihanaa tyyppii olen passannut koska bio on tyhjä tai kuvat huonot.
No ei nää munkaan aloittamat keskustelut näytä johtavan mihinkään
