Nettitreffit + Tinder

Kasvojen mikroilmeet paljastaa mitä ihminen oikeasti ajattelee. Se miten ihmiset näitä osaavat lukea, on sitten toinen juttu. Toinen mikä muuttuu on ääni, sen osaa tunnistaa yleensä parit jotka olleet kauan yhdessä. Minun on turha yrittää omalle vaimolle syöttää mitään pajunköyttä, tiedän että kiinni jäisin samantien.
 
Markqq, nyt lavatanssikurssille mars. Lavoilta löytyy paljon aitoja vapaita parisuhdetta etsiviä naisia. Vähän "vanhan ajan" hyvää meininkiä, tinderit kymmenine ellei satoine miestarjokkaineen eivät kilpaile näillä markkinoilla.

Saatille on helppo päästä tarjonnan ollessa miesten kannalta postiivinen (enemmän naisia kuin miehä)

Kesä on edessäpäin., vielä kerkee...!
 
Markqq, nyt lavatanssikurssille mars. Lavoilta löytyy paljon aitoja vapaita parisuhdetta etsiviä naisia. Vähän "vanhan ajan" hyvää meininkiä, tinderit kymmenine ellei satoine miestarjokkaineen eivät kilpaile näillä markkinoilla.

Saatille on helppo päästä tarjonnan ollessa miesten kannalta postiivinen (enemmän naisia kuin miehä)

Kesä on edessäpäin., vielä kerkee...!

Edellisessä suhteessa tuli yksi kausi kansalaisopistolla lavatanssia harrasteltua :) Joten askelkuviot varmasti muistuisi nopeasti. Löytyy maalis-huhti loppuun asti tunteja tästä iha lähiseudulta. Voisihan sitä repäistä ja ihan muutenkin aktivoitua tansseihin jälleen.

Mulla on yks naispuolinen kaveri kuka tykkää tanssia, jonka kanssa hyvin voisi ilmottautua esim. ensi syksyn kansalaisopiston kurssille. Toki tähän vielä aikaa, mutta koska elämä jatkuu ja aina tulee uusia mahdollisuuksia :)
 
Tuli mieleen Markun treffikumppanin selityksestä että oli tavannut toisen, jonka kanssa haluaa jatkaa. Tuohan olisi muuten tosi hyvä tapa muutenkin käyttää tapauksissa joiden kanssa ei halua jatkaa, jos on vaikea sanoa asia suoraan. Parempi tuo on kuin että alkaisi ghostamaan tai poistaisi matchin Tinderissä. Tämä siis oletuksena ettei ketään toista edes olisi.
 
Tuli mieleen Markun treffikumppanin selityksestä että oli tavannut toisen, jonka kanssa haluaa jatkaa. Tuohan olisi muuten tosi hyvä tapa muutenkin käyttää tapauksissa joiden kanssa ei halua jatkaa, jos on vaikea sanoa asia suoraan. Parempi tuo on kuin että alkaisi ghostamaan tai poistaisi matchin Tinderissä. Tämä siis oletuksena ettei ketään toista edes olisi.

No joo totta tuokin näkökulma. Tässä tapauksessa ei voi tietää (enkä kysele perään) ja sillä ei ole myöskään mitää väliä.

Mä en keksi tekosyitä, jos en halua jonkun kanssa jatkaa vaan sanon suoraan, että miten asia on. Ja sit taas oon myös kertonut muutamalle sen, että oon nähnyt nyt toista ja haluan keskittyä siihen (on näitä tapauksia missä on max 5 treffeillä käynyt). Eli rehellisin elkein.

PS. Nyt en tarkkaa muista viestiä (poistin jo), että oliko kyseessä tyyppi jota aikasemmin jo nähnyt ja haluaa jatkaa tän kanssa vai oliko ihan uusi case. Tokkopa tuolla merkitystä. Loppupeleissä ko aktivoiduin Tinderiin niin todnäkösesti tää mimmi oli jo tovin ollut siellä ku swaippasin hänet oikealle mätsiksi.
 
  • Tykkää
Reactions: MI7
Ihmisten traumat ei muuten ole niin yksiselitteinen asia. Monihan ei edes tiedosta niiden olemassa oloa omalla kohdalla ja sitten ne saattaa puhjeta pintaan vasta kymmenien vuosien päästä, riippuu paljon millaisia muureja niiden eteen on vuosien varrella kasannut, jopa tiedostamattaan. Aika isolla osalla meistä ihmisistä jotain traumoja on, pieniä ja isoja. Aika yleisiä trauman kantajia on avioerolapset.
 
Onko teillä Tinderissä ammatti/titteli näkyvillä? Mietin vain, missä vaiheessa yliopistokoulutus ja hieno titteli menee fleksaamisen puolelle ja karkottaa matcheja. Toki arvostan itsekin menestystä ja kunnianhimoa :D
 
Onko teillä Tinderissä ammatti/titteli näkyvillä? Mietin vain, missä vaiheessa yliopistokoulutus ja hieno titteli menee fleksaamisen puolelle ja karkottaa matcheja. Toki arvostan itsekin menestystä ja kunnianhimoa :D

Karkottaa ne väärät mätsit suoraa joten anna olla.
Itselläni on työpaikka mut ei sen enempää. Saavat vähä arvuutella myös :)
 
Onko teillä Tinderissä ammatti/titteli näkyvillä? Mietin vain, missä vaiheessa yliopistokoulutus ja hieno titteli menee fleksaamisen puolelle ja karkottaa matcheja. Toki arvostan itsekin menestystä ja kunnianhimoa :D
Itsellä on sellainen ammatti mikä karkoittaa tehokkaasti ihmisiä, niin joko oli maininta yliopistokoulutuksesta tai sit jotain vitsihuumoria. Usein ei varmaan ollut yhtään mitään. Mut en muutenkaan määrittele itseäni työn kautta, enkä välttämättä jaksa sellaisia kumppaneita ketkä niin tekevät.
 
Markqq, nyt lavatanssikurssille mars. Lavoilta löytyy paljon aitoja vapaita parisuhdetta etsiviä naisia. Vähän "vanhan ajan" hyvää meininkiä, tinderit kymmenine ellei satoine miestarjokkaineen eivät kilpaile näillä markkinoilla.

Saatille on helppo päästä tarjonnan ollessa miesten kannalta postiivinen (enemmän naisia kuin miehä)

Kesä on edessäpäin., vielä kerkee...!
Ei kyllä lavatanssien lumokaan taida olla entisen veroista enää, ja toi väittämäsi sukupuolijakauma on kyllä ihan höpöhöpöä. Ja "ikäjakauma" on kallellaan vahvasti yli 5-kymppisiin.

Ainakin omien, rajallisten kokemusteni perusteella.

Mutta voi olla ihan illasta, tuurista, paikasta ja esiintyjästä kiinni myös. Mutta en odottaisi liikoja.

Plus sitten se, että näissä on liikkeellä paljon "tanssin harrastajia", joiden kanssa voi olla vaikea tehdä lähempää tuttavuutta kun ne ei ole yhtään sillä asenteella liikkeellä. Ne vaan tanssii tanssimisen vuoksi.. Pari biisiä tanssivat sun kanssa ja sitten partneri vaihtuu.

Toki jos olet ihan joku parkettien partaveitsi ja erityisen haluttu tanssipartneri, niin varmaan sitten saattaa vipinää syntyä muutenkin helpommin.
 
^

Samaa kokemusta. Itse osallistuin jonkin aikaa sitten salsan alkeiskurssille ihan yleisestä kiinnostuksesta, ja siellä tanssijoista 60+ % oli ihan miehiä, eli vuoron kiertäessä aina välillä sai odottaa jonkin aikaa yksin, ennen kuin sai taas tanssipartnerin.

Aiheen vierestä myös komppaan sitä, että liikkellä on näillä ns. alkeiskurssilla isona blokkina porukkaa, jotka ovat tanssineet 10+ vuotta kaikkia muita tansseja, ja nyt kokeilevat uutta. Opettaja helposti menee näiden tahdissa, ja siinä jäävät aidot alkeistanssijat täysin jalkoihin.

Kaikkea itseä kiinnostavaa harrastusta kannattaa toki kokeilla ihan niiden itsensä vuoksi. Positiivisella asenteella ja muihin tutustuen voi käteen jäädä muutakin, mutta itse pitäisin sen sivutuotteena enkä tarkoitusperänä.
 
Elekee nyt heti tuomitko tuota ideaa :D Onhan tuo tanssi hauskaa noin muutenkin. Fuskua osasin jopa yllättävän hyvin aikanaan joten siitä lähtis heleposti askeleet.

Mutta joo siis mietin tässä mun omia "standardeja" jälleen, ja teen usein kuvitelmaa mimmistä, että minkälaisen haluan rinnalle. Jännää kun tämä mielikuvituksenkaltainen mimmi on tullut vastaan elämän aikana, mä oon ihastunut palavasti. Ei ole montaa. Sit taas kun ne "standardit" täyttyy ja se "oikea" löytyy, en paljoa vaadi. Rakkaus on muutenkin pyyteetöntä, ja olisin kyynel silmässä -onnellinen jos vaikka kahvit jo pelkästää odottaisi aamusta keittimessä :)
 
Hommaa ajastin. :). Ee tartte itkee.. edit Siis minä en tartte edes kyyneleitäsi ja saat aamulla kahvia.
 
Viimeksi muokattu:
Elekee nyt heti tuomitko tuota ideaa :D Onhan tuo tanssi hauskaa noin muutenkin. Fuskua osasin jopa yllättävän hyvin aikanaan joten siitä lähtis heleposti askeleet.

Mutta joo siis mietin tässä mun omia "standardeja" jälleen, ja teen usein kuvitelmaa mimmistä, että minkälaisen haluan rinnalle. Jännää kun tämä mielikuvituksenkaltainen mimmi on tullut vastaan elämän aikana, mä oon ihastunut palavasti. Ei ole montaa. Sit taas kun ne "standardit" täyttyy ja se "oikea" löytyy, en paljoa vaadi. Rakkaus on muutenkin pyyteetöntä, ja olisin kyynel silmässä -onnellinen jos vaikka kahvit jo pelkästää odottaisi aamusta keittimessä :)

Et sä mitään kurssia tarvitse jos fusku sujuu jo hyvin, sitten menee myös foxi ja tangokin, pienellä reenillä myös jive..
 
Ompas täällä ollut virkistävän erilaista keskustelua, kun miehetkin olette avautuneet tunne-elämästänne :tup:

En tiedä olenko kyyninen vai pakoilenko riskinottoa, vai olenko pelkästään pragmaattinen, mutta mä en halua enää kokea rakastumisen huumaa. En kaipaa sen enempää positiivisia kuin negatiivisiakaan parisuhteeseen liittyviä tunteita. Minäkin olen herkkä ja tunnen voimakkaasti, ja ilmeisesti siitä johtuen tykkään ja arvostan tällaista tasaista elämää ilman suuria romanttisia tunteita. Minulle tavallinen arkikin kuitenkin tarjoilee monenlaisia tunteita. Välitän paljon läheisistäni ja lemmikeistäni, arvostan korkealle arjen pienet ilot, ja myös liikutun herkästi. Ei ole tarvetta enää tämän kaiken lisäksi romanttisille tunteille, tai seurustelun alkuhuuman pupuiluhimolle. Olen kiitollinen siitä, että olen niitäkin asioita saanut elämässäni kokea, mutten kaipaa niitä enää. Elämän tasaisuus ja yllätyksettömyys on vaan kaiken kokemani jälkeen niin ihanaa :kahvi:

Te jotka ette tunne voimakkaasti jäätte paljosta paitsi, mutta samalla myös säästytte paljolta. Joskus ajattelen, että elämä vähemmän herkkänä olisi varmasti helpompaa, mutta toisaalta en olisi sitten lainkaan minä. Mutta ehkä tämä nykyinen elämäntapani on vähän sellaista vähemmän herkän persoonan larppaamista :D
 
Mä huomasin, että kun vähän pussaili ja oli lähekkäin naisen kanssa nii alkoikin taas pienet haavet heräillä, että vieläkö jostain löytyis naispuolinen kanssa kulkija. Tosin on nyt sitten tunteet heitellyt laidasta laitaan. Ja aiemmin oli jo tasasen rauhallista.
 
Mä huomasin, että kun vähän pussaili ja oli lähekkäin naisen kanssa nii alkoikin taas pienet haavet heräillä, että vieläkö jostain löytyis naispuolinen kanssa kulkija. Tosin on nyt sitten tunteet heitellyt laidasta laitaan. Ja aiemmin oli jo tasasen rauhallista.
Luulen, että itsellenikin voisi helposti käydä näin ja tilaisuus tekisi varkaan. Siksi olinkin suorastaan helpottunut, kun taannoinen pieni ihastukseni karisi, kun ihastukseni kohteesta selvisi varsin ikävä asia. Tuntui, että olen taas turvallisilla vesillä ja hallitsen tunteeni :cool2:
 
^ Jossei miehillä olisi niin kovaa pallien pakotusta kuin on, olisi meillekin hyvin helppoa ja luontevaa ottaa parisuhteisiin samanlainen asenne kuin AnnaKoolla.
 
No emmä tiiä. Välillä panettaa enemmän mut on noi jyystöt jyystetty oikeesti niinku ei sitä vaa kuukausitolkulla jaksa juosta jonkun vetisen reiän perässä ja aina lähtöpisteeseen.
No ei siinä, että tämä pitkäaikainen deittailu -idea olisi mitenkään vienyt eteenpäin, mutta onpaha isommat tsäännsit saada jotain pysyvää, ehkä.

Just kävin tuulettaa aivoja lenkillä ja tuli vähä semmone "im done" fiilis. Mut mä en heitä pyyhettä kehään. Teen duunia sen eteen, että kolahtaa ja kunnolla molemminpuolin. Otti se kuukauden tai 10 vuotta, perkele.
 
Paljolta tosiaan säästyisi jos ei koskaan ihastuisi, mutta toisaalta jäisi myös paljosta paitsi.. onneksi nää on kohdallani sen verran harvinaisia, ja koettu vuosien mittaan kuitenkin riittävän monesti, että siedän sen ja tiedän, että sekä huumat että murheen alhot menee lopulta ohi. Siperia opettaa :D
 
  • Tykkää
Reactions: MI7
Mikä tää Tinderin "Ketään ei lähistöllä" homma ole? Algoritmit pelaa vastaan? Vai onko tässä niin karu ilmestys, että koko kaupunki on jo swaipannut minut pois? =)
 
Mikä tää Tinderin "Ketään ei lähistöllä" homma ole? Algoritmit pelaa vastaan? Vai onko tässä niin karu ilmestys, että koko kaupunki on jo swaipannut minut pois? =)
Mä oon ainakin useesti jo swaipannut miehet loppuun :D hetken päästä tai seuraavana päivänä niitä sitten saattaa ilmestyä lisää, mutta jos tekee mieli kauheesti swaippailla, voi mennä vaikka sinne explore-osioon, jossa on nää joilla on vahvistetut kuvat, tai sitten niitä "moods" osioita, vai mitä ne oli.
 
On tää outoa. Ajattelin jo päässeen eteenpäin, mutta ei niin ei. Saa nähdä kauan nää fiilikset vielä ottaa :D Tää ei sinällää haittaisi, mut sitku muu elämä vähä kärsii. Ei oo täysi keskittyminen muihin juttuihin ja nukkuminenkin vähä reistaa. Se tasainen vapaus ja olo rakkauskännistä on kyllä yllättävän mukavaa, etenkin kun näitä on joutunut yksipuolisesti tuntemaan ja kertomaan itselleen, että ei.

Huoh, miten voikaan olla elämä erittäin hyvää, tyytyväistä ja produktiivista viimeiset 2kk, ja sit rysähdyksellä tulla aivan järjetön tunnelatauma mikä kestää purkaantua.
 
Paljolta tosiaan säästyisi jos ei koskaan ihastuisi, mutta toisaalta jäisi myös paljosta paitsi.. onneksi nää on kohdallani sen verran harvinaisia, ja koettu vuosien mittaan kuitenkin riittävän monesti, että siedän sen ja tiedän, että sekä huumat että murheen alhot menee lopulta ohi. Siperia opettaa :D

Tää on myös pelottavaa, koska jos ihastuu tosi palavasti ja mikäli asiat etenee, niin siinä itse ainakaa en voi elää ilman, että olisin täysin inessä. Nainen saa siis pistoolin käteen ja luotan ettei ammu mun sydämeen. Kaikesta toki aina selvii ja palautuu että ei siinä.

Mutta haluaako tasaisen elämän yksin ja mahdollisesti kumppanin kenen kanssa se elämä on edelleen sitä tasaista vai sitä, että parisuhde on alkuun sitä rakkauskänniä joka syventyy syvään kumppanuuteen.

Kyllä mä ton jälkimmäisen valitsen.
 
En tiedä olenko kyyninen vai pakoilenko riskinottoa, vai olenko pelkästään pragmaattinen, mutta mä en halua enää kokea rakastumisen huumaa. En kaipaa sen enempää positiivisia kuin negatiivisiakaan parisuhteeseen liittyviä tunteita. Minäkin olen herkkä ja tunnen voimakkaasti, ja ilmeisesti siitä johtuen tykkään ja arvostan tällaista tasaista elämää ilman suuria romanttisia tunteita. Minulle tavallinen arkikin kuitenkin tarjoilee monenlaisia tunteita. Välitän paljon läheisistäni ja lemmikeistäni, arvostan korkealle arjen pienet ilot, ja myös liikutun herkästi. Ei ole tarvetta enää tämän kaiken lisäksi romanttisille tunteille, tai seurustelun alkuhuuman pupuiluhimolle. Olen kiitollinen siitä, että olen niitäkin asioita saanut elämässäni kokea, mutten kaipaa niitä enää. Elämän tasaisuus ja yllätyksettömyys on vaan kaiken kokemani jälkeen niin ihanaa :kahvi:

Te jotka ette tunne voimakkaasti jäätte paljosta paitsi, mutta samalla myös säästytte paljolta. Joskus ajattelen, että elämä vähemmän herkkänä olisi varmasti helpompaa, mutta toisaalta en olisi sitten lainkaan minä. Mutta ehkä tämä nykyinen elämäntapani on vähän sellaista vähemmän herkän persoonan larppaamista :D

Joo se tosiaan on sitä, että elämä on suht. tasaista aikalailla riippumatta arjen tapahtumista (tai maailman, esim. ilmastonmuutosuutisia lukiessa voi niinsanotusti vetää vaikka popcornia eikä tunnu missään :) ). Eikä tunteet vie silleen mukanaan, vaan on pääsääntöisesti aina niistä hallinnasta vaikkei erityisemmin edes yrittäisi.




Asiasta toiseen, @Markqq on aiemmin puhunut siitä, kun melko monet naiset kaipaavat tunteiden vuoristorataa, ja hesarissa oli artikkeli pariskunnasta jossa tällä kertaa mies oli ilmeisestikin vastaava. Liittyyköhän myös aiemmin olleeseen metatyökeskusteluun? :hmm:

Pasin lempinimi on tuuliviiri, koska tunteet menevät vuoristorataa ylös ja alas. Olemme keskustelleet Pasin kanssa aika paljon siitä, miksi hän ei motivoidu tekemään tiettyjä asioita, mutta olen nyt ymmärtänyt, että se johtuu tunteidensäätelyn ja -käsittelyn vaikeudesta.

Esimerkiksi näkemyksemme lastenkasvatuksesta, kuten ruutuajan rajoituksista ja kotitöiden tekemisestä, eroavat. Pasi on minua lepsumpi, ja hänen on vaikeaa sitoutua yhteisiin sopimuksiin.

ALOIN epäillä Pasilla adhd:tä (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö) vasta sitten, kun muutimme yhteen lokakuussa 2010. Huomasin, miten huonosti Pasi piti huolta itsestään. Hän ei aina muistanut esimerkiksi syödä tai pestä hampaitaan, ja myös järkevän uni-valverytmin ylläpito oli hänelle vaikeaa.


Välillä minusta tuntui, että Pasi oli kuin yksi lapsista, jota piti muistuttaa esimerkiksi tavaroiden mukaan ottamisesta.

 
melko monet naiset kaipaavat tunteiden vuoristorataa
Tietoisesti tätä tuskin kukaan kaipaa :geek: koska onhan tää aivan helvetin raskasta ja toivois vaan, että asiat olis hyvin ja hienosti ja tasaisesti, mutta sitten on nämä tiedostamattomat jutut, eli esimerkiksi tulkitsee sen mahanpohjassa vellovan kauhun ja paniikin rakkaudeksi tai intohimoksi, eikä tunnista tasaista kiintymystä koska se tuntuu vaan tylsältä. edit. plus tämä, että ihastuu, ja sitten se juttu loppuukin jne. joista tulee sitten suuria tunteita ja murhetta.
 
Viimeksi muokattu:
Tietoisesti tätä tuskin kukaan kaipaa :geek: koska onhan tää aivan helvetin raskasta ja toivois vaan, että asiat olis hyvin ja hienosti ja tasaisesti, mutta sitten on nämä tiedostamattomat jutut, eli esimerkiksi tulkitsee sen mahanpohjassa vellovan kauhun ja paniikin rakkaudeksi tai intohimoksi, eikä tunnista tasaista kiintymystä koska se tuntuu vaan tylsältä.

Tää tunteiden vuoristorata on sellainen, missä hypitään negatiivisten ja positiivisten tunteiden välissä ja se on toksista.

Positiivinen tunteiden vuoristorata taas on hyvä asia mitä itsekin kaipaan.

Parisuhde toki vaatii välillä vähä sheikkaamista jos alkaa menemään elämä "liian tasaiseksi", mutta se ei pidä olla mitenkään toksista. Pieniä piristyksiä.
 
Tunteiden vuoristorata on ihan perseestä, mutta positiiviset tunteet niinku ihastuminen ja rakkaus ja himo on tosi jees ja välttämättömiä kun lähetään parisuhteeseen (kylkiäisenä tietysti tulee aluksi enemmän tai vähemmän kaikenlaista epävarmuutta kuten tunteeko se toinen samoin jne).
 
Onko Tinder "pelissä" mitään kikkoja, milloin kannattaisi olla liikenteessä, tullakseen huomatuksi kenties paremmin tai olla hautautumatta sinne kymmenien tykkääjien jälkikastiin?

Tämä on kieltämättä sellainen vuoristorata, että ihan aito mielenkiinto on tietää, onko noissa algoritmeissä mitään järkeä ja miten niitä "säädetään" :D
 
Minulla on semmonen käsitys, että tämä sovellus vaatii semmosta long playtä, että kuukausia käytössä ja sitten lotolla ehkä mätchää jonku mielenkiintosen aina sillon tällön. Niin se mulla yleensä menny.
 
Kai se normaali baarista kotiin tuloaika on vilkkaampaa. Matsiin en tiijä vaikuttaako mitään.
 
Asiasta toiseen, @Markqq on aiemmin puhunut siitä, kun melko monet naiset kaipaavat tunteiden vuoristorataa, ja hesarissa oli artikkeli pariskunnasta jossa tällä kertaa mies oli ilmeisestikin vastaava. Liittyyköhän myös aiemmin olleeseen metatyökeskusteluun? :hmm:
Luin tuon jutun ja mietin, että tuollainen parisuhde olisi itselleni painajainen. En pystyisi elämään tuollaisen ihmisen kanssa viikkoakaan. Ei pidä sekoittaa normaalin rajoissa olevaa tunteiden skaalaa, jota tietysti erityisen tunteikkaissa tilanteissa voi kutsua vuoristoradaksikin, tuollaiseen diagnosoidun neuroepätyypillisen ja tunnesäätelyongelmista kärsivän henkilön hallitsemattomaan tunne-elämään ja siitä seuraavaan holtittomaan käytökseen.
 
Luin tuon jutun ja mietin, että tuollainen parisuhde olisi itselleni painajainen. En pystyisi elämään tuollaisen ihmisen kanssa viikkoakaan. Ei pidä sekoittaa normaalin rajoissa olevaa tunteiden skaalaa, jota tietysti erityisen tunteikkaissa tilanteissa voi kutsua vuoristoradaksikin, tuollaiseen diagnosoidun neuroepätyypillisen ja tunnesäätelyongelmista kärsivän henkilön hallitsemattomaan tunne-elämään ja siitä seuraavaan holtittomaan käytökseen.

Tämä on toki sinänsä totta, mutta osalla kovin tuuliviirimäisistä Tindernaisista saattaa olla kyse myös jostain tuollaisesta.

Ilmeisesti myös adhd-diagnoosit on räjähtänyt käsiin, varmaan liiankin moni sellainen jota olisi ennen pidetty vaan vähän omalaatuisena on kai saanut semmoisen.
 
Luin tuon jutun ja mietin, että tuollainen parisuhde olisi itselleni painajainen. En pystyisi elämään tuollaisen ihmisen kanssa viikkoakaan. Ei pidä sekoittaa normaalin rajoissa olevaa tunteiden skaalaa, jota tietysti erityisen tunteikkaissa tilanteissa voi kutsua vuoristoradaksikin, tuollaiseen diagnosoidun neuroepätyypillisen ja tunnesäätelyongelmista kärsivän henkilön hallitsemattomaan tunne-elämään ja siitä seuraavaan holtittomaan käytökseen.

Mä elin vastaavanlaisessa siis ed. suhteessa. Oli niitä hyviä kausia mut sit piti saada taas draamaa niin että eron vaiheessa olin itse ainakin henkisesti niin hajalla, että liekö sitä koskaa henkisesti parane, mutta kyllä vaan tässä seistään :)
 
Mä elin vastaavanlaisessa siis ed. suhteessa. Oli niitä hyviä kausia mut sit piti saada taas draamaa niin että eron vaiheessa olin itse ainakin henkisesti niin hajalla, että liekö sitä koskaa henkisesti parane, mutta kyllä vaan tässä seistään :)
Sinäpä sen sanoit, draamaa. En jaksa mitään turhaa draamailua kun en itsekään mikään draamailija ihmissuhteissani ole. Tässä tuleekin nyt esiin se, että tunteellisuus ja herkkyys ≠ dramaattisuus, impulsiivisuus ja ailahtelevaisuus. Vaikka olen tunteellinen ja herkkä, osaan kuitenkin käsitellä ja säädellä tunteitani, enkä toimi tunteiden vallassa impulsiivisesti. Iän ja elämänkokemuksen myötä tasapainoisuus on vain lisääntynyt. Samaan aikaan sietokyky minuun kohdistuvalle draamailulle on vähentynyt, mutta toisaalta muiden ihmisten draamailun sivusta seuraaminen ei enää juurikaan hetkauta, kunhan sellaiseen ei tarvitse itse sotkeutua.
 
Luin tuon jutun ja mietin, että tuollainen parisuhde olisi itselleni painajainen. En pystyisi elämään tuollaisen ihmisen kanssa viikkoakaan. Ei pidä sekoittaa normaalin rajoissa olevaa tunteiden skaalaa, jota tietysti erityisen tunteikkaissa tilanteissa voi kutsua vuoristoradaksikin, tuollaiseen diagnosoidun neuroepätyypillisen ja tunnesäätelyongelmista kärsivän henkilön hallitsemattomaan tunne-elämään ja siitä seuraavaan holtittomaan käytökseen.

Itsellä on hyperfokus ja etenkin lääkityksen ollessa pielessä meno oli välillä sen mukaista. Jos nyt ei mitään vuoristorataa mutta osaan olla impulsiivisuuteni ansiosta kovinkin ilkeä kun sille päälle satun. Ja sille päällehän sattuu melko usien ilman lääkettä.

Sitten kun tuo toinenkin puolisko osaa sanoa takaisin ja varsin hyvin (välillä vähän liiankin hyvin), niin yhteenotot tahtoo olla melko verisiä.

Mutta jotenkin on vaan jo useampi vuosi sitkuteltu eteenpäin ja nyt kun sai jopa kontrollia tuohon lääkitykseen, niin omakin mieli on hitusen pehmeämpi. Ehkä se siitä mutta voin kuvitella vastapuolen mietteet jos asiasta kysyy..
 
Minullakin on varmaan hyperfokus. Mutta ei diagnoosia tai lääkitystä. En kyllä tiedosta, että se vaikuttaisi minuun muuta, kun vaihtelevina mielenkiinnonkohteina.
 
Viimeksi muokattu:
Eiköhän liki jokainen nykypäivänä saisi diagnoosin ties mistä niin halutessaan. Plus tässä on vähän sellaista juttua, et aina vähän väliä jokin on pinnalla. Joskus se on ADHD, joskus se on autismi, toisinaan saattaa ollaa taas joku muu jne. Menee vähän julkkismeiningin mukaan, kun yhtäkkiä kaikki julkimot ovatkin täysiä autisteja kun samat oli pari vuotta sitten ADHD:sta kärsiviä ja sitten ollaankin masentuneita tai mitä vielä. Hieman jenkkipöhinää sillä sektorilla näkyvissä, että kun elämä harvoin on tasaista ja toisinaan jopa yllättävää, niin pitää olla diagnoosi tai tunteiden turrutus se ensimmäinen vaihtoehto. Muotidiagnooseja kun tuntuu saavan rahaa vasten melko nopeasti.
 
Mitä nyt nopeasti tuota hyperfokusta googlettelin, näyttäisi kyse olevan kiistanalaisesta mutta trendikkäästä ADHD:n "oireesta". Minusta se vaikuttaa äkkilukemalta aivan normaalilta uppoutumiselta johonkin itseä kiinnostavaan asiaan, ja sekin on normaalia että näitä kiinnostuksen kohteita on useita ja fokus vaihtelee niiden välillä. Nyt ollaan jo OT:ssa, mutta minusta tämä haiskahtaa vahvasti medikalisoinnilta ja somatisoimiselta. Jos tuo hyperfokus olisi jokin oikea diagnostinen kriteeri, olisi suurimmalla osalla väestöstä nepsy-diagnoosi ja neuroepätyypillinen olisikin sitten neurotyypillistä.

En epäile, etteikö aivan äärimmillään tuo hyperfokuskin voisi olla ongelma, mutta minua hämmentää tämä tarve tehdä nykyään kaikesta aivan tavallisestakin jokin ongelmallinen oire.
 
En jaksa käydä vääntämään mutta tietäisittepä vaan miten paljon helpompaa elämä on nyt kuin ilman lääkettä.

Saahan sitä nyt itsensä pidettyä aisoissa, ei kaikki ole niitä pulpettien seinälle viskojia tai puukon kanssa heiluvia. Mutta se laittaa väsyttämään.

Itse en myöskään ole diagnoosia rahalla ostanut vaan se on tutkittu koko lailla perinpohjin ihan julkisen puolen toimesta.
 
Eiköhän liki jokainen nykypäivänä saisi diagnoosin ties mistä niin halutessaan. Plus tässä on vähän sellaista juttua, et aina vähän väliä jokin on pinnalla. Joskus se on ADHD, joskus se on autismi, toisinaan saattaa ollaa taas joku muu jne. Menee vähän julkkismeiningin mukaan, kun yhtäkkiä kaikki julkimot ovatkin täysiä autisteja kun samat oli pari vuotta sitten ADHD:sta kärsiviä ja sitten ollaankin masentuneita tai mitä vielä. Hieman jenkkipöhinää sillä sektorilla näkyvissä, että kun elämä harvoin on tasaista ja toisinaan jopa yllättävää, niin pitää olla diagnoosi tai tunteiden turrutus se ensimmäinen vaihtoehto. Muotidiagnooseja kun tuntuu saavan rahaa vasten melko nopeasti.
Elähän viitsi. Tiedät varmasti, mistä diagnoosien kasvu tulee. Jos asiantuntijoiden mielestä vaikkapa naisten ahdh on alidiagnosoitu, niin diagnoosien kasvu on vain hyvä asia.

Somen kautta saa tietoa sellaisesta, mitä ei ole osannut ajatellakaan. Itselläkin monta asiaa ratkennut, vaikkei niitä ehkä ongelmiksi ole mieltänytkään. Ihan vain keskustelujen takia. Netin kautta jaettu tietomäärä on on ihan käsittämättömissä kertoimissa verrattuna vielä viime vuosituhanteen. Ei mikään ihme, että ihmiset alkavat pohtia asioita ja tarvittaessa kääntyvät ammattilaisten puoleen.

Sairauksien haukkuminen trendiksi on vain typerää. Ihan kuin kovinkaan moni haluaisi olla sairas, syödä lääkkeitä, saati tapella hoitotahon kanssa jopa vuosia. Joo, yksi tuhannesta haluaa tehdä näin, jepujee, sallittakoon sekin hänelle, on sitä palikka vinossa päässä monella muullakin.

Tai kerrotko, mihin se raha pitää siis laittaa? En itse ole aina saanut apua vaivoihin, kun on vain katsottu perusverenkuva, ja se on ok ja sitten heipat. Ostaisin mielelläni koelääkityksiä ym.

End of OT, jos joku kokee tarvetta vastata, niin nostakoon jonkun sopivamman ketjun.
 
Sinäpä sen sanoit, draamaa. En jaksa mitään turhaa draamailua kun en itsekään mikään draamailija ihmissuhteissani ole. Tässä tuleekin nyt esiin se, että tunteellisuus ja herkkyys ≠ dramaattisuus, impulsiivisuus ja ailahtelevaisuus. Vaikka olen tunteellinen ja herkkä, osaan kuitenkin käsitellä ja säädellä tunteitani, enkä toimi tunteiden vallassa impulsiivisesti. Iän ja elämänkokemuksen myötä tasapainoisuus on vain lisääntynyt.

Luulisin silti, että tuo kaikki on helpompaa jos tunteet on vähemmän voimakkaita, eikä niiden hallintaa siten edes tarvi samassa määrin opetella. Jos taas on kovin tunteellinen, niitä tunnetaitoja tarvii enemmän että saa pidettyä kasetin kasassa.

Oliskohan tässä kyse niistä paljon puhutuissa miesten tunteenhallintataitojen puutteissa? Kun perinteisesti miehiä on pidetty vähemmän tunteellisina, heille on opetettu noita menetelmiä vähemmässä määrin ja sitten ne miehet jotka ovat luonnostaan kovin tunteellisia (ja joista naiset siten saavat kovimpia kicksejä?) ovat ongelmissa tän kanssa? :hmm:
 
Luulisin silti, että tuo kaikki on helpompaa jos tunteet on vähemmän voimakkaita, eikä niiden hallintaa siten edes tarvi samassa määrin opetella. Jos taas on kovin tunteellinen, niitä tunnetaitoja tarvii enemmän että saa pidettyä kasetin kasassa.

Oliskohan tässä kyse niistä paljon puhutuissa miesten tunteenhallintataitojen puutteissa? Kun perinteisesti miehiä on pidetty vähemmän tunteellisina, heille on opetettu noita menetelmiä vähemmässä määrin ja sitten ne miehet jotka ovat luonnostaan kovin tunteellisia (ja joista naiset siten saavat kovimpia kicksejä?) ovat ongelmissa tän kanssa? :hmm:
Teksteistäsi ja sanavalinnoistasi ("saada kicksejä" yms.) välittyy kuva, että arvottaisit asioita siten, että rationaalisuus ja vähempi tunteellisuus on hyväksi, ja naisten tulisi arvostaa enemmän kylmän analyyttisiä ja vähemmän tunteellisia miehiä. Ja onhan niitä varmasti sellaisiakin naisia, mutta kyllä mä olen sitä mieltä että niitä tunteitakin todella tarvitaan pysyvän parisuhteen liimaksi.

Olen sen itse omakohtaisesti kokenut, että jos alun rakastumista ja sitä seuraavaa rakkautta ja syvää kiintymystä ei ole, niin ei ole motivaatiota pitää parisuhdetta kasassa. Tunteiltaan jähmeälle kumppanillehan on loppupeleissä ihan sama, kuka ihan ok tyyppi siinä rinnalla on, ja se kyllä näkyy ja tuntuu suhteessa monella tapaa. Pahimmassa tapauksessa sitä tuleekin yks'kaks' jätetyksi kuin nalli kalliolle, kun se toinen sitten, ehkä ensi kertaa elämässään, ihan oikeasti rakastuukin. Kokee sen tunteen jonkun muun kanssa, kun ei voi olla ilman toista ja erossa ollessa ikävä raastaa.

Pahimmillaan syntyy siis kolmiodraamoja, jotka kaatavat juuri ne parisuhteet, joissa tunteita ei ole riittävästi, ei ehkä koskaan ole ollutkaan. Ei kukaan halua sellaista omalle kohdalleen, että on joku johon tyydytään, kunnes ei enää tyydytäkään. Siksi mieheltäkin odotetaan tunteita, koska sen oletetaan olevan edes jonkinlainen tae suhteeseen sitoutumisesta ja siihen panostamisesta.
 
Mikä juttu tää on? Tinderi piilottaa profiilin välissä, koska biossa on kuulemma somekäyttäjänimi? Eikä edes ole!
 

Liitteet

  • Screenshot_20240310_115217_Tinder.jpg
    Screenshot_20240310_115217_Tinder.jpg
    138,4 KB · Luettu: 323
Mikä juttu tää on? Tinderi piilottaa profiilin välissä, koska biossa on kuulemma somekäyttäjänimi? Eikä edes ole!

No aika mahdotonta kenellekkään täällä kertoa että "mikä juttu" näkemättä sitä sinun biotasi ollenkaan. Onko biossasi esimerkiksi joku @nimi maininta joka voidaan tulkita käyttäjänimeksi? Onko biossasi ollenkaan at-merkkiä? Oletko maininnut nimeltä jonkun toisen sosiaalisen median alustan kuten Facebook, Instagram tai TikTok?

Tuskin noita ilmoituksia ihan turhasta tulee, itselleni ei esimerkiksi ole koskaan tullut. Vaikea vaan sanoa että mikä kohta biossasi tuon mahdollisesti laukaisee kun et sitä bioa näytä.
 
Itselläkin tuli tuo valitus jokunen aika sitten. Ei varmasti ollut mitään @-nimeä mukana. Muutin profiilia uudestaan, ja ei tullut enää valitusta, mutta en tiedä näkyykö profiili siltikään muille.
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
285 152
Viestejä
4 896 367
Jäsenet
78 937
Uusin jäsen
Juhis_K

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom