Tekstien perusteella sun ajattelu kiertyy kuukausi kuukaudelta yhä tiukemmalle ja synkemmälle kerälle. Toistat ihan samoja asioita, jopa samoin sanoin yhä tiuhempaan ja tiuhempaan. Mun ei tee enää mieli edes vittuilla ja vängätä kanssasi. Sanon tämän vilpittömän hyvää tarkoittaen: ota reippaan pituinen tauko tästä ja muista aihepiirin keskusteluista. Ja sieltä Tinderistäkin.
Ja sama varoitus muillekin, jotka luette ja ammennatte liikaa tasoteoria- ym. keskusteluista: jos teidän päässä pyörii repeatillä tällaiset ajatukset, niin te ette tule kumppania ettekä hyvää parisuhdetta saamaan. Tuskin edes sitä pelkkää seksiäkään. Parasta mitä voitte ensitöiksenne tehdä, on lopettaa mielenne myrkyttämisen ja ajatustenne lietsomisen äärimmäisyyksiin.
Jos olisin mode, bannaisin nyt Erkin ihan hänen omaksi parhaakseen. Muutaman viikon huili näiden ajatuskelojen pyörittelystä ja nettiin suoltamisesta ei voi tehdä kuin hyvää.
Menkää ulos, menkää vaikka jouluostoksille. Hymyilkää vastaantulijoille, kaiken ikäisille ja näköisille. Kyllä sieltä joku aina hymyilee takaisinkin. Pieniä valon ja lämmön pilkahduksia elämään tämän kaamoksen keskelle.
Keskustelua jonkin aikaa sivusta seuranneena olisi mielenkiintoista kuulla, että mikä varsinaisesti on se lisäarvo, jota itse kuvittelet tähän aiheeseen tuovasi? Sun viimeaikainen viestihistoria koostuu lähinnä muiden nimittelystä trolleiksi, idiooteiksi ja inceleiksi. Joko suoraan tai epäsuorasti. On myös kuultu useasti ja eri muodoissa miten
täysin tyytyväinen olet
omaan päätökseesi jäädä yksin. Lisäksi Anna K. Petersonin kahden kohdan lista parisuhteen hankkimiseksi on tullut jo tutuksi:
- siivoa vessasi
- ole oma itsesi, ja jos se ei riitä, ole joku muu
Näiden ajatusten nettiin tallentamisessa varmuuskopioineen ei tietenkään ole mitään väärää, mutta tuohon ylimielisyyteen ei todellakaan ole varaa. Erkillä ei näytä olevan tapana mennä henkilöön, vaikka näkökulmat ei sen monipuolisempia olisikaan. Ja ennen kaikkea Erkki on monessa asiassa täysin oikeassa. On helppo kuitata omaan maailmankuvaan sopimattomat näkemykset vain sillä, että liima on jo kuivunut, mutta havainnot niin deittisovelluksista kuin yöelämästäkin pitävät hyvin paikkansa. Sun käsitykset näyttää rajoittuvan tässä kontekstissa mahdollisesti maailman etuoikeutetumman ryhmän kokemuksiin: pääkaupunkiseudulla asuva nainen. Tälle ryhmälle käytännössä ainoa ongelma on saamattomuus (
) päätöksenteossa. Ja tähänkin tietysti syy on miehissä, jotka tekevät tästäkin liian hankalaa yrittämällä saada edes sen yhden mätchin siellä Tinderissä. Mitä jos yrittäisit edes hetkellisesti asettua sellaisen miehen asemaan, joka ei kaikki mahdolliset keinot käyttämällä saa seuraa kuin bitcoin-boteista, ja miettisit sitten minkälaista aivoverenvuotoa mahtaa aiheuttaa tuokin ulinasi siitä, miten sama mies on syyllinen runsaudenpulaasi?
Toinen vaihtoehto voisi tietysti olla, että otatkin itse ne bannit ja tulet sitten uudella nimimerkillä uudestaan keskustelemaan. Sehän sulla on ollut tapana?
Tästä(kin) keskustelusta paistaa pohjimmiltaan se aiheen ongelma, että todellisuus on täysin erilainen eri ihmisille. Edes siitä ei näytä löytyvän yhteisymmärrystä, että ns. jakojäännösmiesten määrä on kasvanut. Syyt on jankattu tälläkin foorumilla jo moneen kertaan, mutta johtopäätöksiä on käsitelty vähemmän. Yhteiskunnan edelleen tasa-arvoistuessa naisten kriteerit parinvalinnassa tulevat entisestään tiukentumaan, ja isompi osa miehistä ei koskaan tule näitä kriteereitä täyttämään, varsinkin kun ulkonäön merkitys kasvaa myös. Tätä ei mikään määrä itsensä kehittämistä, paikkojen siivoamista tai markkina-arvoteorian rituaalipolttamista Villa Salinin portailla tule muuttamaan mihinkään. On totta kai kaunis ja lohdullinenkin ajatus, että jokaiselle meistä on joku jossain, mutta jos se jossain on tarkoitus olla Suomen sisäpuolella, se alkaa olla monelle miehelle käytännössä mahdottomuus. Monelle naiselle se joku on jaettava muiden kanssa, joko tietämättään tai tiedostaen, eikä tämäkään vaikuta varsinaisesti onnellisuutta lisäävän.
Mitä tästä sitten seuraa? Syntyvyyden kehityksestä voisi päätellä, että tällainen yhteiskunta lopulta taantuu pois, ja ongelma ratkeaa itsestään. Aina voi tietysti vedota maahanmuuttoon, mutta jos hieman tarkastelee sen koostumusta, sitä kautta muuttuva yhteiskunta tuskin tulee olemaan saman feministisen unelman mukainen. Se, mitä alati kasvava turhautuneiden miesten joukko sitten keksii tällä välin on vielä arvoitus. On mielestäni mielenkiintoista, että yksikään tätiselittäjä ei tunnu kantavan tästä minkäänlaista huolta. Ehkä luotto on kova siihen, että "incel"-ryhmä nielee pilkan ja tyytyy korkeintaan avautumaan netissä. Tosin sen saman maahanmuuton seurauksena mukana voi olla tulevaisuudessa vaikka yli 100 000 vähän suoraviivaisempaan toimintaan tottunutta miestä. Voi olla hyvinkin mahdollista, että kyseessä ei olekaan jossain vaiheessa enää pelkästään kelvottomia miehiä itseään koskeva ongelma. Tämän kun huomio, on vaikea nähdä miksi ryhmän kohtaaminen pilkkaamalla, solvaamalla ja provosoimalla olisi kovinkaan hyvä strategia. Mutta ehkä se riittää, että mistä tahansa lopputuloksesta voi kuitenkin syyttää miehiä.