Yhtä kökköä tää on naiseltakin. Jos koko kuvio alkaa vastuun siirrolla toiselle niin ei lupaa hyvää. Tai ainakin mulle tulee mielikuva ihmisestä, joka vastailee kaikkeen:Joo, esim. Bumblessa näkee tätä, kun siellä naisten on pakko lähettää ensimmäinen viesti.
No, traditionaalisessa mielessähän toi on erittäin naisellista ja normaalia ajattelua naiselta ja valtavirtaa suuressa osassa maailmaa tänäkin päivänä.
Minä taas luulen, että toi naisten "kainous" on se virhe ja kuriositeetti pitkässä aikajanassa ja melko moderni ilmiö. Kivikaudella jahkailulla ja päättämättömyydellä tuskin selvisi hengissä kovin pitkään. Vaikea myös kuvitella, että vielä niinkään myöhään kuin 1800-luvun Suomessa maaseudun raadannassa sellainen olisi ollut mitenkään ihailtava piirre. Sisulla perkele on naisetkin täällä joutuneet sitkuttelemaan, eikä siinä ole ollut sijaa feminiinisille turhuuksille.
Ei tästä ole kovinkaan montaa vuosikymmentä kun Suomessa vielä käytettiin termiä "perheen pää" kun viitattiin mieheen.
www.tinderpressroom.com
Semi-awkward tilanteesta jatkettiin keskusteluja ja saatiin hommaa taas rennoksi. Siinä alko Markkukin herkistymään että mikä mimmi tämä oikein on. Tosi uniikit treffit. Taidanpa antaa mimmille pienen haasteen ja pitää itse "jalat ristissä".Periaatteessa toki niin, mutta käytännössä suomalaiseen mielenmaisemaan - sukupuoleen katsomatta - ei ole varmaan koskaan kuulunut suurempi nöyristely, eikä naisilla ole ollut edes varaa olla turhan herkkiä ja heiveröisiä ja miehen kannattelun varassa. Me ollaan aina oltu vahvoja, koska on ollut pakko. Milloin mistäkin syystä - rankka agraarielämä ja ajoittaiset sodat ovat vaatineet naisiltakin paljon. Mieltäisin justiinatyypin olleen vallalla paljon pidempään ja laajemmin kuin 1950-lukulaisen amerikkalaistyyppisen kotirouvan, joka odottaa pyntättynä ruokapatojen äärellä miestä kotiin töistä.
Eiköhän se nyt ole ollut ihan normaalia kulttuurista riippumatta, että molemmat sukupuolet ovat olleet vahvoja omissa rooleissaan. Ja ne "roolit" ovat hämärtyneet vasta nyt tässä ihan viime aikoina.
Älä suotta murehdi nykytilanteesta, sillä huomenna kaikki on vielä huonommin.Tuli yhtäkkiä intuitio että nää treffit ei toteudukaan. En tiedä mist nää aina tulee, tai sit Tinder on vaan kyynistänyt mun ennakkoasenteen että sielt mitää 1-3 treffejä pysyvämpää löytää.
Surullisen todellista. Just tuli vastaan yks pätkä missä nainen avautuu 15min miksi Tinder on shit ja ei löydy yhtää keskustelukykyistä tai ”hyvää” miestä joka haluaisi sitoutua
No mie en löydä taas noita naisia
Mut että naisilla on oikeasti valinnanvaraa loputtomiin. Voisin veikata että siellä on daamilla jonossa muutama muukin ketä treffaa.
Ja kyllä mulla on standardit. Ei vuoteen kovin montaa mimmiä oo mahtunut kenen kanssa toivois eteenpäin, mut ei niin ei.
Vähänkään mieleltään heikommat miesolennot kärsii tästä Tinderistä. Tähä tarvii aika rautaisen mindsetin.
Mut hei raportoin menikö intuitio oikeaan vai väärään. Tähän päivää mennessä on menty niin että intuitio kertonut suurimman osan ajasta totuuden.
Mulle nykyään henkinen yhteys jonkun kanssa on suorastaan kultaa verrattuna seksiin. Voin ihan hyvin elää vaikka vuoden selibaatissa jos tietäisin että sen jälkeen löytyis kumppani kenen kanssa rakentaa jotain.
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?Muuten sen edellisen mimmin kanssa kun siitä ei sit tullu mitää, oli Tinderissä "Pitkäaikaista kumppania". Menin poistelee mätsiä tuossa yks päivä niin oli päivittyneet kuvat ja "En tiedä" tilaan.
Voi luoja sentään sanon minä
Katsoo kortit nyt tämän kanssa loppuun mitä yllempänä kirjotin mut tuossa on yks toinen ihan asiallisen oloinen mimmi myös semikiikarissa ku ollaa keskusteltu aika pitkään. Päästiin osioon "suhdehistoria" niin mimmihän veti sieltä kortit pöytään että kun se yksi hyvä riittää - kaikissa suhteissa siis häntä on kuulemma kohdeltu aivan paskasti.
Miksi naisiin vetoo mies, joka on kusipää ja kohtelee paskasti?
Miksi naisiin ei vetoo mies, joka on itsenäinen, kohtelias ja herrasmies, samalla rakentaen elämäänsä imperumia suorastaan?
Voisko joku palstan naaras valaista tätä ajatusmaailmaa mulle
Mä oon kyl näistä joskus lukenut ja tavallaan tiedänkin aika paljon aiheesta. Mut käytännössä kun ei voi tietää mitä sen toisen päässä liikkuu.
Naisena ihmettelin joskus ihan samaa miesten suhteen. Tässä iässä se eletty elämäkin ja parisuhdehistoriat tuovat oman lisänsä soppaan, eikä aina kovin positiivista lisää. Lopulta päädyinkin tähän ratkaisuun keskittyä vallan muihin asioihin.Mä oon kyl näistä joskus lukenut ja tavallaan tiedänkin aika paljon aiheesta. Mut käytännössä kun ei voi tietää mitä sen toisen päässä liikkuu.
Tulee enemmänkin mieleen että hitto onko täällä maailmassa enää naisia jotka eivät olisi rikki? Pitääkö sitä "ehjänä" viettää loppuelämän sinkkuna?
Tää on molemminpuolinen ilmiö. Hyvät ei löydä toisiaan. Historia elämästä - etenkin jos niistä on valmis oppimaan ja kasvamaan - parantaa oman elämänlaatua reippaasti ja myös nostaa oman riman aika korkealle kumppanin suhteen.
Ja nyt kyllä on todella offtopic, mut ajattelin laittaa.Kun oikealle tyypille avaudut tuota diipimpää shittiä, niin se on siinä. Moni nainen antaisi vaikka munuaisensa, että saisi tuollaisen miehen, joka haluaa kehittää itseään ja kykenee tuon tason itsereflektioon. Se on harvinaista. Ja vielä harvinaisempaa mun ikäluokan miehillä.Mä oon miettinyt pitkään, että onko toiseen kiinnostuminen tai ihastuminen jollain tavalla vajetta mitä lapsuudessa ei kokenut saavansa? Vai onko se myös TERVEELLE ihmiselle tapa muodostaa jotain upeata?
Mut se miten me asiat koetaan ihastumisvaiheessa, suhteessa ja kiintymisasioissa riippuu juuri siitä mitä ollaan koettu elämässä - ja toisaalta myös opittu sekä kasvettu eteenpäin ymmärtävinä aikuisina meidän "haavoittuneelle lapselle".
Nää on aika complicated shit.
Itse tiedän olevani jääny vajaaksi lapsuudessa hyvinkin paljon tunne-elämän asioissa ja oon varmasti kokenut tietynlaisia hylkäämisen tunteita, koska muistan varhaisaikuisuudessa jos mua ei esim kutsuttu jonnekin, saatoin vetää aikamoiset reaktiot. Plus toki paljon muuta mitä nuorena tapahtui - kiusattu, pakenin tunne-elämää ties mihin, jne.
Ylläoleva heijastaa nykyää myös ku ihastun, mut se on SUPER lievä mitä on joskus menneisyydessä ollut ja miusta tuntuu, että se jatkuvasti vaan menee parempaan suuntaan. Eli siis jos en saa vaikka toiselta viestiä x ajassa, mulla tulee pieni tunnereaktio joka aivan varmasti liittyy hylkäämisen tunnelukkoon. Edelleen, tää on nykyään tosi lievä, ja se ei sinällään vaikuta arkeen juurikaan, mut jonkin sortin "ovethinkingii" harrastan edelleen.
Elämä on mielenkiintoinen matka. Mä jatkuvasti teen itsereflektointia ja tunnetyöskentelyä. Koen, että meen asioissa parempaan suuntaan. Mä en tiedä mikä on se "goal", mut en usko että sitä koskaan edes on. Sitku kuolen, homma on siinä.
Vähä deepimpää settiä tähä välii
Mutta miksi tuo sitten johtaa siihen, että tarvitaan epävakaa "jännämies" herättelemään kyseisen naisen tunteita? Googlasin, ja esim. tuossa Terveyskirjan artikkelissa kyllä avattiin käsitteet, mutta syy-seuraussuhde ei nyt aukea aivan heti.
Vanhat esimerkiksi vaille jäämisen tai hylkäämisen traumat aktivoituu, kun kohtaa ihmisen joka toimii samoin kuin vaikkapa se vanhempi joka niitä vaillejäämisen tai hylkäämisen kokemuksia aiheutti. Tuttuus viehättää, koska tutulla tavalla toimivan henkilön kanssa pääsee käyttämään samoja selviytymismekanismeja, jotka on jo varhaislapsuudessa oppinut. Vähän sellainen tukholmasyndrooma-efekti siis. Googleen "traumakemia".Mutta miksi tuo sitten johtaa siihen, että tarvitaan epävakaa "jännämies" herättelemään kyseisen naisen tunteita? Googlasin, ja esim. tuossa Terveyskirjan artikkelissa kyllä avattiin käsitteet, mutta syy-seuraussuhde ei nyt aukea aivan heti.
Kiintymyssuhdemallit
Kiintymyssuhdemalliksi kutsutaan sisäistettyä mallia maailmasta ja ihmissuhteista. Nykytutkimuksen mukaan varhaiset kiintymyssuhdemallit syntyvät ensimmäisten elinvuosien aikana ja ovat yksilön varsin pysyviä käsityksiä maailmasta ja ihmissuhteista.www.terveyskirjasto.fi
Pieni tsemppaus foorumitoverilta:Mä oon miettinyt pitkään, että onko toiseen kiinnostuminen tai ihastuminen jollain tavalla vajetta mitä lapsuudessa ei kokenut saavansa? Vai onko se myös TERVEELLE ihmiselle tapa muodostaa jotain upeata?
Mut se miten me asiat koetaan ihastumisvaiheessa, suhteessa ja kiintymisasioissa riippuu juuri siitä mitä ollaan koettu elämässä - ja toisaalta myös opittu sekä kasvettu eteenpäin ymmärtävinä aikuisina meidän "haavoittuneelle lapselle".
Nää on aika complicated shit.
Itse tiedän olevani jääny vajaaksi lapsuudessa hyvinkin paljon tunne-elämän asioissa ja oon varmasti kokenut tietynlaisia hylkäämisen tunteita, koska muistan varhaisaikuisuudessa jos mua ei esim kutsuttu jonnekin, saatoin vetää aikamoiset reaktiot. Plus toki paljon muuta mitä nuorena tapahtui - kiusattu, pakenin tunne-elämää ties mihin, jne.
Ylläoleva heijastaa nykyää myös ku ihastun, mut se on SUPER lievä mitä on joskus menneisyydessä ollut ja miusta tuntuu, että se jatkuvasti vaan menee parempaan suuntaan. Eli siis jos en saa vaikka toiselta viestiä x ajassa, mulla tulee pieni tunnereaktio joka aivan varmasti liittyy hylkäämisen tunnelukkoon. Edelleen, tää on nykyään tosi lievä, ja se ei sinällään vaikuta arkeen juurikaan, mut jonkin sortin "ovethinkingii" harrastan edelleen.
Elämä on mielenkiintoinen matka. Mä jatkuvasti teen itsereflektointia ja tunnetyöskentelyä. Koen, että meen asioissa parempaan suuntaan. Mä en tiedä mikä on se "goal", mut en usko että sitä koskaan edes on. Sitku kuolen, homma on siinä.
Vähä deepimpää settiä tähä välii
Tinder ei varmaan auta tässä yhtään, koska siellä ghostaaminen on todella yleistä ja siksi on ihan rationaalista epäillä sitä jos vastauksissa kestää...
Mutta nythän täällä on ollut hyvää keskustelua. Keksittiin jopa syy sille, miksi (yllättävän monet) naiset on ns. jännämiehien perään, vaikka kaikenlaiset mussuttajat on jopa kiistänyt koko ilmiön olemassaolon ja selittäneet kuinka kaikki on itsestä kiinni. Ehkä siinä on se, ettei se vaan tue itsensä kehittämisen eetosta, kun itsensä "kehittäminen" jännämieheksi tuskin on kovin hyvä idea?
Laitatko muuten linkin tähän? Voisi uteliaisuudesta vilkaista tuon.
Tinder ei varmaan auta tässä yhtään, koska siellä ghostaaminen on todella yleistä ja siksi on ihan rationaalista epäillä sitä jos vastauksissa kestää...
Mutta nythän täällä on ollut hyvää keskustelua. Keksittiin jopa syy sille, miksi (yllättävän monet) naiset on ns. jännämiehien perään, vaikka kaikenlaiset mussuttajat on jopa kiistänyt koko ilmiön olemassaolon ja selittäneet kuinka kaikki on itsestä kiinni. Ehkä siinä on se, ettei se vaan tue itsensä kehittämisen eetosta, kun itsensä "kehittäminen" jännämieheksi tuskin on kovin hyvä idea?
/img-s3.ilcdn.fi/244af6c4044704b79420ecd96fc8669820714d0e821aa4517593e1c1ddcd2ec2.jpg)
www.iltalehti.fi
Varmaan lievemmässä muodossa on kyse tuosta, mutta väittäisin silti että ns. jännämiehet on osa samaa ilmiötä.Ei ne ole välttämättä mitään kummia jännämiehiä, jotka kohtelee parisuhteessa toista huonosti, vaan ihan tavallisia suomalaisia miehiä, jotka eivät osaa sitoutua tai näyttää kiintymystään.
Näitä on erityisesti vanhemmissa sukupolvissa paljon.
Oletko takertuja vai välttelijä? | Kauneus ja Terveys
Parisuhde peilaa lapsuutta. Opi tunnistamaan kiintymyssuhteen vaikutukset.www.eeva.fi
Suomalaisten yleisin ihmissuhdeongelma? 12 merkkiä välttelevästä kiintymyksestä
Tunnistatko sinä itsesi näistä 12 merkistä?
Jos ymmärrän lähellekään oikein mitä "jännä-miehellä" (harvinaisen typerä ilmaus, IMO) tarkoitetaan, niin he ovat sitten jo jotain persoonallisuushäiriöisiä tai vielä pahempaa. Aika marginaalinen porukka loppupelissä, vaikka onhan narsisteja ja sosiopaattejakin kait useampi yksilö sadasta. Lievemmät persoonallisuuden ongelmat sitten siihen päälle.
Näin minäkin olen ymmärtänyt. Ja noi kaikkihan on yliedustettuina juurikin narsismi- ja sosiopatiatilastoissa.Ite oon ymmärtänyt, että noi on jotain mopokerholaisia, (naisten)hakkaajia, rikollisia, sarjapettäjiä tms. Ja näistä ei tosiaan valtaosa naisista edes kiinnostu. Toisaalta sitten taas pieni osa naisista kiinnostuu lähinnä vain näistä
No todella moni nainenhan on kokenut parisuhdeväkivaltaa tilastojen mukaan, ja esim. Markku juuri puhui kuinka oli treffeillä naisen kanssa, jota oli kaikissa suhteissa kohdeltu huonosti. Ja eiköhän itse kukin ole kuullut vastaavia tarinoita oikeassa elämässä.Ite oon ymmärtänyt, että noi on jotain mopokerholaisia, (naisten)hakkaajia, rikollisia, sarjapettäjiä tms. Ja näistä ei tosiaan valtaosa naisista edes kiinnostu. Toisaalta sitten taas pieni osa naisista kiinnostuu lähinnä vain näistä
Mun on tähän väliin sanottava, että vaikutat tosi fiksulta ja ajattelevalta yksilöltä. Kunhan vain pysyt poissa incel-keskusteluista etkä myrkytä ajatteluasi tasoteorioilla ja muulla katkeralla skeidalla, vaan pysyt hyvisten puolella. Sama koskee @Markqq a. Jos vaan pidätte ajattelustanne ja puheistanne pois viittaukset tasoteoriaan ym. incel-narratiiviin, niin annatte tosi fiksun ja kivan kuvan itsestänne!No todella moni nainenhan on kokenut parisuhdeväkivaltaa tilastojen mukaan, ja esim. Markku juuri puhui kuinka oli treffeillä naisen kanssa, jota oli kaikissa suhteissa kohdeltu huonosti. Ja eiköhän itse kukin ole kuullut vastaavia tarinoita oikeassa elämässä.
Itse tosin olen ymmärtänyt "jännämiehen" hieman lievempänä. Eli ei välttämättä tai edes yleensä oikea rikollinen tai persoonallisuushäiriöinen, vaan ehkä paremminkin sarjaa yläastekovis 10-20 vuoden päästä tjsp. Mutta kuitenkin siihen kuuluu semmoinen impulsiivinen luonteenlaatu, johon yhdistyy korostettu maskuliinisuus ja dominoivuus, usein myös pimeän triadin piirteitä, muttei yleensä oikeaksi persoonallisuushäiriöksi asti.
--------------------------------------------------------------
Onkohan tuossa ettei mies saisi olla "liian" kiinnostunut ainakin osaksi kyse siitä, että naiset on tottunut välttelevään kiintymysmalliin? Ja seurauksena suoremmin tunteitaan osoittava mies vaikuttaa epätoivoiselta.
Muistakaa sitten kun daamit sanoo, että olet tosi kiva ja fiksu, mutta ei kiinnosta, niin selitys sekä ratkaisu löytyy markkina-arvon puoleltaKunhan vain pysyt poissa incel-keskusteluista etkä myrkytä ajatteluasi tasoteorioilla ja muulla katkeralla skeidalla, vaan pysyt hyvisten puolella. Jos vaan pidätte ajattelustanne ja puheistanne pois viittaukset tasoteoriaan ym. incel-narratiiviin, niin annatte tosi fiksun ja kivan kuvan itsestänne!
Selitys löytyy feromoneista ja geeneistä! Ette vaan ole yhteensopivia.Muistakaa sitten kun daamit sanoo, että olet tosi kiva ja fiksu, mutta ei kiinnosta, niin selitys sekä ratkaisu löytyy markkina-arvon puolelta
Geenit = pituus ja pärstäkerroin.Selitys löytyy feromoneista ja geeneistä! Ette vaan ole yhteensopivia.
Se on juuri näin ja ihan syystä. Mies voi tuikkia tuhansia naisia eikä se tunnu missään mutta nainen kun tulee raskaaksi se on sitä sen 9kk ja se muuttaa sen naisen koko elämän. Varmaan olisit sinäkin vähän tarkempi kenen kanssa hommailet, jos jokaisesta kanssakäymisestä vois tulla tollanen seuraus.
Menikö se nyt vielä intterwebsin mukaan niin, että naiset haistavat miehen ominaistuoksun miellyttäväksi, jos geenit olisivat yhteensopivat? Tuoksunsa peittäminen partavesillä voi siksi olla syynä, ettei toinen innostu. Ja myös toisaalta, syy miksi näitä hajusteita markkinoidaan naisten villiinnyttäjinä, koska ovat kuin jakkihärän myskiä tmv. eroottisen tunteen laukaisevaa ihmeainetta.Selitys löytyy feromoneista ja geeneistä! Ette vaan ole yhteensopivia.
En kyl ymmärrä näitä jotka ovat omassa yliopistokuplassaan. Eräs mimmi kerran tokas ettei edes ajatellut sitä että deittailis vaan "samalla tasolla" olevia. Yksi tuleva lääkäri järkytty ku kerroin mun erotiikka-asentajan tutkinnon ja samalla tokasten että en oo kokenut siitä hyötyä lähtee opiskelemaan ku saan kaikki opit työpaikalla ja intohimon kohteet aivan muualla. No siis tätä tuskin olin edes koskaan tapaamassa, mut keskusteltiin niitä näitä.Itsellä oli muuten viimeksi tinderissä yksi onnistunut rouhea duunikuva, missä todellisuudessa olin todella paskaisena raksalla poseeraamassa. Aika usein aiemmin korkeastikoulutetut/hyvissä duuneissa olevat naiset lopetti keskustelun seinään kun selvisi että akateemisesta taustastani huolimatta pyöritänkin vain raksafirmaa. Mutta toi kuva sai huomiota enemmän kuin tarpeeksi.
Silti väitän että oon sivistyneempi kuin jotkut yliopiston käyneet. Mä oon lukenut kirjallisuutta (bisnes, raha, itsensä kehittäminen, henkinen hyvinvointi, fyysinen hyvinvointi, lihakset, blabla) enemmän kolmessa vuodessa kuin varmaan perusihminen koko elämänsä aikana. Oon työelämässä oppinut taitoja ja edennyt näin uralla sekä ei mua kiinnostele lähtee viideks vuodeks opiskelee jotain mikä ei kiinnosta hivenenkää aivosoluja vaan vapaa-ajalla grindaan intohimon kohdetta niin että josko siitä joskus seteleitä tienaisi. Sort of "opiskelen" juttuja mitkä kiinnostaa ja vie mua eteenpäin.
Nimenomaan. En kovin sivistyneenä pidä jotain lukemista itseriittoisuuden "kulmakivistä".Tällaisia ei sitten kannata möläyttää, jos päädyt treffeille oikeasti lukeneen ihmisen kanssa
Tämä onkin hyvin ymmärrettävää jos mietitään juuri sitä pariutumista. mitkä ovat kriteerit ja minkälaista ihmistä lähtökohtaisesti haluaa rinnalle. On paljon todennäköisempää löytää korkeakoulutetusta (tai uraorientuneista) se kumppani vierelle kuin vaikka ihminen joka ei ole käynyt kouluja, mutta on muulla tavalla tehnyt esim. miljoonaomaisuuden. Tässä kun nyt katsotaan yhtä ihmistä vs korkeakoulutettuja niin tuo yksi on neula viljapellossa.
Lähtökohtaisesti koulutus on mulle toissijainen asia, katson kokonaisuutta. Mut se jolle on koulutus korkealla prioriteetilla, se on täysin fine!Kiitos, mutta kyllä noissa "tasoteorioissa" yms. muissa jutuissa näyttää olevan osittain pohjaa, monet vaan vetää ne täysin yli. Onhan se nyt ihan selvää että miehet on erityisesti Tinderissä markkina-arvoltaan heikommassa asemassa kun se paikka on täynnä nälkäisiä miehiä, joita sitten puskee naisille ovista ja ikkunoista. Samoin on olemassa eri "tasoja" mutta mikään kovin tarkka 1-10 numeroarvio ei tietenkään toimi, kun makuerojakin on. Lisäksi monet naiset myös yrittävät pariutua ylöspäin, minkä myös täällä esim. @Derzu on huomannut.Mun on tähän väliin sanottava, että vaikutat tosi fiksulta ja ajattelevalta yksilöltä. Kunhan vain pysyt poissa incel-keskusteluista etkä myrkytä ajatteluasi tasoteorioilla ja muulla katkeralla skeidalla, vaan pysyt hyvisten puolella. Sama koskee @Markqq a. Jos vaan pidätte ajattelustanne ja puheistanne pois viittaukset tasoteoriaan ym. incel-narratiiviin, niin annatte tosi fiksun ja kivan kuvan itsestänne!
Deittailu on sen verran nopeatempoista nykypäivänä että monet laskevat todennäköisyyksiä.Tämä onkin hyvin ymmärrettävää jos mietitään juuri sitä pariutumista. mitkä ovat kriteerit ja minkälaista ihmistä lähtökohtaisesti haluaa rinnalle. On paljon todennäköisempää löytää korkeakoulutetusta (tai uraorientuneista) se kumppani vierelle kuin vaikka ihminen joka ei ole käynyt kouluja, mutta on muulla tavalla tehnyt esim. miljoonaomaisuuden. Tässä kun nyt katsotaan yhtä ihmistä vs korkeakoulutettuja niin tuo yksi on neula viljapellossa.
No, ehkä mä en pääse ineen samalle tasolle kun en ole korkeakoulua käynyt
Tämä onkin hyvin ymmärrettävää jos mietitään juuri sitä pariutumista. mitkä ovat kriteerit ja minkälaista ihmistä lähtökohtaisesti haluaa rinnalle. On paljon todennäköisempää löytää korkeakoulutetusta (tai uraorientuneista) se kumppani vierelle kuin vaikka ihminen joka ei ole käynyt kouluja, mutta on muulla tavalla tehnyt esim. miljoonaomaisuuden. Tässä kun nyt katsotaan yhtä ihmistä vs korkeakoulutettuja niin tuo yksi on neula viljapellossa.
No, ehkä mä en pääse ineen samalle tasolle kun en ole korkeakoulua käynyt
Tosiaan naisen itsetunnolle tekee tiukkaa pariutua heikommin koulutetun miehen kanssa, onhan sen jopa tämänkin palstan naiskäyttäjä tunnustanut omalta osaltaan...
