Nettitreffit + Tinder

Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
Noh, useimmiten, ellei aina, taustalla on turvaton kiintymyssuhde lapsuudessa. Se ei tarkoita välttämättä lainkaan mitään dramaattista kuten perheväkivaltaa, alkoholismia tms. Tutkimusten mukaan puolilla suomalaisista tai jopa vieläkin suuremmalla osalla kiintymyssuhdetyyli on niin sanotusti turvaton, ja turvallisesti kiintyviä on vähemmistö. Ja se sitten näkyy yleensä ennen pitkää lähisuhteissa, jos toinen osapuoli tai molemmat ovat turvattomasti kiintyviä. Erityisen hankala suhdedynamiikka voi vallita ristiriitaisesti ja välttelevästi kiintyvien parisuhteessa. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa googlettaa vaikkapa "turvaton kiintymyssuhde". Kyse on ihan oikeasta psykologisesta, tieteellisesti tutkitusta ilmiöstä eikä mistään hömpästä tai huuhaasta.

Mutta miksi tuo sitten johtaa siihen, että tarvitaan epävakaa "jännämies" herättelemään kyseisen naisen tunteita? Googlasin, ja esim. tuossa Terveyskirjan artikkelissa kyllä avattiin käsitteet, mutta syy-seuraussuhde ei nyt aukea aivan heti. :hmm:

 
Mutta miksi tuo sitten johtaa siihen, että tarvitaan epävakaa "jännämies" herättelemään kyseisen naisen tunteita? Googlasin, ja esim. tuossa Terveyskirjan artikkelissa kyllä avattiin käsitteet, mutta syy-seuraussuhde ei nyt aukea aivan heti. :hmm:

Vanhat esimerkiksi vaille jäämisen tai hylkäämisen traumat aktivoituu, kun kohtaa ihmisen joka toimii samoin kuin vaikkapa se vanhempi joka niitä vaillejäämisen tai hylkäämisen kokemuksia aiheutti. Tuttuus viehättää, koska tutulla tavalla toimivan henkilön kanssa pääsee käyttämään samoja selviytymismekanismeja, jotka on jo varhaislapsuudessa oppinut. Vähän sellainen tukholmasyndrooma-efekti siis. Googleen "traumakemia".
Itse muinoin kärsin tuosta, melko lievästi kylläkin ja nykyään tuskin ollenkaan kun sen tajusin ja vähän käsittelin asioita.
Edit. Markkukin tuossa hienosti ja avoimesti kuvasi just tätä samaa asiaa, ja omia reaktioitaan.
 
Tuosta diipistä shitistä pari sanaa! Ensinnäkin, se toimii. Siis se todellakin toimii - enkä puhu tästä minään helvetin "pelimiesteoriana" vaan silleen ihan oikeasti. Syvempiä ajatuksia ja tuntemuksia kun pääsee perkaamaan jonkin samalla aaltopituudella olevan kanssa niin siinä oppii toisesta paljon hienoja ja uniikkejakin asioita. <3

On tässä toki yksi tai parikin "muttaa" ettei homma olis niin helppoa.. Eli se että kaikilla ei yksinkertaisesti ole kapasiteettia tuollaiseen keskusteluun - enkä edes tarkoita että pitäisi olla kaikki termit hallussa tms. vaan ei yksinkertaisesti löydy sitä syvyyttä ajattelusta. Toisena, ainakin itse olen kohdannut kaikin puolin mukavia ja fiksuja naisia mutta valtaosan kanssa ei itse edes tee mieli avata tuota puolta. Ei sillä etteikö se voisi olla hyvä asia vaan siksi että se tarvittava "lähtötaso" siinä kemiassa puuttuu. Sitä voikin sit pohtia hamaan iäisyyteen että "olisko se kemia sieltä sitten löytynyt" mutta minkäänlainen jossittelu ei sinänsä ole hedelmällistä. Oma näkemys on että joidenkin _harvojen_ kanssa diippiys ui mukaan keskusteluihin ihan luonnostaan ja se on juuri se jalokivi joka tekee yhteydestä uniikin. Ehdoton kyllä moisille kohtaamisille! :D
 
Mä oon miettinyt pitkään, että onko toiseen kiinnostuminen tai ihastuminen jollain tavalla vajetta mitä lapsuudessa ei kokenut saavansa? Vai onko se myös TERVEELLE ihmiselle tapa muodostaa jotain upeata?

Mut se miten me asiat koetaan ihastumisvaiheessa, suhteessa ja kiintymisasioissa riippuu juuri siitä mitä ollaan koettu elämässä - ja toisaalta myös opittu sekä kasvettu eteenpäin ymmärtävinä aikuisina meidän "haavoittuneelle lapselle".

Nää on aika complicated shit.

Itse tiedän olevani jääny vajaaksi lapsuudessa hyvinkin paljon tunne-elämän asioissa ja oon varmasti kokenut tietynlaisia hylkäämisen tunteita, koska muistan varhaisaikuisuudessa jos mua ei esim kutsuttu jonnekin, saatoin vetää aikamoiset reaktiot. Plus toki paljon muuta mitä nuorena tapahtui - kiusattu, pakenin tunne-elämää ties mihin, jne.

Ylläoleva heijastaa nykyää myös ku ihastun, mut se on SUPER lievä mitä on joskus menneisyydessä ollut ja miusta tuntuu, että se jatkuvasti vaan menee parempaan suuntaan. Eli siis jos en saa vaikka toiselta viestiä x ajassa, mulla tulee pieni tunnereaktio joka aivan varmasti liittyy hylkäämisen tunnelukkoon. Edelleen, tää on nykyään tosi lievä, ja se ei sinällään vaikuta arkeen juurikaan, mut jonkin sortin "ovethinkingii" harrastan edelleen.

Elämä on mielenkiintoinen matka. Mä jatkuvasti teen itsereflektointia ja tunnetyöskentelyä. Koen, että meen asioissa parempaan suuntaan. Mä en tiedä mikä on se "goal", mut en usko että sitä koskaan edes on. Sitku kuolen, homma on siinä.

Vähä deepimpää settiä tähä välii :) Ja nyt kyllä on todella offtopic, mut ajattelin laittaa.

Pieni tsemppaus foorumitoverilta:

Oot jo pitkällä tuon "tarvitsevuuden" selättämisessä viestittelyn osalta osatessasi tunnistaa sen. Tällöin se ei pääse hallitsemaan liiallisesti ajatuksia kun huomion saa siirrettyä tietoisesti muualle.

Samalla kannattaa edelleen pitää matalaa profiilia ekan näkemisen jälkeen, niin ei pääse odotukset nousemaan liian korkealle. Sä oot ollu tässä tilanteessa aiemminkin, kuten varmasti muistat. Sä et myöskään pysty nyt vaikuttamaan siihen tuleeko niitä toisia tärskyjä, niin niistä on turha stressata sen enempää, keskityt vaikka muihin tärkeisiin juttuihin elämässäsi sillä aikaa. Jos tää toinen on susta aidosti kiinnostunut niin varmasti treffit tulevat sieltä, muussa tapauksessa ei muuta kuin uutta matoa koukkuun tai ihan paussia Tinderistä jos alkaa liian raskaaksi käydä.
 
Viimeksi muokattu:
Ylläoleva heijastaa nykyää myös ku ihastun, mut se on SUPER lievä mitä on joskus menneisyydessä ollut ja miusta tuntuu, että se jatkuvasti vaan menee parempaan suuntaan. Eli siis jos en saa vaikka toiselta viestiä x ajassa, mulla tulee pieni tunnereaktio joka aivan varmasti liittyy hylkäämisen tunnelukkoon. Edelleen, tää on nykyään tosi lievä, ja se ei sinällään vaikuta arkeen juurikaan, mut jonkin sortin "ovethinkingii" harrastan edelleen.

Tinder ei varmaan auta tässä yhtään, koska siellä ghostaaminen on todella yleistä ja siksi on ihan rationaalista epäillä sitä jos vastauksissa kestää...


Vanhat esimerkiksi vaille jäämisen tai hylkäämisen traumat aktivoituu, kun kohtaa ihmisen joka toimii samoin kuin vaikkapa se vanhempi joka niitä vaillejäämisen tai hylkäämisen kokemuksia aiheutti. Tuttuus viehättää, koska tutulla tavalla toimivan henkilön kanssa pääsee käyttämään samoja selviytymismekanismeja, jotka on jo varhaislapsuudessa oppinut. Vähän sellainen tukholmasyndrooma-efekti siis. Googleen "traumakemia".
Itse muinoin kärsin tuosta, melko lievästi kylläkin ja nykyään tuskin ollenkaan kun sen tajusin ja vähän käsittelin asioita.
Edit. Markkukin tuossa hienosti ja avoimesti kuvasi just tätä samaa asiaa, ja omia reaktioitaan.

Mutta nythän täällä on ollut hyvää keskustelua. Keksittiin jopa syy sille, miksi (yllättävän monet) naiset on ns. jännämiehien perään, vaikka kaikenlaiset mussuttajat on jopa kiistänyt koko ilmiön olemassaolon ja selittäneet kuinka kaikki on itsestä kiinni. Ehkä siinä on se, ettei se vaan tue itsensä kehittämisen eetosta, kun itsensä "kehittäminen" jännämieheksi tuskin on kovin hyvä idea? :smoke:


Surullisen todellista. Just tuli vastaan yks pätkä missä nainen avautuu 15min miksi Tinder on shit ja ei löydy yhtää keskustelukykyistä tai ”hyvää” miestä joka haluaisi sitoutua

Laitatko muuten linkin tähän? Voisi uteliaisuudesta vilkaista tuon. :D
 
Viimeksi muokattu:
Tinder ei varmaan auta tässä yhtään, koska siellä ghostaaminen on todella yleistä ja siksi on ihan rationaalista epäillä sitä jos vastauksissa kestää...




Mutta nythän täällä on ollut hyvää keskustelua. Keksittiin jopa syy sille, miksi (yllättävän monet) naiset on ns. jännämiehien perään, vaikka kaikenlaiset mussuttajat on jopa kiistänyt koko ilmiön olemassaolon ja selittäneet kuinka kaikki on itsestä kiinni. Ehkä siinä on se, ettei se vaan tue itsensä kehittämisen eetosta, kun itsensä "kehittäminen" jännämieheksi tuskin on kovin hyvä idea? :smoke:


Ei ne ole välttämättä mitään kummia jännämiehiä, jotka kohtelee parisuhteessa toista huonosti, vaan ihan tavallisia suomalaisia miehiä, jotka eivät osaa sitoutua tai näyttää kiintymystään.

Näitä on erityisesti vanhemmissa sukupolvissa paljon.


Etenkin suomalaiset miehet ovat omaksuneet lapsuudestaan välttelevyyden. Arvioiden mukaan noin puolet miehistä kuuluu tähän kiintymysryhmään.

– Kansainvälisissä tutkimuksissa sukupuolten välillä ei ole havaittu vastaavaa eroa, kertoo psykologian professori Airi Hautamäki.
Naisilla taas näyttää Suomessa olevan miehiä enemmän takertuvaa eli ristiriitaista kiintymystyyliä.

Välttelevästi kiintynyt saattaa olla töissä, juhlissa ja ystävien parissa valloittava persoona. Puolison seurassa hänestä kuoriutuu etäinen tyyppi, jolta ei heru sympatiaa saati syliä. Syy on, että puolisoon muodostunut, kaikkein läheisin kiintymyssuhde herättää lapsuudessa omaksutun tavan toimia. Tätä ei ole helppo tunnistaa itse.



 
Ei ne ole välttämättä mitään kummia jännämiehiä, jotka kohtelee parisuhteessa toista huonosti, vaan ihan tavallisia suomalaisia miehiä, jotka eivät osaa sitoutua tai näyttää kiintymystään.

Näitä on erityisesti vanhemmissa sukupolvissa paljon.







Varmaan lievemmässä muodossa on kyse tuosta, mutta väittäisin silti että ns. jännämiehet on osa samaa ilmiötä.
 
Varmaan lievemmässä muodossa on kyse tuosta, mutta väittäisin silti että ns. jännämiehet on osa samaa ilmiötä.
Jos ymmärrän lähellekään oikein mitä "jännä-miehellä" (harvinaisen typerä ilmaus, IMO) tarkoitetaan, niin he ovat sitten jo jotain persoonallisuushäiriöisiä tai vielä pahempaa. Aika marginaalinen porukka loppupelissä, vaikka onhan narsisteja ja sosiopaattejakin kait useampi yksilö sadasta. Lievemmät persoonallisuuden ongelmat sitten siihen päälle.
 
Jos ymmärrän lähellekään oikein mitä "jännä-miehellä" (harvinaisen typerä ilmaus, IMO) tarkoitetaan, niin he ovat sitten jo jotain persoonallisuushäiriöisiä tai vielä pahempaa. Aika marginaalinen porukka loppupelissä, vaikka onhan narsisteja ja sosiopaattejakin kait useampi yksilö sadasta. Lievemmät persoonallisuuden ongelmat sitten siihen päälle.


Ite oon ymmärtänyt, että noi on jotain mopokerholaisia, (naisten)hakkaajia, rikollisia, sarjapettäjiä tms. Ja näistä ei tosiaan valtaosa naisista edes kiinnostu. Toisaalta sitten taas pieni osa naisista kiinnostuu lähinnä vain näistä :)
 
Jännämiehiä on laajalla skaalalla alkaen linnassa istuvista vaimojaan hakkaavista taparikollisista ja päätyen sitten välttelevästi kiintyneisiin tuppisuisiin jörriköihin, jotka ei siis ole millään lailla pahoja ihmisiä, eivät vaan osaa tai pysty oikein näihin suhdehommiin omista lapsuuden traumoistaan tai parisuhdemalleistaan johtuen.

Ensiksimainituilla on oma pieni fanikuntansa, mutta mikään yleinen ilmiö tää ei ole, että naiset jotenkin joukolla näitä fanittaisi, vaikkakin todellinen.

edit. FB:n naisten ryhmissä näkee kyllä kaikenlaista käsittämätöntä tarinaa. Mies "on niin ihana" ja seuraavassa lauseessa kerrotaan miten se katoaa viikoksi kerrallaan eikä vastaa puhelimeen, viestii prostituoitujen kanssa, käyttää perheen rahat uhkapelaamiseen, ei puhu eikä pussaa, kiukuttelee, mykkäkouluilee ja harjoittaa muuta henkistä väkivaltaa mutta "muuten on just kaikki hyvin". Erittäin kiinnostava ilmiö tällainen sokeus sille omalle tilanteelle ja sen miehen ominaisuuksille. :hmm:
 
Ite oon ymmärtänyt, että noi on jotain mopokerholaisia, (naisten)hakkaajia, rikollisia, sarjapettäjiä tms. Ja näistä ei tosiaan valtaosa naisista edes kiinnostu. Toisaalta sitten taas pieni osa naisista kiinnostuu lähinnä vain näistä :)
Näin minäkin olen ymmärtänyt. Ja noi kaikkihan on yliedustettuina juurikin narsismi- ja sosiopatiatilastoissa.
 
Viimeksi muokattu:
Jos ymmärrän lähellekään oikein mitä "jännä-miehellä" (harvinaisen typerä ilmaus, IMO) tarkoitetaan, niin he ovat sitten jo jotain persoonallisuushäiriöisiä tai vielä pahempaa. Aika marginaalinen porukka loppupelissä, vaikka onhan narsisteja ja sosiopaattejakin kait useampi yksilö sadasta. Lievemmät persoonallisuuden ongelmat sitten siihen päälle.
Ite oon ymmärtänyt, että noi on jotain mopokerholaisia, (naisten)hakkaajia, rikollisia, sarjapettäjiä tms. Ja näistä ei tosiaan valtaosa naisista edes kiinnostu. Toisaalta sitten taas pieni osa naisista kiinnostuu lähinnä vain näistä :)

No todella moni nainenhan on kokenut parisuhdeväkivaltaa tilastojen mukaan, ja esim. Markku juuri puhui kuinka oli treffeillä naisen kanssa, jota oli kaikissa suhteissa kohdeltu huonosti. Ja eiköhän itse kukin ole kuullut vastaavia tarinoita oikeassa elämässä.

Itse tosin olen ymmärtänyt "jännämiehen" hieman lievempänä. Eli ei välttämättä tai edes yleensä oikea rikollinen tai persoonallisuushäiriöinen, vaan ehkä paremminkin sarjaa yläastekovis 10-20 vuoden päästä tjsp. Mutta kuitenkin siihen kuuluu semmoinen impulsiivinen luonteenlaatu, johon yhdistyy korostettu maskuliinisuus ja dominoivuus, usein myös pimeän triadin piirteitä, muttei yleensä oikeaksi persoonallisuushäiriöksi asti.


--------------------------------------------------------------

Onkohan tuossa ettei mies saisi olla "liian" kiinnostunut ainakin osaksi kyse siitä, että naiset on tottunut välttelevään kiintymysmalliin? Ja seurauksena suoremmin tunteitaan osoittava mies vaikuttaa epätoivoiselta. :hmm:
 
No todella moni nainenhan on kokenut parisuhdeväkivaltaa tilastojen mukaan, ja esim. Markku juuri puhui kuinka oli treffeillä naisen kanssa, jota oli kaikissa suhteissa kohdeltu huonosti. Ja eiköhän itse kukin ole kuullut vastaavia tarinoita oikeassa elämässä.

Itse tosin olen ymmärtänyt "jännämiehen" hieman lievempänä. Eli ei välttämättä tai edes yleensä oikea rikollinen tai persoonallisuushäiriöinen, vaan ehkä paremminkin sarjaa yläastekovis 10-20 vuoden päästä tjsp. Mutta kuitenkin siihen kuuluu semmoinen impulsiivinen luonteenlaatu, johon yhdistyy korostettu maskuliinisuus ja dominoivuus, usein myös pimeän triadin piirteitä, muttei yleensä oikeaksi persoonallisuushäiriöksi asti.


--------------------------------------------------------------

Onkohan tuossa ettei mies saisi olla "liian" kiinnostunut ainakin osaksi kyse siitä, että naiset on tottunut välttelevään kiintymysmalliin? Ja seurauksena suoremmin tunteitaan osoittava mies vaikuttaa epätoivoiselta. :hmm:
Mun on tähän väliin sanottava, että vaikutat tosi fiksulta ja ajattelevalta yksilöltä. Kunhan vain pysyt poissa incel-keskusteluista etkä myrkytä ajatteluasi tasoteorioilla ja muulla katkeralla skeidalla, vaan pysyt hyvisten puolella. Sama koskee @Markqq a. Jos vaan pidätte ajattelustanne ja puheistanne pois viittaukset tasoteoriaan ym. incel-narratiiviin, niin annatte tosi fiksun ja kivan kuvan itsestänne! :tup:
 
Kunhan vain pysyt poissa incel-keskusteluista etkä myrkytä ajatteluasi tasoteorioilla ja muulla katkeralla skeidalla, vaan pysyt hyvisten puolella. Jos vaan pidätte ajattelustanne ja puheistanne pois viittaukset tasoteoriaan ym. incel-narratiiviin, niin annatte tosi fiksun ja kivan kuvan itsestänne! :tup:
Muistakaa sitten kun daamit sanoo, että olet tosi kiva ja fiksu, mutta ei kiinnosta, niin selitys sekä ratkaisu löytyy markkina-arvon puolelta :tup: :tup: :tup:
 
Feromonit ja geenit hitto. Must tuntuu että nämä on naisen suunnalta paljon merkittävämpää kuin mieheltä. Ja pitäs varmaa jatkossa laittaa "vähän" likainen t-paita päälle eli siis semmonen puhdas hiki tai ominaisuushaju ilman että vetää aina puhtaat niskaan suihkun kautta ja hajuvettä kolme suihkautusta. Balanssi tässäkin.

Mutta juu! Ei muuta kuin etiäppäin ja raportoin tänne treffitilanteista :)

Mieki tykkään syvällisistä keskusteluista ja ne luo ihan erilaista yhteyttä.
 
Must tuntuu että nämä on naisen suunnalta paljon merkittävämpää kuin mieheltä.

Se on juuri näin ja ihan syystä. Mies voi tuikkia tuhansia naisia eikä se tunnu missään mutta nainen kun tulee raskaaksi se on sitä sen 9kk ja se muuttaa sen naisen koko elämän. Varmaan olisit sinäkin vähän tarkempi kenen kanssa hommailet, jos jokaisesta kanssakäymisestä vois tulla tollanen seuraus.

Ja tämä siis ihan biologiapohjalta, kyllä, meillä on nyt ehkäisyt, isyystukimukset ja elarit, mutta ei ne meidän liskoaivot sellaisista mitään tiedä.
 
Selitys löytyy feromoneista ja geeneistä! Ette vaan ole yhteensopivia. :D
Menikö se nyt vielä intterwebsin mukaan niin, että naiset haistavat miehen ominaistuoksun miellyttäväksi, jos geenit olisivat yhteensopivat? Tuoksunsa peittäminen partavesillä voi siksi olla syynä, ettei toinen innostu. Ja myös toisaalta, syy miksi näitä hajusteita markkinoidaan naisten villiinnyttäjinä, koska ovat kuin jakkihärän myskiä tmv. eroottisen tunteen laukaisevaa ihmeainetta.
 
Menikö se nyt vielä intterwebsin mukaan niin, että naiset haistavat miehen ominaistuoksun miellyttäväksi, jos geenit olisivat yhteensopivat? Tuoksunsa peittäminen partavesillä voi siksi olla syynä, ettei toinen innostu. Ja myös toisaalta, syy miksi näitä hajusteita markkinoidaan naisten villiinnyttäjinä, koska ovat kuin jakkihärän myskiä tmv. eroottisen tunteen laukaisevaa ihmeainetta.

Myös hormonaalinen ehkäisy voi sotkea naisen aistit.

Hormonaalinen ehkäisy muuttaa naisten miesmakua ja voi selittää jopa parisuhteiden kariutumisia
Ihmisen parinvalinta perustuu persoonallisuuden ja varakkuuden lisäksi myös ulkoiseen olemukseen sekä hajuihin.

Ihminen erittää ominaistuoksunsa lisäksi feromoneja, eli kemiallisia signaaleja. Nekin vaikuttavat tiedostamattomasti ihmisten käyttäytymiseen.

– Normaalisti naiset suosivat itsensä kanssa geneettisesti erilaisia miehiä. Tämä on evoluution tapa estää sisäsiitosta. Mutta kun naiset alkavat käyttämään e-pillereitä, niin jostain syystä he alkavatkin suosia geneettisesti itsensä kaltaisia miehiä nimenomaan hajun perusteella.
 
Itsellä oli muuten viimeksi tinderissä yksi onnistunut rouhea duunikuva, missä todellisuudessa olin todella paskaisena raksalla poseeraamassa. Aika usein aiemmin korkeastikoulutetut/hyvissä duuneissa olevat naiset lopetti keskustelun seinään kun selvisi että akateemisesta taustastani huolimatta pyöritänkin vain raksafirmaa. Mutta toi kuva sai huomiota enemmän kuin tarpeeksi. :P
 
Itsellä oli muuten viimeksi tinderissä yksi onnistunut rouhea duunikuva, missä todellisuudessa olin todella paskaisena raksalla poseeraamassa. Aika usein aiemmin korkeastikoulutetut/hyvissä duuneissa olevat naiset lopetti keskustelun seinään kun selvisi että akateemisesta taustastani huolimatta pyöritänkin vain raksafirmaa. Mutta toi kuva sai huomiota enemmän kuin tarpeeksi. :p

En kyl ymmärrä näitä jotka ovat omassa yliopistokuplassaan. Eräs mimmi kerran tokas ettei edes ajatellut sitä että deittailis vaan "samalla tasolla" olevia. Yksi tuleva lääkäri järkytty ku kerroin mun erotiikka-asentajan tutkinnon ja samalla tokasten että en oo kokenut siitä hyötyä lähtee opiskelemaan ku saan kaikki opit työpaikalla ja intohimon kohteet aivan muualla. No siis tätä tuskin olin edes koskaan tapaamassa, mut keskusteltiin niitä näitä.

Mulla on ammattikoulutus :D Silti väitän että oon sivistyneempi kuin jotkut yliopiston käyneet. Mä oon lukenut kirjallisuutta (bisnes, raha, itsensä kehittäminen, henkinen hyvinvointi, fyysinen hyvinvointi, lihakset, blabla) enemmän kolmessa vuodessa kuin varmaan perusihminen koko elämänsä aikana. Oon työelämässä oppinut taitoja ja edennyt näin uralla sekä ei mua kiinnostele lähtee viideks vuodeks opiskelee jotain mikä ei kiinnosta hivenenkää aivosoluja vaan vapaa-ajalla grindaan intohimon kohdetta niin että josko siitä joskus seteleitä tienaisi. Sort of "opiskelen" juttuja mitkä kiinnostaa ja vie mua eteenpäin.

Ei siis mitään korkeakoulutettuja vastaan mutta..

..Pää pois byllystä! ;)

E: Kielimuotoilueditit.
 
Viimeksi muokattu:
Silti väitän että oon sivistyneempi kuin harva se yliopiston käynyt. Mä oon lukenut kirjallisuutta (bisnes, raha, itsensä kehittäminen, henkinen hyvinvointi, fyysinen hyvinvointi, lihakset, blabla) enemmän kolmessa vuodessa kuin varmaan perusihminen koko elämänsä aikana.


Tällaisia ei sitten kannata möläyttää, jos päädyt treffeille oikeasti lukeneen ihmisen kanssa :smoke:
 
Tällaisia ei sitten kannata möläyttää, jos päädyt treffeille oikeasti lukeneen ihmisen kanssa :smoke:
Nimenomaan. En kovin sivistyneenä pidä jotain lukemista itseriittoisuuden "kulmakivistä".

Siitä olen samaa mieltä, että pelkkä koulutus ei tosiaankaan kerro kaikkea ihmisestä, vaikka se monesti saattaakin korreloida useampaankin asiaan.
 
Viimeksi muokattu:
Heh, ylläoleva oli lähinnä mutuilua että miksi pitäisi karsii kumppaniehdokkaita sen takia että mikä on koulutustasonsa. En todellakaan möläytä moisia, nämä on näitä foorumikeskusteluja :)

Samase on näille "alemmille" koulutetuille, että ei tarvi jäädä marisemaan pohjalle vaan aina voi mennä eteenpäin elämässä, näin vastapainoksi.

Monesti on joku poiminut jotai mun lausahduksia vedoten, että ihme sälli jos livenä niitä näitä heitän menemään, mutta en todellakaan.

PS: Enkä tarkoita että olisin sivistyneempi kuin vaikka yliopiston käynyt, vaan tarkoituksella juuri tokasin että "harva". Kyllä se vaatii aivan hemmetisti ihmiseltä suorittaa korkeakoulutukinnot, enkä sitä yhtään vähättele.
 
Viimeksi muokattu:
Yleensä uraoriontuneet ihmiset etsivät kaltaisijaan ja sellaisia löytää parhaiten koulutetuista. Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä siitä kannata pahastua. En minäkään deittaillut yhden illan juttuja lukuunottamatta kuin kunnianhimoisia koulutettuja ihmisiä aikanaan kun olin sinkku. Yhteiselo on huomattavasti mukavempaa kun kumppani tajuaa työn tärkeyden ja molempien tulotaso on sellainen, ettei rahasta tarvitse riidellä.
Toistakymmentä vuotta ollaan oltu yhdessä ja hienosti on mennyt.
 
Yleensä uraoriontuneet ihmiset etsivät kaltaisijaan ja sellaisia löytää parhaiten koulutetuista. Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä siitä kannata pahastua. En minäkään deittaillut yhden illan juttuja lukuunottamatta kuin kunnianhimoisia koulutettuja ihmisiä aikanaan kun olin sinkku. Yhteiselo on huomattavasti mukavempaa kun kumppani tajuaa työn tärkeyden ja molempien tulotaso on sellainen, ettei rahasta tarvitse riidellä.
Toistakymmentä vuotta ollaan oltu yhdessä ja hienosti on mennyt.

Tämä onkin hyvin ymmärrettävää jos mietitään juuri sitä pariutumista. mitkä ovat kriteerit ja minkälaista ihmistä lähtökohtaisesti haluaa rinnalle. On paljon todennäköisempää löytää korkeakoulutetusta (tai uraorientuneista) se kumppani vierelle kuin vaikka ihminen joka ei ole käynyt kouluja, mutta on muulla tavalla tehnyt esim. miljoonaomaisuuden. Tässä kun nyt katsotaan yhtä ihmistä vs korkeakoulutettuja niin tuo yksi on neula viljapellossa.

No, ehkä mä en pääse ineen samalle tasolle kun en ole korkeakoulua käynyt :) Lähtökohtaisesti koulutus on mulle toissijainen asia, katson kokonaisuutta. Mut se jolle on koulutus korkealla prioriteetilla, se on täysin fine!
 
Mun on tähän väliin sanottava, että vaikutat tosi fiksulta ja ajattelevalta yksilöltä. Kunhan vain pysyt poissa incel-keskusteluista etkä myrkytä ajatteluasi tasoteorioilla ja muulla katkeralla skeidalla, vaan pysyt hyvisten puolella. Sama koskee @Markqq a. Jos vaan pidätte ajattelustanne ja puheistanne pois viittaukset tasoteoriaan ym. incel-narratiiviin, niin annatte tosi fiksun ja kivan kuvan itsestänne! :tup:

Kiitos, mutta kyllä noissa "tasoteorioissa" yms. muissa jutuissa näyttää olevan osittain pohjaa, monet vaan vetää ne täysin yli. Onhan se nyt ihan selvää että miehet on erityisesti Tinderissä markkina-arvoltaan heikommassa asemassa kun se paikka on täynnä nälkäisiä miehiä, joita sitten puskee naisille ovista ja ikkunoista. Samoin on olemassa eri "tasoja" mutta mikään kovin tarkka 1-10 numeroarvio ei tietenkään toimi, kun makuerojakin on. Lisäksi monet naiset myös yrittävät pariutua ylöspäin, minkä myös täällä esim. @Derzu on huomannut.
 
Tämä onkin hyvin ymmärrettävää jos mietitään juuri sitä pariutumista. mitkä ovat kriteerit ja minkälaista ihmistä lähtökohtaisesti haluaa rinnalle. On paljon todennäköisempää löytää korkeakoulutetusta (tai uraorientuneista) se kumppani vierelle kuin vaikka ihminen joka ei ole käynyt kouluja, mutta on muulla tavalla tehnyt esim. miljoonaomaisuuden. Tässä kun nyt katsotaan yhtä ihmistä vs korkeakoulutettuja niin tuo yksi on neula viljapellossa.

No, ehkä mä en pääse ineen samalle tasolle kun en ole korkeakoulua käynyt :) Lähtökohtaisesti koulutus on mulle toissijainen asia, katson kokonaisuutta. Mut se jolle on koulutus korkealla prioriteetilla, se on täysin fine!

Deittailu on sen verran nopeatempoista nykypäivänä että monet laskevat todennäköisyyksiä.
Mutta kuten todettu korkeakoulutettu voi olla sivistymätön moukka. Koulutus ei sulje sitä tosiasiaa pois todellakaan.
 
Tämä onkin hyvin ymmärrettävää jos mietitään juuri sitä pariutumista. mitkä ovat kriteerit ja minkälaista ihmistä lähtökohtaisesti haluaa rinnalle. On paljon todennäköisempää löytää korkeakoulutetusta (tai uraorientuneista) se kumppani vierelle kuin vaikka ihminen joka ei ole käynyt kouluja, mutta on muulla tavalla tehnyt esim. miljoonaomaisuuden. Tässä kun nyt katsotaan yhtä ihmistä vs korkeakoulutettuja niin tuo yksi on neula viljapellossa.

No, ehkä mä en pääse ineen samalle tasolle kun en ole korkeakoulua käynyt :) Lähtökohtaisesti koulutus on mulle toissijainen asia, katson kokonaisuutta. Mut se jolle on koulutus korkealla prioriteetilla, se on täysin fine!
Kiitos, mutta kyllä noissa "tasoteorioissa" yms. muissa jutuissa näyttää olevan osittain pohjaa, monet vaan vetää ne täysin yli. Onhan se nyt ihan selvää että miehet on erityisesti Tinderissä markkina-arvoltaan heikommassa asemassa kun se paikka on täynnä nälkäisiä miehiä, joita sitten puskee naisille ovista ja ikkunoista. Samoin on olemassa eri "tasoja" mutta mikään kovin tarkka 1-10 numeroarvio ei tietenkään toimi, kun makuerojakin on. Lisäksi monet naiset myös yrittävät pariutua ylöspäin, minkä myös täällä esim. @Derzu on huomannut.
Tosiaan naisen itsetunnolle tekee tiukkaa pariutua heikommin koulutetun miehen kanssa, onhan sen jopa tämänkin palstan naiskäyttäjä tunnustanut omalta osaltaan...

Mutta ei se miehen näkökulmasta ole sama asia. Lähtökohtaisesti miehelle ei ole mikään kynnyskysymys, millä tavalla nainen on kouluttautunut. Tuskin tulotasokaan on mikään kynnyskysymys. Naisellinen, miellyttävä seura on paljon oleellisempaa kuin mikään tutkintotodistus.

Toki käytännön perhe-elämä voi olla järkevämpää, jos molemmat tienaa hyvin hilloa. Mutta harva mies nyt näistä lähtökohdista alkaa keneenkään ihastumaan tai jättämään ihastumatta. Ihan kuin miehellä muutenkaan olisi tolkuttomasti varaa valita tänä päivänä...
 
Tosiaan naisen itsetunnolle tekee tiukkaa pariutua heikommin koulutetun miehen kanssa, onhan sen jopa tämänkin palstan naiskäyttäjä tunnustanut omalta osaltaan...
En ole tapaillut miehiä siinä mielessä kuin naisia, mutta mitä nyt työelämässä on joutunut viettämään aikaa heikommin koulutettujen miesten kanssa, niin onhan ne nyt keskimäärin ihan helvetin tyhmiä. Sellaisella täytyy sitten olla muita avuja (itseluottamus, määrätietoisuus, turvallisuuden tunne, hyvät raamit, jne) pariutuakseen korkeakoulutetun naisen kanssa. Siksi woltin tilatuimmat kotiinkuljetetut tavarat kaupungeissa ovat kissanhiekka ja vibraattori. Korkeakoulutetuista sinkkunaisista kiinnostuneille tämä on tietysti erinomainen markkinatilanne.
 
En ole tapaillut miehiä siinä mielessä kuin naisia, mutta mitä nyt työelämässä on joutunut viettämään aikaa heikommin koulutettujen miesten kanssa, niin onhan ne nyt keskimäärin ihan helvetin tyhmiä. Sellaisella täytyy sitten olla muita avuja (itseluottamus, määrätietoisuus, turvallisuuden tunne, hyvät raamit, jne) pariutuakseen korkeakoulutetun naisen kanssa. Siksi woltin tilatuimmat kotiinkuljetetut tavarat kaupungeissa ovat kissanhiekka ja vibraattori.
Ei matala koulutus suoraan tarkoita tyhmyyttä, kuten varmaan hyvin tiedät.

Sitä paitsi teknisesti ottaen keskivertomies on piirun verran älykkäämpi kuin keskivertonainen (vaikka se keskivertomies onkin matalammin koulutettu).

Korkeakoulutetuista sinkkunaisista kiinnostuneille tämä on tietysti erinomainen markkinatilanne.
Jos on korkeakoulutettu mies. Mieluiten vielä vihervasemmistolainen vegaani. Koska sellaiset korkeakoulutetuille naisille siis kelpaa.
 
Ei, mutta korkeakoulutetuksi vihervasuriksi ryhtyminen voi olla paria kertaluokkaa vaikeampi rasti.
Jos sun kirjastosta löytyy feministinen aikakauslehti Tulva, niin siitä on hyvä aloittaa. En mä sitä itseäni varten omasta mielenkiinnosta lue, vaan sivistyäkseni, niin osaa sitten tarvittaessa niistäkin aiheista jutella.
 

Olisiko tästä jotain tutkimuksia? Kiinnostaisi tietää.
Itselläni on tästä erikoinen kokemus. Olimme pari ja aivan hulluina toisiimme. Käytännössä koko ajan alasti. Ehkäisynä kondomi. Asioita helpottaaksemme nainen hankki kapselin ihon alle. Puolessa vuodessa muuttui luonne täysin. Jos oli aikaisemmin tykännyt jostain, niin nyt piti päinvastaisesta. Vaihtoi kämpänkin sisustuksen täysin sellaiseksi, mitä ei olisi aikaisemmin voinut edes kuvitella tai että ylipäätänsä sisustaisi ollenkaan. Seksi rupesi kuivumaan ja kyllä siitä lopulta ero tuli. Jotenkin jäi tuo kaivelemaan, kun tuntui että joku Body Snatctsers tyyppinen juttu vain tapahtui?
Tietysti ei yksi tapaus kesää tee ja voi mennä ihan muuhun tai varianssin piikkiin, mutta oli sitä outoa seurata vierestä.
 
Olisiko tästä jotain tutkimuksia? Kiinnostaisi tietää.
Itselläni on tästä erikoinen kokemus. Olimme pari ja aivan hulluina toisiimme. Käytännössä koko ajan alasti. Ehkäisynä kondomi. Asioita helpottaaksemme nainen hankki kapselin ihon alle. Puolessa vuodessa muuttui luonne täysin. Jos oli aikaisemmin tykännyt jostain, niin nyt piti päinvastaisesta. Vaihtoi kämpänkin sisustuksen täysin sellaiseksi, mitä ei olisi aikaisemmin voinut edes kuvitella tai että ylipäätänsä sisustaisi ollenkaan. Seksi rupesi kuivumaan ja kyllä siitä lopulta ero tuli. Jotenkin jäi tuo kaivelemaan, kun tuntui että joku Body Snatctsers tyyppinen juttu vain tapahtui?
Tietysti ei yksi tapaus kesää tee ja voi mennä ihan muuhun tai varianssin piikkiin, mutta oli sitä outoa seurata vierestä.
Toisaalta jossei pääse paljaalla panemaan, niin mitä pointtia on missään? Kumi on aika meh. Etenkin jos puhutaan vakiseurasta.
 
Sen enempää Erkin provoihin tarttumatta totean, että omalla kohdallani sekä minun korkeakoulutus ja miehen duunarius, että minun huomattavasti korkeampi tulotaso ovat olleet itsetunto-ongelma miehelle, ei minulle. Vastaavia kokokemuksia olen kuullut varsin paljon muiltakin naisilta. Usein näitä tapauksia yhdistää se, että aluksi miestä ei ole omien sanojensa mukaan asia vaivannut lainkaan. Siksipä en enää vahingoista viisastuneena katsellut muita kuin vastaavan koulutustason miehiä, jotka todennäköisesti eivät hävinneet palkkatasossakaan.
 
Itse olen maisterisnainen, ja seukannut aina ihan tavallisten amisten kanssa (yksi poikkeus oli korkeakouluopintonsa kesken jättänyt yrittäjä, jolla siis ei ollut amistutkintoa). Tohdin väittää, ettei koulutustaso liittynyt eroihin.

Aika moni korkeakoulutettu on muuten aika pienituloinen.

Edit. Tavallinen as in ei mikään miljonääriyrittäjä amispohjalta vaan ihan tavallinen oman alan palkkatöissä käyvä duunari, selvyyden vuoksi :lol:
 
Sen enempää Erkin provoihin tarttumatta totean, että omalla kohdallani sekä minun korkeakoulutus ja miehen duunarius, että minun huomattavasti korkeampi tulotaso ovat olleet itsetunto-ongelma miehelle, ei minulle. Vastaavia kokokemuksia olen kuullut varsin paljon muiltakin naisilta. Usein näitä tapauksia yhdistää se, että aluksi miestä ei ole omien sanojensa mukaan asia vaivannut lainkaan. Siksipä en enää vahingoista viisastuneena katsellut muita kuin vastaavan koulutustason miehiä, jotka todennäköisesti eivät hävinneet palkkatasossakaan.

Aika erikoista että itsetunto on ylipäätään kiinni siitä mitä tienaa, etenkin kun rahan tienaaminen on ainoastaan yksi mittari elämässä menestymisen arviointiin. Kuulostaa siltä että näillä tyypeillä ei ole muutkaan osa-alueet kovin vahvalla pohjalla, jos tuollainen epäsuhta saa kupin nurin.

Itse kokisin lähinnä helpotusta jos nainen tienaisi enemmän. Näkisin että rahan tienaamisen sijasta on olennaisempaa olla samoilla linjoilla kuinka sitä rahaa käyttää, jos toinen elää jatkuvasti kädestä suuhun huolimatta isommasta liksastaan, niin eipä se paljoa lämmitä loppupeleissä. Siksipä tästä on hyvä keskustella jo varhaisessa vaiheessa tutustumista. Näitäkin on tullut nähtyä että rahaa kyllä tienataan mutta se menee surutta samantien, kun oma talous ei ole minkäänlaisessa kontrollissa, sama oravanpyörä jatkuu päivästä toiseen vaan kovemmilla kierroksilla vrt. tavan pulliainen.
 
Sen enempää Erkin provoihin tarttumatta totean, että omalla kohdallani sekä minun korkeakoulutus ja miehen duunarius, että minun huomattavasti korkeampi tulotaso ovat olleet itsetunto-ongelma miehelle, ei minulle. Vastaavia kokokemuksia olen kuullut varsin paljon muiltakin naisilta. Usein näitä tapauksia yhdistää se, että aluksi miestä ei ole omien sanojensa mukaan asia vaivannut lainkaan. Siksipä en enää vahingoista viisastuneena katsellut muita kuin vastaavan koulutustason miehiä, jotka todennäköisesti eivät hävinneet palkkatasossakaan.

Toisaalta luulisi että esim. aika moni lääkärinainen (joita on nykyisin enemmän kuin miespuolisia lääkäreitä) tienaa enemmän kuin useimmat korkeakoulutetut miehet. :hmm:
 
Niin, kuten monet miehet tavoittelevat kauniita naisia, vaikka oma ulkonäkö on mitä se on.

Jaa, aika monilla miehillä näyttää kyllä olevan sen verran pakottavat halut että he vetävät reikä se on rinkelilläkin -asenteella... naiset taas selvästi useammin kuin miehet tyytyvät sinkkuuteen kuin oman tasoiseen. :hmm:

Jos on korkeakoulutettu mies. Mieluiten vielä vihervasemmistolainen vegaani. Koska sellaiset korkeakoulutetuille naisille siis kelpaa.

Vegaanit ei kyllä ole kauhean yleisiä. Tosin se on kyllä jo niitä elämää rajoittavia vakaumuksia...

Tuskin tulotasokaan on mikään kynnyskysymys. Naisellinen, miellyttävä seura on paljon oleellisempaa kuin mikään tutkintotodistus.

Mitä tarkoitat naisellisuudella tässä? Luulisin ettei se ole enää nykyään kovin korkealla vaatimuslistalla.
 
En tiedä muista miehistä mutta itselle puolison tulotasolla ei ole koskaan ollut mitään merkitystä. Itseasiassa kun olin joku parikymppinen kieltäydyin seurustelemasta (tai siis en lähtenyt toisille treffeille) tytön kanssa jonka isä oli miljardööri, en viitsi paljastaa sukunimeä ettei häntä tunnisteta. Syynä oli jonkinverran se ettei ulkonäkö miellyttänyt minua (en oikeasti ole edes ronkeli) ja suurimpana syynä zero chemistry. Toki olisihan siitäkin ajan kanssa voinut tulla hyvä suhde mutta varsinkin nuorena arvosti alkuhuumaa.
 
En tiedä muista miehistä mutta itselle puolison tulotasolla ei ole koskaan ollut mitään merkitystä. Itseasiassa kun olin joku parikymppinen kieltäydyin seurustelemasta (tai siis en lähtenyt toisille treffeille) tytön kanssa jonka isä oli miljardööri, en viitsi paljastaa sukunimeä ettei häntä tunnisteta. Syynä oli jonkinverran se ettei ulkonäkö miellyttänyt minua (en oikeasti ole edes ronkeli) ja suurimpana syynä zero chemistry. Toki olisihan siitäkin ajan kanssa voinut tulla hyvä suhde mutta varsinkin nuorena arvosti alkuhuumaa.

Täs 30v+ toi alkuhuuma tuntuu olevan enemmänkin sitä että on helvetin turvallista olla toisen kanssa ja siin on jotai semmosta tosi läheistä intiimiä olemista. Voisin kutsua sitä "sanattomaksi rakkaudeksi".

Mut juu nuorena oli ihan ihmeellisiä ihastuksia :D
 
Tähän koulutushommaan viitaten tekniikan maisterina. Olen muutamilta deiteiltä kysynyt, että olisitko kiinnostunut minusta jos olisin rekkamies tai amis? Tähän kysymykseen olen saanut vastauksia, että eivät olisi mätsänneet alunperin jos olisi käynyt ilmi profiilissa. Ja se että ylipäätänsä eivät olisi voineet kiinnostua romanttisesti, vaikka muut asiat olisi olleet kunnossa. Kaikki ovat olleet yliopistonaisia keneltä olen kysynyt.

Mutta itselle alin mahdollinen koulutustaso deittimielessä on vähintään AMK-taso ja sieltäkin joku järkevä (Iso ei humanisteille). Tämä koska haluan, että kumppanini ymmärtää mitä olen käynyt/käyn läpi päivittäisessä elämässä ja tuntuu muutenkin saman koulutustason ihmisten kanssa elämän yleiset arvot mätsäävän paremmin, tämä on vaan kokemuksen kautta osottautunut fakta. Toki poikkeuksia voisi olla myös amiksissa, mutta sitä en jaksa rupea tonkimaan, jos ei joku itse sitten tuo itseään hyvässä valossa esille.

BTW: Tällä herralla on tinderi nyt tauolla jonkun vuoksi :tup:
 
Viimeksi muokattu:
Mulle on aivan se ja sama, mitä nainen on opiskellut. Käytännön luonne (ja ulkonäkö tietysti) merkitsee, ei joku tutkintotodistus.

Ja mun yleissivistys ja ymmärrys riittää keskustelemiseen mistä aihepiiristä hyvänsä ja mistä alasta tahansa.
 
Mulle on aivan se ja sama, mitä nainen on opiskellut. Käytännön luonne (ja ulkonäkö tietysti) merkitsee, ei joku tutkintotodistus.

Juu sama itselläni eli katson kokonaisuutta. Toki syynä on varmasti myös se, että olen alemmin koulutettu, en ehkä pääse samaan ajatusmaailmaan kuin korkeakoulutetut, kuten yllä mainitsinkin. Ja toki riippuu myös alasta mitä opiskelee. Jos opiskelet vaikka IT-alaa, netissä on niin paljon kursseja ja mahdollisuuksia, että ei välttis tartte lähteä kouluun oppii koodariksi, jne.. Terveydenhoitoalalla taas tilanne on täysin eri.

Se koulutus on toki eduksi ja mitä parempi koulutus niin se yleensä reflektoi myös muuhun elämään positiivisesti. Mutta myös amiksen käynyt voi olla kumppaniehdokkaana aivan kultaa ja se ei tarkoita etteikö olisi fiksu, hyvä kumppaniehdokas, sivistynyt tai muuten menestynyt elämässä :)
 

Statistiikka

Viestiketjuista
283 442
Viestejä
4 866 742
Jäsenet
78 665
Uusin jäsen
ChalleV

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom