Nettitreffit + Tinder

Nyt on mimmeillä Tinderissä "flunssa-aaltoa". Parikin vetäny viime tinkaan peruutukset flunssan takia eikä oo palannu asiaan :D Nyt tuli jälleen yksi, mut tässä kohtaa on halukas siirtää, saapi nähdä!
Nyt on muuten ihan oikeasti tosi paljon syysflunssaa liikkeellä. En heti epäilisi tekosyyksi!
Itsestäni oli tosi kurjaa, kun sairastuttuani koronaan kaksi tosi kiinnostavaa matchiä joko epäili koronaani keksityksi tai muuten vaan kyllästyivät odottelemaan, kun ekoja treffejä piti sen vuoksi siirtää pariinkiin kertaan taudin ollessa sitkeää laatua. Mut nää on näitä.
 
Nyt on muuten ihan oikeasti tosi paljon syysflunssaa liikkeellä. En heti epäilisi tekosyyksi!
Itsestäni oli tosi kurjaa, kun sairastuttuani koronaan kaksi tosi kiinnostavaa matchiä joko epäili koronaani keksityksi tai muuten vaan kyllästyivät odottelemaan, kun ekoja treffejä piti sen vuoksi siirtää pariinkiin kertaan taudin ollessa sitkeää laatua. Mut nää on näitä.

Mää kyl ymmärrän aina ja lähtökohtaisesti uskon mitä toinen sanoo, mut kyl näit tapauksia on sen verra monta ollut missä vetäny "huti" ja syyksi kipeäksi tulemisen - ei oo sit enää kuulunut ollenkaan :D Mulle siis se on ihan sama. Oma elämä jatkuu joka tapauksessa.
 
Nyt on muuten ihan oikeasti tosi paljon syysflunssaa liikkeellä. En heti epäilisi tekosyyksi!
Itsestäni oli tosi kurjaa, kun sairastuttuani koronaan kaksi tosi kiinnostavaa matchiä joko epäili koronaani keksityksi tai muuten vaan kyllästyivät odottelemaan, kun ekoja treffejä piti sen vuoksi siirtää pariinkiin kertaan taudin ollessa sitkeää laatua. Mut nää on näitä.

Kai se on se, kun Tinderissä ghostaus ja tekosyyt on niin yleisiä, ettei kukaan usko jos oikeasti onkin jotain. :smoke:
 
Mä kyl sanon aina rehellisesti että jos en jaksa nähdä toista, mut kyl pyrin mahdollisimman nopeasti sopimaan uuden ajankohdan. Mä en melkee koskaan ole kipeä niin useimmiten se syy on se, että mä en yksinkertaisesti vaan jaksa. Jos on viikon painanut töitä ku robotti, päälle omat menot ja harrastukset, joskus palautumisen tarve on niin suuri, että ei vaan jaksa sosialisoitua.

Mätsiksi en edes huolisi ihmistä jota en haluaisi nähdä, joten mätsit on aina sellaisia joiden kanssa tutustun.
 
Mä kyl sanon aina rehellisesti että jos en jaksa nähdä toista, mut kyl pyrin mahdollisimman nopeasti sopimaan uuden ajankohdan. Mä en melkee koskaan ole kipeä niin useimmiten se syy on se, että mä en yksinkertaisesti vaan jaksa. Jos on viikon painanut töitä ku robotti, päälle omat menot ja harrastukset, joskus palautumisen tarve on niin suuri, että ei vaan jaksa sosialisoitua.

Mätsiksi en edes huolisi ihmistä jota en haluaisi nähdä, joten mätsit on aina sellaisia joiden kanssa tutustun.
Mä siirtelin ensitapaamista nyksän kanssa muutaman kerran. Töihin sanoin, et on lenssu, mutta oikeasti en kans jaksanut, olin vain levon tarpeessa, sydän hakkasi läpi yöt. Treffiseuralle puhuin totta, hän onneksi ymmärsi tilanteen hyvin. Eikä kyllä ois mitään suhdetta tullutkaan, jos ei ymmärtäisi. Itse en kykenisi minkään duracellin kanssa olemaan, tarvin kotiaikaa ja lepoaikaa ja niistäkin palautumista.

Ghostauksia olen aivan varmasti tehnyt, silloin sille ei tiedetty moista nimeä. Ei sitä vaan osannut muutakaan, hiljentyminen toki oli usein molemminpuolista. Yks yritti parin viikon välein kysellä kuulumisia, mutta mä olin kyllä silloin vaan niin rikki, että en kyennyt ajattelemaan edes omia tunteitani. Viestitin perään sit heti vuoden päästä, kun asia painoi mieltäni. (Tavallaan tiedettiin toisemme deittailun ulkopuoleltakin, mutta ei oltu nähty sattumalta eikä liikuttu samoissa piireissä. Ihan tosi tuntematon tuskin olisi jäänyt vaivaamaan niin.)
 
Töihin sanoin, et on lenssu, mutta oikeasti en kans jaksanut, olin vain levon tarpeessa, sydän hakkasi läpi yöt. Treffiseuralle puhuin totta, hän onneksi ymmärsi tilanteen hyvin. Eikä kyllä ois mitään suhdetta tullutkaan, jos ei ymmärtäisi. Itse en kykenisi minkään duracellin kanssa olemaan, tarvin kotiaikaa ja lepoaikaa ja niistäkin palautumista.

Saako kysyä et mitä tarkoitat? Mistä siis tarvii palautumista, jos siis ei ole tyyliin ollut pitkiä työpäiviä tai huonoa nukkumista? :hmm:
 
Ehkä se sytyttäisi kun sen kohtaisi naamatusten? Sellasta tää on, varsinaista urakointia.

Juuh, kai sitä voisi treffeille kysyä. Tosin sillä taitaa olla lapsikin, että ei meistä varmaan mitään tulisi.

Profiilissa ei siis lue että olisi lapsi mutta "äiti + lapset" emoji kai tarkoittaa sitä yleensä... aika monella on se vaikka ei olisi profiilissa mitään muuta mainintaa lapsista.

Ei tää nettitreffailu ole mun juttuni ja jotenkin on sekavat fiilikset muutenkin tästä hommasta nyt. :dead:

Livenä pitäisi tutustua ja siitä sitten eteenpäin jos siltä tuntuu. :lonely:

Ehkä täytyy kohta lopetella näiden triidien lukeminen/postaaminen myös. :cigarbeye:
 
Juuh, kai sitä voisi treffeille kysyä. Tosin sillä taitaa olla lapsikin, että ei meistä varmaan mitään tulisi.

Livenä pitäisi tutustua ja siitä sitten eteenpäin jos siltä tuntuu. :lonely:
Ennakolta todennäköisimminhän mistä tahansa treffikumppaneista ei mitään tule. Mutta kannattaa olla jokaisesta avoimesti kiinnostunut. Jos lapset on sulle vieras juttu, niin sittenhän nämä treffit, joita hän sinulta on toivonut, on mahdollisuus oppia asiasta enemmän, jne jne. Kun olet aidosti kiinnostunut toisen asioista ja elämästä, hän kyllä kertoo niistä mielellään, ja sitä se tutustuminen on.
 
Saako kysyä et mitä tarkoitat? Mistä siis tarvii palautumista, jos siis ei ole tyyliin ollut pitkiä työpäiviä tai huonoa nukkumista? :hmm:
No yleensä noi on läsnä, mutta stressi nyt ylipäätään. Liika menomeininki. Lepo pitää ihan oikeasti aikatauluttaa, mun siis.

Eta. Kyllähän vaikka lomamatkustuskin uuvuttaa useimpia jne.
 
Monessa Tinderprofiilissa kun haetaan keskustelutaitoista seuraa niin olen kovasti miettinyt, että olenkohan keskustelutaitoinen kun en jaksa tyhjänpäiväisiä jaaritella.
Turhasta höpöttelyä voi harrastaa liikaakin, sen opin tänä kesänä kantapään kautta. Olin jo tavannut ja astunut neiti X:n aiemmin, ja sitten tein sen virheen, että kävin lörpöttelemään sen kanssa Whatsappissa turhanpäiväisistä asioista kuin exän kanssa konsanaan.

No muijaltahan meni sitten kaikki fiilikset ja sanoikin myöhemmin, että ei tykkää turhasta jaarittelusta. Se siitä.

Pitää olla varovainen siinä, millaisille tavoille naiset sut opettaa, sillä tulevat naiset voi olla taas ihan erilaisia...

Ratkaisu on siis sopiva määrä keskustelua... Mutta tähän ja muuhunkin pätee se, että kannattaa tehdä niin kuin parhaalta tuntuu ja mikä parhaiten toimii. Ei ole mitään yhtä oikeaa sääntöä.
 
Keskustelutaito on ihan ehdoton kriteeri kumppanille. Ei mun kanssa suhteesta tulisi yhtään mitään, jos ei pystyisi kontribuoimaan laajalla aiheskaalalla päivän politiikasta työasioihin ja sielunsa sisimmistä itseironiaan.

Keskustelutaito on siis hurjan paljon enemmän kuin sopiva viestittelyväli. Se edellyttää yleissivistystä, itsetuntemusta, empatiakykyä ja huumorintajua. Ainakin.
 
Keskustelutaito on ihan ehdoton kriteeri kumppanille. Ei mun kanssa suhteesta tulisi yhtään mitään, jos ei pystyisi kontribuoimaan laajalla aiheskaalalla päivän politiikasta työasioihin ja sielunsa sisimmistä itseironiaan.

Keskustelutaito on siis hurjan paljon enemmän kuin sopiva viestittelyväli. Se edellyttää yleissivistystä, itsetuntemusta ja huumorintajua. Ainakin.
Tämä on ihan leimallinen osa ihmisen viehätystä, jos puhutaan parisuhteesta eikä Erkin astumisista.

Voi jostain pohjanmaaltakin tulla kaupunkiin nättejä naisia ja fiksuja aihioita, mutteivät pärjää alkuunkaan Pispalan suvakeille.

EDIT: Nyt kun muistelen, niin ihan kaikkia, joihin olen ihastunut, yhdistää tuollainen sivistyspohja ja älyllinen terävyys.
 
Viimeksi muokattu:
Pahoittelen, etten laita lainauksia niistä kymmenistä viestejä, joista seuraavat ajatukset kumpuavat. Kiitokset kuitekin näkökulmistanne ja ajatusten herättelystä!

Jos joku pommittaisi minua tyhjänpäiväisillä viesteillä treffipäivää odotellessa, niin saattaisi alkaa ahdistamaan. Toki muutamalla sanalla vastaisin, jos se on joku kenet haluan tavata, viestiäkseni että olen täällä, mutta enemmän annan arvoa yhdessä tekemiselle ja sitten niistä tekemisistä keskustelemiselle.

Monessa Tinderprofiilissa kun haetaan keskustelutaitoista seuraa niin olen kovasti miettinyt, että olenkohan keskustelutaitoinen kun en jaksa tyhjänpäiväisiä jaaritella. Ehkä jos omista jutuista ja tunteista puhuu, niin tietenkin ne on tärkeitä ja kuuntelen, mutta tuttujen ja naapurien touhuista jauhaminen ei voisi vähempää kiinnostaa. Varsinkin asiat, jotka ovat enemmän spekuloimista tai toisten sanomisien / tekemisien pohjalta tehtyjä tulkintoja ja niiden pohtimista. Jossitelu on minulle jotenkin täysin tyhjänpäiväistä.

Juuri muuta kodin ulkopuolista elämää ei ole kuin työ ja uutiset, ja työpaikan tapahtumat ja työkavereiden elämästä puhuminen ei kiinnosta. Niin aika vähissä ovat jutun juuret, mistä itse voisin puhua. Siksi itsekin haluaisin mahdollisimman pian treffeille ja tekemään yhdessä juttuja.
Kyllähän alkuun jutun juurta löytyy eletystä elämästä, lapsuudesta, nuoruudesta, koulut työpaikat ja missä kaikkialla on asunut, mutta sen jälkeen ei hirveästi ole puhuttavaa.
Nuoruudessani yhdelle mukavalle rupesin kirjoittamaan runoja vastaukseksi yhteyden ylläpitämisksi kun en muutakaan keksinyt. Oltiin vain muutaman kerran tavattu, mutta kesätyöt veivät kauas toisistamme, niin aika pian loppui runoilut ja viestittelyt :) Ei se toisen kosketusta korvaa.

Takaisin tähän päivään.... Kai sitä voisi hyvällä omatunnolla kuitenkin sanoa olevansa hyvä kuuntelija, vaikken oikein keksi höpöteltävää. Tosin yksi harrastustuttu kun puhuu taukoamatta, niin aika usein siirryn sivummalle harrastelemaan, kun ei kohteliaisuudestakaan jaksa jäädä kuuntelemaan mitä sylki toisen suuhun tuo. Fiksu se on, että kun suodattaa sen tyhjänpäiväisen sieltä niin ne oikeet asiat on tosi oivaltavia. Mutta väsyttävää sellainen. Semmosta en kyllä jaksaisi parisuhteessa.

Etkö tosiaan keksi muuta puhuttavaa kuin omat ja välittömän lähipiirin arkiset asiat ja tapahtumat? Eikö sinulla ole harrastuksia? Musiikkia, elokuvia tai kirjoja joista tykkäät? Mitään sanottavaa yhteiskunnan ilmiöistä ja tapahtumista, menneistä tai tulevista? Filosofiasta, historiasta, teknologiasta, kulttuureista tai jostain abstraktimmasta? Eikö sinua kiinnosta mitä muut ihmiset esim. noista mainituista asioista ajattelevat?

En tarkoita tätä nyt mitenkään vittuiluna, mutta mahdatko olla ihan "neurotyypillinen"?
 
Etkö tosiaan keksi muuta puhuttavaa kuin omat ja välittömän lähipiirin arkiset asiat ja tapahtumat? Eikö sinulla ole harrastuksia? Musiikkia, elokuvia tai kirjoja joista tykkäät? Mitään sanottavaa yhteiskunnan ilmiöistä ja tapahtumista, menneistä tai tulevista? Filosofiasta, historiasta, teknologiasta, kulttuureista tai jostain abstraktimmasta? Eikö sinua kiinnosta mitä muut ihmiset esim. noista mainituista asioista ajattelevat?

En tarkoita tätä nyt mitenkään vittuiluna, mutta mahdatko olla ihan "neurotyypillinen"?


Viittaamatta juuri tuohon kirjoittajaan, niin tässäkin ketjussa oli toinen nimimerkki, jolle riitti kommunikaatioksi naisen kanssa pelkät arjen asiat, muusta kuulemma puhuu kavereiden kanssa. Eli meitä on todella, todella moneen junaan. Eikä kait yksi tapa ole toista pahempi, jos parisuhteessa ollaan tyytyväisiä molemmin puolin.

Itselle taas tuollainen olisi ihan käsittämätön ihmissuhde, ja mieluummin olisin sitten kokonaan yksin ajatusteni kanssa. Oon ollut huomaavinani, että naiset on ehkä tässä mielessä keskimäärin vaativampia kumppanin suhteen. Osalle miehistä riittää, että on kämppis jolta saa seksiä ja joka tekee osansa kotitöistä.

Kai sekin voi vaikuttaa alitajuisesti, millaisen mallin on lapsuudenkodistaan saanut.
 
Hyvä ja monipuolinen keskustelu on minusta ihan pakollista parisuhteessa. Siis mikä on parempaa kuin pötkötellä sängyllä, juoda teetä ja ihan oikeasti keskustella? Ehkä vähän provoava heitto, mutta olen itse tosissani. Tietty seksikin on kivaa oikeassa seurassa.

Tähän vielä tarina teiniajan deiteiltä 25 vuotta sitten. Oli tosi isossa talossa bileet ja minä yhden tytön kanssa siellä. Ei löydetty muuta paikkaa olla rauhassa niin mentiin saunaan istumaan (ei ollut päällä ja vaatteet oli meillä ihan). Siellä sitten juteltiin noin 16-vuotiaiden elämästä ja päivistä. Tuo tilanne on jättänyt minuun merkityksellisen jäljen, jota onneksi ei tarvitse huuhtoa pois. Huvittavaa oli myös kavereiden reaktiot, koska kukaan ei tietenkään uskonut, että juteltiin vaan ilman seksiä (hivenen pussailua oli). Ihana muisto omanlaisestaan viattomuudesta ja miten kokemukset voivat kantaa sekä muokata voimakkaasti tulevaa.
 
Voi jostain pohjanmaaltakin tulla kaupunkiin nättejä naisia ja fiksuja aihioita, mutteivät pärjää alkuunkaan Pispalan suvakeille.

Tämä kuulostaa vähän jo siltä, että keskustelutaidon ja yleissivistyksen lisäksi ei sovi olla eri mieltä asioista. :smoke:

Tosin ei sillä, jos on kovin aktivistihenkinen, niin vähemmän vakaumukselliset ei välttämättä jaksa sitä pöhinää.
 
Tämä kuulostaa vähän jo siltä, että keskustelutaidon ja yleissivistyksen lisäksi ei sovi olla eri mieltä asioista. :smoke:

Tosin ei sillä, jos on kovin aktivistihenkinen, niin vähemmän vakaumukselliset ei välttämättä jaksa sitä pöhinää.
Ei tarvii kaikesta olla samaa mieltä, mutta itselleni on ainakin olennaisen tärkeää, että jaetaan suunnilleen samat arvot. Tämä sitten tosiaan sulkee pois jo kaikki kovin oikeistolaisesti ajattelevat. Toki myös vasemmasta laidasta ääripään.
 
Ei tarvii kaikesta olla samaa mieltä, mutta itselleni on ainakin olennaisen tärkeää, että jaetaan suunnilleen samat arvot. Tämä sitten tosiaan sulkee pois jo kaikki kovin oikeistolaisesti ajattelevat. Toki myös vasemmasta laidasta ääripään.

Niin, riippuu tosiaan että mitä "kovin oikeistolainen" tarkoittaa, onko se sitä että on tyyliin persujen puolueaktiivi vai että äänestää jotain Kepua oikeistolaisempaa puoluetta...
 
Tämä kuulostaa vähän jo siltä, että keskustelutaidon ja yleissivistyksen lisäksi ei sovi olla eri mieltä asioista. :smoke:

Tosin ei sillä, jos on kovin aktivistihenkinen, niin vähemmän vakaumukselliset ei välttämättä jaksa sitä pöhinää.
Mistään aktivistihenkisistä ei kyllä ole kokemusta. Exästä on tosin suhteemme jälkeen kehittynyt tällainen, ja sen touhuja onkin kyllä hauska kyseenalaistaa ja opponoida kepeällä vittuilumielellä, toki samalla omia käsityksiään haastaen, kun hyvissä väleissä ollaan.

Kiinnostavat deitit olleet mielenterveyshoitaja, johtava sosiaalityöntekijä, vammaispalvelujen sosiaalityöntekijä, mielenterveyspuolen lähihoitaja, luontokartoittaja, ja kaupunginpuutarhuri. Harrastuksina kulttuuria ja liikuntaa, ja haaveilevat kaikki maaseutumaisesta asumisesta sievässä pienessä mökissä.

Tylsiä kaksi palkanlaskijaa, ostopäällikkö, ja luokanopettaja (jolta olisin kyllä odottanut paljon enemmän, mitä on ammattikuntaansa päässyt asiakkaan näkökulmasta tutustumaan). Harrastavat töissä käymistä, kotona olemista ja neulomista, ja haaveilevat parisuhteesta, josta omaavat kokemusta vähemmän.
 
Keskustelutaito on ihan ehdoton kriteeri kumppanille. Ei mun kanssa suhteesta tulisi yhtään mitään, jos ei pystyisi kontribuoimaan laajalla aiheskaalalla päivän politiikasta työasioihin ja sielunsa sisimmistä itseironiaan.

Keskustelutaito on siis hurjan paljon enemmän kuin sopiva viestittelyväli. Se edellyttää yleissivistystä, itsetuntemusta, empatiakykyä ja huumorintajua. Ainakin.

Juuh, tässä voi olla kanssa yksi meikäläisen vaikeuksista. Pystyn kyllä keskustelemaan vaikka mistä kunhan olen tarpeeksi rennossa mielentilassa. Mutta sitten kun pitäisi keskustella sosiaalisessa tilanteessa vähänkin tuntemattomien ihmisten kanssa, niin todella helposti menee pää jotenkin jumiin. Voi tapahtua vaikka miespuolisten työkaverien kanssa vaikka ne on sentään joten kuten tuttuja. Puhumattakaan että naisen kanssa treffeillä tai ihastuksen kanssa yhtään missään. Haluaisi ehkä sanoa paljonkin mutta ajatukset jäävät jumiin ja keskustelu köyhtyy.

Tiedä mistä johtuu. Jotenkin hämärästi tuntuu että ala/yläasteella opittu tapa siellä mielen varjoissa kummittelee. Älä ole liian kiinnostunut mistään, älä varsinkaan vääristä asioista. Muuten olet outo. Piiloudu massaan, pidä turpasi kiinni. Sellaista saatoin oppia.
Paljon siellä sai korvaamattomia oppeja, mutta epäilen että paljon myös sellaista minkä takia olen nyt sellainen kuin olen.
Voi olla että analysoin kanssa liikaa mitä tulee sanottua ja pelkään lopputulosta. Pelko sitten hiljentää sen vähänkin mitä olisi sanottavaa. :dead:
 
Hyvä, nyt selkiintyi, että mitä Tinderissä tarkoittaa jos etsinnässä hyvä keskustelija. On siis eri asia kuin hyvä keskustelun avaaja.
Se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Jokainen kirjoittelee täällä tietysti lähinnä omasta vinkkelistään. Ihminenhän voi olla "teknisesti" hyvä keskustelija ja opetellut vastavuoroisuutta, keskustelun avaamista ja ylläpitämistä jne. mutta olla kuitenkin tyhjä tynnyri.
 
Harrastavat töissä käymistä, kotona olemista ja neulomista, ja haaveilevat parisuhteesta, josta omaavat kokemusta vähemmän.

Kieltämättä tuo kuulostaa kyllä aika tylsältä.

Mutta luulisi että tuollaiset naiset kyllä löytäisivät helpostikin seuraa, kunhan tyytyisivät vastaaviin miehiin... :smoke:

Hyvä, nyt selkiintyi, että mitä Tinderissä tarkoittaa jos etsinnässä hyvä keskustelija. On siis eri asia kuin hyvä keskustelun avaaja.

Tinderissä varmaan korostuu tarve olla hyvä keskustelun avaaja, koska se paikka on täynnä himokkaita miehiä ja siksi pitää heti ensimmäisistä viesteistä lähtien erottua joukosta, eikä voi silleen normaalisti tutustua kuten esim. koulussa tai harrastuksissa.
 
Musta on todella masentavaa, että se on make it or break it jonkun yhden avauslauseen takia. Eihän se nyt voi olla näin, vai voiko?

Ehkä syynä on ennemminkin joku yleinen elämäntilanne tai keskustelukumppanin yleinen kiinnostavuus tai muu seikka, joka sitten vaikuttaa siihen huvittaako keskustella enempää.
 
Mä oon joskus luovuttanut naisen ensimmäisen vastauksen jälkeen, jos hän vastaa jollain tylsällä one-linerilla eikä edes vastaa mun kysymyksiin kunnolla.

Ei jaksa tuollaiseen savottaan ryhtyä, yrittäen jotenkin luoda nyhjää tyhjästä.
 
Kyllä mäkin skippasin kaikki, joiden avaus oli "moi"
Eikä mitään muuta.

Jos panostus ensivaikutelmaan on tuo, niin mitä se on myöhemmin :rolleyes: Ei kiinnosta kivireet enää tällä elämänkokemuksella.
 
Kyllä mäkin skippasin kaikki, joiden avaus oli "moi"
Eikä mitään muuta.

Jos panostus ensivaikutelmaan on tuo, niin mitä se on myöhemmin :rolleyes: Ei kiinnosta kivireet enää tällä elämänkokemuksella.

No "moi" toki on jo huono aloitus, no shit Sherlock? Sanoisin että joku jossa kysyy jotain profiiliin tai kuvaan liittyvää on perustasoa ja siitä paremmat vaatii jo vähän supliikkia.
 
No "moi" toki on jo huono aloitus, no shit Sherlock? Sanoisin että joku jossa kysyy jotain profiiliin tai kuvaan liittyvää on perustasoa ja siitä paremmat vaatii jo vähän supliikkia.
Joskus naiset "aloittaa keskustelun" pelkällä heippa-emojilla, mikä siis tarkoittaa suomennettuna, että heipä hei, täällä ollaan, ja nyt sinä mies teet sen aloitteen/avauksen!
 
Niihin "Moi!" -aloituksiin en ole piruuttani kertaakaan vastannut. Aivan sama vaikka jäisi miten hyvä tyyppi väliin mutta ei anna luonne myöten. :D
 
Joo, esim. Bumblessa näkee tätä, kun siellä naisten on pakko lähettää ensimmäinen viesti. :rolleyes:
Yhtä kökköä tää on naiseltakin. Jos koko kuvio alkaa vastuun siirrolla toiselle niin ei lupaa hyvää. Tai ainakin mulle tulee mielikuva ihmisestä, joka vastailee kaikkeen:
"Emmä tiä, päätä sä."
Eli on ts. teinin tasolle jäänyt mieslapsi/naislapsi.
 
"Emmä tiä, päätä sä."
Eli on ts. teinin tasolle jäänyt mieslapsi/naislapsi.
No, traditionaalisessa mielessähän toi on erittäin naisellista ja normaalia ajattelua naiselta ja valtavirtaa suuressa osassa maailmaa tänäkin päivänä.

Feministinen nyky-Suomi "itsenäisine, vahvoine naisineen" on vain pieni kupru aika-avaruusjatkumossa.

Enkä mä sano, että naisen pitäisi olla sitä tai tätä, totean vaan tilanteen.
 
No, traditionaalisessa mielessähän toi on erittäin naisellista ja normaalia ajattelua naiselta ja valtavirtaa suuressa osassa maailmaa tänäkin päivänä.

Feministinen nyky-Suomi "itsenäisine, vahvoine naisineen" on vain pieni kupru aika-avaruusjatkumossa.

Enkä mä sano, että naisen pitäisi olla sitä tai tätä, totean vaan tilanteen.
Minä taas luulen, että toi naisten "kainous" on se virhe ja kuriositeetti pitkässä aikajanassa ja melko moderni ilmiö. Kivikaudella jahkailulla ja päättämättömyydellä tuskin selvisi hengissä kovin pitkään. Vaikea myös kuvitella, että vielä niinkään myöhään kuin 1800-luvun Suomessa maaseudun raadannassa sellainen olisi ollut mitenkään ihailtava piirre. Sisulla perkele on naisetkin täällä joutuneet sitkuttelemaan, eikä siinä ole ollut sijaa feminiinisille turhuuksille.
 
Minä taas luulen, että toi naisten "kainous" on se virhe ja kuriositeetti pitkässä aikajanassa ja melko moderni ilmiö. Kivikaudella jahkailulla ja päättämättömyydellä tuskin selvisi hengissä kovin pitkään. Vaikea myös kuvitella, että vielä niinkään myöhään kuin 1800-luvun Suomessa maaseudun raadannassa sellainen olisi ollut mitenkään ihailtava piirre. Sisulla perkele on naisetkin täällä joutuneet sitkuttelemaan, eikä siinä ole ollut sijaa feminiinisille turhuuksille.
Ei tästä ole kovinkaan montaa vuosikymmentä kun Suomessa vielä käytettiin termiä "perheen pää" kun viitattiin mieheen.

Pääasiassa sanoisin siis, että olet väärässä. Naisen raadanta maaseudulla on tapahtunut lähinnä miesvetoisen avioliiton viitekehyksessä.
 
Tinderiin tulee Matchmaker-ominaisuus, jolla kaverisi tai mummosi voivat suositella sinulle profiileja
New Feature Lets Besties and Grandmas Alike Act As Your Personal Cupid By Recommending Potential Matches Directly In The App
 
Vähä taas päivitystä tähä deittielämään.

Lyhykäisyydessään tuossa tuli tavattua uutta mimmiä (taas vaihteeksi kyllä) ja kun kotiinsa kutsuu niin panohommat mielessä Markulla. No siinä sitten juotiin kahvit ja teet sekä keskusteltiin muailman menoa ja meneviä. Penistä signaaleista rupesin viemään hommaa "normaaliin" tapaan toista syliin vahvoilla käsivarsillani. Parit pakitusliikkeet kun nainen siinä veti niin mietin hetken että leikkiikö tää nyt vaikeasti tavoiteltavaa vai mitä tässä nyt tapahtuukaan. Herrasmiähenähä mie pakitin myös ja annoin tilaa, toinen esitti ujoutensa ja minä siinä superpanetuksen keskellä yritin kasaa ajatuksia ja tokasta jotai järkevää tilanteessa :D Semi-awkward tilanteesta jatkettiin keskusteluja ja saatiin hommaa taas rennoksi.

Mutta! Keskustelut syveni ja tämän mimmin kanssa näytti löytyvän jotain selittämätöntä yhteyttä. Tässä kohtaa en edes olisi enää halunnutkaan pistää panoksi ja lähteä illan päätteeksi arskat päässä jatkaa matkaa bisneksille vaan ilta meni tosi hellään kosketteluun, pussailuun ja semmoseen "leikkimieliseen" olemiseen sekä silmiin tuijotteluun :D Siinä alko Markkukin herkistymään että mikä mimmi tämä oikein on. Tosi uniikit treffit.

Leffailta sovittuna :D Taidanpa antaa mimmille pienen haasteen ja pitää itse "jalat ristissä".
 
Ei tästä ole kovinkaan montaa vuosikymmentä kun Suomessa vielä käytettiin termiä "perheen pää" kun viitattiin mieheen.

Pääasiassa sanoisin siis, että olet väärässä. Naisen raadanta maaseudulla on tapahtunut lähinnä miesvetoisen avioliiton viitekehyksessä.
Periaatteessa toki niin, mutta käytännössä suomalaiseen mielenmaisemaan - sukupuoleen katsomatta - ei ole varmaan koskaan kuulunut suurempi nöyristely, eikä naisilla ole ollut edes varaa olla turhan herkkiä ja heiveröisiä ja miehen kannattelun varassa. Me ollaan aina oltu vahvoja, koska on ollut pakko. Milloin mistäkin syystä - rankka agraarielämä ja ajoittaiset sodat ovat vaatineet naisiltakin paljon. Mieltäisin justiinatyypin olleen vallalla paljon pidempään ja laajemmin kuin 1950-lukulaisen amerikkalaistyyppisen kotirouvan, joka odottaa pyntättynä ruokapatojen äärellä miestä kotiin töistä.
 
Periaatteessa toki niin, mutta käytännössä suomalaiseen mielenmaisemaan - sukupuoleen katsomatta - ei ole varmaan koskaan kuulunut suurempi nöyristely, eikä naisilla ole ollut edes varaa olla turhan herkkiä ja heiveröisiä ja miehen kannattelun varassa. Me ollaan aina oltu vahvoja, koska on ollut pakko. Milloin mistäkin syystä - rankka agraarielämä ja ajoittaiset sodat ovat vaatineet naisiltakin paljon. Mieltäisin justiinatyypin olleen vallalla paljon pidempään ja laajemmin kuin 1950-lukulaisen amerikkalaistyyppisen kotirouvan, joka odottaa pyntättynä ruokapatojen äärellä miestä kotiin töistä.
Eiköhän se nyt ole ollut ihan normaalia kulttuurista riippumatta, että molemmat sukupuolet ovat olleet vahvoja omissa rooleissaan. Ja ne "roolit" ovat hämärtyneet vasta nyt tässä ihan viime aikoina.

Ja kyllä väittäisin, että miehet ovat yleensä olleet tekemässä isoja päätöksiä ja naiset sitten luottaneet miehen päätöksentekokykyyn. Siis ihan jo sikälikin, että miehet ovat perinteisesti tuoneet leivän eli rahan talouteen.
 
Tuli yhtäkkiä intuitio että nää treffit ei toteudukaan. En tiedä mist nää aina tulee, tai sit Tinder on vaan kyynistänyt mun ennakkoasenteen että sielt mitää 1-3 treffejä pysyvämpää löytää.

Surullisen todellista. Just tuli vastaan yks pätkä missä nainen avautuu 15min miksi Tinder on shit ja ei löydy yhtää keskustelukykyistä tai ”hyvää” miestä joka haluaisi sitoutua

No mie en löydä taas noita naisia :D

Mut että naisilla on oikeasti valinnanvaraa loputtomiin. Voisin veikata että siellä on daamilla jonossa muutama muukin ketä treffaa.

Ja kyllä mulla on standardit. Ei vuoteen kovin montaa mimmiä oo mahtunut kenen kanssa toivois eteenpäin, mut ei niin ei.

Vähänkään mieleltään heikommat miesolennot kärsii tästä Tinderistä. Tähä tarvii aika rautaisen mindsetin.

Mut hei raportoin menikö intuitio oikeaan vai väärään. Tähän päivää mennessä on menty niin että intuitio kertonut suurimman osan ajasta totuuden.
 
Tuli yhtäkkiä intuitio että nää treffit ei toteudukaan. En tiedä mist nää aina tulee, tai sit Tinder on vaan kyynistänyt mun ennakkoasenteen että sielt mitää 1-3 treffejä pysyvämpää löytää.

Surullisen todellista. Just tuli vastaan yks pätkä missä nainen avautuu 15min miksi Tinder on shit ja ei löydy yhtää keskustelukykyistä tai ”hyvää” miestä joka haluaisi sitoutua

No mie en löydä taas noita naisia :D

Mut että naisilla on oikeasti valinnanvaraa loputtomiin. Voisin veikata että siellä on daamilla jonossa muutama muukin ketä treffaa.

Ja kyllä mulla on standardit. Ei vuoteen kovin montaa mimmiä oo mahtunut kenen kanssa toivois eteenpäin, mut ei niin ei.

Vähänkään mieleltään heikommat miesolennot kärsii tästä Tinderistä. Tähä tarvii aika rautaisen mindsetin.

Mut hei raportoin menikö intuitio oikeaan vai väärään. Tähän päivää mennessä on menty niin että intuitio kertonut suurimman osan ajasta totuuden.
Älä suotta murehdi nykytilanteesta, sillä huomenna kaikki on vielä huonommin.

Tässä sirkuksessa ei näy mitään valoa tunnelin päässä vaan tilanne tulee menemään miehen näkökulmasta vain huonommaksi ja huonommaksi, ellei tapahdu jotain todella yllättävää kuten suursotaa, isoa luonnonmullistusta tai itärajan rauhanomaista avautumista (syystä tai toisesta)...

Kannattaa siis varautua enemmän ja enemmän siihen, että elämä tulee olemaan naisetonta ja nauttia siitä, jos edes joskus pääsee vähän tuikkaamaan.
 
Muutaman vuoden päästä itärajan takana on 2x naisia verrattuna miehiin :-) niin alkaa olemaan täälläkin valinnan varaa.
 
Älä suotta murehdi nykytilanteesta, sillä huomenna kaikki on vielä huonommin.

Tässä sirkuksessa ei näy mitään valoa tunnelin päässä vaan tilanne tulee menemään miehen näkökulmasta vain huonommaksi ja huonommaksi, ellei tapahdu jotain todella yllättävää kuten suursotaa, isoa luonnonmullistusta tai itärajan rauhanomaista avautumista (syystä tai toisesta)...

Kannattaa siis varautua enemmän ja enemmän siihen, että elämä tulee olemaan naisetonta ja nauttia siitä, jos edes joskus pääsee vähän tuikkaamaan.

Mulle nykyään henkinen yhteys jonkun kanssa on suorastaan kultaa verrattuna seksiin. Voin ihan hyvin elää vaikka vuoden selibaatissa jos tietäisin että sen jälkeen löytyis kumppani kenen kanssa rakentaa jotain.

Ja siis en voi väittää etteikö olis löytynyt ihmisiä kenen kanssa oikeesti on synkanny, ei se oo ollut mitää valekemiaa, mut sit ei vaan jostain syystä koska mimmillä on väärä tilanne elämässä, tai tuntematon syy, anyway. Sit murehdita ku ei löydy kunnon miehiä, vice versa? En tiiä, pitäs päästä mimmien ajatuksenjuoksusta kiinni paremmin nii tietäis mitä siellä on meneillään.

Mulle asiat on yksinkertaisia ja en tee niist hankalia. Jos kiinnostun, osoitan sen, mutta en epätoivoisesti. Pitäskö naisia alkaa kohtelee huonosti jolloin pääsevät henkiseen vuoristorataan? Oma moraali ei tähä taivu kylläkään.
 
Muuten sen edellisen mimmin kanssa kun siitä ei sit tullu mitää, oli Tinderissä "Pitkäaikaista kumppania". Menin poistelee mätsiä tuossa yks päivä niin oli päivittyneet kuvat ja "En tiedä" tilaan.

Voi luoja sentään sanon minä :D

Katsoo kortit nyt tämän kanssa loppuun mitä yllempänä kirjotin mut tuossa on yks toinen ihan asiallisen oloinen mimmi myös semikiikarissa ku ollaa keskusteltu aika pitkään. Päästiin osioon "suhdehistoria" niin mimmihän veti sieltä kortit pöytään että kun se yksi hyvä riittää - kaikissa suhteissa siis häntä on kuulemma kohdeltu aivan paskasti.

Miksi naisiin vetoo mies, joka on kusipää ja kohtelee paskasti?
Miksi naisiin ei vetoo mies, joka on itsenäinen, kohtelias ja herrasmies, samalla rakentaen elämäänsä imperumia suorastaan?

Voisko joku palstan naaras valaista tätä ajatusmaailmaa mulle :D
 
Muuten sen edellisen mimmin kanssa kun siitä ei sit tullu mitää, oli Tinderissä "Pitkäaikaista kumppania". Menin poistelee mätsiä tuossa yks päivä niin oli päivittyneet kuvat ja "En tiedä" tilaan.

Voi luoja sentään sanon minä :D

Katsoo kortit nyt tämän kanssa loppuun mitä yllempänä kirjotin mut tuossa on yks toinen ihan asiallisen oloinen mimmi myös semikiikarissa ku ollaa keskusteltu aika pitkään. Päästiin osioon "suhdehistoria" niin mimmihän veti sieltä kortit pöytään että kun se yksi hyvä riittää - kaikissa suhteissa siis häntä on kuulemma kohdeltu aivan paskasti.

Miksi naisiin vetoo mies, joka on kusipää ja kohtelee paskasti?
Miksi naisiin ei vetoo mies, joka on itsenäinen, kohtelias ja herrasmies, samalla rakentaen elämäänsä imperumia suorastaan?

Voisko joku palstan naaras valaista tätä ajatusmaailmaa mulle :D
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
Noh, useimmiten, ellei aina, taustalla on turvaton kiintymyssuhde lapsuudessa. Se ei tarkoita välttämättä lainkaan mitään dramaattista kuten perheväkivaltaa, alkoholismia tms. Tutkimusten mukaan puolilla suomalaisista tai jopa vieläkin suuremmalla osalla kiintymyssuhdetyyli on niin sanotusti turvaton, ja turvallisesti kiintyviä on vähemmistö. Ja se sitten näkyy yleensä ennen pitkää lähisuhteissa, jos toinen osapuoli tai molemmat ovat turvattomasti kiintyviä. Erityisen hankala suhdedynamiikka voi vallita ristiriitaisesti ja välttelevästi kiintyvien parisuhteessa. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa googlettaa vaikkapa "turvaton kiintymyssuhde". Kyse on ihan oikeasta psykologisesta, tieteellisesti tutkitusta ilmiöstä eikä mistään hömpästä tai huuhaasta.
 
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
Noh, useimmiten, ellei aina, taustalla on turvaton kiintymyssuhde lapsuudessa. Se ei tarkoita välttämättä lainkaan mitään dramaattista kuten perheväkivaltaa, alkoholismia tms. Tutkimusten mukaan puolilla suomalaisista tai jopa vieläkin suuremmalla osalla kiintymyssuhdetyyli on niin sanotusti turvaton, ja turvallisesti kiintyviä on vähemmistö. Ja se sitten näkyy yleensä ennen pitkää lähisuhteissa, jos toinen osapuoli tai molemmat ovat turvattomasti kiintyviä. Erityisen hankala suhdedynamiikka voi vallita ristiriitaisesti ja välttelevästi kiintyvien parisuhteessa. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa googlettaa vaikkapa "turvaton kiintymyssuhde". Kyse on ihan oikeasta psykologisesta, tieteellisesti tutkitusta ilmiöstä eikä mistään hömpästä tai huuhaasta.

Mä oon kyl näistä joskus lukenut ja tavallaan tiedänkin aika paljon aiheesta. Mut käytännössä kun ei voi tietää mitä sen toisen päässä liikkuu.

Tulee enemmänkin mieleen että hitto onko täällä maailmassa enää naisia jotka eivät olisi rikki? Pitääkö sitä "ehjänä" viettää loppuelämän sinkkuna? :D

All I want is.. Rakastava positiivinen parisuhde, too much to ask for! No toki ei tähän ihan kaikki kandidaatit kelpaa - lue: standardit, mut kuitenniin, simple as shit, hard as fuck.
 
Mä oon kyl näistä joskus lukenut ja tavallaan tiedänkin aika paljon aiheesta. Mut käytännössä kun ei voi tietää mitä sen toisen päässä liikkuu.

Tulee enemmänkin mieleen että hitto onko täällä maailmassa enää naisia jotka eivät olisi rikki? Pitääkö sitä "ehjänä" viettää loppuelämän sinkkuna? :D
Naisena ihmettelin joskus ihan samaa miesten suhteen. Tässä iässä se eletty elämäkin ja parisuhdehistoriat tuovat oman lisänsä soppaan, eikä aina kovin positiivista lisää. Lopulta päädyinkin tähän ratkaisuun keskittyä vallan muihin asioihin.
 
Naisena ihmettelin joskus ihan samaa miesten suhteen. Tässä iässä se eletty elämäkin ja parisuhdehistoriat tuovat oman lisänsä soppaan, eikä aina kovin positiivista lisää. Lopulta päädyinkin tähän ratkaisuun keskittyä vallan muihin asioihin.

Tää on molemminpuolinen ilmiö. Hyvät ei löydä toisiaan. Historia elämästä - etenkin jos niistä on valmis oppimaan ja kasvamaan - parantaa oman elämänlaatua reippaasti ja myös nostaa oman riman aika korkealle kumppanin suhteen.

Kuitenki se yksinolo on siedettävän hyvää vrt suhteeseen joka ei anna. Mut esim mulla ei kovin korkeat standardit ole loppupeleissä. En tiiä millä taikatempulla kiinnostus olisi molemminpuolinen, vai onko se tätä nykyäaikaa että toista osapuolta kiinnostaa, kunnes vaan ei kiinnosta yhtäkkiä enää? Ja tähän voi sanoa, että syytä ei välttämättä edes ole - se on tää "instant viihteen" luoma elämä.

Mä taas ajattelen ihan eri tavoin asioita ja rakennan elämää ihan eri pohjalta kuin että saisin instant viihdettä. No toki paneskelut erikseen, mutta monen monen mimmin kohdalla oon ollut valmis laittaa Tinderin tauolle ja oikeesti keskittyä yhteen, tutustua juuri tähän ihmiseen, but nope.

Sillee turhauttavaa, mut emmä turhaudu.
 
Mä oon miettinyt pitkään, että onko toiseen kiinnostuminen tai ihastuminen jollain tavalla vajetta mitä lapsuudessa ei kokenut saavansa? Vai onko se myös TERVEELLE ihmiselle tapa muodostaa jotain upeata?

Mut se miten me asiat koetaan ihastumisvaiheessa, suhteessa ja kiintymisasioissa riippuu juuri siitä mitä ollaan koettu elämässä - ja toisaalta myös opittu sekä kasvettu eteenpäin ymmärtävinä aikuisina meidän "haavoittuneelle lapselle".

Nää on aika complicated shit.

Itse tiedän olevani jääny vajaaksi lapsuudessa hyvinkin paljon tunne-elämän asioissa ja oon varmasti kokenut tietynlaisia hylkäämisen tunteita, koska muistan varhaisaikuisuudessa jos mua ei esim kutsuttu jonnekin, saatoin vetää aikamoiset reaktiot. Plus toki paljon muuta mitä nuorena tapahtui - kiusattu, pakenin tunne-elämää ties mihin, jne.

Ylläoleva heijastaa nykyää myös ku ihastun, mut se on SUPER lievä mitä on joskus menneisyydessä ollut ja miusta tuntuu, että se jatkuvasti vaan menee parempaan suuntaan. Eli siis jos en saa vaikka toiselta viestiä x ajassa, mulla tulee pieni tunnereaktio joka aivan varmasti liittyy hylkäämisen tunnelukkoon. Edelleen, tää on nykyään tosi lievä, ja se ei sinällään vaikuta arkeen juurikaan, mut jonkin sortin "ovethinkingii" harrastan edelleen.

Elämä on mielenkiintoinen matka. Mä jatkuvasti teen itsereflektointia ja tunnetyöskentelyä. Koen, että meen asioissa parempaan suuntaan. Mä en tiedä mikä on se "goal", mut en usko että sitä koskaan edes on. Sitku kuolen, homma on siinä.

Vähä deepimpää settiä tähä välii :) Ja nyt kyllä on todella offtopic, mut ajattelin laittaa.
 
Mä oon miettinyt pitkään, että onko toiseen kiinnostuminen tai ihastuminen jollain tavalla vajetta mitä lapsuudessa ei kokenut saavansa? Vai onko se myös TERVEELLE ihmiselle tapa muodostaa jotain upeata?

Mut se miten me asiat koetaan ihastumisvaiheessa, suhteessa ja kiintymisasioissa riippuu juuri siitä mitä ollaan koettu elämässä - ja toisaalta myös opittu sekä kasvettu eteenpäin ymmärtävinä aikuisina meidän "haavoittuneelle lapselle".

Nää on aika complicated shit.

Itse tiedän olevani jääny vajaaksi lapsuudessa hyvinkin paljon tunne-elämän asioissa ja oon varmasti kokenut tietynlaisia hylkäämisen tunteita, koska muistan varhaisaikuisuudessa jos mua ei esim kutsuttu jonnekin, saatoin vetää aikamoiset reaktiot. Plus toki paljon muuta mitä nuorena tapahtui - kiusattu, pakenin tunne-elämää ties mihin, jne.

Ylläoleva heijastaa nykyää myös ku ihastun, mut se on SUPER lievä mitä on joskus menneisyydessä ollut ja miusta tuntuu, että se jatkuvasti vaan menee parempaan suuntaan. Eli siis jos en saa vaikka toiselta viestiä x ajassa, mulla tulee pieni tunnereaktio joka aivan varmasti liittyy hylkäämisen tunnelukkoon. Edelleen, tää on nykyään tosi lievä, ja se ei sinällään vaikuta arkeen juurikaan, mut jonkin sortin "ovethinkingii" harrastan edelleen.

Elämä on mielenkiintoinen matka. Mä jatkuvasti teen itsereflektointia ja tunnetyöskentelyä. Koen, että meen asioissa parempaan suuntaan. Mä en tiedä mikä on se "goal", mut en usko että sitä koskaan edes on. Sitku kuolen, homma on siinä.

Vähä deepimpää settiä tähä välii :) Ja nyt kyllä on todella offtopic, mut ajattelin laittaa.
Kun oikealle tyypille avaudut tuota diipimpää shittiä, niin se on siinä. Moni nainen antaisi vaikka munuaisensa, että saisi tuollaisen miehen, joka haluaa kehittää itseään ja kykenee tuon tason itsereflektioon. Se on harvinaista. Ja vielä harvinaisempaa mun ikäluokan miehillä.
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
283 472
Viestejä
4 867 923
Jäsenet
78 667
Uusin jäsen
Tammte

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom