Pahoittelen, etten laita lainauksia niistä kymmenistä viestejä, joista seuraavat ajatukset kumpuavat. Kiitokset kuitekin näkökulmistanne ja ajatusten herättelystä!
Jos joku pommittaisi minua tyhjänpäiväisillä viesteillä treffipäivää odotellessa, niin saattaisi alkaa ahdistamaan. Toki muutamalla sanalla vastaisin, jos se on joku kenet haluan tavata, viestiäkseni että olen täällä, mutta enemmän annan arvoa yhdessä tekemiselle ja sitten niistä tekemisistä keskustelemiselle.
Monessa Tinderprofiilissa kun haetaan keskustelutaitoista seuraa niin olen kovasti miettinyt, että olenkohan keskustelutaitoinen kun en jaksa tyhjänpäiväisiä jaaritella. Ehkä jos omista jutuista ja tunteista puhuu, niin tietenkin ne on tärkeitä ja kuuntelen, mutta tuttujen ja naapurien touhuista jauhaminen ei voisi vähempää kiinnostaa. Varsinkin asiat, jotka ovat enemmän spekuloimista tai toisten sanomisien / tekemisien pohjalta tehtyjä tulkintoja ja niiden pohtimista. Jossitelu on minulle jotenkin täysin tyhjänpäiväistä.
Juuri muuta kodin ulkopuolista elämää ei ole kuin työ ja uutiset, ja työpaikan tapahtumat ja työkavereiden elämästä puhuminen ei kiinnosta. Niin aika vähissä ovat jutun juuret, mistä itse voisin puhua. Siksi itsekin haluaisin mahdollisimman pian treffeille ja tekemään yhdessä juttuja.
Kyllähän alkuun jutun juurta löytyy eletystä elämästä, lapsuudesta, nuoruudesta, koulut työpaikat ja missä kaikkialla on asunut, mutta sen jälkeen ei hirveästi ole puhuttavaa.
Nuoruudessani yhdelle mukavalle rupesin kirjoittamaan runoja vastaukseksi yhteyden ylläpitämisksi kun en muutakaan keksinyt. Oltiin vain muutaman kerran tavattu, mutta kesätyöt veivät kauas toisistamme, niin aika pian loppui runoilut ja viestittelyt
Ei se toisen kosketusta korvaa.
Takaisin tähän päivään.... Kai sitä voisi hyvällä omatunnolla kuitenkin sanoa olevansa hyvä kuuntelija, vaikken oikein keksi höpöteltävää. Tosin yksi harrastustuttu kun puhuu taukoamatta, niin aika usein siirryn sivummalle harrastelemaan, kun ei kohteliaisuudestakaan jaksa jäädä kuuntelemaan mitä sylki toisen suuhun tuo. Fiksu se on, että kun suodattaa sen tyhjänpäiväisen sieltä niin ne oikeet asiat on tosi oivaltavia. Mutta väsyttävää sellainen. Semmosta en kyllä jaksaisi parisuhteessa.