Nettitreffit + Tinder

Kaipa se totta on mistä puhuit jo aiemminkin, että keväällä ja kesällä naiset on kuumimmillaan, tai siis kosteimmillaan, ei kai tässä mitään uutta ja ihmeellistä ole...

Tekisi kyllä tauko hyvää naisten ajattelustakin pikku hiljaa, ei sen puoleen.

On siinä puolensa - voi keskittyä omiin projekteihin ja säästyypi rahaa mitä voi sijoittaa muuhun. Kyllä ne mimmit sieltä taas herää henkiin.
Tosin, tässä kohtaa pimeää syksyä mentaalinen tilani on paljon otollisempi pidempiaikaiselle kumppanille :)
 
Niin tämä suorastaan tyrmisty ku mietin siinä hetken että laitanko puokkiin vai maksanko koko setin. No tein poikkeuksen ja maksoin koko setin ku ei mistää kalliista ollut kyseessä. Sen sijaan että olisin kokenut arvostuksen tunnetta, hänen energiansa muuttui negatiiviseks :D

Tuo on tilanne jossa ei ole kuin vääriä toimintapoja:

Jos maksat nainen pitää sua sugar daddyna ja alistajana.

Jos maksatte puoliksi niin olet pihi etkä ole herrasmies.

Jos nainen maksaa olet elätettävä siipeilijä.
 
Viimeksi muokattu:
Tuo on tilanne jossa ei ole kuin vääriä toimintapoja:

Jos maksat nainen pitää sua sugar daddyna ja alistajana.

Jos maksatte puoliksi niin olet pihi etkä ole herrasmies.

Jos nainen maksaa olet elätettävä siipeilijä.

On kyl ollut näitä tapauksia jolloin matkustin naisen paikkakunnalle, ja nainen tarjoutui maksamaan safkat tai muuta. Arvostan tätä 110% ja yleensä vilpittömästi kiitän! En siis ole pyytänyt että maksaa, maksan aina vähintään oman osuuden vaikka Inariin asti lähtisin :)
 
Mä en ole edes käynyt syömässä ulkona naisen kanssa vuosiin. Lähtökohtaisesti tuontyyppiset ensitreffit on huono idea. Mitä järkeä jäpittää ravintolassa ja katsella kun toinen syö, kun yhtä hyvin voidaan tehdä vaikka ulkona jotain? Tyttöystävän kanssa syöpöttely on sitten eri asia.

Kahvilassa istuskeluun pätee sama... Ei ole mun juttu, en ole näitä ikinä saanut toimimaan.

Mutta jokainen tyylillään.
 
Mä en ole edes käynyt syömässä ulkona naisen kanssa vuosiin. Lähtökohtaisesti tuontyyppiset ensitreffit on huono idea. Mitä järkeä jäpittää ravintolassa ja katsella kun toinen syö, kun yhtä hyvin voidaan tehdä vaikka ulkona jotain? Tyttöystävän kanssa syöpöttely on sitten eri asia.

Kahvilassa istuskeluun pätee sama... Ei ole mun juttu, en ole näitä ikinä saanut toimimaan.

Mutta jokainen tyylillään.

Yhdessä ruokailu on ihan yleisesti tunnettu sosiaalisen kanssakäymisen muoto joka puolella maailmaa. Yhtä lailla joku lasillisella käymisen voi vääntää toisen ryyppäämisen katseluksi :confused:
 
Mä en ole edes käynyt syömässä ulkona naisen kanssa vuosiin. Lähtökohtaisesti tuontyyppiset ensitreffit on huono idea. Mitä järkeä jäpittää ravintolassa ja katsella kun toinen syö, kun yhtä hyvin voidaan tehdä vaikka ulkona jotain? Tyttöystävän kanssa syöpöttely on sitten eri asia.

Kahvilassa istuskeluun pätee sama... Ei ole mun juttu, en ole näitä ikinä saanut toimimaan.

Mutta jokainen tyylillään.
Tässä ollaan kerrankin samalla tyylillä. :D

En ole ikinä käynytkään illallistreffeillä, tosin nuorena ja köyhänä ne nyt eivät ole yleisiä olleetkaan. Kahvilassa pari kertaa, kuppilassa pari kertaa. Boring. Mutta en mä niinkään viihdy niissä tuttujenkaan kanssa.

Ulkosyömisiä en harrasta kotimaassa muutoinkaan (paitsi lounaat, mutta fiinimpää en). Parhaat treffit on olleet kävelyitä. Yhdellä oli yllärinä teetä termarissa, oli talvi. Ja netistä tavatut mieluiten just tuolla tavalla, missä ei tarvitse tuijottaa toisen naamaa.
 
Mä en ole edes käynyt syömässä ulkona naisen kanssa vuosiin. Lähtökohtaisesti tuontyyppiset ensitreffit on huono idea. Mitä järkeä jäpittää ravintolassa ja katsella kun toinen syö, kun yhtä hyvin voidaan tehdä vaikka ulkona jotain? Tyttöystävän kanssa syöpöttely on sitten eri asia.
Mitäs ravintolaillallista parempia ulkoilma-aktiviteetteja tulee mieleen? Näitä vaihtareita kuulisin mieluusti!
 
Yhdessä ruokailu on ihan yleisesti tunnettu sosiaalisen kanssakäymisen muoto joka puolella maailmaa. Yhtä lailla joku lasillisella käymisen voi vääntää toisen ryyppäämisen katseluksi :confused:
On tosiaan joo, mutta se ei tarkoita, että se olisi välttämättä optimaalisin tapa tutustua toiseen ihmiseen, etenkin jos on tarkoitus saada jotain säpinää aikaan...

Mitäs ravintolaillallista parempia ulkoilma-aktiviteetteja tulee mieleen? Näitä vaihtareita kuulisin mieluusti!
Sehän riippuu ihan vuodenajastakin ja paikkakunnasta. Nyt kun ulkona on synkkää ja lämmintä piirun päälle nolla, ei varsinainen ulkona oleskelu kyllä paljon nappaa...
 
Mä kans harrastin ensisijaisesti kävelytreffejä, ainakin ensitreffeillä. Ei maksa mitään, ei tarvitse erityisesti laittautua, ja reitin pituuden voi päättää sen mukaan kuinka hyvin juttu luistaa. Ja jos oikein hyvin luisti, oli helppo jatkaa vielä vaikka sinne kahville.
Mä muuten otin taktiikaksi ehtiä maksamaan omani ensin, jottei mies joutuisi tekemään tota päätöstä että pitäiskö tässä nyt tarjota vai ei. Olen itsellinen 2000-luvun nainen, maksan itse elämiseni ja kahvini. Ja välillä tarjoan miehellekin.
 
Sieniretki on oikein kiva, jos on tiedossa vakiopaikka jossa sieniä on enemmän kuin jaksaa kerätä. Siihen kunnon eväät ja termariteet kylkeen istuinalustoja unohtamatta. Autossakin on alkuun helppo rikkoa jää, kun istutaan vierekkäin ilman katsekontaktia.

Sieniretki on ihan perseestä, jos joutuu keskittymään sienten kuumeiseen etsimiseen samalla kun yrittää keskustella tuntemattoman kanssa. Toinen kulkee edellä ja toinen perässä havut naamalla, sieniä ei löydy eikä juttukaan luista, kun ei voi kunnolla keskittyä kumpaankaan.

Kävelydeitillä kannattaa kävellä sellaisessa paikassa missä mahtuu kulkemaan rinnakkain, ei kapealla polulla. Peräkkäin on vaikea keskustella.

Kerran kävin autistin kanssa kävelydeitillä. Cooperissa menee kolme tonnia, mutta sillä lenkillä sykkeet oli punaisella ja keskustelu kulki ilman mikrosekunninkaan taukoa vielä lujempaa. Pelkkä muistelukin hengästyttää. Onneksi en kelvannut sille.

Kesällähän voi käydä vaikka uimarannalla. Laavu ja eväät siellä toimii mihin vuodenaikaan tahansa.

Jos ruokaravintolassa selviää kunnialla toisen naaman tuijottelusta, niin sittenhän mätsi vaikuttaa oikein lupaavalta? Kyllä pubideiteilläkin on paikkansa, pari bisseä rentouttaa, buustaa sosiaalisuutta ja poistaa estoja, ja viistosti kohdakkain on parempi istua, kuin vierekkäin puistonpenkillä tai vastakkain ruokaravintolassa.

Tärkeimpänä olen pitänyt, että menee sellaiseen paikkaan jossa on helppo olla rennosti. En tykkää yhtään huvipuistoista, standupista, keikoista, leffateatterista, jne, niin en menisi niihin ensitreffeille. Yleensä kysyn toiselta millaiset treffit on hyviä, ja ehdotan niistä sellaista josta olen samaa mieltä ja jonka arvelen parhaiten sopivan siihen millainen se toinen osapuoli on. Päivän tai parin keskustelun jälkeen on yleensä hyvä aavistus kannattaako hänen kanssaan mennä sieneen vai trendiravintolaan.
 
Jos haluaa olla huomioonottava, niin mies ei ehdota ensitreffejä mihinkään metsään vaan ihmisten ilmoille. (Järkevät) naiset eivät lähde mielellään auton kyytiin ja korpeen ensitreffeillä. Ei välttämättä toisillakaan. Nää mun kävelytreffit oli kaikki ihan kaupungissa. Jotkut halus näyttää esim. omia huudejaan, jos alue oli minulle ennalta tuntematon.
 
Jos haluaa olla huomioonottava, niin mies ei ehdota ensitreffejä mihinkään metsään vaan ihmisten ilmoille. (Järkevät) naiset eivät lähde mielellään auton kyytiin ja korpeen ensitreffeillä.
Ei saatana. Mika Moring tyyppiset treffit? :D
Mun kanssa kyllä lähdetään mielellään ensitreffeille metsään, annetaan heti oma numero ja pyydetään hakemaan kotipihasta. Poikkeuskin on kyllä nähty, eihän siinä mitään jos haluaa olla varovainen, tai on käynyt niin huono tuuri että on joutunut jopa kohtaamaankin huonon kokemuksen, jolloin varovaisuus on täysin ymmärrettävää. Mutta viestii se mullekin jotain elämänasenteesta ja kiinnostuksen tasosta pelkääkö mua vai ei.
 
Mun kanssa kyllä lähdetään mielellään ensitreffeille metsään, annetaan heti oma numero ja pyydetään hakemaan kotipihasta. Poikkeuskin on kyllä nähty, eihän siinä mitään jos haluaa olla varovainen, tai on käynyt niin huono tuuri että on joutunut jopa kohtaamaankin huonon kokemuksen, jolloin varovaisuus on täysin ymmärrettävää. Mutta viestii se mullekin jotain elämänasenteesta ja kiinnostuksen tasosta pelkääkö mua vai ei.
Ei kysymys ole mistään henkilökohtaisesta kannanotosta saati "elämänasenteesta". Silkasta järkevyydestä. Vähän ihmettelen, että riittää noita naisia jotka lähtee. Mut riittäähän niitäkin miehiä ja naisia, jotka eivät piittaa sukupuolitautien ehkäisystä satunnaisten tai uusien kumppaneiden kanssa. Sitten ihmetellään sukupuolitauti- ja lapsettomuustilastoja.
 
Mun kanssa kyllä lähdetään mielellään ensitreffeille metsään, annetaan heti oma numero ja pyydetään hakemaan kotipihasta. Poikkeuskin on kyllä nähty, eihän siinä mitään jos haluaa olla varovainen, tai on käynyt niin huono tuuri että on joutunut jopa kohtaamaankin huonon kokemuksen, jolloin varovaisuus on täysin ymmärrettävää. Mutta viestii se mullekin jotain elämänasenteesta ja kiinnostuksen tasosta pelkääkö mua vai ei.
Ei kysymys ole mistään henkilökohtaisesta kannanotosta saati "elämänasenteesta". Silkasta järkevyydestä. Vähän ihmettelen, että riittää noita naisia jotka lähtee. Mut riittäähän niitäkin miehiä ja naisia, jotka eivät piittaa sukupuolitautien ehkäisystä satunnaisten tai uusien kumppaneiden kanssa. Sitten ihmetellään sukupuolitauti- ja lapsettomuustilastoja.
Tässä auttaa juuri se, että tutustuu ihmiseen pitkän kaavan kautta jo etukäteen kirjoitellen ja soitellenkin, jolloin toivon mukaan syntyy jonkinlaista luottamusta ja käsitystä jo ennen tapaamista.

Toki toinen vaihtoehto on se, että tapaa nopeasti livenä ja lähtee viemään sitä kautta tilannetta ("varovasti") eteenpäin, tai sitten ei vie vaan jatketaan eri teille.

Ensinäkemisestä (naisen omaan) sänkyyn viidessä minuutissa on ehkä ennätys mulla... Kymmenen minuutin mittakaavassa näitä on ollut useampia.
 
Tässä auttaa juuri se, että tutustuu ihmiseen pitkän kaavan kautta jo etukäteen kirjoitellen ja soitellenkin, jolloin toivon mukaan syntyy jonkinlaista luottamusta ja käsitystä jo ennen tapaamista.

Toki toinen vaihtoehto on se, että tapaa nopeasti livenä ja lähtee viemään sitä kautta tilannetta ("varovasti") eteenpäin, tai sitten ei vie vaan jatketaan eri teille.

Ensinäkemisestä (naisen omaan) sänkyyn viidessä minuutissa on ehkä ennätys mulla... Kymmenen minuutin mittakaavassa näitä on ollut useampia.
Vaikka mun kanssa kirjoittelisi puoli vuotta (missä en näe järkeä, senkin joskus kokeilleena) tapaisin ensi kertaa livenä ihmisten ilmoilla.

Ja ei, pelko ei hallitse elämääni, vaikka tästä kannastani tehdään usein se johtopäätös. Minulla on ballseja enemmän kuin useimmilla miehillä. Olen mm. harrastanut vaarallista extreme-lajia. Juttu on siinä, että puntaroin ja valitsen riskit. Olin valmis jopa vammautumaan tai kuolemaan minulle rakkaan harrastuksen parissa, joka antoi minulle valtavan paljon. Sen sijaan en ole valmis tulemaan raiskatuksi ja tapetuksi tuntemattoman nettityypin ensitapaamisella. En myöskään lähettele rahaa amerikkalaisille perinnön saaneille insinööreille.
 
Ei kysymys ole mistään henkilökohtaisesta kannanotosta saati "elämänasenteesta". Silkasta järkevyydestä. Vähän ihmettelen, että riittää noita naisia jotka lähtee.
Ne jotka ovat lähteneet, antaneet numeronsa ja pyytäneet hakemaan kotoa, olivat järkevämpiä ja avoimempia ja positiivisempia kuin se, joka halusi käyttää anonyymiä viestisovellusta ja käveli kauemmaksi kotoa noudettavaksi. Tämä ei toki lohduta Kyllikki Saarta.

Varovaisuudesta tulee myös se mielikuva, että kyseessä on rutinoitunut pitkän linjan sarjadeittailija, joka sitten vähentää omaa mielenkiintoa, piti mielikuva sitten paikkaansa tai ei.

Tässä auttaa juuri se, että tutustuu ihmiseen pitkän kaavan kautta jo etukäteen kirjoitellen ja soitellenkin, jolloin toivon mukaan syntyy jonkinlaista luottamusta ja käsitystä jo ennen tapaamista.
Juttelen yhden illan tai kaksi. Chatissa harvemmin kehenkään pettyy, mutta mitä enemmän juttelee, sitä vähemmän todellisuus vastaa itse rakentamiaan mielikuvia, useammin pettyy ja aikaa menee hukkaan. Sen verran on kuitenkin juteltava, että vähän tutustuu, niin on valmiita keskusteluaihioita ensitreffeille, ja juurikin saa osoitettua, että fiksu ihminen täältä on tulossa.
 
Vaikka mun kanssa kirjoittelisi puoli vuotta (missä en näe järkeä, senkin joskus kokeilleena) tapaisin ensi kertaa livenä ihmisten ilmoilla.

Ja ei, pelko ei hallitse elämääni, vaikka tästä kannastani tehdään usein se johtopäätös. Minulla on ballseja enemmän kuin useimmilla miehillä. Olen mm. harrastanut vaarallista extreme-lajia. Juttu on siinä, että puntaroin ja valitsen riskit. Olin valmis jopa vammautumaan tai kuolemaan minulle rakkaan harrastuksen parissa, joka antoi minulle valtavan paljon. Sen sijaan en ole valmis tulemaan raiskatuksi ja tapetuksi tuntemattoman nettityypin ensitapaamisella.
Jokainen tyylillään.

Mulle ei ole pääasiassa ollut vaikeuksia herättää luottamusta naisessa, mutta nyt on ollut paljon niitäkin jotka ei uskalla edes numeroa antaa. Pitäisi muka ensin tavata ja sitten vasta saa numeron. Eihän siinä mitään, mutta ei oikein huvita lähteä noin heikon liidin perässä ajamaan parinsadan kilometrin päähän. Sitä paitsi Tinder voi sekoilla.
 
Jokainen tyylillään.

Mulle ei ole pääasiassa ollut vaikeuksia herättää luottamusta naisessa, mutta nyt on ollut paljon niitäkin jotka ei uskalla edes numeroa antaa. Pitäisi muka ensin tavata ja sitten vasta saa numeron. Eihän siinä mitään, mutta ei oikein huvita lähteä noin heikon liidin perässä ajamaan parinsadan kilometrin päähän. Sitä paitsi Tinder voi sekoilla.
Varovaisuus on lisääntymään päin. Toi numeron panttaaminen on järkevää ihan siitäkin syystä, että aika paljon naiset saa Tinderistä peräänsä kaikenmaailman stalkkereita ja vonkaajia. Mullekin sattui yksi virhearvio, joka lähetteli vonkaus- ja vänkäysviestejä vielä vuodenkin päästä, ja jouduin lopulta estämään numeron.
 
Varovaisuus on lisääntymään päin. Toi numeron panttaaminen on järkevää ihan siitäkin syystä, että aika paljon naiset saa Tinderistä peräänsä kaikenmaailman stalkkereita ja vonkaajia. Mullekin sattui yksi virhearvio, joka lähetteli vonkaus- ja vänkäysviestejä vielä vuodenkin päästä, ja jouduin lopulta estämään numeron.
Elämä on riski. Voi vaikka kuolla.

Mutta kyllä mä nyt lähtisin siitä, että jos tosissaan on kiinnostunut toisesta ihmisestä, niin kyllä numeroiden vaihtaminen kuuluu asiaan. Jossei uskalla sitä antaa, niin on heti jo vähän väsähtäneet lähtökohdat koko hommaan ja tuntuu, ettei toinen nyt ole ihan täysillä mukana.
 
Oon sopinu treffit metsänlaitaan, mutta tunsin metsän hyvin itse. Kyytiin en lähtis enkä kummankin kotiin. Mutta mieluummin sekin kuin numeron antaminen ennen tapaamista, hyi hele.

Auton kyydissä ois kyl hyvä olla nopeesti (jos sellainen on), koska se vasta miehestä paljon kertookin. Mielellään vähän kaupunkiajoa ja sit jotain hiljaista, pimeää ja jäistä. Jos se idiootti alkaa revitellä ni morjesta.
 
Elämä on riski. Voi vaikka kuolla.

Mutta kyllä mä nyt lähtisin siitä, että jos tosissaan on kiinnostunut toisesta ihmisestä, niin kyllä numeroiden vaihtaminen kuuluu asiaan. Jossei uskalla sitä antaa, niin on heti jo vähän väsähtäneet lähtökohdat koko hommaan ja tuntuu, ettei toinen nyt ole ihan täysillä mukana.
Mitä mä nyt tässä yritän teille miehille sanoa on, että älkää ottako tuollaista asennetta ja ylitulkitko naisen varovaisuutta, älkääkä tehkö siitä tuollaisia johtopäätöksiä. Kyse ei ole SINUSTA, ei epäluottamuslauseesta juuri SINUA kohtaan vaan siitä, että Tinderissä on paljon kaikenlaista epämääräistä huohottelijaa, epävakaita ja muita mt-ongelmaisia, hulluja stalkkereita ja pervoja ja epätoivoisia dickpicien lähettelijöitä. Ette taida edes tajuta miten paljon, eivätkä kaikki naisetkaan kunnes sellainen osuu kohdalle. Fiksu varoo jo alusta alkaen. Ettekä taida tajuta sitäkään, miten monet miehistä ei osaa ottaa pakkeja hyvin, vaan pahimmassa tapauksessa pakit saaneesta miehestä saa todellisen vänkääjäriesan. Siksi numero vasta kun on edes nähty ja joku oikea syy numero antaa.

Miehistä, jotka ei ymmärrä tätä ja joilla oma ego ja omat halut menee edelle, tulee aika itsekäs ja epäempaattinen kuva. Ei jatkoon.

muoks. Puhun yleisesti syistä miksei numeroa kannattaisi heti antaa. Itse annoin usein, koska salainen = sillä ei irtoa minusta tietoa, ja sitten vain estin ne jotka rupesivat jotenkin hankaliksi tai epämiellyttäviksi. En olisi antanut jos numerollani saisi nimi- ja osoitetiedot.
 
Viimeksi muokattu:
Mitä mä nyt tässä yritän teille miehille sanoa on, että älkää ottako tuollaista asennetta ja ylitulkitko naisen varovaisuutta, älkääkä tehkö siitä tuollaisia johtopäätöksiä. Kyse ei ole SINUSTA, ei epäluottamuslauseesta juuri SINUA kohtaan vaan siitä, että Tinderissä on paljon kaikenlaista epämääräistä huohottelijaa, epävakaita ja muita mt-ongelmaisia, hulluja stalkkereita ja pervoja ja epätoivoisia dickpicien lähettelijöitä. Ette taida edes tajuta miten paljon, eivätkä kaikki naisetkaan kunnes sellainen osuu kohdalle. Fiksu varoo jo alusta alkaen. Ettekä taida tajuta sitäkään, miten monet miehistä ei osaa ottaa pakkeja hyvin, vaan pahimmassa tapauksessa pakit saaneesta miehestä saa todellisen vänkääjäriesan. Siksi numero vasta kun on edes nähty ja joku oikea syy numero antaa.
No, sen verran hyvällä prosentilla olen numeron kuitenkin saanut, että sitten kun en saa, koen itseni kyllä hieman epäonnistuneeksi luottamuksen (tai kiinnostuksen) herättämisessä.

Ja kun tilanne nyt käytännössä on kuitenkin se, että logististen syiden vuoksi ei huvita heikkoja liidejä käydä muutenkaan tapailemaan. Joten pääasiassa sitten tuollaiset naiset saa olla. Menee liian hankalaksi ja epävarmaksi.
 
Mä kans harrastin ensisijaisesti kävelytreffejä, ainakin ensitreffeillä. Ei maksa mitään, ei tarvitse erityisesti laittautua, ja reitin pituuden voi päättää sen mukaan kuinka hyvin juttu luistaa. Ja jos oikein hyvin luisti, oli helppo jatkaa vielä vaikka sinne kahville.
Mä muuten otin taktiikaksi ehtiä maksamaan omani ensin, jottei mies joutuisi tekemään tota päätöstä että pitäiskö tässä nyt tarjota vai ei. Olen itsellinen 2000-luvun nainen, maksan itse elämiseni ja kahvini. Ja välillä tarjoan miehellekin.

Ilmeisesti oletus että mies tarjoaa aluksi oli aiemmin yleisempi, ja alkaa pikkuhiljaa kadota? :hmm:


Jokainen tyylillään.

Mulle ei ole pääasiassa ollut vaikeuksia herättää luottamusta naisessa, mutta nyt on ollut paljon niitäkin jotka ei uskalla edes numeroa antaa. Pitäisi muka ensin tavata ja sitten vasta saa numeron. Eihän siinä mitään, mutta ei oikein huvita lähteä noin heikon liidin perässä ajamaan parinsadan kilometrin päähän. Sitä paitsi Tinder voi sekoilla.

Hmmh, miehenäkin kyllä halusin tavata ensin julkisella paikalla eikä kotona tai metsässä... että ei siinä mitään ihmeellistä ole.
 
No, sen verran hyvällä prosentilla olen numeron kuitenkin saanut, että sitten kun en saa, koen itseni kyllä hieman epäonnistuneeksi luottamuksen (tai kiinnostuksen) herättämisessä.

Ja kun tilanne nyt käytännössä on kuitenkin se, että logististen syiden vuoksi ei huvita heikkoja liidejä käydä muutenkaan tapailemaan. Joten pääasiassa sitten tuollaiset naiset saa olla. Menee liian hankalaksi ja epävarmaksi.
Ymmärrän tuonkin. Mun range oli Tinderissä max 15 km. Ei ole iso tappio kummallekaan osapuolelle.
 
Hitto, viel ehtis pyytää sienitreffeille. Mäpä kokeilen jollekin mätsille! Mä en kyl tiedä sienistä hölkäsenpöläystäkää, joten pitää kysyä onko mimmillä sienikirjaa.
 
Ymmärrän tuonkin. Mun range oli Tinderissä max 15 km.
Ai sekin vielä, siis sen lisäksi että pitää olla korkeakoulutettu vihervasemmistolainen mies. Ja lapseton. Ja mitä vielä.

Onko ihmekään, jos on ollut vähän nihkeää... En mä toru enkä moiti, mä vaan totean ilmiselvän asian.
 
Ai sekin vielä, siis sen lisäksi että pitää olla korkeakoulutettu vihervasemmistolainen mies. Ja lapseton. Ja mitä vielä.

Onko ihmekään, jos on ollut vähän nihkeää... En mä toru enkä moiti, mä vaan totean ilmiselvän asian.
Tuollakin rangella täällä Päähesulissa riitti tarjokkaita jos ei nyt ihan ovista ja ikkunoista, niin Tinderin chatin ruuhkautumiseen asti kuitenkin. Mutta kun ei napannut niin ei napannut. Ja kaltaisiani naisia kun täällä on tosiaan 13 tusinassa, ja kaivatunlaisia miehiä... no. Ei vissiin lainkaan.
 
Tuollakin rangella täällä Päähesulissa riitti tarjokkaita jos ei nyt ihan ovista ja ikkunoista, niin Tinderin chatin ruuhkautumiseen asti kuitenkin. Mutta kun ei napannut niin ei napannut. Ja kaltaisiani naisia kun täällä on tosiaan 13 tusinassa, ja kaivatunlaisia miehiä... no. Ei vissiin lainkaan.
Rangeen osuu miehiä osittain siitäkin syystä, että kotimaiset ja ulkomaiset Tinder-passporttailijat tulevat haaskalle erityisesti Helsinkiin. Ja matkailijat tietysti.

Joka tapauksessa jos vakavissaan seuraa etsii, niin varmaan olisi syytä hieman joustaa kriteeristä ja etäisyyksistä... Harva meistä nyt täsmälleen sellaista kumppania saa kuin päiväunissaan haluaisi. Ei se ole realismia, ei edes bettre folkille eli naisille.
 
Rangeen osuu miehiä osittain siitäkin syystä, että kotimaiset ja ulkomaiset Tinder-passporttailijat tulevat haaskalle erityisesti Helsinkiin. Ja matkailijat tietysti.

Joka tapauksessa jos vakavissaan seuraa etsii, niin varmaan olisi syytä hieman joustaa kriteeristä ja etäisyyksistä... Harva meistä nyt täsmälleen sellaista kumppania saa kuin päiväunissaan haluaisi. Ei se ole realismia, ei edes bettre folkille eli naisille.
Niinhän se on. Viihdyn kuitenkin aivan liian hyvin yksin tehdäkseni juuri mitään kompromissejä kumppanin ja parisuhteen saralla. Nykyäänhän en siis enää etsikään mitään ja luulen, että todennäköisyys sille, että miespuolinen vastineeni teleporttautuisi olohuoneeseeni on melko pieni :think: Enkä ole ihan varma huolisinko enää häntäkään :smoke:
 
Miksi pitäisi joustaa jostain etäisyysjutuista? 15 km Kattaa Stadissa koko kehä kolmosen sisäpuolisen alueen, jotkut Tikkurilat mukaanlukien. Ja kaikissa muissa Suomen kaupungeissa siihen mahtuu torilta katsottuna jo ihan ehtaa landeakin mukaan.

Ainakin itse asun kantakaupungissa, olen kiinnostunut kaupunkilaisesta elämästä, eikä mulla ole ollut miehenä mitään hinkua lähteä johonkin Hyrylään tai Nummelaan treffeille. Ja kaikissa muissa kaupungeissa matkaillessa on vielä kivempi että se mahdollinen treffikumppani olis esim siellä kaupungissa, eikä jossain tuntemattomassa kylässä kymmenen poronkuseman päässä.

Lisäksi, kuten jo mainittiinkin, tohon rajaan mahtuu hyvin myös ne tyypit ketkä tulee kaupunkiin viettämään aikaa, tai käyvät täällä töissä, niin en taas näe mikä ongelma tossa on?

Jos se niin katkeroittaa asua siellä keskellä metsää tinderin kantaman ulottumattomissa, eikä kukaan suostu edes tindermaailmassa niin kauas eksymään, niin asiasta voi taas kerran tehdä johtopäätöksiä ja miettiä mahdollisia vaihtoehtoja.
 
Viimeksi muokattu:
Niinhän se on. Viihdyn kuitenkin aivan liian hyvin yksin tehdäkseni juuri mitään kompromissejä kumppanin ja parisuhteen saralla. Nykyäänhän en siis enää etsikään mitään ja luulen, että todennäköisyys sille, että miespuolinen vastineeni teleporttautuisi olohuoneeseeni on melko pieni :think: Enkä ole ihan varma huolisinko enää häntäkään :smoke:
Sulla taitaa olla hieman a-seksuaalisia taipumuksiakin? ;)

Jos läheisyyden kaipuu ja seksuaalinen kaipuu puuttuu, niin sittenhän siinä käy helposti niin, että tyytyy olemaan ilman.

Miksi pitäisi joustaa jostain etäisyysjutuista? 15 km Kattaa Stadissa käytännössä koko
Vaikkapa siksi, että tulee enemmän valinnanvaraa? Koska ei selvästi seuraa oikein löytynyt noilla spekseillä.
 
Miksi pitäisi joustaa jostain etäisyysjutuista? 15 km Kattaa Stadissa käytännössä koko
Niinpä. Se 15 kilsaakin "väärään suuntaan" voi tarkoittaa jo tunnin matkaa julkisilla. (Viherpiiperönä olen luonnollisesti autoton.) Tunnin välimatka = etäsuhde IMHO.
Sulla taitaa olla hieman a-seksuaalisia taipumuksiakin? ;)

Jos läheisyyden kaipuu ja seksuaalinen kaipuu puuttuu, niin sittenhän siinä käy helposti niin, että tyytyy olemaan ilman.


Vaikkapa siksi, että tulee enemmän valinnanvaraa? Koska ei selvästi seuraa oikein löytynyt noilla spekseillä.
Demiseksuaali. Aikalailla täydellistä, kun halut menee on/off sen mukaan onko niille olemassa kohde ;)
Ja kuten todettu, ei mitään syytä tehdä kompromissejä saadakseen enemmän valinnanvaraa. Ja väitän että ne etsimäni miehet majailee pääosin juuri täällä. Heitä vain on olemattoman vähän, ja he harvatkin ovat ymmärrettävästi pitkissä parisuhteissa.
Muoks. Enkä mä "tyydy" olemaan ilman. Mun on hurjan hyvä olla näin. Parisuhde voisi tuoda jotain lisää, jos se yksisarvinen teleporttautuisi tänne. Tai sitten ei. Näin on kuitenkin ihan täydellistä :smile:
 
Demiseksuaali. Aikalailla täydellistä, kun halut menee on/off sen mukaan onko niille olemassa kohde ;)
Ja kuten todettu, ei mitään syytä tehdä kompromissejä saadakseen enemmän valinnanvaraa. Ja väitän että ne etsimäni miehet majailee pääosin juuri täällä. Heitä vain on olemattoman vähän, ja he harvatkin ovat ymmärrettävästi pitkissä parisuhteissa.
Muoks. Enkä mä "tyydy" olemaan ilman. Mun on hurjan hyvä olla näin. Parisuhde voisi tuoda jotain lisää, jos se yksisarvinen teleporttautuisi tänne. Tai sitten ei. Näin on kuitenkin ihan täydellistä :smile:
Jokainen tyylillään ja hyvä jos tilanne tyydyttää.

Mutta jos joskus on tylsää ja yksinäistä, niin kannattaisi ehkä pohtia, millaista vipinää voisi elämään saada, jos katselisi miehiä hieman boksin ulkopuoleltakin. Sehän voisi olla vaikka kuinka mukavaa ja jänskää. :)

Jos mietitään vaikka mun kaltaista miestä, niin en kannata vasemmistoa, mutta kyllä silti pystyn keskustelemaan asioista rakentavasti ja monipuolisesti ja kunnioittamaan toisen mielipiteitä. Ei siinä ole mitään ongelmaa. Se on sitten eri asia, jos nainen on niin fanaattinen että joka toinen lause liittyy politiikkaan. Kuka sellaista jaksaa.
 
Jokainen tyylillään ja hyvä jos tilanne tyydyttää.

Mutta jos joskus on tylsää ja yksinäistä, niin kannattaisi ehkä pohtia, millaista vipinää voisi elämään saada, jos katselisi miehiä hieman boksin ulkopuoleltakin. Sehän voisi olla vaikka kuinka mukavaa ja jänskää. :)

Jos mietitään vaikka mun kaltaista miestä, niin en kannata vasemmistoa, mutta kyllä silti pystyn keskustelemaan asioista rakentavasti ja monipuolisesti ja kunnioittamaan toisen mielipiteitä. Ei siinä ole mitään ongelmaa. Se on sitten eri asia, jos nainen on niin fanaattinen että joka toinen lause liittyy politiikkaan. Kuka sellaista jaksaa.
No kun ei ole tylsää eikä yksinäistä. Mun elämä on täydempää kuin koskaan, johtuen varmaan just siitä, että nyt se on 100 % itseni näköistä. Olen niin introverttikin, että tarviin valtavasti omaa aikaa. Vasta nyt sitä on riittävästi.
En siis ole tapaamassa sinua tai kaltaisiasi ;) Jännitykset haen ihan muualta, ja toisaalta näin vanhemmiten ja aika paljon kokeneena jännitystä ei enää niin kaipaakaan.

Sulla on kyllä hirveesti ennakkokäsityksiä ihmisistä. Yrität survoa minua väkisin johonkin stereotypiaan, johon en lainkaan istu. Ja joku toinenkin kirjoittelija oli tehnyt aika erikoisia johtopäätöksiä.
 
No kun ei ole tylsää eikä yksinäistä. Mun elämä on täydempää kuin koskaan, johtuen varmaan just siitä, että nyt se on 100 % itseni näköistä. Olen niin introverttikin, että tarviin valtavasti omaa aikaa. Vasta nyt sitä on riittävästi.
En siis ole tapaamassa sinua tai kaltaisiasi ;) Jännitykset haen ihan muualta, ja toisaalta näin vanhemmiten ja aika paljon kokeneena jännitystä ei enää niin kaipaakaan.

Sulla on kyllä hirveesti ennakkokäsityksiä ihmisistä. Yrität survoa minua väkisin johonkin stereotypiaan, johon en lainkaan istu. Ja joku toinenkin kirjoittelija oli tehnyt aika erikoisia johtopäätöksiä.
Good for you.

Mäkin viihdyn itsekseni, mutta hormonitoiminta on ikään nähden vielä sen verran vilkasta, että pakkohan se on vähän tyttöjen perässäkin juosta. Ja mä ajattelen niin, että jossen sitä nyt tee, niin milloin sitten. Haudassa ehtii rauhoittua pidemmäksi ajaksi.

Sitä paitsi tyttöjen perässä juoksemisesta on epäsuoria hyötyjä sikäli, että kiinnittää enemmän huomiota ulkonäköönsä, kuntoonsa ja jopa kämpän siisteyteen.
 
Mäkin viihdyn itsekseni, mutta hormonitoiminta on ikään nähden vielä sen verran vilkasta

"Dont be slaves of your own desires, transmute the energy for something constructive" -jotenkin näin se meni.
Mutta hyvä että alakerta sykkii vanhempanakin. Mielummin niin päin kuin olisit täysi seniili.

Mulla vaihtelee panetuksen määrä. Silloin kun seisoo jo pelkästään hengityksen voimasta ja ei ole ketään kelle laittaa viestiä, niin onhan se aika vaikeeta. Tällöin salille tekemään raivotreeniä samalla ku tutustuu Tinderissä jo pimpsan tuoksu nenän alla. Proseduuri on välillä helppoa, yleensä vaikeaa, ja päätyyn asti on suorastaan työmaa, mutta usein sen arvoista noin kuitenkin :)

Jatketaan..
 
Demiseksuaali. Aikalailla täydellistä, kun halut menee on/off sen mukaan onko niille olemassa kohde ;)

Tuliko nuorena luettua liikaa Demi-lehteä vai? :hmm:

Mulla vaihtelee panetuksen määrä. Silloin kun seisoo jo pelkästään hengityksen voimasta ja ei ole ketään kelle laittaa viestiä, niin onhan se aika vaikeeta. Tällöin salille tekemään raivotreeniä samalla ku tutustuu Tinderissä jo pimpsan tuoksu nenän alla. Proseduuri on välillä helppoa, yleensä vaikeaa, ja päätyyn asti on suorastaan työmaa, mutta usein sen arvoista noin kuitenkin :)

Kuulostaa tämäkin kyllä melkoisen pakottavilta haluilta...
 
Good for you.

Mäkin viihdyn itsekseni, mutta hormonitoiminta on ikään nähden vielä sen verran vilkasta, että pakkohan se on vähän tyttöjen perässäkin juosta. Ja mä ajattelen niin, että jossen sitä nyt tee, niin milloin sitten. Haudassa ehtii rauhoittua pidemmäksi ajaksi.

Sitä paitsi tyttöjen perässä juoksemisesta on epäsuoria hyötyjä sikäli, että kiinnittää enemmän huomiota ulkonäköönsä, kuntoonsa ja jopa kämpän siisteyteen.
Eihän siinä, jos koet kuitenkin jääväsi jollain tapaa plussan puolelle elämäntavassasi. Kirjoituksistasi vaan välillä huokuu sellaista, ettei niin ehkä olisi. Hyvä, että jotain positiivisiakin puolia löytyy. Pakko kuitenkin todeta, että itsestään ja kämpästään kannattaisi pitää huolta ihan jo siksi, että on itse sen arvoinen. Ei toisten ihmisten tai huomionkipeyden vuoksi.
 
Eihän siinä, jos koet kuitenkin jääväsi jollain tapaa plussan puolelle elämäntavassasi. Kirjoituksistasi vaan välillä huokuu sellaista, ettei niin ehkä olisi. Hyvä, että jotain positiivisiakin puolia löytyy. Pakko kuitenkin todeta, että itsestään ja kämpästään kannattaisi pitää huolta ihan jo siksi, että on itse sen arvoinen. Ei toisten ihmisten tai huomionkipeyden vuoksi.
No, jos nyt oikein käydään filosofoimaan, niin testosteroni ja miehiset halut eivät ainoastaan pidä miehiä ja kämppiä siisteinä vaan myös pyörittävät koko maailmaa...

Ilman tätä draivia aika hiljaista pitelisi. Koska miksi kukaan vaivautuisi tekemään mitään erityistä.

Varmaan olisi kuoltu nälkään ja sukupuuttoon jo kauan sitten.
 
No, jos nyt oikein käydään filosofoimaan, niin testosteroni ja miehiset halut eivät ainoastaan pidä miehiä ja kämppiä siisteinä vaan myös pyörittävät koko maailmaa...

Ilman tätä draivia aika hiljaista pitelisi. Koska miksi kukaan vaivautuisi tekemään mitään erityistä.

Varmaan olisi kuoltu nälkään ja sukupuuttoon jo kauan sitten.
Vai silviistiin :lol: Tämä oli niin ilmiselvä provo meikäläisen suuntaan, etten viitsi edes tarttua tähän.
Jokainen tulkoon uskossaan autuaaksi :asif:
 
Kuulostaa tämäkin kyllä melkoisen pakottavilta haluilta...

Pieni pilke ja vitsi silmäkulmassa tuossa viestissä :) Mut yleensä jos on säännöllisesti hyvää seksiä niin siihen jää "koukkuun". Pidempi aika ilman seksiä niin sitä ei edes sit tee mieli samalla tavalla enää jolloin aikaa on helpompi kuluttaa eri tavalla.
 
Vaikka mun kanssa kirjoittelisi puoli vuotta (missä en näe järkeä, senkin joskus kokeilleena) tapaisin ensi kertaa livenä ihmisten ilmoilla.

Ja ei, pelko ei hallitse elämääni, vaikka tästä kannastani tehdään usein se johtopäätös. Minulla on ballseja enemmän kuin useimmilla miehillä. Olen mm. harrastanut vaarallista extreme-lajia. Juttu on siinä, että puntaroin ja valitsen riskit. Olin valmis jopa vammautumaan tai kuolemaan minulle rakkaan harrastuksen parissa, joka antoi minulle valtavan paljon. Sen sijaan en ole valmis tulemaan raiskatuksi ja tapetuksi tuntemattoman nettityypin ensitapaamisella. En myöskään lähettele rahaa amerikkalaisille perinnön saaneille insinööreille.
Tässä kommentti boldattuun osioon. Tuon lukiessa muistan kun vuosia sitten oltiin jossain ties missä tyky-päivässä ja siellä oli myös itsepuolustusjuttuja. Ohjaajana toimi sellainen osaamisalueellaan varsin ansioitunut nainen ja hän puhui juuri riskiarviosta ja vastaavista - eli riskien arviointi ei todellakaan tarkoita samaa kuin "olla peloissaan tms." vaan juurikin tietoista mahdollisten riskien minimointia. Ja sehän on vain ja ainoastaan järkevää. :thumbsup:

Jokainen tyylillään.

Mulle ei ole pääasiassa ollut vaikeuksia herättää luottamusta naisessa, mutta nyt on ollut paljon niitäkin jotka ei uskalla edes numeroa antaa. Pitäisi muka ensin tavata ja sitten vasta saa numeron. Eihän siinä mitään, mutta ei oikein huvita lähteä noin heikon liidin perässä ajamaan parinsadan kilometrin päähän. Sitä paitsi Tinder voi sekoilla.
Ja jälleen kommentti boldattuun kohtaan: Siis mitä hittoa? En mä ainakaan anna numeroani kenellekään naiselle jota en ole tavannut. Miä hittoa se sillä edes tekisi? En tosi anna sitä numeroa myöskään silloin jos ollaan tavattu eikä itseä ehkä niin kiinnostakaan jatkotutustuminen. Eihän se sillä numerolla tuolaisessa tapauksessa mitään tekisikään.. Toki, sulla ehkä vähän toinen tilanne jos ajelet "heikkojen liidien" perässä vaikka sen parisataa kilometriäkin - asia mitä en koskaan tulisi tekemään. Musta tuo "heikko liidi" on hivenen puistattava termi, johtuu ehkä siitä että a) joutunut kuuntelemaan myyntijargonia aikoinaan ja b) onhan toi nyt aika kummaliinen tapa kuvata mahdollista tulevaa kumppaniaan. :D
 
Ja jälleen kommentti boldattuun kohtaan: Siis mitä hittoa? En mä ainakaan anna numeroani kenellekään naiselle jota en ole tavannut. Miä hittoa se sillä edes tekisi? En tosi anna sitä numeroa myöskään silloin jos ollaan tavattu eikä itseä ehkä niin kiinnostakaan jatkotutustuminen. Eihän se sillä numerolla tuolaisessa tapauksessa mitään tekisikään.. Toki, sulla ehkä vähän toinen tilanne jos ajelet "heikkojen liidien" perässä vaikka sen parisataa kilometriäkin - asia mitä en koskaan tulisi tekemään. Musta tuo "heikko liidi" on hivenen puistattava termi, johtuu ehkä siitä että a) joutunut kuuntelemaan myyntijargonia aikoinaan ja b) onhan toi nyt aika kummaliinen tapa kuvata mahdollista tulevaa kumppaniaan. :D

No ghostaus on Tinderissä todella yleistä, joten sinänsä ymmärrettävää että numeron haluaa jos tarvii ajella treffien takia kauemmas, muutenhan sitä ei tosiaan tarvisi. Kun luulisi että jos on saanut numeron, niin ghostaus on vähemmän todennäköistä.

No, jos nyt oikein käydään filosofoimaan, niin testosteroni ja miehiset halut eivät ainoastaan pidä miehiä ja kämppiä siisteinä vaan myös pyörittävät koko maailmaa...

Ilman tätä draivia aika hiljaista pitelisi. Koska miksi kukaan vaivautuisi tekemään mitään erityistä.

Varmaan olisi kuoltu nälkään ja sukupuuttoon jo kauan sitten.

Ok, en taida olla kauhean tyypillinen mies kun ei ole sitä kovaa draivia, kunnianhimoa tai dominoivaa luonteenlaatua, eikä myöskään jatkuvaa panetusta joka ei tarvittaessa lähtisi oman käden kautta. :rolleyes:
 
Ok, en taida olla kauhean tyypillinen mies kun ei ole sitä kovaa draivia, kunnianhimoa tai dominoivaa luonteenlaatua, eikä myöskään jatkuvaa panetusta joka ei tarvittaessa lähtisi oman käden kautta. :rolleyes:

En usko, että maailma paranisi, jos kaikki olisivat super draivin omaavia dominanttialfoja. Katsoo tätä maailmaa niin ei siellä sinun tai minun persoonatyypit sodi ja riehu.

Omasta mielestäni kunnianhimo usein yhdistetään pelkästään yksiulotteisesti uramaailmaan ja sen myötä materiaaliseen yltäkylläisyyteen. Minä olen kiinteistönhoitaja ja aiemminkin tehnyt vastaavia duunaritason töitä - deittimaailmassa tämä on yhdistetty matalaan sivistykseen ja/tai mainittuun kunnianhimon puutteeseen. Sitä draivia voi myös käyttää monenlaiseen, sen ei tarvitse olla extremeä, panoseikkailuja, urakiitoa tai salilla riuhtomista tms. Se voi olla yhtä hyvin sisäistä kontemplaatiota ja mitä työtä tekeekin niin sen tekemistä hyvin ilman tarvetta kiivetä ylös.

Pakkohan yhteiskunnassa on tehdä töitä ''alhaallakin''. Mutta ei tämä kovinkaan usein oikeasti ole ongelma, kun lukuisat naiset ovat virallisessa koulutuksessa samalla tasolla. Kuitenkin oman kokemukseni mukaan, jos työt tulevat heti deiteillä päällimmäiseksi keskusteluksi niin välttämättä kovin paljoa ei siitä eteenpäin mennä.
 
Omasta mielestäni kunnianhimo usein yhdistetään pelkästään yksiulotteisesti uramaailmaan ja sen myötä materiaaliseen yltäkylläisyyteen. Minä olen kiinteistönhoitaja ja aiemminkin tehnyt vastaavia duunaritason töitä - deittimaailmassa tämä on yhdistetty matalaan sivistykseen ja/tai mainittuun kunnianhimon puutteeseen. Sitä draivia voi myös käyttää monenlaiseen, sen ei tarvitse olla extremeä, panoseikkailuja, urakiitoa tai salilla riuhtomista tms. Se voi olla yhtä hyvin sisäistä kontemplaatiota ja mitä työtä tekeekin niin sen tekemistä hyvin ilman tarvetta kiivetä ylös.

Pakkohan yhteiskunnassa on tehdä töitä ''alhaallakin''. Mutta ei tämä kovinkaan usein oikeasti ole ongelma, kun lukuisat naiset ovat virallisessa koulutuksessa samalla tasolla. Kuitenkin oman kokemukseni mukaan, jos työt tulevat heti deiteillä päällimmäiseksi keskusteluksi niin välttämättä kovin paljoa ei siitä eteenpäin mennä.

Sanoisin kyllä että koulutustaso ei edes liity kauhean paljoa noihin mainittuihin asioihin, vaan se on niistä erillinen. Tosin määrätietoiseen uralla etenemiseen kylläkin. :hmm:
 
Sanoisin kyllä että koulutustaso ei edes liity kauhean paljoa noihin mainittuihin asioihin, vaan se on niistä erillinen. Tosin määrätietoiseen uralla etenemiseen kylläkin. :hmm:

Tietysti kunnianhimoa tarvitsee uralla etenemiseen eikä se missään nimessä ole negatiivinen asia. Mielestäni tärkeää ymmärtää vain, että eri elämän aspektit vovat ilmetä tyystin eri tavoin eri persoonissa. Deittimaailmassa tämä aukaisee parhaimmillaan mahdollisuuksia.

En malta olla laittamatta tuohon draiviin vielä, kun täällä on eniten valloillaan sellainen hyvin maskuliininen käsitys siitä. Ajatelkaa edesmennyttä Miki Liukkosta. Ei ollut maskuliininen super sonni, mutta silti enemmän draivia kuin kokonaisen salin machoissa. Ehkä liikaakin. Mikä menetys olikaan..
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
258 293
Viestejä
4 489 707
Jäsenet
74 190
Uusin jäsen
puririri

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom