No, rehellisyyden nimissä sanottakoon, että mun tuntemista miehistä, jotka eivät kuulu buumeri-sukupolveen, suurin osa on sinkkuja ihan pituudesta riippumatta...
En puhu buumereista. Lähinnä kelasin läpi ikäiseni ja nuoremmat. Parisuhteissa kaikki. Ja tunnen näitä aika paljon, kun olen itsekin persjalkaista sukua jossa monet miehetkin ovat alle 170-senttisiä. Näitä on myös kavereissani ja entisissä tapailukumppaneissa. Kaikki ihan tavismiehiä, eikä varmaan kellään ole koskaan ollut suurempia ongelmia naisrintamalla. Heitä kaikkia taitaa yhdistää fiksuus, mukavuus ja mutkattomuus. He, jotka ovat lisäksi keskimääräistä paremman näköisiä, eivät taida hävitä flaksissa lainkaan pidemmille kilpakumppaneilleen.No, rehellisyyden nimissä sanottakoon, että mun tuntemista miehistä, jotka eivät kuulu buumeri-sukupolveen, suurin osa on sinkkuja ihan pituudesta riippumatta...
Buumerit sen sijaan on pariutuneet hyvin ja pitkäkestoisesti.
Tämäpäs olikin hieman kumma kommentti. Näköjään muut suht hyvin ovatkin jo peranneet näkemyksiään tämän osalta.
Siis jos en seurustele kenenkään kanssa niin käsittääkseni silloin olen sinkku, eikös? Ja sinkkuna saanen tutustua vaikka kuinka moneen ihmiseen, ainakin näin olen käsittänyt. Ja ihan kuriositeettina voin kertoa etten ole helppo enkä joka hameenhelman vietävissä. Silloin kun seurustelen niin silloin seurustelen vain yhden kumppanin kanssa. Varsin simppeliä.@JaySon oma lista pitkälti samanlainen, pitäisikö lähteä kaljalle mikäli vaikutat pääkaupunkiseudulla? Voidaan sitten vertailla kokemuksia nettideittailun ja naisten ihmeellisyyksistä.
Ideanahan tää on hauska käydä joskus jossain istahtamassa.
Sit taas totuuden nimissä en tiedä koska saisin itsestäni revittyä sen verran irti että pääsisin rennosti viettämään aikaa. Mutta: pidän tän ehdottomasti mielessä! Molemmilla teistä on ollut syväluotaavaakin kommenttia joten mukavahan noista olis jorista enemmänkin. Pidän kyllä tästä ideasta!
Se mikä auttaa asiaa on, jos nämä pariutumiset on tapahtuneet kauan sitten ennen Tinder-aikaa.
Mistäs sinä tiedät millon nämä pariutumiset ovat tapahtuneet?
Menee hiukan koomisen puolelle jo nämä yrityksesi selittää asioita parhain päin, omia teorioitasi tukeviksi. Kyllä mä tunnen useita aivan tavallisen näköisiä parikymppisiäkin, jotka eivät mistään muusta pariutumisesta tiedäkään kuin Tinderistä, ja kyllä. Hekin ovat löytäneet seurustelukumppaneita. Sinun vaan on nyt aivan mahdotonta käsittää, että ehkä pituus ja muut ulkoiset seikat ovat hiukan ylikorostuneet vahvistusharhaisessa mielessäsi.En osaa vastata kun en tiedä mistä puhut, kun et ole lainannut viestiä johon viittaat.Ok, mutta eikö se että tulee juttuun jonkun kanssa sisälly siihen, mitä JeanS sanoi? Toki voi olla kyse siitä, etten ole niin kovin tunteellinen ihminen, enkä ehkä siksi samalla tavalla koe tunnekokemuksia tai "henkistä yhteyttä" kuin jotkut muut.
Se nyt on ihan selvä asia, että Tinder on muuttanut pariutumiskäyttäytymistä perustavalla tavalla, ei tästä kannata edes käydä kiistelemään. Kuten ei siitäkään, että lyhyys on miehelle haitaksi.Mistäs sinä tiedät millon nämä pariutumiset ovat tapahtuneet?
Rumat naiset tuntuu kyllä mätsejä saavan Tinderissä helposti ja varmaan panojakin. Pitkät parisuhteet voi olla hankalampia ainakin jos aikoo jotain reipasta hypergamiaa harjoittaa. Kuten on tapana.
En voi kuin toistella, ettei mukavasti toisen kanssa toimeentuleminen riitä siihen, että olisin henkilöstä parisuhdemielessä kiinnostunut. Olen niitä ihmisiä, jotka tulee IRL kivasti toimeen vaikka lyhtypylvään kanssa, mutta introverttina pidän aika harvoista ihmisistä. Ja silloinkin ollaan usein vielä kaukana yhteenkuuluvuuden tunteesta. Viimeisimmän tinderöintini aikana koin parhaimmillaankin vain "ihan ok" -fiboja. Sellaisessa tilanteessa ei tarvita kuin yksi iso tai pari pienempää turn offia, niin ei ole enää lainkaan fiiliksiä jatkaa tapailua. Niin kävi monta kertaa. Tai siis joka kerta.
Minusta sinulla menee nyt puurot ja vellit sekaisin. Puhut irtoseksistä ja vaadit siihen mukaan jotain monogamiaa. Eli uskollisuutta kenelle? En minäkään hervotonta ympäriinsä kuksimista kovin korkealle arvosta, eikä sellaista harrastava mies olisi todennäköisesti muutenkaan tyyppiäni. Mutta ei sinkkuelämän irtosuhteilla ole mitään tekemistä sen kanssa, haluaako ja voiko henkilö olla monogamisessa parisuhteessa. Ellei kyse ole sitten jostain holtittomasta seksiaddiktista tai muuten vain sitoutumiskyvyttömästä ihmisestä, mutta jälkimmäistä voi olla vaikka olisi aseksuaalikin.
Varmaan sitäkin. Ja toisaalta minusta joskus tuntuu, että läheisriippuvaiset ja ihmiset, jotka eivät vain osaa olla yksin, päätyvät yhteen joskus aika kevyin perustein. Joskus ehkä kannattaisi jatkaa vielä hiukan eteenpäin ja tutustua lisää ihmisiin ennen sitoutumista, niin saattaakin kolahtaa jonkun kanssa lujemmin eikä tarvii tyytyä "ihan kivaan".
En näe miten monogamiaa arvostava ihminen vaihtaa seksikumppania lennosta kaiken aikaa. Yleensähän nämä vielä ovat tyyliä tämän foorumin käyttäjä, joilla ei edes vakavaa parisuhdetta edes ole ollut. Siinä voi tulla yllärinä vastaan, että sitoutuminen tarkoittaa samalla sitä, ettei se paneminen ole aina ykköspriona siinä parisuhteessa. Tällöin tällainen "monogamiaa ihannoiva sarjapaneskelija" tuskin toista kykenee arvostamaan. Näitä vastaavia "odotan yksiavioista yksisarvista" keissejä on tässä keski-iän kynnyksellä nähnyt liikaa. Kaikkia yhdistää vaan se, että he kovin treffikumppaneilleen selittää ummet ja lammet kuinka ollaan etsimässä sitä oikeaa, mutta kun miehen kalu ei housuissa pysy. Sitten ollaan sinkkuja ja taas uskotellaan sitä samaa skeidaa mitä toi Jeissoni täällä tekee.
Ei tässä ole mitään ristiriitaa. Esimerkiksi mulla on ollut tänä vuonna X seksikumppania, koska ei ole mitään pysyvämpää heidän kanssaan syntynyt (pääasiassa minusta riippumattomista syistä).
Luin tämän läpi monta kertaa ja kieltämättä ihmettelin kun minut vielä mainittiin lopussa. Ajattelin sitten ottaa kopin ja vastata - vaikken ihan tiedä mihin.
En tiedä, Awelonian, millaisen mielikuvitushahmon oletkaan koostanut minusta mutta vaikuttaa kuin siihen olisi sisällytetty varsin paljon ehkä omia traumoja tai pettymyksiä tms.
Tuo sun kommentti oli jotenkin hauskaa luettavaa sillä siinä oli selvästi maalattu isolla mielikuvituspensselillä - ja tosi tummin sävyin. Tämä "selittää ummet ja lammet" -juttukin kuulostaa tosi vieraalta itselle. Voin suoraan todeta että ei kuulu omaan repertuaariin, sillä en koe mitään tarvetta huijata ketään, se aiheuttaa vain pahaa mieltä ja en halua olla syypää moiseen. Edellinen suhteenikin alkoi niin että juteltiin helposti parikin kuukautta vain viesteitse ennenkuin edes nähtiin. Moni täälläkin olisi varmasti tuominnut sen sillä "pitää nähdä asap" jne. No, se toimi noin vallan hyvin sillä itsellä ei edes ole kiire tutustua - antanee myös osviittaa siihen että en ole hyppimässä tuolla sängystä toiseen. Ehkä vielä lopuksi ihan kuriositeettina, olen tämän nyt päällä olevan sinkkuajan kohdalla antanut pakkeja seksin tai muun suhteen syventämisen osalta huomattavan monta kertaa. Naiset kun ovat mukavia myös ihan kavereina ja ystävinäkin.
Nykymies tarjoaa enenevissä määrin huonommat kyydit jos uskotaan usein siteeraamaasi finmsex-tutkimusta:
Ai se on ensisijaisesti miehen vika, jossei nainen saa orgasmia yhdynnässä?Nykymies tarjoaa enenevissä määrin huonommat kyydit jos uskotaan usein siteeraamaasi finmsex-tutkimusta:
Ai se on ensisijaisesti naisen vika jos mies saa seksiä?
Mä kerran annoin tälläiselle mahdollisuuden kun hän niin vakuutteli että ei tuomitse ketään jos ajattelee eri tavalla, noh, vituiksihan se meni jo ekoilla treffeillä kun en ollut kaikesta samaa mieltä
Toinen on nämä vegaanit, "en tuomitse jos syöt lihaa" Ekoilla treffeillä, "tilasit sitten liharuokaa"
Vaikka itse olen mielummin oikealla kallellaan niin kaikki ääriöyhötys (oli se sitten oikealle tai vasemmalle) on ehdoton ei itselle...
Useimpien tapauksien suhteen olet kyllä valitettavan oikeassa.Minäkin olen herkkä eläinten suhteen, mutta en vissiin vielä noin herkkä koska syön lihaa...
Mikähän tämä välimaasto on empatian suhteen eläimiä kohtaan? Joko kunnioitat toisia olentoja olemalla syömättä eläimiä tai sitten teet valikoituja päätöksiä syömällä yhtä mutta et toista ja jatkat sitä eläinystävänä teeskentelyä.
Henkinen yhteys on ykkösprioriteetti näin miehenä, seksi sitten jossain siellä laatikon pohjimmaisena. Siinä saa paljon ei-niin-viehättävä anteeksi, jos tämä puoli on aidosti kunnossa eikä näe miehiä pelkkänä lihanpalana/status symbolina ja sama tietenkin toisinpäin. Liikaa olen tavannut naisia, jotka ovat olleet mielin kielin vain sen takia, että haluaisivat nopeasti "poikaystävän" koska kavereillakin on ja pääsisivät vällyjen väliin (eivät päässeet) mutta lopullinen totuus olikin jotain muuta. Tämän vuoksi ei tule deittimaailmassa niin viihdyttyä, kun yksinolo ei ole ollut koskaan ongelma.
Ei se helppoo ole.
Kaipa se totta on mistä puhuit jo aiemminkin, että keväällä ja kesällä naiset on kuumimmillaan, tai siis kosteimmillaan, ei kai tässä mitään uutta ja ihmeellistä ole...En tiedä mikä tässä syksyssä on mut naiset tuntuu olevan tosi passiivisia. No kieltämättä kesällä lähdin paljon kevyemmin tapaa mimmejä naapurikyliin mut kyllä tää musta vuodenaika itseänikin passivoi.
Noh mätsejä/tykkäyksiä ja keskusteluja on jotenkuten, mut useampi tuntuu kuolevan, ja ihmisiä näkyy paljo vähemmän kiinnostavan lähteä tapaamaan. Kesällä ei tarvinnu usein kuin lyhyet jorailut ja sit mentiin.
Pitäskö tässä nyt vetää loppuvuosi kevyemmin
Niin tämä suorastaan tyrmisty ku mietin siinä hetken että laitanko puokkiin vai maksanko koko setin. No tein poikkeuksen ja maksoin koko setin ku ei mistää kalliista ollut kyseessä. Sen sijaan että olisin kokenut arvostuksen tunnetta, hänen energiansa muuttui negatiiviseks
Tässä ollaan kerrankin samalla tyylillä.
Mitäs ravintolaillallista parempia ulkoilma-aktiviteetteja tulee mieleen? Näitä vaihtareita kuulisin mieluusti!
On tosiaan joo, mutta se ei tarkoita, että se olisi välttämättä optimaalisin tapa tutustua toiseen ihmiseen, etenkin jos on tarkoitus saada jotain säpinää aikaan...Yhdessä ruokailu on ihan yleisesti tunnettu sosiaalisen kanssakäymisen muoto joka puolella maailmaa. Yhtä lailla joku lasillisella käymisen voi vääntää toisen ryyppäämisen katseluksi
Sehän riippuu ihan vuodenajastakin ja paikkakunnasta. Nyt kun ulkona on synkkää ja lämmintä piirun päälle nolla, ei varsinainen ulkona oleskelu kyllä paljon nappaa...
Mun kanssa kyllä lähdetään mielellään ensitreffeille metsään, annetaan heti oma numero ja pyydetään hakemaan kotipihasta. Poikkeuskin on kyllä nähty, eihän siinä mitään jos haluaa olla varovainen, tai on käynyt niin huono tuuri että on joutunut jopa kohtaamaankin huonon kokemuksen, jolloin varovaisuus on täysin ymmärrettävää. Mutta viestii se mullekin jotain elämänasenteesta ja kiinnostuksen tasosta pelkääkö mua vai ei.Ei saatana. Mika Moring tyyppiset treffit?
Ei kysymys ole mistään henkilökohtaisesta kannanotosta saati "elämänasenteesta". Silkasta järkevyydestä. Vähän ihmettelen, että riittää noita naisia jotka lähtee. Mut riittäähän niitäkin miehiä ja naisia, jotka eivät piittaa sukupuolitautien ehkäisystä satunnaisten tai uusien kumppaneiden kanssa. Sitten ihmetellään sukupuolitauti- ja lapsettomuustilastoja.
Tässä auttaa juuri se, että tutustuu ihmiseen pitkän kaavan kautta jo etukäteen kirjoitellen ja soitellenkin, jolloin toivon mukaan syntyy jonkinlaista luottamusta ja käsitystä jo ennen tapaamista.
Vaikka mun kanssa kirjoittelisi puoli vuotta (missä en näe järkeä, senkin joskus kokeilleena) tapaisin ensi kertaa livenä ihmisten ilmoilla.
